Kesälomalla vapaaehtoistöihin

teksti milla aalto kuvat antti salovaara

Perinteisen lomailun sijaan moni lähtee matkalle tekemään vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyömatkalle voi suunnata miltei mihin tahansa maailman kolkkaan, mutta verraton valinta on jäädä Suomeen ja löytää omannäköinen tapa viettää lomaa auttamisen ja suojeluprojektien parissa. Kesälomaviikon tai vaikkapa vain viikonlopun voi viettää mukavasti talkooleirillä maiseman- ja luonnonhoidon parissa.

Aktiivilomalle luonnonhoitotalkoisiin Talkooleirit ovat ihanteellisia aktiivilomailun ystäville, sillä työ on fyysistä ja paikoin rankkaakin. Talkootyöpäivät vietetään ulkona luonnossa ahkeroiden, ja myös mahdollinen vapaa-aika täyttyy helposti ulkoiluaktiviteeteilla.

Talkooleiriläisenä voi päästä viettämään aikaa hienoissa luontokohteissa, joissa vieraileminen ei muuten ole aivan yksinkertaista. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Metsähallituksen maiseman

hoitotalkoot Saaristomeren kansallispuistossa vievät etäisille saarille, joille ei pääse reittiliikenteellä. Mannersuomalaiseen luontoon tottuneelle silmälle Saaristomeren maisemat voivat näyttää suorastaan eksoottisilta, ja talkoovoimin hoidettavat perinnebiotooppikohteet lukeutuvat Suomen arvokkaimpiin.

Saaristomeren kansallispuiston talkooleireillä ennallistetaan perinnebiotooppeja ja ylläpidetään niille tyypillistä maiseman avoimuutta esimerkiksi niittämällä, haravoimalla ja raivaamalla kasvillisuutta. Perinnebiotoopit ovat perinteisen pienimuotoisen karjan laidunnuksen myötä syntyneitä elinympäristöjä, joiden lajisto on uhanalaistunut maatalouden ja maankäytön muutoksien takia. Suojelutyön tärkeimpiin keinoihin kuuluu maiseman pitäminen avoimena.

Saaristomeren talkookohteista legendaarisin on varmasti Jungfruskär, Suomen läntisin saari ennen Ahvenanmaan saaristoa. Aavan ulapan ympäröimällä saarella on tehty luonnonhoitotyötä jo 30 vuoden ajan. Työn tulokset näkyvät maisemassa. Jungfruskärin 60 hehtaarinen perinnemaisema-alue kukoistaa talkoiden ansiosta, ja saari on arvokas geenipankki monelle muualla maassa vähiin käyneelle eliölajille. Jungfruskärille omaleimaisia, katoamisuhan alla olevia lehdesniittyjä on kuitenkin tarpeen edelleen

hoitaa vuosittain, joten jokakesäiset talkooleirit jatkuvat.

Maisemanhoitotalkoita Saaristomeren kansallispuistossa pidetään sekä keväällä että kesällä. Huhti–toukokuun vaihteen leireillä aherretaan hakametsien ja niittyjen kevätsiivouksen parissa. Heinäkuun leireillä tehdään heinänkorjuuta lehdesniityillä. Leirien ohjelmassa on talkootyön lisäksi myös retkeilyä. Iltaisin päästään saunomaan. Leiriläiset majoittuvat sisätiloissa, ja leirikokki huolehtii muonituksesta.

Ilmoittaudu talkooleirille Saaristomeren kansallispuistoon: sll.fi/varsinais-suomi/ 2020/01/02/kesan-2020-talkooleirit

Eläinsuojelutyötä ja maatilan askareita Eläinten parissa puuhailusta ja eläinoikeusasioista kiinnostuneille on tarjolla loistava mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Somerolla sijaitseva keskus ottaa vastaan vapaaehtoisia auttamaan eläinten hoidossa ja maatilan töissä. Tuulispään toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, joten vapaaehtoistyöntekijöiden panos on hyvin tärkeä. Tuulispää on maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Pian kymmenen vuotta toimineella tilalla asuu vakituisesti kuutisenkymmentä eläintä: hevosia, lampaita, vuohia, sikoja, lehmiä, kanoja, ankkoja, kaneja, kissoja, koiria ja sinikettuja. Joukossa on niin eläkepäiviään viettäviä, aiempia käyttöeläimiä kuin teuraaksi joutumiselta pelastettuja tuotantoeläimiä.

