Minervan Pöllö 4/2017 - Viina ja Paska by Minervan Pöllö

4/ 20 17

Minervan Pรถllรถ

Viina ja

Paska

Minervan Pöllö 4/2017 38. vuosikerta

Vastaava päätoimittaja Erkki Koskimäki

Julkaisija Dilemma RY

Kuvitus (ellei toisin mainittu) Erkki Koskimäki

Päätoimittajat Erkki Koskimäki Ruut Lahdenmäki Carlos Lievonen Tuukka Oikarinen

Kannen vaakuna Nina Ollila Minervan Pöllö on Helsingin yliopiston filosofianopiskelijoiden julkaisema aikakausilehti, joka saa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan järjestölehtitukea.

ISSN 1239-2545 Paino Juvenes Print - Suomen yliopistopaino OY Painos 150 kpl Toimituskunta Nina Ollila Taitto Erkki Koskimäki

Minervan Pöllö 4/2017

Sisällysluettelo Pääkirjoitus 4 Mitä Ilottelua - Vuosijuhlaraportti

Lontoon kirjeenvaihtaja 14 Ajankuva 16 Puistonpenkkien ideologiaa 20 Arvostelu: Miki Liukkosen O

Arvio: Uusi Eläinlaki 28

Viina ja Paska

Pääkirjoitus Erkki Koskimäki

Tervetuloa lukemaan vuoden viimeistä Minervan Pöllöä. Aion tässä selvittää mitä on meneillään kaikkialla juuri nyt. Muutos on pysyvää, mutta nähdäkseni juuri tämä asuttamamme aikakausi on suurien muutosten oma. Me olemme sukupolvi, joka tulee näkemään tekoälyn implementoinnin välittömään arkielämään. Olemme luultavasti viimeinen sukupolvi, joka elää aikakautta ennen perustuloa.1 Filosofeilla on missio ihmisten ajattelun muokkaamisessa, mutta se vaatii meiltä suurta ponnistelua. Nähdäkseni Aristoteleen suosio analyyttisten filosofien keskuudessa on keskittynyt vääriin asioihin. Aristoteleelta ei tule rehabilitoida metafysiikkaa eikä hyve-etiikkaa, vaan retoriikka. Filosofit eivät tiedä sitä itse, mutta filosofiassa on hyvin muodollisella tasolla kyse retoriikasta. Kaikkien filosofisten artikkeleiden keskeinen funktio on saada lukija olemaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa, joko suoraan argumentoiden, tai niin huonolla argumentoinnilla, että lukija tahtoo olla eri mieltä (eli samaa mieltä). Filosofeilla on potentiaalia retoriikan käyttöönottoon. Tällä hetkellä on nähtävissä tietty henkilökohtaisuksien paatoksen trendi. Kuten Kertomuksen vaarat –tutkimusprojekti hahmottaa, on kertomuspohjainen kirjoittelu vallannut alaa julkisessa tilassa. Opettavaiset tarinat vetoavat sentimentaalisiin tunteisiin nimenomaan yksilön tasolla. Yleisiä ilmiöitä yritetään 1 Valitsin tällä kertaa nämä porvarilliset unikuvat filosofeille tyypillisempien ympäristökatastrofi/siirtolaissota- mallin sijasta. Tiedostetaan, tiedostetaan.

Minervan Pöllö 4/2017

tiivistää yksityisesti käsitettäväksi moraalifaabelin avulla. En pidä kertomusten voittokulkua sinänsä pahana. Maailma hahmotetaan narratiiveina, jos ei lasketa perustutkimuksen tekijöitä, jotka ovat aina maailman epäsäännönmukaisuuden mustan aukon kosmisella reunalla. Tämänhetkisen kertomusvetoisuuden ongelmana on pathoksen rajoittaminen mimeettiseksi. Tarkoitan tällä sitä, että tunteellisella suuryleisöllä on kyky ainoastaan samaistumiseen ja myötäelämiseen, ei abstraktisti käsitettävien seikkojen hahmottamiseen henkilökohtaisella otteella. Kohtaamme siis saman ikuisen ongelman kuin Platonilla oli: Onko kansalaisilla kykyä muuhun vaikuttumiseen kuin mimeettisin keinoin syntyneeseen reaktioon? Yksilön kokemus on periaatteessa aina samaistuttava, sillä on mahdollista kuvitella itselleen sama tausta kuin opettavaisen tarinan päähenkilöllä on. Filosofien supervoima on havaita paatosta myös yleisissä ja abstrakteissa asioissa. Juuri tämä kyky filosofien on siirrettävä, jos ei kansan syviin riveihin, niin ainakin julkisen kuvaston tasolle. Tarinallisuudesta emme pääse, joten olkaamme kollaboraattoreita. Nähdäkseni filosofian rooli aikuisen ihmisen elämässä ei voi koskaan olla puhtaan teoreettinen. Voimme uppoutua teksteihin ikään kuin niillä olisi itseisarvo, mutta tällöin rajaamme filosofian auttamatta kaiken ulkopuolelle. Parhaat tulokset olen saanut, kun olen soveltanut filosofisen käsittelyn antamia keinoja hyvin arkipäiväisissä kysymyksissä. Tällöin olen aina havainnut, että oikeastaan kyse ei ole niinkään argumenteista, kuin retorisesta voimallisuudesta, jota selkeästi ajattelevalla ihmisellä kynässään on. Miten siis implementoida paatosta analyyttiseen puhetapaan? Kuinka

Viina ja Paska

saada filosofia tekemään likaista arkityötä mielipiteiden ja ajattelutapojen muokkaajana? Ensin on luovuttava akateemisesta kirjoitustyylistä. Argumentointia ei saa yrittää pitää kielellisesti neutraalina, paatos syntyy sanavalinnoista. Sen sijaan että puhuttaisiin neutraalisti mielekkyydestä, voidaan tilalle vaihtaa arvottavammat termit: ”koen tämän ajattelutavan oikeutettuna, tuntuisi itsepetokselta laiminlyödä tämä seikka, tuollainen muotoilu pikemminkin hämärtää kuin selventää asian motiiveja” ja niin edespäin. Yhteistä äskeisille esimerkeille on se, ettei niissä puhuta ajatuksista abstraktisti, vaan ajattelevan subjektin äänellä. Huomaamme, että tietyssä mielessä tämä on vastakkaista sellaiselle klassiselle retoriselle keinolle, jossa omia mielipiteitä naamioidaan absoluuttisiksi totuuksiksi. Filosofien paradoksaalinen tehtävä onkin nykyisin esittää absoluuttisia totuuksia ikään kuin ne olisivat mielipiteitä.

Kenen Mielestä Tämä on Vakuuttavaa? Filosofien on turha yrittää totaalista vallankumousta julkisen kirjoittelun saralla. Jos jokin asia on ollut vuosikausien ajan mustaa, emme saa siitä valkoista argumentein. Emme voi vain luottaa siihen, että meidän moraaliset ja tiedolliset dispositiomme olisivat noin vain jaettavissa ja pitäytyä äklö-änkyränä niissä kiinni. Meidän on perehdyttävä siihen heikkoon tasoon, jolla julkinen kynäily tällä hetkellä on. Sen jälkeen on katsottava, millä tavalla ja mihin suuntaan keskustelua voisi syventää. Filosofin tehtävänä ei ole näyttää kansalle uusia ja ihmeellisiä ajatusteitä, niitä kansa ei koskaan tule ymmärtämään. Meidän tulee haravoida esiin sellaiset ajattelun polut, joita ihmiset olisivat nykyisten ennakkoehtojen pohjalta

Minervan Pöllö 4/2017

mahdollisesti valmiita kulkemaan ja osoittaa tie tälle polulle, ei kulkea tuota polkua lukijan puolesta. Retoriikka tarkoittaa juuri tätä. Suuret sanat eivät riitä, tiukat argumentit eivät takaa mitään. Keskeistä retoriikassa on yleiseen mielipiteeseen vetoaminen. Reetori suostuttelee, mutta olipa sanailija tai kynäilijä kuinka hyvä tahansa, ei voida saada koskaan aikaan äkkinäistä käänteentekevää mielipiteen muutosta. Äärimäiset ajatukset ovat älykkäälle tyydyttäviä, sillä ne takaavat ylemmyydentunnon tyhmään enemmistöön nähden. Äärimmäiset kannat ovat toki säilytettävissä, mutta todellinen kyky toteuttaa omia moraalisia ja/tai poliittisia tavoitteitaan perustuu siihen, että ajatukset ovat lukijan saavutettavissa ilman kosmista abstraktiotasoa. Yksi tapa kirjoittaa retorisesti, on kirjoittaa jotain, mitä vain juuri ja juuri itse hyväksyy.2 Ei pidä kirjoittaa totaalisesti itseään vastaan, mutta jos saa tuotettua omalla tekstillään itselleen tunnereaktion (esimerkiksi kalvavan ajatuksen siitä, olenko valmis puolustamaan asiaa julkisesti), on hyvin mahdollista, että myös lukija reagoi jollakin tavalla. Jos Minervan Pöllöllä olisi varaa toimitukselliseen linjaan, olisin asettanut tämän numeron ehdoksi artikkeleiden retorisen vaikuttavuuden. Nähdäkseni kaikki julkinen kirjoittelu on yritys muuttaa lukijan käytöstä jollain tasolla. Myös vain tietoa levittävät tekstit pyrkivät tekemään jotain lukijalle, vaikka se ei ole samaa suoran toiminnan tai asenteen muutamista kuin manifesteissa tai mielipidekirjoittelussa. Mitä yrität tällä tekstillä tehdä? Pidätkö varmasti merkittävänä sitä, mitä yrität tällä tekstillä tehdä? Onko sinulla varmasti sellaista tietoa, joka tekee tavoitteestasi mahdollisen? Vastaako teksti todella johonkin tarpeeseen? Kenen mielestä tämä on vakuuttavaa? 2

Kuten tässä juuri teen.

