24
www.omakotilehdet.fi
A&K Omakoti 1/2021 Dreamstime
Teksti: Tiina Raatikainen
Juuri itselle sopiva pikku paratiisi Siirtolapuutarha viehättää myös niitä, joiden peukalo ei erityisemmin viherrä. Kun hankkii oman kaupunkikeitaan, kannattaa puutarhaa suunnitella sen mukaan, missä määrin siellä on oikeasti aikaa ja viitseliäisyyttä touhuta. Minna ja Harry Stenbäckin puutarhaidylli sijaitsee Nekalan siirtolapuutarha-alueella Tampereella. Nykyisen mökkipalstansa he hankkivat vuonna 2015, mutta sitä ennen molemmille oli kertynyt jo kokemusta siirtolapuutarhaviljelystä Harryn vanhempien siirtolapuutarhalta, jota he hoitivat viimeiset vuodet ennen kuin se myytiin. Vaikka Stenbäckit ovatkin itse kohtuullisen ahkeria viherpeukaloita, tiedostavat he, ettei kaikilla ole yhtä lailla halua tai aikaakaan puutarhanhoitoon. – Jotkut sanovat, että kun ryhtyy siirtolapuutarhuriksi, joutuu tekemään ihan hirveästi töitä. Mutta ei sen tarvitse olla niin. Ei tästä ole pakko tehdä itselleen työleiriä, Harry sanoo. Puutarhaa ja pihaa kannattaakin Minnan mukaan lähteä suunnittelemaan sil-
tä pohjalta, kuinka paljon puutarhamökillä tullaan todennäköisesti viettämään aikaa ja mitä siellä olemiselta halutaan. Missä määrin halutaan aikaa oleskelulle, kuten auringonotolle ja muulle rennolle oleilulle, ja missä määrin taas ollaan valmiita panostamaan puutarhanhoitoon? Mihin laitetaan terassi tai lasten leikkipaikka? Halutaanko pihalta avaruutta vai halutaanko siihen runsautta? Saavatko naapurit näkyä vai halutaanko näkyvyyttä peittää pensailla tai puilla? – Olisi hyvä myös miettiä, kuinka paljon ollaan oikeasti valmiita satsaamaan aikaa ja energiaa puutarhanhoitoon. Osa kasveista vaatii enemmän hoitoa kuin toiset. Myös nurmikko teettää työtä, kun taas kukkapenkit ja marjapensaat ovat helpompia. Grillikatoksen tai huvimajan raken-
tamisen kohdalla on hyvä muistaa, että molemmat ovat luvanvaraisia. Siirtolapuutarhalla pitää kysyä yhdistykseltä lupa myös portille. – Portteja on kaikennäköisiä, on kaariportteja ja vyötärönkorkuisia portteja. Liian isoja tai korkeita portteja ei kuitenkaan saa olla, eikä esimerkiksi aita saa olla ihmisenkorkuinen niin, ettei pihalle näe tieltä lainkaan, Minna kertoo.
Vieraslajeille kyytiä Mitä viljelemiseen tulee, Minna kehottaa uutta siirtolapuutarhaviljelijää ensimmäisenä vuonna maltillisuuteen. Puutarhaa ei kannata laittaa kokonaan uusiksi ennen kuin tietää, mitä siellä jo on ja mitä ehkä haluaisikin säilyttää. – Suosittelisin, että ensimmäisen ke-
sän lähinnä katsoisi, mitä tontilla jo on ja mitä sinne kesän aikana tulee. Osa kasvaa vasta syksyllä, joten kesän alkupuolella ei saa vielä puutarhan kasvitilanteesta käsitystä. Kun sitten näkee, mitä sinne puutarhaan tulee, tietää, mitä siellä haluaa säilyttää ja minkä vaihtaa pois. Ja jos tontilla on omenapuita, syksyllä maistelemalla tietää, mitkä ovat omaan makuun sopivia ja mitkä eivät. Ensimmäisenä kesänä paukkuja kannattaa sen sijaan laittaa huonojen kasvien poistamiseen tontilta. Jos tontille esimerkiksi pukkaa paljon vuohenputkea tai karhunköynnöksiä, niihin on syytä käydä pikaisesti kiinni. Ylipäänsä olisi tärkeää pitää huolta siitä, etteivät huonot kasvit eli niin sanotut vihollislajit pääsisi ainakaan levittäytymään liikaa. Kokemattoman puutarhurin kannat-
