Tytti Karvonen: Rasseli ja Tuisku / lukunäyte by Myllylahti Oy

lukunĂ¤y te

Tytti Karvonen

RASSELI JA TUISKU

Myllylahti Oy Espoo 3

www.myllylahti.fi

TUISKU Kesälomalla asfaltin pitäisi tarttua tennarin pohjaan kuin purkka Rasseli juoksee vesisateessa ja touhottaa. Se on hännänpäätään myöten tosissaan, sen kuono nuuhkii ruusupensaan vierustaa ja etujalat kaivavat kuoppaa. Rasseli on löytänyt jotakin, josta vain koira voi innostua. Se saattaa olla vanha porsaanluu, jonka Jussi on viskannut grilli-illan päätteeksi pusikkoon. Täällä ajatellaan, ettei se haittaa. Luu maatuu ravinteiksi ruusuille. Komposteja perustetaan sinne, missä satutaan seisoskelemaan. Kesällä ei pitäisi sataa. Kesällä auringon kuuluu paistaa, uimavesien lämmetä ja asfaltin kuumentua, niin että se tarttuu tennarin pohjaan kuin purkka. On kesäkuun 7. päivä. Heti kevätjuhlan jälkeen alkoi sade, joka jatkuu edelleen. Sisällä on niin koleaa, että aikuiset ovat kaivaneet villatakit esiin. Useimmat villatakeista ovat polvipituisia ja trumpettihihaisia. Niissä on kirjavat, räiskyvät raidat. Ne ovat Magin käsialaa. 5

Magi istuu talvisin kakluunin edessä ja neuloo. Magi neuloo vain villatakkeja. Ne ovat samankokoisia, mutta jokaisessa on omanlaisensa raidoitus. Kun villatakki on valmis, hän ripustaa sen henkariin ja vie pihakoivun oksaan. Ei mene kauaakaan, kun villatakki on hävinnyt. Kaikki tässä kaupungissa tietävät, että takki on tarkoitettu lahjaksi. Myös minulla on Magin tekemä villatakki. Koska se on miesten kokoa ja minä olen 11-vuotias tyttö, takki sopii parhaiten peitoksi. Minä istun vuoteellani villatakin alla ja katselen, miten Rasseli touhuaa pihalla. Mitä siitä, että on kesä ja ojat tulvivat. Rasseli ui pihan kuralätäkössä, jos sen tekee mieli uida. Ajatus saa minut hyppäämään vuoteesta. Vaihdan uimapuvun päälle ja juoksen ulos ennen kuin innostus ehtii lopahtaa. Ajattelen, että tämä on hauskaa, kivaa, nyt nautitaan! Rasseli pyörii jaloissa kieli suusta roikkuen. Sen silmät loistavat. Hetkeksi koiran ilo tarttuu. Ojentelen käsiä taivasta kohti kuin sadetanssia tekevä intiaani. Rasseli ulvoo juuri oikealla hetkellä. Jussi ja Aaro pysäyttävät auton talonsa eteen ja vilkuttavat. Naapurit ovat tulossa töistä, arvaan. Heistä on täysin normaalia, että hyppelen vesisateessa puolialastomana. He nostavat kauppakassit sisään. Ennen kuin ovi sulkeutuu, Jussi huikkaa, että voisin piipahtaa kaakaolle, jahka olen valmis. Olisi pullaakin. 6