Viina ja Paska

En kommentoi tässä tutkielmien ja muiden akateemisten papereiden kirjoittelua. Minervan Pöllö ei kuitenkaan ole osa samaa diskurssia, niin hyödyllinen lisä kuin tiivistetyt tutkielmat ja muut ovat tälle julkaisulle, olisin valmis nostamaan Minervan Pöllön tammensa oksalle nimenomaan alustana teksteille, jotka yrittävät vaikuttaa lukijaan hyvinkin suoralla ja raflaavalla tavalla. Ei agitaatiolle, mutta ei myöskään puolueettomalle humanismille. Kannustaisinkin jatkossa kaikkia asiatekstejä Pöllöön kirjoittavia retoriikkansa harjoittamiseen, ei kielellisenä muoto-oppina, vaan sisällöllisenä kirjoittamismetodina, jolla on tavoite.

Viinasta ja paskasta Viina ja paska ovat yhtäläisiä siinä, että ne muistuttavat subjektin yksilöyden näennäisyydestä. Paska uhkaisi kehon jakoa ulko- ja sisäpuoleen, harmi vaan että se on niin arkinen ilmiö, että tuo ominaisuus on lähes kadonnut. Piilotetut eriövessat, paskantamisesta julkisesti jauhaminen ja tämän numeron teema omalta osaltaan taistelee paskan primääristä abjektiluonnetta vastaan. Paska tuntuu uhkaavan minuutta vain ripuloidessa. Sama arkistuminen on osana viinan perusluonnetta. Arkisuudestaan huolimatta efekti jonka etanolilla saavuttaa, on selkeästi tietoisuutta muokkaava. ”En juo koska se on hauskaa, juon tullakseni humalaan”, voi tietoisuuden tietyn tason saavuttanut ihminen todeta. Toisaalta on helppo nähdä, että Viinan käsite liittyy juuri ammattimaiseen juopotteluun, joka on hiljalleen häviävä kansanperinne. On tietenkin mahdollista, että viina ja paska ovat tekemässä paluuta vallankumouksellisina ilmiöinä. Jos esimerkiksi lifestyle-villitys olisi vienyt itsensä loogiseen päätepisteeseensä, meillä olisi ruokablogien sijasta kakan

Minervan Pöllö 4/2017

koostumukseen keskittyviä blogeja, kakka-aktiivisuustulppia ja RawPoop –ruokia. Lääketieteessäkin vieraan kakan metafyysinen ongelma on ylitetty vasta hiljattain, kun kakansiirto on todettu tehokkaaksi tavaksi ehkäistä rappeutuneen henkilön suolistobakteerien katoa. Viinallakin on potentiaalinsa kapinallisena elementtinä, sillä nuoriso on vähentänyt juomistaan.3 Mitä enemmän yritysjohtajat ja valtaapitävät keskittyvät terveenväriseen ulosteeseen, sitä enemmän viina näyttäytyy vetävänä vaihtoehtona ihmiselle, joka ei ole syntynyt voittajaksi. Jos urheilu oli joskus työväenluokan mahdollisuus tuntea itsensä paremmaksi kuin vuorineuvos, on viinan rooli nykyään saada köyhät tuntemaan itsensä entistä vieraantuneemmaksi vallanpitäjistä. Viinan ja paskan merkitys lienee filosofeille sama kuin kaikille muillekin ihmisille: ne ovat olemassa, halusimme tai emme. 3 https://www.thl.fi/fi/-/suomalaisnuorten-paihteiden-kaytto-on-vahentynyt-ja-kayton-riskeja-pidetaan-aiempaa-pienempina

Viina ja Paska

A U L E T T O

Teksti: Sofia Kemppinen ja Valtteri Rajamäki Kuva: Heikki Nummi

L I Ä T MI

Aarni P

. Mats

Muotiasiantuntijat arvioivat Vuosijuhlien tyylit Minervan Pöllölle – eräs asia harmitti: ”Olisimme toivoneet enemmän rationaalisuutta ja Star Trekkiä”.

N. Erkk

i K. Ja S

aila P.

Muotiasiantuntijat ja fuksifilosofit, Valtteri Rajamäki ja Sofia Kemppinen arvioivat Dilemman 50-vuotisjuhlien asuja. Vuosijuhlissa nähtiin tänä vuonna perinteisiä pessimistisiä värejä sekä muutama erittäin uskalias asukokonaisuus. Juhlapaikaksi oli valittu Suomenlinnan Tenalji von Fersen. Dilemman juhlat kannattaakin järjestää eristyksissä saarella, turvallisen etäisyyden päässä yhteiskunnasta. Itse juhlapaikka holvikaarineen ja tiiliseinineen tuo historiallisen tunnun, joka sopii teemaan täydellisesti. Rajamäki nostaa huomioon kognitiotieteen harmaan, naturalismin sävyttämät maanläheiset värit, sekä värikkäät yksityiskohdat, jotka kainosti kuiskaavat “ensimmäinen lento jonnekin lämpimään, kiitos”. Luonnontieteet ja kaukomaiden

“Kartesiolainen musta, ataraksian sininen ja kommunistinen punainen olivat juhlien päävärit”, Sofia Kemppinen toteaa, “Shampanjan väriset glitter- ja värikkään jouluiset samettimekot olivat yllättäviä, mutta todella osuvia. Sokrates olisi järkyttynyt!”

Minervan Pöllö 4/2017

He olivat vuo sijuhlien valopilkut! vaikutteet ovat selvästi “bubbling under” juttu. Illan kuluessa

nähtiin myös välähdys edellisen vuosikymmenen tyylistä kun vanha dilemma t-paita puettiin hallituksen puheenjohtajan, Mats Nordströmin, päälle. Iso, rohkea musta printti valkoisessa t-paidassa oli tuulahdus 90-luvun

katumuodista, josta tuli 2000-luvulla nuorison tyylin kulmakivi. Vuosijuhlien aito klassikkokampauksia olivat erilaiset nutturat, erityisesti alas kammatut nutturat olivat suosiossa tänä vuonna filosofien keskuudessa. “Tässä on luettavissa hillitty eleganssi, joka muistuttaa filosofian asemasta sivistyksen airuena. Kontrastina toimii sitten muu asu ja yksityiskohdat”, kommentoi Rajamäki. Muotiasiantuntijat ihastuivat marxilaisen punaiseen turbaaniin, miesten postmodernistisiin lakattuihin kynsiin ja vaaleanpunaisiin kukkasolmioihin. Illan silmiinpistävin asu oli kansallispuvun näköinen kokonaisuus, johon kuului lyhytlahkeiset haalarihousut ja esteettinen valkoinen kukkakuosi.

SUBJEKTIIVISEN JA INTERSUBJEKTIIVISEN SISÄLLÖN ONGELMA Jotta emme lukisi liikaa subjektiivisiin tulkintoihimme, kysyimme juhlakansalta tuntoja illan tyyleistä. “Itse pidän erityisesti UFF:n hintalapuista kravateissa.”, kertoi Jatko Opiskelija, “Juuriaan ei pidä

Viina ja Paska

hävetä”. “Epäilen makuarvostelmia, jotka nojaavat havaintoon. Valitsen asuni ensin eettisin perustein ja sitten sattumalta.” tuumi Laitos Lainen. Vuosijuhlien räiskyvää estetiikkaa hillitsi tyylikäs ja hämäräsävyinen valomaailma. “Kuin Elin Danielson-Gambogin “Päättyneen aamiaisen ja epäsovinnaisen hillittömyyden karteesinen tulo.” kommentoi eräs filosofian fuksi. “Hämärästä kaikuvat puheet ja seinillä tanssivat varjot toivat mieleen sen jonkun vanhan kreikkalaisen filosofin, jolla oli joku vertaus tästä, mutta en muista kuka.” pohti fuksi ja tyhjensi viinilasin yhdellä huikalla.

jonka päälle esitys rakentui. “Emmä tienny et filosofit voi olla elokuvis”, pohti Eräs Opiskelija Dilemman lyhytelokuvan jälkeen. “Muotiguru” Rajamäki oli pettynyt elokuvan esteettiseen teemaan, “Missä oli kansakunnan ylpeys? Missä Suomi 100 hypetys? Sentään heitettiin se hippi jokeen siinä 60-luvulla. 70-luvun kundit olivat tyylikkäitä kyllä!”

MITÄ JÄI PUUTTUMAAN? “Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, toteaa Kemppinen. “Olisimme kuitenkin toivoneet enemmän rationaalisuutta. Mutta on parempi olla tyytymätön muotiasiantuntija kuin tyytyväinen Iltalehden toimittaja. On myös parempi olla fiini perseilijä kuin infiniitti konservatisti. Tai Kant. Tai Batman.”

KÄ

ÄK

Miten vetää esteettinen poikkileikkaus kokonaisen filosofian sukupolven läpi? Fyysisesti se kuitenkin onnistui tanssia ja performanssia yhdistävässä ohjelmanumerossa, jonka loivat Venla Kalliokoski ja Saila Pönkä. Esitys teki rohkean ja näyttävän valokeilan tasan puoliksi yleisön välistä ja käytti valokeilaa ikäänkuin ohjenuorana,

“Valtiovallan edustajat loistivat fyysisellä poissaolollaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, minkä väriläiskän Iso Veli olisi tuonut juhliin.” pohtii Rajamäki. “Olisin myös toivonut näkeväni tulevaisuuden avaruuskommunismin hengessä punamustia androgyynejä vartalonmyötäisillä asuilla. Etenkin miehillä perinteinen musta puku

Minervan Pöllö 4/2017

hallitsi vähän korostetusti tunnelmaa. Toisaalta UFF:lla oli kyllä alennusviikko samaan aikaan...”

