Punasydän 1 by Ipi Fun

Rakkausrunot Ry:n lehti

www.rakkausrunot.fi

no. 1 - Joulukuu 2008

Rakkausrunot ry:n lehti, joka kertoo toiminnasta ja ihmisist채 yhdistyksess채

Punasyd채n

Päätoimittajan alustus Ulottuvillasi on nyt ensimmäinen Rakkausrunot ry:n jäsenlehti Punasydän. Lehtemme jutut käsittelevät tämän meidän rakkaan harrastuksemme runouden ohessa laidasta laitaan erilaisia ilmiöitä sekä arjen että vapaankin keskeltä. Vaihtelevien jutunaiheiden ohessa linjanvetomme on olla poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton julkaisu sekä tietysti hyvän maun mukainen.

Punasydän-lehden toimitus Päätoimittaja Juho Häkli - Samuel J.Hackley Toimittajat Ismo Funke - ipi Pia Koukila - Kermasusi Karoliina Mäkelä - Godis Maaret Eklund - Mare Volter Kilpikonna Jadeira Vianara Valokuvat Daaria Epeli -Valde Aho Godis - Karoliina Mäkelä Kauris - Pekka Halme Jadeira ipi - Ismo Funke Taitto, graﬁikka, piirrustukset: Ismo Funke Punasydän ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Lehti on ilmainen ja ladattavissa Rakkausrunot.ﬁ:n sivustolta pdf-tiedostona.

Rakkausrunot ry on juhlinut kuluvan vuoden aikana 5-vuotisjuhlavuottaan. Näiden viiden vuoden aikana yhdistyksen toiminnassa on nähty ja koettu monia värikkäitä tapahtumia ja toiminta haarautunut kaiken aikaa monisäikeisemmäksi Runoilijan aka Tony Kammosen perustaman rakkausrunot.ﬁ-sivuston ytimestä. Tästä esimerkkinä on myös tämä jäsenillemme jaettava Punasydän-lehti. Juhlavuoden kunniaksi myös tämä ensimmäinen lehtemme painottuu juttujensa puolesta yhdistyksemme ympärille. Luettavanasi on esimerkiksi muutamien jäsentemme ajatuksia ja kokemuksia Rakkausrunot-sivuston ja ry:n jäsenenä olemisesta ja tietysti myös muutamia runoja halki lehtemme sivujen. Koska lehden alkuperäinen julkaisuaikataulu oli jo keväällä, on juttujen henki osin hieman keväänloisteinen, muttei toivon mukaan häiritsevän sokaiseva näin joulunodotuksen keskellä. Yhdistyksen keskeisiä toimintatapoja ovat olleet myös runoilijatapaamisien ja kirjoittajakurssien järjestäminen sekä osallistuminen erilaisiin tapahtumiin. Näistäkin aiheista on luettavanasi muun muassa yksi matkakertomus kesän 2007 Taiteiden yöstä. Lehteämme on tarkoitus julkaista vuoden aikana 1-2 numeroa ja tulevien julkaisujemme sisältöön on myös Sinulla, arvoisa lukija, mahdollisuus vaikuttaa. Eli jos mielessäsi on jokin mielenkiintoinen artikkelin, kolumnin, pakinan yms. aihe, josta olisit kiinnostunut kirjoittamaan, kerro siitä minulle. Jos et kuitenkaan itse ole valmis kirjoittamaan, lue tämä ensimmäinen numeromme kriittisellä silmällä läpi ja anna ideasi julki aiheista, joihin sitten esimerkiksi itse voisin perehtyä ja kirjoittaa juttuja tuleviin lehtiimme. Yhteistyöllä olemme pitäneet yhdistyksemme toimintaa yllä ja tällä samalla periaatteella toivon myös tämän lehtemmekin rakentuvan. Lopuksi lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka osallistuitte tämän ensimmäisen numeromme kokoamiseen. Uskon, että kasassa on nyt kaunis aamuauringossa loistava omenapuu, jonka hedelmällisyys on pysyvä runsaana tulevien vuosien aikana. Mukavia lukuhetkiä toivotellen, Juho Häkli, päätoimittaja

Lehdestä vastaa Rakkausrunot Ry 2008

Rakkausrunot Ry:n puheejohtajan tervehdys Viisi vuotta – ja elämä on aina edessä Viisi vuotta on kulunut siitä, kun yhdessä perustimme Rakkausrunot ry:n ylläpitämään meille kaikille niin tärkeää sivustoamme. Viisi vuotta, joiden aikana on tapahtunut paljon, niin paljon, että sitä on vaikea oikeastaan ymmärtää. Kuitenkin matkamme on vasta alussa, yhdistyksemme ottaa edelleen haparoivia askeleita lapsenkengissään etsiessään paikkaansa suomalaisessa kulttuurikentässä ja oikeita toimintatapoja, millä parhaiten tavoitamme jäsenistömme. Viisi vuotta sitten en olisi uskaltanut puhua Rakkausrunot ry:n paikasta tai identiteetistä suomalaisten kulttuuritoimijoiden joukossa – mutta nyt voimme ylpeinä todeta, että olemme tuon paikan löytäneet ja ansainneet. Ja on helppo uskoa, että tässä olemme vasta alussa – maailmaa on vielä valloitettavana paljon. Voimme siis hyvillä mielin, erityisesti näin joulun ja uuden vuoden aikaan, katsoa tulevaisuuteen. Ehkä kristallipallosta olisi nähtävissä jo nyt, miten Rakkausrunot ry järjestää tapahtumia jäsenilleen osana merkittäviä valtakunnallisia runotapahtumia, kuten Lahden runomaraton tai Kainuun runoviikot, pari esimerkkiä mainitakseni. Tulevan vuoden tärkein teema yhdistyksen toiminnassa on yhä useampien jäsentemme aktivoiminen mukaan toimintaan ja tapahtumiimme. Meidän on yhdessä keskustellen löydettävä uusia tapoja toimia ja lähestyä runoilijoita. Ensimmäinen askel on otettu silloin, kun runot lähtevät pöytälaatikosta maailmalle meidän kaikkien luettavaksi. Toinen, vielä suurempi askel on se, kun runoilija itse lähtee runojensa matkaan, tapaamaan muita samanhenkisiä ihmisiä, levittämään runouden sanomaa maailmalle. Runolle on tilaus Runolle ja kirjoittamiselle on olemassa tilaus, joka syntyy elämästä itsestään. Uskon vakaasti, että ihmisellä on luontainen tarve ilmaista itseään, mutta myös tarve käsitellä ja jakaa omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tuntemuksiaan kaikesta siitä, mitä elämässä ja ympärillämme joka päivä tapahtuu.

Tänä päivänä, kun katsoo taaksepäin – niin voi vain todeta, että Rakkausrunot.ﬁ tuhansine runoilijoineen ja satoinetuhansine runoineen on kuin elämän pienoiskuva. Sivustolla eletään sitä arkea, minkä kohtaamme. Sivustolla unelmoidaan siitä huomisesta, minkä haluaisimme saavuttaa. Kirjoitetaan siitä arjesta, missä on lupa rakastaa – ja tulla rakastetuksi. Maailma on muuttunut kylmäksi paikaksi, olemme kokeneet Jokelan ja Kauhajoen – maailmanlaajuinen lama ravistelee yhteiskunnan rakenteita ja aiheuttaa paljon epävarmuutta huomisesta. Tällaisena aikana on hyvä muistaa, että kynä on aina vahvempi ase, kuin mikään muu. Kirjoittamalla, jakamalla ajatuksiaan muille, on yksittäisen ihmisen helpompi kohdata arjen vaikeudet. Löytämällä ihmisiä, joiden kanssa kommunikoida, voi nähdä valoa huomisissa, vaikka vielä tänään arki näyttäisi harmaalta ja yöt ovat pimeimmillään. Ja juuri tässä on Rakkausrunot ry:n perustehtävä, sivustomme tilaus. Me annamme kaikille mahdollisuuden kirjoittaa ja jakaa omia teoksiaan muiden luettavaksi. Annamme mahdollisuuden kohdata muita kirjoittajia. Annamme sanalle mahdollisuuden elää – ja nähdä elämän edessä. - Pekka Lausas Rakkausrunot ry:n puheenjohtaja ja perustajajäsen

Rakkausrunot.ﬁ:n kaltaiselle sivustolle on ollut myös luontainen sosiaalinen tilaus – tilaus mitä Tony Kammonen ei tiennyt, kun sivuston perusti. Tilaus, mitä me emme vielä ymmärtäneet, kun viisi vuotta sitten perustimme yhdistyksemme.

~♥~ Yhteinen Silmäni lepäävät silmissäsi ajatukseni ajatuksissasi huuleni huulillasi makeilla, missä olemme mitä teemme houkutellen unelmia sydämiimme. Kevyesti höyhenen kosketuksella muistiini tallennan piirteesi lämmön tuoksusi puhtaan huumaavan, silmissäsi värähdys tunteen leimahdus odotuksen hehku poskillasi. Sinä ja minä haaveissa ajatuksien yhdessä unissa unelmien tässä ja nyt. Pratu (2005)

~♥~ “Silkkisiipinen” Tulethan pitkin tähtien siltaa syliin sulkien odottajan lumoten iloon kaipaajan Tulethan esiin varjoista hiljaa loistaen rakkautta suurta etsien pientä sydänpuuta

Pratu Miten löysin Rakkausrunot ry:n? Olen aina raapustanut jotain ja runojen kirjoittaminen on osa minääni. Pengoin papereita ja löysin paperipalan v 1967, johon olin raapustanut runon.

Mitä rakkaus on sitä tiedä en sen vuoksi teiltä nyt kyselen. Onko sillä mitään rajaa tai määrää onko se oikeaa vai väärää, sitä varmaankin vaikea tietää on sillä rakastunutkin voi olla onneton, sillä moni ihminen karvaita kokee ja turhia lupauksia itselleen hokee ettei muka koskaan rakasta enää - se on vaikeaa kun sydän tekee jatkuvasti tenää. Elämässäni tapahtui raju muutos (2001) ja se sai pohtimaan asioita monelta kantilta. Tekstejä, runoja, pieniä juttuja alkoi syntyä runsaasti, ehkä oli tarve kirjoittaa tuska ulos tai katsoa menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Televisio oli minulle osa sen hetkistä elämääni. Tuijotin sitä, katsomatta sitä. Kerran tuli televisiosta ohjelma (aikaa en muista) Rakkausrunot ry:stä ja katsoin sitä toisella silmällä. Terästin katsettani ja kuuloani. Osaisinkohan minä kirjoittaa runoja, siis julkaisukelpoisia?

Tulethan

Töissä hakeuduin rakkausrunot – sivuille ja luin runoja. Ahmin niitä ja mietin, uskaltaisinko minäkin? Pyörin ja pyörin itseni kanssa ympyrää. Ovatko runoni sellaisia, joita voi julkaista? Ovatko räpellykseni edes runoja? Kuinka olinkaan epävarma. Öisin oli joitakin hetkiä ja aikaa miettimiseen, uskallankohan minä.

läpi kylmänkin maan sillä sielunkin sillalla on joskus puuterilunta

Pörräsin sivustolla lukijana, en edes kirjautunut sisälle. Silmiini osui monen laista runoa, luettavaa ja vähemmän runomaista, siis omasta mielestäni. Silloin iski ajatus, että jos minäkin. Nimimerkin takana olisin turvassa.

Tulethan

Pikkuhiljaa tuo ajatus sai vallan, että olisi kiva kirjoittaa runoja muidenkin luettavaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kehittyisin kirjoittajana. Sitten, 24.5.2005 kirjauduin sisälle. Phuuuh… olin ottanut askeleen.

hyväillen hellimmin sillä sisin on niin arka haavoilla sydänparka

Yllätyin jo siitä kuinka vaikeaa oli löytää nimimerkki itselle. En edes muista ensimäistä sivuille kirjoittamaani runoani. Kirjoitin jotain, silloisella nimimerkillä Seikkailijatar. Seikkailijatar, jolle kadun ylityskin oli seikkailu. Televisio-ohjelmassa kaikki oli niin helppoa.

Olethan

Olen kirjoittanut ja kirjoitan edelleen muutakin kuin runoja. Erääseen erikoislehteen olen rustannut pieniä juttuja.

vierellä myös pimeässä sillä niin valotonta on kairamailla hämärässä

Rakkausrunot – sivustot ovat kasvattaneet rohkeutta ja itseluottamusta kirjoittamiseen. Olen jopa värkännyt omat kotisivutkin (Valon ja varjon tanssi http://pratuﬁnland.spaces.live.com/). Haave runokirjasta kasvoi ja …

~Kurukukka~

Aikaa on vierinyt ja monta tunnetta olen tuntenut, niistä runoja kirjoittanut. Tänään kirjoitan runoja sivustolle nimimerkillä Pratu, edelleen seikkaillen.

~♥~

Minä kerin sisältäni puolen vuoden hiljaisuutta pala palalta sana sanalta Ja sanoista yritän taas rakentaa jotain ehjää Kuva: Kauris

Runosheriffitoiminta sivustolla Runoilija on itse vastuussa toiminnastaan sivustolla ja sivustolle lähettämästään materiaalista sekä sivuilla julkaistujen runojen ja muiden tekstien tallentamisesta ja varmuuskopioinnista. Kaikkien runojen ja muiden tekstien tulee olla runoilijan omia, itse kirjoitettuja kaunokirjallisia teoksia tekijänoikeuslakia ja – säädöksiä noudattaen. Runoilijalla itsellään on tekijänoikeudet omiin teoksiinsa. Ensimmäiset runosheriffit aloittivat sivustolla jo vuonna 2002, jolloin tärkein tehtävä oli karsia sivustolta pois tekijänoikeuksia rikkovat tekstit, kuten laulujen sanoitukset. Vuonna 2005 runosheriffejä oli sivustolla jo parisenkymmentä ja määrä on kasvanut tasaisesti nykyiseen yli kolmenkymmenen henkilön vahvuuteen. Runosheriffit valitsee sivuston ylläpito sivuston aktiivisista käyttäjistä. Runosheriffien nimilistaus on esillä sivuilla ja avautuu esille etusivun alalaidassa olevan linkin takaa. Runosheriffit tarkistavat jokaisen sivustolle lisätyn tekstin sivuston sääntöihin nojaten, tärkeimpiä kriteereitä tarkistuksessa ovat: Runojen ja muiden tekstien tulee olla hyvän maun ja hyvien tapojen mukaisia siten, etteivät ne sisällöltään ole herjaavia, yksilöä tai ihmisryhmää halventavia tai loukkaavia eivätkä sisällä moraalisesti sopimatonta tekstiä tai ilmauksia. Runosheriffit tarkistavat myös runokommentteja joiden tulee kohdistua runoon ja sen sisältöön ja niiden tulee myös noudattaa hyviä tapoja sivuston sääntökohdan 2.2 mukaisesti. Kommentissa/arvostelussa ei saa arvostella runoilijaa henkilönä, eikä kommenttikenttää tule käyttää yleiseen viestimiseen. Runokommentteja voi käyttäjä myös perustellusta syystä pyytää poistettavaksi omien runojensa alta, edellä mainittujen syiden vuoksi.

ehkä kaunistakin

Sivuston sherifﬁt ja ylläpito poistavat runot ja muut tekstit, jotka eivät ole runoilijan itse kirjoittamia tai ovat muuten tekijänoikeussäädösten vastaisia, esimerkkinä vaikka vieraskielisten tekstien suomennokset, joiden julkaisuun on aina oltava alkuperäisen tekstin kirjoittajalta lupa. Runoista ja muista teksteistä ne, jotka ovat törkeästi hyvien tapojen ja hyvän maun vastaisia (kohta 2.2) poistetaan suoraan. Tappo-, murha-, huume-, alkoholi-, viiltely-, satanisti-, Jumalajulistus-, ym. ihannointi/kuvailut kirjoitusten julkaisupaikka sivusto ei ole. Myöskään mikään K-18, mielipide, päiväkirja-, vitsi- tai ”lasten suusta” kirjoitusten julkaisupaikka ei sivusto ole.

hahmottaa omaa minuuttani ja ympäröivää todellisuutta

Lievästi sääntöjen rajoja ylittävät tekstit siirretään runoilijan arkistoon, jolloin runoilijalla itsellään on mahdollisuus joko muokata runoa tai poistaa se. Poistettua tai arkistoitua runoa ei saa palauttaa sivustolle ilman ylläpidon lupaa. Poistetusta runosta lähtee automaattisesti maili käyttäjälle, mailissa on runosta kopio, sekä sen sivustolta poistamisen syy. Tästä syystä mailiosoite on käyttäjän tiedoissa pakollinen tieto. Arkistoon siirretystä runosta lähtee käyttäjälle automaattinen pikaviesti, jossa on mahdollinen syy kerrottu, sekä yhteydenottopyyntö ylläpitoon lisätiedustelujen osalta. Runojen muotoilussa voi käyttää html-muotoilutageja siten, ettei niillä muuteta sivuston ulkoasua. JavaScriptin ja muiden koodikielien käyttö on kielletty, samoin kuvien liittäminen runoihin.

~J E Matias~

Jouluisin terveisin Ylläpidon puolesta - Jadeira

Enkä vieläkään tiedä osaanko näistä palasista rakentaa parempaa huomista tai edes hyvää nykyhetkeä Eksyksissä olen itseni kanssa vieläkin

~♥~ “Joulussa on jotain” Kaikki on hiljaa luontokin nukkuu, lumiset oksat taivuttaa pään. Linnun laulukin metsään hukkuu, sydän vain tänne jää elämään. Jouluyön muisto on kauneinta aikaa, hiljentyy kansa myös kirkoissaan. Ympärillä on tenhoa, taikaa, se vie aatokset muassaan. Sinulle ystäväin runoni tässä kenties iloa, lohtua suo. Kiitos, kun olet elämässä, Joulumme lähestyy, rauhaa tuo. ~Laulava kulkuri~

Epeli

Oulun runomiittiä muistellen “Rakkausrunot.fi” Rakkausrunot sivustolla hupaisaa on meillä olla. Mietteet kypsyy, runot syntyy yhteisellä nuotiolla. Rakensimme yhteistuumin runomajan hupaisan surut suolle kärräilimme ilon toimme tupahan. *** Me muurahaiset kipitämme korret kekoon kannamme ajatusten aarteistamme lohdutusta annamme. Raittiutta, ryhdikkyyttä tahdomme myös puolustaa rakkauden valovoima ilomielen lahjoittaa.

Teksti: Epeli - Valde Aho Kuvat: Valde Aho

Ettäkö oikein rakkauden huipulla? Kuinka voisi moiselle kukkulalle tällainen kompura kiipeillä. Jos vaikka onnistuisi huipulle pääsemään, niin ehkäpä jopa huiputetuksi tulisi. Kun tarkemmin mietin tuota asiaa, niin voin sanoa, että huiputettu olen, kun tänne kiivennyt olen. Tässä rakkaustunturin kivijärkäleellä istun ja maisemia katselen. Kun oikein tarkkaan kaukoputkella tiirailen, voin nähdä eiliseen, vaikka on sanottu, että eilistä ei ole, eikä huomista tule. Kyllä eilinen on, koska tuolla Oulun suunnalla tapahtuu jotain. Mitä mokomaa, kun koko maan asujat näyttävät kesänurmikolla siestaa viettelevän. Todella vietteleviä näyttävät olevan varsinkin nuo naispuoliset eläjät, kun ukkelit heidän jäljessään vikkelin askelin kipittelevät. Mutta näenkö oikein, kun ihan metsän henget ja tuntureiden peikot ovat juhlaan saapuneet. Ihmeellinen on rakkauspakkaus, kun siitä on jakaa lahjoja

Yhteistuumin voimakkaina käymme uusiin haasteisiin. Suomen kansan perinnettä viemme hetkiin tuleviin.

