Paras vuosi ikinä

Vuodet 2020 ja 2021 jäävät monien mieleen masentavina ja ankeina. Sen vuoksi on kohtuullista, että vuodesta 2022 tulee paras vuosi ikinä. Näin se käy.

Jo tammikuu kertoo, mitä tuleman pitää. Äitinsä ullakolla asuva 37-vuotias Markku tekee netin syövereissä omaa tutkimustaan todistaakseen, että kaikki Suomen presidentit ovat Paasikiven jälkeen olleet ulkoavaruudesta tulleen liskorodun edustajia.

Yhtäkkiä Markku saa älykkyyskohtauksen, huomaa teorioidensa hulluuden ja suuntaa tutkimuksen uusille urille kehittäen viikossa suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan yhdistävän kaiken teorian. Helmikuussa Suomi voittaa olympiakultaa jääkiekossa. Finaalissa Ruotsi johtaa 4–1 vielä minuutti ennen loppua, Suomi tulee tasoihin ja tekee jatkoajalla voittomaalin, joka pomppii verkon perukoille neljän ruotsalaispelaajan luistinten ja maalivahdin takamuksen kautta. Voitto nostaa suomalaisten itsetunnon pilviin ja sen seurauksena loppuvuoden aikana Suomeen syntyy kymmenittäin uusia

Nokioita, Woltteja ja Supercellejä. Urheilun puolella kultamitaleja tulee vielä muun muassa naisten jalkapallosta, salibandysta ja saappaanheitosta. Esa Saarinen kirjoittaa voitosta kirjan, jossa hän kutsuu valmentaja Jukka Jalosta renessanssineroksi, messiaaksi ja suurvisiiriksi.

Pekingin talviolympialaiset osoittavat viimein

oikeaksi myös väittämän, että kisojen järjestäminen sortovaltioissa edistää urheilujärjestöjen korruption lisäksi myös isäntämaiden demokratiakehitystä. Kisojen jälkeen Kiina arvioi uudelleen Maon ajan (ei mennyt kuin Strömsössä), lopettaa uiguurien sorron, takaa sanavapauden kaikille, lupaa vapaat vaalit syksyksi ja palauttaa Hongkongin erityisaseman. Uuden ajan symboliksi nousee Hongkongissa järjestettävä, yli miljoona osallistujaa keräävä kommunistisen Kiinan historiaa ironisoiva live-roolipeli Suuri Larppaus.

”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä”, hoilaa koko maailma uudenvuoden bileissä.

Muuallakin diktatuurit vapisevat. Esimerkiksi Valko-Venäjällä Aljaksandr Lukashenka herää toukokuiseen aamuun, jolloin poliisit ja sotilaat kieltäytyvät tottelemasta laittomia määräyksiä. Lukashenka pakenee jalkapatikassa Venäjälle, joka vielä tuolloin haraa demokratiakehitystä vastaan. Rajaa ylittäessään hän osoittaa komiikan ja draaman tajunsa huikaten paikalle osuneille valokuvaajille: ”Hevonen, valtakunta hevosesta!”

Upean vuoden ainoa häpeäpilkku on jalkapallon

MM-kisojen järjestäminen Qatarissa. Englantilaislehti The Guardian arvioi jo alkuvuodesta 2021 yli 6 500 siirtotyöläisen kuolleen kisoihin liittyvissä rakennusprojekteissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Lontoon olympiakisojen järjestelyihin liittyneissä työtapaturmissa kuoli yksi ihminen (ja tämä maassa, jonka organisointikyvyn kirkkaimpia helmiä ovat brexit ja keskuslämmityksen korvaaminen kuumavesipulloilla).

MM-kisojen valopilkku on Neymar, joka tekee jo avausottelussaan ennätyksen, jota tullaan tuskin koskaan rikkomaan: hän onnistuu ensimmäisen puoliajan aikana saamaan kontaktitilanteissa 49 hengenvaarallista vammaa, mutta tekee silti kaksi maalia.

Ruotsissa nämäkin kisat ovat pettymys, mutta vuosi huipentuu silti suuren ilon ilmoitukseen: taistelu rikollisuutta vastaan näytti vielä talvella hävityltä, mutta tilanne kääntyi kesän ja syksyn aikana järjestäytyneen yhteiskunnan hyväksi. ”Ruotsi ei ole enää koko tunnetun maailmankaikkeuden vaarallisin paikka asua”, julistaa pääministeri. Monet rikollisjengien valtaa Ruotsista Venezuelaan ja Kolumbiaan alkuvuonna paenneet palaavat jouluksi kotiin.

Uljas aikakausi tarvitsee tietysti oman tunnusbiisinsä. Uudeksi We Shall Overcomeksi valikoituu PMMP:n Matkalaulu. ”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä”, hoilaa koko maailma uudenvuoden bileissä.

Kukaan ei muista, että seuraava vuosi alkaa heti puolenyön jälkeen. Ja jo tammikuun kolmantena Wall Streetiltä alkaa kuulua kummia… F