MITÄ OPIMME TÄSTÄ KAIKESTA Jatkojen jälkeen aamulla moni tunsi olevansa Tabula Rasa. Filosofia on aaltoliikettä uuden, luovan ja villin

aktiivisen ajattelun, sekä tyhjän, nöyrän ja passiivisen tarkkailun välillä. Illan ferseilyn jälkeen katseet kääntyvät seuraaviin 50 vuoteen. Nähdäänkö tulevilla vuosijuhlilla tekoälyn pitämä puhe? Lentävä puku? 3D-hologrammeja? Mihin tahansa tiede meneekään, filosofit ovat luultavasti aallonharjalla sielläkin, silloinkin.

Viina ja Paska

Lontoon kirjeenvaihtaja Teksti: Elias Anttila

Astun kaksikerrosbusseja täynnä olevalta länsilontoolaiselta kadulta London School of Economicsin vanhan rakennuksen aulaan. Olen aloittanut maisteriopinnot koulun filosofian laitoksella neljä päivää sitten. Käynnissä olevalla tervetuloviikolla maisterivaiheen fukseille on kerrottu kolmessa eri tilaisuudessa kuinka monta Nobel-palkintoa koululla on, kuinka monta valtionjohtajaa ja mikä koulun ranking kussakin aineessa on. Keskustelut opiskelijoiden kanssa siitä kuinka vähän nuo asiat kiinnostavat tuntuvat jatkuvan sisältöön nähden pitkään. Astuessani porraskäytävään mietin, että Jukka Kola pitäisi tästä koulusta. Tänään on tervetuloviikon loppuhuipennus: fuksibileet. LSE:ssä ei ole opiskelijajärjestöjä samalla tavalla kuin Helsingissä, joten juhlat järjestää filosofian laitos. Koulun hengen mukaisesti nk. soirée järjestetään tahmealattiaisen kellarin sijaan koulun yhden perustajan George Bernard Shaw’n jälkeen nimetyssä ylimmän kerroksen kirjastohuoneistossa, johon nyt saavun. Edessäni on korkeakattoinen sali, jossa on tummat puuseinät, muutama Chesterfield-sohva, flyygeli, antiikkinen karttapallo, rehtorien muotokuvat ja sata metriä kirjahyllyä. Kirjastoa kiertää hovimestareilta näyttäviä tarjoilijoita valkoisten liinojen ja viinipullojen kanssa, ja nurkassa saksofoni-piano -duetto soittaa tasaista klassista musiikkia. Salia ympäri on katettu hors d’oeuvres -pöytiä. Ilta etenee rauhallisesti. Opiskelijat puhuvat filosofiasta, tulevista kurs-

Minervan Pöllö 4/2017

seista ja etenkin urasuunnitelmista. Elokuvat, päivänpolitiikka ja musiikki eivät esiinny keskusteluissa. Monet suunnittelevat jo väitöskirjojaan, mutta juuri kukaan ei ole tehnyt lopullisia kurssivalintoja. Professorit keskustelevat pääsääntöisesti neuvoen ja mainitsevat laitoksen perustajan Karl Popperin useasti. Tunnelma on odotetun muodollinen lukuunottamatta juhlien kohokohdaksi jäävää marxismista hekumoivaa solmiokaulaista fuksia, joka keskeyttää paasauksensa pyytääkseen hovimestarilta lisää viiniä. Tapahtuman tunnetila peilaa koko mennyttä viikkoa: opiskelijoita isännöidään painokkaammin tulevina menestyjinä kuin nykyisinä opiskelijoina. Tilanne ei ole filosofian laitoksella poikkeuksellisen huono, mutta menestys ja kunnianhimo spesifisti rajattuihin tavoitteisiin korostuvat täälläkin opinnoista nauttimisen sijaan. Etenkin yliopiston laajuisissa tapahtumissa peruskivi tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaan tuntuu olevan taas Nobelit ja rankingit, ja tästä syntyvän kehän ulkopuolella lepää kysymys mitä varten kehää tarvitsee kiertää. Sivistysyliopistohuolet keräävät paljon huomioita uudistuksien myötä suomalaisessa koulutuspolitiikassa, mutta tapahtuman pinnallisuus ja onttous korostaa myös opiskelijajärjestön puutetta. Opiskelijajärjestöjen yksi tehtävä on juhlistaa opiskelijana olemista, mikä estää sitä että jo ensimmäiset tapahtumat yliopistolla keskittyvät siihen mitä yliopiston jälkeen tapahtuu. Järjestöillä ja sivistysyliopiston ideaalilla on osittain yhteinen arvo: itse yliopistokokemus. Soirée loppuu jo kymmeneltä, pubijatkot yhdeltätoista. Kävellessäni kotiin mietin, pidetäänkö Helsingissä opiskelijajärjestöjä liian itsestään selvänä, ja mitä George Bernard Shaw ajattelisi.

Viina ja Paska

Ajankuva Nina Ollila

Tajunnanvirrasta piirtyy verkkokalvoille ajankuva, ajankuva… Pysähdyn. Seuraan, ja annan kaiken tapahtua. Katson superkuuta ja sen alla oksentavaa spurgua, ja tajuan, Rakastan tätä kaupunkia, vaikka täällä haiseekin aina kusi ja paska. Muistan: Málagan vanhassa kaupungissa marmorikadut kiiltävät puhtauttaan, ja kun keskipäivän aurinko heijastuu maasta tuhatkertaisena, kaikki on niin puhdasta, että vuodatan vuolaita kyyneliä auringon valtaamalle kivetykselle. Myös Kalliossa piritori hohtaa, nyt uutuutena vaaleanpunaisuuttaan — silti tuntuu että Kurvi ei muutu koskaan. Jos joku itkee, se ei ole puhtauden vuoksi. Kurvi palauttaa mieleen tarinan romanialaisesta antisankarista. Bukarestin juna-aseman välittömässä läheisyydessä Bruce Lee johdatti kodittomat ylös viemäreistä, yhdisti ja järjesti heidät. ’’Jokaiselle työtä, suojaa, ja pieni palkka henkensä pitimiksi!’’

Minervan Pöllö 4/2017

Jumalallisen valonsa johdattamana Lee antoi Bukarestin unohdetuille pienen pisaran ihmisarvoa ja hopeaista liimaa ryppyisen muovipussin pohjalle. Pidätys johti järjestyksen hajoamiseen ja rakennelmien purkamiseen. Ei kestänyt kauaakaan, kun uudet elämät saivat taas alkunsa ja päätöksensä jätevesien-huuruisissa maanalaisissa tiloissa, vailla kenenkään huomiota. Harhaudun, ajattelen Logiikkaa ja Kuolemaa, olemuksia, ja sitä, miksei kukaan enää kuuntele trip hoppia, kunnes tajunnan valtaa kaukomaan muistikuva. Kaipaus. Ilman tasot. Väreissä näkyvät kerrokset. Myrkyllinen saastepilvi kietoo Bangkokin taivaan harmaanruskeaan vaippaansa, mutten tiedä mitään kauniimpaa kuin verenpunaisen aamuauringon voiman, joka saa saasteet tanssimaan punaisen, oranssin ja magnetan sävyissä ennen kello kuutta! Tässä enkelten kaupungissa se hetki, kun päivän ensimmäiset valonsäteet ja yön viimeiset otukset juoksevat kilpaa pilvenpiirtäjien välisillä kujilla, ja viimeinen kadunvarsibaareista kaikuva Gangnam style vaihtuu aamupalakojujen rasvantirinäksi, on satumainen. Satumaista on myös se, että Khao San Roadilta saa ’’Jamaican Blue Mountainia’’ 35 bhatilla. Viina ja Paska

Samaan aikaan toisessa enkelten kaupungissa vuosikymmenen trompe l’œil jakaa kansan ja kukkuloilla taiteilijat ovat huolissaan. Tulevaisuus on yhtä heikolla pohjalla kuin kaljuun kiinnitetty tupee. Silmänlumetta. Kauripuiden maa ottaa vastaan hyväosaiset pakenijat, jotka pelkäävät äärimmäisen hyväosaisuutensa puolesta näinä epävakaina aikoina, kun tehdään ’’Taas Mahtavaa’’. Oikeuden uuteen kotimaahan voi ostaa. Nukkuessani, Rimbaud ilmestyy ja puhuu minulle unissa. Vietän öitä hänen kanssaan Abessiniassa myyden kahvia ja aseita, madellen ja anellen uusia Näkyjä, uusia runoja. Hän ei kuuntele. Vetäytyy työnteon ja yksinkertaisen riisikulhonsa ääreen. Joka aamu herään tyhjin käsin. Päivisin luen Totuuksia vessojen seiniltä: kun ’’kaikki muu on paskaa kuin kusi’’, varsinkin elämä, niin silloin auttaa joko Jeesus, tai vessan seinälle kirjoittaminen. — valitse oma pelastuksesi. Minua ei ehkä pelasta enää mikään, paitsi mahdollisesti se, jos ymmärtäisin, mikä on filosofin paikka tässä ajassa. Viracochien paluuta odotellessa, Nazcan mandala loistaa kuin polttomerkki näillä verkkokalvoilla.