Epeli ja Keiju

~Epeli~

~♥~ “Jano” Kuljin janoisena löysin lähteen tilkkasen veden tähteen. Lähteessä peili kimallus kullan muuttaa malmiksi mullan. Lähteestä puro pärskivä verraton purolla istun loisteessa auringon. ~Epeli~

keräkaalit eivät pyörimään lähtisi, eikä kukaan niistä rakkauden säiettä kerisi. Minä henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että parhain pukki on sahapukki ja toiseksi parhain syntipukki. Syntipukin tuntee siitä, että hänellä on selässään syntisäkki, oikein vanhan aikainen hurstisäkki. Ihme, että lahjakas joulupukki ei näytä olevan mukana tuossa porukassa. Ehkä tuhatvuotinen vanhus vetelee hirsiä jossain Korvatunturin kurussa. Ei varmaankaan hirsien vetely ole näin kesähelteillä mitään helppoa aherrusta. Mutta joulupukille moinen työ on tuttua, kun hän on tottunut tekemään monenmoista huuhaa

Joju, Kermasusi ja Kizzi

jokaiseen sukuun ja säätyyn. Vaikka kuinka tarkkaan tiirailen, niin säädytöntä porukkaa tuosta joukosta löydä en. Valioporukkaa, valioporukkaa näyttävät kaikki olevan. Kuitenkaan nuo eivät ole mitään maitopartoja, tosin eräällä näyttää olevan valkoinen parta, jonka takaa hän myhäillen tarkkailee. Luulen kuitenkin, että ei tuokaan mies ole mikään maitoparta. Huh, kylläpäs on tuulinen paikka tämä tunturin laki. Oli ihan hyvä, kun pukeuduin pukkiturkkiin, jonka sain lainaksi eräältä pukilta, joka oli kaalimaan vahdiksi asetettu. Samainen mies oli varmistamassa, että

puuhaa. Mutta, mitä mokomaa tuolla seinällä roikkuu? Ei voi olla totta, nuohan ovat naamareita. Että oikeinko naamarit on pitänyt naulaan ripustaa. Ihmettelen, kun tässä puskaradiota kuulokkeilla kuuntelen, että miksi joskus joku jopa naamattomia haastelee. Kyllä tuolta on todella hyvä ohjelmia lähetellä, kun on puskaa, jos toistakin. Ei voi oikein kunnolla nähdä, että mitä puskien takana tapahtuu. Ilmeisesti siellä joku saattaa jotakin puskea, ainakin poskea toisen poskeen painella. Luulen, että pensaikossa ei ainakaan pökitä, kun pökkiminen kuuluu oikeammin johonkin lammaskarsinaan, missä pässinpäät toisiaan noin niin kuin huvikseen pökkäilevät. Kun täältä huipulta katselee, niin kyllä vaan voi nähdä sitä ja toisinaan jopa tätä. Eli mikäs se noin hupaisasti nurmikolla kieriskelee? No mutta, sehän on aivan ihka elävä ilopilleri ja pillerillä näyttää olevan mukana pyhäpillerinpyörittäjä. Tässä on tärkeää korostaa sitä, että pyhäpillerinpyörittäjä ei ole sama otus kuin jo lähes sukupuuttoon kuollut sittisontiainen, joka entisaikaan kesäiltaisin navettojen liepeillä lennellä

~♥~ “Musta ruusu” Luolassansa valonkukka mustaruusu on. Vuosisatain pimennossa värjyy onneton. Järkkyy maa jo luolan seinään rako halkeaa... pöristeli. On tuo vaan kummaa ohjelmaa, kun kuulokkeista kuuluu lähestulkoon vaan r-kirjaimella alkavia sanoja. Taitavat olla menossa esikouluun, kun haluavat varmistautua siitä, että ei olisi ärrä-vikaa. Jos on ärrä-vika, niin ärrästä voi tulla ällä. Kun on riittävästi älliä, niin voi pamauttaa rakkaintaan ällikällä.

Sädekeijun kultasiipi ruusun tavoittaa.

Sudenmieli ja Epeli

Kyynelillään keijutyttö kukan kostuttaa, pisaroista kasvuvoiman mustaruusu saa. ~Epeli~

Molskis! Syysterveisin punaisella sydämellä teidän Epelinne.

~♥~

“Ensilumi” Ilta hämärtyy häly hiljentynyt pilvet lipuvat...

“Metsän salaisuuksia” Epeli ja Herra Puunukke

Kun metsikössä astelet niin ympärille katsele. Voit nähdä monta satua pieniä metsän keijuja..

Sataa lunta. Lehdettömät puut alastomat vakavina hiljaa.

Kas kääpä koivun kannossa ja siinä soma ikkuna Sisällä valo himmeä lamppuna lastu hohtava.

~Epeli~

~♥~ “Ajattomuuden lieskat”

On tulleet metsänsanomat lehteä tontut lukevat pohjoinen viima vinkerä jakelee metsän posteja.

Talviyössä revontulien sinfonia sinimustuuden harmonia. Kenties punavihreä loimu sykkinyt sisälläni aikana jolloin tunturien kiviä huuhtoivat merten hyökylaineet.

Syksyisin lehdet jaellaan talvisin niitä tutkaillaan Kääpiöt, keijut, tonttuset viettävät hetket hupaiset. ~Epeli~

~Epeli~

~♥~

Kermasusi

“Viimeisellä ovella”

Kermasusi aka Pia Koukila on ollut eräs aktiivisimmista runoilijamiittien kiertäjistä ja esiintyjistä sekä ollut toimelias jäsen myös sivuston toiminnan pyörittämisessä. Niinpä pistäydyimmekin kyselemään kevään nurkilla häneltä kuulumisia vähän sieltä ja täältä.

Kuulethan miten rakkaus lupaa uutta alkua, kun on kuljettu tämä matka, viimeiselle ovelle. Toivon säteissä, valon odottava syli.

rakkauden symboli. 3. Oletetaan, että rakkaus on ihmisen keksimä keksintö siinä missä mikä muukin tahansa härveli. Millainen ihminen tämä aikanaan rakkauden keksinyt ihminen olisi voinut olla ja oliko hän mies vai nainen?

~Kermasusi~

Ehdottomasti jumalainen Nainen... eiku Mies. *enkulivirnistys* 0=o>

~♥~ Lähdetään liikkeelle keväisesti verrytellen. “Sinä teet sydämestäni valitun” kun iho nousee iholta vedet palaavat tyynesti takaisin rantakallioille ja sinä pitelet vielä jälkiäsi minussa silloinko murennamme väärät totuudet toisistamme otamme askeleen kohti alkua maistamme väkevän viinin makua kosketamme kun sinä olet minussa minä tiedän kaiken tarvittavan ~Ksenja~

1. Mitä kuuluu? Yleensä kaikki mitä lähistöllä sanotaan, lauletaan tai soitetaan...ja hyvää tietenkin! 2. Onko lumitilanne kotiseudullasi runollinen? Tällä hetkellä keväinen ja eikös se ole runollista, kyllä on. 3. Nyt kevään tienoolla jokaisella on varmasti ainakin ripaus kevättä rinnassa. Vaan onkos kevättä Kermasuden rinnassa muinakin vuodenaikoina? Keskikesän ikuisena lapsena tai ainakin ikinuorena teinimuorina tottahan toki, keväistä on rinnassa ympäri vuoden. 4. Inspiroiko kevät runoilemaan voimakkaasti vai vetoavatko muut vuodenajat enemmän? Miua henkilökohtaisesti syksy inspiroi ehkä enemmän. Syksy on miulle uuden luomisen aikaa ja varsinkin tämä kevät on enemmänkin pyhitetty maalaamiselle (taulujen ei seinien). 5. Onko keväässä piirteitä, jotka antaisit mieluiten pois ja vastaavasti puuttuuko keväästä mielestäsi jotain kivaa? Loskasta en oikein pidä, enkä siitä kun lumen alta paljastuu kaikkea roskaa... muuten kevät on ihan okei.

~♥~

Siirrytäänpä seuraavaksi Rakkauden kiehtovaan maailmaan: 1. Rakkauttahan on perinteisesti symbolisoitu punaisen eri värisävyillä. Mitkä kaksi muuta väriä sopivat mielestäsi myös erityisen hyvin rakkauteen? Myös sininen voi hyvinkin olla kaipaavan rakkauden väri ja kulta taas kuvatkoon pyyteetöntä, “kosmista” rakkautta. 2. Eräs perinteinen rakkauden symboli on myös tuli. Vaan löytyisikö rakkautta sittenkin myös esimerkiksi jäästä ja lumesta ym. kylmään liittyvästä? Mie yhdistäisin tulen ja jään.... lumilyhty olisi miusta kaunis

4. Rakkauttahan on mahdollista osoittaa hyvin monin eri tavoin. Vaan mikä onkaan elämässäsi ollut kaikessa romanttisuudessaan se kaikkein hullunkurisin rakkaudenosoitus, jonka olet osaksesi saanut? Ehkä se kun rakkaani riisui omat sukkansa ja laittoi ne miulle jalkaan kun oli huolissaan että varpaani palelisivat. 5. Mainitse viisi substantiivia, jotka tulevat mieleesi sanasta rakkaus? Valo, Elämä, Vapaus, Ystävyys, Syli

Rakkaudesta voitaisiin loikata seuraavaksi Kirjallisuuden pariin: 1. Oletko innokas lukemaan ja jos olet, minkälainen kirjallisuus nappaa erityisen hyvin? Olen kirja-ahmatti ja luen usein useampaa kirjaa samanaikaisesti tai siis vuorotellen. Nautin Caroline Cooksonin historiallisista sukuromaaneista, Henning Mankellin dekkareista, David Eddingsin fantasiakirjoista, henkisestä kirjallisuudesta, kuten esim. Michael Newtonin kirjat; Sielun matka ja Sielun kohtalo, sekä tietenkin runoista, etenkin Satu Markkasen teoksista. 2. Sinulta löytyy jo julkaistunakin materiaalia runokirjojen suhteen. Vaan onkos visioissasi ollut kirjoittaa romaaneja ja/tai novelleja? Omaelämänkerrallinen romaani on jossain tuolla mielen perukoilla, ehkä se joskus putkahtaa esille tai sitten ei, sillä juuri nyt työstän näytelmää. 3. Kenen kirjallisuuden hahmon kanssa kävisit mieluiten kahvilla ja keskustelemassa niitä näitä? Hmmm.... vaikea päättää. Sinuhe Egyptiläinen voisi olla mielenkiintoinen keskustelukumppani, mutta Monte Christon Kreivikin olisi ihan kiva tavata. 4. Kehen kirjallisuuden hahmoon kykenet samaistumaan parhaiten? Se riippuu ihan siitä millaisella tuulella olen milloinkin, mutta

luonteeltani olen varmasti sekoitus Peppi Pitkätossua, jotain englantilaista Ladya ja D’ Artagnan’ta.

2. Millainen merkitys Rakkausrunot-yhteisöllä on ollut elämääsi?

5. Onko olemassa aihetta, josta haluaisit lukea, mutta josta ei todennäköisesti ole saatavilla vielä yhtään kirjaa?

Valtava!!! Olen saanut mielettömän paljon inspiraatiota ja motivaatiota kirjoittaa, harrastuksesta on tullut elämäntapa. Kaikkein eniten yhteisö on muuttanut sosiaalista elämääni.... ja kyllä! Tarkoitan kaikkia Teitä Rakkaat Ystäväni, Sielunsiskot- ja Veljet! Kiitos kun Olette!

Koska olen lukenut satoja kirjoja hyvin laajalta skaalalta ei mielikuvitukseni riitä keksimään juuri nyt yhtään aihetta josta ei olisi kirjoitettu edes jotain.

Kirjallisuuden maailmoista ponnahdetaan seuraavaksi musiikin vietäväksi: 1. Kuinkas sinulta taittuu laulaminen eli saavatko esimerkiksi tulevien runoilijamiittien osanottajat kuulla joskus runonlausunnan ohessa myös runonlaulantaa? Tuota...öööh... miehän siis rakastan laulamista, mutta mieluiten julkisesti kuuntelen muita kuin itseäni. Pikkujouluissa Hyvinkäällä miut yllätettiin (kiitti vaan kizzi!) ja pakotettiin kidutuksen alaisena laulamaan kaikkien kuullen, vieläkin punastuttaa!! Ei vaiskaan, kun en osaa punastella ja itsensä mokaaminen kuuluu jokaisen esiintyvän artistin repetuaariin. Mutta lupaan olla laulamatta julkisesti, jos ei miua siis kidutuksen alaisena pakoteta siihen. 2. Suomen talvisota-orkesteri lauloi takavuosina Kekkosen hiihtävän ja kalastavan sekä totesi ”Urkilta” käyvän hyvin myös rock n’ rollin. Kuinkas tämä edellä mainittu trio taittuu sinulta? Hiihtoa olen harrastanut viimeksi kansakoulussa (tiedättekös edes mikä se sellainen koulu on??) vuonna 1970. Kalastelua olen harrastanut aikoinani melko useinkin, kun vielä asuin Vaasassa ja oleiltiin mökillä saaristossa, tykkään onkia vaikka en saalista saisikaan. Rockia tanssin ihan mielelläni, varsinkin korkokengissä ja lavatansseissa. 3. Mikä soitin symbolisoi sinua parhaiten ja miksi? Meinasin sanoa että harppu mikä harppu... mutta eihän miua kukaan uskoisi, joten sanotaan sitten vaikka urut... monipuolinen, mahtipontinen, kovaääninen ja tyylikäs. 4. Jos järjestettyjen runoilijamiittien tapahtumien pohjalta sävellettäisiin ooppera, kenen säveltäjän sävellystyyli sopisi aiheeseen parhaiten? Mozart, ehdottomasti! Kevyttä, satumaista, draamaa ja komediaa... ihanaa!! 5. Mikäli tämän samaisen oopperan yksi päähenkilö olisi Kermasusi, kuka solisti sopisi rooliin parhaiten?

3. Olet ollut aktiivinen runoilijamiittien kiertäjä ja esiintyjä niissä. Jos vedetään hieman yhteen, millaisina tapahtumina olet miitit kokenut ja kuinka ne ovat vuosien saatossa kehittyneet – vai ovatko? Miitit ovat olleet virkistäviä, kuin keitaita erämaassa ja niitä odottaa yhtä hartaasti joka vuosi ja joka kerta tuntuu siltä kuin olisi saanut olla mukana siinä “kaikkein parhaimassa miitissä”. Pari viimeisimpää miittiä ovat olleet ihanan intiimejä, ollaan oltu todella yhdessä ja lähellä toisiamme, tunnelma on ollut riehakas, mutta silti rauhaisa ja on ollut aikaa jutella sekä tutustua todella muihin runoilijoihin. 4. Jos yhdistys saisi käyttöönsä rajattomasti rahaa ja voisi järjestää miitin missäpäin tahansa maailmaa, mikä maa olisi sinun valintasi? Ehdottomasti jossain Kreetalaisessa pienessä vuoristokylässä, merimaisemalla tietenkin. 5. Rakkausrunot ry viettää tänä vuonna 5-vuotisjuhlavuottaan. Jos vilkaistaan hieman ennustajapalloon, millaisena Rakkausrunot ry:n asema näyttäytyy silmissäsi yhdistyksen täyttäessä kymmenen? Yhdistys on tietenkin tunnettu koko maassa, ei vain kirjailijaympyröissä vaan myös “tavallisten ihmisten” parissa. Jäseniä on ainakin tuhat ja kaikki ovat aktiivisia.... No, ainakin voi unelmoida, ja elämähän on sitä mitä me siitä luomme. *hymyää* Laitetaanpa lopuksi vielä jokaisesta edellä mainitusta kategoriasta yksi nopea kysymys kehiin eli kuvaile yhdellä sanalla, mitä seuraavat sanat tuovat mieleesi. 1. Vappu = Rieha 2. Sydän = Totuus 3. Dekkari = ruotsalainen 4. Elvis = korni 5. Tallinna = hansa

~♥~ “Jäähyväiset pitsihuvilassa” Kuulin kyllä villihanhien huudot niiden lähtiessä, mutta en kuunnellut jäähyväisiäsi. Valkoiset hevoset eivät vain enää laukkaa öisissä saleissani ja minä istun varjojen tomussa kuunnellen ihosi kaikuja sormenpäissäni. ~Kermasusi~

~♥~ “Sinua ajatellen” Sain säilöttyä sydämeeni Tämän päivän säteitä Ennen sitä sadetta joka sai minut jälleen itkemään Sain tehtyä kaksi ranskanlettiä Taitettua yhden keltaisen liljan Hiuksilleni Otin siitä kuvankin Sinulle Jotta näkisit Minun hymyilevän ~Poutapilvi~

~♥~ “Tähtiliitto”

Ai että miun pitäisi luovuttaa päärooli jollekin toiselle vai... ??!!! No okei sitten... siinä tapauksessa Maria Callas.

Kun annat rakkauttasi minuun rakennat galakseja sydämeemme, minä maalaan sieluani sinuun sytyttäen tähdet joista syntyy liittomme.

Sävelsiltoja myöten astelkaamme sitten Rakkausrunot ry:n maisemiin: 1. Koskas se sinun taival Rakkausrunot-yhteisössä alkoikaan ja kuinka?

~Kermasusi~

Heinäkuun alussa 2004, rakas sielunsiskoni löytöretki vinkkasi miulle sivustosta Suomi24-chatissa ja koukkuunhan mie jäin ihan heti.

~♥~

~♥~ “VIISAUDEN KIVI”

YLLÄPIDON TEHTÄVÄT JA VALTUUDET Rakkausrunot.ﬁ-sivuston Ylläpito koostuu Rakkausrunot ry:n hallituksen valitsimista vapaaehtoisista jotka vastaavat sivuston sisällöstä ja teknisestä toimivuudesta.

Otan sinut käteeni, ja tunnustelen ihoasi.

Ylläpidon sisällöstä vastaava osa palvelee käyttäjiä valvomalla että tekstien sisältö ei ole kenenkään uskonnollista tai poliitista vakaumusta loukkaavaa, rasistista, herjaavaa, ihannoi huumeita, väkivaltaa ja siveettömyyttä tai muuten ole laitonta. Sen tehtäviin kuuluu valvoa myös ettei sivustolla rikota tekijänoikeuslakia ja että kaikkia käyttäjiä kohdellaan tasavertaisesti. Tämän lisäksi ylläpito neuvoo, tukee ja kouluttaa shefuja.

Sileitä pintoja, kuin aavat ja tyynet meret.

Ylläpidolla ei ole mahdollisuutta valvoa sivuston pikaviestittelyä tai sähköpostiliikennettä.

Rosoisia alueita, kuin suuret ja jylhät vuoret.

Ylläpidon tekninen osa hoitaa sivuston teknistä toimivuutta, vastaa sen ulkonäöstä ja uudistuksista.

Aikojen uurteita, kuin pohjattoman syvät laaksot.

Ylläpito ja shefut käyvät läpi kaikki tekstit joita sivustolle käyttäjät lähettävät ja tarkistavat niiden sisällön sopivuuden Rakkausrunot.ﬁ-sivustolle.

Sokeana sinua kosketan, sillä enhän näe silmiäsi. Ehkä sinä näet minut.

Niin paljon sinun kasvosi kertovat. Tietosi määrä, kuin ulottumaton avaruus, jota en voi ymmärtää. Ehkä sinä ymmärrät minua. Painan sinut korvaani vasten, ja kuuntelen sydäntäsi. Ääretön hiljaisuus puhuu kuiskaten tuhansia sanoja. Paljastaa salaisuuksia, joista yhtäkään ei kirjaimiksi voi pukea.

Sinne mistä olet tullut, ja mistä olet matkaasi jatkava. Ehkä olet jo kaukana. Vielä kerran sinua kosketan. Ja nyt minä näen. Mandella~

~♥~

Myös käyttäjien neuvonta ja heidän ongelmissaan auttaminen kuuluu ylläpidon tehtäviin, silloin kun kyseessä ei ole käyttäjien väliset henkilökohtaiset asiat. Teemme työtämme vaitiolovelvollisuudesta kiinni pitäen, vapaaehtoisina ilman minkäänlaista korvausta työstämme ja meille on kunnia-asia palvella kaikkia käyttäjiä tasavertaisina. Toimintamme perusta on sivuston säännöt. Tervetuloa ottamaan yhteyttä ylläpitoon milloin vain sinulla on kysyttävää sivuston toiminnoista. Meidät löydät etusivulta, nimimerkistä klikkaamalla. Hyvää Joulua! Toivottaa Ylläpidon puolesta kermasusi

~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~

Mandella

Sielunsulalla kirjoitettua, eli mistä runot syntyvät… Kun katson ulos ikkunasta, mietin, näen kevään ensimmäiset merkit: kukkapenkistä työntyvät taimenalut voimaa puhkuen ja yhä pidemmälle yltävät auringonsäteet. Ja kuinka rakastankaan tätä vuodenaikaa, yhä uudelleen syntyvää elämän ihmettä. Pihalla kädet mullassa riittää ihmettelemistä lähes yhtä paljon kuin elämässä itsessään. Ja elämä on kasvamista.

Sinussa uinuu elämä, joka viisaudessaan on vaiennut. Lasken sinut takaisin maasi helmaan.

Ylläpito osallistuu myös sivuston sääntöjen uudistamiseen milloin tähän on tarvetta.

