Fredrika sai kasvit kukoistamaan

Runebergmuseo on oikea huonekasvien paratiisi. Osa kansallisrunoilijan kotitalon kasveista on peräisin 1800-luvulta. Tuoksulehtikaktus oli tärkeä Johan Ludvigille, Fredrika rakasti ruusuja.

OUTI TYNYS // KUVAT RITVA TUOMI JA PORVOON MUSEO/KUVA-ARKISTO Fredrika Runeberg oli kirjailija ja Suomen ensimmäisiä naisia sanomalehtitoimittajana.

Kirjailija Fredrika Runeberg (o.s. Tengström) ja kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg muuttivat Porvoon Aleksanterinkadulla sijaitsevaan taloon vuonna 1852. Kyseisen vuosikymmenen aikaan eksoottiset kasvit yleistyivät ja herättivät ihastusta porvariskotien ikkunoilla. Noin 27 vuoden kuluessa Fredrika perusti Porvoon komeimpiin lukeutuvat ikkunapuutarhat hirsitaloonsa.

Ikkunapuutarha oli erikoisuus ja todellista luksusta, joka oli mahdollista hyväosaisille. Runebergit saivat apua harrastukseensa myös ulkomailla asuvilta pojiltaan.

Uusia kasveja kertyi ikkunoille monia eri reittejä, ja niitä vaihdeltiin kasveista kiinnostuneiden kesken. Kasvit olivat tuliainen parhaasta päästä. Kun kansallisrunoilija vietti pari vuotta Turussa uusimassa virsiä, Fredrika kirjoitti puolisolleen maaliskuussa 1857: ’’…Jos voisit tuoda minulle jonkun pistokkaan jostakin Porvoossa harvinaisesta ruukkukasvista, olisi se myös kovin mieluisaa – saisit sen varmaan kuljetettua sammaleessa, vuodenaika on myös sopiva, mutta tämä ei silti ehkä sattuisi onnistumaan. Kaikki mikä kasvaa isoksi ja vihreäksi kiinnostaa minua erityisesti.’’

TALVI VIILEÄSSÄ HUONEESSA Eksoottisten kasvien oksia, siemeniä ja sipuleita rantautui kotiin Runebergien poikien matkoilta, jotka suuntautuivat muun muassa Roomaan ja Wieniin. Toinen pojista myös asui vuosikymmeniä Italiassa.

Fredrikan 30.5.1868 päivätystä kirjeestä pojalleen Walterille ja tämän Linavaimolle Roomaan selviää, että kiinnostus huoneruusuihin oli valtavaa: ’’Kyllä vain minunkin ikkunaruusuni kukkivat, jollei raivokkaasti niin kuitenkin innokkaasti, parhaimpana aikanaan. Minulla saattoi silloin olla 30–40 – niin, ehkä 50 ruusua kerrallaan kukinnassa, ja kauniita olivat. Kaikkialta tultiin pyytämään pistokkaita, joten melkein leikkasin puskani pelkäksi silpuksi. Viime viikkojen aikana minulla ei ole ollut enempää kuin kymmenkunta kerrallaan.’’

Huoneruusut viettivät ainakin osan talvista kukkakamarissa eli viileässä huoneessa, jonka ikkunoista jätettiin sisemmät lasit pois. Huoneruusujen kanssa ongelmia tuottivat pistokkaiden juurruttaminen sekä kasvien menestyminen ja talvehtiminen. Fredrika kuvaileekin kirjeessään ystävänsä ruusua ’’konstikkaaksi daamiksi’’.

Vanhoja huoneruusuja ei ole säilynyt tähän päivään, mutta Fredrikan rakkaudesta ruusuihin muistuttaa kodin sisutus, kuten eteisen käsinpainettu tapetti ja salin koristetyynyt. Ruusukuvioitu oli myös Fredrika Tengströmin siipalleen antama kihlajaislahja: pieni mustepullon alla pidettävä samettiliina.

