HUIJAREITA JA MERIROSVOJA ( Eemun tarinoita 4 ) / Lukunäyte

2

Myllylahti Oy Espoo

3

Isalle

© Maarit Nurmi ja Myllylahti Oy ISBN 978-952-356-030-7 (Sidottu) ISBN 978-952-356-050-5 (e-kirja, epub) Myllylahti Oy Espoo 2019

4

Mä olen vanhin!

Mä olen meidän perheen vanhin lapsi. Ei Malla tai Mella. Eikä varsinkaan Teemu. Mä osaan tehdä kaikkea sellaista, mitä mun siskot ja veli eivät osaa. Mä olen kingi!

Mä tiedänkin enemmän kuin mun siskot ja veli. Tiedän senkin, että me mennään mummille ja ukille muutaman viikon päästä. (Se lukee seinäkalenterissa.)

5

Kaksoset

eivät tiedä sitä, koska ne eivät tunne kaikkia kirjaimia. Eikä tietenkään Teemu,

kun se on vasta vähän yli puoli vuotta. Se ei edes tiedä, että kirjaimia on olemassa.

6

Mun kaverilla Micolla

ei ole yhtään veljeä eikä siskoa, mutta mun toisella kaverilla Aleksilla on kaksi veljeä. Toinen niistä on iso ja toinen pieni.

Se isoveli on TOSI ISO. Viistoista tai jotain.

Se näyttää ihan Aleksilta,

mutta on paljon pidempi.

7

Merirosvokuppi Tänään mä huomasin, että Vilpuri-open pöydälle oli tullut jotain uutta. Menin katsomaan, mitä se oli.

Se oli kuppi. Merirosvokuppi. Se näyttää tältä:

8

ALEKSI JA MICO! KATSOKAA!

mä huusin.

TOSI MAKEE,

Aleksi sanoi. Mico nyökkäsi.

Mä otin sen kupin käteen, vaikka open pöydältä ei saa ottaa mitään ilman lupaa. Se kuppi oli hirveän painava.

Mäkin haluan samanlaisen! Mutta mä en laittaisi siihen kyniä niin kuin Vilpuri-ope. Mä joisin siitä limua. Ja mehua. Ja ihan mitä vain.

Mistä tällaisia saa ostaa, mä kysyin Vilpurilta, kun se tuli luokkaan. Se ei tiennyt, koska se oli saanut kupin lahjaksi.

Tyhmä juttu! Mistä mä nyt löydän samanlaisen kupin?

9

Matildan synttärit Ekalla tunnilla Matilda ilmoitti, että sillä on tänään synttärit. Eikä ole, mä sanoin. Miten niin ei ole, Matilda kysyi. Siten niin, että mä olin sun synttäreillä jo joulukuussa, mä vastasin.

NIIN OLIT, MUTTA EI MINULLA SILLOIN MITÄÄN SYNTYMÄPÄIVÄÄ OLLUT. TÄNÄÄN ON,

Matilda sanoi.

Mä olin ihan ihmeissäni. Tarkoittiko Matilda, että se oli huijannut mua silloin ennen joulua? Vai huijasiko se nyt koko luokkaa?

10

OLI

Olin varma, että Matilda huijasi nyt. Sillä OLLUT synttärit joulukuussa mutta EI OL-

LUT TÄNÄÄN!

Arvaa, mistä mä tiesin sen! Siitä, että mä olin saanut silloin aikaisemmin Matildalta synttärikutsun. NYT EN OLLUT SAANUT. Eikä kukaan muukaan. Niin että ihan varmasti Matilda huijasi nyt eikä aikaisemmin.

Mua huvitti. Odotin, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Vilpuri ehdotti, että me laulettaisiin Matildalle. Me lauletaan aina sille, jolla on synttärit.

Mäkin lauloin kovalla äänellä PALJON ONNEA, MATILDA, vaikka mua nauratti koko ajan ihan kauheasti.

Kun laulu loppui, Matilda jakoi meille jokaiselle kaksi karkkia. Sitten Vilpuri sanoi, että kaikki saavat sanoa yhden kivan asian Matildasta. Se oli vähän niin kuin synttärilahja Matildalle.

MATILDA ON TOSI NOPEA,

Aleksi sanoi.

11

MATILDA ON HAUSKA,

Emilia sanoi.

MATILDA ON YLLÄTYKSELLINEN,

Mico sanoi. (Mistä ihmeestä se on kuullut sellaisen sanan?)

Mä sanoin, että

MATILDALLA ON HYVÄ HUUMORINTAJU.

En muista, mitä muut sanoivat, mutta sen muistan, että Nyrkki-Taisto sanoi:

MATILDA VALEHTELEE KAIKISTA PARHAITEN.

12

Kaikki alkoivat nauraa. Siis kaikki muut paitsi Vilpuri. Se selitti, ettei Matilda valehtele, vaan että sillä on vain vilkas mielikuvitus. Siksi se keksii aina kaikenlaisia asioita.

Niin keksii! Mä tiesin sen meistä kaikkein parhaiten. Nytkin se oli keksinyt ne synttärit! Ja se olikin ihan paras keksintö, koska me saatiin synttärikarkkeja, vaikkei mitään synttäreitä ollutkaan. Hah-haa!

Matilda on loistotyyppi!

13

Matilda on tyhmä tyyppi!

Ei Matilda mikään loistotyyppi ole! Se on huijari! Ja maailman pahin huijari onkin.

Vilpuri tuli seuraavalla tunnilla luokkaan ja sanoi, että se oli tarkistanut Matildan syntymäpäivän.

SE ON TÄNÄÄN!

Siis tänään! Ei ennen joulua!

Mä olin ihan nolo. Olisin halunnut räjähtää atomeiksi ja kadota. Musta oli hirveää, kun kaikki saivat tietää, että mä olin ollut Matildan synttäreillä joulukuussa! Olin vienyt sille lahjankin!

MUA HÄVETTÄÄ!

Miksen mä ollut silloin yhtään ihmetellyt, ettei Matildan synttäreillä ollut muita vieraita kuin minä? Olin vain ollut iloinen, kun sain syödä kaikkien vieraiden jätskit.

14

En olisi syönyt, jos olisin tiennyt, ettei muita vieraita ollut olemassakaan.

Tai olisin mä ehkä syönytkin. Vaikea sanoa.

(Ei ole vaikea sanoa. Olisin syönyt.)

Mä makasin ihan nolona pulpetilla, kun Matilda kysyi Vilpurilta:

SAANKO MINÄ JAKAA KAIKILLE SYNTTÄRIKUTSUT?

Matilda sai jakaa kutsut.

Mä en mene. En vaikka siellä olisi kuinka hauskaa. Ja tietenkin siellä on hauskaa, koska Matildan kanssa on aina hauskaa.

Paitsi nyt. Ja siksi minä en mene sen synttäreille enää koskaan. En silloinkaan, kun se täyttää kolmetoista. Tai viisitoista. Tai sataviisikymmentäkolme!

15