Murina 0904

4

2009

ive

75v-juhlat |

juhlaretki

|

IVE 75 hiipiv채 haamu

3

grigori fedorets

PÄÄKIRJOITUS

roope järvinen

4 6 7 8

KERMAVAAHTOA HIIPPARISSA

ville hautala

JUHLARETKI

aleksi kyöttinen

IVEN 75-VUOTISJUHLAT ilmari lehtinen

RUSAKON RETKI

10 1997-2009 12 NAISTENLEHTIKATSAUS 14 MENNYTTÄ JA TULEVAA 15 LIHAKAUPAN SETÄ

VEIKKOJEMME VUODET: tohtori outolempi

toimitus

murina@ilvesveikot.fi julkaisija osoite

Ilvesveikot ry

4

Mechelininkatu 49, 00250

2009

Helsinki | www.ilvesveikot.fi vastaava päätoimittaja

lippukunnanjohtaja Grigori Fedorets 041 534 0134 varusmies

Markus Helaniemi | 050 4666 551 toimitussihteeri

Aleksi Kyöttinen | 050 431 8161 taitto ja ulkoasu

Markus Helaniemi

toimituksen sähköposti

etunimi.sukunimi@ilvesveikot.fi painos painopaikka

190 kappaletta

Kopio Niini Oy Helsinki

issn kansi

Grigori Fedorets

kuva takakansi

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

75

2

Juhlaretken tunnelmia

kuva jutut

0782-8977

Arttu juhlaretken humussa

Grigori Fedorets

sähköpostitse .txt, .doc tai

.rtf -muotoisena liitetiedostona osoitteeseen murina@ilvesveikot.fi

ive

75v-juhlat |

juhlaretki

|

hiipivä haamu

IVE 75

postitse c/o Markus Helaniemi Pohjoisranta 20 C 65 00170 Helsinki Töölön tai Pasilan kolon ilmoitustaululle kuvat

liitetiedostona osoitteeseen markus.helaniemi@ilvesveikot.fi osoitteenmuutokset www.ilvesveikot.fi -> yhteystiedot

3 PÄÄKIRJOITUS vuosi on lopuillaan

ja niin kuin perinteisiin kuuluu, on aika

tehdä yhteenvetoja. Mieleen menneeltä vuodelta jäivät ainakin kesäleiri, juhlat sekä uusien ikäkausien laajamittainen käyttöönotto.

Uudet ikäkaudet ovat nyt olleet lippukunnassamme käytössä noin vuoden. Vastanotto on ollut varautunutta,

75 M U R I N A 4 • 2 0 0 9

niin kuin sen kuuluukin olla. Eihän muutosta kannata suorittaa pelkästään muutoksen ilon vuoksi, vaan vaihtoehdoista on luonnollisesti punnittava kaikki hyvät ja huonot puolet. Vaakakupin uuden ohjelman suuntaan käänsi sen erinomainen laajuus: se mahdollistaa aivan uusien juttujen tekemisen partiossa.

Vaikka hommat tuleekin vietyä läpi, aina kuitenkin jäisi toivomisen varaa. Nyt kaivattaisiin lippukunnassamme mielestäni sellaista oma-aloitteista tekemistä. Totuttu kaava retkeineen ja leireineen on tuttu ja turvallinen, eikä siihen ole syytä kajota. Sen sijaan pienemmät ylimääräiset jutut, jotka parantavat Ilvesveikkojen arkea lepäävät aivan liian harvan harteilla.

Kannustankin kaikkia tulevana vuonna toteuttamaan sen, mistä on jo kauan haaveillut partiossa. Toteuta haaveesi ja ota kaveritkin mukaan vaikkapa nahkaliljavaellukselle tai kolkkien Simolammen miehen metsästysretkelle.

Ja kaverisi vastaavasti haluaa pistää paremmaksi ja tekee

“T

oteuta haaveesi ja ota kaveritkin mukaan, neuvoa voi katsoa siitä uudesta ohjelmasta”

lyhtylaatikon tai laulukirjan. Jos et heti keksi mitä tekisit, neuvoa voi katsoa vaikkapa juuri sieltä uudesta ohjelmasta, jota selittävät kirjalliset teokset löytyvät molemmalta kololta.

