Turkulaisuuden ytimessä

Teksti: Roope Lipasti ◆ Kuvitus: Ulriikka Lipasti Turkulaisuuden ytimessä

Daniel Juslenius (1676–1752) oli pitkään näkyvästi esillä kaupungissa, sillä hänen mukaansa oli nimetty yksi yliopistorakennus, Juslenia. Nyt se on purettu ja tilalle Yliopistonmäelle valmistui massiivinen Aurum. On siis tullut aika muistella tätä rakennuksensa menettänyttä suurmiestä, sillä hänen kuuluisa väitöskirjansa vuodelta 1700, Aboa Vetus & Nova eli ”Vanha ja uusi Turku”, on edelleen mitä parhain opaskirja turkulaisuuteen. Se on myös mannaa itsetunnolle ja ehkä osaltaan myös selittää, miksi turkulaiset ovat toisinaan vähän arrogantteja. Juslenius nimittäin todistaa vastaansanomattomasti, että turkulaiset - ja laajemmin suomalaiset – ovat kutakuinkin koko maailman paras porukka.

Juslenius lähtee liikkeelle laittamalla varsinaisen

Suomen järkeviin mittoihin: väitöskirjan nimiölehden mukaan hän oli alun alkaen pohjoissuomalainen, mikä tarkoitti että hän oli kotoisin Mietoisista.

Muutoin hänen näkemyksensä mukaan suomalaisten – ja siis ennen kaikkea turkulaisten, koska Turku oli maan ainoa kunnon kaupunki – vaikutus maailmalla muinaisina aikoina oli merkittävä: suomalaisten asutus ja heidän sotaisa mahtinsa on aikain alussa ulottunut Donilta Reinille ja Jäämereltä Välimerelle.

Esimerkiksi saksalainen Marburgin kaupunki on suomalaisten vanha siirtokunta – sen aiempi nimihän on Mattium johtajansa Matin mukaan.

Homeroksen Odysseiassa mainitut kimmeriläiset Juslenius selittää kemiläisiksi. Kirkkonummi taas tarkoittaa ”Kreikan nummea” ja Kuurinmaa on saanut nimensä Suomen Kyrön mukaan.

Myös vandaalit polveutuvat suomalaisista. Heitähän on toki vielä keskuudessammekin, minkä huomaa katukuvassa esimerkiksi siinä, millä tavoin sähköpotkulautoja heitellään minne sattuu.

Jusleniuksen mukaan alun alkaen Turun

suunnille tultiin, kun vedenpaisumuksen jälkeen Jaafetin jälkeläiset siirtyivät Maagogin johdolla kohti pohjoista. Pian he ryhtyivät rakentamaan Turkua. Juslenius päättelee myös, että suomen kieli on yksi Baabelin kieltensekoituksessa syntyneistä peruskielistä ja on sukua kreikalle ja heprealle. Peruskieli se on siksi, ettei sitä voida johtaa mistään toisesta kielestä.

Näin Juslenius: ”Suomi on monien muiden kielten, nimittäin lapin, viron ja bjarmin kantakieli. Muutamat lisäävät näihin vielä slaavin, johon luetaan venäjä, puola, unkari, böömi ja moldovia.”

Eipä vähän mitään!

Suomen kieli sinänsä on pysynyt aina samanlaisena, paitsi että siinä on lukemattomia murteita. Puhtainta suomea puhutaan Loimaan ja Huittisten pitäjässä.

Turusta Jusleniuksella on lähinnä hyvää

sanottavaa: ”Ilma on raikasta eivätkä seutuamme vaivaa myrkylliset eläimet, ja lisäksi kaikkialla on terveysvettä.”

Tulipalotkin ovat olleet lähinnä hyväksi: Esimerkiksi Luostarinmäki on saanut nimensä ”paavinvallan pimeydessä rakennetun luostarin mukaan. Mutta heti oikean uskon omaksumisen jälkeen luostari sopivasti sattuneen tulipalon ansiosta tuhoutui merkiksi siitä, että evankeliumin totinen tuli poltti silloin paavin opin pahnat”.

Nähtävyyksiä kaupungissa piisaa: ”Jos minulla olisi samanlainen kerskailuntaito kuin millä ulkomaalaiset kehuvat omia kirkkojaan, voisin melko vakuuttavasti sanoa, ettei koko maailmasta löydy Tuomiokirkkoa ylväämpää.”

Rakennustaidossakaan ei ole valittamista: ”On myös hyvin vanha Turun linna, puhumattakaan pitkästä maanalaisesta käytävästä, jonka munkkien kerrotaan muinoin rakentaneen katedraalikoulusta Pyhän Maarian kirkkoon asti. Vaikka se kulkee painavien talojen, peltojen ja jopa joen alitse, se ei kuitenkaan ole tietääkseni vuosien varrella kärsinyt vahinkoa todistaen näin rakentajansa todella erinomaisen ammattitaidon.”

Turkulainen ruokakulttuuri on vertaansa

vailla: ”Sikäli kuin tiedän. on ruoka tuskin missään halvempaa kuin täällä – – Ruuanlaitossa Turku ei jää jälkeen mistään muusta kaupungista eikä Suomi mistään muusta maasta. Haljetkoot arvostelijamme kateudesta!”

Arvometallejakin on vaikka kuinka paljon: ”Melkein suoraan päämme yläpuolella näkyvä pohjantähti on Jumalan sormi, joka näyttää, mistä metalleja, kallisarvoisinta maailmassa, voidaan kaivaa – –. Hyvä lukija, näin edulliselle paikalle esi-isämme perustivat Turun!”

Sotilaina turkulaiset ovat urheita ja kekseliäitä. Esimerkiksi haarniskana pidettiin talvisaikaan karvaisia vuotia, jotka oli valeltu vedellä ja jäädytetty koviksi. Eikä siinä vielä kaikki: Juhana III valtakaudella kuusisataa suomalaista talonpoikaa nujersi taistelussa satatuhatta venäläistä!

Vaikka ihmekö tuo, sillä ”Olemme kestävää sukua. Viemme vastasyntyneet lapsemme jokeen ja karkaisemme heitä kovassa pakkasessa sen aalloissa.” Nykyiset nössösukupolvet eivät tuossa menossa pärjäisi pitkään! F