Minervan Pöllö 2/2018 - Trans-

kuva: Ruut Lahdenmäki

VERNA VIRKKUNEN VENLA KALLIOKOSKI C. L. VALTTERI RAJAMÄKI VERNA VIRKKUNEN MONA TÄRK NINITA NINA OLLILA VENLA KALLIOKOSKI RUUT LAHDENMÄKI P.P.S.

4 7 8 10 12 20 22 25 26 32 33

Päätuherrus TransJeesus Kristus ja transkysymys kautta aikojen Hiljaisia vallankumouksia Vaatimuksena itsemääräämisoikeus Transworld Identity Transition pt. II Grayson Perry: Kansanviisautta Muutos Graham Priest: Logiikka Kuvitteellisen hahmon yksinpuhelu

39. Vuosikerta

Toimituskunta Jannika Lalu, Venla Kalliokoski, Valtteri Rajamäki, Mona Tärk, Mika Leinonen

Julkaisija Dilemma ry

Ulkoasu ja taitto Johan Satuli, Nina Ollila

Minervan Pöllö 2/2018

Kannet Päätoimittajat Nina Ollila, Verna Virkkunen Mona Tärk Nettisivut www.minervanpollo.fi ISSN 1239-2545 (Painettu) Paino Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy Painos 150 kpl

Kuvitus Nina Ollila, Mona Tärk, Ruut Lahdenmäki Minervan Pöllö on Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden julkaisema aikakauslehti, joka saa HYY:n ainejärjestötukea.

päätuherrus

4

Miner van Pöllö 2/18

VERNA VIRKKUNEN Päätuherrus

5

Kuva: Nina Ollila 6

Miner van Pรถllรถ 2/18

koonnut: VENLA KALLIOKOSKI

VALIKOITUJA SANOJA JA KÄÄNNÖKSIÄ

T r a n s – -MUTE muuttaa, muuttua -CRIBER litteroida -PIRE erittää, käydä ilmi, huokua, haihduttaa, ilmetä, puhtaaksikirjoittaja -CRIPT kirjallinen kopio, pöytäkirja paljastua -PORT siirtää, kuljettaa, kuljetus, liikenne -DUCER muuntaja, muunnin -POSE transponoida, sekoittaa keskenään, vaihtaa siirtäminen -FERAL siirrettävä paikkaa -SHIPMENT uudelleenlastaus -FERABLE muodonmuutos, metamorfoosi -UDATE tihkuneste -FIGURATION verensiirto -ACT toimittaa, panna toimeen, siirtää, harjottaa, -FUSION transsukupuolinen, transihminen, sukupuo-GENDER lenvaihtaja, muunsukupuolinen toimia, vaihtaa, asioida -EPT poikkilaiva -SHIPMENT uudelleenlastaus -FIX lävistää -HUMANCE laitumenvaihto -ITIONAL siirtymä-, ylimeno-IENT ISCHEMIC ohimenevä aivoverenkiertohäiriö -ITORY lyhytaikainen, ohimenevä, väliaikainen, hetkelATTACK -LATING kääntäminen linen, häipyvä -IT siirtää, kulkea jonkun kautta, tehdä ylikulku, -LATIVE translatiivi, tulento -MISSION siirto, kuljetus, läpikulku -LATOR kääntäjä, tulkki -MIT välitys, -LOCATION korvaaminen, siirto -LUCENT läpikuultava, kirkas, kuultava siirto, lähettäminen, välittäminen, tartuttamin-MARINE merentakainen en, vaihteisto, tarttuminen siirtyminen, tartun-PLANT siirtää, siirtoistuttaa, siirrännäinen, elinsiirto ta, lähetys, vaihteet -MITTER lähettää, välittää, levittää, periytyä, tartuttaa, -PONDER tutkavastaaja -URANIUM element, transuraani olla perinnöllinen, levitä jonkun välityksellä -MISSIBLE lähetin, radiolähetin -VERSE poikittainen, leikkaava, poikittais-, -SPONGIFORM tarttuva sienimäinen aivosairaus -VESTITE transvestiitti ENCEPHALOP-VERSE FLUTE poikkihuilu ATHY -VERSELY poikittain -OM kamana, vakaajakokarmi, peräpeili, perälau-ACT toimittaa, panna toimeen, siirtää, harjoittaa, ta, poikkipuu toimia, vaihtaa, asioida -OM WINDOW yläikkuna -ACTION FILE tapahtumatiedosto -FER siirtää, siirtyä, viedä, siirto, siirtokuva -AXIAL PLANE horisontaalitaso, transversaalitaso, aksiaali-PARENT läpinäkyvä, avoin, rehellinen, ilmeinen, kuulas taso -ACTION liiketoimi, liiketapahtuma, vuorovaikutus, -FORMING muuntuva -GENIC siirtogeeninen, transgeeninen rahansiirto, kauppa -FORM muuttaa täysin, muuttua toisenlaiseksi, muut-GRESSION rikos, rikkomus, rike, virkavelvollisuuden taa, muuntaa, muuntua, muuntautua rikkominen, omavaltaisuus, synti, normin -LATE kääntää, kääntyä, soveltua rikkominen, eettisten tai moraalisten rajojen -ITION muutos, siirtyminen, siirtymä, välisoitto, ylittäminen, merenpinnan kohoaminen -GRESS ylittää, rikkoa vaihdos -DERMAL transdermaalinen, rikkoutumattoman ihon läpi -IENT ohimenevä, katoava, katoavainen, tilapäinen, -ALPINE alppientakainen (pohjois-) lyhytaikainen, hetkellinen, ohikiitävä -CEIVER lähetin-vastaanotin -CENDENCE ylittäminen, transsendenssi -CRIBE siirtokirjoittaa, kirjoittaa puhtaaksi, sovittaa,

T ra n s -

7

Jeesus Kristus ja trans-kysymys kautta aikojen Artikkeli on lähinnä viihdettä, eikä siinä esitettyihin faktoihin voi luottaa suoralta kädeltä, sillä tutkimus on ollut vähäistä ja pinnallista. Tarkoitus on kuitenkin esittää suuria kehityslinjoja ja pääasiassa hauskoja anekdootteja liittyen Euroopan historian kenties suurimpaan trans-kysymykseen.

C. L. LEHDEN TRANS-TEEMA suo oivan tilaisuuden nostaa esiin erään filosofian tärkeimmistä unohdetuista kysymyksistä. Elämää suuremmista teoreettisista ja käytännöllisistä seurauksistaan huolimatta kysymys on viime aikoina valitettavasti päässyt jäämään taka-alalle, vaikka se oli pitkään kaikista tärkein trans-kysymys. Tästä trans-kysymyksestä käytiin maailmassa (Euroopassa) kiistoja sotaan asti. Kysymys koskee transsubstantiaatiota, jolla on merkitystä niin metafysiikalle tässä elämässä kuin myös ikuisuudelle tämän elämän jälkeen.

Transubstantiatiolla viitataan muodonmuutokseen, jossa ehtoollisleivästä tulee Kristuksen ruumis ja ehtoollisviinistä Kristuksen veri. Ekivalenssiin leivän ja lihan sekä viinin ja veren välillä on viittauksia kristinuskon alkuajoista asti. Esimerkiksi Pyhän Ignatioksen kirjeessä vuodelta 106 e.a.a. viinin ei todeta olevan vain Jumalaa itseään, vaan myös hänen täydellistä rakkauttaan ja ikuista elämää. Tällaisia lisäyksiä alettiin tekemään kenties siltä varalta, ettei kuolleen ruumiin ja veren nauttiminen olisi itsessään tarpeeksi houkuttelevaa.

8

Miner van Pöllö 2/18

Myöhemmin 1300-luvulla aristoteelisen metafysiikan uudelleenheräämisen myötä kehitettiin Tuomas Akvinoalaisen oppeihin perustuvaa teoriaa, jonka mukaan Kristuksen ruumis ja veri olivat todella sakramentissa leivän ja viinin muodossa. Tässä vaiheessa fyysinen vastaavuus tehtiin selväksi, jolloin esimerkiksi symbolismiin vetoaville väärintulkinnoille enää suotu mahdollisuutta.

Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1551 kristityt valkoiset heteroseksuaaliset cis-miehet saivat taas viimeisen sanan trans-asioista. “Transsubstantiaation” päätettiin virallisesti viittaavan leivän ja viinin substanssin muuttumiseen ehtoollisen aikana. Papisto tiesi mistä puhui, eikä vastalauseita sallinut inkvisitio, saati oppineiden järki.

Reformaation alkaessa liha ja veri eivät olleet enää Martti Lutherin makuun. Protestantit alkoivat pitää ajatusta Kristuksen verestä ja lihasta kuvainnollisena. Kiista katolisen uskon kanssa oli tunnetusti valtaisa — jopa sotaisa — eikä viinin ja leivän osuus tässä kiistassa ollut pieni. Ainakin protestanttiset kolonialistit saattoivat nyt paremmalla omallatunnolla

Voiko siis vegaaniruokavaliota noudattava henkilö käydä transsubstantiaatioon sitoutuvalla ehtoollisella?

”

syyttää ei-Eurooppalaisia barbaareja kannibalismista.

Samaa vitsiä hyödynsivät Diderot & D’Alambertin Ensyklopediassaan, joka sisällytti artikkeleihinsa hurjia lisähuomioita ja vertauksia viittaamalla artikkelin lopussa käsillä olevaan teemaan liittyviin toisiin artikkeleihin. Näin vältyttiin sensuuria ja kirjoittajat viittasivat näin muun muassa ehtoollista käsittelevän artikkelin lopussa kannibalismi-artikkeliin, ilveillen täten kirkolle sangen valistuneesti.

Transsubstantiaation merkitystä kuvaa lisäksi esimerkiksi Iso-Britannian laki, joka määräsi kuolemantuomion transsubstantiaatio-opin kieltäville.

Tämä vielä Henri VIII aikana, jonka anglikaaninen kirkko säilytti joitakin katolisia oppeja, kuten transsubstantiaation — viisas valinta. Virallisen kannan muututtua ja lain muututtua ei transsubstantiaation merkitys kuitenkaan hälvennyt. Vielä vuonna 1828 virkaan astuvien oli julistettava, etteivät he usko ehtoolliseen liittyvän transsubstantiaatiota: “I, ——, do declare that I do believe that there is not any transubstantiation in the sacrament of the Lord’s Supper, or in the elements of the bread and wine, at or after the consecration thereof by any person whatsoever.”

Hobbes on loistava esimerkki myöhemmästä filosofiasta, joka kielsi transsubstantiaation, mutta koki vielä tarpeelliseksi ottaa kysymykseen kantaa. Hobbes toteaa Leviathanissa, että papit, jotka julistavat leivän lihaksi ja viinin vereksi pitävät ilmeisesti koko kirkkokuntaa aivan höynänä. Hän vertaa kristittyjä sielunpaimenia Egyptin papistoon, joka niin ikään harrasti taikomista, mutta vaivautui sentään tekemään silmänkääntötemppuja vakuuttaakseen vedätettävän yleisön taioistaan. Faaraon pappi ei vain kohota keppiä ilmaan ja kerro sen olevan käärme kuten kristityt papit, jotka eivät vaivaudu edes huijaamaan yleisöään kunnolla.

TRANSSUBSTANTIAATIOTA koskeva keskustelu on kuitenkin jättänyt avoimiksi useita kysymyksiä, joihin nykymaailma kaipaa vastausta.

Dilemmassa on useita vegaanista ruokavaliota noudattavia henkilöitä, ja tarkat vegaanit tietävätkin, ettei viini yleensä ole täysin vegaanista. Mutta entä Kristuksen veri? Leivässäkin on joskus kananmunaa tai maitoa, mutta harvemmin leipä paljastuukin pihviksi.

Voiko siis vegaaniruokavaliota noudattava henkilö käydä transsubstantiaatioon sitoutuvalla ehtoollisella? Vastatakseni kysymykseen palaan Aristoteleeseen ja huomauttaisin, että Jumala ensimmäisenä liikuttajana ei varsinaisesti ole eläin. Toisaalta Jeesuksen muodossa Jumala ottaa ihmisen muodon, mutta kuoltuaan Kristuksena hän mitä todennäköisimmin ei enää ole osa eläinkuntaa. Vastaus on edelleen ilmassa ja kenties tulkintakysymys.