Mitä koskee Ilvesveikkojen perinteisen laajaa konservatiivisiipeä, niin sekin on yllättynyt positiivisesti. Kaikki vanhat hyvät jutut ovat edelleen tallella uuden ulkokuoren alla. Konservatiivi voi muistaa vanhan venäläisen sananlaskun ”Uusi on hyvin unohdettua vanhaa” ja tulla leirille vetämään yya-aikaisia juttuja - eihän nuoriso niistä mitään tiedä!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Grigori Fedorets Lippukunnanjohtaja

AP

minä odotin

legendaarista Ilvesveikkojen järjestämää Hiipivää

haamua innolla. Olin lukenut Hepusta jutun tämänvuotisesta tapahtumasta ja pidin viime vuoden Hiipparista paljon.

Tänä vuonna siinä oli aiheena vesi. Vartiojohtajamme eivät kyenneet auttaa meitä Haamussa, sillä heidän piti olla eräällä rastilla auttamassa. Vartiojohtajinamme toimivat siis Onni ja Yuri. Kun alkutehtävät tuli ja rupesimme tekemään niitä

a m r e K kokouksessa, menimme lähimpään paikkaan, missä oli monta tietokonetta tiedon etsintään,

eli

kirjastoon.

paljoa

auttanut,

vaikka

Töölön

Itse

jäkeenpäin

en

ajatellen

minun olisi kannattanut. Vartiomme sai kuitenkin valtaosan tehtyä käyttämällä kaksi kokousta.

Viimeisellä kokouksella ennen Hiipparia mietimme, miksi pukeutua. Ehdottelimme goffareita, kajastajia ja muita, mutta Mikan ehdotuksesta päätimme pukeutua merenneidoiksi, vaikka kaikille se ei käynyt.

Sunnuntaina mäinen Hiipivä

ensim-

marraskuuta haamu

oli

vuosilukua

2009. Heräsin kello kuusi aamulla ja vaarini kuskasi minut Rautatieasemalle palloukkojen eteen, ja huomasin niillä olevan pipot. Lähdimme kohti aloituspaikkaa koko vartion voimin (tietenkin

ilman

johtajia).

Siellä

saimme Päivän pamauksen, jossa oli vihjeet rasteihin ja jonkinlaisen vesiaiheisen tiedelehden. Menimme seuraavaksi

luentosaliin,

jossa

näimme erittäin sekavan alkufilmin.

Nähtyämme konaan

sen

lähdimme

ko-

kauim-

malle rastille, joka oli jossain varastorakennuksessa.

Si-

ellä ilmoittauduimme ja kiertelimme ympäriinsä keskustellen muiden henkilöiden kanssa. He sanoivat olevansa ns. gerflaameja ja saimme selville morsetus-salasanan saamallamme kirjekuorella. Pääsimme siten toiseen alueeseen varastossa, jossa oli lisää gerflaameja ja valojuttu, jota gerflaamit sanoivat portaaliksi, jolla oli yhteys Kuplaan. He kertoivat jostain mineraalista (alkufilmissä viiksekäs mies kyseli mahdolliselta gerflaamilta “Mitä ovat mineraalit?!”). Lähdimme pois ja kohti rastia Vanhassa kaupungissa.

Toisella käymällämme rastilla tutkijat olivat löytäneet mahdollisen kaasupallon meren pohjasta ja ratina-mineraaM U R I N A 4 • 2 0 0 9

lia. Ratinaa tutkiessa akustiikan puolella tri Pehkonen tanssi, ja ratinan vaikutuksessa hän tanssi rytmikkäämmin ja dynaamisemmin. Akustiikan vieressä oli sali, jossa oli tietoa gerflaami-kansasta ja niiden aikaisesta villisikarutosta. Ballistiikan puolella teimme toivottoman katapultin pilleistä, kynttiästä ja lusikasta.

Lähdimme seuraavaksi rastille, joka oli Olympiastadionilla. Siellä esittelimme merenneito-asumme (Aku ja Seeti olivat kaloja ja Yura oli kalastaja) ja saimme tietoa Bubble worksin operaatio Raiteesta, joka liittyi jotenkin gerflaameihin

75

4

ja heidän operaatioon (kummankin oli määrä loppua 5. mar-

5 75

raskuuta).