Metsäviikunapuu Jos joskus vaeltavat ajatukseni tuothan ne takaisin porteille minuuteni eri puoliin koossa maailmani keskuksiin

anna ajatusteni ylettyä taivaisiin juurieni maan syviin pitää maailmani anna niiden kantaa hedelmää, linnulle levähdyshetki suo

metsäviikunapuun

hiljaa virtaavien vetten äärellä jokainen elämänretki pyhässä lehdossa

Nimeni Tuija tulee sanasta thuja, elämänpuu. Sukunimeni Sahi on vanhaa suomea ja tarkoittaa hiljaa virtaavaa vettä. Etteikö näillä eväillä sitten kasvaisi? Kyllä, pienestä ja matalalta alkaa kasvikin kasvunsa. Oli aikoja, jolloin kasvu oli hidasta ja kitukasvuista. Maa rikkaruohoja täynnä. Miussa aina asunut sitkeys ei antanut periksi. Sillä mie olin tullut maahan oppimaan. Sopivalla ravinnolla ja rakkaudella vain voi kasvaa täyteen mittaansa. Mie janosin tätä elämää. Rakkaus, ilman sitä ei olisi elämää. Se on kaiken alku. Se, että rakastaa itseään. Ihan niitä kaikkia puolia, joita minuudessani on. Niitäkin, joista en pidä. Niidenkin kanssa on opittava elämään, - ja luoja tietää, miten vaikeaa se joskus on. Oikeastaan koko elämä on vain sitä, että oppii ymmärtämään tarkoituksen. Sen, että kaikilla asioilla ja tapahtumilla on tarkoituksensa: meitä kasvatetaan ymmärtämään ja kääntämään katseemme valoon. Sateisenakin päivänä uskomaan siihen, että tulee vielä päivä kun aurinko pilkahtaa. Ilman sadetta kasvit kuihtuisivat ja maa kuivuisi kasvukelvottomaksi. Totuus on se mitä me etsimme. Joka päivä muuttuvaa. Enkä mie jätä yhtään kiveä kääntämättä. Yhtä varma kevään merkki on moottoripyörien äänet kaduilla, - ja mieleni halajaa matkalle…elämänpituiselle. Tuntea hevosen voima allaan ja mieli vapaana kuin taivaalla liitävän kotkan.

~♥~

“Sataa sulkia” Meidän tielle sataa sulkia Suuren runsaudesta. Kerään ne. Niistä teen meille untuvavuoteen. Tule, rakas, sieluni aistit haluavat Sinua. ~Tatanka~

Joillekin matkoille ennen tätä elämää, monille tämän jälkeen,…niin mie uskon. Jokainen kokemus on suuri seikkailu. Jokainen kohtaaminen arvokas. Ei meistä yksikään ole niin vahva yksin, että jaksaisi tämän elämän. Mie olen saanut rakkautta, olen antanut sitä: Vanhemmilleni, jotka valitsin. Lapsilleni, joilla miuta on siunattu. Ystävilleni, jotka miuta ovat opettaneet ja tukeneet silloin kun en itse osannut. Kaikki kohtaamani ihmiset ovat kertoneet miulle jotain, ennemmin tai myöhemmin sen ymmärsin. Miulle oli annettu elämä.

~♥~ “Hämärällä on hellät kädet” Vierellä siinä missä kotkansiivet loi varjon vuorenrinteeseen piirsit hämärällä kyyneleet silmäluomiini

Kun sitten olin valmis, kohtasin kauan kaipaamani: hänet, jonka kanssa suorastaan liidän. Rakkaus, kahden ihmisen välillä – mies ja nainen. Sata ja yksi suurta tunnetta. Siitä syntyviä sanoja, joista kasvaa runoja. Rakkausrunoja. Joita voi jakaa muille. Mie tanssin ja rummutan ne Siun taivaalle… Siinä tarpeeksi aihetta elämälle, siinä, että oikeastaan aina on kevät. Sulkakynäni on puhunut…

olin liian sairas jäädäkseni jos en lähtisi, en lähtisi enää koskaan aamuyöllä aseman penkillä sillä toisella, puisella odotin junan tulevan vihellysten saattelemana jätin osan sydäntäni siihen penkille, siihen puiselle

Iloa ja valoa

miten suola kiteytyikään poskilleni

*sydämellä halaten* Mandella /Tuija Sahi 4/08 - Kaksi ympyrää liiton merkiksi -

~woodoo chile~

~♥~

~♥~ “Tähtien takana” Ajatukseni ovat tänään kaukana tähtien takana. Siellä on silta, jonka eilen rakensimme. Siihen tarvittiin paljon rakkautta. Sinun ja minun. Sinä kuljit siltaa pitkin luokseni. Hait minut mukaan uniisi. Kaukaisiin puutarhoihin ja sikarintuoksuiselle rannalle. Aamulla sanoin: rakastan sinua. Toivon, että kuulit sen kaukana tähtien takana. ~elberi~

~♥~ “Huominen on tänään” Palaa ja roihuta, jäädä palaksi ikuisuutta, siellä missä meret nousevat, ja henki puhuu. ~Mimosa~

~♥~ “Kohtaamisessa soi” Tyyntyy ikävä jo aallot hiljenee käsi kättä hiljaa pitelee tavoittaa näin toivo ankkurin rakastaa se sätein kultaisin. ~Alppivuokko~

~♥~

Samuel J.Hackley Taiteidenyö 2007

~matkakertomus ~

Samuel J. Hackley on kiertänyt aktiivisesti Rakkausrunot Ry:n järjestämiä tapahtumia ja kirjoittanut tapahtumista myös useita matkakertomuksia. Tässä lehdessä julkaisemme nyt Samuelin aiemmin julkaisemattoman matkakertomuksen kesän 2007 Taiteiden yöstä.

Taiteiden yö 2007 Lähtötoimet Perjantai24.8.2007. Tuona kyseisenä päivämääränä käy Samuel J. Hackleyn ja Muukalaisen kodissa pienen pieni vilske. On näet aika matkustaa jälleen Helsingin juhlaviikoille Taiteiden yöhön, johon jo kolmatta kertaa on osallistuva myös Rakkausrunot ry. Paikkana on perinteinen Kiasman edusta Mannerheimin patsaan ja lehmusten alla, josta muutaman tunnin intensiivisen sanataiteilun ja musisoinnin jälkeen on tarkoitus siirtyä jatkamaan iltaa Bulevardin kahvisalonkiin. Samuelin ja Muukalaisen juna on lähtevä Kuopiosta 11.20 ja saapuva Helsinkiin n. klo 16, jolloin myös ry:n esityspaikan pystytystyöt on määrä aloittaa. Samuel on luvannut tulla pystytyshommiin myös ja siksi tämä junavuoro on Samuelille ja Muukalaiselle mitä sopivin. Lopulta kello alkaa olla jo sen verran, että Muukalaisen isä odottelee jo Skodallaan pihassa ja matka kohti Kuopion rautatieasemaa voi alkaa. Asemalle päästään ajoissa ja Samuel ja Muukalainen löytävät onnellisesti oikeaan vaunuun oikeille paikoilleen. Matka kohti ensimmäistä etappia Kouvolaa voi alkaa.

Junamatka Alkumatka sujuu leppoisissa ja joutuisissa merkeissä. Sekä Samuel että Muukalainen ovat valinneet matkan ajaksi mielenkiintoista luettavaa eikä tylsyys pääse vaanimaan hetkeksikään. Ilma ikkunasta katsellessa näyttää aurinkoiselta, joskin tummiakin pilviä on siellä täällä muutamia. Koko maahan on lupailtu myös ukkoskuuroja – erityisesti pääkaupunkiseudulle päin – ja pieni jännite onkin sen suhteen, osuuko Kiasman eteen myrskyisiä tuokioita runoilun ja musisoinnin lomaan. Samuel laittaa myös viestiä

Godikselle ja Luppikselle kysyen näiden vointia. Kumpikin on viime päivinä ollut hiukan kipeä, mutta kumpaiseltakin saapuva vastausviesti kertoo ilosanomaa siitä, että tänä iltana iskukyky korkeatasoiseen sanataiteiluun on hyvä. Varmemmaksi vakuudeksi Samuel lähettää vielä viestin muodossa virtuaalista mustikkasoppaa kummallekin. Matkan hiljalleen edetessä alkaa Samuelin puhelin pirisemään. Soittaja on eräs yritys, johon Samuel on viikko takaperin laittanut työhakemuksen. Junassa kuitenkin kentät ovat vähissä ja siksi turinointikin on lähes mahdotonta. Niinpä Samuel laittaakin viestiä soittajalle, että soittaa tälle uudestaan Kouvolassa, jossa on pieni tovi aikaa ennen matkan jatkumista Helsinkiin. Puhelun jälkeen alkavatkin sitten hetket, jotka muodostavat junamatkasta ikimuistoisen. Aluksi juna seisahtuu paikalleen aivan normaalisti vastaantulevan junaliikenteen vuoksi. Kun vastaantuleva juna on ajanut ohi ja olisi tarkoitus jatkaa matkaa, juna ei liikukaan mystisesti mihinkään. Lopulta juna lähtee hyvin vaivalloisesti jatkamaan matkaa, kunnes edettyään ehkä muutamia kilometrejä pysähtyy jälleen. Pian veturinkuljettaja ilmoittaa, että ukkonen on särkenyt rautateiden sähköjärjestelmät ja matkanteko on toistaiseksi vaivalloista. Juna jatkaa jälleen muutamia vaivalloisia nykäyksiä eteenpäin kunnes pysähtyy taas paikalleen. Veturinkuljettaja toistaa jälleen jo aiemman

ilmoituksensa, pahoittelee ja kehottaa matkustajia kärsivällisyyteen. Kello alkaa olla hiirenhiljaa myös sen verran, että junan pitäisi aikataulun mukaan olla jo Kouvolassa. Nyt kuitenkin ollaan jossain kokonaan muualla ja Samuelin ja Muukalaisen jatkoyhteysmahdollisuudet alkavat olla täysin arvailujen varassa. Pian Samuelin kännykkäkin alkaa jälleen pirisemään ja junan ollessa pysähdyksissä kenttiäkin on hieman enemmän. Puhelu saadaan nyt onnellisesti päätökseen ja Samuel saa sovittua seuraavalle viikolle työhaastattelun. Viimein alkaa junakin saamaan sähkövirtauksia lisää ja matka päästään tekemään loppuun lähes täysin vauhdein. Jatkoyhteysmahdollisuudetkin on hoidettu VR:n puolesta ja Kouvolasta Helsinkiin on lähtevä runsaasti linjaautoja katkenneiden junayhteyksien vuoksi. Lopulta juna saapuu vihdoin Kouvolan asemalle, josta Samuel ja Muukalainen lähtevät etsimään oikeaa Helsinkiin lähtevää bussia. VR on onneksi hoitanut opastajia siinä määrin hyvin, että bussille löydetään ajoissa. Bussissa istuvien matkustajien tunnelmat vaihtelevat tasaisesti huvituksesta suurehkoon kiukkuun. Eräs kissan omaava nuori nainenkin ottaa turhan paljon itseensä, kun samassa bussissa on muuan koululuokka, jonka

Perillä Helsingissä Samuelin ja Muukalaisen päästyä aseman pihaan alkaa Samuelin puhelin jälleen soimaan ja tällä kertaa langan päässä on Luppis. Nalle-armas kyselee, kuinka Samuelin ja Muukalaisen matka taittuu ja Samuel vakuuttaa heidän saapuvan aivan muutamien minuuttien kuluttua Kiasman pihaan. Näin todella tapahtuukin ja Luppis Kati-ystävänsä kera onkin ensimmäinen, joka pääsee Samuelin ja Muukalaisen halittavaksi. Paikalla ovat myös esitysteltan pystytyshommissa Neeri, Map-pi sekä Runoilija ja hetken päästä myös L@goon. Hyvin pian paikalta löytyvät myös Godis sekä MariaBee, joka kertoilee nähneensä Samuelin kaksoisolennon Hämeenlinnassa. Vaan missä onkaan Sudenmieli, mahtaakohan työkiireidensä vuoksi saada roudattua itseään paikalle ensinkään? Luppis päättää soittaa herra Hukalle ja tiedustella asiaa ja kas kummaa, Sudenmieli on kuin onkin matkalla paikanpäälle. Muutaman minuutin kuluttua Samuelin kanssa jo monet performanssit edellisissä tapahtumissa vetäissyt herrasmies onkin saapunut paikalle ja ohhoh kun

~♥~ “Kun on vielä vähän kipua jäljellä” Kivitaakka tänään liian suuri Muuri ylittämätön Kiertotie hyvään hyödytön Polku, jonka kulkemisen olen turhaksi kolunnut Älkää tulko, kysykö Sillä en minä, tahdostani huolimatta osaa selittää Ei minulla ole vastauksia Ei minusta enää rakenneta ehjää Ei edes säröjä peitellä Viiltäköön, sillä talvi on pimeä ja kipu turtuu kylmässä Hiljaiset pyörteet mustan veden äärellä puhuvat puhuvat puhuvat

joukossa on pari kissoille allergista oppilasta. Luokan opettaja pyrkii kaikessa ystävällisyydessä ja ilman syytöksiä esittämään huolensa mahdollisista allergiareaktioista, mutta nainen on vain itsepintaisesti näreissään. Matka kuitenkin taittuu onnellisesti ilman isompia kohtauksia ja bussi saapuu Helsingin rautatieasemalle hieman kello 17 jälkeen.

on miehellä kaunis seuralainen mukana. Näyttääpä herralla olevan asiat edelleen mukavassa jamassa ja hyvä niin. Harmittavasti Sudenmieli ei kuitenkaan ehdi jäädä paikalle pitemmäksi aikaa, mutta lupaa saapua kuitenkin takaisin tilaisuuden jälkeen auttamaan purkutöissä. Sudenmielen poistuttua paikalta runoteltan kasaushommat ovat vielä melko vaiheessa ja

Vieläkö kantaisi yli halu nähdä huominen ja väritön auringonnousu? ~Luppis~

~♥~

~♥~ “Sinä kuuntelit sieluimme salat” Sinä kuuntelit hiljaa ja kauniisti kun minä kerroin salaisuuksia pohjolasta

niinpä myös Samuel alkaa vihdoin hommiin vetäen sähköpiuhat paikalleen teippauksien kera. Seuraavaksi on vuorossa telttakatoksen pidikenarujen sidonta, josta siitäkin Samuel selviää ehjin nahoin Neerin ja Map-pin osallistuessa samaan hommaan myös. Lopulta kaikki tarpeellinen alkaa olla kasassa ja Rakkausrunot ry:n Taiteiden yön tapahtuma voidaan vihdoin aloittaa.

jääkenttien kalpeista kasvoista punatähdistä taivaan laskevalla kaarella kerroin päivistä ihmeen ihanista niistä jotka sytyttävät aurinkoja silmiimme öistä kerroin niistä joiden hämärään samettiin kietouduimme kehot kuin yhtä ollen. Kerroin vihreiden laaksojen lempeydestä metsäkauriin kepeästä askelluksesta lintuparven pyrähdyksestä sillä hetkellä kun tuuli lauloi puiden oksilla sateen hedelmäisestä ropinasta kerroin ja illakon huumaavasta sinituoksusta. Kerroin ihon kuumasta hengityksestä joka huokaillen vastaa huokauksiisi kehosi sykkeestä riemuhuudoista jotka hapuilevat kohti kiirivät ylös ja palaavat uutena aaltona takaisin. Sinä kuuntelit hiljaa ja kauniisti, olit kanssani yhtä. ~Vipero~

~♥~

äänellään ilman isompia elkeitä, mutta jotain uuttakin ilmiötä on havaittavissa: S amuel ei näet tunne vatsassaan ensimmäistäkään lepattavaa perhosta ja lausunta on erittäin vapautuneen tuntuista. Seitsemän miittiä, kaksi Taiteiden yötä ja yhdet kirjamessut moisen tilan saavuttamiseen siis näköjään tarvittiin. Saatuaan ensimmäisen lausuntasettinsä päätökseen Samuel vilkaisee Godiksen paperista, missä vaiheessa hänen vuoronsa on astua seuraavan kerran mikin taakse. Ja kun aikaa on suunnilleen tunnin verran, päättävät Samuel ja Muukalainen poiketa hetkeksi Forumin Mäkkäriin haukkaamaan pientä purtavaa. Taiteiden yön myötä porukkaa pyörii kaduilla ja putiikeissa kuin muurahaisia, mutta onneksi pöytätilaa löytyy Mäkkäristä sen verran, että Samuelille ja Muukalaisellekin löytyy tilaa. Saatuaan hampurilaisateriansa syötyä Samuel ja Muukalainen suuntaavat oitis kulkunsa takaisin runoteltalle. Loistokas runonlausunta on teltalla edelleen vauhdissa ja yleisöä riittää kiitettävästi kaiken aikaa. Naapurissa sijaitsevan Eduskuntatalon rappusilla kun on meneillään koko Taiteiden yön suurin yleisömagneetti-esitys, niin paikalle vaeltava yleisö piipahtaa näin sopivasti ohikulkumatkallaan myös runouden pariin.

Vipero Kuva:

Runoilua ja musiikkia Kiasman edessä Runollinen tilaisuus avataan jälleen perinteisin menoin eli puheenjohtaja L@goonin pitäessä avauspuheenvuoron. Tilaisuuden varsinaisena juontajana puolestaan toimii tällä kertaa Neeri. Esiintyjinä ovat tällä kertaa mm. Mandella, Mappi, Godis, Kermasusi, Mare, Vipero, Samuel itse ja musiikillisesta puolesta vastaavat rakastetut Luppis ja JE Matias. Myös Herra Puunukke kitaroineen on saapunut paikalle, mutta päättää aloittaa oman settinsä esittämisen vasta Bulevardin kahvisalongissa. Muutamien loistokkaiden runoesitysten jälkeen on vihdoin myös Samuelin vuoro astua runoineen mikrofonin taakse. Samuel on valinnut lausuttavakseen mm. runopoppoon ensimmäiseen runokokoelmaan päässeen runonsa Älä itke tuuli tunturin sekä myyttisen tarinan kaupungista, jota ei ole koskaan ollut. Tavalliseen tapaansa Samuel lausuilee runojaan tasaisella

Kuva: ipi

Onpa Samuelin ja Muukalaisen poissa ollessa ilmeisesti koettu liikuttaviakin hetkiä, sillä aivan eturivissä kyljellään makaava ja pahasti alkoholisoitunut herrashenkilö on antanut luettavaksi runon, jossa kertoo rakastavansa tytärtään omista ongelmistaan huolimatta. Hetkittäisistä kiukunpuuskistaankin huolimatta miekkonen näyttää aidosti pitävän erityisesti Luppiksen ja J E Matiaksen musiikkiesityksistä sekä muidenkin esiintyjien runonlausunnasta. Illan aikana mahdollisuus esiintymiselle annetaan myös yleisölle

~♥~

Kuva:

ja riemukkaan tuokion tarjoaa mm. eräs hilpeässä mielentilassa olevan mieshenkilö, joka ruotsinkielisen lausuntansa ohessa viskoo joukkoon sopivassa määrin myös suomalaisia sanoja. Kaiken kaikkiaan runollinen tilaisuus lehmusten alla ja Mannerheimin patsaan vieressä saadaan jälleen vietyä onnellisesti päätökseen ja lopulta onkin aika alkaa purkaa telttaa ja siirtyä jatkamaan iltaa Bulevardin kahvilasalonkiin. Harmitus vain, että Samuelin puhelimeen saapuu tekstiviesti Sudenmieleltä, joka ei sittenkään ehdi saapua paikan purkutöihin. Mukava olisi herran kanssa ollut vielä ajatuksia vaihtaa, mutta vielähän tässä valmiissa maailmassa ehtii. Kun kaikki piuhat, äänentoistovehkeet ja teltta on saatu kasaan ja laatikoihin, lähtevät Samuel ja Runoilija selvittelemään Kiasmalta, mihin suuntaan tavaroita saadaan säilöön. Lopulta paikka selviää ja matkaan saadaan pihalla odottavaa painavaa laatikkoa varten kätevä kärrykin. Matka ylös Kiasman aulaan taittuu hissillä ja kylläpäs onkin hissillä kokoa. Hissin sisälle kun mahtuisi pieni omakotitalokin! Pujoteltuaan kärryn kanssa pihamaalle Samuel ja Runoilija nostavat painavan laatikon kärryn päälle ja matka takaisin kohti alakerran varastoa voi alkaa. Onpa onni, että moiset kärryt ovat käytettävissä, sillä laatikkoa ei käsivoimin kantaisi pirukaan. Lopulta laatikko makaa onnellisesti omassa paikassaan ja matka kohti Bulevardin kahvisalonkia voi alkaa. Pujoteltavaa riittää kaduilla Samuelille, Muukalaiselle ja Runoilijalle ihmismassojen vyöryessä kaduilla yhä vain suurina ja välillä pysähdytään juttelemaankin, kun Runoilijalle tuttuja naisia astelee joukoittain vastaan. Lopulta kolmikko saapuu Bulevardin kahvisalonkiin, jossa muu runoilijapoppoo jo istuskelee pöydissä illan tilaisuuden alkua odotellen.