Tuulispään toiminnan tarkoituksena on auttaa eläimiä ja tarjota niille turvallinen loppuelämän koti, jossa ne saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Konkreettisen auttamistyön ohella Tuulispää tekee työtä myös laajemmin eläinten oikeuksien edistämiseksi. Eläinsuojelukeskuksen taustalla toimii Eläinsuojeluyhdistys Tuulispää ry.

Vapaaehtoiseksi Tuulispäähän voi hakea ympäri vuoden yhdistyksen verkkosivuilta löytyvällä hakulomakkeella. Vapaaehtoisilta edellytetään täysi-ikäisyyttä sekä fyysistä että psyykkistä valmiutta annettujen tehtävien suorittamiseen ja ryhmässä työskentelyyn.

Tuulispäähän otetaan vapaaehtoisia työtilanteen mukaisesti. Vapaaehtoiset majoittuvat vaatimattomissa tiloissa ja jakavat usein huoneen muiden työntekijöiden kanssa. Majoitus- ja ruokakulujen kattamiseksi vapaaehtoiset maksavat viiden euron ruokamaksun jokaiselta keskuksessa viettämältään vuorokaudelta.

Uudet vapaaehtoiset saavat kahden viikon perehdytyksen, ja kaksi viikkoa onkin vähimmäisaika, johon vapaaehtoiseksi Tuulispäähän hakevien on sitouduttava. Tuulispäähän voi kuitenkin tulla myös tekemään talkootöitä lyhyempinä jaksoina esimerkiksi rakennusprojekteihin. Paikkaan pääsee tutustumaan kesäisin avoimien ovien päivinä, mutta muuten tila ei ole avoinna yleisölle.

Hae vapaaehtoiseksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän: tuulispaa.org/vapaaehtoistyo

Supersuosittu paimenen virka Pääsy Metsähallituksen lammaspaimenviikoille on monen luonnonystävän kesälomahaave. Paimenviikoissa yhdistyvät sekä arvokas luonnonhoitotyö että eläinten kanssa askarointi. Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla toteutettavilla paimenviikoilla vapaaehtoiset saavat viettää päivänsä lampaita tai muuta laidunkarjaa kaitsien ja luonnossa oleillen. Paimenviikoista on tullut niin suosittuja, että paikat arvotaan ilmoittautuneiden kesken.

Metsähallitus hoitaa suojelualueittensa perinnemaisemia mahdollisuuksien mukaan karjanlaidunnuksella. Tänä vuonna laidunnuskohteita, joihin vapaaehtoiset voivat päästä paimeniksi, on peräti 15 eri puolilla Suomea aina Hämeestä

Utsjoelle asti. Kohteet ovat luonteeltaan hyvin erilaisia niin ympäristön, majoituksen kuin eläintenkin osalta, mutta paimenen tehtävät ovat kutakuinkin samat. Paimenena pääsee viikoksi vahtimaan lampaita, lehmiä tai hevosia. Paimenen askareisiin kuuluu eläinten hyvinvoinnin valvominen, juomaveden vaihtaminen, lauman siirtäminen laitumelta toiselle sekä eläinten laskeminen, jotta pysytään selvillä niiden olinpaikasta ja löydetään mahdolliset karkulaiset. Lisäksi paimenet voivat halutessaan osallistua myös muihin kohteen askareisiin, kuten retkeilyrakenteiden kunnostamiseen tai vieraslajitorjuntaan.

Metsähallituksen työntekijät perehdyttävät uudet paimenet, eikä aiempaa kokemusta vastaavanlaisesta työstä edellytetä. Paimenet majoittuvat laidunten tuntumassa yksinkertaisissa vuokramökeissä, joihin mahtuu tavallisesti useampikin majoittuja, joten mukaan paimenviikolleen voi ottaa vaikkapa kavereita

Töiden ohessa saa helliä ja rapsutella eläimiä, mikä lieneekin keskeinen syy paimenviikkojen suureen suosioon.

tai perheenjäseniä. Joillekin kohteille saa tuoda omia lemmikkejäkin. Viikkojen ajankohdat vaihtelevat laidunnustarpeen mukaan. Ensimmäiset viikot ovat tavallisesti toukokuussa ja viimeiset syyskuussa. Paimenviikkojen hinnat vaihtelevat 400–550 euron välillä.

