Murina 1/2011

1

2011

talvileiri toveri

|

kev채tretki set채 mies

|

kakkukisa

3 4 8

grigori fedorets

PÄÄKIRJOITUS

grigori fedorets

TALVILEIRI TOVERI

arttu piipponen

PUUHANURKKA: KIILA

9 PARTIOAITTA 10 KAKKUKISA 11 YHTEYSTIEDOT 12 KEVÄTRETKI SETÄ MIES 16 ESPOON FLAMINGOT 18 TULEVAA: KESÄLEIRI 19 LIHAKAUPAN SETÄ

MIELIPIDE:

kuvat: maija salmikivi

toimitus

yuri birjulin

aku haapanen

toimitus

murina@ilvesveikot.fi julkaisija osoite

Ilvesveikot ry

Mechelininkatu 49, 00250 Helsinki | www.ilvesveikot.fi vastaava päätoimittaja

lippukunnanjohtaja Grigori Fedorets 041 534 0134 toimituspäällikkö

Yuri Birjulin | 050 303 2212 toimitussihteeri

Aleksi Kyöttinen | 050 431 8161 taitto ja ulkoasu

Yuri Birjulin | 050 303 2212

toimituksen sähköposti

etunimi.sukunimi@ilvesveikot.fi painos painopaikka

160 kappaletta

Kopio Niini Oy Helsinki

issn kansi

kuva takakansi

1 • 2 0 1 1

2

jutut

Pekka Pehkonen

Villen onnellinen ruokahetki

kuva

M U R I N A

0782-8977

Frans ja Roope valmistautumassa kohti seikkailuja

Pekka Pehkonen

sähköpostitse .txt, .doc tai .rtf -muotoisena liitetiedostona osoitteeseen murina@ilvesveikot.fi postitse c/o Yuri Birjulin Rakentajantie 2 A 20 Helsinki

Töölön tai Pasilan kolon ilmoitustaululle liitetiedostona osoitteeseen yuri.birjulin@ilvesviekot.fi osoitteenmuutokset www.ilvesveikot.fi -> yhteystiedot

kuvat

3

PÄÄKIRJOITUS

edellisen pääkirjoituksen piti olla

viimeiseni, siksi siinä oli

niin paljon paatosta. No, toisin kävi, joten paatos jatkuu. ”Ihmiset ovat laiskoja ja epäuteliaita”, näin venäläinen

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

kirjailija Aleksandr Puškin diagnosoi aikanaan ihmiskuntaa. Suomalainen partioliike julisti taannoin olevansa vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille.

Partioliike siis yrittää taistella ihmisten perimmäistä luonnetta vastaan, mitä voidaan pitää perin kunnianhimoisena tavoitteena.

Onko partiolla edellytyksiä toteuttaa tavoitteensa maailmassa, jossa tekniset apuvälineet passivoivat ihmistä tietokoneen eteen? Erähenkinen leirielämä on itse asiassa varsin tehokas tapa vierottaa ihminen netin ääreltä - leirillä on aina niin paljon kaikkea tekemistä, ettei aikaa jää toissijaisten asioiden murehtimiseen. Ainoa side

“P

artioliike julisti taannoin olevansa vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille” sivilisaatioon on leirikokin radio - joka sekin on viritetty Iskelmäradion taajuudelle.

Olen myös ymmärtänyt, että partion pitäisi myös liikkua samassa tahdissa aikansa kanssa. Miten siis partion pitäisi toteuttaa tehtävänsä kybertodellisuudessa?

Ehkä kaikkea ei kannatakaan yrittää tavoittaa, vaan sen sijaan keskittyä siihen, missä ollaan hyviä. Vaikka uusimpien puhelimien näytöltä näkyykin tulen liekki, (ja näyttöä pyörittämällä se liekki kääntyy) niin ei sitä jaksa katsoa yhtä pitkään kuin kesäleirin nuotion liekkiä. Jotenkin kaupunkilaislapsikin kaipaa betonivirastojen seasta mustikkaapajille.

