Luku 24 Kaikkein pyhimmässä

Pyhäkköoppi oli se avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui. Se toi päivänvaloon täydellisen totuuden järjestelmän, yhtenäisen ja sopusointuisen, ja osoitti, että Jumalan käsi oli johtanut suurta adventtiliikettä. Samalla, kun se paljasti Jumalan kansalle sen aseman ja tehtävän, se ilmoitti sen velvollisuuden. Niin kuin Jeesuksen opetuslapset tuskan ja pettymyksen kauhean yön jälkeen »iloitsivat nähdessään Herran», niin iloitsivat nyt nekin, jotka olivat odottaneet hänen toista tulemistaan. He olivat odottaneet hänen ilmestyvän kirkkaudessaan antaakseen palvelijoilleen palkan. Kun he pettyivät toivossaan, he kadottivat Jeesuksen näkyvistään ja huudahtivat niin kuin Maria haudalla: »Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet.» Nyt he näkivät hänet kaikkein pyhimmässä säälivänä ylimmäisenä pappinaan, joka pian oli ilmestyvä heidän kuninkaanaan ja vapauttajanaan. Pyhäkön valo valaisi heille menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. He tiesivät Jumalan johtaneen heitä erehtymättömällä kaitselmuksellaan. Vaikka he eivät olleet ymmärtäneet julistamaansa sanomaa, niin kuin kävi ensimmäisillekin opetuslapsille, se oli kuitenkin ollut joka suhteessa oikea. Sen julistamisella he olivat täyttäneet Jumalan tarkoituksen, eikä heidän työnsä ollut turha Herrassa. Uudestisyntyneinä elävään toivoon he riemuitsivat »sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla». {AO7 363.1}

Tutkivan tuomion alkaminen

Sekä Dan. 8:14:n ennustus: »Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa», että ensimmäisen enkelin sanoma: »Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut», viittasivat Kristuksen pappispalvelukseen kaikkein pyhimmässä ja tutkivaan tuomioon eivätkä hänen saapumiseensa pelastamaan kansansa ja hävittämään jumalattomat. He eivät olleet erehtyneet profeetallisten ajanjaksojen laskemisessa, vaan 2300 päivän päättyessä esiintyvän tapahtuman tulkinnassa. Tämän erehdyksen tähden he olivat pettyneet, mutta kaikki mitä profeetat olivat ennustaneet ja mitä heillä Raamatun mukaan oli oikeus odottaa, oli täyttynyt. Juuri silloin, kun he valittivat toiveittensa raukeamista, oli tapahtunut se, mitä sanoma oli ennustanut ja minkä täytyi tapahtua, ennen kuin Herra voisi ilmestyä palkitsemaan palvelijansa. {AO7 363.2}

Kristus oli tullut, ei maan päälle, niin kuin he olivat odottaneet, vaan Jumalan temppelin kaikkein pyhimpään taivaassa, niin kuin vertauskuvissa oli osoitettu. Profeetta Daniel esittää hänen tähän aikaan tulleen Vanhaikäisen luo: »Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui» ei maan päälle, vaan »Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen» (Dan. 7:13). {AO7 364.1}

Tästä tulemisesta puhuu myös profeetta Malakia: »Äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo herra Sebaot» (Mal. 3:

1). Herran tuleminen temppeliinsä tapahtui äkkiä ja odottamatta. Hänen kansansa ei odottanut häntä sinne. Luultiin, että hän tulee maan päälle »tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille» (2 Tess. 1: 8). {AO7 364.2}

Mutta kansa ei ollut vielä valmis kohtaamaan Herraansa. Ihmisten hyväksi oli vielä suoritettava valmistustyötä. Oli annettava valoa suuntaamaan heidän ajatuksensa taivaassa olevaan Jumalan temppeliin. Kun he uskon kautta seuraisivat ylimmäistä pappiaan hänen virantoimituksessaan, heille paljastuisi uusia velvollisuuksia. Seurakunta oli saava toisen varoittavan ja opettavan sanoman. {AO7 364.3}