Transsubstantiaatio ei siis ole vain teoreettinen kysymys. Myös käytännölliseen filosofiaan erikoistuneet opiskelijat voivat alkaa suunnitella kandia/ gradua/väitöskirjaa filosofian kuumimmasta unohdetusta kysymyksestä eli transsubstantiaatiosta. n

J e e s u s K r i s t u s j a t ra n s - k y s y my s k a u t t a a i ko j e n

9

Hiljaisia vallankumouksia

Valtteri Rajamäki Vuosien hiljaisuuden jälkeen on alettu puhua miesvaltaisten kulttuurien ongelmista. Se näkyy keskustelusteluina, joita on viime aikoina käyty esimerkiksi elokuva-alalla ja yliopistoissa ympäri maailmaa. Erityisesti naisten kokema raiskauksien ja väkivallan uhka kampuksilla sekä valta-asemassa olevien henkilöiden harjoittama jatkuva hyväksikäyttö olivat pitkään vaiettuja ongelmia. Instituutioiden on ollut vaikeaa kohdata ja myöntää näitä asioita ja keskustelun aloittaminen onkin vaatinut aikaa.

Luulisi, että filosofian opiskelu innottaisi ihmisiä hahmottamaan piileviä valtarakenteita ja etsimään muutosta niihin. Eikö filosofiasta pitäisi löytyä keinoja tähän? Vaikka feministinen filosofia on vaikuttanut kansainvälisesti jo pitkään, on juuri filosofia Helsingin yliopiston miesvaltaisin ala. Tutkija Sanna Tirkkosen mukaan naispuolisten opiskelijoiden kato korostuu maisterivaihteen jälkeen. ”Kyse on siitä, miten tasapuolisesti ihmiset pystyvät toimimaan filosofiassa …

Kenestä tulee palkattua henkilökuntaa ja ketkä joutuvat toimimaan määräaikaisuuksilla ja apurahoilla.”

Yritystä keskustelun käynnistämiseen on ollut ennenkin. Nais- ja feministifilosofien yhdistys NFY perustettiin edistämään keskustelukulttuuria ja yhdenvertaisuutta filosofiassa jo vuonna 2011. On kuitenkin kestänyt vuosia, ennen kuin asenteet ja opetustavat ovat alkaneet muuttua.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että yhteisön jokainen jäsen on sekä muodollisesti että sosiaalisesti hyväksytty osa yhteisöä ja nauttii samoja oikeuksia kuin sen muut jäsenet. Pyrkimys yhdenvertaisuuteen tarkoittaa sitä, että yhteisössä nähdään vaivaa ja aja10

Miner van Pöllö 2/18

tusta sen eteen, ettei pääse syntymään eriarvoisuutta sukupuolen, iän, syntyperän, sosiaalisen tai yhteiskunnallisen aseman, kielen, terveydellisen tilan tai liikuntarajoitteiden perusteella. Yhdenvertaisuuteen sisältyy myös oikeus vaikuttaa yhteisön sisällä sekä jokaisen tarpeiden huomioonottaminen.

Yhdenvertaisuuteen liittyy olennaisesti myös inklusiivisuuden käsite. Se kuvaa yhteisön halua ottaa vastaan erilaisia ihmisiä – yhteisö voi olla yhdenvertainen paperilla, mutta käytännössä sulkeutunut, yhden viiteryhmän kerho. Inklusiivisuutta edistää esimerkiksi yhteisön jäsenten halu varmistaa, että kokoontumiset ovat mahdollisimman saavutettavia kaikenlaisille ihmisille ja että yhteisö aktiivisesti välttää ja tuomitsee ulossulkevia puhetapoja tai käytöstä.

Dilemma, Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestö, julkaisi 12. maaliskuuta 2018 oppiaineen henkilökunnalle sekä opiskelijoille suunnatun kannanoton liittyen yhdenvertaisuuden toteutumiseen opetuksessa ja yliopiston tapahtumissa.

Kannanotossa tuodaan ilmi huoli viihtyvyydestä, opiskeluilmapiiristä sekä (erityisesti naispuolisten) opiskelijoiden kokemasta eriarvoisesta kohtelusta.

Kannanotosta järjestettiin Metsätalon viidennen kerroksen kahvihuoneessa 15. maaliskuuta keskustelutilaisuus, jossa Dilemman puheenjohtaja Venla Kalliokoski ja yhdenvertaisuusvastaava Isa Ala-Nissilä avasivat keskustelun kertomalla kannanoton taustoista ja tavoitteista. Paikalle saapui lähes jokainen laitoksen työntekijä. Kun kannanotosta ruvettiin keskustelemaan yhdessä, filosofian oppiaineiden henkilökunnan puolelta päällimmäinen reaktio oli huoli

siitä, että jotain ikävää on tapahtunut. Kannanoton taustalta ei kuitenkaan nimetty yksittäisiä henkilöitä tai tapahtumia. Paikalla olleet Dilemman hallituksen jäsenet tarkensivat, että se, mistä nyt on alettu puhumaan on syvemmällä ja laajemmalla yliopistossa ja yhteiskunnassa.

Kannanoton tarkoituksena on aktiivisesti edistää keskustelua omalla toimintakentällämme. Se ei toteudu tekemällä ihmisistä varoittavia esimerkkejä, eikä ilmapiiriä paranneta lietsomalla pelkoa. Tavoitteena on aloittaa keskustelu, jossa jokainen ajattelee omalta osaltaan viihtyvyyttä, yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta. On pyrittävä siihen, että tulevaisuudessa kaikenlaiset ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi filosofian piiriin ja että opiskelijat ja opetushenkilökunta ottavat yhdessä asiakseen muuttaa filosofian suuntaa.

Kun huoli yksittäisistä tapahtumista laantui, sen tilalle nousi selkeä talkoohenki. Vaikutti siltä, että yhdenvertaisuudesta oli ollut tarvetta puhua aiemminkin.

Laitoksen henkilökunnan suunnalta välittyi harmi siitä, että aikaisemmat keskustelut aiheen tiimoilta olivat katkenneet yliopistoa viime vuodet vaivanneiden uudistusten myötä. Tuntuu, että kannanotolle ja opiskelijoiden aktiiviselle toiminnalle oli aika juuri nyt ja että henkilökunta haluaa olla kokonaisuudessaan mukana parantamassa asioita. Keskustelutilaisuudessa todettiin, että oppiaineen ollessa näin pieni, kannattaa etsiä yhteinen kieli eikä hajaantua leireihin. Vaikka yliopiston rakenneuudistukset ovat aiheuttaneet stressiä ja epävarmuutta, opiskelijoiden ja henkilökunnan tuominen yhteisen asian äärelle luo talkoohengen lisäksi jatkuvuutta.

Se voi esimerkiksi sisältää löyhän ohjeen siitä, miten toi-mitaan, jos jonkun koetaan käyttäytyvän epäasiallissesti tai häiritsevästi. Tarkoitus on tuoda keskusteluun ja ajatuksiin aktiivisesti se, millaiseksi ihmiset kokevat olonsa tapahtumissa. Edistetään sitä, ettei kenenkään tarvitse tulla tapahtumiin pelkäämään tai kokemaan oloaan ulkopuoliseksi.

Muutama viikko kannanoton julkaisemisen jälkeen Suomen filosofian yhdistyksen (SFY) ja NFY:n järjestämä paneeli- ja keskustelutilaisuus Metsätalolla (21. maaliskuuta) toi aiheen historian mukaan keskusteluun. Tässä tilaisuudessa keskeisiä teemoja olivat keskustelukulttuurin kilpailullisuus, keskusteluissa puheenvuorojen, äänenkäytön ja toimijuuden jakautuminen erilaisten ihmisten välillä, sekä filosofian tilastollinen miesvaltaisuus. Tässäkin tilaisuudessa osanottajia oli runsaasti.

Tavoitteena on aloittaa keskustelu, jossa jokainen ajattelee omalta osaltaan viihtyvyyttä, yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta.

Sovituista toimista Dilemman puolelta mainittiin järjestön omat turvallisemman tilan periaatteet. Nykyisin kaikki yliopiston tapahtumat noudattavat jonkunlaisia turvallisemman tilan periaatteita, jotka ovat käytännössä ohjenuoria viihtyvyyden, inklusiivisuuden ja turvallisuuden edistämiseksi. Kyseessä on paloturvallisuuden ja hätäpoistumisteiden varmistamisen lisäksi suunnitelma, jonka avulla pyritään takaamaan kävijöiden henkinen ja ruumiillinen koskemattomuus.

Keskusteluun yhdenvertaisuudesta nivoutuu ajatus etuoikeuksista. Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää, että yhteisön jäsenet tunnistavat ja ottavat huomioon etuoikeuksiaan. Tämä on jokaiselle haastavaa, sillä omien etuoikeuksiensa myöntäminen on kiusallista eikä tällaisia asioita käsitellä hetkessä. Siksi näitä keskusteluja ei voida viedä eteenpäin nopeasti tai syyttelemällä.

Yhdenvertaisuustyön eteneminen tulee näkymään laajasti filosofian piirissä. Monipuolinen yhteisö on edellytys uskottavuudelle, sillä yhteiskunta kehittyy jatkuvasti moniäänisemmäksi. Irlannin pääministeri kommentoi äänestystulosta aborttilainsäädännön muutoksesta toukokuussa 2018 sanomalla, että Irlannissa on nyt näkyvissä hiljainen vallankumous, koska kansalaiset haluavat maasta sellaisen, josta voi olla ylpeä. Vallankumous kytee myös filosofiassa. Dilemman kannanotto yhdenvertaisuuden puolesta on osoitus siitä. n

H i l j a i s i a va l l a n k u m o u k s i a

11

Vaatimuksena itsemääräämisoikeus Kaiken takana on binaarinen käsitys sukupuolesta

12

Miner van Pöllö 2/18

Suomessa on huono kuulua sukupuolivähemmistöön. Vaikka sukupuolen moninaisuus on ollut enenevissä määrin tapetilla ja tietoa olisi runsaasti saatavilla, ei toimenpiteitä sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien oikaisemiseksi ole kuulunut, saati odotettavissa ainakaan nykyiseltä hallitukselta.

Teksti: Verna Virkkunen Kuva: Mona Tärk Nykytilanteesta ja sen kritiikistä Suomessa transsukupuolisen1 sukupuolen juridisessa vahvistamisessa noudatetaan ”lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta 563/2002”, jonka mukaan henkilö vahvistetaan kuuluvaksi ”vastakkaiseen sukupuoleen kuin hänet on väestötietojärjestelmässä merkitty”, jos hän: - esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön, - on täysi-ikäinen, ja - on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Laki on kohdannut voimakasta kritiikkiä ja sen muuttamista on vaadittu useilta tahoilta. Erityistä huomiota on saanut sen lisääntymiskyvyttömyysvaatimus. Suomi onkin ainut Pohjoismaa, jossa edelleen vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä transsukupuolisen juridisen sukupuolen vahvistamisen yhteydessä.

1 Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta. (Seta: sateenkaarisanasto).

Vuonna 2013 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti aiheen tiimoilta työryhmän, joka ehdotti, että lisääntymiskyvyttömyys- ja silloinen naimattomuusvaatimus poistettaisiin laista. Hallitus ei saavuttanut asiasta yhteisymmärrystä, minkä vuoksi se ei antanut lainmuutosehdotusta eduskunnalle.

Myös nykyinen hallitus on jättänyt tietoisesti puuttumatta transihmisten ihmisoikeuksia loukkaavaan lakiin.

Marjo Rantala käsittelee Oikeus -lehden (1/2016) artikkelissaan, ‘‘Sukupuoleen sopeutetut – intersukupuolisten ja transsukupuolisten henkilöiden oikeusasema Suomessa’’, Suomen nykyisen lain ja oikeusjärjestelmän sekä lääketieteellisten käytäntöjen suhdetta trans- ja intersukupuolisiin2 henkilöihin, ja nostaa esiin sitä koskevaa voimakasta kritiikkiä oikeustieteen näkökulmasta. Hän toteaa kiteyttävästi, että inter- ja transsukupuolisten oikeusaseman tarkastelu paljastaa oikeuden perustuvan miehen ja naisen vastakkaisuutta korostavaan, kaksinapaiseen sukupuolikäsitykseen, johon nämä henkilöt sopeutetaan pakolla.

Helsingissä sovelletaan myös käytäntöä, jossa vastasyntyneen intersukupuolisen lapsen genitaaleja 2 Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa erilaisia synnynnäisiä tiloja, joissa henkilön keholliset, anatomiset tai muut sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset.

Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy. Kuten muutkin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi useimmiten ymmärtää itse oman sukupuoli-identiteettinsä. (Seta: Sateenkaarisanasto).

Va at i m u k s e n a i t s e m ä ä r ä ä m i s o i k e u s

13

operoidaan kirurgisesti vastaamaan binaarista käsitystä sukupuolielimistä. Leikkauksen syy on täysin kosmeettinen, eikä sille löydy lääketieteellisiä perusteita. Leikkaus usein haittaa vakavasti lapsen tulevaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Rantala kyseenalaistaa Suomen lainsäädännön puuttumattomuuden intersukupuolisten lasten perusoikeuksien turvaamiseen.