Rasseli livahtaa omille teilleen. Kenties se on saanut vainun rusakosta, joka majailee pihasaunan takana. Seison yksin vesisateessa ja yritän pitää hauskaa. Kaikki olisi toisenlaista, jos Mette olisi mukana. Hän olisi räiskyttänyt kuravettä päälleni, niin että silmät olisivat täynnä hiekka. Olisin antanut Metelle samalla mitalla takaisin. Olisin uhannut työntää hänet pihakaivoon. Mette olisi nauranut, sillä hän tietää, että kaivon kansi on pultattu kiinni. Minulla on ikävä Metteä. Mitä virkaa on kesässä, jolloin täytyy pukeutua villatakkiin? Mitä iloa on lomasta, kun paras kaveri on Barcelonassa? Mette palaa kun koulut alkavat. Se on pitkä aika. Niin pitkä, ettei sitä halua ajatella. ”Voisit soittaa jollekin toiselle tytölle teidän luokalta”, äiti yritti. Äiti ei käsitä mitään. Vain Mette tajuaa asioita. Vain Mette osaa nauraa oikeissa kohdissa. Äidin mielestä se on väärin. ”Kaikkea ei kannata laskea yhden ihmisen varaan”, hän opetti. ”Onhan minulla Rasseli”, vastasin. ”On hyvä, että lapsi kiintyy eläimiin”, äiti selitti. ”Mutta se ei riitä. Lapset tarvitsevat kavereita.” Niin kai sitten. Vihellän Rasselille, mutta koira on tietymättömissä. Viluttaa. Metteä ei takuulla palella. Hän pötköttää hiekkarannalla tai sukeltaa aaltoihin. Kännykkäni on täynnä Meten lähettämiä rantakuvia. Minä laitoin hänelle kuvan lehtokotiloista, joita tie pursuaa. 7

”Tule sisään ennen kuin saat keuhkokuumeen!” Jussi komentaa ikkunasta. Aaro avaa oven ja heittää harteilleni yhden Magin villatakeista. Se kutittaa paljasta ihoa vasten mutta on muuten aika mukava.

RASSELI Julkisuus on meikäläiselle ihan suffelii Rakkaat katsojat! Sama toisella kotimaisella: pesta tittare! Tämä on elämäni ensimmäinen videopostaus. Meitsiä ei hermostuta pätkääkään. Julkisuus on meikäläiselle ihan suffelii. Mikäs poju se tässä videoblogissa kekkuloi, dobermannimummo tablettinsa ääressä pohtii. Koko maailma miettii: kuka on tuo komea sekarotuinen koira? Joka älynsä terävyydessä peittoaa jokaisen villakoiran. No niin, nyt siellä aletaan vängätä vastaan. Villakoiratko muka koirista fiksuimpia? INFO: Villakoirat ovat erittäin älykkäitä. Villakoirat keikkuvat sirkuksessa pallon päällä ja pyörittävät takapuoltaan kuin yrittäisivät tehdä siitä hattaran. Siinä teille FAKTA.

Nyt olette tutustuneet etupuoleeni. Haluatteko, että esittelen myös häntäni? Siihen liittyy liikuttava tarina koiranpennusta ja valtavasta rotasta. Minä olin tuo koiranpentu. Rotta on rotta. Olipa kerran rotta, joka vaanii koiranpennun häntää kuin lihaisaa nakkia. Rotta kurkkii viemäriaukon suulla ja odottaa pentua, joka lähestyy sitä luottavaisena. ”Mikä on tämä otus, joka hymyilee maireasti ja viittilöi luokseen”, pentu pohtii. Juokse pakoon! Äkkiä ennen kuin rotta puree sinua! AUTS!!! Mitä tapahtui? Ahmaisiko rotta pennun hännän? Te alatte toivoa, että näyttäisin teille paremman puoleni, vai? Haluatte, että käännän kameraa kohti persukseni, jotta saatte tietää, onko häntä tallessa. FAKTA n:o 1: Sivistyneet henkilöt eivät vilauttele takapuoltaan kameralle. Pyllyn nuuskiminen kävelylenkillä on eri asia, se on tiedon hankkimista. En aio esitellä peffaani tässä videoblogissa. FAKTA n:o 2: Tämä videoblogi sisältää huumoria, INFOA, FAKTAA ja huumoria. Ensimmäinen tehtävä kuuluu: mikä osa tästä vlogista on huumoria? Ps. Meikäläisen nimi on Rasseli. Nähdään kanavalla! 10