Runebergien ikkunapuutarhat olivat kuuluisia kauneudestaan. Rohtoaaloe (edessä vas.) oli yksi Fredrikan suosikkikasveista. Se sekä viereinen tuoksupelargoni ovat tiettävästi peräisin Runebergien ajalta.

YÖLLÄ TARKKAILTIIN KAKTUSTA Fredrikan suosikkikasveista ovat tiettävästi säilyneet rohtoaaloe, valkotupsukki, oleanteri, fiikus eli huonekumipuu ja jättipeikonlehti. Myös poikien matkoiltaan tuomia kapmaankriinumeita kasvaa kotimuseossa yhä edelleen. Alkuperäistä kantaa ovat todennäköisesti myös tuonenkielo, rahapuu, tuoksupelargoni, joulukaktus, sorvarinlaakeri ja tuoksulehtikaktus.

Tuoksulehtikaktuksen tiedetään olleen talon isännälle tärkeä kasvi. Kun rotevakasvuisen kaktuksen kukinta koitti, Runeberg kutsui miesvieraita seuraamaan valkoisen ja ihanalta tuoksuvan kukan avautumista yön pimeimpinä tunteina. Kasvin lisääminen pistokkaista onnistuu ongelmitta.

Helppo lisättävyys on myös monen muun vanhan huonekasvien säilymisen takana. Vanhoja kasveja on säilytetty uusimalla niitä pistokkaista ja sipuleista. Lisäksi kokoelmaa on täydennetty kasveilla, joita kasvoi ikkunoilla Runebergien aikaan. Esimerkiksi anopinkieli on peräisin Stensbölen kartanon vanhalta emännältä, jonka tiedetään olleen Fredrikan ystävä.

Vilkas kirjeenvaihto kertoo Fredrikan rakkaudesta kasveihin, ja se on myös auttanut vaalimaan ainutlaatuista elävää kulttuuriperintöä.

Runebergien aikaan kasvilajeja oli todella paljon. Salissa kasvoi muun muassa kielopuu, viuhkapalmu ja taatelipalmu. Kasveja kuoli, kun niitä siirrettiin turvaan talvisodan pommituksilta.

Kookkaat huonekasvit kasvavat salissa puusaaveissa samaan tapaan kuin Runebergien aikaan. Kasvien kukoistuksen takasi hyvä kompostimulta ja lanta. Talossa oli hevonen ja kanoja.

ELÄVÄÄ KULTTUURIHISTORIAA

Museonhoitaja Maria Kovanen sai työnsä mukana vanhoista huonekasveista rakkaan harrastuksen: ’’Kotimuseon huonekasvien hoitaminen on kuulunut työhöni jo 20 vuoden ajan. Aluksi en tiennyt kasveista juuri mitään, eikä museon kasvien hoidosta ollut opaskirjaa, mutta onneksi puutarhurimieheni neuvoi kasvien hoidossa.

Runebergin kodissa on 100–150 ruukkua huonekasveja, jonka päälle tulevat keväällä juurrutettavat pistokastaimet. Erilaisia kasveja on todella paljon, ja ne kaikki vaativat yksilöllistä hoitoa ja huolenpitoa. Tunnen jokaisen kasvin kasvuvaiheen, ruukkukoon ja historian.

Vaikka kukat viihtyvät hirsitalon isoilla ikkunoilla, valppaana saa olla. Helteellä osa kasveista vaatii ahkeraa kastelua. Talvella täällä on vain +10–15 astetta, jolloin kasvit ovat lepotilassa. Kovalla pakkasella lämpötila saattaa laskea todella alas ja ikkunoiden sisäpuolelle kertyy paksulti huurretta. Jo Fredrikan aikana kasveja nostettiin kukkajakkaroille ylös kylmältä lattialta.

Kun on viileää, liikakastelu on todella haitallista ja sillä tappaa helposti kasveja. Peikonlehti pitäisi huoneenlämmöstä ja tasaisesta kosteudesta ympäri vuoden, joten talvella sen kastelu vaatii tarkkuutta.