Bulevardin kahvisalongissa

“Puolikas sydämestä”

Samuelin, Muukalaisen ja Runoilijan päästyä sisään salonkiin saattaa kolmikko todeta, että käytännössä kaikki istumapaikat alkavat olla jo varattuja. Onneksi kuitenkin L@goon havaitsee eräässä pöydässä lähtöä tekevän poppoon ja joukkion poistuttua salongista Samuel, Muukalainen ja Runoilija iskeytyvät oitis tuohon kyseiseen pöytään. Hetken päästä pöytään liittyvät seuraksi myös mm. Mare ja Neeri. Runonlausunnan ja tavaroiden roudauksen myötä Samuelin oluthammastakin kolottaa jo kovasti ja niinpä hän astelee oitis tilaamaan tuopillisen huurteista. Energiaa kun tarvitaan vielä muutamaan lausun-

Pimeyden vankina sielujen peilissä Äärettömien polkujen kiertäessä kehää ajatuksissa Ristiriita sateen piiskatessa ikkunaa Ollakko vai oletko Kuun sirpillä puolikas sydämestä Auringon kääntäessä kasvonsa ~Waeltaja~

~♥~ “Kuutamohaaveita” Kerran rannalla hiljaisen meren yön ääniä kuuntelin, niin kauas maailman ääriin meri myötään vei aatoksein.

tasettiin kahvisalongissakin. Itse salongin ohjelmakin pääsee vihdoin vauhtiin ja tällä kertaa estradin saa aluksi käyttöönsä Kermasusi. Kermasudelle ilta on erityisen hieno, sillä nyt vietetään samalla hänen runokokoelmansa julkistamistilaisuutta. Kermasusi kertoo lyhyesti kokoelmansa taustoista ja luonnollisesti lausuu kaikkien iloksi kokoelmastaan muutamia runoja. Muina esiintyjinä kuullaan nytkin pääsääntöisesti samoja lausujia, kuin aiemmin Kiasman edessä. Musisoinnin saralla jatkavat tälläkin kertaa Luppis ja J E Matias, jotka nyt kahvisalonkiin saavuttuaan ovat saaneet seurakseen pianistinkin. Lisäksi illan aikana estradille astuu myös Herra Puunukke kitaroineen. Eräs perinteinen piirre miiteissä ja aiemmissa

Niin lienee kaukana jossain melu suurten kaupunkien, keskellä erämaan hiekan palmukeidas niin hiljainen. Meren yllä kuu niin kirkas, illan hentoinen viileys, meren tuulosen henkäys rantaan hiljainen liplatus. Mä aavalle kauas katsoin meren hiljaisen etäisyyksiin, kuinka oli kuutamo öinen meren yllä niin ihmeellinen. ~Aku-Aku~

~♥~

“Näinhän tässä käy” Taivaalta levottomat lehdet pian tavoittaa pihamaan istutaan tähän hetkeen tuulta odottamaan Näinhän tässä käy on nurmi tänään taas pidempää on elämä jälleen askeleen hauraampaa Ja niin taivaalta levottomat lehdet saapuvat hiuksia tanssittamaan tule istutaan tähän hetkeen pohjoistuulta koskettamaan

Taiteiden öissä on ollut Samuelille sekin, että vastaan on aina astunut vähintään yksi kokonaan uusi Rakkausrunot-sivuilla pyörivä ihminen. Tällä kertaa sellaiseksi muodostuu Yohanna, joka istuutuu rupattelemaan samaan pöytään Samuelin ja Muukalaisen kera. Kokeepa Samuel illan aikana suoranaisen enkelinäynkin, sillä yhtäkkiä hän bongaa salongin ulko-ovelta Luisen hymyilevät kasvot. Samuelin suureksi iloksi kyseessä ei ole pelkkä harhanäky, sillä Luise on todella saapunut pikavisiitille salonkiin ja halituksia päästään vaihtamaan pitkän tauon jälkeen. Samuel loistaa ylpeydestä, kun saa vihdoin esitellä ystävälleen myös rakkaan Muukalaisensa. Harmittavan nopeasti Luise joutuu kuitenkin jo poistumaan, mutta suurensuuri ilo oli nähdä hänet näin pikaisestikin. Runollinen ilta sujuu rattoisissa ja rauhallisissa merkeissä nytkin ja Samueliakin kuullaan illan aikana muutamaan otteeseen. Nouseepa lavalle lausumaan hetkeksi myös illan aikana ansiokkaasti kollegansa kera tapahtumia ku-

Lauantaiaamu ja paluumatka Kuopioon

~Neeri~

~♥~

Luppiksen talossa heräillään tasaisella rintamalla päivän edettyä jo melko reippaasti aamupäivän puolelle. Aamupalojen ym. toimien jälkeen päivää kulutetaan paikallaan lojuen ja niitä näitä rattoisasti jutellen ja keskustelun aiheiksi kohoavat mm. saippuasarjojen hullunkuriset

“Jos ajattelit muistavasi, teeskentele edes vähän” Tuuli palmikosta jälleen hiuksen taittoi, tuuli tuvan talloi, tuulen luu sumusta taipui ja päästit irti sopivasti. Kuningas harmaa on pisaralla kiinni, poika sinisellä ratsulla odottaa, kaikki pienet hetket vuonossa ravistaa, nouse korkealle ja suuret toiveet kannattaa, hiljaisesti täynnä elämää.

tykönsä Luppiksen ja Katin, joiden matkassa automatka kohti yöpaikkaa eli Luppiksen kotitaloa voi alkaa. Automatkasta onkin tuleva railakas ja rupattelun täyteinen, sillä Luppiksen pari iloisan energistä ystävätärtä on lähtevä samassa kyydissä kohti Vantaata. Ja kun automatka vihdoin pääsee käyntiin, mukavaa jutusteltavaa riittää mm. lastenhoitamisesta ja lauletaanpa yhteistuumin ja ujostelematta Leevi and the Leavingsienkin biisejä. Katin hetkittäin Kimi Räikkösen ajotapoja mukailevan ajotavan myötä automatka Vantaan puolelle sujuu varsin lennokkaasti ja pian Luppiksen ystävättäretkin on saatu kuskattua koteihinsa ja saavuttu Luppiksen kotitalon pihaan. Päästyään sisälle taloon jo reilusti väsynyt nelikko päättää ottaa iltapalaksi vielä vähän leipää. Murkinoinnin ohessa pöydältä bongataan myös vihreäselkäinen pikkuötökkä Ilmari, joka aikansa pöydällä samoiltuaan pääsee Luppiksen avustuksella ikkunasta yöilmaan. Syömisien ja hampaidenpesujen jälkeen alkaa itse kullakin olemaan jo loputkin mehut kulutettuina pois ja on aika astua untenmaille iloisin mielin.

Herra Puunukke ja J E Matias

vanauhalle taltioinut Ipi yhdessä Viperon kanssa. Bulevardin kahvisalonkikin on esiintymispaikkana osoittautunut nappivalinnaksi, sillä paikalla oleva yleisö jaksaa seurata aktiivisesti illan aikana kuultavia esityksiä. Lopulta tämäkin rattoisa runoilta alkaa lähestyä kohti päätepistettään ja on aika alkaa kiittää kaikkia onnistuneesta ja mukavasta Taiteiden yöstä. Yöksi Luppiksen luo Saatuaan omat kamansa kasaan ja vaihdettuaan lukuisia kiitoksia ja halituksia paikalla olleiden ihmisten kanssa Samuel ja Muukalainen etsivät

~Erppa~

juonenkäänteet. Hilpeyttä herättävät myös yleisurheilun mm-kisoissa ﬁnaaleista karsiutuneiden suomalaisten surkeat selitykset, joita auki oleva televisio runsain määrin tarjoilee. Lopulta Samuelin ja Muukalaisen on aika vilkaista myös VR:n sivuja ja sopivaa junavuoroa takaisin Kuopioon. Sopivimmaksi ratkaisuksi osoittautuu kello 15.28 lähtevä Pendolino-vuoro, jota ennen Samuel, Muukalainen, Luppis ja Kati päättävät pistäytyä syömään erääseen paikalliseen Kebab-ravintolaan. Paikalla ei ole onneksi hirveästi tungosta ja niinpä vitsikkääksi heittäytyneen ulkomaalaistaustaisen työntekijän otettua tilaukset ja maksut

“Älä pyydä” yksittäiset ikkunat loistavat valoaan kuin majakkana eksyneille toivoaan tarjoten sateen runtelemat varjottomat kadut katoavat jalkojen alle kuin meidän hyvät hetkemme älä pyydä mua jäämään mä en pysty enää olemaan en mitään mitä tahtoisit minun sinulle olevan

vastaan, saapuvat kunkin annoksetkin joutuisasti pöytään. Saatuaan vatsansa täyteen Samuel, Muukalainen, Luppis ja Kati suuntaavat vielä ennen junanlähtöä erääseen Tikkurilan aseman vieressä olevaan ostoskeskukseen. Samuel ja Muukalainen pistäytyvät ostoskeskuksessa sijaitsevaan Valintaloon ja ostavat pientä matkaevästä junamatkaa varten. Ostosreissun jälkeen onkin aika vihdoin astella lipunmyyntipisteelle, josta Samuelille ja Muukalaiselle saadaan matkaliput lähes olemattoman jonotusajan jälkeen. Niinpä onkin aika kiittää mukavasta Taiteiden yöstä ja yösijasta nyt myös Luppista ja Katia ja halitusten täyteinen ilmapiiri valloittaa hetkeksi Tikkurilan aseman. Luppiksen ja Katin poistuttua Samuel ja Muukalainen singahtavat rappukäytävään ja nousevat oikealle laiturilleen. Junan saapumiseen on vielä pieni tovi aikaa, jota Samuel ja Muukalainen kuluttavat penkillä istuskellen. He saavat lisäksi seuraa eräästä romaninaisesta, joka haluaa varmistaa ostaneensa lipun oikeaan junaan. Nainen on matkalla Pieksämäelle ja on siis lähdössä samalla junalla kuin Samuel ja Muukalainenkin. Oikein on siis nainen lippunsa ostanut. Lopulta Kuopioon matkaava Pendolino saapuu raiteille ja nyt onkin oltava tarkkana, että oikea vaunu tulee valittua. Kyseessä on kaksiosainen Pendolino, josta toinen puolikas on jatkava Kouvolan jälkeen kokonaan toiseen suuntaan kuin Kuopioon. Asemalla kuulutetaan kuitenkin selkeät ohjeet vaunun valitsemiseksi ja niinpä Samuel, Muukalainen ja romaninainen löytävät oikeisiin vaunuihinsa. Saapa vain nähdä, millaisella etananvauhdilla tällä kertaa matka taittuu.

Matka kuitenkin alkaa tällä kertaa juuri niin vauhdikkaasti kuin Pendolinolla Suomen raiteilla voi alkaa ja vauhti on reipasta tasaisesti koko matkan ajan. Matkan taittuessa alkaa Samuelia ja Muukalaista taas hieman hiukomaan ja yksi ravintolareissukin junan murkinaosastolle tehdään. Kaiken kaikkiaan junamatka taittuu jopa niin vauhdikkaasti, että junan saapuessa viimein Kuopion rautatieasemalle juna on jopa pari minuuttia etuajassa! Samuelin ja Muukalaisen astuttua asemalaiturille vettä satelee melko tiheään, mutta onneksi kyyti odottelee pihalla Muukalaisen vanhempien odotellessa auton kera pihamaalla. Matkalla kotiin Samuel ja Muukalainen kertoilevat reissun olleen kaikin puolin onnistunut, vaikka menomatka hieman nytkähdellen sujuikin. Päästyään takaisin armaaseen kotiinsa ja purettuaan matkatavaransa Samuel laittaa lupaamansa tekstiviestin Luppikselle, jossa kertoilee Muukalaisen kera saapuneensa onnellisesti takaisin kotiin. Ilta kuluu rattoisasti vielä hieman iltapalaa haukaten ja televisiosta hieman sitä sun tätä katsellen. Rakkausrunot.ﬁ-sivuillakin pyörähdetään, jossa pikaviestien muodossa kumpikin vaihtaa ajatuksia taakse jääneestä Taiteiden yöstä. Lopulta kello on jälleen vierähtänyt sellaiseen asentoon, että on aika alkaa siirtyilemään untenmaille. Päättynyt on jälleen yksi Taiteiden yön ja sanataiteilun täyteinen viikonloppu, josta varmasti matkakertomuskin piakkoin tullaan kirjoittamaan.

~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~

älä pyydä mua odottamaan mitään mitä ei pystytä lupaamaan ei pystytä enää parantamaan ja ehjäksi taluttamaan nyt on liian myöhäistä enää silmiään avata kun laukaus kaikuu ja rakkaus huutaa toiselleen eikä me tiedetty miten toista kunnioitetaan siksi kauneus katoaa tähän viiltävään haavaan ~Herra Puunukke~

~♥~ “Kadunkulmassa” Siinä me seisoimme kadunkulmassa mittaillen katseilla me kaksi puolivuosisataista hieman ylikin oli elämä lyönyt leimansa molempiin jättänyt kaipauksen käsi varoen nousi. hyväillen kosketti katseet toisiinsa sulivat huulet suudelmaan yhtyivät siinä kadunkulmassa ~Anneli Nikulainen~

“Omalla luvalla” jos ny vois tai jos antaas ittellensä luvan olla heikko haavoottuva ja hauras

koon, luin heti kirjoittamani runot. En edes kokenut niitä omakseni, koska en edes muistanut kirjoittaneeni niitä.

sitä olis muttaku jonku on oltava luja vahava taipuusa ja pehemoonen jotta toisilla olis maharollisuus nähärä valo tuntia Enkelit olokapäällä ~Map-pi~

~♥~

“Runosuudelma” haluaisin lukea runon huuliltasi huulilleni lämpimän makusi sen minulle lausuessa suudella ikäväsi ihanan haaveen hengittää sielusi ikuisen kauneuden imeä kaipuusi polttavan virran juoda janoissani sydämesi kutsun joka antaa lupauksen suulleni halulleni minulle

Volter Kilpikonna Kuinka minusta tuli Volter Kilpikonna “ Elettiin loppukesää 2003, kun Jadeira pyysi minua arvostelemaan kirjoittamiaan runoja, Rakkausrunot.ﬁ -nimiseen uuteen sivustoon. Tyypilliseen miehiseen tapaan, lupasin käydä kurkkaamassa, kunhan töiltäni ehtisin. Unohdin tietenkin koko jutun...;)) Aikaa kului ja tuli eräs lokakuun alun perjantai, ja kello oli liian aikaista lähteä kotiin ja toisaalta liian myöhäistä tehdä mitään järkevää töissäkään.

Tuolla hetkellä ymmärsin erään elämän lainalaisuuden. Meissä on piilossa paljon merkittäviä ominaisuuksia, lahjoja, joiden avaaminen on aina erinäisten sattumusten summa. Koskaan ei pidä jäädä sellaisen oletuksen varaan, että tietäisimme varmuudella kuka ja mitä olemme, koska elämä itsessään pitää huolen siitä, että meillä on jokaiselle päivällemme, tarpeellinen määrä hämmästeltävää. Kiitos, Jadeira, että sait minut löytämään lahjan, joka on jo nyt antanut minulle paljon iloa ja onnea!” ~Volter Kilpikonna~

~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~

Silloin Kohtalo puuttui peliin ja lähetti hennon muistivälähdyksen. Päätin käydä katsomassa Jadeiran runot. Se iski heti. Luin Jadeiran runoja, totesin niiden liikuttaneen minua ja ei mennyt kovinkaan pitkään, kun huomasin jo pohtivani itselleni runonikkiä. Olin edellisenä päivänä siivonnut kirjahyllyäni ja pidellyt kädessäni Volter Kilven kirjaa, Alastalon salissa ja lukenut siitä pätkiä ja muistaakseni päätin sen “eräänä” päivänä lukea. Sattumalta päätteeni päällä oli keraaminen kilpikonna, symbolisoimassa jotain, en tosin tiedä mitä. Volter Kilpikonna oli syntynyt ja tullut eläväksi lihaksi näinkin yksinkertaisesti. Kirjoitin sen päivän aikana, töistä käsin, yli 20 runoa. Elämäni ensimmäiset 20 runoa. Muistan vielä sen tunteen, kun sanat vain liukuivat päästäni sormiini, siitä näppiksen välityksellä näytölle ja “klik” uusi runo oli nähnyt päivänvalon. Kun maanantaina tulin virkeänä uuteen työviik-

~Marle~

~♥~ “Joulu” Luminen vaippa peittää maan tähdet kirjovat pimenevän taivaan Ääneti leijuvat maahan hiutaleet tanssien enkelten laulujen tahtiin Kiireen äänet pois ovat kaikonneet hiljainen rauha kun maan ylle puettiin. Kauniina tuikkivat hautuumaan tulet liekkeinä loistavat lämpimät tunteet kun maas on rauha ja tahtomme hyvä rakkaus luonamme näin jouluyönä. ~Zaida~

~♥~

~♥~ “Syksyn Tytär”

“Kehällä kulkija”

“Siihen saakka”

Keimailen sinun peilikuvallesi joka taannoin takertui makuuhuoneeni ikkunaan

Anna minun sanoin koskettaa hyväillä sinua

Sinä olit mennyt jo eilen mutta minä silti riisun hitaasti ja sytytän kynttilät sillä voin kai vielä vietellä sinut -sinun imperfektisi Alastomana odotan että tulisit kuitenkin

Taivaan tummuuteen paiskottuja harmaan eri sävyjä riekaleista purppuraa

puhua pehmeitä ruutuja raitoina viivoja väreinä sateenkaaren pastilleina,

sinne mihin olit menossa ~Godis~Karoliina Mäkelä~

~♥~ “Arjen patinoimat“

siihen saakka kunnes; kasvosi ovat katseeni kosketusetäisyydellä poskipäiden nukat toisiinsa taipuneina pisamamme vieri vieressä,

käyttämättömät päivät lipuvat ohitse, haalistuvat alennuskuponkeihin painetut muistokuvat rakkaan iho on kuiva kantapäät rahisevat silkkilakanoissa kevättuulen kuivattamissa meteoriitti tippuu länteen idässä aurinko jatkaa matkaansa hiljaisen naisen kyyneleet ovat eilen kuivuneet uomiinsa ja sinä kysyt minulta vaikeita kysymyksiä vastaan kliseillä lainaan sanan Leinolta ja toisen Tolstoilta

siihen saakka kunnes; iholle ihomme kuiskaavat lämpimiä väreitä

~Jadeira~

~♥~

Yhtä särkyvää kuin minun otteeni elämästä Tuulen ärjyessä sateelle voimaa, tanssivat tuhannet salamat halki taivaankannen Silpoen sumun minun silmistäni Käännän sieluni kohti korkeuksia

~Syksyn Tytär~

“Päiväkodin pääsykokeet”

Monta vuotta katselin aidan takaa, kun muut lapset leikkivät.

~Häräntappoase~

Raivonsa ajamina kallioihin kahleitaan hakkaamaan

Eikä minun kipuni kaipaa enää sanoja

siihen saakka.

Muuten täydet pisteet. En läpäissyt soveltuvuuskoetta.

hymyilen varjoille olen vaiti, jos utelet kuka minä oikein olen

Yhtä raskaana kuin sydän minun rinnassani Vaahtopäiset aallonharjat kurottavat korkeuksiin, vain pudotakseen kylmyyteen takaisin

aistia sinut kaukaa

-takaisin

Myrskyävän meren äärelle palaan, sinne käy tieni yhä uudestaan

~Kanttori~

~♥~ “Päivän voima” Uneni käpertyy unesi viereen, huokaa pienen sanan aamuiseen korvaasi voimaksi askelen iltaan asti ~ipi~

Godis

“Riekonkieppi”

Sinä jouluna Oskarista novelli minä kaivauduin lakanoihin,

siihen sängyn syvänteeseen.