Anteliasta marjakesää odottaen,

Grigori Fedorets Lippukunnanjohtaja

Toveяi Talvileiяi

hyisessä tammikuisessa helsingissä

uudet vuoden juhlal-

lisuudet olivat juuri päättyneet. Kaupunki oli vaipunut suola-autojen ja rikkonaisten lämpövesiputkien mustaan horrokseen. Oli päästävä pois. Taiston sydämessä paloi aatteen liekki. Hän tarvitsi paikan, jossa kerätä voimia vallankumousta varten, sillä äänestämällä vaikuttamisen taidon Taisto oli jättänyt Kekkosen poikkeuslailla valinnan jälkeen.

R aut atientorin kupeessa Taisto näki väsyneen vaeltajan. Vaeltajalla oli vanhat armeijan sukset, yli-iso rinkka ja harmaa huivi. ”Haa,” tuumasi Taisto. ”Ilmastonmuutoksen aiheuttama otsonikato haalisti meripioneerienkin huivit”. Surullisena Taisto vaipui uneen.

Taisto näki, miten hän istui junassa tovereidensa Pertin, Raivon, Armaan ja Urmaan kanssa. Henki oli hyvä kun läpi vaunujen raikui laulu. ”Juna hiljaista miestä kuljettaa / ja matkan pää on siirtotyömaa.” Puoluekomitea oli lähettä-

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

4

5

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

nyt kaverukset

raiva-

ustöihin

Simolammen

rannalle.

Junassa

kaverukset ystävystyivät muutaman töölöläisen porvarispartiotytön kanssa. Koska pojista harva oli ruisleipää kummempaa jyrsinyt, suli tyttöjen sydämet, ja he suostuivat tulemaan laittamaan pojille ruokaa. Ja sekös aiheutti riemunkiljahduksia.

Matka sujuikin rattoisasti ja luokkarajat oli ylitetty kun tytöille valkeni muun muassa toveri Viljasen ja Veikko

“H

enki oli hyvä kun läpi vaunujen raikui laulu”

Tiihosen karmeat tarinat. Aate oli rantautumassa Töölöön.

Perillä Simolammen korvessa eniten ihmetystä aiheutti se, että mukaan oli lyöttäytynyt pari jotain hämärää venäläistä. Tappeluhan siitä meinasi tulla, mutta kun selvisi että idän pojatkin ovat aatteen miehiä, niin ei aikaakaan kun parakin lämmössä raikui ”Kansainvälinen”.

Taisto käänsi kylkeä.

Parakki oli kuitenkin liian mukava työmiehille, ja

porvaristytötkin kaipasivat eksotiikkaa, joten joukko kirmasi iloisena hangelle pystyttämään telttoja. Leikkimielinen teltanpystytyskilpailu käytiin kokoonpanoilla Armas vastaan loput. Armas voitti. Häpeissään Vladimir ja Viktor

alkoivat pystyttää iglua, mutta se jäi kesken.

Työläisleirin toinen aamu valkeni Taiston silmis-

sä. Kamiinan räiskyessä oli siirryttävä ulkoilmaan. Rakentelun lomassa kukaan ei huomannut, mihin kaksi kaveria katosi. Loput joukkiosta päätti uhmata luonnonvoimia ja suuntasi kohti mahtavaa, Leninin muurinakin tunnettua kalliokielekettä. Muurin valloitus oli rankkaa puuhaa ja vei monesta toverista mehut.

Seuraavana aamuna Aurinko ei noussut. 86 %

sen pinta-alasta oli peittynyt Kuun varjoon. Väsyneet työläiset olivat kuitenkin vielä unten mailla, eivätkä he tienneet, mitä tulemaan piti. Perttiä särki jalkaan, eikä hän

“T

overeiden viimeinen haaste olisi ollut selvitä päälleen tippuvista puiden lumikuormista” tiennyt, mitä hänelle tehdä. Onneksi juuri samalla hetkellä saapui Veikkolan metsään hyvä haltijatar Glinda vankkureineen. Vankkurit olivat kuin olivatkin ehtaa valmetilaista laatua, eikä mitään kurpitsatavaraa, joten toverit pakkasivat Pertin vankkureihin ja vilkuttivat hänelle valkoisilla nenäliinoilla kyyneleitä pidätellen.