Lähdimme seuraavaksi Narikkatorin Laiturin rastille, jossa oli K.Aivo-yrityksen toimipaikka. Se oli löytänyt rati-

M U R I N A

a o t h a a v a na-mineraalia ja alkanut kaivaa sitä.

s s i r iippa

H

Seuraavaksi menimmekin syömään Fo-

rumiin, kuten viime Hiipparissa.

Ruokataukomme jälkeen menimme rastille, jossa Mika ja Aleksi olivat. Se oli puistossa lähellä Nosturia. Sain Aleksilta hattaransa ja vartiomme sai jaettavaksi vielä toisen. Saimme selvää alppieskimoista ja heitimme tikkaa eläimiä kohti “rokottaen” ne. Joimme lämmintä juomaa ja saimme uuden Päivän pamauksen kadotettuamme ensimmäisen. Lähdimme lähellä olleelle Hiipivän haamun raitiovaunukierrokselle. Se oli gerflaamien järjestämä, mutta sinne tuli tiedemiehiä deak-

tivoimaan

räjähteitä.

Seuraavalla pysäkillä tuli kaksi lipuntarkastajaa, jotka osoittautuivatkin radikaaleiksi ninja-gerflaameiksi. Tiedemiehillä oli kuitenkin kermavaahtoa tällaista varten, ja suihkuttivat ninjoille sitä, ja pian niistä tuli hyökkäyskyvyttömiä. Kermavaahdosta persot gerflaamit jätettiin seuraavalla pysäkillä, ja sitä seuraavalla me jäimme.

Lähdimme etsimään ennen maaliin tuloa jemmaa Punavuoresta, tuloksetta. Kävelimme maaliin pettyneinä, mutta silti toiveikkaina. Olimme maalissa ensimmäisten joukossa, mutta se ei merkinnyt mitään. Ilmoittauduimme, saimme loppukysymykset, ja tunti kului niiden parissa. Saimme täytettyä paperit hyvin ja ostin Hiipparimerkin.

Torstaina 26.11. Munkkiniemen yhteiskoulussa oli Hiipparin palikintojenjako. Siellä saimme selville sen juonen ja sijoitukset. Katsoimme myös sieltä otettuja kuvia. Villisikavartion sijoitus oli taas Ilvesveikkojen (ja Töölön Tähystäjien) paras,

yhdeksästoista.

Olin

iloinen

saavutuksestamme.

Siinä olikin Hiipivä haamu 2009 minun vartioni osalta.

Tämä oli mieleenpainuva kokemus, kuten ensimmäisenikin. Tälläkin kertaa täytettiin kaikki Hiipparin vaatimukset: Muistiinpanoja, rasteja uusissa paikoissa, matkaamista ympäri Helsinkiä, ruokaa ja tärkeimpänä hyvä mieli! Olen varma, että seuraavassa Hiipivässä haamussa on samat asiat!

Roope Järvinen Villisika

4 • 2 0 0 9

JUHLARETKI Taas

oli

set

hetket,

käsillä

ikimuistoi-

Ilvesveikkojen

75-vuotta kestänyttä taivalta oltiin juhlimassa ja rohkeimmat uskaltautuivat retkelle.

Perjantaina,

varmistutet-

tuani kaiken tarpeellisen olevan mukana suuntasin ajatukseni kohta alkavaan retkeen. Rautatieasemalla meitä odotti jonkin sortin sotilas, joka johdattaisi meidät Nuuksion erämaahan.

Perillä tajusimme yöpymispaikan olevan saksalaisten valvovan silmän alla, tämä ei ollut este vaan hidaste. Päästäksemme nukkumaan tuli meidän huomaamattomasti hiipiä saksalaisten ohi puolueettomalle alueelle.

Matka oli pitkä ja tuskallinen, yön

hiljaisuudessa

pienikin

ääni kuulosti viholliselta. Lopulta pääsimme perille ja aloitimme ruuan valmistuksen ja pj:n pystytyksen, lopulta pääsimme nukkumaan.

Aamulla herättyämme meidät jaettiin vartioihin, vuorossa olisi rastien täyteinen matka kämpälle. Ensimmäisellä rastilla saimme taitella paperilennokit ja viskellä niillä pituutta. Vartioni oli tietysti aivan omaa luokkaansa, ja sama jatkui lopuillakin rasteilla. Loput rastit sisälsivät mm. hiippailua, ruokaa, veden tislausta, pallojen etsintää ja puiden pilkkomista.