TUISKU Selvitystila Äiti on ollut koko päivän poissa. Lähtiessä äiti sanoi, ettei pidä huolestua vaikka hän viipyisi. Kyseessä on selvitystila. ”Kun palaan, kaikki on paremmin, kävi miten kävi.” Äidin mukaan ihmissuhteissa tärkeää on sitoutuminen. Sen lisäksi tarvitaan sopimuksia. Näin puhuessaan äiti pakkasi laukkuunsa nokkoshuulirasvan, kännykän, bussikortin ja pussillisen kuivattuja mustikoita. Hän sulloi vaalean polkkatukkansa nahkalätsän sisään ja suoristi inkkaripontson helmat. Äiti katsoi peilikuvaansa ja yritti näyttää itsevarmalta. Äidin ei tarvinnut kertoa, kehen selvitystila liittyy. On kyse Teposta. Tilanne on päällä. Teppo on äidin poikaystävä. Hän on joogaopettaja, joka näyttää kissan imemältä. Teppo ei pidä koirista eikä lapsista, mutta hän sinnittelee. Rasseli on fiksu ja kiertää hänet kaukaa. Minä otan Tepon tarjoamat punajuurikarkit ja juoksen Jussin ja

Aaron luo kinuamaan suklaata. Palattuani Teppo kyselee, miten elämässäni menee. Millaisen vastauksen noin typerään kysymykseen voi antaa? Painun huoneeseeni kunnes äiti käskee iltateelle. Iltatee on pahanmakuista litkua, jota on uutettu jostain käävästä. Käävästä! Asiat muuttuivat rytinällä Tepon ilmestyttyä kuvioihin. Äiti, joka rakastaa mustaa kahvia ja meheviä pihvejä, alkoi kierrellä tien pientareilla etsimässä voikukkia. ”Myös mustaherukan lehdistä saa ihanaa terveysjuomaa.” Niin loppui meidän huushollissa makkaran käristys. Onneksi Jussilla ja Aarolla on pallogrilli. Totta kai äiti alkoi joogata. Ei siinä mitään, se on hyvää jumppaa. Kun pistää jalan korvan taakse luokille, olo tuntuu eloisalta. Mutta television vieminen kierrätyskeskukseen oli liikaa. ”Millä oikeudella annoit telkkarin pois kysymättä minulta”, kiljuin. ”Telkkarille ei ole tilaa. Tästä tulee joogahuone”, äiti perusteli. Hyvitykseksi hän osti minulle joogamaton. Askartelin siitä Rasselille iglun. Äidin ja Tepon seurustelussa on ollut monta selvitystilaa. Äiti on melko kovaääninen ollessaan selvitystilassa. Hänen mielisanojaan ovat sitoutuminen ja arjen jakaminen. Kun oikein pinnistän, kuulen Tepon mielisanan vapaus. Avatessaan sydäntään hän järsii juuresta sinnikkäästi kuin lammas. 12

Ulko-ovi kolahtaa. Äiti marssii keittiöön riisumatta päällysvaatteitaan. Hän iskee savustetun sianpotkan keskelle pöytää. Äiti avaa olohuoneen ikkunan ja heittää joogamaton pihalle. Yrttipurnukat hän tyhjentää viemäriin. Yritän muistuttaa, että putket voivat mennä tukkoon, mutta äitiä on turha estää. Hän ottaa leipäveitsen ja leikkaa paksun palan sianpotkasta. Muristen äiti upottaa hampaansa lihaan.

