Ryoppy 4 2015 web

4/2015

OULUN MERENKÄVIJÄT RY:N JÄSENLEHTI

RYÖPPY

Uudistuneen hallituksen jäsenet esittäytyvät, s. 9

Matt Hodgson, s. 14





Oulun merenkävijöiden kiertopalkinnot, s. 12

Noviisi purjehduksen intensiivikurssilla, s. 20

RYÖPPY

1

Ω Ω sisältö

– ryöppy 4/2015, joulukuu 2015

Ryöppy 4/2015 3 4 7 8 9

12

14 16 20 24 26 27

28

Joko alat ryöpyttäjäksi?

Ruorin takaa Kuulumisia SPV:n syysliittokokouksesta Sihteeri ryöpyttää Uudistuneen hallituksen jäsenet esittäytyvät Oulun merenkävijöiden kiertopalkinnot vuonna 2015 Matt Hodgson - Purjeentekijä, valmentaja ja kilpapurjehtija piti teemaillan Valokuvauskilpailun parhaat Noviisi purjehduksen intensiivikurssilla Pohjan akat Karibialla Historiikki Kolme Oulun merenkävijää palkittiin onnistuneesta pelastustehtävästä.

Tulevia tapahtumia

Kansikuva: "Revontulia Röytässä" Ari-Pekka Taskila

Oulun Merenkävijät ry postiosoite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . pl 37, 90101 oulu pankkiyhteys . . . . . . . . . . . . . . nordea oulu, 205018-125927 iban: fi07 2050 1800 1259 27, bic: ndeafihh kotisivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . www.oulunmerenkavijat.fi kuva-arkisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . oulunmerenkavijat.kuvat.fi rekisteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fi hallitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . hallitus@oulunmerenkavijat.fi

2

RYÖPPY

ryöpyn toimitus. . . . . . . . . . . . . ryoppy@oulunmerenkavijat.fi venerekisteri . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi osoitteenmuutokset . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi issn-l. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (painettu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (verkkojulkaisu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8739

ΩΩ pääkirjoitus

– leila saari, vt. päätoimittaja

Joko alat ryöpyttäjäksi?

T

ässä vuoden viimeisessä Rypyssä pääpaino on neljässä tapahtumapäivässä; lipunlasku 3.10, syyskokous 12.11. avovesikauden päätösillallinen 14.11 ja teemailta 26.11. Lipunlaskupäivänä jaettiin Seelarissa kilpapurjehduksen kiertopalkinnot ja päätösillallisella aktiivisen toiminnan perusteella jaetut kiertopalkinnot. Syyskokouksessa hallitus uudistui ja uudet hallituksen jäsenet esittäytyvät sisäsivuilla. Varsinaisen kokouksen jälkeen kommodori kertoi Ranta-Toppilan suunnittelun etenemisestä ja vesiliikuntakeskuksen toiminnan aloittamisen edellytyksistä. Avovesikauden päätösillallisella katseltiin valokuvakilpailun satoa ja äänestettiin loppukilpailuun päässeistä voittajakuvat. Nämäkin löytyvät sisäsivuilta – ja valokuvagalleriastamme!

Järjestimme yhden teemaillan poikkeuksellisesti jo syyskaudella, 26.11. Matt Hodgson Doyle Sails Finland Oystä kertoi, miten saat kaiken irti veneestäsi.

Käsiteltiin mm. purjeiden trimmausta sekä miehistön työskentelyn kehittämistä. Johteenpooki oli täynnä kuulijoita. Suomennetut viestit löytyvät sisäsivuilta.

Jäsenten purjehduskokemuksia on kahden otsikon alla. Pohjan akat, joista viisi on Oulun merenkävijöitä, kävivät purjehtimassa Purjelaivasäätiön kuunarilla Karibialla ja jakavat muutamia tilannekuvia. Purjelaivasäätiön veneellä pääsee edullisesti purjehtimaan suolaisemmille vesille, jos on valmis tinkimään mukavuudesta, sillä vahtivuorot pyörivät ympäri vuorokauden eikä hyteissä ole ainakaan liikaa tilaa.