Minervan Pöllö 4/2017

Viina ja Paska

Puistonpenkkien Ideologiaa Teksti: nimim. Pentti Aura

On selvähköä, että puistonpenkkien olemassaolon syy on ensisijaisesti käytännöllinen. Niiden voi nähdä tarjoavan erilaisia käyttöliittymiä, jotka kutsuvat mahdollisia käyttäjiään hyödyntämään näitä penkkejä tietyin tavoin – ja olemaan hyödyntämättä niitä tietyin toisin tavoin. Tarkastelemalla kyseisiä artefakteja voimme mahdollisesti saada tietoa niistä päättävien julkishallinnollisten, kaupunkisuunnittelusta vastaavien instituutioiden eri rationaliteeteista. Ilmiötä on nähdäkseni havainnollisinta lähestyä kahden mahdollisimman erilaisista rationaliteeteista peräisin olevien puistonpenkkityyppien kautta. Ensimmäinen näistä on Esplanadin puistosta löytyvä puinen, takakenoinen penkki, joka rentoine ja kaarevine muotoineen kutsuu käyttäjäänsä huolettomaan istumisen ja olemisen tapaan. Toinen penkki, jonka voi nähdä 2010-luvun antiteesinä ensimmäiselle, löytyy kantakaupungin ulkopuolelta mm. sellaisista lähiöistä kuin Malmilta. Se koostuu mustista metalliosista ja neljästä harmaasta puuosasta, jotka yhdessä muodostavat viivaimella hahmoteltavissa olevan kokonaisuuden, jossa selkänoja on ensimmäistä mallia jyrkempi ja loppuu jo alaselkään. Yleisistä istuinkonventioista poiketen sen ainoa käsinoja jakaa istuinosan 2:3. Nämä penkit ovat kuin eri maailmoista ja ovatkin eri maailmoissa. Tarkastelemalla näitä penkkejä toistensa valossa voimme löytää evidenssiä väitteelle, että puistonpenkkejä voidaan itse asiassa käyttää biopolitiikan välineinä. (Mats, 2017) Puistonpenkkien voidaan nähdä ottavan osaa laajempaan hallinnan projektiin, jossa valtio pyrkii muovaamaan kehollista kansalaispohjaansa tietynlaiseksi. Erityisesti jälkimmäisenä esitellyn

Minervan Pöllö 4/2017

penkin voi nähdä toimivan tällä tavoin. Sen jyrkkä ja alhainen selkänoja tekevät vahvasta taakse nojaamisesta kivuliasta kannustaen käyttäjäänsä olemaan istumatta näin rennosti. Sen sijaan asento, johon se pyrkii kutsumaan käyttäjäänsä istumaan, on erittäin ryhdikäs ja jämäkkä asento, jossa oletettavasti harva ihminen haluaisi viettää pitkään aikaa. Se siis pyrkii ohjaamaan käyttäjäänsä joko istumaan ryhdikkäästi tai olemaan istumatta lainkaan. Tässä voidaan nähdä taustalla terveysideologista ajattelua, jossa istuminen väärässä asennossa tai oikeastaan ylipäätään nähdään haitallisena. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta puistonpenkit voidaankin nähdä välineinä, joilla voidaan vaikuttaa kansalaispopulaation istumistottumuksiin ja tällä tavoin heidän terveyteensä, joka puolestaan voi olla terveydenhoidollinen kuluerä tai panos työvoimassa. Vääränlaisen istumistavan karsimisen lisäksi lähiöiden puistonpenkki pyrkii rajaamaan pois sen käyttämisen nukkumiseen. Istuimen keskiötä lähellä oleva käsinoja ei mahdollista kunnollista nukahtamisasentoa. Onkin mielenkiintoinen kysymys, miksi nukkuminen penkeillä halutaan ylipäätään estää? Onko taustalla huoli päihdeongelmaisten ja kodittomien paleltumisesta tai halusta ohjata heidät muualle? Vai kenties halu tuottaa olemista, jossa kaupunkitilassa ei nukuta, viestimällä, ettei tämänlainen oleminen ole hyväksyttävää? Ajatus tällaisista ohjaamisen muodoista voi saada lisätukea havainnosta, että kyseiset penkit esiintyvät kantakaupungin ulkopuolella, jossa huonoosaisuuden ja -vointisuuden ajatellaan olevan suurempaa. Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta lähiöiden ongelmallisemmat populaatiot voivatkin näyttäytyä suuremmissa määrin ryhmittyminä, joita tulisi ohjata pois ongelmallisista tottumuksista erilaisin kannustavin nudge-mekanismein (nudge theory). Kantakaupungissa vastaavia istuimia ei näy. Syynä on luultavasti se, että korkeampiin sosiaaliluokkiin kuuluvien kansalaisten

Viina ja Paska

mielestä tämänlainen vaikuttaminen ja sitä vastaava penkkityyppi menee jossain määrin ”yli”, se menee irvokkuuden puolelle. Siinä ei tuprutella sikaria kesäpäivästä laiskasti nauttien vaan jauhetaan nikotiinipurukumia.

Minervan Pöllö 4/2017

Arvostelu: Miki Liukkosen O Teksti ja kuvitus: nimim. I Might Be Tom P.

Miki Liukkosen romaani O1 (WSOY, 2017) on ilmestymisestään lähtien herättänyt Suomen postmodernismilta välttyneessä kuplassa ihailua ja hämmästystä. Miten Suomi on niin vieraantunut muun maailman kirjallisuudesta, on edelleen mysteeri. Miten on mahdollista, että Pentti Saarikoski on ainoa laajemmin tunnettu kokeellinen sanataituri? Nämä ovat O:ta suurempia kysymyksiä. Liukkonen on nyt kohonnut edustamaan kokeellisempaa kirjallisuutta, mikä on oudolla tavalla sekä tulevaisuuden suuntaa näyttävää avantgardismia että paluuta 60-luvulle, ehkä jo hiukan vanhentuneen trendin pariin. O, vastoin sen kaltaisten maksimalististen romaanien yleistä luonnehdintaa, ei ole käsittämätön kokonaisuus, jota ei voi selittää auki, saati tiivistää. O on yksinkertaisesti useamman näkökulmahahmon kautta kerrottu tarina yhtäältä itsemurhasta, jolle etsitään syytä, ja toisaalta aikaan liittyvästä scifi mysteeristä. Postmodernien romaanien juonia voi olla vaikea tiivistää, koska ne ovat usein rönsyileviä ja avoimeksi jääviä, mutta O:ssa on suhteellisen selkeä lukijan mielenkiintoa ylläpitävä punainen lanka, vaikka sen monet haarat eivät seuraakaan perinteisen tarinankerronnan kaavaa. Perinteisiäkin juonia on usein vaikea tiivistää. O:n pitkää hahmoluetteloa on myös ällistelty, mutta tämäkään ei ole mitään ihmeellistä: pitkissä kirjoissa on paljon hahmoja. O ei ole kuuma aihe ainoastaan postmodernin otteensa ansiosta. Kirja pyrkii kuvaamaan nykyaikaa, missä se osittain onnistuu, mutta ei aina parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelma on siinä, että kirjaa hypetetään suurena filosofisena aikakuvauksena (O:n alaotsikkokin on ”Yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat”), vaikka ”nykyaika”, jota

Viina ja Paska

se käsittelee on suhteellisen pinnallinen ja loppuun kulunut klisee muun muassa internetin vaikutuksista keskittymiskykyyn ja modernin ihmisen vieraantuneisuudesta. Näistä aiheista saattoi lukea syvällisempiä analyysejä jo paljon aikaisemminkin, vaikka 90-luvun internetiä koskevista spekulaatiosta tai jo 1800-luvulta Marxilta ja hänen lukuisilta seuraajiltaan tähän päivään asti.2 Romaanin ei tietenkään ole tarkoitus suoltaa faktaa ja teoriaa, mutta taide tarjoaa mahdollisuuden spekuloida ja esittää sellaisia ajatuksia, joita edes filosofia ei voi vapaasti heitellä argumentteja ja oikeutuksia vaativalla areenallaan. Tässä suhteessa O on köyhä. O:ssa hahmojen ja tunnelman lisäksi sen maailmankuva saattaa lumota lukijan, mutta tämä johtuu pitkälti siitä, että maailmankuva on jo niin laajalle levinnyt ja sisäistetty. Sen seisahtuneessa tuttuudessa rellestämisessä ole mitään ihailtavaa. Arvioni mukaan perusteelliseen Wikipediatutkimukseen perustuvat huomiot nykyajasta ovat ehkä ajan pulssilla, mutta samoja ajatuksia on lähes muuttumattomina pureskeltu jo useaan kertaan ainakin kahdenkymmen vuoden ajan. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi edelleen ajankohtaisia, mutta Liukkonen ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta. Hänellä on “teoria” siitä kuinka nykyajan hektisyyden seurauksena konkreettinen psykiatrinen neuroottisuus on kasvussa. Lisäksi tekstin lomassa on jonkin verran anglismeja, viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin ja älypuhelinten käytäntöihin3. Nämä pinnalliset elementit eivät kuitenkaan tee tietopaketin bulkista mitään uutta tai antoisaa. Uusia ajatuksia esittelevän romaanin on sallittua antaa hahmojen toimia puhetorvina kuten esimerkiksi Dostojevskilla tai Camus’lla, mutta kun käsittelyssä ovat vanhat tai yleiset ajatukset, joihin lukija vain samaistuu, olisi taitavampaa upottaa maailmankuva toimintaan tai muuten kerronnan taustavireeseen. O sen sijaan usein tuntuu julistavan sanomaansa teesi

Minervan Pöllö 4/2017

teesiltä kuin megafoni, vaikkei sillä varsinaisesti ole mitään sanottavaa. O ei kuitenkaan ole kirjallisesti heikko. Sen mysteerit ylläpitävät kyllä kiinnostuksen, erinäiset hahmot ovat mielenkiintoisia, eivätkä sen yksittäiset huomiot nykyelämästäkään ole varsinaisesti huonojakaan. Myös Liukkosen runoilijatausta on ilmeinen. Joitakin kauniita kielikuvia kirjasta löytyy, muun muassa ”Aurinko oli leikkaussalin lamppu kaupungin ruumiin yllä,” jonka lauseen Liukkonen itsekin taisi tiedostaa erityisen kauniiksi, sillä se toistuu romaanissa muuttumattomana noin kolme kertaa. Kuten sanottu, romaanin ei ole tarkoituskaan suoltaa faktaa ja teoriaa. Silti O syöttää meille noin 300 sivua esseististä oksennusta sekoitettuna noin 500 sivuun osittain Arto Paasilinnan b-luokan teoksia muistuttavaan sotkuun postmodernismia, maagista realismia, scifiä ja kuivan realistisia arjenkuvauksia. Aikaisempien huomioiden valossa nämä pitkät esseistiset mono- ja dialogit eivät mahdollisen hetkellisen eläytymisen ulkopuolella ole erityisen kehuttavia.