Loppujoukolla oli edessä kolhoosivaellus, jossa

jokainen sai toimia niin tekijämiehenä kuin arvostelijanaisenakin. Kolhoosin alueella muun muassa porattiin öljyä arktisissa olosuhteissa kuin myös torjuttiin länsimaista hapatusat, vuoden 1952 olympialaisissa lanseerattua CocaColaa. Rankan reissun jälkeen lättähattu oli kireänä itse kullakin. Etniset levottomuudet olivat puhkeamassa, mutta kun pojat saivat ruokaa, h

e

Kuvat Arttu Piipponen, Grigori Fedorets ja Ville Hautala

7

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

leppyivät ja päättivät siirtää Suomi-Venäjä -maaottelun seuraavaksi päiväksi.

Keljut venäläiset olivat kuitenkin tilanneet vah-

vistuksia, ja aamulla paikalle olikin saapunut Igor. Amerikkalaisen jalkapallon ja puunteon kolmiottelun mittelöt käytiin lopulta sekajoukoin, jossa paremmat voittivat ja heikommat hävisivät. Illan pimetessä viimeisen kerran ystävyyden kynttilät saivat muotonsa. Leirin viimeinen päivä olikin jo tuloillaan. Tovereiden viimeinen haaste olisi ollut selvitä päälleen tippuvista puiden lumikuormista.

Taistolla oli kylmä, mutta uni maittoi. Morpheuksen vapauttaessa Taistoa kahleistaan harmaahuivinen vaeltaja käveli ohi. ”Toveri,” kysyi hän Taistolta, ”onko kaikki hyvin?”

Taisto hymyili. Vallankumous ei enää ollut välttä-

mätön.

Grigori Fedorets Toimituksen huomio: Taiston unella on sattumalta paljon samaa talvileiri Toverilla tapahtuneen kanssa. Löyhästi Raivo on Lauri, Armas on Arttu, Igor on Yuri, Vladimir on Ville, Urmas on Frans ja Pertti on kuin Pekka konsanaan. KGB-agentti Viktor saattaa olla fiktiivinen hahmo, mutta se saattaa olla myös Grigori. Oli mukana tyttöjäkin, ja kaikki varmaankin ymmärtävät, ketkä olivat Zofia, Jekaterina, Ingeborga, Charlotta ja Glinda.

n : a a n k i Mur hanurki lat Ki Puu teknistä työtä koulussa,

mutta ei mitään järkevää tekemis-

tä? Ei hätää, Murina paljastaa kuinka voit käyttää opetuksen (ja sieltä irtoavat materiaalit) lippukunnan hyväksi!

Uusi käytännönläheinen juttusarjamme lähtee liikkeelle yksinkertaisesta mutta siitä huolimatta vaativasta teknisen työn projektista: telttakiilasta. Nimen ei pidä antaa liiaksi hämätä, sillä kyseessä eivät todellakaan ole joka absidin mukana tulevat alumiiniroskat, vaan lippukunnan käyttöön tarvitaan ns. ilvesveikko-kulutuksen kestäviä tuotteita. Ilvesveikko-kulutus “on kulutuksen kovin kategoria, missä maansiirtokalustokin on pelkkää paperia. Käyttäjä ei ole kovakourainen, idiootti vaan tuotteet liian heikkoja” (Virtanen. Murina 1/2005) Yhteen kiilaan tarvitset ⁃

vähintään 25 mm paksua harjaterästankoa

⁃

n. 5 mm paksua harjaterästankoa

⁃

hitsausvälineet

⁃

kulmahiomakoneen / muun leikkausvälineen

Tee näin 1.

leikkaa 25 mm tangosta noin 400 mm pitkä osa.

Tee leikkausjälki viistoon, niin kiilaa ei tarvitse erikseen terottaa. Toisen pään on hyvä olla tylppä 2.

leikkaa 5 mm tangosta noin 50 mm pitkä osa

3.

väännä 50 mm osa puolikaareksi

4. hitsaa ohut 50 mm harjateräsosa pidempään osaan kiinni. Noin 20 mm päähän ylä- eli tylpästä päästä.

