Neljän suunnan retroilua

Neljä moottoripyörää ja neljä tyylisuuntaa, hintahaarukka 6 000–29 000 euroa. Silti kaikki ovat retroja. Minkälaisia elämyksiä tarjoavat Benelli, BMW, Kawasaki ja Triumph?

RETROTYYLISTEN MOOTTORIPYÖRIEN suosio on jatkunut Euroopassa jo vuosia, mutta Suomen myyntitilastoissa ne ovat alkaneet vakiinnuttaa paikkansa vasta aivan parin–kolmen viimeisen vuoden aikana.

Retro-sana tuo monelle yhä edelleen mieleen vanhat, ulkonäöltään Jawa-tyyliset pyörät, joissa ainoa nykyaikaan viittaava asia on Euro 5 -päästömääräykset alittavaksi kikkailtu moottori. Tämä vertailu todistaa kuitenkin sen, miten laaja retromoottoripyörien tarjonta tällä hetkellä onkaan – sekä hintatason että tyylisuunnan osalta.

Stereotyyppistä retropyörää edustaa Benelli Imperiale 400, joka yksisylinterisenä, noin 20-hevosvoimaisena ja 6 000 euron hintaisena on niin sanotusti matalan kynnyksen harrastusväline. Toista ääripäätä kuvastaa BMW R18, joka 1 800-kuutioisine moottoreineen, 345 kilon massoineen ja 29 000 euron hintalappuineen on samalla sekä järkälemäinen moottoripyörä että veistoksellinen taideteos.

Kawasaki Z 650 RS:n lähtökohtana on puolestaan ollut moderni nakupyörä, joka on saatu retrotyyliseksi sekä ulkonäköä että ajoasentoa muokkaamalla. Neljäntenä pyöränä mukana on Triumph Scrambler

1200 XE, joka osoittaa kuinka monipuolinen retroasuun puettu moottoripyörä voi olla, kunhan suunnittelu tehdään huolella. Koska pyörät edustavat näin erilaisia tyylisuuntia ja hintahaitarikin on poikkeuksellisen suuri, on ehkä väärin puhua suoranaisesta vertailusta. Pikemminkin tarkoituksena on havainnollistaa, minkälaiseen käyttöön nämä neljä eri vaihtoehtoa parhaiten sopivat.

Benelli Imperiale 400 Rauhallinen fiilistelijä

BENELLIN MOOTTORIN teho on maltillinen, mutta vääntöä on tarjolla tasaisesti läpi koko kierrosalueen. Punarajalle kierrättäminen on turhaa, koska lisävoimaa ei ylärekisteristä enää saada. Voimavarat ovat silti pyörän tyyliin ja ajo-ominaisuuksiin nähden sopivat, ja parhaimmillaan Benelli onkin rauhallisessa fiilistelyssä. Yksisylinterisen papatus luo oikeanlaista retrotunnelmaa. Haukkaava kytkin vaatii totuttelua ja vaihdepolkimen pitkä liike lisää tunnottomuuden vaikutelmaa. Välitykset ovat sopivan pituiset.

Jarrut noudattelevat samaa linjaa kuin moottori: niillä tulee toimeen, mutta erityisiä riemunkiljahduksia jarrujen teho ei saa aikaan. Normaalit jarrutukset hoituvat puristamalla jarrukahvaa riittävän kovaa, mutta hätäjarrutuksissa kaipaa lisää jarrutehoa.

Etujousitus on rauhallisessa ajossa pehmeän keinuva. Kun vauhti kasvaa urheilulliseksi, huomaa pehmeän etupään ja jäykän takajousituksen välisen epätasapainon, joka tekee ajotuntumasta epävakaan.

AJOASENTO ON yllättävän rento ylävartalon ollessa pystyssä ja käsien nojatessa leppoisasti ohjaustangolla. Sopivasti pehmustetussa satulassa viihtyy pidempäänkin. Pysty ajoasento sopii hyvin kaupunkiajoon ja rauhalliseen mutkatiekurvailuun, mutta vauhdin noustessa yli satasen ajoviima alkaa tuntua kuljettajan ylävartalossa.

Moottoritienopeuksissa alkavat jo suorituskyvyn rajat tulla vastaan, ja mieluummin Benellillä kurvaileekin kahdeksankympin teitä, jolloin sen hallinta on naurettavan helppoa ja kevyttä. Kahden pyöreän kellon mittaristo on upean retrotyylinen ja hallintalaitteet toimivat muutenkin hienosti pyörän hintataso huomion ottaen.

Benellissä retromaisuus ei ole päälle liimattua, vaan tuntuma on aidosti retro ja ulkonäön yksityiskohdat tyylikkäitä. Tässä joukossa Benelli tuntuu aluksi alimittaiselta, mutta kilometrien karttuessa se alkaa voittaa kuljettajan puolelleen. Kun ottaa huomioon pyörän hinnan ja moottorin 20 hevosvoiman tehon, Benelli tarjoaa kesäillan tunnelmointiin enemmän aitoa retrohenkeä kuin ryhmän kolme muuta pyörää yhteensä. Ominaisuuksia arvosteltaessa parasta on niiden tasaisuus; suorituskyky, jousitus ja jarrut ovat keskenään balanssissa, eivätkä ne houkuttele suorituskyvyn täysimääräiseen ulosmittaamiseen tai huippunopeuskokeiluun.

KOKONAISUUTENA BENELLI on suorastaan hämmentävä. Vaikka ominaisuudet eivät sinänsä tee nykymittapuulla millään saralla erityistä vaikutusta, kokonaisuus on niin autenttinen, että pyörä on omalla tavallaan ryhmän hauskin. Eikä juttuseurasta ole pysähdysten aikana puutetta, sillä aikaisemman saapumiserän herrasmiehet tulevat innokkaasti kertomaan omista kokemuksistaan ajalta, jolloin moottoripyörät vielä olivat oikeita moottoripyöriä. Kuten Benelli Imperiale 400.

BMW R18

Iso mutta lempeä

1 802-KUUTIOINEN, ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen boxer on BMW:n kaikkien aikojen suurin moottoripyörään valmistama moottori. Tehoa ei matalakierroksisessa moottorissa ole järisyttävää määrää, mutta tyylisuunta ja ajoasento huomioiden riittävästi. Vääntöä sen sijaan on tarjolla tyhjäkäynniltä lähtien muhkeasti.

Letkeä nautiskeluväline vaihtuu ajomoodia muuttamalla teräväksi powercruiseriksi. Kuljettaja voi lisäksi napin painalluksella avata pakoputkistoa, jolloin äänimaailma muuttuu hiljaisesta suhinasta bassomaiseksi murinaksi, joka ei silti ole voimakkuudeltaan häiritsevää.

Pitkittäisen ja painavan kampiakselin ansiosta koko pyörä heilahtaa reippaasti sivusuunnassa sekä käynnistettäessä että kaasua paikallaan avattaessa. Kytkinkahva