FREDRIKA SAI KASVIT KUKOISTAMAAN
Fredrika Runeberg oli kirjailija ja Suomen ensimmäisiä naisia sanomalehtitoimittajana.
Runebergmuseo on oikea huonekasvien paratiisi. Osa kansallisrunoilijan kotitalon kasveista on peräisin 1800-luvulta. Tuoksulehtikaktus oli tärkeä Johan Ludvigille, Fredrika rakasti ruusuja. OUTI TYNYS // KUVAT RITVA TUOMI JA PORVOON MUSEO/KUVA-ARKISTO
K
irjailija Fredrika Runeberg (o.s. Tengström) ja kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg muuttivat Porvoon Aleksanterinkadulla sijaitsevaan taloon vuonna 1852. Kyseisen vuosikymmenen aikaan eksoottiset kasvit yleistyivät ja herättivät ihastusta porvariskotien ikkunoilla. Noin 27 vuoden kuluessa Fredrika perusti Porvoon komeimpiin lukeutuvat ikkunapuutarhat hirsitaloonsa. Ikkunapuutarha oli erikoisuus ja todellista luksusta, joka oli mahdollista hyväosaisille. Runebergit saivat apua harrastukseensa myös ulkomailla asuvilta pojiltaan. Uusia kasveja kertyi ikkunoille monia eri reittejä, ja niitä vaihdeltiin kasveista kiinnostuneiden kesken. Kasvit olivat tuliainen parhaasta päästä. Kun kansallisrunoilija vietti pari vuotta Turussa uusimassa virsiä, Fredrika kirjoitti puolisolleen maaliskuussa 1857: ’’…Jos voisit
tuoda minulle jonkun pistokkaan jostakin Porvoossa harvinaisesta ruukkukasvista, olisi se myös kovin mieluisaa – saisit sen varmaan kuljetettua sammaleessa, vuodenaika on myös sopiva, mutta tämä ei silti ehkä sattuisi onnistumaan. Kaikki mikä kasvaa isoksi ja vihreäksi kiinnostaa minua erityisesti.’’ TALVI VIILEÄSSÄ HUONEESSA Eksoot-
tisten kasvien oksia, siemeniä ja sipuleita rantautui kotiin Runebergien poikien matkoilta, jotka suuntautuivat muun muassa Roomaan ja Wieniin. Toinen pojista myös asui vuosikymmeniä Italiassa. Fredrikan 30.5.1868 päivätystä kirjeestä pojalleen Walterille ja tämän Linavaimolle Roomaan selviää, että kiinnostus huoneruusuihin oli valtavaa: ’’Kyllä vain minunkin ikkunaruusuni kukkivat, jollei raivokkaasti niin kuitenkin innokkaasti, parhaimpana aikanaan. Minulla saattoi silloin olla 30–40 – niin, eh-
kä 50 ruusua kerrallaan kukinnassa, ja kauniita olivat. Kaikkialta tultiin pyytämään pistokkaita, joten melkein leikkasin puskani pelkäksi silpuksi. Viime viikkojen aikana minulla ei ole ollut enempää kuin kymmenkunta kerrallaan.’’ Huoneruusut viettivät ainakin osan talvista kukkakamarissa eli viileässä huoneessa, jonka ikkunoista jätettiin sisemmät lasit pois. Huoneruusujen kanssa ongelmia tuottivat pistokkaiden juurruttaminen sekä kasvien menestyminen ja talvehtiminen. Fredrika kuvaileekin kirjeessään ystävänsä ruusua ’’konstikkaaksi daamiksi’’. Vanhoja huoneruusuja ei ole säilynyt tähän päivään, mutta Fredrikan rakkaudesta ruusuihin muistuttaa kodin sisutus, kuten eteisen käsinpainettu tapetti ja salin koristetyynyt. Ruusukuvioitu oli myös Fredrika Tengströmin siipalleen antama kihlajaislahja: pieni mustepullon alla pidettävä samettiliina.
30 | MARTAT 6 | 2021
30-35 fredrika6-2021-8.11..indd 30
18.11.2021 11.37