Noviisin kirjoitus purjehduksen intensiivikurssista kertoo puolestaan S/Y Merenan kotiuttamisesta Upinniemestä Ouluun.

Syyskokouksessamme hyväksyttiin myös toimintasuunnitelma ensi vuodelle. Siellä sanotaan mm, että jäsenlehti Ryöppy ilmestyy neljä kertaa. Uusiutunut hallitus on kiperän tehtävän edessä, jos Ryöpylle ei pikaisesti löydy päätoimittajaa. Minä ymmärsin vihdoin luopua hallitusvastuusta enkä aio ryhtyä uudestaan Ryöpyn päätoimittajaksi. Nyt on jonkun toisen vuoro.

Jos haluat Ryöpyn myös tulevina vuosina, ilmoittaudu päätoimittajaksi, valokuvaajaksi, juttujen kirjoittajaksi. Tai ehdota ainakin juttuaiheita ja kirjoittajia.

Jäsenlehden tulee olla jäsentensä näköinen ja samalla hallituksen pää-äänen kannattaja. Seuraava Ryöppy ilmestyy kevättalvella, ennen kevätkokousta, joka on toimintasuunnitelman mukaan 17.3. 2016. Juttujen tulee olla (kuvineen) ”toimituksessa” helmikuun puolella. Pistä kaikki ehdotukset osoitteeseen ryoppy@ oulunmerenkavijat.fi leila saari vt. päätoimittaja ii varakommodori (vuoden 2015 loppuun)

RYÖPPY

3

Ω Ω kommodori

– matti ruokonen

Ruorin takaa Seuratoiminnan kannalta kiireisimmät asiat tälle vuodelle ovat ohi; syyskokous on pidetty ja yhdistetty avovesikauden päätösillallinen sekä pikkujoulu on juhlittu. On aika lämmittää glögiä, sytyttää kynttilä ja vetäytyä muistelemaan menneen kesän legejä.

Syyskokous ja päätösillallinen Syyskokouksessa hallitukseen valittiin ennätykselliset viisi uutta jäsentä. Sääntömääräisesti vaihtovuorossa on kommodorin lisäksi kaksi tai kolme uutta jäsentä, mutta tällä kertaa useampi hallituksen jäsen luopui/ joutui luopumaan jäsenyydestään kesken kauden; Laura Santala ja Saku Wenneström muuttivat isolle kirkolle ja Tom Tallberg työkiireisiinsä vedoten ilmoitti ettei hän pystyisi olemaan täyspainoisesti hallitustyöskentelyssä mukana. Tämän lisäksi nykyhallituksen pitkäaikaisin jäsen, Leila Saari luopui hallituspaikastaan. Toisaalla tässä lehdessä hallituksen uudet jäsenet esittäytyvät, joten minä totean vain sen, että meillä on nyt hallituksessa katsastus-, juniori- ja kilpailupäällikkö sekä ompputoiminnan vetäjä ja lisäksi uusi majaisäntä, joten kasassa on lähes kaikki seuran toiminnan kannalta keskeisten jaosten puuhahenkilöt. Se, että hallituksessa on miesenemmistö, ei suinkaan johdu siitä, ettemmekö olisi naisia kysyneet

4

RYÖPPY

mukaan seuratoiminnan ytimeen, mutta kukaan kysymämme ei suostunut. Hallitus järjestäytyy tammikuussa ja siitä alkaa uuttera puurtaminen Perämeren suurimman ja hauskimman seuran hyväksi. Olen varma, että uudet hallituksen jäsenet tuovat uusia ja raikkaita tuulia seuratoimintaan.

