Pääkirjoitus: Kesätapahtumat voivat olla seikkailu

PÄÄKIRJOITUS

Kesätapahtumat voivat olla seikkailu

Tänä vuonna se vihdoin tapahtui, asia, jota olen pienellä pelolla odottanut. Nimittäin se, että en tuntenut Ruisrockin mainosjulisteen pääesiintyjistä yhtään, eivätkä ne seuraavaksi suurimmallakaan fontilla painetut juuri kelloja soittaneet. No, sellaista se on, ihminen vanhenee ja nuorisolla on omat metkunsa. Paitsi että päätin, etten suinkaan sulkeudu omaan nostalgiaani, vaan sen sijaan tutustun näihin minulle tuntemattomiin bändeihin. Käytin yhden illan kuuntelemalla niitä ja kuten odottaa sopii, osasta pidin, osasta en. Hyvä meininki oli kuitenkin kaikilla, ja illan päätteeksi olin hieman viisaampi kuin aiemmin.

Helposti käy niin, että sitä fakkiutuu omiin

kuvioihinsa, eikä anna uudelle edes mahdollisuutta. Käy samoissa kesätapahtumissa ja jättää väliin joka vuosi ne tietyt (minäpoika se en kuuntele klassista musiikkia!), eikä näe kuinka paljon hienoa olisi koettavana, jos raottaisi silmälappujaan. Aivotkin tykkäisivät, jos välillä kokeilisi jotain uutta.

Tänä kesänä laajennan omaa repertuaariani käymällä myös sellaisissa tapahtumissa, joissa en ole ennen ollut. Ainakin siis Neitsytperunafestareilla, Paavo Nurmi Gamesissa ja Linnan turnajaisissa.

Toki vanhat tututkin on luuhattava läpi: Ruissi, DBTL ja Ilmiö. Varmaan vähän klassistakin voisi käydä kuuntelemassa. Ja tietenkin kesäteattereissa. Ja museoissa. Ja Aurafestillä. Ja Keskiaikamarkkinoilla. Ja Pienpanimofestareilla. Ja terasseilla. Ja jokirannassa.

Kesä-Turussa tapahtuu niin paljon, että kaupungista ei tarvitse poistua koko kesänä ja tekemistä riittää joka päivälle. Sitä kohti!

Roope Lipasti