Rantalan mukaan myös nykyinen translaki on monessa mielessä Suomen perustuslain vastainen, sillä se puuttuu ihmisen yksityisyyden suojaan räikeästi ja väkivaltaisesti. Hän huomauttaa, että laki ei aikanaan käynyt perustuslakivaliokunnassa, ja että lakia säädettäessä (vanhan avioliittolain aikaan) eduskunnan huomio keskittyi sen mahdollisiin vaikutuksiin miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Artikkeli nostaa esiin lain tavoitteiden ja perusteluiden kyseenalaisuuden. Translain vaatimaa sukupuolen vahvistamisen yhteydessä tehtävää sterilisaatiota on perusteltu aikanaan sillä, että niin ei tule sellaista tilannetta, että mies synnyttäisi, tai nainen siittäisi lapsen. Lisäksi laissa vaaditaan transsukupuolisen henkilön käyttäytyvän väestörekisteriin syntymässä merkitylle sukupuolelle ”vastakkaisesti”, stereotyyppisen feminiinisesti tai maskuliinisesti.

Vuonna 2014 YK:n naisten syrjinnän poistamista koskevan sopimuksen toteutumista valvova CEDAW-komitea on esittänyt Suomelle antamissaan suosituksissa translain pikaista uudistamista.

Komitean mukaan transsukupuolisten henkilöiden sukupuolen vahvistamisen ehtona ei pitäisi vaatia mukautumista stereotyyppisiin käsityksiin maskuliinisesta tai feminiinisestä ulkonäköästä tai käytöksestä.

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks on kehottanut Suomea poistamaan laistaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen vuosina 2012 ja 2017. Suomi on saanut myös YK:n ihmisoikeustarkastelussa vuonna 2017 useita suosituksia translain uudistamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sterilisaatiopakko rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Tapetilla lääketieteellisten hoitojen ja sukupuolen juridisen vahvistamisen eriyttäminen Myös kansallinen ihmisoikeusvaltuuskunta on vaatinut joulukuussa 2017 julkaistussa kannanotossaan translain pikaista uudistamista. Valtuuskunnan mukaan vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on poistettava, oikeus lääketieteelliseen hoitoon ja henkilön omiin tarpeisiin perustuviin palveluihin on turvattava osana terveyspalveluja, sukupuolen oikeudellista vahvistamista ja sukupuolenkorjausta koskevat prosessit on eriytettävä toisistaan, täysi-ikäisyyden kriteeriä on selvitettävä ja translain nimi on muutettava ”laiksi sukupuolen vahvistamisesta”.

Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestettiin huhtikuussa seminaari transihmisten oikeuksista ja hyvinvoinnista. Seminaarin yhteydessä julkaistiin eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen tuore selvitys ”Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen - Tilanne Suomessa ja lainsäädännön kehityslinjoja Euroopassa”. Tilaisuuden järjesti eduskunnan Hlbti-verkosto yhdessä eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen, Setan, ja Trasekin kanssa*.

Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Sirpa Rautio esitteli seminaarissa selvityksen sisällön ja kommentoi samalla ihmisoikeusvaltuuskunnan joulukuista kannanottoa. ”Syy, miksi tätä selvitystä lähdettiin tekemään, liittyy aika suoraan siihen, että perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmaan ei otettu mukaan translain uudistamista, ei edes selvitystä asiasta. Eli päätimme, että kun viranomaiset eivät tätä asiaa vie eteenpäin, niin käytetään tämä aika nyt siihen, että katsotaan, mitä muualla on tehty ja mitä kansainvälinen ihmisoikeusnormisto ja suositukset tästä asiasta sanoo. Viime kesänä tuli hyvin merkittävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu, jossa selkeästi todettiin, että tämä lisääntymiskyvyttömyysvaatimus rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta. Eli ainakin viime kesästä lähtien ollaan oltu sopimusrikkomustilassa myös Suomessa, mikä osoittaa sen, että poliittista tahtoa asian korjaamiseksi ei ole, vaikka tämä asia on hyvin tiedossa”, Rautio kertoo selvityksen taustoista. ”Ihmisoikeusvaltuuskunnan (joulukuisessa) kannanotossa merkittävää on se, että me emme tee niitä usein. Tätä asiaa pidettiin merkittävänä, ja kannanotto oli yksimielinen, joka tarkoittaa sitä,

14

Miner van Pöllö 2/18

että tässä oli myös oikeusasiamies, oikeuskansleri ja kaikki erityisvaltuutetut mukana. Se, että viranomaiset eivät mitenkään siihen vastanneet nyt vain osoittaa sen, että tämä asia ei tällä hetkellä etene.

Vastustus on kova, tai jotain kauppoja on tehty.

Joka tapauksessa olen hirveän tyytyväinen kannanottoon”, Rautio totesi. ”Eli tietenkin lisääntymiskyvyttömyydestä on päästävä eroon, mutta se ei riitä. Olemme kokonaisuudistuksen kannalla. Tätä pitää katsoa sitä silmällä pitäen, miten asiaa on muissa maissa hoidettu, mikä on toimivaa ja mikä parhaiten turvaa oikeudet. Oikeus lääketieteelliseen hoitoon ja henkilön omiin tarpeisiin perustuviin palveluihin on turvattava osana terveyspalveluja. Puhutaan hallintoprosessin keveyttämisestä, mutta myös eriyttämisestä. Ei pitäisi yhdistää näitä lääketieteellisiä ja juridisia prosesseja. Ei ehtoja, vaan rinnakkaiset, kevyemmät prosessit, jotka kunnioittavat itsemääräämisoikeutta”, Rautio jatkoi, ja lisäsi: ”Täysi-ikäisyyden kriteeriä on selvitettävä myös.

Laissa on huomioitava transihmisten moninaisuus.

Kaikki eivät halua samaa, eivätkä kaikki toimi samalla tavalla. Itsemääräämisoikeus on se keskeinen periaate, samoin yksityiselämän suoja ja henkilökohtainen koskemattomuus. Ja tietysti moderni lainsäädäntö tehdään osallistamalla. Tässä selvityksessä ei ole empiiristä aineistoa. Itse kaipaisin sellaista, mutta meillä ei ollut siihen vielä resursseja.

Mutta uskon, että sitä tietoa on paljon järjestöillä ja aktivisteilla. Viime aikoina onkin tullut hyviä kampanjoita järjestöiltä ja aktivisteilta, ja se on varmasti se syy miksi tämä asia on mennyt eteenpäin ja tulee menemään eteenpäin, ihan lähiaikoina, niin itse uskon.”

Selvityksen esittelyn jälkeen seminaari jatkui kommenttipuheenvuoroilla Trasekin hallituksen jäseneltä, Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkijatohtorilta Julian Honkasalolta sekä tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaralta.

Trasek painottaa itsemääräämisoikeutta ja lasten oikeuksia Honkasalo esitteli Trasekin linjaukset koskien translain uudistamista: ”Trasek haluaa ihmisoikeuksiin, erityisesti itsemäärämisoikeuteen perustuvaa kokonaisuudis-

tusta. Muutosta vaaditaan erityisesti nykyisen lain sterilisaatiovaatimukseen, vaatimukseen lääketieteellisestä hoidosta juridisen sukupuolen vahvistamisen ennakkoehtona, sekä ikärajaan. Tiivistettynä, juridinen ja lääketieteellinen sukupuolen korjausprosessi on erotettava toisistaan uudessa lainsäädännössä. Sukupuolen vahvistamisen kaikkien osien tulee hoitua sujuvasti ja läpinäkyvästi, ja sukupuolimerkinnän muuttamisen tulee olla omaan ilmoitukseen perustuva prosessi. Juridisen sukupuolen vahvistaminen tulee olla mahdollista myös alaikäiselle. Mahdollisten lääketieteellisten hoitojen tulee perustua kunkin potilaan yksilöllisiin tarpeisiin.” ”Tämän lisäksi muista pakollisista lääketieteellisistä hoidoista, toimenpiteistä, tai diagnooseista on luovuttava. Lääkäri ei voi päättää toisen sukupuolta tämän puolesta, eikä sukupuolta voi testata kokeellisesti. Tällaiset näkemykset sukupuolesta perustuvat vanhentuneisiin, sosiaalisiin, lääketieteellisiin ja psykologisiin käsityksiin. Normista poikkeava sukupuoli ei ole sairaus. Muistutan tässä, että nykyinen laki vaatii siis pitkät tutkimukset yliopistollisessa keskussairaalassa sekä lausunnon kahdelta lääkäriltä, ja myös lisääntymiskyvyttömyydestä vaaditaan lääketieteellinen lausunto.”

Trasekille on tärkeää juridisen ja lääketieteellisen prosessin erottaminen toisistaan, sekä erityisesti se, että myös lasten ja nuorten oikeusturvasta huolehditaan, mikä tarkoittaa sitä, että lapselle turvataan oikeus ilmaista sukupuoltaan niin, miten hän sen itse kokee, sekä oikeus riittävään osallistumiseen omaa kehoa ja elämää koskevaan päätöksentekoon.

Trasek myös toivoo, että valtio varmistaa sukupuolenkorjaushoidot kaikille transihmisille saavutettavalla tavalla yleisessä terveydenhuollossa.

Trasek suosittelee, että täysi-ikäisten lisäksi kaikki yli 15 vuotiaat voisivat saada sukupuolen juridisesti korjatuksi omalla ilmoituksellaan, alle 15 vuotiaat voisivat vahvistaa juridisen sukupuolen huoltajansa luvalla, ja että ratkaisua tehtäessä lasta pitää kuulla hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Näin nuorelle turvattaisiin lainsäädännössä oikeus sosiaaliseen transitioon. ”Siteeraan tässä suoraan Trasekin linjausta lasten ja nuorten oikeuksista: Mikäli vanhemmilla on haluttomuutta tai kykenemättömyyttä luoda nuorelle turvallista kasvuympäristöä, on oltava mahdollisuus lastensuojelullisille toimenpiteille, ja Va at i m u k s e n a i t s e m ä ä r ä ä m i s o i k e u s

15

lastensuojelullisilla ammattilaisilla tulisi olla oikeus tehdä hakemus lapsen pyynnöstä, mikäli huoltaja tai huoltajat kieltäytyvät. On huomioitava siis, että tämä koskee juridista sukupuolen korjausta, eikä tämä ole siis sidoksissa lääketieteellisiin hoitoihin”, Honkasalo jatkoi.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan 13 vuotta täyttäneet nuoret pääsevät tutkimusyksikköihin kahdessa yliopistollisessa sairaalassa, jotka tutkivat sukupuoli-identiteettiristiriitaa.

Tutkimukset tehdään nuorisopsykiatriassa ja sinne pääsyn alaikäraja on yleensä 14 vuotta. ”Trasekin mukaan ikäraja saattaa usein olla liian korkea. Transnuorelle kolmeentoista vuoteen odottaminen on pitkä odotusaika. Tuona aikana monet syntymässä määritetylle sukupuolelle tyypilliset piirteet ovat jo saattaneet kehittyä. On siis perusteltua, että hyvin nuorena alkanutta ja kestänyttä sukupuoliristiriitaa kokenutta lasta olisi tukemassa, ja hänen kehitystään seuraamassa taho, jolla olisi tietoa ja ymmärrystä hoitokäytännöistä, ja -ajankohdista.

Nuorten hoitoja sukupuoliristiriitaan ei pidä nähdä joko-tai -tilanteena, vaan on löydettävä jokaisen potilaan tarpeen mukainen yksilöllinen hoitomalli.

Näin lapsen tutkimuksen alku ei viivästyisi, ja mahdollinen puberteettia jarruttava, niin kutsuttu hormoniblokkerihoito voitaisiin aloittaa yksilöllisesti tarpeen mukaan tutkimusvaiheen aikana tai jälkeen, jo ennen nuorisopsykiatrian ikärajoja. Blokkerihoito antaisi nuorelle mietintäaikaa ja mahdollistaisi siten aikaa lisäselvityksen tekemiselle. Tämä on siis nähtävä nuorta suojaavana toimenpiteenä sukupuoliristiriidan lievittämiseksi”, Honkasalo jatkoi nuorten tilanteesta.

Puheenvuoronsa lopuksi Honkasalo nosti esiin lainsäädännön binaarisen sukupuolikäsityksen ongelman. ”Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sukupuolen juridisen vahvistamisen vain jompaan kumpaan kahdesta juridisesta sukupuolesta, joka merkitään henkilötunnusrekisteriin.