Illan

hämärtäessä

pää-

simme kämpälle ja saunaan.

Ennen

nukkumaanmenoa

oli

kuitenkin iltanuotio jossa oli esityksiä ilvesveikkojen synnystä ja historiasta.

Aamun sarastaessa koitti retken viimeinen päivä, se päivä jolloin kaiken siivouksen jälkeen aukeaisi legendaarinen Veikkolan-snägäri. Siivoaminen yritettiin hoitaa nopeammin kuin ennen ja paremmin, tämä tavoite saattoi jäädä täyttymättä. Kuitenkin kämppä näytti siistiltä

lähtiessämme

kaupunkiin,

takaisin

hitaimpien

vielä

mutustellessa lihiksiä. Matka tahti oli oletettua hitaamapaa, jonka takia jouduimme lopussa

ottamaan

pienoisen

loppukirin ehtiäksemme bussiin.

Kerkesimme bussiin, joka kohta täyttyikin partiolaisista, kun Jannennakit ahtautuivat samaan bussiin. Lopulta

pääsin

kotiin, mutta kyllä sinne retkelle olisi vielä päiväksi voinut M U R I N A 4 • 2 0 0 9

jäädä.

“R

astilla saimme taitella paperilennokit ja viskellä niillä pituutta” Ville Hautala Rusakko-vartio, VJ

75

6

IVEn

7 75

75vjuhlat

pirteä merituuli puhalsi ulapalta

ja lokit kirkuivat. Lokakuun

kymmenentenä Suomenlinnanlautalla oli muitakin matkustaja kuin turisteja, monella kaulassaan partiohuivi. Lautan saavuttua laituriin joukko suuntasi kohti Suomenlinnan Merisotakoulua.

Töölöläinen partiolippukunta Ilvesveikot

juhli

75

kes-

vuotta

tänyttä

taivalta

Suomenlinnassa perinteisin

me-

noin. Paikalla Merisotakoulun juhlasalissa oli parisataapäinen yleisö, joka koostui eri sukupolvien Ilvesveikoista, lippukunnan tukijoista, ystävistä ja perheenjäsenistä.

Lippukunnanjohtajan Grigori Fedorets avasi tilaisuuden tervetuliaissanoilla, jonka jälkeen tarpojat esittivät oma näytelmänsä lippukuntansa historiasta. Varhaisimmat Ilvesveikot kehittyivät tarpojien näkemyksen mukaan apinoista.

Veikot keksivät tulen, kehittivät pyörän, nousivat kahdelle jalalle ja oppivat huutamaan. Kuinka todenmukainen teoria oli, jäi jokaisen paikallaolijan arvioitavaksi. Vieraat saivat kuulla juhlapuheita ja katsoa kuvia menneiltä vuosilta.

Vuosia sitten itse Paavi oli lähettänyt Ilvesveikoille tervehdyksensä. Tällä kertaa se jäi saamatta, liekö posti hukannut. Onneksi piirinjohtaja Saara Heinänen tuli paikalle tervehdyksineen ja posti pelasi sen verran, että Helsingin kaupunginjohtajan tervehdys tuli perille.

Naapurilippukunnat muistivat Ilvesveikkoja lahjoittamalla kämppävuoroja, lahjakortteja, suklaasuukkoja ja Alias sanaselityspelin. Aliaksen antajien mukaan Ilvesveikot eivät yleensä selittele tekemisiään, mutta tätäkin taitoa pitäisi harjoitella. Juhlavieraiden naurusta päätellen lahja meni oikeaan osoitteeseen. Töölön Tähystäjät lahjoitti herkkusuille muurikkapannun ja Ilvesveikkojen kannatusyhdistys luovutti Veikoille pelastusrenkaan kämpälle. Toivon mukaan renkaalle ei tule koskaan konkreettista käyttöä, mutta lahja kuvasti osuvasti sitä kuinka kannatusyhdistys ja muut tukijat kannattelevat lippukuntaa. Kiitos tukijoiden Ilvesveikoilla on oma kämppä ja kolot Töölössä ja Pasilassa.

Kunniamerkkejä jaettiin henkilöille, joille ne varmasti kuuluivat. Moni Ilvesveikko on pitkään tehnyt töitä lippukuntansa eteen ja vanhin kutsuvieras oli toiminut lippukunnassa jo 30-luvulla. Huomionosoituksia jaettiin myös Hiipivän Haamun hyväksi tehdystä työstä.