5.

Viimeistely: hio liian terävät kohdat hieman tyl-

pemmiksi ja kaiverra kiilaan ILVESVEIKOT. 6.

Valmista tuli, toista vaiheet 1-5 vielä 7 kertaa,

niin lippukunnan PJ-teltta on ensi kerralla vielä helpompi pystyttää (nigeriin 16 kiilaa). Toimita valmiit kiilat kololle.

Ensi kerralla Murina paljastaa millaisia apuvälineitä PJ-telttojen kamiinoihin voi tehdä. Hitsauspillit puhisemaan ja kulmahiomakoneet kipinöimään siihen asti!

Arttu Piipponen

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

8

Tämä telttakiila on ollut Ilvesveikkojen hallussa vuodesta 1937. Tee sinäkin yhtä kestävä!

9

MIELIPIDE. miksi partioaitan tuotteet

ovat niin järjettömän kalliita?! Ja

mihin ihmeeseen minä tarvitsen jonkin kaulapussin, kun on jo naurettavan kalliin rinkan ostanut? Minulla on siinä ihan tarpeeksi tilaa tavaroilleni, ja kappas vaan - onhan minulla vielä taskut! Ja lisäksi: eikös se ole ihan itsestäänselvyys, että vyölaukut ovat epäkäytännöllisiä ja vielä erittäin rumia! Joten mikä into näillä on myydä niitä, kun ne ei ylipäätänsä myy?

Ja kappas vaan! Löysinpäs Partioaitasta tuolejakin.

Alan jo miettiä, että onko ”Partioaitta” kunnon partiolaisille, vai onko se joillekin pikkuisille retkeileville porvaleille, jotka eivät jaksa tehdä eräjormameiningillä omia tuoleja.

Ihme kun siellä ei myydä asuntovaunuja ja taloja kaikilla herkuilla moottoritien viereen ”metsään” (eli kehä 3:n ulkopuolelle tai muualle, missä McDonalds ei ole parin kilometrin etäisyydellä).

Kuva: Roope Järvinen

Ja löysinpäs hienon Marttiininkin: Sen malli oli MFK. Kyllä se Marttiini pysyy ihan säädyllisenä, mutta MFK, miksi?! Saatte itse miettiä omia juttuja, mutta Murinan toimitukselle tuli mieleen Samuel L. Jackson elokuvassa Snakes on a plane. Hei vähän mietintää ennen sen puukon nimeämistä!

Miksi Partioaitassa on sitten GPS-tuotteita myynnissä?! Eivätkö ne halua partiolaisten oppivan lukemaan karttoja, vai ovatko ihan rahan perässä laittaneet ne myyntiin?

Mitä luultavimmin se toinen vaihtoehto on todennäköisempi.

“K

yllä se Marttiini pysyy ihan säädyllisenä, mutta MFK, miksi?!”

Minusta olisi vain hyvä myydä partioaiheisessa partiokaupassa tarpeellisia tuotteita säädylliseen hintaan, ja jos osaa, niin tehdä itse nostaen omatuntoa ja itsekunnioitusta.

Teksti syntyi juuri partiokaupasta palaamisen jälkeisen aggression sivutuotteena, nimettömänä pysyvän iveläisen toimesta.

Toimituksen huomautus: Häpeissään tästä artikkelistä Partioaitta myytiin ruotsalaisille.

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

a s i k u k k Ka

ikivi m l a aija S M t kuva

11

TÄRKEIDEN VEIKKOJEN YHTEYSTIETOJA Lippukunnanjohtaja Grigori Fedorets 041 534 0134