En ole kovin vakuuttunut sen syvällisyydestä. Pääosin O:ta on kehuttu sen nykyajan kuvauksesta, mutta selvää lienee, että en ole kovin vakuuttunut sen innovatiivisuudesta tai syvällisyydestä. Liukkosen metatason pohdinnat itse kirjan teemoista ja taiteesta sen sijaan ovat mielestäni kiinnostavampia. Vahvin tapaus lienee teatteriohjaaja, joka selvästi peilaa Liukkosen omia ajatuksia O:n kirjoittamisesta. Ohjaaja pohtii erityisesti jonkinlaisen hyperrealistisen teatterin toteuttamista tavalla. Ohjaaja kysyy esimerkiksi, miksi näytelmillä on loppu. Tarinan-

Viina ja Paska

kerronta joutuu aina leikkaamaan pätkän todellisuutta, mutta todellisessa maailmassa kertomusta aina edeltää ja seuraa lisää narratiivista olemista.4 On hyvä välillä ravistaa itsensä tietoiseksi tarinan eheyden teennäisyydestä, mutta tämä huomio on ainakin vuosikymmenten ajan viety postmodernissa kirjallisuudessa sellaisiin äärimmäisyyksiin, ettei Liukkosen avant garde -ohjaajan huomio tunnu kovinkaan kummalliselta. Ajatus toistuu vielä O:n lopussa (edessä mieto spoileri niille, jotka eivät tunne postmodernien tarinankaarien kliseitä), joka kenties onnistuu pyrkimyksessään loppua äkkinäisesti kesken, mutta ei tuota metapointtia lukuun ottamatta ole kovinkaan tyydyttävä. Tarkoitus tietenkin on olla ei-tyydyttävä, mutta ”loppuratkaisun” merkityksellisyys jää varsin haileaksi. Kirjan nimi, O, viittaa Liukkosen mukaan tarinan rakenteen “kehämäisyyteen”, johon olisi kyllä ollut loistavia hyödyntämättä jääneitä mahdollisuuksia aikamatkustusjuonen puitteissa. On hyvä huomioida, että sama kehämäinen tarinamuoto on kuitenkin myös usein mainitussa esikuvassa, Infinite Jestissä 5, ja tätäkin paremmin toteutettuna Thomas Pynchonin6 Gravity’s Rainbow’ssa, joka kuuluu samaan postmodernistiseen virtaukseen ja oli tärkeä esikuva ainakin Infinite Jestin kirjoittajalle. O on ihan O-k. Koska O on harvemmin jätetty arvosteluissa ja haastatteluissa rauhaan sen vaikutteiden suhteen, seuraa henkilökohtainen rankingini kolmen edellä mainitun teoksen välillä kolmessa kategoriassa. Kerronallisesti O on Infinite Jestiä helpompaa viihdettä7, siis nautinnollisempi, mutta Pynchonin tuotantoa paljon vähemmän nautinnollinen; filosofisesti tai teemoja sekä huumoria ajatellen, samoin kuin kokonaisuutena tai loppuratkaisua ajatellen, O on kuitenkin listan pohjalla. Kiitokseni Liukkoselle hänen mediapersoonastaan ja uhmaavasta otteestaan kirjallisuuteen. Toivon mukaan Liukkonen jatkaa suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuuden julistamista, sillä usein se tuntuu kyllä tarvitsevan puolestapuhujan ja rocktähden – sekä paloviinaa ja viagraa.

Minervan Pöllö 4/2017

1 Nimi on Liukkosen mukaan lausumaton. Kyseessä on siis Derridalaisittain ‘grafosentristinen’ merkki, jolle ei varsinaisesti ole äänteellistä vastinetta. Kyseessä on kuitenkin selvästi ympyrä tai kehä, joksi Liukkonen sitä myös kuvailee. Allekirjoittanut ei siis ymmärrä miksi kirjaa ei voisi puheessa kutsua Ympyräksi tai Kehäksi. “If it looks like a duck, walks like a duck and quacks like a duck…” 2 O ei ole marxilainen teos, mutta mikä tahansa nykyajan kritiikki on tietenkin lähes väistämättä jonkin sortin marxilaisuutta. 3 Vaadittiin nuorta ja kokeilunhakuista kirjailijaa, jotta saadaan loistavia1 populäärejä netti-viittauksia kuten se, että takakansiteksti koostuu #hashtageistä, tai että yksi keskeinen metafora kirjassa on vihannesemojien kaksimielisesti tulkittava munakoiso, josta on jo tullut peniksen homonyymi (tai sen emoji-vastine). 1 En enää itsekään osaa arvioida väitteeseen sisältyvän ironian määrää.

4 Pohdinta on mielenkiintoista, mutta sen ajatuskulku ei sisällä vedenpitävää ajatusta. Kun tällaiset postmodernit metakikkailut olivat vielä uusia, oli niissä enemmän järkeä, mutta nykyään voidaan helposti huomioida, että koska kertomus on väistämättä siivu elämää tai ajankulkua, on epäselvää miksei tämän siivun pitäisi olla mahdollisimman koherentti ja tyylitelty kokonaisuus. 5 Liukkosta on taukoamatta verrattu David Foster Wallaceen. Yhtäläisyydet eivät rajoitu alaviitteiden1 käyttöön, vaikka Liukkonen on välillä näin antanut ymmärtää.

1 Onhan toisaalta kyseessä myös aivan eri asia, kun DFW:n alaviitteet ovat kirjan lopussa ja Liukkosella ne ovat sivun alalaidassa!1 1 kenties tämä kuvaa Liukkosella informaation saannin helppoutta, mikä olisi mielenkiintoinen lisäys jo toimivaan ajatukseen siitä, että alaviitteiden runsaus ja turhuus peilaa nykymaailman informaatiotulvaa. Vertauksen olisi voinut viedä tätäkin pidemmälle esittämällä paljon virheellistä ja ristiriitaista informaatiota, kuten internetissä usein näkee.

6 Thomas Pynchon on yksi Amerikkalaisen postmodernismin isoisä, jota vastaan David Foster Wallacekin jokseenkin kapinoi. Liukkonen ottaa nykyaikaan keskittyessään enemmän mallia Wallacesta, mutta Pynchonin vaikutukselta ei pääse karkuun, kun kyse on amerikkalaiselta postmodernismilta paljon vaikutteita saaneesta teoksesta.1

1 Kun kyseessä pitäisi olla nykypäivää kuvaava avant garde -romaani, on omituista joutua sanomaan, että se ottaa mallia kahdesta, 90- ja 60-luvulla kirjoitetusta, toinen toisen maailmankuvaa päivittämään pyrkivästä romaanista.

7 O on myös paljon lyhyempi kuin IJ. Sivumääränsäkin puolesta IJ taitaa olla pidempi, mutta tärkeämpää on fonttikoko, joka on O:ssa kiitettävän suuri. 8 On myös erityisen nautinnollista päästä lukemaan kunnon postmodernia maksimalistista tiiliskiveä, joka sijoittuu suomeen. On virkistävää vihdoin välttää tässäkin lajissa Pohjois-Amerikan ubiikkia kulttuuria.1

1 Vaikka Liukkosen teksti itsessään onkin täynnä viittauksia Pohjois-Amerikkalaiseen kulttuuriin, tahdon uskoa sen edes jollakin tasolla parodioivan Pohjois-Amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin naurettavia ilmentymiä kuten keksien nimeämistä ”cookieseiksi”, Black Fridayn vakiintumista ja englanninkielen taakseen jättänyttä transsendenttiä ”ou mai gaadailua”.

Viina ja Paska

Arvio: Uusi Eläinlaki

Mai Kivelä, Veikka Lahtinen & Laura Uotila (toim.) Into kustannus 180s. Teksti: Tuukka Oikarinen Eläimillä ei mene kovin kivasti. Tänä päivänä tehotuotannossa, turkistarhoilla, lemmikkien jalostusmeiningeissä ja lemmikkibisneksissä, eläintarhoissa ja lain kirjassa eläimien asema, arvostus ja hyvinvointi eivät valitettavasti ole kovin kaksisella tolalla, katsoi asiaa melkein mistä kulmasta tahansa. Tämähän ei ole enää kenellekään uutinen. Siksipä Uusi Eläinlaki on hankala kirja arvostella. Kirjoittajat ovat nimittäin oikeassa lähes kaikessa. Nykyinen tieteellinen tieto ja ymmärrys eläimien tarpeista, kognitiivista kyvyistä, älykkyydestä, tietoisuudesta ja kaikesta muusta näihin olentoihin liittyvästä osoittaa selkeästi räikeät virheet, joita eläinaloilla tehdään päivästä toiseen. Suomen nykyinen eläinlaki (1996) on yksinkertaisesti karsean vanhentunut. Myös kansa on samaa mieltä; asenteet eläinten hyvinvointiin liittyen ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa huomattavan paljon hyvinvoinnin merkitystä painottavaan suuntaan, eikä nykyinen eläinlaki heijasta näitä näkemyksiä ollenkaan. Kirja vilisee tutkimuksia, tilastoja ja esimerkkejä siitä kuinka eläinten hyvinvointi satavuotiaassa Suomessa ei ole mitenkään sillä tasolla, jolla sen tänä päivänä pitäisi olla. Kirjan tekstien ääressä ei voi muuta kuin nyökytellä surullisena. Harvoin tuleekin eteen tällainen kirja ja tilanne, jossa jonkin aihepiirin yhteiskunnallisissa kysymyksissä on näin selvästi yksi osapuoli, joka on oikeassa noin kaikesta, ja toinen osapuoli, joka on väärässä noin kaikessa. Oikeassa oleva osapuoli on tietenkin eläinaktivistien, eläinoikeusjärjestö-

Minervan Pöllö 4/2017

jen ja kaikkien eläinten kavereiden muodostava puoli ja väärässä oleva puoli on sellaisten tuottajien ja totuudenkieltäjien ryhmä, joka ei tunnusta eläinlain ja eläinkohtelun olevan surkeassa jamassa, ja joka kiistää tällaisten rakenteellisten ongelmien olemassaolon. Jotta asia tulee selväksi: en ajattele kaikkien tuottajien olevan tällaisia. Osa varmasti tunnustaa ongelmat ja tekee hyviä asioita.