Muunsukupuolisten3, tai sukupuoltaan määrittämättömien tarve tulla 3 Muunsukupuolinen/transgender: Muunsukupuolinen ihminen voi olla sekä mies että nainen, jotakin mieheyden ja naiseuden väliltä tai sitten tyystin tämän jaon ulkopuolella. Muunsukupuolisuus voi toimia kattokäsitteenä muullekin ei-binääriselle sukupuolen kokemiselle. Kaikki binäärisen sukupuolijaon ulkopuolella olevat eivät siksi koe termiä omakseen. (Seta: Sateenkaarisanasto).

16

Miner van Pöllö 2/18

nähdyksi ja tunnustetuksi omassa sukupuolessaan vaatii toisenlaisia lainsäädännöllistä muutoksia ja uudistuksia, jotta ihmisoikeudet, itsemäärittely ja uuden tasa-arvolain (2015) asetus syrjintäkiellosta tulisi toteutumaan myös heidän kohdallaan”, hän muistutti.

Tasa-arvovaltuutettu kantamaan vastuunsa

vaatii

poliitikkoja

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara komppasi omassa puheenvuorossaan edellisiä puhujia, ja kiinnitti myös huomiota hoitojen turvaamisen tärkeyteen. ”Täytyy varmistaa se, että vaikka tässä puhutaan nyt erityisesti tästä oikeudellisesta vahvistamisesta, niin riittävät ja oikeanlaiset terveyspalvelut täytyy varmistaa. Jos, ja toivottavasti kun eriytetään oikeustieteellinen ja lääketieteellinen puoli tässä asiassa, niin täytyy erityisesti huomioida, ettei käy niin, että ne lääketieteelliset palvelut, joita olisi annettava tarpeiden mukaan, rapautuisivat tai asiantuntemus vähenisi.”

Maarianvaara sanoi ihmisoikeuskeskuksen selvityksen vain alleviivaavan sitä, että Suomen tilanne ei ole ihmis- eikä perusoikeuksien mukainen. ”Suomi mielellään näkee itsensä ihmisoikeuksien mallimaana, mutta tässä kohtaa voidaan sanoa että Suomi ei täytä edes ihmisoikeuksien minimivaatimuksia, mikä on tietysti äärimmäisen surullista.

Se on myös Suomen maineelle hyvin haitallista.

Esimerkiksi viime vuotisessa YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa ihmisoikeustarkastelussa Suomi sai pyyhkeitä hyvin monilta erilaisilta valtioilta tästä asiasta, mutta ei sitten oikeastaan ottanut asiaa kuuleviin korviinsa,” Maarianvaara huomautti ja jatkoi: ”Surullisinta tämä on tietysti transihmisille joiden oikeuksia täällä nyt loukataan sitten joka päivä.” ”Kyllähän tässä syyttävä sormi osoittaa sinne poliittiseen päätöksentekoon, että miksi ihmeessä tätä ei ole monen hallituskauden aikana saatu ratkaistua.

Toivon hyvin vakavasti ja vahvasti, että viimestään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit on käyty ja neuvotellaan seuraavasta hallitusohjelmasta, niin tämä asia oikeasti otetaan sinne hallitusohjelmaan ja avataan sitä siellä riittävästi, ja että poliittinen tah-

totila tämän asian korjaamiseen sitten viimeinkin on olemassa. Nyt ei voi sanoa, etteikö tietoa olisi.

Tietoa on paljon, ja ulkomailta on paljon esimerkkejä siitä, kuinka asia voitaisiin hoitaa. Tärkeää on, että lainsäätäjä vihdoinkin kantaa oman vastuunsa”, Maarianvaara sanoi.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten mielenterveys on koetuksella Myös Setan puheenjohtaja Viima Lampinen korosti oman puheenvuoronsa aluksi, että tietoa on saatavilla, ja sen hyödyntäminen ja jakaminen on hyvin tärkeää. ”Meidän täytyy olla näistä asioista puhuttaessa edes samalla kartalla siitä, että mistä me ensinnäkin puhumme, ja mitkä ovat tilastot. Emmehän me pääse ikinä vaikuttamaan asioihin, ellei ns. vastustajillakin ole se sama tieto olemassa. Älkäämme pantatko tietoa”, Lampinen sanoi.

Lampinen avasi sukupuolivähemmistöjen4 terminologiaa ja moninaisuutta ja alleviivasi yksilöllisen hoidon ja tuen tärkeyttä. Vaikka hormoni- ja leikkaushoidot ovat useimmille välttämättömiä, niin kaikille ne eivät ole tarpeen. Siinä missä toiset kaipaavat lääketieteellisiä hoitoja, voi toisille riittää esimerkiksi pelkkä nimen- tai sukupuolimerkinnän muutos asiakirjoissa.

Lampisen puheenvuoro keskittyi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten vointiin ja asemaan: ”Meillä on tutkittua tietoa siitä, miten sukupuoleltaan moninaiset lapset, eli ihmiset, joiden oikeudet eivät tällä hetkellä toteudu, voivat.

Kouluterveyskyselyssä yhdeksäsluokkalaisista yli 5% on ilmoittanut, että ei ole tyttö tai poika, vaan on ruksinut sitä muu -kategoriaa. Se on aika iso luku, kyse ei ole vain muutamasta yksilöstä.”

Lampinen huomauttaa, että transsukupuolisuudesta tullaan jo aika aikaisessakin vaiheessa tietoiseksi.

Tapaukset, joissa jo kolmevuotias lapsi on ilmoittanut, ettei ole poika vaan tyttö, tai toisinpäin, eivät ole harvinaisia. Hän kuitenkin muistuttaa, että toki tässäkin on vaihtelua, ja että joillakin henkilöillä kokemus sukupuoliristiriidasta herää vasta myöhemmällä iällä. Tärkeää on ymmärtää, että 4 Sukupuolivähemmistöön katsotaan kuuluvaksi transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset ihmiset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset. (Seta: Sateenkaarisanasto).

On ajatellut itsensä

lut itse-

tänyt itse-

itseään

murhaa

murhaa

55%

65%

68%

24%

52%

22%

56%

4%

55%

48%

58%

9%

tamista Trans-

Transnaiset

Trans, muu

On yrit-

goittanut

vahingoit-

miehet

On vahin- On ajatel-

Alanko, Katarina: Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?, Nuorisotutkimusseura 2014

nämä kaikki kokemukset ovat ‘’aivan yhtä tärkeitä, yhtä tosia’’, hän sanoo.

Setan ja Nuorisotutkimusseuran yhteinen Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke osoittaa, että erityisesti transnuoret arvioivat ystävyyssuhteensa sekä määrällisesti että laadullisesti heikommiksi kuin muut nuoret. Tutkimuksen tiivistelmässä todetaan myös, että sukupuolen moninaisuus on vielä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta tuntemattomampaa, joten esimerkiksi omasta transsukupuolisuudesta voi olla erityisen vaikea kertoa kotona. Moni transnuori myös kokee, että vanhemmat torjuvat nuoren sukupuolen kokemuksen tai kokevat oman lapsen muuttuvan vieraaksi, kun tämä alkaa ilmaista sukupuoltaan kokemuksensa mukaisesti.

Tutkimus tuo esiin sen, että syrjintä, fyysinen ja psyykkinen väkivalta sekä kiusaamiskokemukset ovat yleisimpiä transnuorten keskuudessa. Tämä ilmenee usein mielenterveysongelmina.

Lampisen esittelemät tilastot sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten itsetuhoisuudesta ovat hälyttäviä. ”Nuo luvut ovat todella korkeita. Meidän on mahdollista saada nämä numerot pienenemään. Tuki on se joka sukupuoliristiriidan hoidossa lisää hyvinvointia. Sosiaalinen transitio on yksi keino, ja on tietysti jo nyt mahdollinen kaikille lapsille ja nuorille, mutta on pidettävä huolta siitä, että se toteutuu jokaiselle, joka sitä tarvitsee. Nimen muutVa at i m u k s e n a i t s e m ä ä r ä ä m i s o i k e u s

17

taminen on toinen. Ja hormoniblokkerihoidot – ne auttavat monia lapsia ja nuoria, mutta jostain syystä niitä ei tällä hetkellä vielä tarjota Suomessa”, Lampinen kommentoi.

Lampisen mukaan hoitamatta jättäminen ei ole neutraali ratkaisu. Asiat eivät muutu nuoren sukupuolikokemuksen sivuuttamisella. Jos nuori laitetaan odottamaan, hän tulee todennäköisesti kärsimään koko tuon ajan. Lapsi tai nuori tarvitsee tietoa ja tukea, kuten myös hänenperheensä.

Myös Lampinen painottaa, että voimassa oleva laki ja hoitoasertukset edustavat vanhentunutta hoitoajattelua, jossa ‘’hoidetaan transsukupuolisuutta, ei itse sukupuoliristiriitaa – eikä huomioida sen vaihtelua.” ”Elämä ei odota. Nuoret sanovat, että heidän elämänsä usein alkaa vasta silloin, kun he ovat saaneet ne tarvitsemansa toimenpiteet. Nimenmuutosta, hormonihoitoja, tarvittaessa leikkauksia.

Elämä nuorella alkaa vasta silloin kun saanut elää itseään todeksi. Eihän näin voi tehdä kenellekään.

Eihän ihmisiä voi laittaa pudottamaan itseään yhteiskunnan kelkasta.” ”Jatkossa on myös ehdottomasti otettava huomioon ei-binaariset sukupuoli-identiteetit. Suomen laki ei vieläkään tunnusta heidän olemassaoloaan, mutta tulevaisuudessa näin tulee olla. Lakiin pitää tehdä kokonaisuudistus. Sterilisaatiovaatimuksen poistaminen on hyvä alku, mutta se ei riitä mihinkään.

Kuten muutkin ovat jo todenneet, tarvitaan kaksi erillistä prosessia: juridinen prosessi ja lääketieteellinen prosessi. Kaiken ikäisten sukupuoliristiriitaa tulee tutkia ja hoitaa. Intersukupuolisten lasten kosmeettinen sukuelinkirurgia tulee kieltää lailla.

Meidän on autettava lapsia ja heidän perheitään.

Tämän kaiken tukemisen ja auttamisen tuloksena meille tulee hyvinvoivia lapsia, nuoria, ja heistä kasvaa hyvinvoivia aikuisia”, Lampinen päätti puheenvuoronsa.

Juridisen ja lääketieteellisen transprosessin eriyttämisen tarpeen lisäksi translasten ja -nuorten oikeudet ja hyvinvointi nousi siis kaikkia puhujia yhdistäväksi huolenaiheeksi, josta kuultiin seminaarissa vielä lisää.

Tilaisuutta seuratessa tuli epätodellinen olo. Erilaiset ihmisoikeus- ja järjestötoimijat olivat vahvasti samoilla linjoilla translain uudistamisen pikaisesta 18

Miner van Pöllö 2/18

tarpeesta sekä monessa kohtaa myös uuden lain kriteereistä. Tietoa ja kokemuksia muiden maiden laeista ja sukupuolivähemmistöjen ahdingosta Suomessa on tarjolla. Uudistamispuheessa vilisi ”kun” enemmän kuin ”jos”. Tuntui, että uudistus olisi läpisaamista vaille valmis. Mitään ei kuitenkaan hallitustasolla tapahdu.

On järkyttävää huomata, kuinka helppoa ihmisoikeuksien polkeminen Suomessa onkaan. Ei tarvitse muuta kuin sanoa ”ei me nyt tehdä tätä tällä hallituskokoonpanolla”. Taas yksi hallituskausi on pitkä aika olla ilman perusoikeuksia. Pitkä aika uusille intersukupuolisille vauvoille, joiden sukuelimet operoidaan kirurgisesti. Pitkä aika nuorelle, joka odottaa hoitoa. Pitkä aika hänelle, joka kyllä ehkä haluaisi lapsia, mutta ei voi jäädä odottelemaan mahdollista lakiuudistusta. Ja hänelle, joka ei näy tilastoissa tai rekistereissä alkuunkaan. n

Lähteet Ihmisoikeusvaltuuskunnan kannanotto: http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/@Bin/5822084/IOV+translakikannanotto-fi.pdf Ihmisoikeuskeskuksen julkaisu Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen - Tilanne Suomessa ja lainsäädännön kehityslinjoja Euroopassa: http://ihmisoikeuskeskus-fi-bin.directo.fi/@Bin/5525a350a879be97f0ada68ad6769968/1527429210/application/ pdf/6351351/sukupuolen_oikeudellinen_vahvistaminen_FINAL.pdf Transihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin parantaminen -miniseminaari eduskunnan pikkuparlamentissa 24.4.2018, katsottavissa youtubessa: https://www.youtube.com/ watch?v=s_Gt0Zvf1QM Rantala, Marjo: Sukupuoleen sopeutetut – intersukupuolisten ja transsukupuolisten henkilöiden oikeusasema Suomessa, Oikeus (1/2016) Alanko, Katarina: Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?, Nuorisotutkimusseura, 2014:http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/sateenkaarinuori.pdf Taavetti, Alanko, Heikkinen: Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke, tulosten tiivistelmä, Nuorisotutkimusseura, 2015: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/hyvinvoiva_sateenkaarinuori_tiivistelma.pdf www.trasek.fi www.seta.fi www.ihmisoikeuskeskus.fi https://seta.fi/sateenkaarisanasto/

*Selitykset Seta on valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö, jolla on 25 jäsenjärjestöä. Osa jäsenjärjestöistä on valtakunnallisia tiettyyn teemaan keskittyviä jäsenjärjestöjä, esimerkkeinä Sateenkaariperheet ry ja Mummolaakso ry.