Toppilan vesiliikuntakeskus ja pienvenesatama OM:llä ja OPS:llä on ollut Toppilan vesiliikuntakeskus- ja satamaprojektissa alusta asti suunnittelutoimikunta, joka on vienyt hanketta seurojen osalta eteenpäin ja pyrkinyt pitämään jäsenistön tietoisena siitä, missä mennään. Aiemmin meiltä toimikunnassa oli mukana Santalan Jukka ja minä. Nyt kun Jukka on siirtynyt etelään uusiin haasteisiin, kaverinani toimikunnassa on Parhin Seppo.

Junioritoiminnan siirtyminen Toppilaan pelastuslaitokselta vapautuviin tiloihin on mahdollista siis aikaisintaan elokuussa 2016.

Vihdoin alkaa jotain myös tapahtua hankkeen tiimoilta; toimikunta on syksyn aikana käynyt kaksi kertaa neuvotteluja kaupungin edustajien kanssa. Vierasvenesataman osalta eletään vielä hiljaiseloa, mutta STO:n (Sailing Team Oulu) siirtyminen Toppilan vesiliikuntakeskuksen alueelle on astunut harppauksen eteenpäin. STO on siiis Oulun seudulla toimivien veneilyseurojen yhteistyömuoto, joka tarjoaa paikallisille junioreille laadukasta purjehdusvalmennusta yhdessä palkatuilla valmentajilla. Mukana ovat Oulun Merenkävijät (OM), Oulun Purjehdusseura (OPS), Oulun Työväen Pursiseura (OTPS) ja Haukiputaan Pursiseura (HAPS). Alkusyksystä näytti, että STO pääsisi Toppilaan jo ensi keväänä, mutta nyt vaikuttaa siltä, että muutto tapahtuu syksyllä 2016, koska pelastuslaitoksen uusien toimitilojen valmistuminen Virpiniemeen viivästyy muutamalla kuukaudella aiemmin kaavaillusta.

Seuraavassa kaupungin meille esittelemää hankkeen aikataulua hieman laajemmin.

Toppilan alueen suunnittelu- ja rakennustoiminta Toppilan alueen kunnallistekniikan suunnittelu saadaan valmiiksi ensi kesäkuun loppuun mennessä. Satama-alueen suunnittelu ei sisälly vielä tähän vaiheeseen, mutta sataman tarpeet huomioidaan suunnittelussa. Asuntoalueiden rakennustyöt alkavat 2016, jolloin alueella liikkumista rajoitetaan, kunnallistekniikka saataneen valmiiksi kesäkuussa, ja siitä vuoden kuluttua on sitten muu rakennustoiminta mahdollista. Kaupungingeodeetin Kaija Puhakan arvion mukaan ensimmäiset asunnot valmistuvat ja asukkaat niihin muuttavat vuonna 2019.

RYÖPPY

5

Pelastuskeskuksen siirtoaikataulu ja ehdot Pelastuslaitoksen tilat valmistuvat Virpiniemeen loppukesästä 2016, joten muutto on mahdollinen muutama viikko tilojen valmistumisen jälkeen.

STO:n siirtyminen vapautuneisiin tiloihin Toppilaan on mahdollista siis aikaisintaan elokuussa. Kaupunki toivoo, että STO siirtyisi alueelle jo syksyllä, jottei vesiliikuntakeskukselle kaavailtu punatiilinen rakennus olisi ollenkaan tyhjillään, eikä vandalismi alueella lisääntyisi. Harjoittelukautta ei tietysti elokuussa ole enää paljoa jäljellä, mutta kaupunki lupasi huomioida sen alueen vuokrassa, ja tiilirakennusta voitaneen käyttää veneiden talvisäilytykseen, ja näin saadaan vuokrakuluja kuitattua.

Pienvenesataman ruoppaus Tulevassa satama-alueen altaassa on ruopattavaa maaainesta n. 120 000 m3. Tänä talvena alueelta otetaan näytteitä maa-aineksen laadun selvittämiseksi. Jos maa-aines on puhdasta sille kaupungin mukaan löytyy kyllä ottajia, mutta jos se on myrkyllistä se täytyy kuljettaa kaatopaikalle puhdistusta varten.