Profeetta sanoo: »Kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean, ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa» (Mal. 3: 2, 3). Niiden, jotka elävät maan päällä, kun Kristuksen välittäjätoimi taivaan pyhäkössä päättyy, täytyy seisoa pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Heidän vaatteidensa täytyy olla tahrattomat, heidän luonteensa täytyy olla vihmontaverellä synnistä puhdistettu. Jumalan armon ja omien uutterien ponnistustensa kautta heidän täytyy päästä voittajiksi taistelussa pahaa vastaan. Samalla kun tutkiva tuomio on käynnissä taivaassa ja katuvien uskovaisten synnit poistetaan pyhäköstä, on Jumalan kansan keskuudessa maan päällä tapahtuva erikoinen puhdistustyö ja synnin hylkääminen. Tämä työ esitetään selvästi Ilmestyskirjan 14. luvun sanomissa. {AO7 364.4}

Kun tämä työ on päättynyt, Kristuksen seuraajat ovat valmiit hänen ilmestymistänsä varten. Silloin »Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat niin kuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina». Silloin se seurakunta, jonka Herramme tullessaan on ottava luokseen, on oleva ihana seurakunta, jossa ei ole »tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista» (Ef. 5: 27). Se on silloin näyttäytyvä »kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste, peljättävänä kuin sotajoukot» (Kork. v. 6:10). {AO7 364.5}

Paitsi Herran tulemista temppeliinsä Malakia ennustaa myös hänen toisen tulemisensa, hänen tulemisensa toimeenpanemaan tuomion, seuraavin sanoin: »Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot» (Mal. 3: 5). Juudas viittaa samaan tapaukseen sanoessaan: »Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhineen tuomitsemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa» (Juud. 14: 15). Tämä tuleminen ja Herran tuleminen temppeliinsä ovat erilaisia ja toisistaan erillään olevia tapahtumia. {AO7 365.1}

Dan. 8: 14:ssa esitetty Kristuksen tuleminen meidän ylimmäisenä pappinamme kaikkein pyhimpään puhdistamaan pyhäkköä, Dan. 7: 13:ssa kuvattu Ihmisen Pojan tuleminen

Vanhaikäisen luo ja Malakian ennustama Herran tuleminen temppeliinsä kuvaavat samaa tapahtumaa. Sitä kuvaa myös yljän tulo häihin Matt. 25. luvun esittämässä Kristuksen vertauksessa kymmenestä neitsyestä. {AO7 365.2}

»Yljän tulo» ja »Karitsan häät»

Kesällä ja syksyllä 1844 julistettiin sanomaa: »Katso, ylkä tulee!» Silloin muodostuivat ne kaksi luokkaa, joita kuvataan viisailla ja tyhmillä neitsyeillä. Toinen luokka odotti ilolla Herran ilmestymistä ja oli huolellisesti valmistautunut kohtaamaan häntä; toinen luokka, jota pelko ohjasi ja joka toimi hetken mielijohteesta, oli hyväksynyt totuuden teorian, mutta oli vailla Jumalan armoa. Vertauksen mukaan yljän saapuessa »ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin». Tässä esitetty yljän tuleminen tapahtuu ennen häitä. Häät ovat silloin, kun Kristus ottaa vastaan valtakuntansa. Pyhää kaupunkia, uutta Jerusalemia, joka on valtakunnan pääkaupunki ja edustaja, nimitetään »morsiameksi, Karitsan vaimoksi». Sanoihan enkeli Johannekselle: »Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.» »Ja hän vei minut hengessä», Johannes sanoo, »suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä» (Ilm. 21: 9,10). Morsian on siis pyhä kaupunki, ja neitsyet, jotka menevät kohtamaan ylkää, ovat seurakunnan vertauskuva. Ilmestyskirjassa sanotaan Jumalan lasten olevan hääaterialla kutsuvieraina (Ilm. 19: 9). Jos he ovat vieraita, heitä ei voi samalla kertaa esittää morsiamena. Profeetta Daniel sanoo, että Kristus saa Vanhaikäiseltä taivaassa »vallan, kunnian ja valtakunnan». Hän saa uuden Jerusalemin, valtakuntansa pääkaupungin, »valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu» (Dan. 7: 14; Ilm. 21: 2).