Kakkukahvin ja mainion ohjelman jälkeen juhlaväki siirtyi takaisin lautalle ja kohti Kauppatoria. Kuin tilauksesta vieraita vastaan tuli vanhojen purjeveneiden saattue, joka kruunasi päivän juhlan.

Aleksi Kyöttinen Toimitussihteeri

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

R u s a k o n

Matka kämpälle kesti aika kauan. Ensinnäkin siksi, kun Jere tuli myöhässä asemalle ja siksi, että jouduttiin odottamaan bussia puoli tuntia liikaa. Ville uhonti ottaa Monopolin mukaan. Hän meinasi ostaa jonkun Spider Man Monopolin mutta kaupassa ei ollut niitä.

Saavuimme kämpälle matkan jälkeen.

Sytytimme kaminan ja nunna-uunin. Ville ja Tuomas alkoivat tekemään lämpöisiä leipiä.

Söimme ja menimme nukkumaan. Ennen kun nukahdimme olimme matopainia. Yöllä Ville päästeli outoja ääniä.

Aamulla söimme puuroa joka ei ollut hirveän hyvää, mutta onneksi söimme myös lämpöisiä leipiä. Joskus päivällä Tuomas ja Ville opetti meille reitin tieltä kämpälle. Osasimme sen kyllä tarpeeksi hyvin. Söimme ja chillasimme päivällä ja kun alkoi tulla vähän pimeämpää leikimme piilosta ja jotain outoa leikkiä, mutta oli kuiteskin hauskaa. “Mä en edes arvostellu sitä sun “pornopukua”” , sanoi Jere meille kun hän etsi Tuomasta. Vähän me hajottiin.

Illalla me saunottiin. Iltapalaksi paistettiin lettuja. Ekat letut vähän epäonnistui.

Niistä tuli pieniä outoja paloja, mutta loput onnistui vähän paremmin(Ville paistoi). Lettujen paistosta tuli kauhea savu kämppään.

Hyvä että edes näki eteensä. Lämmitimme nunna-uunin ja avasimme ovet vähäksi aikaa niin kyllä ne savut siitä lähti.

Nukuimme ja heräsimme sitten aamulla.

Tuomas ei ollut muistanut siirtää kelloa taaksepäin illalla niin herätys tuli tuntia aikaisemmin, mutta nukuimme vielä tunnin silti. Aamupalaksi syötiin riisiä ja jauhelihaa... . Minun eli Ilmarin ja Jeren piti tiskata(ihme ja kumma).

Kun kaikki oli valmista lähdettiin kämpältä takaisin päin. Käveltiin matka aika kovaa ja osittain juostiinkin että kerettäisiin aikasempaan bussiin, mutta ei siltikään keretty. Jouduttiin odottamaan 20 minuttia enemmän.

Jerellä ja Villellä oli leirillä “pornopuku” eli lämpökerrasto. Muuten, King Cobra is back.

Leirin osallistujat. Rusakko vartio eli Ilmari, Jere, Tuomas, Ville.

Ilmari Lehtinen Rusakko-vartio

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

75

8

r e t k i

9 75

“T

uomas ei ollut muistanut siirtää kelloa”

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

Veikkojemme 1985vuodet 2009 Lähteenä teksteille ja kuville on käytetty Partiolippukunta Ilvesveikot ry:n historiikkia vuosilta 1984-2004 Viimeisiä viedään ja rakkaat lukijat Veikkojemme vuodet siirtyy tämän päätösjutun jälkeen odottamaan uutta 80-vuotishistoriikkia. Nyt kyseessä oleva historiankatsaus keskittyy lippukuntamme viimeisiin virallisiin historiankirjoihin tallennettuihin vuosiin 1985-2004.