Vaativatko kirjoittajat liian vähän? Kirjoittajien ehdotukset uuteen eläinlakiin ovat vieläpä hyvin kohtuullisia, itselleni yllättävänkin kohtuullisia. Kirjoittajat eivät vaadi esimerkiksi koko maitotuotannon lopettamista, vaan ainoastaan parsinavetoista luopumista. Salaisten tietolähteideni mukaan edes eläintenhoitajien propagandakouluissa, joissa kotimainen maidon opetetaan olevan maailman parhainta ja välttämättömintä, parsinavetoita ei pidetä tarpeellisina eikä kovin eläimille mukavina asioina. Kirjoittajat ovat etsineet ja miettineet keinoja, jotka tekisivät siirtymästä parempaan maailmaan tuottajille helppoa ja edullista. Vaativatko kirjoittajat kuitenkin liian vähän? Olisiko tässä tarvittu kunnon meininkiä eikä tällaista liberaalia kompromissihöttöä? Jospa klassinen neuvottelutaktiikka “vaadi enemmän kuin oikeasti haluat” olisi tässä toiminut paremmin, sillä nyt tuottajat voivat sitten perustella tulevansa eläinten kavereita vastaan neuvottelupöydässä, eikä mikään näistä vaatimuksista, jotka tuntuvat minimivaatimuksilta, tule sellaisenaan toteutumaan? Oma vastaukseni: en tiedä. Mutta en tiedä myöskään olisiko sillä ollut väliä, sillä

Viina ja Paska

uuden eläinlain laatimisprosessi vaikuttaa olevan sellaista suljettujen ovien takana suoritettua suhmurointia tuottajien ja hillopäälliköiden ehdoilla, että se ei luo kovin kaksisia odotuksia mahdolliselta uudelta lailta. Jos jotain parannuksia pitää ehdottaa,niin olisin toivonut kirjalta hieman laajempaa kirjoittajien kaartia. Suomesta löytyy laaja skaala eläinasioiden asiantuntijoita, eikä siksi ole mitään syytä sille, että kirjan artikkeleista 25 prosenttia on Mai Kivelän kirjoittamia, vaikkakin hän asiansa selkeästi osaa. Siksipä lanseeraan tulevaisuutta varten seuraavan hashtagin: #vaihtoehtoMaille. Jos siis haluaa olla voittajien puolella, on valinta selvä. En usko olevan mitään epäselvyyttä siitä, että tulevaisuus tulee väistämättä olemaan eläinaktivistien toiveiden näköinen: uutta eläinlakia vastustavat mikkokärnät voivat ainoastaan viivyttää väistämätöntä (En tietenkään poissulje täydellisen joukkotuhon mahdollisuutta, jolloin tilanne on toki erilainen). Tulevaisuudessa tosin erilaisten ötököiden syönti nykyisten tuotannossa käytettävien eläinten sijaan tulee olemaan iso asia, ja tämä muuttaa nykyisiä ruoka-asetelmia tuntuvasti. Juuri sopivasti Fazer lanseerasi ensimmäisen ötökkäleipänsä, jota he eivät tietenkään tuoneet markkinoille jaloista ekologisista vaan ekonomisista syistä. Ötökköruoka on ihan ok jopa ikäville eläintenkiusaajille, koska siitä saa lisää rahaa.

Koska Siitä Saa Lisää Rahaa.

Minervan Pöllö 4/2017

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ PROJEKTIKOORDINAATTORI PROJEKTISIHTEERI PROJEKTITYÖNTEKIJÄ PROJEKTIASSISTENTTI PROJEKTIAVUSTAJA PROJEKTIJOHTAJA PROJEKTIVASTAAVA PROJECT MANAGER HANKEPÄÄLLIKKÖ HANKESUUNNITTELIJA PROJEKTIASIANTUNTIJA HANKEVASTAAVA PROJEKTIKEHITTÄJÄ PROGRAM COORDINATOR HANKENEUVOJA PROJEKTINEUVOJA PROGRAM MANAGER HANKEASIANTUNTIJA EU-PROJEKTIKOORDINAATTORI HANKEVETÄJÄ PROJECT OFFICER PROJEKTINJOHTAJA EU-HANKEKOORDINAATTORI EU-PROJEKTINEUVOJA HANKEJOHTAJA HANKESIHTEERI ICT-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ JOHTAJA TOIMINNANJOHTAJA KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ TOIMITUSJOHTAJA PALVELUPÄÄLLIKKÖ TALOUSPÄÄLLIKKÖ KEHITYSPÄÄLLIKKÖ HALLINTOPÄÄLLIKKÖ HALLINTOJOHTAJA TOIMISTOPÄÄLLIKKÖ KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ KUNNANJOHTAJA PÄÄSIHTEERI MYYNTIPÄÄLLIKKÖ PÄÄLLIKKÖ MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ YHTEYSPÄÄLLIKKÖ OSASTOPÄÄLLIKKÖ TALOUSJOHTAJA MANAGER KEHITYSJOHTAJA REHTORI YKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ TOIMISTONJOHTAJA HENKILÖSTÖJOHTAJA KAUPUNGINJOHTAJA APULAISJOHTAJA MYYNTIJOHTAJA PERUSTURVAJOHTAJA PANKINJOHTAJA LASKENTAPÄÄLLIKKÖ TUOTEPÄÄLLIKKÖ SOSIAALIJOHTAJA ASIAKASPÄÄLLIKKÖ ASIAKKUUSPÄÄLIKKÖ RAHOITUSPÄÄLLIKKÖ OSASTONJOHTAJA ALUEPÄÄLLIKKÖ YKSIKÖN JOHTAJA OHJELMAPÄÄLLIKKÖ ALUEJOHTAJA JÄRJESTÖPÄÄLLIKKÖ OHJELMAJOHTAJA SENIOR MANAGER SIJOITUSJOHTAJA ASIAKASPALVELUPÄÄLLIKKÖ RYHMÄPÄÄLLIKKÖ DIRECTOR TIETOHALLINTOPÄÄLLIKKÖ KOULUTUSJOHTAJA TOIMIALAJOHTAJA PALVELUESIMIES KEHITTÄMISJOHTAJA KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ TILASTOPÄÄLLIKKÖ COMMUNICATIONS MANAGER SALES MANAGER PALVELUJOHTAJA SIVISTYSTOIMENJOHTAJA RISKIENHALLINTAPÄÄLLIKKÖ AVOPALVELUNJOHTAJA BUSINESS MANAGER ASIAKKUUSJOHTAJA FINANCIAL MANAGER TEAM LEADER TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ APULAISTOIMISTONJOHTAJA ALUEKEHITYSPÄÄLLIKKÖ ESIMIES TIETOHALLINTOJOHTAJA