Setan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen oikeutta määritellä – tai olla määrittelemättä – itse itsensä, perheensä ja ihmissuhteensa. Valtakunnallinen Seta tekee ihmisoikeustyön ohella koulutustoimintaa, nuorisotyötä sekä tukee jäsenjärjestöjen toimintaa. Setan yhteydessä toimii Transtukipiste, joka tarjoaa ja kehittää tukipalveluja transihmisille, sukupuoliristiriitaa tai sukupuoltaan pohtiville ja heidän perheenjäsenilleen.

Trasek on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, vastustaa syrjintää sekä osallistuu hoitojärjestelmän kehittämiseen. Trasek kouluttaa, jakaa tietoa, järjestää tilaisuuksia, antaa lausuntoja, edustaa jäsenistöään ja toimii muilla tavoin sukupuolivähemmistöön kuuluvien aseman parantamiseksi.

Ihmisoikeuskeskus on itsenäinen ja riippumaton asiantuntijavirasto, joka edistää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää tiedotusta, koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista yleisesti. Ihmisoikeuskeskuksella on 20-40-jäseninen ihmisoikeusvaltuuskunta, joka toimii alan yhteistyöelimenä ja auttaa tiivistämään eri toimijoiden välistä tiedonkulkua. Se myös käsittelee laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä.

Kommentti Jos olet luullut, että lisääntymiskykyämme säätelevät jonkinlaiset biologiset tekijät tai kenties Jumala, on sinua johdettu pahasti harhaan. Suomessa lisääntymisestä vastaavat väestötietojärjestelmän Sukupuolimerkinnät. Jos Miehen Merkinnällä synnyttäisit, tai Naisen Merkinnällä siittäisit lapsen, olisi se törkeää väestötietojärjestelmän pilkkaamista. Suomen valtio eliminoi tällaiset mahdollisuudet riistämällä lisääntymiskykyjä samalla, kun synnytystalkoohöpinä käy kuumana. Ei hetkauta, vaikka eräs mies on jo onnistunut loukkaamaan Pyhää Järjestystä, eli synnyttämään hyvällä menestyksellä.

Lain logiikalla kaikkien kansalaisten oikeutta sukupuoliinsa tulisi olla vahtimassa ja mittaamassa. Kaikkien vauvojen genitaalien esteettisyys tarkistettaisiin, ja mikäli jotain huomautettavaa löytyisi, ryhdyttäisiin kirurgisiin toimenpiteisiin. Jokaisen olisi myös todistettava täysi-ikäisyyden kynnyksellä, että on elänyt vähintään kaksi vuotta toteuttaen perinteisen feminiinistä tai maskuliinista roolia. Mitään välimuotoja ei olisi.

Herää kysymyksiä. Mikä on sellaista ihanteellisen feminiinistä käytöstä, joka oikeuttaa olemaan Todellinen Nainen? Voikohan tämä Todellinen Nainen esimerkiksi opiskella filosofiaa, historiamme kenties maskuliinisinta perinnettä? Mistä löydän nämä kriteerit, joista voisin tarkistaa sukupuolisuoritukseni? Entä minkälainen on ihanteellinen Pippeli? Onko siitä kuva jossain?

Voi hyvin perustein todeta, että Suomen nykyinen laki ei ainoastaan riko sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, vaan perustuu lisäksi kestämättömälle argumentaatiolle, jolla on jokseenkin fasistisia piirteitä. Miksi tämä huolestuttaa niin vähän?

Verna Virkkunen Va at i m u k s e n a i t s e m ä ä r ä ä m i s o i k e u s

19

20

Miner van Pรถllรถ 2/18

21

Transition pt. II

NINITA

Four long years since I went through a transition.

Four long years.

That day I saw a fleeting light of tranquility. I was lifted up from my pond, and I saw places unimaginable for immature and confused mind.

That remarkable day, being in my pond, I gazed up from the sludges and saw the sun playing with the surface of the water, making an elaborate light show trough the ever-diverging circles, through which I knew I wanted to pass, and join that sunlight, break through the suffocation of the lower realms of being. By the time I had thought of this wish I was vigorously and violently pulled towards the surface–I rose beyond my pond and I saw the rays of light coming from the sky and for a moment I felt abundant joy and bliss, I bathed in their glitter-breeze and became One with them.

I had achieved, I had received, I had recognized, and for a while I was One and nothing could harm me.

For a while, and for some time.

Now, I had of course heard the warnings, I was aware.

There were people before me and they would keep appearing after me too, But I had not discriminated my views, I had not realized the threat, I was not convinced–I was One with all and One with nothing.

I was nothing, I had it all. And thus nothing could harm me.

Leaving my pond unguarded I had left myself vulnerable, and soon Mara came to me and 22

Miner van Pöllö 2/18

unexpectedly stripped away my achievements, unraveled my Union, broke all my vows.

I was powerless. It did not take long, nor was it ever difficult for him to send me to my root transgressions, and me, not recognizing this conspiracy, I felt tempted by his deceiving voice and that soft-colored, smooth, hazey smoke, that surrounded his realm.

I had of course seen the warning sings—the vultures—before Mara had appeared. But I had not fully realized the ominousness of their form, and had therefore left my pond unguarded.

But they had appeared.

All sorts of obscure night-creatures had appeared.

The scavengers fled above me in circular motions, resembling the alluding water-circles through which I had been born again, but this was all different, this was all wrong. Though, under the lure I could not see it.

I had been above my hell. I had reincarnated in my living. I had achieved.

But the hell-creatures came to tempt me back in, and let it all loose at once, again.

I had not been prepared, I wasn’t ready, I had been naive, and by the time Mara reached me, all his pre-agents had already declined and corrupted me, so there wasn’t much left for him to do–he took me like a sweet from a defenseless infant. He picked me up like a ripe fruit.

Stripping me from my merit, one by one (one for every year), I lost my path as easy as counting to four, and all of a sudden there was nothing left but the vultures, scavengers and hell-creatures that followed me like shadows. Nowhere was I safe from them but in absolute darkness, and even that proved to be completely consisted of them. I was surrounded by them, turning into them, becoming like them and ultimately One with them.

Nowhere was I safe, and I became angrier, unhappier, and fiercer.

It struck me: In one fleeting and innocent moment of unguarding, in making a single bad judgment I had unknowingly and unwittingly exchanged: eternal tranquility for the force of destruction, bliss for horror, and generosity for suspicion and fear.

In one fleeting moment, in one fleeting decision, had I let the hell loose in my head and all around me.

It seemed that I had become a negation of my former self. A negation of selflessness.

Indeed, I had descended back to the realm of the body and I had become One with it.

I had let Mara and the vultures anchor the knowing subject to the body, not seeing through the veil.

Now, I did not have a body, I was a body.

I was somebody.

Somebody with anger, suspicion and fear.

What was new, after Mara’s touch, was that I didn’t withdraw to my pond, I raged outwards– there was no pond for me to go back to. That mind was taken and now it renounced my name. I outraged and I targeted everything around me, and every time I pointed my finger on something or on someone, Mara and the vultures stroked my hair and petted me, and the illuminating light I once knew, the radiance inside me was dying out, fading off, slowly but surely getting out of the reach of my view. The anger was burning it off like a flash of gasoline, leaving nothing but embers behind.

T ra n s i t i o n p t . I I

23

The swirling play of sunlight and water was just a distant memory of something and someone in a distant past. One, two, three and the four years became an eternity, I could not conceive it any other way. I had failed, in all possible ways; I had surrendered myself for these vultures, I had surrendered myself for these obscure night-creatures and let them become my daylight, and I had let the scavenges feast and pick on my flesh, letting them poison my wounds through their picking, infecting my limbs, body, speech and mind, letting them eventually emanate themselves through my actions. I had become One with them.

This realization begun to emerge in me.

It soon gave rise to panic and the Will to counteract.

So in the midst of my despair, in the frontier of madness, and under the rage of the white elephant, I cried out for help.

I cried to all the four directions, I cried to all the six realms, I cried to all space and time, I ultimately cried to my own mind.

What else was there left for me to do? I had suffered, I had created suffering, I had fell down, and I had failed. I knew I had no one to turn to, no place to go, and now I wanted to take responsibility of this existence.

During the dark days, while being unskillful, I had fed the vultures with the impressions of my mind, I had empowered them by giving them real existence in my awareness—I had embraced mere reflections. They had succeeded in deceiving me, for I did not see pass their darkness, and I resigned in what was only a transitory projection. This way I had lost the guideline through the illusory, but the will to counteract, awaken by the state of my desperation, had ignited a spark: Standing still, staring at the very center long enough—existing and not existing—nakedly in front of me, the liberation came at last.

The mind that displayed all problems now displayed a solution too.

After this great realization had grown and finally reached it’s peak, all darkness dissolved back into the space, Mara and the vultures unraveled and decayed, they unhooked from their last resting place, and finally the radiance of truth shone through, marking everything that was pure…

And that was, and that is, everything.

24

Miner van Pöllö 2/18

MUUTOS

tässä olen,

kuuntelen

hengitän ja koen,

en

mutta olemisen välissä, - muualla kuin tietoisissa päissä -

sillä se mitä ei ole muussa

ei ole olemassa

ei ääntä

ei ylpeyttä pudonnutta silmäripseä

ja niin muutun

sanoiksi

yhdessä muun olevan kanssa

neuronyhteyksiksi

silmänruoaksi : joksikin muuksi

(oleminen olikin ansa)

koska

oleva joka ei muutu

sellaiseen alistu katoaa, on immateriaalista materiaa .

siis saanko prosessoitua sinulle - laittaa tämän minäni alulle ?

tunkeutua silmiisi

ajatuksiisi

ja vapauteesi pakottaa olemassaoloni

¿ annatko anteeksi

kun olen muutoksen tähden

VENLA KALLIOKOSKI Muutos

25

taidekritiikki

GRAYSON PERRY Kansanviisautta

Teksti ja kuvat: nina ollila Kiasmassa avautui huhtikuun lopulla Grayson Perryn Kansanviisautta -näyttely, jossa on esillä hänen töitään kahden viime vuosikymmenen ajalta. Näyttelyn pääosassa ovat Perryn suuret kuvakudelmat ja klassiset ruukut, mutta esillä on myös valokuvia, pronssi- ja valurautateoksia, taiteilijan mekkoja sekä hänen oma, kustomoitu moottoripyöränsä. Näyttelyssä voi myös nähdä Perryn luonnoslehtiöitä ja pätkiä hänen videotöistään.

Kansanviisautta -näyttelyn luoma läpileikkaus Perryn taiteen viime vuosikymmeniin tuo esiin hänen käsittelemiensä aihepiirien monimuotoisuuden. Perry käsittelee töissään kysymyksiä muun muassa esteetti26

Miner van Pöllö 2/18

sen maun luokkasidonnaisuudesta, käsityön ja nykytaiteen välisestä suhteesta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, identiteetistä sekä sodasta ja uskonnosta.

Monimuotoisuus tulee esiin sekä töissä ilmaistujen ideoiden että Perryn toteutustapojen kautta. Käyttämällä ajatustensa ja ideoidensa ilmaisemiseen juuri klassisia ruukkuja ja kudontatekniikoita, jotka perinteisesti liitetään käsityöläisyyteen korkeakulttuurisen taiteen sijaan, hän ottaa näkyvästi ja tehokkaasti osaa nykytaiteen rajoja käsittelevään dialogiin.

Perryn käsityöt ovat eittämättä salonkikelpoista nykytaidetta. Ne nousevat arvojärjestyksessä ’’tavallisten’’ ruukkujen ja seinävaatteiden yläpuolelle vähintäänkin

kahdesta syystä: ensiksikin, niiden toteutus edellyttää erittäin korkeatasoista teknistä osaamista, ja toiseksi, pelkkien ornamentaalisten kuvioiden — eli koristuksien — sijaan Perryn teokset ilmaisevat kompleksisia ajatuksia ja ideoita, jotka ovat nykytaiteen näkökulmasta ajankohtaisia.