Vastaanotettuaan valtakunnan hän tulee kirkkaudessaan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana pelastamaan kansansa, joka on aterioiva »Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa» (Matt. 8: 11) ottaessaan osaa Karitsan hääateriaan. {AO7 365.3}

Kun kesällä 1844 julistettiin sanomaa: »Katso, ylkä tulee!» se johti tuhansia odottamaan Herran välitöntä tuloa. Määrättynä aikana ylkä tulikin mutta ei maan päälle, niin kuin odotettiin, vaan Vanhaikäisen luo taivaassa, häihin, ottamaan vastaan valtakuntansa. »Ne, jotka olivat valmiita, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.» Heidän ei ollut määrä persoonallisesti olla läsnä häissä, sillä ne pidetään taivaassa heidän ollessaan maan päällä. Kristuksen seuraajien on määrä odottaa Herraansa, milloin hän palaa häistä (Luuk. 12: 36). Mutta heidän tulee ymmärtää hänen työnsä laatu ja seurata häntä uskossa, kun hän menee Jumalan eteen. Tässä merkityksessä heidän sanotaan menevän häihin. {AO7 366.1}

Vertauksessa ne, joilla lamppujensa ohessa oli öljyä astioissaan, menivät häihin. Ne, joilla Raamatusta saadun totuuden tuntemuksen lisäksi oli Jumalan Henki ja armo ja jotka katkeran koetuksensa yönä olivat kärsivällisesti odottaneet etsien Raamatusta kirkkaampaa valoa, ymmärsivät taivaan pyhäkköä koskevan totuuden ja Vapahtajan palveluksessa tapahtuneen muutoksen. Uskon kautta he seurasivat häntä hänen työssään taivaan pyhäkössä. Ja kaikkien niiden, jotka Raamatun todistusten perusteella vastaanottavat samat totuudet, seuraten Kristusta uskon kautta hänen astuessaan Isän eteen suorittamaan välitystyön viimeistä osaa ja sen lopussa vastaanottamaan valtakuntansa, sanotaan menevän häihin. {AO7 366.2}

Matteuksen 22. luvun vertauksessa käytetään samoin häitä vertauskuvana, ja tutkiva tuomio esitetään selvästi tapahtuvaksi ennen häitä. Ennen häiden alkamista kuningas tulee sisään katsomaan häävieraita (Matt. 22: 11) nähdäkseen, onko kaikilla hääpuku, Karitsan veressä pesty ja valkaistu luonne (Ilm. 7: 14). Se, jolta tämä puuttuu, heitetään ulos. Mutta kaikki, joilla tutkittaessa huomataan olevan häävaatteet, Jumala hyväksyy ja katsoo arvollisiksi pääsemään hänen valtakuntaansa ja istumaan hänen valtaistuimelleen. Tämä luonteen tutkiminen on taivaallisen pyhäkön viimeinen työ, tutkiva tuomio, joka ratkaisee, ketkä ovat valmistuneet Jumalan valtakuntaan. {AO7 366.3}

Kun tutkimustyö päättyy, kun kaikkina eri aikoina Kristuksen seuraajiksi tunnustautuneiden asia on tutkittu ja ratkaistu, silloin, eikä ennen, päättyy koetusaika ja armon ovi suljetaan. Lyhyt lause: »Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin», vie meidät täten Kristuksen viimeisen palvelustyön kautta siihen aikaan, jolloin suuri työ ihmisten pelastamiseksi päättyy. {AO7 367.1}

»Avattu ja suljettu ovi»

Maallisessa pyhäkköpalveluksessa, joka, niin kuin olemme nähneet, on taivaallisen pyhäkköpalveluksen vertauskuva, lakkasi virantoimitus pyhässä, kun ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä meni kaikkein pyhimpään. Jumalan määräys kuului: »Älköön yhtään ihmistä olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen saakka kunnes hän sieltä lähtee» (3 Moos. 16: 17). Samoin. Kristus lopetti työnsä pyhässä, kun hän meni kaikkein pyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. Kun vertauskuvallisessa palveluksessa ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä jätti pyhän, hän meni Jumalan eteen esittämään syntiuhrin verta kaikkien niiden israelilaisten puolesta, jotka vilpittömästi katuivat syntejään. Samoin Kristus oli päättänyt vasta edellisen osan työstään meidän välittäjänämme aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän esitti edelleenkin verensä Isän edessä syntisten puolustukseksi. {AO7 367.2}

