Pääkirjoitus: Torille

PÄÄKIRJOITUS Torille!

Uusi uljas Kauppatori valmistuu vihdoin tänä syksynä. Projektista alettiin puhua 1990-luvulla, joten ainakin se on huolella suunniteltu. Jo nyt näyttää myös siltä, että monen vuoden keskustakaaos ei ole mennyt vallan hukkaan, sillä torista tuntuisi tulevan viihtyisä.

Hyvä niin.

Alun perin, 1600-luvulla, Uuden torin keskellä oli kahden tien risteys. Nykyisen muotonsa Kauppatori sai palon jälkeen, kun Engel piirsi uuden asemakaavan. Hän suunnitteli torin ympärille erilaisia empiretyylisiä rakennuksia, muun muassa uuden raatihuoneen. Niitä ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Sen sijaan rakennettiin ortodoksikirkko, ja 1900-luvun puolivälin jälkeen vastaavasti purettiin moni toria ympäröinyt kaunis rakennus.

Uusien toripaviljonkien, Börsin, Wiklundin uudistusten sekä peruskorjatun Vanumamman talon myötä tori ansainnee jälleen paikkansa Turun sydämenä. Sitähän se Turku tarkoittaakin, toria!

Nykyistä Kauppatoria markkinoidaan jonkinlaisena elämyskeskuksena tai kaupunkilaisten olohuoneena, jossa on esiintymislavaa, kahviloita ja ravintoloita – sekä toivottavasti myös torikauppaa. Elämyskeskuksia torit ovat tietenkin olleet aina. Niillä on nähty ilveilijöitä, kuultu uutisia, käyty kauppaa sekä kärsitty rangaistuksia.

Piiskapaalu tai jalkapuu eivät ehkä ole enää nykyaikaa, joten torille voisikin pystyttää kiitospaalun. Sen luo saisi mennä seisoskelemaan ja ottamaan vastaan kaupunkilaisten kehuja se virkamies tai kaupunkilainen, joka keksii, miten seuraavaksi myös Suurtori saataisiin eläväksi – nyt kun Kauppa- ja Vähätorikin sitä jo ovat. Hyvä alku olisi, että koko Taiteiden talon korttelin portit olisivat alati auki niin, että korttelin läpi pääsisi kulkemaan aina Nunnankadulta Teinin sisäpihalle saakka.

Kiitospaalun luona tarjottaisiin innovaattorille torikaffet kaupungin kassast.

Roope Lipasti