Alueen vuokrasuunnitelma Oulun kaupunki on alustavasti esittänyt, että alueen vuokra sidotaan rakennusoikeuteen eli vuokra nousee sen mukaan, miten vesiliikuntakeskuksen ja satamaalueen rakennukset alueelle valmistuvat. Toimikunta saa ensimmäisen alustavan ehdotuksen alueen vuokrasta kevään 2016 tapaamisessa.

Rakennusoikeutta on vesiliikuntakeskuksen alueella 2000 kem2 ja satama-alueella 3000 kem2 eli yhteensä 5000 kem2. Nyt valmiina on jo 500 kem2:n vesiliikuntakeskuksen rakennus. Rakennus on erittäin hyvässä kunnossa ja STO pystyy ottamaan

6

RYÖPPY

rakennuksen käyttöön sellaisenaan.

Kaava mahdollistaa koulutus- ja kerhotilojen rakentamisen. Alueella on myös mahdollisuus polttoaineen jakelulle. Siinä vaiheessa, kun kaikki kerrosneliöt ovat käytössä, vuokra tulisi olemaan hieman korkeampi, kuin se on tällä hetkellä Pookin alueella.

Vuokran porrastus rakentamisasteen mukaan sopii mielestäni meille mitä parhaiten, sillä tuskinpa rakennukset valmistuvat alueelle ihan ensimmäisessä aallossa Ranta-Toppilan asemakaava on lainvoimainen, ja meille se tulee tarjoamaan paljon mahdollisuuksia.

Suunnittelutoimikunnan mielestä tärkein asia kuitenkin tällä hetkellä on STO:n siirtyminen Toppilaan.

Nykyinen tunnin siirtymisaika edestakaisin merelle ja mereltä jää pois ja aika voidaan käyttää tehokkaaseen harjoitteluun.

Satama-alue valmistunee hieman hitaammalla aikataululla, mutta uskoisin, että sekin hanke etenee kaupungin taholta, kun se ryhtyy kauppaamaan alueen rakennustontteja.

Toppilan vesiliikuntakeskuksesta ja satama-alueesta tulee valmistuttuaan hieno, kaupungin merellisyyttä korostava kokonaisuus, jonka kaupungin asukkaatkin voivat ottaa omakseen. Satama-alueen valmistumiseen kuluu vielä vuosia, mutta STO:n junnut pääsevät nauttimaan harjoittelukeskuksestaan jo tulevana kautena.

Rauhallista joulua ja ratkiriemukasta uutta vuotta kaikille.Tapaamisiin viimeistään tammikuun teemaillassa. matti ruokonen kommodori

Kuulumisia SPV:n syysliittokokouksesta

S

uomen Purjehdus ja Veneilyn syysliittokokous pidettiin 22.11.2015 Helsingin Kalastajatorpalla merellisessä ja arvokkaassa ympäristössä.

Kokouksen yhteyteen oli järjestetty seuraseminaari, jonka runsaasta ohjelmatarjonnasta mainittakoon paneelikeskustelu tulevasta veneverosta, uuden rekisterihankkeen esittely, katsaus liiton koulutustarjonnasta ja kilpapurjehtijoiden kertomuk-

sia sekä tietysti juhlaillallinen. En ehtinyt seminaariin osallistua, mutta sain kunnian edustaa Oulun Merenkävijöitä liittokokouksessa. Ennen kokouksen alkua tarjoiltiin kahvia ja siinä ehti vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Kiinnostavin kahvihuhu koski hallituksen suunnittelemaa veneveroa. Ilmeisesti veneveron valmistelu ei ole edennyt ja sen voimaantulo lykkääntynee parilla vuodella.