Tutustu paimenviikkoihin: luontoon.fi/ vapaaehtoistoiminta/paimenviikot *

MATIN KUKKAROSSA – VUOSI OSTOLAKOSSA

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään taiteilijasieluinen luonnonsuojelija, paljon turhaa tavaraa ja ylikulutuksen tuska? Tähän kysymykseen tarjoaa vastauksen vaasalainen Matti Tuomaala.

teksti anni taipalus | kuva maria yli-valkama

Tuomaala aloitti vuoden mittaisen ostolakon ennen vuodenvaihdetta kansainvälisenä Älä osta mitään -päivänä 29. marraskuuta. Kriittisyys omaa kuluttamista kohtaan sai ympäristöaktivistin tarttumaan ideaan vuoden mittaisesta ostolakosta – mitä tapahtuisi, jos olisi vuoden ostamatta mitään?

Tieto ylikulutuksen merkityksestä luonnon monimuotoisuuden tuhoajana antoi varmuutta päätökselle lähteä haastamaan itseään.

– Luonto tuhoutuu ja yksi pääsyy siihen on ylikulutus, Tuomaala kiteyttää.

Tämän lisäksi kokeilunhalu ja uteliaisuus ihmisyyttä kohtaan loivat Tuomaalaan uskoa, että tuleva kokeilujen vuosi toisi mukanaan myös tärkeitä oppeja kasvusta ihmisenä.

Kokemukset jakoon YouTubessa Kunnianhimoinen tavoite vuoden ostolakosta sai Tuomaalan kaverit ehdottamaan tarinan ja kokemusten jakamista. Syntyi idea YouTube-kanavasta.

– Se muutti jonkin verran projektin luonnetta, koska nyt pitää miettiä myös sitä, mikä tässä kokeilussa kiinnostaa yleisöä, Tuomaala taustoittaa.

Projektin pääteemana on yksinkertaisesti ostamattomuus. Vuoden aikana on kuitenkin sallittua ostaa elintarvikkeita, lääkkeitä sekä palveluita, kuten tapahtumalippuja.

– Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, kuluttaisimme 3,6 maapallon sietokyvyn edestä, Tuomaala kertoo.

Hänen mukaansa ekologinen velka, eli luonnon ylikuluttaminen, on tulevaisuuden sukupolville suuri murhe.

– Luonto pitää jättää vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin mitä se oli saadessamme sen. Jatkuva ylikulutuksemme on yksi merkittävä osa tuhoavaa voimaa. Koskemattoman luonnon osuus kapenee koko ajan kulutusvauhdin kiihtyessä, Tuomaala selittää.

Kulutukseen kasvaneet Tuomaala korostaa, että olemme kulutuskulttuurin kasvattamia. Hänen mukaan nykyinen talousjärjestelmämme on kuitenkin tullut tiensä päähän. Järjestelmä perustuu siihen, että joka vuosi kulutetaan enemmän kuin edeltävänä vuonna. – Muuten ollaankin jo lamassa, ja firmat menevät konkurssiin. Maapallomme ei kestä jatkuvaa talouskasvua. Raja on tullut vastaan, Tuomaala toteaa.

Tuomaalan mukaan ihmisellä ei ole luonnollista tarvetta kuluttaa. Hän kannustaa ihmisiä olemaan kriittisiä mainoksia kohtaan, koska ne luovat hänen mielestä turhia tarpeita.

– Ei ole mitään alkuperäisheimoa, jossa pitäisi joka vuosi rakentaa enemmän mökkejä, Tuomaala huomauttaa.

Kapitalismi pyrkii kulutuksen lisäämiseen, ja niin kauan kun talous perustuu talouskasvuun, meillä ei ole mitään mekanismia kulutuksen vähentämiseen. Koko talousjärjestelmän on muututtava.

– Nyt voimme sanoa, että se ei vaan enää toimi, Tuomaala toteaa.

