16
Teatterissa on alkuvoimaa, joka kestää läpi aikojen Teksti Minna Wallenius
Teatteri on ollut nuorisoseurojen keskeinen harrastusala koko järjestön olemassaoloajan. Pitkästä perinteestä huolimatta tarve teatterin tekemiselle ei ole hiipunut – merkitys päinvastoin korostuu tässä ajassa.
J
o 10 000 vuotta sitten oli tapana tanssia karhunkaatotanssia, jolla metsästäjät lepyttelivät karhun sielua kaatamisen jälkeen. Sitä voinee pitää varhaisimpana suomalaisena teatterina. ”Se osoittaa, ettei teatterissa ole kyse mistään ulkoisesta kuorrutteesta, vaan ihmisyyden syvimmästä olemuksesta”, sanoo Suomen Nuorisoseurojen teatterin ja kulttuurisen nuorisotyön toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Teatteri on kulkenut nuorisoseuroissa kautta historian Teatteri on aina tuonut ihmisiä yhteen, tarjonnut tekemistä ja sivistystä – asioita, joita tarvittiin 1800-luvun lopun Suomessa, ja jotka sopivat mainiosti vasta perustetun nuorisoseuraliikkeen aatteeseen. Jo ennen sotia nuorisoseurantaloilla vietettiin iltamia, joiden yksi keskeinen elementti oli teatteritoiminta. Iltamaperinne jatkui sotien jälkeen, jolloin oli myös vahva tarve harrastustoiminnalle. Harrastajateatterien määrä kasvoi maassamme kohisten. Vuonna 1948 Suomeen perustettiin Suomen seuranäyttämötoiminnan keskusliitto, josta myöhemmin tuli Suomen Harrastajateatteriliitto. Nuorisoseurat oli perustamassa yhdistystä. Myös 60–70-luvut olivat vahvaa näyttämökautta. Tuolloin tehtiin pidempää draamaa ja otettiin kantaa politiikkaan. Samaan aikaan oli käynnissä kaupungistuminen, joka haastoi nuorisoseurojen perinteistä toimintaa nuorisoseurojen taloilla. 90-luvulta lähti kuitenkin nuorisoseuroissa viriämään uutena toiminnan muotona lasten ja
nuorten teatteritoiminta. 2000-luku on ollut yhteisöllisen teatterin aikaa. Teatteri on edelleen yksi merkittävimmistä toimintamuodoista nuorisoseuroissa: teatteritoimintaa on noin 200 nuorisoseurassa, monissa useampiakin ryhmiä. Tämä tarkoittaa, että noin joka kolmannessa nuorisoseurassa on teatteritoimintaa. ”Se on minusta luonnollista, sillä teatteriharrastus tarjoaa niin monenlaista tekemistä: näyttelemisen lisäksi esimerkiksi puvustusta, lavastusta, ohjausta, lipunmyyntiä ja markkinointia. Unohtamatta ylisukupolvisuutta, joka teatteriharrastuksessa toteutuu ehkä parhaalla mahdollisella tavalla”, Saarinen toteaa.
Teatteri on vahva kasvun väline Pasi aloitti itse teatteriharrastuksen 14vuotiaana Saarijärven Teatterissa. Sitä ennen hän oli keskittynyt lähinnä urheiluun, mutta teatteri vei nuoren miehen nopeasti mukanaan. ”Teatterin yhteisöllisyys hurmasi minut. Kenenkään ei tarvinnut yrittää olla toista parempi, mikä tuntui hyvältä.” Sittemmin hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukion, opiskeli teatteri-ilmaisunohjaajaksi ja on ohjannut noin 30 näytelmää sekä kirjoittanut, näytellyt ja toiminut teatterikriitikkona. ”Teatterissa hypätään toisen nahkoihin, mikä on silmiä avaava kokemus. Se vaatii ymmärrystä. Ja on vahvasti nuorisoseurojen aatteen mukaista, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan.” Mitä Pasi pitää tärkeimpinä asioina, joita teatteri yksilölle tarjoaa?