RASSELI My Day Klo 5.30. Rakkaat kanavalla kykkijät! Ryömin parhaillaan sängyn alta. Sänky on Tuiskun, ja kun nostan tablettia ylemmäs – noin – näette nukkuvan tytön naaman. On varhainen aamu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jo joutaa herätä. Oletteko koskaan yrittäneet herättää 11-vuotiasta kukonlaulun aikaan? Jaha, en kuule yhtään vastausta. Ilmeisesti kaikki laitteidensa ääressä nukkuvat. Meikäläinen ei nuku. Meikäläinen toteuttaa haasteen. Tulen suorittamaan aikeeni vanhanaikaisesti eli naamaa nuolemalla. Tämä vaaleanpunainen, lihaisa lerpake on meikäläisen kieli. Tällä on lipaistu rusakon papana jos toinenkin parempiin suihin. Onko valmista? Kieli lähestyy nukkuvaa naamaa. Se alkaa

lipoa koiramaisen kiihkeästi nenää ja poskia. Auu! Väkivaltaa! Likka heitti meitsiä tyynyllä. Klo 10.00 Kämppikseni ovat lopulta heränneet. Heidän vetelehtiessään sängyssä olen tehnyt kierroksen lähikorttelissa. Meitsi pääsee ulos milloin haluaa, sillä tämä on vanha talo. Vanhoissa taloissa on kellarikerroksia ja niissä tuuletusluukkuja. Jos sellaisen jättää auki, pienehkö, sopivasti rumpumahainen koira pääsee kulkemaan sisään ja ulos mielensä mukaan. Aamulenkillä olen lukenut ja vastannut koirakollegoiden jättämiin viesteihin. Viestejä löytää sähkötolppien juurelta, aidan vieruksilta ja puiden rungoista. Joskus jokin sutaisemalla jätetty tuherrus on keskellä katua. En huomioi sellaisia. Omat vastaukseni annan ripeästi. Jalka ylös, suihku alas ja menoksi! On siinä naapurikorttelin bichon friséllä ihmettelemistä, jahka lukee meikäläisen vastauksen kirjoitukseensa. Siinä on henkilö, joka kuvittelee itsestään liikoja. Muka tyttöjä joka sormelle. Vasta maitohampaat alkaneet irrota, ja on jo niin miestä, niin miestä. Klo 13.30 Tässä välissä meikäläinen on syönyt ja torkkunut. Tuisku rönöttää koulupöydän ääressä ja piirtelee. 15

Naamaa tuskin näkee hupparin hupun alta. Musta, pitkä tukka valuu paperille. Kun nostan etutassut Tuiskun syliin, tyttö rapsuttaa minua niin veltosti, että epäilen sormien muuttuneen kastemadoiksi. Toinen kämppikseni ei ole sen virkeämpi. Tuiskun äiti Terhikki vetäytyi huoneeseensa aamiaisen jälkeen. Aamiaiseksi hän joi pannullisen kahvia. Huoneesta kuuluu sängyn narinaa ja pieniä nyyhkäisyjä, niin hiljaisia, että vain koira saattaa kuulla ne. Olen yrittänyt raapia huoneen ovea, jotta Terhikki päästäisi minut sisään. Ovi pysyy kiinni. Mitä muuta koira voi tällaisessa tilanteessa kuin nukkua? Klo 18.45 Olemme Tuiskun kanssa tehneet kävelylenkin kaatosateessa. Pidin asiaa tärkeänä, sillä näytti siltä, että tyttö juuttuu pöytään kiinni kuin torakka siirappiin. Lenkillä kävelin nätisti talutushihnassa. Ohitin koirakollegat viileästi. Vain naapurikorttelin bichon frisén kohdalla annoin itselleni luvan näyttää hillitysti hampaita. Lurjus oli laittanut niin hävyttömän vastauksen aamuiseen viestiini, että jos Tuisku ei olisi ollut mukana, olisin purrut ryöttiä korvasta. Asia on varma kuin nakki!

Klo 23.00 Tuisku nukkuu. Meikäläinen on ryöminyt tytön sängyn alle kuten joka yö. Terhikki valvoo huoneessaan. Hän on viettänyt siellä koko päivän. Tuisku lämmitti itselleen ja minulle iltapalaksi makaronilaatikkoa. Terhikki ei syönyt mitään, ei kurkun kurkkua. Hänen silmänsä ovat punaiset kuin kalalla. Todettakoon, ettei tunnelma talossa ole yleensä tällainen. My Day.