~♥~ “Yö silittää kaipuuni” tuuli kieputtaa pajunlehtä kohti jokirantaa viileän veden syliin sulavasti leijuu niinkuin unelmani sekin verkalleen lipuu pois jättäen välkehtivän veden kalvoon hopeaisen muistijäljen yön silittäessä kaipuuni tyynen veden pintaan ~Marle~

~♥~

Janne ja Markus olivat menneet jo edeltä. Oskari koetti solmia lenkkarinnauhoja rusetille niin kuin isi oli opettanut, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Sormet olivat kosteusvoiteesta liukkaat; vaipanvaihto oli pitänyt muistaa ennen ulos lähtöä. Siskot jokeltelivat pinnasängyissään, mutta eivät onneksi alkaneet itkeä kun Oskari sulki ulko-oven perässään ja lähti tien toisella puolella uimahallin takana olevaan metsään. Parkkipaikalla odottava Jannekaan ei ollut osannut tehdä rusettia lenkkarinnauhoihin. Markus sen sijaan osasi, ja auttoikin Oskaria ja Jannea tekemään komeat rusetit. Kolmistaan pojat lähtivät metsää kohden, mutta seisahtuivat matkalla uimahallin suunnattoman lasiseinän eteen. Uima-altaassa kävi melkoinen loiske, ja pojat katsoivat lumoutuneina naisia jotka voimistelivat vedessä. Taisipa joku naisista vilkuttaakin pojille. Sitten Oskari näki hänet. Tummat kiharat kehystivät liikunnan rusottamia poskia, silmät loistivat ja suu –se oli pienessä, keskittyneessä hymyssä. Oskari katsoi naista jonka naisellisen pehmeä ﬁguuri piirtyi uima-altaan pärskeitä vasten ja rakastui. Tässä olisi uusi äiti Oskarille ja siskoille. Uusi huolenpitäjä isille ja koko perheelle. Isi oli vain nukkunut sohvalla siitä pitäen kun äiti oli lähtenyt, ja jättänyt heidät huolehtimaan itsestään niin kuin parhaiten taisivat. Ei isi aina muistanut antaa siskoille ruokaa, ja vaipanvaihdostakin piti Oskarin huolehtia. Eikä äiti ollut tullut vieläkään takaisin vaikka Oskari isin kielloista huolimatta rukoili sitä Jumalalta joka ilta salaa peiton alla. Ehkä Oskari voisi mennä uimahalliin ja pyytää naista mukaansa. Ehkä isi tätä tummaa pehmoista pisarakasvoista naista katsoessaan unohtaisi kaikki ne pahat asiat jota hän tuntui miettivät kaiket päivät ja illat, ja palaisi entiselleen.

tiset. Uima-altaan naisella täytyi siis olla kuukauKohmeisin käsin kaivoin kiepin, tiset, sillä hänenkyyneleet. uimapukunsa oli helakan punainkylmään kadotin en. Oskari kyllä ymmärsi asiat kerralla – naisella Upposin umpihankeen, pehmoiseen. oli kuukautiset. Sitä Oskari ei oikeastaan tiennyt mitä hengitin se tarkoittaa, mutta ei se voinut olla mitään Minä pakkasta, sellaistapuhuvaa. mikä estäisi isiä ottamasta naista heidän paljaasti luokseen asumaan. Hiuksin huurteisin,

kuuntelin kuuraista maisemaa. Janne ja Markus olivat huomaamatta menneet edeltä metsään. Oskari lähti heidän peräänsä vilkuillenliukui aina lumi, välillä uimahallin suunnattoman Laattoina lasiseinän suuntaan. Nainen minä niin selvästi tunsin sen. olisi vielä siellä mutta kuinka kauan? Kannattaisiko mennä heti halliin Katselin silmiä kylmän. kysymään haluaisiko hän tulla asumaan Oskarin Sylissä nousevien nietosten. isin kanssa? Ja siskojen. Ja tietysti Oskarin. Jannea ja Markusta ei näkynyt puiden välissä, eikä heidän äänensäjäädä, kajahdellut metsässä niin kuin Ja minä tahdoin yleensä heidän ollessaan siellä leikkimässä. Missä siihen hauraaseen tunnelmaan. he oikein olivat? Tehdä pesäni, asettua asumaan. Oskari periaatteessa Oli kaikkieiniin kaukana, saanut olla yksin ulkona kunleijuin, oli pimeä. Mummi oli selittänyt että silminä huomassa harsomaan. loin pienille pojille valkeaa. voi tapahtua kamalia asioLeijuin unta, puhtaan ita. Mutta nythän Oskari ei ollut yksin, Janne ja Markus kyllä olleet tässä ihan äsken, mutta Silloin seolivat lintu koputti ikkunaan, juuri karpaloa nyt heitä pienessä ei näkynyt missään. Ja sitä paitsi kantoi nokassaan. ei ollut ihan-oikeasti-pimeä, mummi silmissään. oli varmasti Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa tarkoittanut sellaista pimeää yöllä. Ja nythän Ojensi punaista marjaa, siivetkuin levällään. oli pimeää vain siksi että suuret sadepilvet olivat nousseet metsän takaa ihan yllättäen, eikä Oskari voinut yhtään mitään. Ja minä asialle maistoin, minä niin selvästi muistan sen. Metsä ei punaisen kuitenkaan näyttänyt enää kutsuvalta. Lämpimän marjan. Oskaria alkoi pelottaa. Mitä jos Janne ja Markus Rakkauden makuisen. olivatkin menneet kotiin jo edeltä? Mitä jos joku - tulisi sinne etsimään pieniä poikia? Mitä jos ulkohaalareihin ilmestyisi kuukautiset? Vai tulivatko ne vain uimapukuihin? Tänäkin jouluna,

vien pihalle lyhtehen, Oskarisiihen tiesi marjan, ettei hädissään oleminen kannata. kätken verenpunaisen. Naisella, Oskarin valitsemalla naisella oli kuu- Hätääntymisestä tulisi vain kamalan huono olla. kautiset. Tämän vaikean sanan merkityksen Os- Ja sen sisään monta, Oli aika lähteä kotiin. Oli Oskarin vuoro ruokkia kari oli oppinut mummilta eräänä hiekkarannalla monta suudelmaa. vietettynä hellepäivänä. Silloin Oskari oli nähnyt siskot. naisen jonka uimapuku oli jalkovälistä punainen, Kiitokseni linnulle, varpujen maan. ja mummi oli kuiskannut että naisella oli kuukau- ~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~ ~MariaBee~

20 18

~♥~ “Aamutuimaan” “Mollamaijojen teehetki” Hymyt piirrettyinä, posket punaisina katsotaan toisiamme nappisilmillämme ymmärretään ja nyökytellään Ei huomata kaiken ohjaajaa joka naruista vetämällä saa meidät tottelemaan Tanniinin karvas maku kieliämme vain kirvoittaa kun kilpaa elämästämme ruusuisempaa maalaillaan Kauniisti ollaan opittu sovussa istumaan vaan ken uskaltaa lähteä narujaan katkomaan aloittaa omaa elämää Kuin sirkusta on tää maijojen maailma teepöydän helinä puheensorinassa sielujemme vapistessa näissä ummehtuneissa ruumiissa

Tuoksusi lakanoissani herättää minut hymyillen

Tulethan viimeistään silloin taas luokseni. ja tässä toinen, saat itse valita, kumpi on mukavampi

Tuuli lennätti syksyn lehdet poskillesi Kääriydyit tiukemmin villakangastakkiisi Korot kopisivat öisellä, autiolla kadulla Kultasormus lensi kaaressa Muuttui tähdeksi vesilammikossa Levitit kätesi siiviksesi Ja huusit tuskasi kuulle ~Mare~

~♥~

“Rapisevat askeleet” 114 askelta ilmassa naksuvin polvin kulkien

Hiljaa hyräjää sieluni henki, se kuulu ei pauhun alta, se on korvin kuultua kummallisempi, sitä aina en kuunnella malta.

täytetään suolasokeritasapaino monivärisin pantterein

Se kertoo väärästä, oikeasta, kuka on rakkahin mulle, se piirtää kuvia maailmasta, suojan suopi se vainotulle.

anna minulle vaikka se punainen tai musta olemaan lainakanssani kun sinä et voi

Se kertoo menneistä, tulevista, paljastaa mieleni vaiheet, varoittaa vaaroista, ongelmista, ja lauluille antaa se aiheet.

kukkalaudalla, kolmihaaraisessa kynttilänjalassa olevat pronssienkelit katsovat toisiaan silmiin kun ajattelen itseni luoksesi

Semmoinen on se hyrinähenki, jos siihen mä luottaa voisin, olisin paljon onnellisempi, ja sen onneni kaikille soisin.

~joju~

haet merkitykset eilisistä tunteista kosketuksista sormieni luomista sydämeni sanoista ** luet huulillasi merkitsevä hymyily kielesi päässä tulemaisillaan sanat omaltani otetut ~Vesilintu~

“Hyrinähenki”

~♥~

** on onnellinen aamu kun tiedän sinun silmilläsi nyt suutelevan sanoja sydämeni puhetta

Pian on lakanoiden vaihtopäivä

Valheiden kutoessa lisää verkkojaan ¨Eija Kristiina ¨

(tankasarja)

~Resupekka~

~♥~ “Aamu” Pienellä kivellä seisoi rannalla aamu. Katsoi renkaina laajenevia vilkutuksiaan eilisen yölle. oli aika kastaa varpaansa uudelle päivälle. ~ipi~

~♥~

Jokainen varmaan muistaa vielä ensitreffeillä “Riekonkieppi” elokuvissa kun elokuvan katsomisesta ei oikein tahdo tulla mitään, sydän pamppailee villisti kun vain miettii uskaltaisiko sitä toista ottaa kädestä Sinä kiinnijouluna ja ennenkaikkea kun viimein uskaltaa... minä kaivauduin lakanoihin, Huoh... siihen sängyn syvänteeseen. 6. Mainitse viisi substantiivia, jotka tulKohmeisin käsin kaivoinrakkaus kiepin, evat mieleesi sanasta kylmään kadotinKaunis, kyyneleet. Hellä, Hauras, Haavoittuva, Iloinen Upposin umpihankeen, pehmoiseen. 7. Millainen kirja on se, jonka nappaat Minä hengitin pakkasta, kun olet menossa mukaasi kirjakaupasta, Tony Kammonen paljaasti puhuvaa. kirjaostoksille? Hiuksin huurteisin, Hmm.. Olen aika kaikkiruokainen lukemiseni 1. Perinteisesti aina kysytään, että mitä kuuntelin maisemaa. suhteen. kuuraista Nyt olen alkanut keräämään kaikkien kuuluu - siispä mitä kuuluu ja kuka olet? aikojan (mielestäni) parhaan Aku Ankka piirtäjän Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Olen Tony Keno Don Rosan isoja kirjoja. Kävin tänään Kammonen, rakkausrunot.ﬁ sivuston perustaja ja Laattoina ostamassaliukui niitä lumi, 2 kpl rakkausrunot ry:n perustajajäsen. minä niin selvästi tunsin sen. Katselin silmiä kylmän. 8. Kenen kirjallisuuden henkilön kanssa 2. Mikä hetki päivässä on mielestäsi ruSylissä nietosten. kävisit nousevien mieluusti kahvilla ja keskustelemassa nollinen? niitä näitä? Olen aina ollut enemmän yöihmisiä, yöt on Peter Pan voisi olla ihan mielenkiintoinen tutmielestäni päivän parasta aikaa, kaikkialla on niin Ja minä tahdoin jäädä, halua kasvaa aikuiseksi tavuus, sillä en minäkään rauhallista, hiljaista ja runollista. Lähestulkoon siihen :) hauraaseen tunnelmaan. kaikki tuotokseni ovat syntyneet yöllä. Tehdä pesäni, asettua asumaan. Jollakin tavalla tunnen sielun sympatiaa häntä kohtaan.. 3. Rakkauden väri on punainen. Mitkä OliMutta kaikki ihan niin kaukana, tosissaan.. Hmm.. Jussi Vares kaksi muuta väriä sopivat mielestäsi myös minä leijuin, harsomaan. Reijo Mäenhuomassa romaaneista, hänen kanssaan voisin erityisen hyvin rakkauteen? Leijuin puhtaan valkeaa. käydä unta, lähiökuppilassa kaljalla.. Hänen elämänsä Keltainen ja vaaleanpunainen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja raadollisuSilloin se lintu koputti ikkunaan, udessaan on aika mielenkiintoinen 4. Oletetaan, että rakkaus on ihmisen kantoi karpaloa pienessä nokassaan. keksimä keksintö siinä missä mikä muukin Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. 9. Milloin sinun taival Rakkausrunot-yhttahansa härveli. Millainen ihminen tämä Ojensi marjaa, siivet levällään. eisössäpunaista alkoikaan ja kuinka? aikanaan rakkauden keksinyt ihminen olisi Yhteisöhän syntyi oikeastaan vasta yhvoinut olla ja oliko hän mies vai nainen? distyksen perustamisesta vuonna 2003. Olen yhHeh.. Onpahan ainakin erilaisia kysymyksiä, Ja minä maistoin, distyksen perustajajäsen. Pohja toiminnalle oli jo kuin mihin olen tähän asti saanut vastata :) Luminä niin selvästi muistan sen. olemassa sivuston (rakkausrunot.com) muodossa, ultavasti hieman herkempi ja haavoittuvaisempi Lämpimän punaisen L@goon sitten vain marjan. ehdotti yhdistyksen peruskuin muut. Ja luultavasti nainen ja ennenkaikkea Rakkauden makuisen. tamista toimintaa jatkamaan. rakastunut sellainen :) 10. Millainen merkitys Rakkausrunot5. Rakkauttahan on mahdollista osoittaa yhteisöllä on ollut elämääsi? hyvin monin eri tavoin. Vaan mikä onkaan Tänäkin Melkojouluna, lailla suuri. Olen saanut tätä kautta palelämässäsi ollut kaikessa romanttisuudessaan vien lyhtehen, jon pihalle uusia tuttavia ja ystäviä, jopa rakastetun. En se kaikkein hullunkurisin rakkaudenosoitus, kätken siihenainoa. marjan, verenpunaisen. ole muuten Tiedän useita tapauksia, joissa jonka olet osaksesi saanut? sivuston kautta on ihmiset tavanneet toisensa. Hmm.. Enpä kyllä oikein jaksa muistaa mitään Ja sisään Sesen tekee aika monta, nöyräksi ja jollakin tavalla ylpeäkhullunkurista tapahtumaa, kauniita, helliä ja herk- monta sikin, suudelmaa. omasta pikku ajatuksesta on kasvanut kiä kylläkin.. jotakin suurta, jotakin jolla on merkitystä myös Pienet asiat ovat tunteiden saralla joskus aika Kiitokseni muillekin.linnulle, varpujen maan. suuriakin.. ~MariaBee~

Runoilija

~♥~ “Kuusen haussa” Niin sipisipsuttain kuljen luoksesi näin Joulun tuoksua tuon talvitunnelmia suon Helikelloin soiton ihanan aamunkoiton Sinä kuuletkohan sen sävelmän riemullisen Aika näin hupenee joulu meidät villitsee Kuiskekin kutittaa sydämiä sulattaa Puukin on katsottuna valmiina odottamassa Juhlaa valmistellaan piakkoin herkutellaan ~Kurukukka~

~♥~

18 22

~♥~ 11. Miten olet kokenut runoilijamiitit, joita on järjestetty näinä vuosina, kun rakkausrunot sivusto on toiminut? Miitit ovat tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Ne ovat tilaisuuksia, joissa muiden kirjoittajien on mahdollisuus tavata toisia pienen hauskanpidon merkeissä. Tilaisuudet eivät koskaan ole mitenkään muodollisia, vaan pikemminkin rentoja. Kun niihin on osallistunut uusia jäseniä, on tullut kommenttia, että täällähän on ihan hauskaa ja kotoisa tunnelma ja vaikka aluksi vähän on jännittänytkin, on jännitys aika pian karissut pois. Eli niihin on kaikki tervetulleita ja uusia kasvoja on aina mukava nähdä ja tavata. 12. Jos yhdistys saisi käyttöönsä rajattomasti rahaa ja voisi järjestää miitin missäpäin tahansa maailmaa, mikä maa olisi sinun valintasi? Aahh.. Jonnekin etelämeren lämpöön palmujen alle :) 13. Rakkausrunot ry viettää tänä vuonna 5-vuotisjuhlavuottaan. Jos vilkaistaan hieman ennustajapalloon, millaisena Rakkausrunot ry:n asema näyttäytyy silmissäsi yhdistyksen täyttäessä kymmenen? Saisimme vakautettua asemamme vakavasti otettavana kirjoittaja yhteisönä, esimerkkinä mainittakoon, Nihil Interit. Toivottavasti kasvavan jäsenmäärän ja uusien aktiivien kautta saisimme vietyä toimintaamme vielä hieman pidemmälle ja laajennettua toimintakenttäämme. Voisimme järjestää säännöllisesti ja usein ympäri suomea erilaisia tapahtumia, runomatineoita, runojen lausunta tms. Kyllähän näitä tapahtuu jo nyt, mutta saataisiin toiminta säännölliseksi. Lehtemme ilmestyisi 3-4 krt vuodessa ja voisi olla jopa mynnissä kirjakaupoissa tms.. Lopuksi pyydän sinua vielä nopeasti valittuna kuvailemaan yhdellä sanalla, mitä seuraavat sanat tuovat ensimmäisenä mieleesi. 1. Joulu = Pipari

4. Helsinki = Kotikaupunki 5. Koira = uskollisuus

“Mielen Odysseia”

6. Taivas = Sininen

Meren keskellä,

7. Lumi = Puhdas

rannattomalla taipaleella,

~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~ “Yö” Kuljen öisiä, pimeitä ja hiljaisia katuja. Mieleni on musta, vailla elämän ilon valoa. Sydämeen koskee, kengät puristavat, ja väsyttää. Katsahdan pimeisiin ikkunoihin. Tiedän sinun olevan siellä jossakin ja ajattelevan minua. Kuu, ainoa seuralaiseni, katsoo minua surullisesti ja samalla niin hellästi, ymmärtäväisesti. Se on nähnyt liian monta, samanlaista ihmistä, liian monta särkynyttä sydäntä, liian monta yksinäistä kyyneltä. Nouseva aurinko saa sydämeni lämpenemään, uskomaan uuteen päivään, parempaan huomiseen. Ikuiseen rakkauteen.

keskellä ei mitään, ja kaiken läsnä ollessa, riisun itsestäni valheeksi naamioidut totuudet, yksi kerrallaan, ja tänä yönä, minä en nuku, minä elän, ja ikuisuus valvoo kanssani. ~Mimosa~

~♥~ “Kuiskaus” Ei hiljaisemmin, niin hiljaa koskaan, sydän kuiskata voi, etteikö rakkaus sitä kuulisi

- Tony Kammonen 13.1.1997 RR:n kunniajäsen

~♥~

2. Sydän = Rakkaus

tänä yönä,

- kun sydämet toisissaan, yhdeksi liittyneet ovat. ~L@goon~

3. Runo = Elämys

~♥~

“Riekonkieppi”

RR-tonttuilua Särkisaaressa Mare

~♥~ “Paras joululahja toive..”

Erämaassa keskellä ei mitään. Metreittäin lunta tähtinen taivas takkatuli Vähän leipää ja juotavaa ja kynttilässä tuli Ja vain Sinun rakkautesi Minulle se riittäisi tekemään joulun. Mutta... eipä sitä joulupukkikaan tuo aina mitä lapset toivoo. Siltikin Sitä joulua odotan. Ja SINUA. ~Kaipaava~

~♥~

Sinä jouluna minä kaivauduin lakanoihin, siihen sängyn syvänteeseen.

Vuoden 2008 pikkujouluja vietettiin kuvankauniissa ympäristössä, Jämsässä, Särkisaaren leirikeskuksessa. Päivä alkoi syyskokouksella, jossa puheenjohtajan johdolla kävimme lävitse vuoden 2009 toimintasuunnitelmaa ja budjettia. Hallituksen kokoonpanoa myös rukattiin hiukan uusiksi, kun muutama jäsen halusi erovuoroisena luopua tehtävistään, ainakin toistaiseksi. Sivuston isä – Tony Kammonen kutsuttiin sivuston kunniajäseneksi nro 2, sillä ilman hänen ensimmäisiä runosäikeitään ei tätä sivustoa olisi olemassa. Kiitos Tony! Virallinen pikkujouluilta alkoi yhteislaulun voimin jouluruoan tuoksun herätellessä ruokahaluja ja ihmisiä pikkujoulutunnelmaan. Tänä vuonna sivustolaisia ei valitettavasti ollut saapunut paikalle kovinkaan paljon, mutta tunnelma oli silti erittäin korkealla. Samuel J Hackley ensimmäisenä rohkeana tonttuna uskaltui lukemaan oman esittelyrunonsa, josta rohkaisua sai myös Kauris. Herrojen riemukkaat runot saivat oivat naurunpyrähdykset aikaan pikkujouluväessä. Pikkujouluväki oli jo lopettanut ruokailun, kun joukkoomme saapuivat matti myöhäiset, Volter Kilpikonna ja u roskala. He pääsivät samantien mukaan maren vetämään tietovisaan, jonka kysymykset ihmetyttivät ja kummastuttivat tonttusakkia, vai osaisitko sinä vastata kysymykseen XX tai XX. Joukossa oli kuitenki muutama, jotka hoksasivat kysymysten laadun, toisilta visailu ei mennyt aivan putkeen. Olisikohan kuitenkin käynyt kuitenkin pientä lunttausta, kun vierekkäin istuvat rakastavaiset Samuel J Hackley ja Muukalainen saivat molemmat kaksi oikein visailussa? Toiset osasivat viihdyttää itseään myös ilman vedettyä ohjelmaa. Kauris ja Godis pistivät keskenään pystyyn karkkikeppilätkän. Godiksen kiljuntaa ei voinut olla kuulematta myöskään toisen pöydän ihmiset, vaan sieltäkin ihmeteltiin, mitä ihmettä on tekeillä.

