Teksti: Roope Lipasti ◆ Kuvitus: Teksti: Ulriikka Roope Lipasti
Moderneissa runo-olympialaisissa
Aina Helsingin olympialaisiin saakka
Mitaleja jaettiin urheilun ohella arkkitehtuurissa, kuvanveistossa, maalaustaiteessa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Näitä kutsuttiin Muusain viisiotteluksi. Suomi on itse syypää siihen, että traditio katkesi: kun Helsinki järjesti vuoden 1952 olympialaiset, lihakset eivät kerta kaikkiaan riittäneet taidekisojen järjestämiseen. Järjestelyaikaakin oli liian vähän. Lopullisen kuoliniskun taidekisat saivat KOK:n päätöksellä vuonna 1954.
olympialaisissa kisattiin urheilun lisäksi myös taiteissa. Suomalainen runoilija Aale Tynni on taidekisan historian ainoa kultamitalin
M
saanut nainen.
iltä kuulostaisi, jos Suomi lähettäisi Pekingin kisoihin edustajia myös taiteissa? Turusta voitaisiin lähettää vaikka kirjailija Jussi Seppänen, sillä hän on julkaissut urheiluaiheisen kirjan. Kuvataiteen puolelta Erika Adamsson varmasti tekisi maalauksen joka hyväksyttäisiin. Musiikin puolella Kauko Röyhkän Cooperin testi -biisi olisi potentiaalinen olympiavoittaja. Valitettavasti vain taidelajeissa ei enää kisata. Ne kuitenkin olivat kiinteä osa olympiakisojen ohjelmaa Tukholmasta 1912 aina Lontooseen 1948 saakka.
Kreikkalaisten ja amatsonien taistelu
Idea taidelajien ottamisesta mukaan oli alun perin modernien olympialaisten isän, paroni Pierre de Coubertinin. Ensimmäiset olympialaiset eivät olleet saaneet juuri suuren yleisön suosiota ja de Coubertin ajatteli että koplaamalla taidekisat urheilun oheen nostettaisiin yleisön kiinnostusta. Vuonna 1952 olympialaiset olivat maailman seuratuin urheilutapahtuma, joten pahaiset taiteet joutivatkin mennä.
8