TUISKU Trooppisia hedelmälepakoita ja imetyskriisi Kaksi päivää selvitystilan jälkeen äiti toteaa, etten ole vähään aikaan tavannut isää. ”Ymmärräthän, olen aika lujilla enkä taida olla hyvää seuraa”, hän selittää opettajan äänellään. Äiti yrittää kätkeä sen, että häntä itkettää. Se on ihan hölmöä, mutta sellainen hän on. Halaan äitiä. Äiti pinnistelee pysyäkseen coolina. Pakkaan reppuun vaihtovaatteet ja piirustuslehtiön. Kysyn, voinko ottaa Rasselin mukaan. Äiti nyökkää helpottuneena. Nyt hän voi täysin rinnoin keskittyä selvitystilan jälkeiseen tilaan. Vaihe sisältää vuoteessa pötköttelyä, suklaan syömistä ja surumielisen popmusiikin kuuntelua. Selvitystilan jälkeisen tilan keskivaiheessa hän istuu tuntikaupalla ystäviensä luona puhumassa ihmissuhteista. Tämän jälkeen Teppo ilmestyy kulmille. Teppo lepattaa elämäämme kaftaani hulmuten kuin trooppinen

hedelmälepakko. En jaksa toivoa, että tällä kertaa olisi toisin. Isän luokse on helppo mennä. Tarvitsee vain kävellä vanhankaupungin läpi ja ylittää silta. Isä ja Lelle asuvat uudessa rivitalossa. Rivitalossa on suuret ikkunat ja postimerkin kokoinen piha joen rannassa. Minä saan mennä heille milloin haluan. Tämä oli osa eroamissopimusta, jonka isä ja äiti tekivät, kun päättivät lakata asumasta yhdessä. Minä ja Rasseli olisimme tervetulleita isän luokse aina, tapahtui mitä tahansa. Pihalle asti kuulen, miten vauva huutaa. Rasseli pistää pakin päälle. Puolittain hinaamalla saan sen ulko-ovelle. ”Tuiskuhan se siinä”, isä henkäisee avatessaan oven. Isä näyttää räjähtäneeltä. Hänen päällään on tpaita ja bokserit, vaikka on jo iltapäivä. Tukka hapsottaa olkapäillä. Silmät verestävät. Isällä on taipumusta valvomiseen. Isä on apulaisproffana yliopistolla. Välillä hän joutuu tekemään töitä myös yöllä ehtiäkseen selviytyä hallinnollisista hommista. Päivällä isä yrittää nukkua muutaman tunnin. ”Koiranvirka”, hän sadattelee. Rasseli murahtaa toruen. Mitäpä isä koirien viroista tietää. Tällä kertaa isän valvominen taitaa johtua muista kiireistä. Sisällä on hirveän sotkuista. Valkoisen divaanin 19

päällä on kasa käytettyjä vaippoja. Olohuoneen lasipöytä pursuaa tutteja, puolityhjiä maitopulloja ja rytistettyjä Tutteli-tetroja. Lattialla lojuu vauvakirja, vesipullo ja ryppyiset potkuhousut. Kaikkialla lemahtaa äitelä vauvan kakka. Lelle tulee makuuhuoneesta itkevää nyyttiä kantaen. Lelle näyttää siltä kuin hänet olisi kaivettu esiin kuopasta kuin ruotsalainen hapansilakka. Menen hänen luokseen ja otan vauvan. ”Kuules siskolikka, lopeta huutaminen ennen kuin nämä tyypit pyörtyvät väsymyksestä.” Vauva pistää suun nappiin ja killittää minua tutkivasti. Kannan siskolikkaa hetken ja kas, hän nukahtaa. Lasken vauvan varovasti sohvalle. Isän ja Lellen komennan päiväunille. He katoavat zombeina yläkerran makuuhuoneeseen. ”Tämä sikolätti on pakko siivota”, totean Rasselille. Noukin roskat suureen jätesäkkiin, jonka kannan taloyhtiön roskakatokseen. Sitten kerään joka paikassa lojuvat astiat tiskikoneeseen. Isä herää ensimmäisenä kahvin tuoksuun. Hän tulee alakertaan aamutakissa. ”Pukisit päällesi”, sanon kattaessani pöytää. Isä palaa hetken päästä farkuissa. Hiuksensakin hän on älynnyt pistää kiinni. ”Näyttää paremmalta”, totean ja pyydän nostamaan maidon ja sokerin pöytään. ”Kiva että tulit...” isä sanoo kankeasti. Vilkaisen häntä ihmetellen. ”Siis todella mukavaa. Mehän 20