18 24

Kohmeisin käsin kaivoin kiepin, kylmään kadotin kyyneleet. Upposin umpihankeen, pehmoiseen. Minä hengitin pakkasta, paljaasti puhuvaa. Hiuksin huurteisin, kuuntelin kuuraista maisemaa. Laattoina liukui lumi, minä niin selvästi tunsin sen. Katselin silmiä Kunniajäsen nro.kylmän. 2. Sylissä nousevien nietosten.

Kuva: Godis

Jälkiruoan jälkeen Rakkausrunoilijat vähitellen Ja minä tahdoin jäädä, siirtyivät kohti takkatupaa, jossa tuli leimusi tasiihen hauraaseen tunnelmaan. kassa ja lämmin tunnelma odotti iloista pikkujouTehdä pesäni, asettua asumaan. luväkeä. Takkatuvassa Herra Puunukke esitteli itsensä musisoimalla. Hän ja JE Matias vastasitOli kaikki niin kaukana, vatkin yhdessä radion kanssa illan musiikista ja minä leijuin, huomassa harsomaan. välillä koko väki yhtyi heidän lauluunsa. Myös Leijuin unta, puhtaan valkeaa. Godis uskaltui laulamaan JE Matiaksen tahditSilloin se lintu koputti ikkunaan, kantoi karpaloa pienessä nokassaan. Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. Ojensi punaista marjaa, siivet levällään. Ja minä maistoin, minä niin selvästi muistan sen. Lämpimän punaisen marjan. Rakkauden makuisen. Godis ja Kauris pelaamassa karkkikeppilätkää. Kuva: Kauris Tänäkin jouluna, vien pihalle lyhtehen, tamanasiihen ja soitimmekin puhelut myös muutamalla kätken marjan, verenpunaisen. poissaolevalla rakkausrunoilijalle, jotka olivat sydämmissämme mukana pikkujouluissa. Ja sen sisään monta,

monta suudelmaa. Jotta ilta ei olisi täysin runoilijoiden omassa varassa, Neeri ja mare vetivät perinteisen tuoKiitokseni linnulle, varpujen maan. likilpailun uutena versiona. Vesilintu, Godis, U roskala, Volter Kilpikonna, Samuel J Hackley ja ~MariaBee~

Maria Thew olivat ne rohkelikot, jotka uskaltuivat mukaan. He kiersivätkin innokkaasti tuoleja ympäri ja kova tappelu olikin tuoleista musiikin loppuessa, sillä tässä versiossa tuoleja olikin aina 2 vähemmän. Näin muodoistui aina pari, jotka joutuivat muodostamaan jouluisesta otsikosta tanka-runon. Kilpailun viimeiseksi tai kuten he itse itseään kutsuivat, voittajapariksi tulivat nuo matti myöhäiset eli Volter Kilpikonna ja u roskala. Myöskin Joulupukki muisti runoilijat kesken savusaunan lämmittämisen, joten hän saapuikin kylpytakissaan meitä pikaisesti tervehtimään. Oli siinä monella naurussa pitelemistä, kun kylpytakin alta näkyivät Pukin karvaiset jalat, eikä Herra Puunukke uskaltanut istua Pukin edessä, jotta hän ei saisi tietoonsa, oli Pukilla unohtunut myös kalsarit jalasta. Godiskin kuitenkin uskaltautui Pukin sylkyyn istahtamaan. Jokai-

Hurjaa taistelua vapaista tuoleista. Photo by: Kauris

Joulupukki, Godis ja mare. Photo by: Kauris

tuivat nälkäisille pikkujouluväelle. Ilmassa oli paljon ystävien välistä rakkautta, JE Matiaksen ja Herra Puunuken mahtavia tulkintoja, syvällisiä keskustelua ja mikä tärkeintä Rakkausrunoilijoiden yhteisnaurua. Kiitos kaikille – Teidän kaikkien ansiosta pikkujoulut olivat aivan riemastuttavat!

“Kaipuun sävel” Kuinka kaunis onkaan kaipuun sävel iltaisin

~Mare~

sointujen uidessa savunsekaiseen huoneeseen vanhasta radiosta

Musisoinnista vastasivat JE Matias ja Herra Puunukke. Photo by Godis

nen runoilija sai kuitenkin pieniä lahjoja näin pikkujoulun kunniaksi, mutta sallinen epäillä, että Pukilla olisi mennyt lahjakassit sekaisin, kun runoilijat saivat mm. lasersormia, taikapyyhkeitä ja askartelutarvikkeita. Mutta suotakoon se Pukille anteeksi, onhan hänellä tuota ikää jo kertynytkin.

~♥~

joka muistaa menneet vuodet kuten minä se muistaa kesät silloin kauan sitten Poijjaat kuuntelevat tarkkaavaisena Neerin ohjeistusta runopictuaryyn. Photy by Kauris

Neeri kutsui paikallaolevista runoilijoista konkarirunoilijoita kilpailemaan runopictuaryn parissa. Japanilaisesta kansanlaulusta tuli kaksi hyvin erilaista piirustusta ja kaksi hyvin erilaista runoa. Taituriksi joukosta erottui Herra Puunukke, joka Runoilijan piirustuksesta sai aikaa laulun viidessä minuutissa. Mutta tunnustimme, että QPapan piirustus oli juuri sellainen,mitä tuossa mystisessä kansanlaulussa sanailtiin.

Niiden menneiden tunteiden kourissa rahisee sinun muistoasi kuten minä tämän illan ~Sudenmieli~

~♥~

Loppuilta sujuikin saunoen ja improjen parissa. Myöskin takkamakkarat ja juustosalaatti mais-

Loppuillan eväät Photo by Godis

19 25

5.Onko syksyssä ja alkutalvessa piirteitä, jotka an-

taisit mieluiten pois ja vastaavasti puuttuuko niistä “Riekonkieppi” mielestäsi jotain kivaa? Antaisin ilomielin pois pimeyden, kylmyyden, kuran, loskan, koiran mukanaan kotiin kantamat käsittämätSinä jouluna tömät määrät rapaa. Ainoa kiva mikä syksystä ja minä kaivauduin lakanoihin, alkutalvesta puuttuu on joko kunnollinen lumipeite ja siihen sängyn syvänteeseen. piristävä pikkupakkanen tai lämpö ja valo.

Kohmeisin käsin kaivoin kiepin, kylmään kadotin kyyneleet. tämän sinun runokSiirrytäänpä seuraavaksi Upposin umpihankeen, ilpailuvoiton ja uuden pehmoiseen. runokokoelman pariin:

Kizzin haastattelu

Samuel J.Hackley

~ Jouluyö ~ Jouluyönä minä tulen luoksesi olen sinun jouluyön enkelisi Olen kynttiläsi lepattava liekki takkasi palava puu olen ikkunallasi laulava tuuli siinä yössä - tähdet ja kuu Jouluyönä minä tulen luoksesi olen sinun jouluyön enkelisi Olen kutituskuiskaus korvassasi huulillasi hellä suudelma olen lämpöinen unisukka jaloissasi siinä yössä - taivas ja maa ~Ilmakitaristi~

~♥~

Nimimerkki Kizzi selviytyi Rakkaudenukkaarunokilpailun voittajaksi viime vuoden syksyllä ja tänä vuonna häneltä ilmestyi Graﬁitin harmaa-runokokoelma. Kizzi on lisäksi eräs sivustomme aktiivitoimijoista mm. sherifﬁtyönsä puolesta sekä ahkera miittien kiertäjä. Millaisin miettein hän onkaan nyt joulua odotellessa ollut, siitä saamme nyt ripauksen verran tietää seuraavan haastattelun myötä

1.Mitkä olivatkaan tunnelmat voitettuasi RakkauMinä hengitin pakkasta, dennukkaa-runokilpailun? paljaasti puhuvaa. Hämmentyneet. Hiuksin huurteisin, kuuntelin kuuraista maisemaa.

2.Oletko osallistunut aiemmin runokilpailuihin ja jos olet, oletko saavuttanut palkintosijoja niissä? J.H. Erkkoon joskus vuosia aikaisemmin, eikä mulla Laattoina liukui lumi, ole hajuakaan minin sektoriin kisassa sijoituin. Kärkinminä selvästi tunsin sen. imiinniin en kumminkaan.

Katselin silmiä kylmän. 3.Sinultanousevien on ilmestynyt nyt myös tämä uusi ruSylissä nietosten.

nokokoelma Graﬁitin harmaa elämänviiva. Onko kokoelman runoistakin jokainen tavalla tai toisella sidoksissa tähän jäädä, värisävyyn vai mielsitkö sen muJa minä tahdoin uten vain sopivaksi nimeksi kokoelmalle? siihen hauraaseen tunnelmaan. Graﬁitin harmaa on väri, jonka lyijykynä jättää jälTehdä asettua keensä. pesäni, Siitä se nimi tuleeasumaan. - kirjoittamisesta.

Oli kaikki niin kaukana, minä leijuin, huomassa harsomaan. 4.Harmaata on perinteisesti pidetty hieman synkkänä ja surullisena Leijuin unta, puhtaanvärisävynä. valkeaa. Jos ajatellaan

kääntäen, mitä iloista ja positiivista harmaa voisi symbolisoida? Silloin se lintu koputti ikkunaan, Kirjoittamista. Ja pienessä ﬁlosoﬁsestinokassaan. ajatellen myös suvaitse1.Mitä kuuluu? kantoi karpaloa vaisuutta - sitä että asiat eivät koskaan ole mustaa tai Kaikki mitä lujaa puhutaan (hyvin lujaa - minähän olen Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. valkoista vaan loputon variaatio harmaan sävyjä. umpikuuro karaoke-emo)

Lähdetään liikkeelle keveästi verrytellen:

Ojensi punaista marjaa, siivet levällään.

2.Onko lumitilanne kotiseudullasi runollinen? hmmph... jos tuo kahden millin vahvuinen lumihuuru sitten on runollista. 3.Nyt syksyn ja alkutalven tienoolla pimeys ja koleus tuppaavat aiheuttamaan monille masennusta. Mitkä ovat sinun niksisi kaamosmasennuksen torjuntaan? Polttakaa kynttilöitä - paljon kynttilöitä. Ei se ehkä masennukseen auta, mutta pysyvät palokunnat leivissään.

5.Mainitse vielä viisi substantiivia, jotka tulevat mieleesi sanasta runo? Ja minäkynä, maistoin, Paperi, kirja, Rakkausrunot, ystävät

minä niin selvästi muistan sen. Lämpimän punaisen marjan. Loikataan makuisen. seuraavaksi vaikka elokuvien Rakkauden pariin: -

1.Oletko innokas leffojen katselija ja jos olet, minkälaiset leffat nappaavat erityisen hyvin? Tänäkin jouluna, Makuni elokuvien suhteen on hyvin laaja, tyylilaji on vien pihalle lyhtehen, periaatteessa vapaa. Vaatimukset ovat vahva visuaasiihen marjan, verenpunaisen. 4.Inspiroiko pimeys ainoastaan syys- ja talviaiheisia kätken linen toteutus, hyvät näyttelijät, ja toimiva, uskottava runoja vai syntyykö runoja myös muista vuodenakäsikirjoitus. joista? Ja sen sisään monta, Kyllä se taitaa ainakin allekirjoittaneella varsin pitkälti monta 2.Ovatko elokuvat inspiroineet sinua kirjoittamaan suudelmaa. olla tuota syys/talvisettiä tähän aikaan. Voi mukaan runoja? toki mahtua joku - Nyyh, miksnyteivoiollakesä-tyypEi tule yhtään elokuvaa mieleenmaan. joka olisi suoranaisesti Kiitokseni linnulle, varpujen pinen ratkaisukin. saanut kirjoittamaan elokuvasta itsestään - hyvän

~MariaBee~

18 26

~♥~ elokuvan luoma tunnelma kylläkin.

vuonna 2005. Tarkka päivämäärä on 12.1.2005.

3.Kenen elokuvahahmon kanssa kävisit mieluiten kahvilla ja keskustelemassa niitä näitä? Jack Sparrow Pirates of the caribbeanista tai The bride kill Bill-leffoista.

2.Millainen merkitys Rakkausrunot-yhteisöllä on ollut elämääsi? Valtavan suuri. Olen saanut täältä aivan käsittämättömän hyviä ystäviä - “muruseni”, eikä minulla ilman sivuja varmaan olisi kokoelmaakaan. Sen lisäksi miittien mahtava tunnelma, kehittyminen kirjoittajana... jos sanon, että paljon, niin se ei riitä alkuunkaan.

4.Kehen roolihahmoon kykenet samaistumaan parhaiten? En kai keneenkään. 5.Jos Rakkausrunot-sivustosta tehdään joskus elokuva, kenet haluaisit ohjaajaksi? Clint Eastwoodin :)

Elokuvien maailmoista ponnahdetaan seuraavaksi musiikin vietäväksi: 1.Sinullahan on runoilun ohessa vahvasti verissä myös laulaminen. Onko siis runokokoelmien ohessa visioissasi pyörinyt levyn tekeminen? Ei. Olisi hauskaa joskus päästä kokeilemaan laulamista studioon, ja jos joku levyntekoon mahdollisuutta tarjoaisi niin saattaisin siihen lähteäkin, mutta musiikki on silti minulle rakas harrastus - ei ura suunnitelma. 2.Mikä laulu symbolisoi mielestäsi parhaiten Rakkausrunot-sivustoa? Varmaan miiteistä johtuen eniten sivustosta tulee mieleeni Luppiksen ja J.E. Matiaksen musiikki... mutta ei yksittäistä kappaletta. 3.Mikä soitin symbolisoi sinua parhaiten ja miksi? Varmaan sähkökitara koska sen avulla saa tuotettua niin kovin erilaisia äänimaailmoja ja sillä voi kuvata niin monenlaisia tunnetiloja. 4.Mikä musiikin tyylilaji kuvaa mielestäsi parhaiten runoilijamiittejä? Suomirokki, vähän sellainen riparimusiikki tyyppinen setti. 5.Jos Rakkausrunot ry:llä olisi rajattomasti rahaa, kenen muusikon pyytäisit vierailevaksi tähdeksi miittiin? Varmaan vanhat rock/hevijyrät Aerosmithin tai Metallican suomalaisista suosikkeja olisivat Hanna Pakarinen, Mikko Kuustonen, Miljoonasade tai Pauli Hanhiniemi. Nämä ihan omien mieltymysten takia, ei siksi että ne olisivat mitenkään erityisen “miittihenkisiä”.

Sävelsiltoja myöten astelkaamme sitten Rakkausrunot ry:n maisemiin: 1.Koskas se sinun taival Rakkausrunot-yhteisössä alkoikaan ja kuinka? Eksyin sivuille ihan sattumalta selaillessani nettiä alku-

3.Olet ollut aktiivinen runoilijamiittien kiertäjä ja esiintyjä niissä. Jos vedetään hieman yhteen, millaisina tapahtumina olet miitit kokenut ja kuinka ne ovat vuosien saatossa kehittyneet – vai ovatko? Kehityksestä en osaa - en kuitenkaan ole ollut mukana vielä niin kauan, mutta miiteissä koettava lämpö ja läheisyys ovat vain lisääntyneet, ihmisistä tullut yhä tärkeämpiä. Miitit ovat isoa tunnemyrskyä, ja ne toisaalta vievet voimia ja toisaalta antavat sitä aivan valtavasti. Unohtumaton kokemus, sanalla sanoen. 4.Olet myös osallistunut sivuston sherifﬁtoimintaan. Mikä tässä työssä on ollut antoisinta ja mikä puolestaan vetää suun toisinaan mutruun? Antoisinta on työ yhteisen hyvän vuoksi, mahdollisuus auttaa kirjoittajatovereita ja ylipäätään se, että on mukana mahdollistamassa sivuston toimintaa. Kurjinta oli se, että joskus työtä oli liiankin paljon ja joskus oli vaikeaa joutua poistamaan tai arkistoimaan jonkun kirjoittajan runo, kun tiesi, että siitä voi tulla paha mieli. Joskus harmitti kun joku kirjoittaja saattoi ns. “tulla silmille” ihan turhan vuoksi - kyse olikin vain siitä, että kirjoittaja ei ollut tutustunut sääntöihin tai oli ymmärtänyt jotain väärin. Aina asiat selvisivät ja usein kirjoittajat pyysivät anteeksi hyökkäävää aloitustaan - joten loppu hyvin kaikki hyvin :) 5.Rakkausrunot ry viettää tänä vuonna 5-vuotisjuhlavuottaan. Jos vilkaistaan hieman ennustajapalloon, millaisena Rakkausrunot ry:n asema näyttäytyy silmissäsi yhdistyksen täyttäessä kymmenen? Taidan elää liian tiukasti tätä päivää vastatakseni tähän... ei siis aavistustakaan :) Laitetaanpa lopuksi vielä jokaisesta edellä mainitusta kategoriasta yksi nopea kysymys kehiin eli kuvaile yhdellä sanalla, mitä seuraavat sanat tuovat mieleesi. 1.Halloween 2.Loppusointu 3.Kaurismäki 4.Dingo 5.Oulu

- kummitus - kalevala - Pellonpää - kasari - MariaBee

“Hyrinähenki” Hiljaa hyräjää sieluni henki, se kuulu ei pauhun alta, se on korvin kuultua kummallisempi, sitä aina en kuunnella malta. Se kertoo väärästä, oikeasta, kuka on rakkahin mulle, se piirtää kuvia maailmasta, suojan suopi se vainotulle. Se kertoo menneistä, tulevista, paljastaa mieleni vaiheet, varoittaa vaaroista, ongelmista, ja lauluille antaa se aiheet. Semmoinen on se hyrinähenki, jos siihen mä luottaa voisin, olisin paljon onnellisempi, ja sen onneni kaikille soisin. ~Resupekka~

~♥~

“Paras joululahja toive..” Erämaassa keskellä ei mitään. Metreittäin lunta tähtinen taivas takkatuli Vähän leipää ja juotavaa ja kynttilässä tuli Ja vain Sinun rakkautesi Minulle se riittäisi tekemään joulun. Mutta... eipä sitä joulupukkikaan tuo aina mitä lapset toivoo. Siltikin Sitä joulua odotan. Ja SINUA.