Positiivisesti oman esimerkin kautta Jos muutoksen on tapahduttava, miten sen saa aikaan? Tuomaalan mukaan ainoa tehokas keino on esimerkin näyttäminen. YouTube-videoillaan hän pyrkii antamaan esimerkin onnellisesta ja toteuttamiskelpoisesta elämästä ilman ylikuluttamista. Tuomaalan mielestä toinen suuri muutosvoima on positiivisuus.

– Jos ihmiset puhuvat vain ongelmista ilman ratkaisuehdotuksia, seuraa siitä vain ahdistusta. Tärkeää on myös olla syyllistämättä muita.

Inspiraation lähteenä on ollut Aino Kämäräisen ja Otso Sillanaukeen projekti Nollahukka. Sen lisäksi Tuomaalan innoittajina luonnonsuojeluun ovat olleet Pentti Linkola, Greta Thunberg sekä monet paikalliset luontoaktivistit.

– Luonnon puolesta toimivat ihmiset lisäävät uskoa siihen, että muutos voi oikeasti tapahtua, hän toteaa.

Tuomaalan ostolakkoinen vuosi on vasta aluillaan ja monenlaisia ihmiskokeita on jo takana, kuten mainokseton viikko sekä sähkötön viikko. Alkuvuodesta meneillään oli vegaanihaaste. Tiedossa on myös viikko, jolloin Tuomaala aikoo olla puhumatta.

– Kyllä siitä varmaan jotenkin selvitään. Vaikka kaikki ei onnistuisikaan täydellisesti, niin se ei tarkoita, että projekti olisi epäonnistunut. Eniten tässä on jännittänyt vloggaaminen,, Tuomaala naurahtaa.

Hän kertoo, että onnellisuutta on lisännyt se, ettei tarvitse miettiä, mihin käyttäisi ylimääräiset rahansa. Itsensä haastaminen on myös todella palkitsevaa. *

NAISENA METSÄSSÄ

teksti elina silkelä kuva aino huotari

räjorma – metsien samooja, käsistään kätevä uros, nukkuu taivasalla korkeintaan koira seuranaan. Tunnistatko tyypin?

Kirjastosta löytyy erätarinoita, joita kuvatun kaltaiset uroot ovat ideoineet yön kipinätunteina Lapin tuntureilla. Tarinoissa naiset ovat kaukaisia hahmoja, joiden näkemistä odotellaan, jahka jänkältä kotiin asti maltetaan.

Koti ja lapset ovat perinteisesti sitoneet naista, mutta nykynainen voi jo vapaammin toteuttaa itseään. Retkeilyharrastus on tasapäistynyt ja retkeilevien naisten määrä on kasvanut. Esimerkiksi UKK-puiston kävijätutkimuksesta (2017) käy ilmi, että naiskävijöiden E

osuus (54 %) on mieskävijöiden osuutta (46 %) suurempi.

Naisretkeilijöistä suuri osa lienee päiväretkeilijöitä tai harvakseltaan vaeltavia. Elämäntaparetkeily eli eräirmailu on kuitenkin nousussa. Eräirmojen esikuvaksi on noussut esimerkiksi retkeilijä-kirjailija Minna Jakosuo. Naisen näkökulmasta retkeily tuntuu yhä miehiseltä harrastukselta. Joskus koen ylenkatsentaa tuntemattomien miesten osalta. Ehkä miehet tuntevat menneisyydestä kumpuavaa tarvetta omia retkeilytaidot ja osoittaa niiden "oikeaoppisuus" tai velvollisuutta pitää naisista huolta. Eräily lienee naisen itsenäisyyden ilmentymä ja saattaa joskus tuntua eräjormasta miehisen itsetunnon kolaukselta. Retkeilevät naiset ovat verkostoituneet Facebookissa Outdoor siskot -ryhmien alla. Outdoor siskojen kesken voi jakaa vinkkejä, kysyä neuvoa sekä ehdottaa yhteisiä retkiä.

On myös monia mukavia tahoja, joiden mukana voi retkeillä ihmisenä – sukupuoleen katsomatta. Esimerkiksi Luonto-Liitto järjestää retkitoimintaa kaikentasoisille tyypeille. Ei olisi allekirjoittanutkaan retkeilyyn niin ihastunut, jos eivät Luontsikan iloiset heput olisi aikoinaan ottaneet mukaan retkiporukoihinsa. *