Moderneissa runo-olympialaisissa

Aina Helsingin olympialaisiin saakka olympialaisissa kisattiin urheilun lisäksi myös taiteissa. Suomalainen runoilija Aale Tynni on taidekisan historian ainoa kultamitalin saanut nainen.

Miltä kuulostaisi, jos Suomi lähettäisi Pekingin kisoihin edustajia myös taiteissa? Turusta voitaisiin lähettää vaikka kirjailija Jussi Seppänen, sillä hän on julkaissut urheiluaiheisen kirjan. Kuvataiteen puolelta Erika Adamsson varmasti tekisi maalauksen joka hyväksyttäisiin. Musiikin puolella Kauko Röyhkän Cooperin testi -biisi olisi potentiaalinen olympiavoittaja.

Valitettavasti vain taidelajeissa ei enää kisata. Ne kuitenkin olivat kiinteä osa olympiakisojen ohjelmaa Tukholmasta 1912 aina Lontooseen 1948 saakka. Mitaleja jaettiin urheilun ohella arkkitehtuurissa, kuvanveistossa, maalaustaiteessa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Näitä kutsuttiin Muusain viisiotteluksi.

Suomi on itse syypää siihen, että traditio katkesi: kun Helsinki järjesti vuoden 1952 olympialaiset, lihakset eivät kerta kaikkiaan riittäneet taidekisojen järjestämiseen. Järjestelyaikaakin oli liian vähän. Lopullisen kuoliniskun taidekisat saivat KOK:n päätöksellä vuonna 1954.

Kreikkalaisten ja amatsonien taistelu Idea taidelajien ottamisesta mukaan oli alun perin modernien olympialaisten isän, paroni Pierre de Coubertinin. Ensimmäiset olympialaiset eivät olleet saaneet juuri suuren yleisön suosiota ja de Coubertin ajatteli että koplaamalla taidekisat urheilun oheen nostettaisiin yleisön kiinnostusta. Vuonna 1952 olympialaiset olivat maailman seuratuin urheilutapahtuma, joten pahaiset taiteet joutivatkin mennä.

Suomessa taidekisoihin suhtauduttiin vähätellen, mutta Lontoon kisoihin kuitenkin satsattiin, koska seuraavat olisivat Helsingissä. Suomesta lähti kilpailuun kymmenen kilpailutyötä, jotka saavuttivat kaksi kultamitalia, yhden hopean, yhden pronssin ja kaksi kunniamainintaa. Osallistumiskertoihin suhteutettuna suomalaiset menestyivät taidekisoissa paremmin kuin mikään toinen kansakunta.

Kisatöiltä edellytettiin, että niitä ei ollut julkaistu aiemmin ja että ne olivat urheilun innoittamia. Alun perin säännöt olivat vielä paljon tiukemmat. Esimerkiksi kuvanveistokisassa määriteltiin:

”Luokka A: Kymmenen jalkaa pitkä ja neljä jalkaa korkea friisi, joka esittää joko (a) voittokulkuetta tai (b) kreikkalaisten ja amatsonien taistelua

Luokka B: Mikä tahansa seuraavista aiheista reliefinä a) jalkapallo-ottelu b) kiekonheittäjä c) Herkules ja Antaeus"

Myös muiden taidelajien säännöissä kerrottiin tarkasti mitä aiheita piti käsitellä.

Kukas kissan hännän nostaa… Tukholman kisojen alla ruotsalaiset kuitenkin kehtasivat asettaa kyseenalaiseksi, onko taiteessa ylipäänsä mielekästä kisata tällä tavalla, mutta de Coubertin veti herneen nenäänsä ja sai tahtonsa läpi. Tukholmassa palkintotuomariston muodostikin lopulta de Coubertin yksinään.

Se hyvä puoli tästä oli, että de Coubertin palkitsi oman, tosin salanimellä kilpailuun lähettämänsä, Oodi urheilulle -runon kultamitalilla.

Paroni oli toki muutenkin sielunelämältään erikoinen kaveri. Esimerkiksi vuonna 1915, kun ensimmäinen maailmansota oli hetkeksi jämähtänyt taisteluhautoihin, de Coubertin helli ajatusta, että saksalaiset suostuisivat aselepoon olympiakisojen ajaksi, koska kisat oli tarkoitus pitää Berliinissä 1916. Antiikissakin oli tehty niin, keskeytetty sotiminen, miksi siis ei nyt?

Taiteen paralympialaiset Vuonna 1947 lopulta järjestettiin eräänlaiset taiteen alkulohkon kisat Suomessa. Sen voittajat pääsivät de Coubertin palkitsi oman, tosin salanimellä kilpailuun lähettämänsä, runon kultamitalilla.

osallistumaan olympialaisiin. Edelleen vaatimuksena oli että jutun piti liittyä urheiluun.

Aikaansa kuvaavaa oli, että eräs raadin sinänsä hyvänä pitämä romaani raakattiin pois kisasta, koska se käsitteli vammaisurheilua, eikä invalidin urheilupyrkimyksistä kertovan kirjan katsottu täyttävän urheiluaiheen vaatimusta. Kirjailija puolusti teostaan sanomalla, että siinähän nimenomaan urheiluharrastus auttaa henkilöä pääsemään eteenpäin elämässä, mutta teosta ei olympialaisiin lähetetty.

Aale Tynnille tieto runouden kisan voitosta tuli kustantajan WSOY:n kautta. Tulokset julistettiin pari viikkoa ennen kuin varsinaiset kisat alkoivat, joten voittajat pääsivät valtion kustannuksella Lontooseen bilettämään. Turusta lähdettiin höyrylaivalla. Suomen Urheilulehden toimittaja Harri Eljanko haastatteli matkalla Aale Tynniä ja kuvaili kuinka miellyttävä henkilö tämä oli ja kuinka keskiviikon tansseissa yläsalongissa tällä oli käynyt hyvä ”flaksi”.

Tynni ei itse harrastanut urheilua, mutta oli tehnyt gradunsa kreikkalaisesta naisrunoilija Sapfosta ja tunsi antiikin Kreikkaa. Voitokas ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:

Oi Hellaan laakeri ylhäinen, sinä ikävöity puu! Kädet yli vuosituhanten sinun lehviis kurkottuu. Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat ne varttasi korkeaa! Olet ylpeä puu: sinä kumarrat vain voittajaa. F

info

Lähde: Lasse Erola: Unohdetut olympiavoittajat Pekingin talvikisat alkavat 4.2.2022