~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~ ~Kaipaava~

~♥~

19 27

~♥~ Aforismeja Ollakseen lyhty, on uskallettava palaa täydellä liekillä -Pia Koukila-

Hallituksen jäsenten 2009 esittely

Rakkausrunot ry:n pikkujouluissa 29.11.2008 pidetyn syyskokouksen myötä yhdistykselle valittiin uusi uljas hallitus. Seuraavien rivien myötä myös lehtemme esittelee hallituksen jäsenistön sekä heidän mietteitään. Pekka Lausas, puheenjohtaja

Kun tarttuu takista puunoksaan, eikä pääse irti omin avuin, ystävän tunnistaa siitä, että hän irrottaa Sinut repesi takki tai ei.... -Merenaalto-

Puuttomaan saareenkin voi rakentaa temppelin jos sydämessä palaa rakkauden lämpöinen tuli -WaeltajaKun kemiat kohtaavat, voi tavallinen muuttua taivaalliseksi. -AnsaÄlä peiliin katso, jos haluat Itsesi nähdä. -Keisari von MilindaYkspuoline rakkaos männöö hukkaa Ku tapittoma tynnörin täöttö -Joutonoomi-

~♥~

Mies parhaassa iässä, kuten sanotaan. Pohdiskelija, joka mielellään katsoo ja miettii asioita useammalta suunnalta niin, että ajatus on valmis ennen toteutusta. Tämä on kai sitä tunnettua ”yön yli nukkumista”. Tosin, tarvittaessa rivakkuuttakin löytyy. Uusien ideoiden esiintuominen on myös tuttua, niin töissä kuin harrastuksissakin. Päivät täyttyvät päivätyöstä aikuiskouluttajana erilaisten tietotekniikkaan liittyvien asioiden parissa – skaalan vaihdellessa tietokoneen rakentamisen ja digikuvauksen sekä kuvankäsittelyn välillä. Työn ohella opiskelu ammatillisessa opettajakorkeakoulussa täyttää mukavasti kalenteria vielä ainakin tulevan kevään ajan. Rakkausrunot-sivuston löysin jo syksyllä 2002, ensimmäisen oman runoni kirjoitin muusani innoittamana 1.12.2002. Tuosta ajankohdasta alkoi polku rakkaudessa ja rakkausrunoissa. Polku, jota sydän vieläkin seuraa tietäen olevansa oikealla tiellä. Kirjoittajana olen varmaankin romantikko, joka hakee myös runoon sitä suurta tunnetta kuvaamaan juuri sen hetkisiä ajatuksia ja inspiraation lähdettä. Rakkausrunot ry:n perustajajäsenä sekä puheenjohtajana haluan kehittää yhdistyksemme toimintaa siten, että jäsenet tuntevat Rr:n omakseen ja haluavat yhdessä toimien viedä tavoitteitamme ja toimintaamme eteenpäin – harrastekirjoittajien julkaisumahdollisuuksien parantamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Reeta Lehtonen, varapuheenjohtaja Olen lempeä - tarvittaessa lujakin, sanojensa takana seisova liian pian kolmekymppinen nainen. Asun Helsingissä mieheni ja koirani kanssa, mutta haaveilen lapsista, kotieläimistä ja

“Riekonkieppi” Sinä jouluna minä kaivauduin lakanoihin, siihen sängyn syvänteeseen. Kohmeisin käsin kaivoin kiepin, kylmään kadotin kyyneleet. Kuva: Daaria Upposin umpihankeen, pehmoiseen. suuresta omakotitalosta, jossa sukupolvet voisivat Minä hengitin kohdata ja elääpakkasta, keskenään. Olen idealisti, joka paljaasti haluaisi puhuvaa. maailmaan enemmän lämpöä ja huolenHiuksin huurteisin, pitoa lähimmäisistään, sekä lisää arvostusta niin kuuntelin kuuraista maisemaa. eilistä kuin huomistakin kohtaan. Elämä on usein liian kiireistä ja pinnallistä. Olen kirjoittanut sivustolla enemmän tai vähemLaattoina liukui lumi, män aktiivisesti vuodesta 2004. Muutaman vuominä selvästi tunsin sen.tulin ulos sekaisesta den niin kirjoittamisen jälkeen Katselin silmiä kylmän. runokaapistani ja kohtasin muita sivuston kirjoitSylissä nousevien nietosten. tajia Taiteiden Yössä. Jäin hiljalleen tapaamisten myötä ihmisiin ja toimintaan pahasti koukkuun. Toimin ensin sivuston sherifﬁnä ja tällä hetkellä Ja minä tahdoin jäädä, olen yhdistyksen varapuheenjohtaja. Tavoitteeni siihen hauraaseen tunnelmaan. lisää avoimuutta on tuoda yhdistystoimintaamme Tehdä asettua takaa asumaan. ja saadapesäni, nimimerkkien uusia rohkelikkoja mukaan toimintaamme ja tapahtumiimme. Oli kaikki niin kaukana, minä leijuin, huomassa harsomaan. Erno Kivelä Leijuin unta, puhtaan valkeaa. Neljättäkymmentä hyvästi käyvä parisuhteessa Silloin se lintu koputti onnellisesti elävä otus,ikkunaan, joka on eksynyt pahasti kantoi karpaloa pienessä nokassaan. runojen maailmaan. Sanamaistelija hyvässä ja Vitivalkoisin höyhenin, pahassa mielessä. Sanatliekki kun mustissa saavat sensilmissään. voiman, Ojensi marjaa, levällään. minkä punaista niille antaa, muttasiivet sopivilla vivahteilla suolattuna sanat voivat myös antaa maailmalle uuden näkökulman. Siellä sitä sitten ollaan suJa minä maistoin, ossa tukevasti polvia myöten. minä niin selvästi muistan sen. Lämpimän marjan. vaikka otsa No juu, ei punaisen olla ihan tosikkoja, Rakkauden makuisen. kurtussa välillä jupistaankin. Välillä siis vaihdan maailman siitä mitä se on, siihen miksi sen - kirjoitan... rentoutuen, katsellen, kummeksuen, uusia ilmiöitä ihmetellen, vaellellen varjoista ranTänäkin jouluna, piehtaroinnin välistä aavoille noille, purnauksen vien pihalle lyhtehen, kotisatamaan, jossa jo joku vesille ja onnelliseen kätken verenpunaisen. odottaasiihen kotiinmarjan, tulevaa. Ja sen sisään monta, monta suudelmaa. Karoliina Mäkelä Kiitokseni linnulle, varpujen maan. ammatOlen helsinkiläinen erikoiskahvialan ~MariaBee~

18 28

tilainen, järjestötoiminta-aktiivi sekä ainakin sielultani myös runoilija. Päätyötäni teen tuoteasiantuntijana ja kahvikouluttajana kahvilaitteita maahantuovassa yrityksessä. Sivutoimisesti olen Suomen Erikoiskahviyhdistyksen toiminnanjohtaja, ja teen myös freelancer-käännöstöitä Sanoma Magazinesille. Edellä mainittujen toimien sekä normaalin sosiaalisen ja aviollisen elämän ohella ehdin myös runoilla, sefutella, hallitustella sekä kokoontua Rakkausrunot ry:n ja www. rakkausrunot.fi sivuston ympärillä tapahtuviin häppeningeihin. Olen ollut hallituksen varsinaisena jäsenenä puolitoista vuotta, ja hallituksen sihteerinä noin kahden vuoden ajan. Lisäksi toimin yhtenä www. rakkausrunot.fi sivuston runoseriffeistä. Runoja ja tarinoita olen kirjoitellut läpi elämäni, ja www.rakkausrunot.fi sivustolle olen tullut vuonna 2004 sen kuuluisan Googlen kautta. Sivusto ja yhdistys ovat tuoneet elämääni monenlaista rikkautta, ja sitä kautta saan nauttia paitsi kirjoittamisen, myös mm. laulamisen ilosta, ja tietysti myös kaikista ystävistä, joita olen tätä kautta saanut. Juho Häkli – Savonlinnalaiskuopiolaista enerkijjaa ylä- ja alamäessä sekä tasaisella Nimi on Juho Häkli – sivuilla paremmin tunnettu nimimerkillä Samuel J. Hackley. Hallitushommissa aloitin kesällä 2006 ja syksyllä 2007 syyskokouksen jälkeen alkoi uusi kahden vuoden komennus ja jatkuu ainakin syksyyn 2009 tuoreimman syyskokouksen tiimoilta. Päävastuualueenani on jäsenlehden päätoimittajan pesti sekä jeesailu tarpeen mukaan milloin missäkin. Rakkausrunot-sivustolla olen vaikuttanut keväästä 2003 asuessani viimeistä kevättä Mikkelissä. Hyvin nopeasti tutustuin myös samassa kaupungissa asuvaan yhdistyksemme puheenjohtaja Pekka Lausakseen aka L@gooniin, jonka innoittamana olen esimerkiksi kiertänyt kaikki kymmenen järjestettyä runoilijamiittiä ja osallistunut viimeisten parin vuoden aikana tähän hallitustoimintaan. Rakkausrunot Ry:llä kaikkinensa on ollut merkittävä rooli koko elämäni suhteen. Alkuvuosina se oli erinomainen hyvän mielialan ylläpitäjä taistellessani työttömyyden kylmiä kouria vastaan. Toisekseen se on antanut suuren joukon uusia

upeita ystäviä ympäri Suomen ja lopulta myös ihmisen, jonka kanssa elän tänä päivänä onnellisesti saman katon alla Kuopion Itkonniemessä.

~♥~ “Aamutuimaan” (tankasarja)

Maaret Eklund Olen ikuisesti kaksikymmentäviisi ja risat -vuotias porvoolainen neito, joka sahaa linja-autolla Porvoo-Helsinki väliä joka arkipäivä töiden takia. Työskentelen Export Coordinatorina saha-alan agentuuriyrityksessä. Sävellän Suomen, Ruotsin, Venäjän ja Egyptin tullilainsäädännön ja kulttuurinäkemysten välissä parhaani mukaan jo kolmatta vuotta. Vapaa-aikani vietän koirani (grönlanninkoiran ja labradorinnoutajan miksaus) ja kissani (musta normaali katinryökäle) kanssa köllötellen ja lenkkeilen. Kuntosalilla ja uimassa käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Ystävien kanssa kahvittelu on erittäin tärkeää sielunhoitoa. Venäjän kielen opiskeluun pitäisi uhrata lisää aikaa, mutta 7 erilaisen s-kirjaimen suhistelu ei ole aina niin mielekästä vapaa-ajan touhua. Rakkausrunojen sivustolla olen ollut vuodesta 2003, mutta aktiivisesti toimintaan olen tullut mukaan reilu pari vuotta sitten, kun Taiteiden Yössä tutustuin pariin aivan mahtavaan ihmiseen. Olen toiminut foorumisivustolla moderaattorina ja runosivustolla sefuna. Nykyään olen mukana suunnittelemassa tapahtumia, kuten Taiteiden Yö ja pikkujoulumiitit, ja minut valittiin edellisessä syyskokouksessa hallituksen jäseneksi. Runojen kirjoittaminen on minulle arvokasta ajatusten selvittelyä. Ja Rakkausrunojen kautta olen löytänyt arvokkaita ystäviä ympäri maata, joihin en olisi varmasti muuten tutustunut.

** on onnellinen aamu kun tiedän sinun silmilläsi nyt suutelevan sanoja sydämeni puhetta ** haet merkitykset eilisistä tunteista kosketuksista sormieni luomista sydämeni sanoista ** luet huulillasi merkitsevä hymyily kielesi päässä tulemaisillaan sanat omaltani otetut ~Vesilintu~

~♥~ Ne yöt sinulla tähtiä silmissäsi olivat kuin eilen. Ajatustesi lento vei minut kauas. Tartuit käsivarsiini etten unohtaisi

Veikko Pekki Toiminut seurakuntapastorina, nykyisin lähinnä free-lance kirjoittaja. Olen syntynyt Helsingissä ja kävin kouluni 60- ja 70-luvuilla Hesassa ja Pohjois-Espoossa. Stadissa asustelen nykyäänkin. Perheeseeni kuuluu vaimo, sekä kolme aikuista poikaa ja yksi lapsenlapsi. Harrastuksiini kuuluvat kirjoittaminen ja kirjallisuus, 70-luvun proge ja hengellinen musa, kitaran

19 29

vaan eläisin jokaisen hetken Rakkaudestasi. ~Valonpolku~

~♥~

soitto, ﬁllarointi, kuntosali, ja nettisivujen teko.

Älä opeta Älä opeta minua näkemään epäonnistumisia katkeria valheita Auta minua pitämään uskoni viattomat silmäni ~Kuparisiipi~

~♥~

hyvä neuvomaan ketään siinä asiassa, mutta “Riekonkieppi” omista kokemuksistani ja aiheeseen liittyvistä Luonteeltani olen melankolisuuteen joskus taipu- ajatuksistani kerron mielelläni. vainen, mutta huumori on elämän suola, näen kaikesta inhimillisestä elämästä myös huvittavan Sinä jouluna minua ehkä parhaiten kuvaa sana Kirjoittajana ja koomisen puolen. Parantumaton romantikko. minä kaivauduin lakanoihin,lisään sen eteen sanan romantikko, arkielämässä siihen sängyn syvänteeseen. realistinen. Jos ihmiseen voisi laittaa piuhat kiinni ja googlettaa, löytyisi sisimpäni parhaiten Varajäsenet: Kohmeisin käsin kaivoin kiepin,yksilöllisyyden ja hakusanoilla: lapset ja nuoret, kylmään kadotin kyyneleet. erilaisuuden kunnioittaminen, luovuuden ja itse Pekka Halme Upposin tekemisenumpihankeen, arvostaminen,pehmoiseen. elinikäinen oppiminen, vastuuntuntoisuus, turvallisuus, rauha ja tietenkin Olen hyvän matkaa viidenkympin rajapyykin hengitin pakkasta, rakkaus. ohittanut harrastelijarunoilija pääkaupunkiseudul- Minä paljaasti puhuvaa. ta. Lapsuuteni asuin Helsingissä, josta pitkän Hiuksin huurteisin, Asta Lehtinen Espoo-jakson kautta olen päätynyt Vantaalle. kuuntelin kuuraista maisemaa. Hallituksen jäsen vuodesta 2004 alkaen. Kirjoitan sivustolle nimimerkillä Kauris, joka täytti marraskuussa viisi vuotta. Runoja olen kirjoitellut jo paljon kauemmin. Yhden omakustannekirjankin olen julkaissut. En silti ole kovin Laattoina liukui lumi, minä niin selvästi tunsin sen. Katselin silmiä kylmän. ~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~♥~ Sylissä nousevien nietosten. “Ikiyöhön sydän jää” “Sanojen taikamaa”

“Ajatusten siivin” Hauras, herkkä hetki alla samettisen, tumman yötaivaan. Kuvioissa Otavan jotain niin muuttumatonta ja kaunista. Kiteet kirkkaina kimmeltävät valon kajossa. Yhtä kirkas kuin ajatus, muisto niin lämmin. Ajatusten siivin sinut tavoitan, mielessäni hiljaa toivotan: Hyvää Joulua! ...sinne saman tähtitaivaan alle. ~Virvatuuli~

~♥~

Minä rakastan sanoja kirjaimia paperilla lauseita ruudulla ajatuksia sielusta sieluun Sanat lumoavat minut kuljettavat korkealle pudottavat pohjattomaan kuiluun Yhtä kaikki minä rakastan sanoja Sanoja jotka halaavat kirjaimia repaleisiakin surun lauseita kyynelissä tuulen lailla puhdistavia ajatuksia Rakastan… ~Vianara~

Ja minä tahdoin jäädä, Ei paha olo minusta väisty, siihen hauraaseen tunnelmaan. ei ikäväpesäni, kaikkoa, Tehdä asettua asumaan. kaipaus on Oli kaikki niin kaukana, ja tyhjyys minä leijuin, huomassa harsomaan. Leijuin unta, puhtaan valkeaa. On minusta jäljellä pelkkä kuori Silloin se lintu koputti ikkunaan, Ei voimani kauaa taida riittää kantoi karpaloa pienessä nokassaan. edes julkisivun pystyssä pitämiseen Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. Ojensi punaista marjaa, siivet levällään. Murtukoon, jos on murtuakseen katketkoon, jos on katketakseen ei minä minulla ole voimia sitä vastustaa Ja maistoin, minä niin selvästi muistan sen. ~säröillä on jo minunmarjan. sisimpäni Lämpimän punaisen Rakkauden makuisen. Harmaata ja mustaa näen siellä, - missä hetki sitten sateenkaari väreissään loisti Tänäkin jouluna, Mikä valaisisi minun tieni vien pihalle lyhtehen, ja ohjaisi poismarjan, tämänverenpunaisen. pimeyden keskeltä? kätken siihen Nyt pimeys minut peittää ja ikiyöhön sydän jää Ja sen sisään monta, monta suudelmaa. ~J E Matias~ Kiitokseni linnulle, varpujen maan.

~♥~

~MariaBee~

18 30

~♥~ “Olen Sinulle” hiljaisten kuiskausten kuulija kylmässä viimassa lämmin syli taivaalla tuikkiva tuttu tähti sydämessä palava ikuinen tuli Kuva: ipi

“Jos nukut”

~♥~ “Rakkausmatka” Elämä, nipistää nimeä, nuokahtaneen ratsastajan. Talvihuollettu satulalaukku, pursuaa hyvänmuotoisia kesämuistojaan. Vaikka sydämeen on joskus sattunut, uuteen minään on unelmia laukattava. Onnenkantamoisia oikeita, kokonaiselle ihmiselle. Satulalaukussa suitset, sivistyneesti kuolatut, harjakset himosta hymyyn heiluneet. Rakkausmatka mainettaan parempi, ystävyydestä yhtynyt onni. ~Ninotska~

~♥~

Tuuli sulaa hämyyn ja tuoksuihin vuorilla missä maakotkat pesivät. Hämärä sulkee ikkunaluukut sumu tihenee hengitykseksi maisemaan missä pienet silmut ovat uinuvia kukkia. Jos nukut peittyvät arkiset askeleesi untesi hymyyn mutkaiset polut kaatuvat ojiin muistoista kylläisinä. Jos nukut istun ääneti luonasi kuuntelen tuulien loittonemista havaitsen kukkien hauraan uinun kerään askeleet äänettömäksi juoksuksi muistoihin

olkapää johon nojata kun levähtää on aika lohtua hakemaan uutta aamua odottaessa huomisissa kanssasi aamukasteen pisaroidessa sielujen valoon puhaltavat lempeät tuulet ~L@goon~

~♥~ Kuollessani, jossain kolkassa metsää suoristaa uusi kielo vartensa ja varistaa kyyneleen -Cassiopeia

poimin polut vuorille missä maakotkat pesivät. Jos nukut. ~Epuli~

19 31

~♥~

“Riekonkieppi”

Herra puunuken haastattelu Sinä jouluna minä kaivauduin lakanoihin,Volter kilpikonna siihen sängyn syvänteeseen. Paikka: Hotelli Kämpin aulabaari. Aika: Alkuilta, eräänä myöhäissyksyinä päivänä. Kohmeisin käsin Kilpikonna. kaivoin kiepin, Läsnä: Herra Puunukke ja Volter kylmään kadotin kyyneleet. Aihe: Kärpäsen kuulemaa katosta. Upposin umpihankeen, pehmoiseen.

Minä Volterhengitin ja Herra pakkasta, kilisyttävät puolinaisia punaviinilaspaljaasti ejaan. puhuvaa. Hiuksin huurteisin, ”Mikä on kuuraista muuten sinun lemppari kitararifﬁsi?” Volter kuuntelin maisemaa.

Kuva: Jadeira

”Miten biisi syntyy? Teetkö ensin lyriikan vai sävelen?” Volter kysyy ja haukkaa palan hanhenmaksasämpylästään.

~♥~

“Voisin olla kuka vain” huomaatko, miten varjot kasvavat aina iltaisin ihmisten takana kun he kävelevät koteihinsa kuuletko, miten keinut valittavat vanhuuttaan lasten leikeissä kun vauhdit kasvavat ja tunnetko miten vieläkin kirjoitan sinulle kirjeitä ja lähetän ilman osoitetta vaikka voisin olla kuka vain ~Herra Puunukke~

~♥~

saa päähänsä kysyä, kaadettuaan loput Raimatistaan kurkkuunsa.

Laattoina liukui lumi, ”Näitä on kyllä niin paljon, mutta täytyy sanoa, että minä niin selvästi tunsin sen. ja silti toimivan kuusellainen hyvin yksinkertainen Katselin silmiä kylmän. loinen rifﬁ löytyy Bon Jovin biisistä Hardest part is ”Kyllä tilanne on se, että mun kynästä lähes poikkeuk- Sylissä nousevien nietosten. the night. Loistava biisi muutenkin, mutta sitä muistan setta syntyy ensin lyriikka ja sitten siihen tapailen kitaran kanssa jonkinlaista säveltä ja sointukuviota. Sitten vähän riippuen siitä mihin tarkoitukseen biisi on tulossa niin lopullinen työstäminen poikkeaa toisistaan. Omaan Herra Puunukke projektiin tehdyt biisit jatkuvat sitten joko itsekehittelynä tai jonkun kaverin kanssa kehittelynä, kun taas Taverna -bändin biisit sitten muokkaillaan yhdessä toisen jäsenen kanssa. Tosin Tavernalle menneitä biisejä on myös työstetty ihan siltäkin pohjalta, että on ollut vain joku rifﬁ-idea jonka sitten olen lähettänyt Tanelille ja hän on muokannut siihen omaa ajatustaan ja sama sanoituksen osalta. Mutta pääasiassa teen ensin sanat ja sitten sävelen eli tarinan ehdoilla mennään.” Herra Puunukke toteaa ja kostuttaa kuivan kurkkunsa nuorella burgundilaisella. ”Mikä on paras tunnetila biisin syntymiselle?” Volter kysyy huuhdottuaan hanhenmaksasämpylänsä rikasaromisella ja hieman lakritsaisella Raimatilla. ”Kyllä mulle paras tunnetila on sellainen pieni yksinäinen kaipuu, joka kirjoittaa sitä tarinaa. Mun mielestä melankoliset tekstit ja biisit on vain jotenkin kauniimpia ja sen takia pidän niistä. Tosin on sitä kirjoitettu varmasti kaikissa tunnetiloissa, mutta poikkeuksetta mä tarviin yleensä sellaisen hetken kirjoittamiselle, ettei samassa tilassa ole ketään muita. Pitää saada olla yksin. Volter iskee Herralle silmää ja kysyy hymyillen: ”Millainen on suosikkibändärisi? Blondi, brunetti vai gootti? ”Heh, naapurintytöt on mun mieleen ” Herra Puunukke naurahtaa.

