Lukunäyte / Maarit Nurmi: Eemun tarinoita 2 – Ihan varma karkkipäivä

Page 1

E

YT Ä N U UK

L

2


Myllylahti Oy Espoo 3


Omistettu Jounille

© Maarit Nurmi ja Myllylahti Oy ISBN 978-952-202-951-5 (Sidottu) ISBN 978-952-202-972-0 (e-kirja, epub) Myllylahti Oy Espoo 2018

4


Uusi vihko! Jess! Mä olen innoissani! Mulla on uusi vihko. Heti kun mun sininen vihko loppui, mä kävin ostamassa uuden. Tämä on punainen.

TYTTÖJEN VÄRI,

mun siskot sanoivat heti, kun näkivät sen. EIKÄ OLE! Mun siskot ei tajua mitään. Ei punainen ole tyttöjen väri, koska kohta on joulu. Tai ei ihan kohta, mutta aika pian kumminkin. Niin että punainen väri on just oikea. Vai ovatko muka poikien tonttulakit sinisiä! MITÄ?! Mä kirjoitin tämän uuden vihkon kanteen 5


EEMUN TARINOITA 2,

niin että sadankin vuoden päästä mä tiedän, kumpi vihkoista on kirjoitettu ensin. Viime viikolla mä luin mun pikkuveljelle sen sinisen vihkon alusta loppuun. Musta tuntui, että Teemu tykkäsi siitä. Ei se tietenkään sanonut mitään, koska se on vasta nolla vuotta eikä osaa puhua. Mutta ei se ainakaan itkenyt eikä nukahtanut kesken lukemisen. Niin että kai siitä oli kiva kuulla, mitä se on tehnyt. Tai eihän Teemu oikeastaan ole TEHNYT mitään. Ei ainakaan paljoa. Eikä varsinkaan aluksi. Kun Teemu tuli meille, se vain nukkui. Sitten se alkoi istua beibisitterissä. Lopulta se kääntyi selältään mahalleen, muttei osannut kääntyä takaisin. Mä jo luulin, ettei se koskaan opikaan, mutta nyt se osaa sen. Ja silloin se kiljuu innosta niin kuin se olisi tehnyt maalin tai jotain. (Aika säälittävää oikeastaan.)

6


Mun siskot Malla ja Mella

kiljuu muutenkin. Ne ovat viisivuotiaita mutta kuulostavat välillä nuoremmilta. Ainakin silloin, kun Malla muistuttaa Mellaa siitä, että se on sitä vanhempi. Jotain viisitoista MINUUTTIA vain, mutta Malla ottaa siitä kaiken irti. Ja aina Mella suuttuu. Tai melkein aina. Mä en tajua. Olenhan MÄKIN jotain viisitoista PÄIVÄÄ vanhempi kuin mun kaveri Aleksi, mutta en yhtään ylpeile sillä. Eikä mun kaveri Micokaan ylpeile, vaikka se on jotain viisitoista päivää MUA vanhempi. Tai vähän enemmän. Kolme viikkoa kai. Vai oliko se kolme kuukautta?

7


Koulukuvia Tänään me saatiin koulukuvat. Aika moni otti kaverikuvan. Mekin oltaisiin haluttu Aleksin ja Micon kanssa kaverikuva, mutta me ei saatu. Ai miksei saatu? No sen takia, kun me ei oltu muistettu pyytää lupaa vanhemmilta.

MEISTÄ ON AINA OTETTU KAVERIKUVAT, NIIN ETTÄ NYTKIN PITÄÄ OTTAA!

mä selitin sille kuvaajalle, mutta se ei suostunut kuvaamaan. NIIN ETTÄ MEILLÄ EI SITTEN TÄNÄ VUONNA OLE NIITÄ KAVERIKUVIA OLLENKAAN!

8


MÄ VOIN ANTAA MUN KUVAN TEILLE, JOS TE ANNATTE VAIHTAREINA TEIDÄN KUVAT MULLE,

Mico sanoi. Mieletön idea! Miksi mä en keksinyt sitä?

EI ME MITÄÄN KAVERIKUVIA TARVITA!

Aleksi sanoi. Mä löin Micon kanssa ylävitoset. Sitten me päätettiin, että me ei mennä ensi vuonnakaan kaverikuvaan. Ei vaikka kuvaaja pyytäisi. Me aletaan harrastaa vaihtareita. Ne on paljon hauskempia!

9


Vaihtarikuvat Mä annoin mun kuvan Aleksille ja Micolle, ja ne antoivat niiden kuvat mulle. Nyt meidän kaikkien kuvat on mun koulupöydällä vierekkäin. Me näytetään tältä:

10


Meidänluokkalainen Nyrkki-Taisto näki, kun me vaihdettiin Aleksin ja Micon kanssa kuvia. Sekin halusi saada mun kuvan. Ajattelin, etten anna, kun mun kuvat loppuvat kohta. Mutta annoin mä kuitenkin. Sitten NyrkkiTaisto antoi mulle sen kuvan, vaikken mä edes pyytänyt sitä.

Syksyllä, kun koulu alkoi, me ei oltu Nyrkki-Taiston kanssa kavereita. Me oltiin melkein vihamiehiä. Ei me vieläkään mitään parhaita kavereita olla, koska välillä Nyrkki-Taisto tekee jotain typerää. Niin kuin viime viikolla, kun se piilotti mun pipon. Mä etsin sitä koko välkän enkä löytänyt. Sitten Nyrkki-Taisto tuli välkältä ja sanoi, että SE PIPO ON SUN TAKIN HIHASSA.

11


MISTÄ MÄ SEN OLISIN VOINUT TIETÄÄ?

mä kysyin.

OLISIT LAITTANUT TAKIN PÄÄLLE, NIIN OLISIT HUOMANNUT,

Nyrkki-Taisto vastasi. Ei tullut mieleen. Mutta ei se haitannut mitään, koska olin saanut olla välkän sisällä. Ulkona satoikin ihan kaatamalla. Mä olen miettinyt, mihin mä laittaisin sen Nyrkki-Taiston kuvan. En ainakaan Aleksin ja Micon kuvien viereen. Musta ei ole kiva, jos se tuijottaa mua joka päivä, kun mä teen läksyjä tai kirjoitan mun vihkoon. Mutta mihin mä voin sen laittaa? Nyt mä keksin! Mä pistän sen mun koulupöydän laatikkoon. Siellä mulla on muitakin 12


kuvia. Ainakin Aleksin, Micon ja mun vanhoja kaverikuvia. Niissä me näytetään ihan hölmöiltä. Mä en muistanutkaan, että me on joskus oltu niin älyttömän pieniä. Onneksi ei olla enää!

13


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.