APULAISOSASTOPÄÄLLIKKÖ KUNTOUTUSPÄÄLLIKKÖ PRODUCT MANAGER JÄRJESTELMÄPÄÄLLIKKÖ AIKUISKOULUTUSPÄÄLLIKKÖ VICE PRESIDENT SIJOITUSPÄÄLLIKKÖ KASSANJOHTAJA VARATOIMITUSJOHTAJA DEVELOPMENT MANAGER SIJOITTAJASUHDEPÄÄLLIKKÖ APULAISKAUPUNGINJOHTAJA INTENDENTTI EDUNVALVONTAJOHTAJA TIIMINVETÄJÄ PAIKALLISJOHTAJA TARKASTUSPÄÄLLIKKÖ VALMIUSPÄÄLLIKKÖ VUOROPÄÄLLIKKÖ SUUNNITTELUJOHTAJA APULAISTIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ KORVAUSPÄÄLLIKKÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN JOHTAJA OPETUSTOIMENJOHTAJA RATKAISUPÄÄLLIKKÖ TEOLLISUUSNEUVOS OPISKELIJAPALVELUIDEN PÄÄLLIKKÖ LUOTTOPÄÄLLIKKÖ PARTNER YHTEISKUNTASUHDEJOHTAJA YHTEYSJOHTAJA ARVIOINTIPÄÄLLIKKÖ ASSOCIATE EXPERT HANKINTAPÄÄLLIKKÖ AIKUISKOULUTUSJOHTAJA ELINKEINOTOIMENJOHTAJA ELÄKEKÄSITTELYPÄÄLLIKKÖ JAOSTOPÄÄLLIKKÖ JOUKKOLIIKENNEPÄÄLLIKKÖ JULKAISUPÄÄLLIKKÖ KASVATUSJOHTAJA KAUPUNKITUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ KIINTEISTÖPÄÄLLIKKÖ KIRJANPITOPÄÄLLIKKÖ TYÖVOIMANEUVOJA TYÖVOIMAOHJAAJA ASIAKASNEUVOJA ASIAKASSIHTEERI PALVELUNEUVOJA ERIKOISTYÖVOIMANEUVOJA URASUUNNITTELIJA YRITYSNEUVOJA YKSILÖVALMENTAJA REKRYTOINTIKONSULTTI JOHTAVA TYÖVOIMANEUVOJA TYÖELÄMÄVALMENTAJA TYÖVOIMAKONSULTTI TYÖVOIMAKÄSITTELIJÄ TIEDOTTAJA VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄJOHTAJA VIESTINTÄKONSULTTI TIEDOTUSPÄÄLLIKKÖ TOIMITTAJA VIESTINNÄN SUUNNITTELIJA COPYWRITER PÄÄTOIMITTAJA TIEDOTUSSIHTEERI VERKKOTOIMITTAJA VIESTINTÄASIANTUNTIJA COMMUNICATIONS SPECIALIST TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ VIESTINTÄKOORDINAATTORI TOIMITUSSIHTEERI KUSTANNUSTOIMITTAJA VIESTINTÄSUUNNITTELIJA VERKKOTIEDOTTAJA MEDIA-ANALYYTIKKO ALUETIEDOTTAJA WEB-TOIMITTAJA INFORMATION DESIGNER COMMUNICATIONS DIRECTOR ERIKOISTOIMITTAJA LEHDISTÖAVUSTAJA MEDIASEURAAJA MEDIASIHTEERI TIEDOTTAJA-TOIMITTAJA VIESTINNÄN TUOTTAJA VIESTINTÄASSISTENTTI VIESTINTÄMARKKINA-ASIANTUNTIJA VIESTINTÄVASTAAVA COMMUNICATIONS OFFICER CORPORATE COMMUNICATIONS MANAGER DIRECTOR OF COMMUNICATIONS PUBLIC RELATIONS EU-ALUETIEDOTTAJA INFORMATIONSANSVARIG JULKAISUTOIMITTAJA HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ

HENKILÖSTÖKONSULTTI HENKILÖSTÖSUUNNITTELIJA HENKILÖSTÖASIANTUNTIJA HR-SPECIALIST TYÖNSUUNNITTELIJA HR-ASIANTUNTIJA HR-KONSULTTI HENKILÖSTÖASSISTENTTI HR-MANAGER HENKILÖSTÖSIHTEERI HENKILÖSTÖNEUVOTTELIJA HR ASSISTANT HENKILÖSTÖKOORDINAATTORI HR-KOORDINAATTORI HENKILÖSTÖN KEHITTÄJÄ HR-KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HR DIRECTOR HENKILÖSTÖNKEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖPALVELUPÄÄLLIKKÖ HRD-KONSULTTI HR-SUUNNITTELIJA BUSINESS HR HENKILÖARVIOINTIASSISTENTTI HENKILÖSTÖASIAINHOITAJA HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISJOHTAJA HENKILÖSTÖN KEHITYSPÄÄLLIKKÖ HENKILÖSTÖVASTAAVA HR ADMINISTRATOR HR ASSISTENTTI HR- JA VIESTINTÄASIANTUNTIJA HR OFFICER HR PROJEKTIKOORDINAATTORI HR TRAINEE HRM ASIANTUNTIJA HR-PALVELUPÄÄLLIKKÖ HR-PARTNER HR-PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ HRS SYSTEMS SPECIALIST HR-VASTAAVA HUMAN RESOURCES MANAGER ASIANTUNTIJA ERITYISASIANTUNTIJA KONSULTTI ANALYYTIKKO YLIAKTUAARI KANSANEDUSTAJAN AVUSTAJA EKONOMISTI CONTROLLER INFORMAATIKKO ASIAMIES KEHITTÄMISKONSULTTI NEUVONANTAJA ERITYISAVUSTAJA SPESIALISTI HARJOITTELIJA VEROASIANTUNTIJA TEKNOLOGIA-ASIANTUNTIJA CONSULTANT ACCOUNT MANAGER SIJOITUSASIANTUNTIJA PÄÄEKONOMISTI ELÄKEASIANTUNTIJA TIETOASIANTUNTIJA SALKUNHOITAJA ERIKOISASIANTUNTIJA PALVELUASIANTUNTIJA VEROTARKASTAJA EDUSKUNTA-AVUSTAJA EU-ASIANTUNTIJA SENIOR CONSULTANT JÄRJESTELMÄASIANTUNTIJA RATKAISUASIANTUNTIJA EDUNVALVOJA VAKUUTUSASIANTUNTIJA LIIKKEENJOHDON KONSULTTI JOHTAVA ASIANTUNTIJA ASSISTANT CONTROLLER TEKNINEN ASIANTUNTIJA FINANCE CONTROLLER AKTUAARI VALMENNUSKONSULTTI JUNIORKONSULTTI KEHITYSYHTEISTYÖN ASSISTENTTI INFORMATION SPECIALIST RISKIANALYYTIKKO TYÖMARKKINA-ASIAMIES BUSINESS CONTROLLER CRM-ANALYYTIKKO JOHTAVA KONSULTTI EDUNVALVONTASIHTEERI TIEDEASIANTUNTIJA SIJOITUSNEUVOJA RESEARCH-KONSULTTI TIETOKANTA-ASIANTUNTIJA EU-AVUSTAJA TIETOPALVELUASIANTUNTIJA TALOUSNEUVOJA PÄÄANALYYTIKKO

DEALER DATA-ANALYYTIKKO LAINANHOITAJA APPLICATION SPECIALIST RAHOITUSASIANTUNTIJA YLEINEN EDUNVALVOJA MUUTOSTURVA-ASIANTUNTIJA JOHTAVA KEHITTÄMISKONSULTTI TUOTEKEHITTÄJÄ ERITYISOHJAAJA ANALYYSIKEHITTÄJÄ AVAINASIAKASPÄÄLIKKÖ CHIEF DEALER CLIENT MANAGER CUSTOMER SERVICE ADVISOR DATA MANAGER ELINKEINOASIAMIES ELINKEINOPOLIITTINEN ASIANTUNTIJA JÄRJESTÖOHJAAJA KORKEAKOULUHARJOITTELIJA KOULUTUSVASTAAVA KULUTTAJAOIKEUSNEUVOJA LASKENTA-ASIANTUNTIJA LASKENTAEKONOMI MARKET SPECIALIST OHJELMA-ASIANTUNTIJA PALVELUVASTAAVA PROGRAMME ANALYST PROGRAMMER RAKENNERAHASTOASIANTUNTIJA RECRUITMENT SPECIALIST REKRYTOIJA SENIOR ADVISOR SENIOR SPECIALIST SOPIMUSTOIMITSIJA SOVELLUSASIANTUNTIJA TALOUSASIANTUNTIJA TEAM ASSISTANT TOIMINNANOHJAAJA TUOTEASIANTUNTIJA TYÖMARKKINA-ANALYYTIKKO VAHINKOASIANTUNTIJA VARAINHOITAJA VASTAAVA VIENTIASSISTENTTI YRITYSASIANTUNTIJA YRITYSKONSULTTI YLITARKASTAJA TARKASTAJA NEUVOTTELEVA VIRKAMIES ULKOASIAINSIHTEERI SISÄINEN TARKASTAJA TULLIYLITARKASTAJA ESITTELIJÄ NOTAARI KUNNANSIHTEERI VEROSIHTEERI LÄHETYSTÖNEUVOS KANSANEDUSTAJA APULAISTARKASTAJA ALKOHOLITARKASTAJA KAUPALLINEN NEUVOS MINISTERI RIKOSTARKASTAJA VEROVALMISTELIJA KOULUTUSTARKASTAJA LAINSÄÄDÄNTÖNEUVOS TARKASTUSNEUVOS FINANSSINEUVOS FIRST SECRETARY JOHTAVA TULOKSELLISUUSTARKASTAJA KAUPUNGIN KAMREERI KAUPUNKITARKASTAJA LUOTONVALVOJA TALOUSTARKASTAJA TULLITARKASTAJA TULLIVEROTARKASTAJA VALMISTELIJA VALTIOSIHTEERI ALIVALTIOSIHTEERI AVUSTAVA ULOSOTTOMIES HALLINTOVIRKAMIES LEHTORI OPETTAJA KOULUTTAJA TUNTIOPETTAJA KOULUKURAATTORI AMANUENSSI OHJAAJA OPINTO-OHJAAJA YLIOPETTAJA YLIOPISTONLEHTORI LUOKANOPETTAJA YLIASSISTENTTI OPETUSNEUVOS KURAATTORI ERITYISOPETTAJA LASTENTARHANOPETTAJA