18 32

fanittaneeni jo ennen kuin osasin soittaa yhtään kitaraa. Sitten taas Taneli (Tavernan toinen puolisko) on tutustuttanut minutjäädä, Scorpionsin maailmaan ja sieltä Ja minä tahdoin löytyy meneviä riffejä kuten Rock you like a hurricane siihen hauraaseen tunnelmaan. biisistä. Tässä muutama, niitä on kyllä useita Tehdä pesäni, asettuavaikka asumaan. loistavia.” Herra puunukke toteaa, tapaillen samalla käsillään ilmakitarariffejä

Oli kaikki niin kaukana, minä leijuin,palautetta huomassa ”Millaista saitharsomaan. Leijuin unta, puhtaan valkeaa. ensimmäisestä levystäsi?” Volter kysyy, kaadettuaan

lasin täyteen espanjalaista Silloin se lintu koputti ikkunaan, Piquerasta, jossa on Syrah nokassaan. kantoi karpaloa pienessä –rypäleelle tunnusomainen Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. hedelmäinen ja tamminen Ojensi punaista marjaa, siivet levällään. jälkimaku.

”Tuo Tavernan Tarinoita

Ja minä on maistoin, kasassa oikeastaan minä niin selvästi muistan ensimmäinen levyni ja se onsen. saanut ihan ok palautetta. Lämpimän punaisen marjan. alkanut, mutta ei siitä Harva sitä on oikein kehumaan Rakkauden makuisen. liiemmälti pahaakaan sanottavaa ole tullut, että kyllä

ainakin osa kuulijoista on ihan tykännytkin. Sen kautta

- ollaan paljon opittu ja tiedetään enemmän kun aletaan tekemään toista levyä.”

Tänäkin jouluna, Volter kaataa Herra Puunukellekin lasin täyteen vien pihalle lyhtehen, Piquerasta. kätken siihen marjan, verenpunaisen. ” Koska tulee seuraava levy ja mikä on levyn kantava

Ja sen sisään teema?” Voltermonta, kysyy hörpättyään punaviinilasinsa monta suudelmaa. kerralla huiviin.

”Kyllä seuraava levyvarpujen tulee vuoden 2009 aikana ja sen Kiitokseni linnulle, maan. työnimenä kulkee Raskaampi askel. Tämä on ihan looginen askel meidän Taverna bändille, kun molem~MariaBee~

mat tykkäillään rockista ja ensimmäinen levy kulki hyvin pitkälti akustisissa merkeissä. ei me nytkään mitään heavyä lähdetä tekemään, mutta ehkä enemmän sähköistetään kitaroita ja otetaan vähän tempoa lisää. Uskallan silti sanoa, että ei me nyt ihan uudestaan bändiä aleta kasaamaan, että on siellä varmasti elementtejä jotka on ollut kuultavissa jo ekalla tarinoita kasassa levyllä.”

Otatko Kokiksen vai Pepsin? Ethän sä vaan mitään laitteja vetele?”

Herra Puunukke toteaa, läikyttäen samalla punaviiniä silkiselle pöytäliinalle.

”En oo vielä oppinut juomaan kaljaa ” Herra Puunukke toteaa, juuri ennen kun ravintolan henkilökunta saattaa herrat ulos Helsingin yöhön.

”Koska sait ekan kitarasi?” Volter kysyy, napattuaan loput sämpylästään suuhunsa. ”Mä sain ekan kitarani kun olin 15-vuotias, mutta oikeastaan ekan kerran aloin soittamaan vasta 18-vuotiaana, että oon tavallaan aika myöhään herännyt tähän hommaan. Tuolloin 18-vanhana ostin akustisen kitaran ja Sir Elwoodin nuottivihkon ja siitä se sitten lähti.” Herra Puunukke sanoo ja pyytää Volteria kaatamaan lisää Piquerasta tyhjään lasiinsa” ”Kuka oli ensimmäinen kitaristi-ihanteesi?” Volter kysyy hypättyään hajareisin kashmir –matolle hallittuun ilmakitaristille tyypilliseen sooloasentoon. ”Mä oon aina tykännyt enemmän kokonaisuuksista ja bändeistä kuin vain kitaristeista, mutta kyllähän se sitten on silti ollut tuo Richie Sambora, jonka panos Bon Joville on ollut iso asia.” Herra Puunukke sanoo ja hyppää Volterin viereen, kashmir-matolle. ”Paras backstagemuistosi, sarjassa K-16” Volter kysyy ääni hieman saammaltaen. ”Kerran yksi kaunis nainen istui syliin ja ilmoitti, että soita ja laula hänelle tämä sinun biisisi. Se jäi mieleen, koska hän oli kaunis, enkä olisi uskonut, että kukaan tietää yhtään minun biisiäni.” Herra Puunukke sanoo, vaellellessaan ajatuksin siivin tuohon maagiseen hetkeen. ”Koska on seuraava keikkasi?” Volter kysyy nojaten baaritiskiin. ”Ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta kyllä soittamaan lähdetään kun mahdollisuus tulee ” Herra Puunukke sanoo, ääni vielä kauniin naisen jäljiltä haikeana. ” Voisilmä- vai rusinapulla?” Volter kysyy vakavana, hieman horjuen. ”Todellakin voisilmäpulla, kun rusinat pitää nyppiä aina pois, jos niitä on pullissa ” Herra Puunukke vastaa vähintäänkin yhtä vakavana.

”Tähänkään ei ole olemassa kuin yksi ja ainoa oikea eli kokis ja nimenomaan sitten se normaali kokis, ei mitään lightejä.” ”Vai otatko mieluummin bisseä” Volter kysyy baaritiskillä notkuen.

~♥~ “Helmiäistä ja hopeaa” Elämä miten ylpeänä minä nyt kannan sitä Kun itse olen ajan sävyttämää utuista helmiäistä

“Älä pyydä” Ja Sinä yksittäiset ikkunat loistavat valoaan kuin majakkana eksyneille toivoaan tarjoten

kuin hopeaa lumottu koru kaulani painanteessa

sateen runtelemat varjottomat kadut katoavat jalkojen alle kuin meidän hyvät hetkemme

~Helmikankare~

älä pyydä mua jäämään mä en pysty enää olemaan en mitään mitä tahtoisit minun sinulle olevan

Myönnän, en ole täydellinen

~♥~

19 33

~♥~

Et sinä hyväksynyt minut vajavaisena, vain ihmisenä ja miten olisit voinut olethan itse täydellinen omasta mielestäsi ja niin on hyvä, koska se tarkoittaa, että ainakin toisella meistä on hyvä olla. ~Rafaela~

~♥~

“Riekonkieppi” “Ikiyöhön sydän jää” Ei paha olo minusta väisty,

Sinä jouluna ei ikävä kaikkoa, minä kaivauduin lakanoihin, kaipaus on siihen sängyn syvänteeseen. ja tyhjyys

Kohmeisin käsin kaivoin kiepin, On minusta jäljellä pelkkä kuori kylmään kadotin kyyneleet. Ei voimani umpihankeen, kauaa taida riittääpehmoiseen. Upposin edes julkisivun pystyssä pitämiseen

Minä hengitin pakkasta, Murtukoon, jos on murtuakseen paljaasti puhuvaa. katketkoon, jos on katketakseen ei minulla huurteisin, ole voimia sitä vastustaa Hiuksin kuuntelin kuuraista maisemaa.

~♥~

~säröillä on jo minun sisimpäni

“Aamun pieni hetki” ~♥~ “Unohdus” Öin ja päivin sinun tyynysi olin ja peittosi. Kai varjojen ja valon leikkiessä toisissaan

Harmaata ja mustaa näen siellä,

missä hetki sitten Laattoina liukui lumi, sateenkaari väreissään loistisen. minä niin selvästi tunsin Katselin silmiä kylmän. Mikä valaisisi minun tieni Sylissä nousevien nietosten. ja ohjaisi pois tämän pimeyden keskeltä?

Hiljaa heräillen aamun kajastavaan valoon, rakasta katsoen, kuunnellen.

Nyt pimeys minut peittää ja ikiyöhön sydän jää

Ja minä tahdoin jäädä, siihen hauraaseen tunnelmaan. ~J E Matias~ Tehdä pesäni, asettua asumaan.

Unissaan jalkaa siirtäen, ihon kosketus lämmin. Auringonvalon leikki kajastaa vedestä kattoomme. Hiljaa kuiskaan korvaasi, Rakastan sinua. ~Qpappa~ ~♥~

unohtui ikäväni ihollesi

“Ainiovaaran laavulla “ Paloi kiinni iäksi sinuun ~Hehkuvaa elämää~

~♥~

Istun Ainiovaaran laavulla yksin, hiljaisuus ja minä sylityksin. En kaipaa mitään - olla vaan, Herrani kanssa kahdestaan. Vaara, taivas kattona sen ja minä pieni ihminen. Avara maisema edessä siintää, se kauneus sydäntäni viiltää. Huomaamatta käteni yhteen liitän, Herraa tästä uudesta päivästä kiitän. ~Taivaanlapsi~

Oli kaikki niin kaukana,~♥~ minä leijuin, huomassa harsomaan. “Sinuaunta, ajatellen” Leijuin puhtaan valkeaa. Silloin se lintu koputti ikkunaan, Sain karpaloa säilöttyä pienessä sydämeeni kantoi nokassaan. Tämän päivän säteitäliekki mustissa silmissään. Vitivalkoisin höyhenin, Ojensi punaista marjaa, siivet levällään. Ennen sitä sadetta joka sai minut jälleen itkemään Ja minä maistoin, Sain tehtyä kaksi ranskanlettiä minä niin selvästi muistan sen. Taitettuapunaisen yhden keltaisen Lämpimän marjan. liljan Hiuksilleni makuisen. Rakkauden - Otin siitä kuvankin Sinulle jouluna, Tänäkin vien pihalle lyhtehen, Jotta siihen näkisitmarjan, verenpunaisen. kätken Minun hymyilevän Ja sen sisään monta, monta suudelmaa. ~Poutapilvi~ Kiitokseni linnulle, varpujen maan.

~♥~

~MariaBee~

18 34

~♥~

“Ankankukka” Lensi ylle metsälammen pieni ankanpoikanen, liitäen, etsien onnea, taiten tavoitellen iloa. Veteen laskeutui pieni ”Mihin johtanee tieni?” ankanpoikanen mietti, tovin pohtien vietti. Pensaanoksalle laskeutui varpunen, ilonsa julisti lammelle laulaen. Haltioituneena kuunteli ankanpoikanen, ehkä ensikertaa onnea tuntien.

Kuva: ipi

~♥~

Laulu varpusen pitkälle syksyyn soi, vaan kylmän tuulen lammelle talvi toi. Silloin lensi pois varpu tuo, nyt toisaalla, toisille, laulunsa suo.

“Tämä tie on kivinen, minä varjoton”

Ensitalvensa hiutaleita ihmetellen leikki ankka, taas elämästä riemuiten. Lumisen jään halki liitäen, sen peilipinnalla luistellen.

Minä suutelen varjoasi, ja totuus, se on kaukana täältä

Jaksanut ei talvea ankanpoikanen, vaan väsyi pieni, nälkäinen, kylmään pysähtyi, lumeen hautautuen.

Minun syyni eivät ole muuttuneet, olen yhä täällä, sillä samalla tiellä jolla kohtasin sinut

--------------

Tämä tie on pitkä, kaipaukseni loputtomampi Vaikka kääntyisi palatakseen, takaisin ei pääse koskaan Ja minä pelkään pimeitä öitä, jotka vievät minulta varjosi pois

~♥~

Metsän eläimet, kukin vuorollaan kävivät kummulla, kunnioitustaan osoittivat tuolle joka jaksanut ei, pienelle, jonka pois talvi vei. Ehkä illoin tuulen viimassa saattoi silloin kuulla surua. -------------Saapui viimein kevät lumen sulattaen, paljastui kummulta kaunis kukkanen; kuin ankka, taas siipensä avaten.

~Kiisu-miisu~

“Jos nukut”

~♥~ * Katseessasi liekki kuin lämpö kynttilän se kutsuu mua tielle hellän hämärän Kädessäsi tunnen ilon suloisen hiljaa teemme matkaa jouluun salaiseen ~Alppivuokko~

~Sudenmieli~

19 35

~♥~ “Sinulle” Kun päivät alkavat pidetä valo taittuu hiuksissasi harmaasta hopeaksi tummat lammet silmiesi sinessä sinussa puhuvat astut askeleen kohti tulevaa, tyyntä, tietäen hymyssäsi vuosien viisaus ~Mariee~

~♥~ “Pimeyden puolivälissä” Pimeyden puolivälissä valkeat kädet ojentavat sormiaan. Kurkoittavat kohti taivaan kattoa. Hauraat eleet viittovat luokseen. Katso siiipiä enkelin, valoa valkeuden. Anna valon säikeiden koskettaa, saattaa varjoista pois kulkijaa. Suojaa valkeudellasi tämä tumma kuori, peitä musta maa. Pyyhi pois jäljet veden virtojen, kyynelten. Aika levolle anna. ~Taikatiuku~

Miten Rakkausrunot.fi sivustolla runoilijaäänestys toimii:

“Riekonkieppi” Rakkausrunot.ﬁ sivuston käyttäjät, joilla tunnus on ollut sivustolla käytössä kuukauden ajan ja joilla on sivuillaan runoja, voivat laatia listaa tuohon äänestykseen, ilmoittamalla siihen halukkuutensa Sinä jouluna äänestyksestä vastaavalle pikaviestillä tai maililla: jadeira@rakkausrunot.ﬁ. minä kaivauduin lakanoihin, Muutamia ohjeita äänestyslistaa laativalle: siihen sängyn syvänteeseen. 1) Listaan tulee valita runoilijoita, joilla on vähintään kymmenen teostakäsin sivuillaan. Kohmeisin kaivoin kiepin,

kylmään kadotin kyyneleet. 2) Listaan tulee valita kahdeksan (8) runoilijaa ja mielellään Upposin umpihankeen, pehmoiseen. varalle pari, ehdotettujen ehdokkaiden mahdollisen karenssissa olemisen vuoksi. 3) Ehdolle listaan valittavan runoilijan tulee olla ollut sivustolla Minä hengitin pakkasta, kuukauden ajan eli tunnuksen luonnista pitää olla kulunutpaljaasti 1 kk. puhuvaa. 4) Listaan valituilla tulee runot olla sivuston sääntöjen mukaisia. Hiuksin huurteisin, 5) Mielellään listassa olisi mukana sekä miesrunoilijoita, että kuuntelin kuuraistaEn maisemaa. uskaltanut enää toivoa naisrunoilijoita, mutta jokainen listan tekijä kuitenkin tuon listansa saa laatia oman mielensä mukaisesti. Eli tuo on vain Mutta viitteellinen ohje. Laattoina liukui lumi, ehkä sinäkin minusta 6) Äänestyksissä mukana olleet listaan valittavissa seuraavan niin kuin minä sinusta minä niin selvästi tunsin sen. kerran: Äänestyksessä eniten ääniä saanut on karenssissa 6kk ja ehdolla Katselin silmiä kylmän. Perhoset kutittelevat taas nenänollut 3kk. Sylissä nousevien nietosten. päätä. Aiempien runoilijaäänestyksen voittajia: Mare Ja minä tahdoin jäädä, Tuulispää viikon 22 siihen hauraaseen tunnelmaan. h1 viikon 23 Tehdä Maren pesäni, asettua Sudenmieli viikon 24 Etsi ja ratkaise runostaasumaan. muodostuva tehtävä. angel from heaven viikon 25 Oli kaikki niin kaukana, SiRsAkSeT viikon 26 Pelagia viikon 27 minä leijuin, huomassa harsomaan. Saskiia viikon 28 Leijuin unta, puhtaan valkeaa. kössi viikon 29 susihihna viikon 30 Silloin se lintu koputti ikkunaan, rokkarinpimu viikon 31 kantoi karpaloa pienessä nokassaan. Riimihärkä viikon 32 Vitivalkoisin höyhenin, liekki mustissa silmissään. Monty viikon 33 Ojensi punaista marjaa, siivet levällään. Lula Mae viikon 34 Waeltaja viikon 35 Beth viikon 36 epeli viikon 37 Ja minä maistoin, Kalatar-73 viikon 38 minä niin selvästi muistan sen. herra puunukke viikon 39 Lämpimän punaisen marjan. Sirutar viikon 40 Rakkauden makuisen. vonderwall viikon 41 Santtu Virtanen viikon 42 taivaanlapsi viikon 43 Otto23 viikon 44 Tänäkin jouluna, sudenvuosi viikon 45 vien pihalle lyhtehen, merenneidolle viikon 46 vesilintu viikon 47 kätken siihen marjan, verenpunaisen. woodoo chile viikon 48 Jadeira viikon 49 Ja sen sisään monta, Okaneito viikon 50 monta suudelmaa. Ksenja viikon 51 Kiitokseni linnulle, varpujen maan.

~♥~

~MariaBee~

~♥~ “Jos ajattelit muistavasi, teeskentele edes vähän”

“Jälleen kerran”

ja päästit irti sopivasti.

Kesäinen sade Kesällä keinussa kerran. Aurinko nauroi ja pilvet hymyilivät meille. Suudelmat kuivasivat sadepisarat. Kukkivalla kedolla oli huumaavaa. Hiuksissasi oli heinänkorsi. Otin kätesi käteeni ja katsoin syvälle silmiisi. Hukuin niihin jälleen kerran.

Kuningas harmaa on pisaralla kiinni,

~iso G~

Tuuli palmikosta jälleen hiuksen taittoi, tuuli tuvan talloi, tuulen luu sumusta taipui

Hiljaisuus puhuu kauneimmat sanat ikävän lähemmäs -Jadeira-

Kyllähä pienennii muaileman romahtamine satuttaa Mutt seo sukkelampi rakentoo uuvestaa

~♥~

poika sinisellä ratsulla odottaa,

Aforismeja

kaikki pienet hetket vuonossa ravistaa,

-Joutonoomi-

nouse korkealle ja suuret toiveet kannattaa,

Siinä vaiheessa kun häpeät ajatuksiasi tiedät olleesi moraaliton

hiljaisesti täynnä elämää. ~Erppa~

Aaltonen-

~♥~ Kuva: Daaria

Valheen tie on kuin ääretön peilitalo Sinne hukkaa totuuden ja itsensä. -Syksyn tytär

Kurjaa aamua on ihanaa katsella peiton alta, hyvää aamua vielä ihanampi -Tellikka-

~♥~

“Sarastus”

Olen jouluihminen

Minä olen tiukalla kerällä itseni ympärillä liian viileän peiton alla odotan hengitystäsi kulkemaan hiusteni lomassa kunnes huomaan että olet minuun selin

Sinun pelkosi ja alakulosi ovat hiipineet minuun salaa kuin niin kuin syystalven ensimmäinen jää järven pintaan

Olen jouluihminen, helposti liikuttuva sielusta pikkuinen. Rakkaat on kynttilät ja hetket niin hyvät, sukulaiset ja ystävät. Olen jouluihminen sydän herkkä, lämpöinen. Itken perään Jouluni lapsuuden. ~Merenaalto~

~♥~

Enkä minä voi enää elää niin että jokaisena iltana olet kauempana minusta ja jokaisen aamun hämärässä haluat vain kääntyä pois

“Sinun nimesi on minulle kaikki”

Minä olisin niin halunnut lumota sinut uudelleen ottaa sinut ihooni kiinni syvemmällekin

Sinun nimesi on minulle kaikki Se on sinun kauneutesi ja hellyytesi viehkeät sanasi viipyilevä kosketuksesi jota joka hetki kaipaan

mutta ei se ole enää minun mahdollisuuteni

sillä sinun rakkautesi on pukeutunut uusiin vaatteisiin enkä minä osaa enää löytää sitä itsestäni

Minä olen kirjoittanut sinun nimesi tuhansia kertoja meren sineen kaislikon kahinaan ja kesän lempeään tuuleen

Sinun nimesi loistaa minulle aurinkona tähtenä tähtien joukossa Mutta vain se yksi tähti on minulle kaikkein rakkain ~Kauris~

~Godis~

~♥~

Tunnetko itsesi luovaksi ja idearikkaaksi? Tunnetko pilkkusäännöt? Erotatko yhdyssanat? Haluatko kertoa tarinan meille? Jos vastasit edes kerran kyllä, olet juuri sopiva henkilö toimittajaksi tai avustajaksi Punasydämeen. Älä tyydy siis vain lukemaan, vaan ota yhteyttä rohkeasti ja kirjoita itsesi maailmankartalle.

Rakkausrunot ry:n ja Punasyd채n-lehden toimituksen puolesta kaikille runoilijasieluille

Rauhallista Joulua ja runorikasta tulevaa vuotta! 39