Lippukunnanjohtajan

apulainen

Markus Helaniemi 050 466 6551

Sihteeri Eero Pehkonen 040 700 7050

Töölön

kolon isäntä

Lauri Viinamäki 050 432 33 02

Pasilan

kolon isäntä

Tuomas Rauanheimo 041 501 36 36

Kolkkaosaston

johtaja

Anssi Mononen 044 580 56 11

Samoajaosaston

johtaja

Ville Hautala 0400 483 786

K ämppäisäntä Matti Rekonen 050 570 6006

Nettisivujen

ylläpitäjä

Matias Merenmies 050 544 8236

Taloudenhoitaja Arttu Piipponen 040 810 2090

Murinan

toimitus

Yuri Birjulin 050 303 2212

K annatusyhdistyksen

puheenjohtaja

Heikki Hakala 046 663 8931

A amukasa Mika Länsimäki LV217M Aleksi Kyöttinen SANLA

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

SETÄ

operaatio kevätretki

setä mies

(los

setas des unclemans)

on maailmanlaajuisesti

esiintyvä petoeläin, joka on vaaraksi kaikelle muulle elävälle. Etsintäryhmä Ilvespeikot lähti metsästämään Nuuksion viimeistä Setä Miestä operaatiolla ”Kevätretki”.

Seuraavaksi muutama ote Setä Miehen päiväkirjasta, joka löydettiin Simolammen pohjalta:

Nuuksio 8. huhtikuuta klo 20.00 Rauhaani on taas häiritty. Simo Lammenmies ei ilmeisesti ole hoitanut tehtäväänsä, sillä tällä kertaa tuo bussi 28 ei saapunutkaan tyhjänä. Sieltä se tulee – tuo joukkio nuorta verta, jonka kohteena on ilmeisesti minä itse – Espoon Setä Miehistä viimeisin. Eipä nuori sukupolvi muista metsän vaaroja, sillä lumen puute kaupungissa on pettävä enne – huonosti varautuneet veikot upotkoon Nuuksion petollisiin lumihankiin.

MIES Kuvat Pekka Pehkonen

Veikkola 8. huhtikuuta klo 23.00 Veikot ovat rämpineet tiensä Ilveskalliolle lumen halki ja pystyttäneet tukiaseman sinne. Makaronin tuoksu leviää metsään ja veikot painuvat makuupusseihinsa. Tässä olisi oiva tilaisuus iskeä.. ei, se ei onnistu, sillä lämmön liekkiä pitää yllä vartija, tunti (jos viideskin) kerrallaan. Huomenna aamunkoitteessa he ovat ehkä väsyneempiä, joten taidan itsekin mennä nukkumaan jättäen Yksinäisen Suden vartioimaan reviiriäni.

Veikkola 9. huhtikuuta klo 10.00

Ilveskalliontien tyhjyys miellyttää minua, mutta tällä kertaa meininki on kuin Topeliuksenkadun aamuruuhkassa, kun nälkäiset metsästäjät raahaavat itsensä kohti päärakennusta, jossa oli puuro odottamassa. Kuntovalmistautuminen alkaa heti, sillä operaationjohtaja, Englannin Kuningattaren Vasen Härski Jalka jne. jne. laittaa porukan hakkaamaan puita. Veikot, rikottuaan muutaman halon, työkalun ja raajan, lähtevät valmistautumaan minun varsinaiseen kiinniottamiseen.

Tässä vaiheessa en enää halua tulla nähdyksi, joten lähden kahville Veikkolan Nesteelle.

Veikkolan Neste 9. huhtikuuta klo 15.00 Rauhallinen kahvihetkeni keskeytyy, kun Yksinäinen Susi astuu kahvilan sisään. Rakas lemmikkini kertoo, että veikot valmistautuvat tosissaan metsästykseen: kouluttajat opettavat, miten minut saadaan kiinni, ja samalla harjoittelevat kaukoviestintää lippujen avulla. Nyt alan jo tosissani huolestua – minulla on tapaaminen Simo Lammenmiehen kanssa yhdeksältä tänään Simolammen lähistöllä. Toisaalta, eivätköhän pienet turvatoimet karkota pienet veikot pois tieltäni. Maksan kahvit ja astun ulos huoltoasemalta.

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

14

Ilvesveikkojen kämpän lippuaukio 9. huhtikuuta klo 21.00 Veikot eivät uskallakaan tulla lähelle – yläpuolellani puussa istuu Yksinäinen Susi kiväärin kanssa turvaamassa minua. Muutama veikko on kurkkinut kämpältä, mutta sinne päin on joka kerta lähtenyt luoti. Ties mitä heille sitten on käynyt. Mutta on jo pimeää, missä Simo Lammenmies on?