emme ole nähneet vähään aikaan. On tämä vauvaprojekti ja... onhan minulla paljon hommaa. Voi sanoa vuorokauden ympäri. Jos olet ihmetellyt, kun en ole viime aikoina soitellut...” Siskolikka herää ja alkaa itkeä. Isä nostaa vauvan syliin. Siskolikkaa ei enää nukuta. Hän haluaa ruokaa. Lelle tulee portaat alas puoliunessa. Hän ottaa vauvan, istuu sohvalle ja avaa imetyspaitansa etumuksen. Sitä en haluaisi olla näkemässä. Äiti on selittänyt, että imettäminen on maailman luonnollisin asia. ”Äitien täytyy voida ruokkia vauvansa missä tahansa”, hän luennoi. ”Tissi suuhun vaikka Lintsillä Kingissä?” haastoin. Äiti tuhahti vastaukseksi. Minusta koko imuhomma on ällöttävää. En välitä ajatella, että olen syyllistynyt vauvana samaan. Huh! ”Pitää käydä pissattamassa Rasseli”, sanon nopeasti. Pujahdamme takapihan kautta joen rantaan. Kun palaan lenkiltä, on täysi häsellys päällä. Vauva itkee ja Lelle itkee. Isä häärää ympärillä ja yrittää olla niin rauhoittava kuin kykenee. ”Ei haittaa. Seuraavalla kerralla varmasti onnistuu. Jos minä lämmitän sen pullon.” Lelle alkaa itkeä entistä kovempaa. Muistan äidin puheet siitä, miten imettäminen on herkkä asia. 21

Herkät asiat voivat joskus mennä pieleen. ”Joskin minä imetin sinua kaksivuotiaaksi.” Huh-huh! Isä suukottaa ja silittää Lelleä, joka ei ota rauhoittuakseen. Otan siskolikan. Menemme keittiöön. Laitan vauvan sitteriin ja lämmitän mikrossa pullollisen Tuttelia. Siskolikka imaisee pullon nopeasti tyhjäksi. Nostan vauvan olkapäätäni vasten. Hän päästää röyhtäyksen, joka saa olohuoneen kattokruunun helisemään. Isä ja Lelle havahtuvat tähän maailmaan. ”Lelle rakas, jospa menisit lepäämään”, isä sanoo ottaessaan vauvan. Lelle menee yläkertaan mitään sanomatta. Hän näyttää siltä kuin olisi jäänyt urosnorsun tallomaksi. Minua säälittää. Tekisi mieli tarjota Lellelle pala suklaata. Suklaa tepsii äidin suruun aina. Mutta verkkarin taskuista ei löydy kuin irtonappi ja muutama hieno kivi. ”Olen pahoillani Tuisku. Kuten näet, tilanne ottaa lujille. En taida olla sinulle kovin hyvää seuraa”, isä sanoo syyllisen näköisenä. Ymmärrän yskän. Otan reppuni ja Rasselin ja sanon reippaasti hei-hei! Isä vilkuttaa minulle yhtä aikaa apean ja helpottuneen näköisenä.