Monet Perryn käsittelemistä aiheista tulevat parhaiten esiin teosten tarkoin valituissa yksityiskohdissa.

Niille antautuminen, jota lämpimästi suosittelen, vie helposti mukanaan, ja vaatii siksi myös aikaa. Sitä kannattaa ehdottomasti varata tämän näyttelyn kiertämiseen, jota voisikin oikeastaan parhaiten kuvailla jännittäväksi aarteenetsinnäksi: jokainen kuva lähtee aukenemaan vasta kun ryhtyy likaa pelkäämättä kaivautumaan sen monitasoisten merkityskerrostumien lävitse. Sitten yhtäkkiä ja aivan yllättäen arvokkaat asiat, kulta ja timantit, ovatkin suoraan nenän edessä.

’’Treasure Hunt’’ En aio tässä tarkastella Kansanviisautta -näyttelyn hehkutetuimpia teoksia, kuten esimerkiksi ruukkuparia Matching Pair (2017), joka tarkastelee makueroja Brexitin kannattajien ja vastustajien välillä, tai kuuden kuvakudelman sarjaa The Vanity of Small Differences (2012), joka pureutuu englantilaisten esteettisten makuerojen luokkasidonnaisuuteen fiktiivisen hahmon Tim Rakewellin1 tarinan kautta. En ohittaa Perryn tunnettuja teoksia siksi, etteikö niissä olisi hehkutettavaa — voin vakuuttaa, kyllä niissä on — vaan siksi, että minulle kaikkein antoisimpia olivat vähemmän tunnetut teokset. Tämä on oma aarrekarttani Perryn Kansanviisautta näyttelyyn.

Kuvakudelmat ’’Vote Alan Measles for God’’ (2007) Alan Measles on Perryn lapsuuden nallekarhu, hahmo, joka esiintyy monissa hänen töistään. Usein 1 Joka viittaa William Hogarthin (1697–1764) kahdeksanosaiseen maalaussarjaan, joka kertoo rikkaan kauppiaan pojan, Tom Rakewellin tarinan. (https:// guide.kiasma.fi/en/artworks/8-vanity-small-differences).

Measles ilmenee pienissä yksityiskohdissa, mutta teoksessa ’’Vote Alan Measles for God’’ Measles on kuvan keskiössä. Kuvakudelma on pystysuoran suorakulmion muotoinen. Teoksen värimaailma on maanläheinen: vaaleanruskean ja beigen eri sävyt yhdistyvät terrakottaan, luonnonvalkoiseen, siniseen ja viinipunaiseen. Symboliikassa viitataan sotaan ja kuvakielessä muinaisen Egyptin hieroglyfeihin. Niinpä yksityiskohdissa vilisee pieniä muumiokääröjä, arkkuja sekä puukkoja ja aseita.

Kirkkaanpunainen, pommiin kääriytynyt Measles täyttää kuvan keskiosan. Measles seisoo World Trade Centerin kaksoistornien päällä kuin King Kong, heiluttaen AK-47:n ympärille kiedottua kättään ilmassa. Molempiin torneihin on juuri osunut lentokone ja liekit lyövät ilmaa. Vasemmalla tornien takana on piikkilanka-aita ja öljynporaustorni, oikealla Pentagon. Joku hyppää alas palavista torneista, ja taka-alalla räjähtää autopommi (autossa lukee UN). Kolme toisiinsa kytkettyä matkapuhelinta yhdistävät Measlesia ja erehdyttävästi Osama bin Ladenia muistuttavaa henkilön kuvaa. Ilmassa Measlesia piirittävät erilaiset sotakoneet. Pelottava amerikkalainen B-2 Spirit -pommittaja lentää suoraan kohti Measlesin ilmaan kohotettua kättä. Taustalla kiemurtelee pieniä hautakivi- ja ristijonoja (memento mori). Kuvan ylä- ja alareunassa lukevat tekstit: ’’Vote Alan Measles for God’’, ja ’’He Will Save Us’’.

Tässä kohtaa vaikuttaa selvältä, ettei Perry viittaa ainoastaan sotaan, vaan tarkemmin sanottuna ottaa kantaa Amerikan ’’terrorismin vastaiseen sotaan’’2.

(Kaksoistornit, Osama ja Pentagon toimivat kuin postinumerona joka ohjaa tulkintaa oikeaan osoitteeseen.) Tämän sodan keskiössä on monessa mielessä kysymys siitä, kenen jumala on ’’paras’’ tai ’’oikea’’ — juuri tähän viittaa myös teoksen nimi, joka kehottaa tekemään valinnan mieluummin vaalien kuin sotien kautta.

Measlesin verrattain humoristinen ja sekapäinen olemus tuo teokseen juuri sopivan annoksen absurdiutta, niin että yllättäen ajatus uskonsotien ratkaisemisesta äänestämällä vaikuttaa ainakin astetta selväjärkisemmältä, vaikkakin ehkä epäsovinnaiselta, kuin niiden ratkaiseminen tappamalla ja väkivallalla. Teoksen provosoiva asetelma näyttää toisin sanoen toimineen ainakin omalla kohdallani.

2 https://guide.kiasma.fi/teokset/12-vote-alanmeasles-god G ray s o n P e r r y : K a n s a nv i i s a u t t a

27

’’Map of Truths and Beliefs’’ (2011) Yksi lempiteoksistani Kansanviisautta -näyttelyssä oli kuvakudelma Map of Truths and Beliefs (2011).

Teos kuvastaa suurta karttaa. Vaakatasossa maisemaa halkoo sen läpi virtaava joki. Ylälaidassa kulkee rivistö kukkuloita. Alempana laaksoissa kuvan keskivaiheilla on kaupunkeja, ja kuvan alalaidassa lisää rakennuksia ja hautausmaita.

Kuvan keskiössä on iso persikanvärinen pyöreä levy, jossa on pienempi kartta. Levyä kannattelee vasemmalla puolella suuri karhu ja oikealla punaposkinen, kansallispukuun pukeutunut tyttö (jolla on kaulassaan upea Alan Measles -riipus).

Kudelman vasemmassa ja oikeassa laidassa on rakennuksia, joista monet vaikuttavat olevan nimetty jonkin pyhänä pidetyn paikan mukaan. Heti ensimmäisellä vilkaisulla löydän kartasta Bodhgayan, Macchu Picchun, Mekan ja Varanasin kaupungit. Luonnonpaikoista edustettuina ovat esimerkiksi Mt. Kailash, Fuji ja Grand Canyon. Yhtäkkiä silmään kuitenkin osuvat myös Wall Street, Silicon Valley ja Nashville. Lievä hämmennys valtaa mielen ja alan katsoa tarkemmin.

Löydän Perryn kartasta ikonisen Hollywoodin.

Sitä kuvastaa korkeiden muurien taakse piilotettu kupolipäinen, linnamainen rakennus, jonka sisäänkäyntiin on sulautettu melko huomaamaton fallossymboli.

Rooma puolestaan on pieni, vaaleanpunainen matkustusvaunu, joka on parkkeerattu ahtaasti Piilaakson takapihalle. Wall Streetin kohdalta löytyy kuusikulmainen rakennus, jonka sisällä on tykki, ja jota ympäröi amfiteatterikatsomoa muistuttava rakennelma.

Välittömästi herää kysymys, mitä modernin kulutusyhteiskunnan mekat tekevät entisaikojen pyhääkin pyhempien monumenttien (kuten Mekan), kaupunkien ja luonnonpaikkojen kanssa samassa kartassa? Voin jo aavistaa mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Uteliaisuudessani turvaudun kuitenkin Kiasman oppaaseen, josta selviää, että kaikilla teoksessa esitetyillä paikoilla on se yhteinen nimittäjä, että ne löytyvät googlesta hakusanalla ’’pyhiinvaelluspaikat’’3.

3 https://guide.kiasma.fi/teokset/14-map-truthsbeliefs

28

Miner van Pöllö 2/18

Suunta oli oikea, ja ennen kuin huomaankaan, Perryn kulttuurikritiikin terävä kärki on jo päässyt valloilleen ja lävistää koko katselukokemusta. Googlehaun kautta valikoituneet modernin ajan kohteet näyttäytyvät Map of Truths and Beliefs:issa jatkumona muinaisille pyhiinvaelluksen kohteille. Tuntuu kuitenkin jollakin tapaa irvokkaalta ajatella esimerkiksi Hollywoodia (yhtään minkäänlaisena) jatkumona vaikkapa Gizalle… Teos ei säästele katsojaa, vaan pakottaa toteamaan, että vaikka ihmisten arvostuksen kohteet muuttuvat, jonkinlainen inhimillinen perustarve pitää tietynlaisia paikkoja pyhänä ja päästä kosketuksiin näiden paikkojen kanssa ei kuitenkaan ole ajan saatossa muuttunut mihinkään.

Karistan Hollywoodin mielestäni ja siirryn reunoilta kudelman keskiöön ja alan tarkastella pienempää, pyöreään levyyn kuvattua karttaa. Se näyttää jonkin rakennuksen pohjapiirustukselta. Katson jälleen opasta ja saan selville, että levyn keskellä oleva kartta todellakin on kopio British Museumin pohjapiirustuksesta. Kaikkein kiinnostavin seikka tässä pohjapiirustuksessa on se, että kaikki huoneiden nimet on korvattu kuoleman jälkeistä elämää kuvailevilla termeillä.

Alan välittömästi tutkia paikkoja. Vasemmalta puolelta löytyvät muun muassa limbo, bardo ja helvetti.

Alhaalta taivas. Ylhäälle on sijoitettu kuoleman jälkeinen elämä, valhalla ja nirvana. Oikeanpuoleisimmassa huoneessa pitää sijaa iloinen metsästysmaa.

Tulkinta vaatii taustatyötä. Avaan British Museumin pohjapiirustuksen4 ja alan tarkistella vastaavuuksia. Perryn taivas löytyy todellisen British Museumin huoneesta 1, jossa esitellään valaistumisen teemaa. Helvetti puolestaan vastaa oikeassa kartassa Greenville Room:in lahjakauppaa, josta voi ostaa esimerkiksi pieniä, Egyptiläisten patsaiden matkamuistojäljennöksiä, laadukkaita kivikoruja ja klassikkokirjojen erikoispainoksia5.

Perryn kartassa bardo — joka on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ’’siirtymää yhden tilanteen alkaessa ja toisen tultua valmiiksi’’6 — seisoo samalla paikalla kuin 4 https://www.britishmuseum.org/PDF/Free_plans_ download.pdf 5 https://howtospendit.ft.com/art-philanthropy/5249-a-london-museums-secluded-gift-shop 6 Sogyal Ripoche (2004): Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Otava, Helsinki. s 136.

British Museumin etelänpuoleinen portaikko. Bingo, mikä vertaus, ajattelen.

Jos voimme osoittaa vastaavuuden muidenkin Perryn kartan termien ja todellisen museon eri huoneiden teemojen välillä, niin kuvakudelman kuoleman jälkeinen elämä vastaa Egyptiläisiä patsaita, nirvana Kreikan Parthenonia ja valhalla muinaista Assyrialaista Nimrudin kaupunkia.

Vaikuttaa vahvasti siltä, ettei Perry ole valinnut termeille paikkoja summanmutikassa: muinaiset egyptiläiset olivat tunnetusti erikoistuneita kuoleman jälkeiseen elämään. Parthenonin katsotaan usein olevan symboli Ateenan kaupungille sen ollessa valtakautensa huipulla. ’’Valhalla’’ sanan etymologinen juuri viittaa sanoihin ’’surmata’’, ’’murha’’ ja ’’veren vuodatus’’; Nimrudin kaupungista puolestaan on kaivauksissa löytynyt kaiverruksia, joissa kuningas Ashurnasirpal II kertoo valloitusmatkoillaan toteuttamastaan raa’asta väkivallasta.

Mietin vain, että millä tavalla British Museumin valinta koko teoksen keskiöön suhteutuu teoksen laajempaan, pyhiinvaelluspaikkoja listaavaan kontekstiin. Onko museo kaikista pyhiinvaelluspaikoista Perrylle tärkein? Onko se pyhiinvaelluspaikka ollenkaan, ja jos ei ole niin pitäisikö sen Perryn näkemyksen mukaan olla sellainen? Lisäksi mietin erityisesti sitä, mikä on Perryn intentio kuoleman jälkeiseen elämään viittaavien termien taustalla, ja mikä on niiden relaatio juuri British Museumiin?