Syksyllä 1998 lippukuntamme sai kilometrin päästä kämpästä uuden pienen tontin, jota kutsutaan Ilveskallioksi. Seuraava suuri rakennusprojekti saikin vauhtia ja Ilveskalliolle rakennettiin hirsilaavu. Laavun rakentamista kuvataan sanoin: ”Mittavaan urakkaan liittyi kaivamista, sahaamista, poraamista, tapittamista ja paljon muuta hirsirakentamiseen liittyvää puhdetyötä. Useiden talkootuntien ja lippukuntalaisten yhteistyön tuloksena laavu viimein valmistui odottamaan väsynyttä vaeltajaa.” Kuusen katveeseen nousi myös puusee ja on laavulla pidetty vuosien varrella niin talvileiriä kuin retkiäkin.

ja lippukuntalaisten yhteistyön “Talkootuntien tuloksena laavu valmistui odottamaan väsynyttä

vaeltajaa”

Kämpän mittavin uudistus tehtiin vuonna 2003, kun vanha avotakka sai luvan lähteä. Tilalle rakennettiin varaava Nunnauunin vuolukivitakka, tuttavallisemmin Nunnison, joka on vielä pitkään lämmin tulipesän sammuttua.

Historiikin mukaan vuosituhannen vaihtumisen jälkeisiä muita uudistuksia ovat olleet saunan kiukaan uusiminen ja keittiön uuden kaasuhellan hankkiminen. Myös lipputanko on uusittu ja kaivo saanut uuden kannen.

Ilvesveikkoedustusta Kerkkä-piirileirillä 2002

Viitaten

historiikin

mainitsemiin

kalustehankintoi-

hin, on lippukunnalle hankittu 1996-2000 välisenä aikaM U R I N A 4 • 2 0 0 9

75

10

na kahdeksan vartion kalusto trangioineen, laavuineen ja työkaluineen, leirikalustoa täydennettiin kamiinateltalla, kahdeksalla Niger-teltalla ja telttasaunalla. Kämpällä on myös vielä tänäkin päivinä käytössä kaksi kajakkia ja kaksi kanoottia.

Vuonna 1996 Ilvesveikot osallistuivat Suomen partiolaisten suurleiri Loistolle. Loistolla syntyi ajatus omasta Töölö- paikkakuntatunnuksesta partiopaidassa, mikä

11 75

johti nykyiseen Töölö-merkkiin. Seuraavan kesän yhteisleiri Töölö 2000 oli töölöläisten lippukuntien voimannäyte. 2002 pidettiin piirileiri Kerkkä ja lainaten historiikkia vaikka ahdas leirielämä toi naapurisavujen mölyn ja pölyn Ilvesveikkojen savuun, se ei menoa haitannut. Finnjamboree Tarus järjestettiin vuonna 2004. Taruksella olleet muistavat alkupäivien rankan sateen ja niiden aiheuttaman vedenpaisumuksen. Taruksella telttojen ympärille kaivettiin ojia ja vettä jopa pumpattiin pois leirialueelta.

Mittavin toiminnallinen uudistus oli lippukunnan toiminnan laajentuminen myös Länsi- Pasilaan 1980-luvun lopulla. Viikoittainen toiminta tapahtuu Esterinpolun kololla. Ehkä kaikista mielenkiintoisin ja toisaalta hämmentävä

nosti esiin tuolloin eniten “Rautatiemiljöö pohditun nimen – Kiskoveikot” huomio on, että toiminnan aloitusvaiheessa keskusteltiin jopa Pasilan osaston eriyttämistä omaksi lippukunnaksi – – ja rautatiemiljöö nosti esiin ehkä tuolloin eniten pohditun nimen – Kiskoveikot. Pasilassa riittää partioon tulijoita, onhan alue lapsiperheiden suosiossa. Ilvesveikkoja onnisti toiminnan laajentamisessa, sillä harrastustoiminnalle on kysyntää.

Vuosina 1995-2004 lippukunnanjohtajina toimivat: Tapani Tulkki, Martti Heinänen, Ville Salo, Mikael Wathén ja Eero Pehkonen.

Muutoksen tuulet puhaltavat Ilvesveikolle myös näiden vuosien jälkeen ja lippukuntamme onkin uusien haasteiden edessä siirryttäessä uuteen ohjelmaan ja uuteen partiopaitaan. Aika näyttää mihin Ilvesveikot suuntaavat, mutta tulevaisuus on valoisa.

Aleksi Kyöttinen Toimitussihteeri

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

MURINAN

NAISTENLE

murinan ensimmäisen naistenlehtikatsauksen

julkaisusta on

kulunut yli kymmenen vuotta. On siis korkea aika palata konseptin ääreen ja katsoa, mitä annettavaa genrellä on tällä hetkellä. Tällä kertaa lukemistossamme on marraskuun Cosmopolitan.