Kaksi vaateliainta kasvia ovat kärsälilja ja sorvarinlaakeri, joiden multa ei saa päästä kuivaksi. Kesällä ne saavat vettä joka toinen päivä, talvella joka kolmas päivä.

Osa kasveista on talvella hyvinkin helppohoitoisia; kriimumi lakastuttaa syksyllä lehtensä ja kastelen sen vain kerran kuussa.

Kasveista suosikkini on oleanteri, sillä sen kukka tuoksuu ihanalta. Kukinta alkaa jo huhtikuussa ja jatkuu syyskuulle. Nostamme oleanterit kesäksi ulos, kuten tiedämme myös Fredrikan tehneen.

Myymme kotimuseon kasveista juurtuneita pistokkaita, jotta vanhojen kasvien perimä ja elävä kulttuurihistoria säilyvät. Museossa on samasta kasvista 2–3 yksilöä ja kotonani on myös kaikista kasveista 'varmuuskopiot'.

Museonhoitajan työn mukana sain vanhoista huonekasveista harrastuksen, johon suhtaudun intohimoisesti. Tunnen suurta mielenrauhaa, kun saan hoitaa ja vaalia elinvoimaisia kukkia. Siinä kiteytyy suhteeni kasveihin.’’

Maria Kovanen tuli Runebergin kotimuseoon kesäapulaiseksi vuonna 1990. Museonhoitajana hän on toiminut vuodesta 2004. Tehtävä sisältää kaiken mahdollisen opastamisesta ja juhlien järjestämisestä siivoamiseen, laskujen maksamiseen ja markkinointiin. Myös sisäkasvien hoito kuuluu työnkuvaan.

Erittäin myrkyllinen oleanteri on tiettävästi Runebergien poikien Italiantuliainen. Kotimuseossa kasvaa yksinkertaiskukkaista ja kerrannaista oleanteria. Kesät puuvartinen laji oleilee ulkona aivan kuten Fredrikan aikaan.

Tuoksupelargoni eli tuoksupielikki toimi ilmanraikastimena ja sillä hoidettiin kaikkia vaivoja hammassärystä mustasukkaisuuteen. Fredrika Runebergin kasviharrastuksesta on tehty kirja. Unelmien puutarha kertoo ajasta, jolloin koristekasvit olivat luksusta ja vain harvoille mahdollinen harrastus. Fredrika kuvaili huoneruusuja "konstikkaiksi daameiksi".

INFO OTA RETKIKOHTEEKSI RUNEBERGMUSEO

•Suomen vanhin kotimuseo •Talo on rakennettu vuonna 1845. •Kansallisrunoilija J.L. Runeberg (1804–1877) ja kirjailija Fredrika Runeberg (1807–1879) muuttivat taloon vuonna 1852. •Biedermeiertyylinen porvariskoti on säilynyt irtaimistoineen eheänä kokonaisuutena, sillä valtio lunasti sen vuosi Fredrikan kuoleman jälkeen. Kotimuseona talo on toiminut vuodesta 1880. •Hirsitalon ikkunoilla vaalitaan vanhoja huonekasveja, joista osa on Fredrika Runebergin perua. Entistetyssä puutarhassa kasvaa monia hänelle rakkaita kasveja, kuten ruusuja ja pioneita.

J. L. RUNEBERGIN KOTI

•Aleksanterinkatu 3, Porvoo •Museo on avoinna ympäri vuoden. •Avoinna talvikaudella: 1.9.–30.4. ke–su klo 10–16 (suljettu 24.–26.12.) •Avoinna kesällä: 2.5.–31.8. päivittäin klo 10–16 (suljettu juhannuksena) •porvoo.fi/runebergin-koti

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOA

•Museonhoitaja Maria Kovasen haastattelu •porvoo.fi/runebergin-koti •Unelmien puutarha – Fredrika Runebergin kukkiva keidas ja hyötytarha. Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 10, 2015 •Marja-Liisa Tirkkonen: Suomalaisia kulttuurikoteja. WSOY 1999