Eemun tarinoita 3: Paras yllätys ikinä! /Lukunäyte

YTE

NÄ LUKU

2

MYLLYLAHTI

YTE

NÄ LUKU

Myllylahti Oy Espoo

3

Riikalle

© Maarit Nurmi ja Myllylahti Oy ISBN 978-952-202-992-8 (Sidottu) ISBN 978-952-356-011-6 (e-kirja, epub) Myllylahti Oy Espoo 2019

4

YTE

NÄ LUKU

Keltainen yllätys Mulla on taas uusi vihko. Tämä on jo kolmas.

Mä ihmettelen, miten mä olen voinut kirjoittaa jo kaksi vihkoa täyteen. Mutta kai se johtuu siitä, että mun elämästä on tullut niin kivaa ja jännittävää.

Mun eka vihko oli sininen, toinen punainen ja tämä on keltainen. Joo, luit oikein. Tämä ON keltainen!

MÄ en olisi IKINÄ ostanut keltaista vihkoa, mutta äiti osti. En ymmärrä miksi.

Mun oli pakko kysyä äidiltä:

MIKSI TÄN PITI OLLA KELTAINEN?

5

SIKSI, ETTÄ SINÄ KIRJOITAT SIIHEN KELTAISIA JUTTUJA,

äiti vastasi.

SIIS MITÄ? KELTAISIA JUTTUJA?

Onko äiti seonnut?

EI JUTUT OLE MINKÄÄN VÄRISIÄ!

mä sanoin. Ja jos olisivatkin, niin eivät ainakaan keltaisia.

SITTENPÄ NÄET. SIIHEN VÄRIIN LIITTYY YLLÄTYS,

äiti sanoi ja hymyili salaperäisesti.

6

Mä en tajunnut yhtään mitään. Miten väriin voi liittyä yllätys? Ainakaan sellainen yllätys, ettei sitä voi paljastaa.

Ja sitä paitsi mun mielestä kaikki salaisuudet on ihan tyhmiä. Ainakin ne, joista mä en tiedä mitään.

7

Sukupuu Tänään me piirrettiin koulussa sukupuu. Siinä on niiden ihmisten nimiä, jotka ovat mulle sukua.

Mun puusta tuli tällainen:

8

Kun meidänluokkalainen Nyrkki-Taisto näki, että mä olin kirjoittanut JASKA, se sanoi, ettei Jaskaa olisi saanut laittaa siihen puuhun.

MITEN NIIN EI OLISI SAANUT?

mä kysyin.

KOSKA JASKA EI OLE SUN SUKULAINEN,

Nyrkki-Taisto sanoi.

Tietenkin on! En kai mä mitään vierasta koiraa olisi mun sukupuuhun laittanut. Jotain Rekkua tai Bertta-Einaria, mä sanoin.

Sittenhän mäkin olisin voinut laittaa mun puuhun marsun, Nyrkki-Taisto huusi.

OLISIT LAITTANUT!

9

EI MULLA OLE MARSUA!

Mua nauratti, vaikka mä olin vihainen. Eihän se mun syy ole, ettei Nyrkki-Taistolla ole marsua.

Tai että mulla on Jaska.

Sitten mä ajattelin, että on se Nyrkki-Taisto vähän oikeassa siinä, ettei Jaska ole mun SUKULAINEN. Se on mun PERHETTÄ. Niin just! Mun perhettä!

Niin että SEN TAKIA Jaskan kuuluu olla siinä puussa.

10

Luokan sukupuu Illalla kotona mä aloin miettiä, mitä NyrkkiTaisto olisi sanonut, jos mä olisin laittanut myös Aleksin ja Micon nimet mun sukupuuhun.

Kai me oltaisiin puhuttu jotain tällaista:

MIKSI ALEKSI JA MICO ON SUN SUKUPUUSSA?

KOSKA NE ON MUN KAVEREITA.

SITTENHÄN MUNKIN NIMI PITÄISI OLLA SIINÄ.

MIKSEI SE OLE?

11

Mitä mä olisin siihen sanonut? En ainakaan sitä, etten vieläkään TIEDÄ, ollaanko me Nyrkki-Taiston kanssa kavereita vai ei. Välillä ollaan, välillä ei.

Silloin ei olla, kun Nyrkki-Taisto tekee jotain tyhmää. Kiusaa tai huutelee kaikenlaista ikävää. Niin kuin silloin, kun se sanoi:

Mutta silloin me ollaan kavereita, kun Nyrkki-Taisto on kiva. Niin kuin viime jouluna, kun se kävi meillä.

Silloin Nyrkki-Taisto oli NIIN KIVA, että äiti kutsui sen meille uudestaan. Kohta äiti kai kutsuu koko meidän luokan.

Hei, nyt mä keksin! Mähän voin tehdä tähän vihkoon meidän luokan sukupuun. Tai siis luokkapuun. Se on tällainen:

12

13

Loistava ehdotus Meillä on koulussa pulpettikirjat. Niitä saa lukea silloin, kun ehtii tehdä muut tehtävät valmiiksi.

Mä olen huomannut yhden kummallisen asian. Jos mulla on HUONO pulpettikirja, mä en koskaan ehdi lukea sitä. Mutta jos mulla on HYVÄ pulpettikirja, silloin mä saan kaikki tehtävät tosi nopeasti valmiiksi.

Harmi, että mulla on aika harvoin hyviä pulpettikirjoja. Se johtuu varmaan siitä, että meidän koulun kirjastossa EI OLE enää yhtään hyvää kirjaa. Mä olen lukenut ne kaikki.

14

MIKSEI ME KOSKAAN VOIDA MENNÄ OIKEAAN KIRJASTOON?

mä kysyin Vilpuri-opelta.

HALUAISITTEKO TE SITTEN MENNÄ SINNE?

Vilpuri kysyi. Se kuulosti hämmästyneeltä.

Tietenkin me haluttiin. Ja me haluttiin mennä sinne jo huomenna. Kyllä se sopii, Vilpuri sanoi.

Hyvä juttu! Mä saan huomenna kunnon pulpettikirjan. Sitten mustakin tulee taas nopea.

15