Vaikka palstan ensi-ilmestymisen yhteydessä asetettuun tavoitteeseen - provosoida TöTän lippukuntalehti julkaisemaan Miestenlehtikatsausta - ei olekaan päästy, etenkin nuorille naisille tarkoitettujen lehtien kirjo on kymmenessä vuodessa monipuolistunut valtavasti. Cos-

“M

egajulkkikset esittelevät elämäänsä käännöshaastatteluissa, vaikka lukijoiden todellisuus on muotipalstalla esitellyissä H&M:n ja Gina Tricotin valikoimissa”

mo on kuitenkin edelleen työläistytöille

toimitet-

tu unelmapläjäys, jossa megajulkkikset esittelevät elämäänsä käännöshaastatteluissa,

vaikka

lukijoiden todellisuus on muotipalstalla esitellyissä H&M:n ja Gina Tricotin valikoimissa.

Lehden artikkelien aihepiirit voidaan jakaa löyhästi muotiin ja kauneuteen,

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

75

12

13 (työ)elämänhallintaan, parisuhteeseen, terveysasioihin ja sekalaiseen vapaa-ajan kulttuuriantiin. Viimeksi mainitun matkailuanti jää kuitenkin suorastaan koomisen laihaksi,

HTIKATSAUS sillä lehteä tehdään ilmeisen pienellä budjetilla (vastaa-

vasti erikoisnumeron hintakin on vaivaiset kolme euroa).

Marraskuun numerossa on myös 16 sivun miesteema, joka koostuu lähinnä erilaisista haastatteluista ja tee-näin-älätee-näin -tyyppisistä ohjeistuksista.

Ja ohjeistusta lukija todella saakin! Useimmat artikkelit on kirjoitettu hyvin normatiiviseen sävyyn ja myös monimutkaiset asiat pelkistetään yksinkertaisiksi ohjeiksi: “Suutele miestä oikealle poskelle, kun haluat pususi tuntuvan oikein hyvältä.” Tosin tämä on linjassa lehden working girl -lukijakunnan elävän elämän kanssa, sillä myös työelämää käsittelevät artikkelit antavat ymmärtää, että lukija on työpaikallaan lähinnä statisti, joka saa paljon ohjeita. Hieman yllättäen lehden toimivaa esimies-alaissuhdetta käsittelevän artikkelin kuvituksessa esimies on stereotyyppisesti (naisen ikäinen) mies.

Pääkirjoituksessa Johanna Falck rohkaisee lukijoitaan: “Unohdetaan epävarmuutemme ja heittäydytään aitouteen.” Tämä agitointi kaikuu kuitenkin kuuroille korville, kun lehti koostuu pääasiassa kosmetiikkatuote-esittelyistä ja erilaisista ohjeistuksista koskien sitä, miten ollaan mukavia Oman

muille. tilan

ja

puolen pitäminen on tärkeää, mutta

cosmo-tytön

tavoiteasetanta rajoittuu lähinnä

“L

ehti koostuu pääasiassa kosmetiikkatuote-esittelyistä ja erilaisista ohjeistuksista koskien sitä, miten ollaan mukavia muille”

oman talouden budjetointiin. Mahdollisuudet saavuttaa asioita oman kehon ja kodin ulkopuolella ovat ilmeisen vähäiset tai ainakaan niistä ei puhuta.

Saavutukset sopivat julkkiksille, esimerkiksi lehdessä haastatellulle Megan Foxille. Foxin toimituksellisesti tasapaksun haastattelun seassa on myös numeron helmi, kun tarkkanäköinen Fox töksäyttää “Naisella on valtaa avujensa

ansiosta.

Heterosuh-

teessa nainen on aina niskan päällä.” Tämä kiistaton fakta on tietysti valtava haaste ennenkaikkea naisille (ja naistenlehdille) ympäri maailmaa. Toistaiseksi Cosmon lukijoille ei tarjota juuri eväitä tuon vallan sivistyneeseen ja rakentavaan käyttöön.

Yhteenvetona

Cosmopoli-

tan on halvalla tehtyä pinnallista hömppää, mutta kuten

Ikea-kaluste,

se

on hintaansa nähden tasalaatuista

sisältöä.