Hiljaisuus ympärilläni on suorastaan kammottavaa – ihan kuin en olisi yksin pime

Päiväkirjan merkinnät loppuvat tähän. Etsintäryhmä suoriutui tehtävästään erinomaisesti, ja Setä Mies saatiin kiinni myöhään illalla kämpän läheltä. Onnistumista juhlistettiin saunomalla, ja seuraavana aamuna palattiin jo sivistyksen pariin. Nuuksio on nyt entistäkin turvallisempi paikka retkeilylle!

Yuri Birjulin Päiväkirjan löytänyt veikko

Villisika

Aku Haapanen

17

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

LEIRILLÄ ON HAUSKAA! Ilmoittaudu siis sinäkin

Kesäleiri Kataraktille lähettämällä ilmoittautumislomake Pekka Pehkoselle osoitteeseen

Fleminginkatu 19 B 44 00500 Helsinki

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

18

19 LIHAKAUPAN SETÄ kevät, tuo vuodenajoista romanttisin,

on luonut valoa paa-

tuneimmankin kyynikkön sydämen. Vain Lihakaupan setä jatkaa ruhojen silpomista ja unelmien murskaamista pimeässä kellarissaan...

Aivan aluksi kuitenkin ilouutisia Hausjärven suunnalta: perhe Wathén on saanut perheenlisäystä! Saima-tytölle onnea tähän maailmaan!

Setäkin on iloinen, mutta ihmettelee, kenen on vastuu tyttölasten esiinmarssista? Tapani, Martti ja Iglu eivät tähän osanneet vastata, joten vastausta on lähdettävä etsimään kevään vaalituloksesta, Auringon magneettisen aktiivisuuden puutteesta tai Ilvesveikkolan mustikkasadosta. Parhaiten veikkaneiden kesken lihakaupan setä arpoo kyljystä.

Pasilan kolo ei ole enää ympärivuorokautisessa vartioinnissa, sillä Grigori on muuttanut kaupungin sykkeeseen Katjansa kanssa. Asiaan vaikutti kuulopuheiden mukaan “syvät vihreät silmät” ja “pullanpaisto”. Kateellisena setä on palkannut vastakkaisen ikkunan mummon raportoimaan kyyhkyläisen jokaisesta liikkeestä ja huutamaan asiattomuuksia.

Eeron uudessa kodissa ei ole puolestaan yhtään suorakaiteista huonetta.

Hedu Salmikivi on John F. Kennedyn lailla nykyisin berliiniläinen. Maantieteilijänä Heikki on oppinut peittämään jäljet, joten tietoa ei ole, kummalla puolella muuria Heikki on.

Länsimäen Mikan uusi pamputtamisharrastus kaipaa harjoitusmateriaalia. Viransa puolesta lippukunnan virallinen hippi Pekka on täysin luotettavien lähteiden mukaan ollut kiinnostunut pestistä.

He, jotka ovat nukahtamatta päässeet tähän asti, ansaitsevat kuulla ihan oikeat juorut. Nimittäin: TöTäläisten söpöliiniosastosta niin Inka kuin Hapsukin seukkaavat nykyisin! Sorry, pojat.

Aivan lopuksi setä kaipaa tietoa jokaisesta suomalaisesta ilveslippukunnasta, oli kyseessä Lahden Ilvesveikot, Härmälän Ilvestytöt tai Humppilan Ilvespojat.Jotain kertoo, että aivan kaikkia kiviä ei tällä akselilla ole vielä käännetty...

Lihakaupan setä lopettaa tämänkertaisen tiedonantonsa nöyrään pyyntöön kuvamatertiaalin toimittamisesta. Tällä kertaa kuvaksi joudutaan laittamaan joku täysin irrellevantti otos Artusta ja Hapsusta. No, jotain sentään.

M U R I N A 1 • 2 0 1 1

murina.

TUKEE MIEHEKSI KASVAMISTA