YKSILÖOHJAAJA TYÖVALMENTAJA OHJAAVA OPETTAJA OPPILAANOHJAAJA VERKKOPEDAGOGI YLIOPISTO-OPETTAJA ERITYISLUOKANOPETTAJA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ ERITYISSOSIAALITYÖNTEKIJÄ LASTENVALVOJA KUNTOUTUSSOSIAALITYÖNTEKIJÄ SOSIAALISIHTEERI KRIISITYÖNTEKIJÄ KUNTOUTUSASIANTUNTIJA PSYKOLOGI SOSIAALIPSYKOLOGI OSASTONHOITAJA SOSIAALIOHJAAJA PERHENEUVOJA LÄÄNINSOSIAALITARKASTAJA SOSIAALIASIAMIES KUNTOUTUSNEUVOJA JOHTAVA SOSIAALIOHJAAJA KOULUAVUSTAJA KUNTOUTUSSIHTEERI PERHETYÖNTEKIJÄ POTILASASIAMIES TUKIHENKILÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN SIHTEERI JÄRJESTÖSIHTEERI OPINTOSIHTEERI FINANSSISIHTEERI TALOUSSIHTEERI OPINTONEUVOJA TILINTARKASTAJA KOULUTUSSIHTEERI TIETOPALVELUSIHTEERI SOSIAALIPOLIITTINEN SIHTEERI KAUPUNGINSIHTEERI ALUESIHTEERI POLIITTINEN SIHTEERI MAAKUNTASIHTEERI KAUPALLINEN SIHTEERI KEHITYSPOLIITTINEN SIHTEERI TULLISIHTEERI KANSLIASIHTEERI VIENTISIHTEERI OPINTOTUKISIHTEERI KOULUTUSPOLIITTINEN SIHTEERI YMPÄRISTÖSIHTEERI ASUNTOSIHTEERI APULAISVEROSIHTEERI ARKISTONHOITAJA KEHITYSYHTEISTYÖSIHTEERI KOULUSIHTEERI KULTTUURISIHTEERI KURSSISIHTEERI OPINTOASIAINSIHTEERI PAKOLAISSIHTEERI PÖYTÄKIRJASIHTEERI REKISTERISIHTEERI TIEDESIHTEERI TILASTOSIHTEERI TOIMIALASIHTEERI ALUEKEHITYSSIHTEERI APULAISKAUPUNGINSIHTEERI AVUSTUSPOLIITTINEN SIHTEERI ELATUSTURVASIHTEERI ELINKEINOSIHTEERI HANKINTASIHTEERI JAOSTOSIHTEERI TUTKIJA ERIKOISTUTKIJA TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ PROJEKTITUTKIJA TOHTORIKOULUTETTAVA TUTKIJAKOULUTETTAVA TUTKIMUSAVUSTAJA TUTKIMUSASSISTENTTI TUTKIJATOHTORI TUTKIMUSSIHTEERI PROFESSORI TUTKIMUSKOORDINAATTORI TUTKIMUSJOHTAJA TILASTOTUTKIJA TUTKIMUSAPULAINEN MATEMAATIKKO TILASTOTIETEILIJÄ BIOSTATISTIKKO BIOSTAATIKKO TUTKIMUSAMANUENSSI VANHEMPI TUTKIJA MARKKINATUTKIJA TUTKIMUSKONSULTTI TUTKIMUSASIAMIES YRITYSTUTKIJA HELSINGIN KAUPUNKI

HELSINGIN YLIOPISTO KANSANELÄKELAITOS TILASTOKESKUS TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS THL ULKOASIAINMINISTERIÖ TAMPEREEN YLIOPISTO NOKIA OYJ TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ TURUN KAUPUNKI TAMPEREEN KAUPUNKI ESPOON KAUPUNKI ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO AALTO-YLIOPISTO TURUN YLIOPISTO SISÄASIAINMINISTERIÖ EDUSKUNTA SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ VANTAAN KAUPUNKI NORDEA PANKKI SUOMI OYJ MAAHANMUUTTOVIRASTO OIKEUSMINISTERIÖ VALTIOVARAINMINISTERIÖ KEVA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO TYÖTERVEYSLAITOS ELÄKETURVAKESKUS OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ OP-POHJOLA LAPIN YLIOPISTO TAPIOLA-RYHMÄ VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO VALTIOKONTTORI HELSINGIN TE-TOIMISTO SUOMEN KUNTALIITTO SUOMEN PUNAINEN RISTI TULLIHALLITUS PUOLUSTUSMINISTERIÖ PUOLUSTUSVOIMAT UUDENMAAN ELY-KESKUS VALTIONEUVOSTON KANSLIA YMPÄRISTÖMINISTERIÖ POHJOIS-SAVON ELY-KESKUS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PIRKANMAAN ELY-KESKUS OULUN KAUPUNKI TURUN AMMATTIKORKEAKOULU VAASAN YLIOPISTO HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI/HUS ACCENTURE OY IF VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ OY KESKINÄINEN TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ VARMA LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ LIIKENTEEN TURVALLISUUSVIRASTO TRAFI MANPOWER OY VALTION TEKNILLINEN TUTKIMUSKESKUS ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ ILMARINEN ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO KUNTOUTUSSÄÄTIÖ OPETUSHALLITUS SUOMEN AKATEMIA RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS TELIASONERA OYJ VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS POHJOLA PANKKI OYJ TEKNOLOGIAN KEHITTÄMISKESKUS TEKES VAASAN KAUPUNKI VALTION TALOUDELLINEN TUTKIMUSKESKUS ITELLA OYJ JOENSUUN KAUPUNKI JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI KUOPION KAUPUNKI LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU SAMPO PANKKI OYJ SVENSKA HANDELSHÖGSKOLAN TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO TIETO FINLAND OY ULKOPOLIITTINEN INSTITUUTTI ETELÄ-SAVON ELY-KESKUS KESKINÄINEN VAKUUTUSYHTIÖ ELÄKE-FENNIA KUNTOUTUSKESKUS PETREA MAASEUTUVIRASTO MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO PORIN KAUPUNKI RIKOSSEURAAMUSLAITOS SALON KAUPUNKI TAMPEREEN TE-TOIMISTO CIMO KANSAINVÄLISEN LIIKKUVUUDEN JA YHTEISTYÖN KESKUS JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU KEHITYSYHTEISTYÖN PALVELUKESKUS RY KEPA SOK UUDENMAAN VEROVIRASTO ÅBO AKADEMI ELISA OYJ INVALIDILIITTO RY METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULU METSÄNTUTKIMUSLAITOS

POHJOIS-KARJALAN MAAKUNTALIITTO STOCKMANN OYJ ABP SUOMEN PANKKI SVENSKA SOCIAL- OCH KOMMUNALHÖGSKOLAN TALOUSTUTKIMUS OY AKTIA PANKKI OYJ CISION FINLAND OY HÄMEEN ELY-KESKUS HÄMEENLINNAN KAUPUNKI ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO KAINUUN MAAKUNTA-KUNTAYHTYMÄ KOUVOLAN KAUPUNKI LOGICA SUOMI OY NURMIJÄRVEN KUNTA POHJOLA VAKUUTUS OY SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SYKE VALTION TALOUS- JA HENKILÖSTÖHALLINNON PALVELUKESKUS VEROHALLITUS VR-YHTYMÄ OY A-KLINIKKASÄÄTIÖ ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUS KIRKKONUMMEN KUNTA LAHDEN KAUPUNKI PLAN SUOMI SÄÄTIÖ POLIISIAMMATTIKORKEAKOULU PRICEWATERHOUSECOOPERS OY SATAKUNNAN ELY-KESKUS SUOMEN ITSENÄISYYDEN JUHLARAHASTO SITRA TURUN TE-TOIMISTO VARSINAIS-SUOMEN LIITTO VÄESTÖREKISTERIKESKUS AKAVA RY DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU (DIAK) ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO ETERA - KESKINÄINEN ELÄKEVAKUUTUSYHTIÖ FINNAIR OYJ INNOLINK RESEARCH OY KPMG OY AB KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS LAHDEN AMMATTIKORKEAKOULU ORION PHARMA OYJ OULUN SEUDUN TE-TOIMISTO PIRKANMAAN LIITTO POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUS RAUTARUUKKI OYJ SEURE HENKILÖSTÖPALVELUT OY SUOJELUPOLIISI TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ DELOITTE OY ESPOON TE-TOIMISTO FINPRO RY HANDELSBANKEN HAUS KEHITTÄMISKESKUS OY HYVINKÄÄN KAUPUNKI KESKI-SUOMEN ELY-KESKUS KOKKOLAN KAUPUNKI LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU LIIKENNEVIRASTO LOUNAIS-SUOMEN AVI METALLITYÖVÄEN TYÖTTÖMYYSKASSA NET EFFECT OY NOKIA SIEMENS NETWORKS PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS PATENTTI- JA REKISTERIHALLITUS PELASTAKAA LAPSET RY POHJOIS-KARJALAN ELY-KESKUS PORVOON KAUPUNKI PÄIJÄT-HÄMEEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄ RAMBOLL MANAGEMENT CONSULTING SAK - SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ RY SEINÄJOEN KAUPUNKI SOSIAALI- JA TERVEYSALAN LUPA- JA VALVONTAVIRASTO VALVIRA TAMPEREEN AMMATILLINEN AIKUISKOULUTUSKESKUS ETELÄ-POHJANMAAN LIITTO FINAVIA OYJ FUJITSU SERVICES OY HAAGA-HELIA AMMATTIKORKEAKOULU HELSINGIN DIAKONISSALAITOS HELSINGIN OP PANKKI OYJ KESKUSRIKOSPOLIISI KIRKON ULKOMAANAPU LIEDON KUNTA LUOTTOKUNTA METSÄLIITTO MUSTASAAREN KUNTA OULUN YLIOPISTO PIETARSAAREN KAUPUNKI - STADEN JAKOBSTAD ROVANIEMEN KAUPUNKI SIPOON KUNTA TNS GALLUP OY TURUN KAUPPAKORKEAKOULU

Me tunnemme yhteiskuntaosaajien työelämän. Jos tarvitset tukea tai neuvoa, me palvelemme. Liity jäseneksi. www.yhteiskunta-ala.fi

“Me miehet itse sen sijaan pyrimme purkamaan heihin mielettömän kasvatuksen aiheuttamaa turhautuneisuutta, jota itse kannamme sisällämme. Kuvittelemme että nainen keksii kaikenlaista uutta vain yhtä tiettyä, siveetöntä tarkoitusta varten, ja silloin kun tuota houkutusta ei ole todellisuudessa havaittavissa, me keksimme sen.” -Federico Fellini vuonna 1974