Toivon

kuitenkin, että tilaajilla on varaa Cosmon lisäksi myös haastavampiin lehtiin. Muuten on vaarana, että ilvesveikot pääsevät jatkossa treffeille entistä harvemmin Megan Foxin ajatusmaailmalla varustettujen tyttöjen kanssa: “En tarvitse muiden vaikutusvaltaa. Olen saavuttamassa omani.”

Tohtori Outolempi

75 M U R I N A 4 • 2 0 0 9

MENNEITÄ JA TULEVIA TAPAHTUMIA Menneet tapahtumat: 6.12.2009 Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisin menoin. Veteraanikirkon järjestelyissä oli veikkoja mukana keräämässä kolehtia ja kaatamassa kahvia veteraaneille ja heidän saattajille. Illan hämärtyessä Hietaniemen hautausmaalla syttyivät tulet sankarihaudoille. Tulia sytyttämässä oli pääasiassa vanhemmat lippukuntalaiset.

2.1–6.1.2010 Tykky, IVEn ja TöTän yhteinen talvileiri, pidettiin rakkaan sisarlippukuntamme Töölön Tähystäjien kämpän lähimaastossa Kirkkonummella. Vaikka pakkanen paukkui ajoittain alle 20 asteen, leiriläiset nukkuivat yönsä puulämmitteisissä teltoissa. Lisää leiristä ensi numerossa.

Tulevat tapahtumat: 22.1.2010 Leffis eli Leffamaraton. Ensimmäinen leffa pyörähtää käyntiin 18.00 ja koko hommahan on ohi 24 h kuluttua. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita elokuvatarkastamon määrittämien ikärajojen puitteissa.

7.3.2010 Kakkukisa. Vartiolla tai vaeltajaryhmällä on oiva tilaisuus niittää kunniaa valmistamalla Töölön paras tårta.

12.3–14.3.2010 Kevätretki. Kuumimpien huhujen mukaan kyseisen retken järjestämämiestä vastaa kovaakin kovempi porukka ja ohjelman laatu on näin taattua tavaraa.

28.7–5.8.2010 Vuoden Finjamboree spektaakkeli kesäleiri Kilke. Olethan jo ilmoittautunut?

M U R I N A 4 • 2 0 0 9

75

14

15

LIHAKAUPAN SETÄ hyrrr,

täällähän on kylmä. On tainnut jäädä ovi auki, kun

lihat ovat ankkajäässä. Mutta ei huolta, sillä muistellessa vuoden kuumimpia juoruja sulaa pahinkin ikijäässä oleva joulukinkku. Aijai, että Sedän vanhaa sydäntä lämmittää nämä lihaiset luotettaviin lähteisiin perustuvat ilmiannot.

Mutta ei jäädä vanhoja muistelemaan, niitä voitte kaivella Murinan vuosikerroista.

Mennään itse asiaan. Tähystäjien Linda “Hapsu” Tuominen on vaihtanut maisemia ja siirtynyt etelän lämpöön Espanjaan. Kyseessä ei ole tiettävästi mikään lomamatka vaan Hapsu on nyt au pairina paikallisessa perheessä.

Setä onnittelee uravalintaa.

Myös talvileiri Tykky tuli ja meni - ja yllätys yllätys, Sedällä oli myös korvat paikan päällä. Kukin tulkitkoon tuon sitten miten haluaa. Rakkaille lukijoille tiedoksi: aijai, Setä kuuli, Setä näki ja Setä tietää nyt sitten. Ai tietää mitä? No setä oli aikeissa kirjoittaa tästä aiheesta kolmesivuisen pohdiskelevan esseen, vertaillen yhteiskuntamme normeja ja lainsäädäntöä vielä kaupan päälle. Mutta valitettavasti aihe oli liian lihaista jopa Sedälle. Sedällä kävi nimittäin sellainen Freudilainen lipsahdus, joka johti siihen että asian omaiset, tai lähinnä omainen, teki Sedälle selväksi mitä kävisi jos Murina vuotaisi. No yleensähän tämä Sedän palsta vuotaa kuin seula, mutta nyt on reiät tilkitty väliaikaisesti. Surullisinta kaikessa on, että kuvamateriaaliakin olisi vaikka muille jakaa. No, Setä nielee kyyneleet. Itkekää te siellä kotona.

Muistakaa lapset; Sedän pelossa on hyvä elää.

75 M U R I N A 4 • 2 0 0 9

MURINA TUKEE MIEHEKSI KASVAMISTA