Onko museo jotakin sellaista, mikä pitäisi liittää kuolemaan, ja jos on niin minkä vuoksi? Edustaako se ’’kuollutta’’ menneen ajan merkityksessä, vai jonakin, mitä tulisi pitää yhtä pyhänä kuin kuoleman jälkeistä elämää muinaisina aikoina? Jätän kaikki kysymykset tässä kohtaa avoimeksi ja jatkan kiertämistä.

Ruukut Perryn käsityöläisyyden erinomaisen korkea taso tulee ehkä kaikkein selkeimmin esiin juuri hänen ruukuissaan. Hieman kauempaa tarkasteltuna niiden klassinen muotokieli saa katsojan hämääntymään — vielä on hetki aikaa kuvitella katsovansa keramiikkaruukkuja. Läheltä katsottuna niiden rikas, monipuolinen ja elävä pinta sekä modernit aiheet paljastavat ruukut kuitenkin kiistattomaksi nykytaiteeksi.

Ruukkujen aiheet pureutuvat nykymaailman asioihin ja ilmiöihin. Yhtäältä ne lähestyvät aiheita yhteiskun-

nan näkökulmasta ja kertovat esimerkiksi politiikasta, kulutusyhteiskunnasta ja luokkaeroista; toisaalta ne lähestyvät niitä yksilön näkökulmasta jolloin ne käsittelevät esimerkiksi identiteettiä, perhesuhteita ja seksuaalisuutta. Parasta on se, että Perryn töissä nämä kaksi eri tulokulmaa harvoin sulkevat toisiaan pois.

Päinvastoin, juuri niiden tasapainoinen rinnakkaiselo luo Perryn ruukkuihin niiden monitasoisen temaattisen rikkauden, jota hänen käyttämiensä lasitustekniikoiden runsaus myöskin heijastelee.

Perryn mestarillinen ja luova lasitteiden työstö näkyy yksityiskohdissa, kuten esimerkiksi kiiltävien, metallin väristen lasitteiden käyttö teoksissa Alan Measles and Claire Visit the Rust Belt (2017), jossa hopeista kiiltävää lasitetta on käytetty vesilätäköissä, ja teoksessa Precious Boys (2004), jossa kultainen lasite ruukun yläosassa luo hyvin aidon vaikutelman arvokkaasta iltaruskosta; tai esimerkiksi syvyysefektin luomisesta monikerroksisella lasitepinnalla teoksessa Memory Jar (2013), jossa pilkotut valokuvien palaset sinkoavat pitkin ruukun pintaa niin, että niiden välissä näyttäisi olevan kolmiulotteista tilaa ja ilmaa. Omaa luokkaansa on myös Perryn hyödyntämä valokuvien siirtotekniikka, jota voi ihailla esimerkiksi ’’kovan’’ maskuliinisuuden konventionaalisia käsityksiä tarkastelevassa teoksessa Shadow Boxing (2016), sekä teoksessa Britain From a Low Viewpoint (2005), jossa kehystetyt, kodittomuutta ja katuja kuvaavat valokuvat on sijoiteltu pensselillä maalattujen, köyhyyttä ja huono-osaisuutta käsittelevien kuvien sekaan. ’’Style Riot’’ (2003) Ruukku on keskikokoinen. Lasitteen väreinä on kermanvalkoinen ja kiiltävä kultainen. Kuvien ääriviivat ovat tummat ja hieman epätarkat ja rakeiset. Vaasia kiertää maisema kadusta, jolla on erilaisia kauppoja.

Ihmisiä seisoo ja kävelee kadulla kauppojen edessä.

Aloitan vaasin kiertämisen nimilapun puolelta. Kuvat ovat jollakin tavalla suurpiirteisiä, ja huomio ohjautuu kuin itsestään tarkkarajaisiin teksteihin: kauppojen logoihin ja ihmisten kantamiin kyltteihin. Kierrän vaasin ympäri toistamiseen. Nimikyltiltä vastapäivään kiertäen vaasin tekstit — ja niiden mielessäni muodostama tarina — etenee näin: [Nike] ’’Cool is the new straight’’, [Ikea] ’’Live with me forever’’, G ray s o n P e r r y : K a n s a nv i i s a u t t a

29

’’New is so old’’, ’’Fashion is consumerist propaganda’’, ’’Art is more than an idea’’ (kadulle menehtyneen miehen vatsaan pystytetyssä kyltissä), [Gap] ’’Sew your own identity’’, ja viimeiseksi: ’’I am serious’’.

rät ja kasvot on piirretty karttaan sellaisinaan. Kuvan alalaidassa, pyöreän kartan alla, on horisontaalinen maisema pienestä kylästä laaksossa. Maiseman keskellä vietetään jonkun hautajaisia. Tämän maiseman oikeassa ylälaidassa, varsinaisen kartan ulkopuolella, lukee teksti ’’NOWHERE’’.

’’Olen vakavissani’’. Niin, vasta tässä kohtaa havahdun siihen tosiseikkaan, että olen juuri kepeästi ihastellut museon kattoikkunasta tulvivan luonnonvalon leikkiä ruukun kermanvalkoisen ja kultaisen lasitteen kaarevilla pinnoilla kiinnittämättä lainkaan ’’vakavissani’’ huomiota siihen, että silmieni edessä on kuva miehestä, joka on seivästetty kadulle kuoliaaksi kyltillä ’’Taide on enemmän kuin idea’’. Yhtäkkiä taide tuntuu varsin vakavalta asialta. Kuolemanvakavalta. Tajuan, että kun kerran avautuu Perryn yksityiskohdille, niiden satiiriselta vaikutukselta ei enää voi paeta.

Teoksen olemuksesta johtuen kuvalla ei tunnu olevan aloitus- eikä päätepistettä – kartan lukemisen voi aloittaa mistä vain. Huomaan kuitenkin karttaympyrän oikeassa laidassa lokerikkomaisen rakenteen, jonka läpi virtaa ihmisiä, ja lähden seuraamaan heitä katseellani. Jono kulkee kohti kartan keskiosaa ja siellä sijaitsevaa vesistöä.

Matkallaan kartassa kuvatun maailman keskiosaan sekalainen ihmisjoukko ohittaa monia kiinnostavia paikkoja. Ensimmäisenä he ohittavat Itsemurhapommittajan, räjähtävän kauniin pensaikon.

Sitten he saavuttavat Hyödyntämättömän potentiaalin ja Lottovoittajan talot, sekä Koulumaksut, jota edustaa sarkofagi ja sen päällä lepäävä luuranko. Puolivälin jälkeen vastaan tulee vielä Niin-kutsutun-edistyksen rauniot, Katumuksen tuulimylly ja Pettymyksen kartano, kunnes he vihdoin saavuttavat Viisauden portin, joka johtaa vesialueelle ja lopulta kartan keskiöön — vaeltajajoukon ilmeiseen päämäärään. Viisauden portin kautta ihmiset pääsevät sillalle, joka johtaa täsmälleen kartan keskellä sijaitsevalle Epäilyn saarelle. Saarella kohoaa ympyränmuotoinen linnake, joka loistaa sädekehän sisällä kirkkaasti kuin aurinko. Ympärillä velloo Epätoivon meri, jossa seilaavat Liiallisen-logiikan-surullisuudeksi (The Sadness of the Excessively Logical) nimetty suuri purjelaiva ja Ylimielisyyden lautta. Saaren ohi uiva kala julistaa: ’’kaikki muuttuu’’. Vastakkaisella rannalla seisoo Järjen rajat (Limits of Reason).

Herää mielikuva ihmiskunnasta kulkemassa ’’edistyksen’’ ja viisauden kautta suoraan kohti epätoivon ympäroimää epäilyä, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin liiallinen logiikka (mikä on tässä surullista) ja ylimielisyys, jotka puolestaan asettavat meidät lopulta vain vasten järjen rajoja.

Muut teokset ’’The Map of Nowhere’’ (2008), etsaus Teos on omasta näkökulmastani ehdottomasti koko näyttelyn kirkkain tähti. Se ei kuitenkaan ole yhtä kookas ja kirkas kuin Perryn kuvakudelmat, ja se on sijoitettu näyttelyssä sivuhuoneeseen, joten se on helposti vaarassa jäädä niiden varjoon. Sisällöllisesti ja yksityiskohtien määrän suhteen se on kuitenkin aivan yhtä rikas kuin monimetriset kudelmatkin.

Värien puuttuessa, jolloin ne eivät ole ohjaamassa katsojan huomiota, teoksen yksityiskohtien ja niiden välisten monimutkaisten merkitysverkostojen hahmottaminen vie huomattavan paljon aikaa, mutta on myös erityisen palkitsevaa.

Teos kuvaa nimensä mukaisesti suurta karttaa ’’ei-mihinkään’’. Kuvan keskusta-alueen täyttää ympyrä, jonka sisäpuolella on kartta. Karttaan nimetyt paikat, niiden orientaatio ja ryhmittely, muodostavat ympyrän keskelle ihmisen vartalon, joka kuvastaa taiteilijan oman vartalon kaavakuvaa sekä keskiaikaista maailmankarttaa.7 (Viittaus keskiaikaiseen karttaan selittää teoksen vanhahtavan kuvaustyylin).

Perryn raajoja ja keskivartaloa ilmaisevat erinäiset vesialueet. Sydän on suuri saari, ja toista keuhkoa kuvaa sademetsä. Vain taiteilijan kämmenet, jalkate-

7 http://artificialgallery.co.uk/artists/grayson-perry/ map-of-nowhere

30

Miner van Pöllö 2/18

Karttaan merkittyjen paikkojen nimet kuvastavat maailman ilmiöitä ja asioita ihmisen näkökulmasta: kulutusta, identiteettiä, sosiaalista statusta, uskomuksia, asenteita, filosofiaa ja paljon muuta. Suurin osa paikoista on kuvattu jonkinlaisiksi rakennuksiksi, mutta joukossa on myös runsaasti erilaisia mielikuvituksellisia henkilö- ja eläinhahmoja, jotka tuovat vah-

vasti mieleen Hieronymos Boschin (c. 1450–1516) satumaiset olennot Maallisten ilojen puutarhassa (1490–1510).

Tuntuu lähes mahdottomalta tuoda esille Map of Nowhere -teoksen yksityiskohtien rikkautta tekemättä jonkinlaista listaa. Tässä voin vain raapaista pintaa, mutta kartasta löytyvät muun muassa kaksipäinen ja alaston lifestyle-guru, antiestetismi, puunhalaajat, post-ironinen laiva (matkaa Vilpittömyyden joella), rappeutuva valtakunta, kriittinen teoria, antivivisektionistit, Alan Measles, vesiletkukielto, kasinokapitalismi, hylätyt lapset, ryyppyputki, tutkijuuden painolasti, hyvä maku, itsekkyysgeeni, Ikea ja Microsoft, toiveikas ajattelu, epäinhimillinen logiikka, eko-uskomus-systeemi, pimeä puoli, normaali lapsuus, kirkko-jossa-ei-ole-taikaa, naapurit helve-

kuka mitä missä

Klassisia ruukkuja, kuvakudelmia, pronssija valurautateoksia, valokuvia, taiteilijan mekkoja, kustomoitu moottoripyörä.

tistä, rajapersoonallisuus, pohjasakkajupit, pyrkimyksien köyhyys, Tesco, vapaa-ajattelijoiden matkavaunu, ’’spirituality-in-my-arse’’, fundamentalisti-ateistit, avaruusprojekti, akatemia, ’’radical-chic’’, tässä-janyt, alisuorittaja, kuolevaisuus, trendikäs viinikellari, viimeisin-pakko-saada, kierrätys, uutisnarkomaani, muovipussikielto, seksismi, rasismi, polttarit, nelikulmainen-tappi-pyöreässä-reiässä, uneksija, hylkiö, hiusgeeli, ostoskeskus (risti), puuttuvat isät, järjen rajat ja Gaia.

Teos kuvaa oleellisesti nykyihmistä ja -maailmaa.

Ehkä nämä kaikki paikat edustavat jonkinlaisia pysähdys- tai kauttakulkupaikkoja meidän nykyihmisten matkalla ei-minnekään, tai ehkä Perry yrittää sanoa, että niiden kautta ihmiset eivät päädy minnekään. Niin tai näin, tämä matka kannatti tehdä. n

Grayson Perry (1960–) on englantilainen nykytaiteilija.

Hänet tunnetaan erityisesti keramiikka- ja kuvakudelmatöistään sekä siitä, että hän on transvestiitti. Perry käsittelee töissään kysymyksiä esimerkiksi sosiaalisesta statuksesta, sukupuolesta, esteettisestä mausta, seksuaalisuudesta ja uskonnosta.