Tätä asiaa adventistit eivät ymmärtäneet vuonna 1844. Kun se aika, jolloin Vapahtajan odotettiin tulevan, oli mennyt ohi, he yhä uskoivat hänen tulemuksensa olevan lähellä. He väittivät tulleensa tärkeään käännekohtaan, jolloin Kristuksen työ välittäjänä Isän edessä oli päättynyt. Raamattu näytti opettavan, että ihmisten koetusaika päättyisi vähän ennen Herran tuloa taivaan pilvissä. Tämä näytti ilmeiseltä niitten raamatunpaikkojen perusteella, jotka viittasivat sellaiseen aikaan, jolloin ihmiset etsivät, kolkuttavat ja huutavat armon ovella, mutta se ei enää aukene. Heidän eteensä tuli kysymys, eikö se ajankohta, jona he olivat odottaneet Kristuksen tulevan, voisi pikemminkin merkitä hänen tulemustaan välittömästi edeltävän ajanjakson alkua. Annettuaan varoituksen tuomion läheisyydestä he tunsivat työnsä maailman hyväksi päättyneen, eikä heillä enää ollut taakkaa syntisten pelastumisesta, samalla kun jumalattomien röyhkeä ja herjaava ivailu näytti lisäksi todistavan, että Jumalan Henki oli vetäytynyt pois hänen armonsa halveksijoista. Kaikki tämä vahvisti heissä sitä käsitystä, että koetusaika oli päättynyt, tai niin kuin he silloin asian ilmaisivat: »armon ovi oli suljettu». {AO7 367.3}

Mutta pyhäkkökysymyksen tutkiminen toi kirkkaampaa valoa. He huomasivat olleensa oikeassa uskoessaan 2300 päivän päättymisen vuonna 1844 merkitsevän tärkeää käännekohtaa. Mutta vaikka oli totta, että se armon ja toivon ovi, jonka kautta ihmisillä oli kahdeksantoista vuosisadan aikana ollut pääsy Jumalan luo, oli suljettu, voitiin todeta, että oli avattu toinen ovi ja ihmisille oli tarjona syntien anteeksi saaminen Kristuksen välittäjätoimen kautta kaikkein pyhimmässä. Hänen palveluksensa edellinen osa oli päättynyt antaakseen tilaa jälkimmäiselle. Oli vielä »avoin ovi» taivaalliseen pyhäkköön, missä Kristus suoritti pappispalvelusta syntisen hyväksi. {AO7 368.1}

Nyt ymmärrettiin seuraavien Ilmestyskirjassa olevien Kristuksen sanojen merkitys, jotka hän oli käskenyt kirjoittaa juuri tuon ajan seurakunnalle: »Näin sanoo Pyhä. Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa. Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea» (Ilm. 3: 7, 8). {AO7 368.2}

Ne, jotka uskossa seuraavat Jeesusta hänen suuressa sovitustyössään, saavat osakseen hänen välitystyönsä tuottaman hyödyn, mutta ne, jotka hylkäävät tätä työtä koskevan valon, jäävät sen tuottamasta hyödystä osattomiksi. Juutalaiset, jotka hylkäsivät Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa annetun valon ja kieltäytyivät uskomasta häneen maailman Vapahtajana, eivät voineet saada anteeksiantamusta hänen kauttaan. Kun Jeesus taivaaseen astuessaan meni oman verensä kautta taivaalliseen pyhäkköön ja vuodatti opetuslapsilleen välitystyönsä tuottamia siunauksia, juutalaiset jäivät täydelliseen pimeyteen jatkamaan hyödytöntä uhraamistaan. Varjojen ja vertauskuvien muodostama palvelus oli lakannut. Se ovi, jonka kautta ihmisillä aikaisemmin oli ollut pääsy Jumalan luo, ei ollut enää auki. Juutalaiset olivat kieltäytyneet etsimästä Jumalaa sillä ainoalla tavalla, jolla hänet silloin voitiin löytää, taivaan pyhäkössä tapahtuvan palveluksen kautta. Sen tähden he eivät päässeet Jumalan yhteyteen. Heiltä ovi oli suljettu. He eivät tunteneet Kristusta oikeana uhrina ja ainoana välittäjänä Jumalan edessä. Sen tähden he jäivät osattomiksi hänen välitystyönsä tuottamasta hyödystä. {AO7 368.3}

