Ajattomia Kullervo-hetkiä

Ajattomia Kullervohetkiä

Kullervon traaginen tarina vetoaa ohjaaja Linda Wallgreniin, koska kuka tahansa meistä voisi olla Kullervo. Kaupunginteatterissa nähdään Aleksis Kiven Kullervo nyt naisten näyttelemänä.

Kullervoa esittävä Helmi-Leena Nummela (vas.) ja ohjaaja Linda Wallgren.

Kullervon hahmo on tuttu niin Kalevalasta, Kiven näytelmästä kuin Sibeliuksen musiikista ja Gallen-Kallelan taiteesta tai vaikka Sallisen oopperasta.

Eikä se ehkä ole ihme, sillä Kullervo muistuttaa klassisia tragedioita aina antiikista Shakespeareen. Itse tarinahan menee niin, että Kullervon perhe kuolee veljesriidassa ja hän itse joutuu orjaksi. Inha Pohjolan tytär kiusaa Kullervoa ja leipoo leipään kiven, minkä seurauksena Kullervon ainoa isänperintö, puukko, katkeaa. Kullervo lähtee kostoretkelle ja makaa siinä sivussa tietämättään siskonsa kanssa, joka hyppää asian valjettua koskeen. Lopulta Kullervokin tappaa itsensä.

Kaikkiaan siis valoisa ja viihdyttävä tarina! Se itse asiassa olikin asia, joka kiinnitti ohjaaja Linda Wallgrenin huomion, kun hän aikanaan teki teatterikoulussa oppilastyön Kullervon pohjalta: miksi Kullervo on niin suosittu suomalaisen kulttuurin henkilö, koska hän kuitenkin on antisankari ja aika epäsympaattinenkin hahmo? – Kullervohan edustaa suomalaisuuden synkimpiä puolia, kateutta ja kostonhimoa. Toisaalta hän on samalla tunnistettava hahmo kelle tahansa, joka on jäänyt ulkopuoliseksi tai kokee tulleensa hylätyksi. Hänen kohtalonsa voisi tapahtua kelle tahansa, joka ei osaa käsitellä katkeruutta. Mutta toinen kysymys on, mihin se katkeruuden kokemus johtaa, ellei pysty muuttamaan omaa suuntaansa. Onko kosto ratkaisu vai tuottaako se vain lisää vihaa? Wallgren miettii.

#Kullervotoo Kaupunginteatterin näytelmässä Wallgren halusi tehdä vähän erilaisen Kullervon. Se näkyy esimerkiksi roolituksessa – kaikki näyttelijät ovat naisia. – Pohdimme vähän sellaisia #metoon alkuunpanneita voimia – kokemuksia epätasa-arvosta ja siitä, että tulee kaltoin kohdelluksi. Ne ovat juuri niitä Kullervo-hetkiä.

Toisaalta kyseessä ei ole mikään mies–nais -kysymys, vaan kyse on laajemmin siitä, kenelle on tilaa ja kuka saa äänensä kuuluviin, Wallgren muistuttaa: – Kullervo-hetken ei myöskään tarvitse olla mitään ihmeellisen suurta. Se voi olla tölväisy, tai että joku kiilaa ohi jonossa. Mutta toki se voi olla isoakin: että kiitos vain edelliset sukupolvet, kun maailmantila on mikä on. Pandemia vie nuoruuden tai ilmastonmuutos kaiken!

Sillä, että näyttämöllä on vain naisia, on oma funktionsa: – Sen kautta on toivottavasti mahdollista paljastaa esimerkiksi se, kuinka sukupuolittunutta aggression näyttäminen kulttuurissa on hyvin. Harvoin nähdään esim. vihaisia naisia niin, että se olisi hyväksyttävää. Nyt nähdään.

Universaali Kullervo Kullervon teksti on alun perin Aleksis Kiven, ja se puolestaan perustuu Kalevalaan. Kivi on kuitenkin laajentanut tarinaa: – Siellä kuuluu Daniel Hjortin ja Shakespearen sekä antiikin tragedioiden vaikutusta. Kivi ei sinänsä ollut tai halunnut olla fennomaanien äänitorvi, mutta onhan Kullervossa nähtävissä myös Kiven ajan henki, että Suomi on ikään kuin Kullervo siinä isompien ikeessä. Omassa sovituksessani keskitytään Kullervon henkilön tarinaan, mutta olen tiivistänyt ja tislannut sitä, Wallgren kertoo.

Kiven teksti on hyvin elävää mutta myös nykyihmiselle vähän hankalaa: – Lauserakenteet ja sanat poikkeavat totutusta, mutta vastaavasti kieli on kyllä hyvin muhevaa, kun oikein Kiven kielellä vaikka kirotaan! Meillä on ollut kuiskaaja koko ajan treeneissä apuna, että tehdään oikein ja tarkasti Kiven mukaan: se ei ole älköön, vaan elköön ja niin edelleen.

Kullervo on itse asiassa niin traaginen hahmo ja elämä potkii häntä niin huolella päähän, että se melkein kääntyy jo koomiseksi: – Välillä on mietitty että apua, tehdäänkö tässä tragediaa vai puskafarssia. Joka tapauksessa Kullervo on traaginen ennemmin kuin ihailtava hahmo – eikä se riipu sukupuolesta tai -polvesta: Kullervossa elävät kaikki sukupuolet ja myös ikäkaudet sekä historian ajat, Wallgren miettii. F

info

Kullervo, ensi-ilta 3.9. Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Esitykset jatkuvat joulukuun lopulle.

Merielämyksiä kaikkina vuodenaikoina