Teoksissa on usein vahvasti autobiografinen ote. Perryn naispuolinen alter ego, Claire, sekä hänen lapsuuden nallekarhunsa, Alan Measles, esiintyvät monissa hänen töistään.

Kansanviisautta näyttely Kiasmassa 13.4.2018–2.9.2018.

G ray s o n P e r r y : K a n s a nv i i s a u t t a

31

Graham Priest: Logiikka

2017 Suomentanut Risto Koskensilta Niin & Näin 179 s.

Kirja-arvio: Ruut Lahdenmäki Filosofi-loogikko Graham Priestin teos Logiikka on laaja mutta kompakti johdatus logiikkaan. Tyyli on yleistajuinen ja helposti lähestyttävä. Ongelmalähtöisistä luvuista koostuvaa teosta ei ole tarkoitettu oppikirjaksi. Sen avulla voi pikemminkin syventää ymmärrystään logiikan ja filosofian välisestä yhteydestä.

Kirjassa lähdetään liikkeelle perusasioista: siitä, mitä pätevyys, totuus ja nimet sekä kvanttorit ovat, siirtyen sitten monimutkaisempiin aiheisiin.

Käsitteet ja logiikan aihealueet esitellään mahdollisimman ei-formaalisesti, mikä ilahduttaa varmaan monia lukijoita. Kirjassa on vain välttämättömimmät kaavat luultavasti siksi, että siinä kannustetaan enemmän ongelmien itsenäiseen pohdintaan.

Kehuttavaa kirjassa on laajuus – siinä liikutaan sujuvasti logiikan perusteista syvälle filosofisiin kysymyksiin. Ongelmat (esimerkiksi identiteetistä ja ajan luonteesta) esitellään lyhyehköissä luvuissa ytimekkäästi mutta kuitenkin tarpeeksi selkeästi, jotta aiheeseen pääsee sisään. Jo alkumetreillä Priest toteaa, että harvaan kysymykseen on yksiselitteistä vastausta, ja teos tarjoaa vain yleises-ti hyväksyttyjä tai muuten vain kiinnostavia ratkaisuja pulmiin. Tällainen kriittinen näkökulma on hyvästä.

Pidin myös siitä, että filosofisia ongelmia pyritään kirjassa tarkastelemaan ja ratkaisemaan logiikan välineistöllä, argumentteja peraten. Logiikka kun jää joskus hieman irralliseksi muusta filosofiasta. Kirjassa tutkitaan esimerkiksi monia Jumalan olemassaolon todistusta koskevia argumentte-ja ja sitä, ovatko ne loogisesti päteviä.

32

Miner van Pöllö 2/18

Erityisesti modaliteetteja ja konditionaaleja koskevat luvut jäivät hyvällä tavalla mietityttämään vielä lukemisen jälkeen. Mielenkiintoisia olivat myös kirjan loppupuolella olevat induktiosta kertovat luvut, koska niistä en tiennyt oikeastaan mitään etukäteen. Muun muassa todennäköisyyden logiikka on selkeästi esitelty.

Priestin tyyli on kepeä ja humoristinen, mikä toimii vastapainona aiheelle, joka on vaikea ja myös vaikeana tunnettu. Kirjassa on paljon esimerkkejä, sanallisia selityksiä ja tarinoita. Lukiessani pohdin muutamaan otteeseen, olisiko logiikan asioita helpompi ymmärtää, jos (ylimääräistä) kerrontaa olisi vähemmän ja itse asiat olisivat etualalla. Toisaalta mielenkiintoisen kerronnan voi laskea kirjan eduksikin. Ainakaan lukijan mielenkiinto ei lopu siihen, etteikö kirja olisi vetävästi kirjoitettu.

Kirjan lopussa on hyödyllinen sanasto sekä symbolien selitykset, mutta olisin toivonut sinne vielä matemaattista esitystä lukujen aiheista, vähintäänkin totuustauluja. Sellainen olisi kätevä silloin, kun ei jaksa tai ehdi lukea koko lukua uudestaan. Jokaisen luvun loppuun on tosin onneksi päätetty laittaa pieni kooste luvun tärkeimmistä kohdista.

Luin kirjaa verkkaiseen tahtiin, luku kerrallaan ja vielä saman luvun monta kertaa. Kerralla kirjaa ei kannata missään nimessä lukea. Monesti jokin luku vaikutti aluksi vaikealta, mutta kun johonkin ongelmaan malttoi syventyä, oli lukeminen palkitsevaakin.

Suosittelen kirjaa filosofisesta logiikasta kiinnostuneille, niille, joilla riittää myös kärsivällisyyttä asioiden ajatteluun. Ja jos ei tunne ollenkaan logiikkaa, kirjasta saa kyllä tarvittavat perustiedot. n

Seuraa eräänlaisen kuvitteellisen hahmon puheenvuoro:

Perin Pateettinen Saivartelija “Minulla on paljon erilaisia tarpeita, jotka kaipaavat selitystä. Miksi teen niitä asioita, joita teen? Miksi minulla on tapana toistaa tiettyjä käyttäytymistapoja ja tehdä niistä – eikä jostain muusta – automaation voimasta toistuvia tekoja, rutiineja? Ajattelu ja suhtautumistavat asioihin voivat olla rutiineja.

Johtuuko se, että teen ja toistan samoja asioita ja ajatuksia, siitä, etten ole selvittänyt tarpeeksi hyvin itselleni omia tarpeitani? Tällöin palataan siihen ikuiseen teemaan: tunne itsesi, mikä onkin paras ja erinomaisin teema kaikista. Se, että selvitän sen, mitkä tarkalleen ottaen ovat tarpeeni, vaatii että selvitän syitä sille, miksi teen mitä teen.

Impulsiivisten nautintojen varassa toistuvat mekaaniset käyttäytymistavat kaipaavat selitystä.

Halut, jotka menevät aidompia tarpeitani vastaan, ovat kaikkein hankalimpia ymmärtää. Miksi teen kerta toisensa jälkeenkin vielä typeriä asioita, jotka tiedän typeriksi jo ennalta, vaikka tiedän ne typeriksi jo ennalta? Ei ole mitenkään itsestään selvää, että itse haluan edes tehdä niitä asioita, joita teen. Ei myöskään se, että haluan itselleni nimenomaan hyviä tai hyödyllisiä asioita, mutta silti näissä haluissani on usein jotakin syvästi häiritsevää.

Ehkä vastaus, jota olin etsinyt kaiken aikaa, on löytää jotakin parempaa tekemistä itselleni. Ehkä minun on vain pakotettava käyttäytymistapani uusille, tuntemattomille alueille, mennä kartoittamattomille vesille niin sanoakseni. Käyttäytymistapoja voi tässä neuroottisten impulssieni varassa riippuvassa toiminnassa ajatella ikään kuin veden uomina, joita vuosien kulutus on piirtänyt materiaaliseen rakenteeseeni, samalla tavalla minun kehooni sekä elinolosuhteisiini. Ehkä oikea vastaus olikin edessäni koko tämän ajan: samaa virtaa en välttämättä tule

kohtaamaan toista kertaa täysin samanlaisena, mutta virran uoma on pakotettava tästäkin riippumatta väistymään, koska se kasaa eteeni vain hyljättyjä, haisevia vanhoja puisia laivoja. (Erilaisissa metaforissa on eri tavoin voimaa. Syy sille, miksi jotkin metaforat kestävät elämää, on siinä, että niissä säilyy voimaa.

Tuntemattomien vesien kartoittamisen metafora olisi ehkä yksi kuluneimmista kliseistä, ellei se olisi ajankohtainen aina, ellei se niin usein toistaisi itseään pelkästään sen omasta voimasta.) Virran suuntaa on pakotettava liikkumaan, vaikka sen olisi tapahduttava väkisin. Minä en voi jatkaa toimintaani samalla tavalla: jonkin on pakko muuttua. Muutoin ei sanalla sanoen hyvää seuraa. Vaikka luontoni ei voikaan lakata kysymästä, miksi, voi miksi on minun kohdalleni sattunut näin paljon epäonnellisuutta ja mielentyyneyden horjuntaa? Miksi juuri minä?

Kysymyksiä voisi kysellä kysymistään kenties hamaan loppuun saakka, mutta yksi asia pysyy alati samana: se on itse tässä veitsellä väännettävä puusta uusi laiva, se on loputon työnsarka, sitä kyntömaatahan riittää loputtomiin, kun kaikki väärä tuntuu minulle niin oikealta ja kaikki oikea on niin väärin ja kun kieroon kasvaneena alusta asti minun on muututtava taas ihmisenä, pakattava romuluuni ja lähdettävä taas etsimään uutta alkua jostakin muualta. Minun on muututtava ihmisenä, tästä minulla ei voi olla kysymystäkään enää – eikä minulla olekaan oikeastaan mitään huolenaihetta, sillä vaikka kaikki huoli liittyy epämääräisyyteen, minähän en tässä tapauksessa koskaan taivu esittämään yksinkertaisia asioita monimutkaisina enkä valheellisia asioita oikeellisina. Minulla ei toisin sanoen ole minkäänlaista epämääräisyyden hiventäkään sielussani, kaikki on minulle itselleni selkeää ja kirkasta, kaikki on arvoltaan joko kirkkaasti totta tai pelkkää tyhjää pimeyttä, epätotta. En hyväksy mitään maallisia, Ku v i t t e e l l i s e n h a h m o n y k s i n p u h e l u

33

alhaisia katsomistapoja näihin asioihin, minussa on hieman enkelin hulluutta, enkä ole koskaan pitänyt siitä, mitä maan tomu tekee minun vatsalleni. Katson asioita mieluiten apollonisesta näkökulmasta. Olen kaikkea katsomaani maan pintaa ja kerrosta, empiriaa ihan pienen etäisyyden päässä, pidän kaiken, missä on epämääräisyyksiä sekä tahroja, mieluummin etäällä itsestäni.

Jos teorian kautta ajatellaan, tässähän ei luultavasti ole mitään varsinaista vikaa, mutta käytännössä kenties kyllä. Käytännössä ja teoriassa ei sinänsä ole paljoakaan eroa; teoriassa pysytteleminen on helpottavaa, se luo tietynlaista turvallisuuden tuntua.

Mutta kun asiaa ajattelee hieman enemmän, niin teoriassa pysyttelemisessäkin on omat vaaransa.

Se voi kylmentää pään sekä muut jäsenet ja tehdä tunteettomaksi. Ja minun on nyt rikottava se loitsu, joka on vanginnut minut ja saanut toistamaan näitä saastaisia, minut niin likaiseksi tekeviä neuroottismekaanisina deterministisinä rutiineina toistuvia toimintatapojani – minä olen addikti, ja se kaivertaa reikää minun rintaani, hiljalleen se tunkeilee sisään rintalastani kohdalla ja pyrkii asettumaan kodiksi sielussani vatsan seutuvilla asumaan. Riippuvuuteni rumuus näyttäytyy tällaisina aikoina kaikessa turmeltuneisuudessaan, kun en voi olla katsomatta

34

Miner van Pöllö 2/18

kasvoilleni asettuvia vaivoja, minun kokemukseni: pelkkää negatiivista ekstaasia, tunsin kuinka kaikkosi onnellisuus, itseäni en hyljeksimiseltäni näe, enkä pysty tyytyä, kuorellani on sietämättömiä tunteita, olen eilisillan muistikuva, radio josta loppuu patteri, ääni rahisee ja hiljenee, minä vuodan verta, tähän kohtaan tuhlautuu sukuni, ja aistieni valheet ja vaiheet, ja surua, surua, surua, kuinka voisin siitä kertoa? miten olen maannut huoneessani liikkumattomana vuoteellani, kun kaikki raajani pumppasivat akkuhappoa. Minun pitää keksiä suunta, syy, minun pitää keksiä Päämäärä, terveys, e-lä-män-ha-lu. Tai sitten pitäisi vain ostaa uusi pullo viiniä ja huokaista, kun kukaan ei oikein jaksa hymyillä ja kaupassakin ovat niin väsyneitä.

Voisinpa kaivautua kuusen juuren alle ja piiloutua myyränkoloon ja levätä hetkisen. Päiviä surkeita, kuin kurjet, kun niiden pitää lähteä. Ja minä katoan dissosiaatioihini. Kun ottaa kiinni itsestään oikein kunnolla, on helpompaa nousta ylös sängystä. Minä nostan itselleni savukkeen suuhuni ja alan polttaa.

Poltan sen, ja ennen kuin olen noussut olen jo polttanut kaksi savuketta. Alkaa iltavalot syttyä ulkona, on helmikuun alkupuolta ja minä olen nukkunut koko valoisan ajan yli. Pääni sisällä pyörii. En pysty pysyä aloillani, mutta en saa itseäni hievahtamaankaan.”