Uskottomien juutalaisten asema valaisee niiden välinpitämättömien ja epäuskoisten kristinuskon tunnustajien tilaa, jotka tahallisesti ovat tietämättömiä laupiaan ylimmäisen pappimme työstä. Kun ylimmäinen pappi vertauskuvallisessa palveluksessa meni kaikkein pyhimpään, oli kaikkien Israelin lasten velvollisuus kokoontua pyhäkön ympärille ja nöyryyttää sielunsa mitä vakavimmalla tavalla Jumalan edessä, jotta he voisivat saada

Totuuden Hetket

syntinsä anteeksi eivätkä joutuisi erotetuiksi seurakunnasta. Kuinka paljon tärkeämpää onkaan, että me tänä sovituspäivää vastaavana tuomion aikana ymmärrämme ylimmäisen pappimme työtä ja tiedämme, mitä velvollisuuksia meillä on. {AO7 368.4}

Ihmiset eivät voi rangaistuksetta hylätä niitä varoituksia, joita Jumala armossaan heille lähettää. Nooan aikana lähetettiin taivaasta sanoma maan päälle, ja ihmisten pelastus riippui heidän suhtautumisestaan sanomaan. Koska he hylkäsivät varoituksen, Jumalan Henki jätti syntisen sukukunnan, ja he hukkuivat vedenpaisumuksen aaltoihin. Aabrahamin aikana armo lakkasi puolustamasta Sodoman rikollisia asukkaita, ja taivaasta lähetetty tuli kulutti heidät kaikki, lukuunottamatta Lootia, hänen vaimoaan ja kahta tytärtään. Samoin oli Kristuksen päivinä. Jumalan Poika sanoi sukupolvensa uskottomille juutalaisille: »Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38). Katsellessaan viimeisiä päiviä sama ääretön viisaus sanoo niistä, jotka »eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua», että »Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen» (2 Tess. 2: 10-12). Kun he hylkäävät hänen sanansa opetukset, hän ottaa heiltä pois Henkensä ja jättää heidän niiden erehdysten valtaan, joita he rakastavat. {AO7 369.1}

Mutta Kristus rukoilee vielä ihmisten puolesta, ja valoa annetaan niille, jotka sitä etsivät. Vaikka adventistit eivät tätä alussa ymmärtäneet, se selvisi heille myöhemmin, kun heille alkoivat avautua ne raamatunpaikat, jotka selittävät heidän todellisen asemansa. {AO7 369.2}

Määrätyn ajan mentyä ohi vuonna 1844 tuli vaikean koetuksen aika niille, jotka vielä uskoivat Kristuksen tulevan pian. Ainoana apuna todellisen asemansa selville saamiseksi heillä oli se valo, joka suuntasi heidän ajatuksensa taivaan pyhäkköön. Muutamat hylkäsivät uskon profeetallisia ajanjaksoja koskeviin aikaisempiin laskelmiinsa ja väittivät adventtiliikettä seurannutta Pyhän Hengen voimakasta vaikutusta inhimillisten tai saatanallisten voimien aiheuttamaksi. Toiset taas pitivät varmana, että Herra oli johtanut heitä heidän menneessä kokemuksessaan. Kun he valvoen ja rukoillen odottivat saavansa tietää Jumalan tahdon, he näkivät suuren Ylimmäisen pappinsa ryhtyneen suorittamaan papillisen palveluksensa toista osaa. Seuraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään myös seurakunnan viimeisen työn. He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle kolmannen enkelin vakavan varoituksen sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa. {AO7 369.3}