Kahvin jälkeen päästiin itse kokoukseen, jonne oli saapunut runsain mitoin veneilyväkeä ympäri Suomea. Arvioin paikalla olevan ainakin 80 henkilöä ja salissa riittikin tunnelmaan. Samuli Salanterä avasi kokouksen jonka puheenjohtajaksi valittiin Matti Piispanen. Kokouksessa käytiin läpi sääntömääräiset asiat; jaosten puheenjohtajat esittelivät kuulumiset, päätettiin toimintasuunnitelmasta sekä talousarviosta ja valittiin uusia toimihenkilöitä. Näistä mainittakoon, että seuramme edustaja Tom Tallberg valittiin Veneilytoimikunnan varapuheenjohtajaksi. Tompalle onnittelut valinnasta.

Muuta mainittavaa ovat: Jäsenlehti Nautic ilmestyy perinteisenä paperivedoksena enää ensi vuoden, jonka jälkeen se muuttuu sähköiseksi julkaisuksi. Mielenkiintoisena koulutuspakettina SPV tarjoaa jatkossa jäsenseuroilleen kansainväliseen huvivenekuljettakirjaan johtavaa koulutuskokonaisuutta. Kokouksessa muistutettiin SPV:n meille kaikille ottamasta IF:n ryhmätapaturmavakuutuksesta.

Kokouspöytäkirja henkillövalintoineen löytyy SPV:n sivuilta siitä kiinnostuneille. Kokous oli mielenkiintoinen ja varsinkin sen yhteydessä ollut seuraseminaari kannattaa laittaa tapahtumana korvan taakse. saku wennerstrand

Tom Tallberg (OM) valittiin veneilytoimikunnan varapuheenjohtajaksi. Katso muut henkilövalinnat SPV:n uutisesta: http://www.spv.f i/uutisarkisto/-/asset_publisher/ULcpbNmC73qc/content/jan-jansson-suomen-purjehdusja-veneilyn-varapuheenjohtajaksi Meidän monivuotinen junioreiden vastuuvalmentaja, Laura Santala kuuluu palkittuun juniorivalmentajatiimiin.

Katso muut palkitut SPV:n uutisesta: http://www.spv.f i/uutisarkisto/-/asset_publisher/ULcpbNmC73qc/content/ tuula-tenkanen-jalleen-vuoden-purjehtija-%E2%80%93-sisko-heidi-vuoden-valmentaja OM onnittelee Tomppaa valinnasta ja Lauraa tunnustusta saaneesta juniorivalmennuksesta!

RYÖPPY

7

Ω Ω sihteeri

ryöpyttää

Uusi hallitus: Matti Ruokonen, Teemu Leppänen, Petteri Ylikotila, Sanna Viinonen, Seppo Parhi, Jari Keskimaula, Jarkko Limnell ja Kimmo Väärälä

Syyskokouksessa kuultua Syyskokous pidettiin perinteisesti marraskuun puolessa välissä Johteenpookissa. Paikalla oli reilut 20 yhdistyksemme jäsentä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat. Vuoden 2016 toimintasuunnitelmaan hyväksyttyjä suurempia asioita ovat Toppilansalmen vesiliikuntakeskuksen valmistelutyöhön osallistuminen, jossa työskentelee oma työryhmänsä sekä Elojuhlien järjestäminen elokuun alussa.

Päättyvä vuosi on hallituksen osalta poikkeuksellinen: erovuoroisten lisäksi hallituskautensa joutuu töiden ja paikkakunnalta muuton vuoksi valitsemaan tavallista enemmän uusia jäseniä. Vuoden 2016 hallituksessa jatkaa vain neljä tämän vuotista ; yli puolet vaihtuu. Lisäksi Saaren Leila päättää upean 16 vuoden hallituspalveluksensa tähän vuoteen. Kiitos Leilalle! Vuonna 2016 Oulun Merenkävijöiden hallitukseen kuuluvat: kommodori Matti Ruokonen, I varakommodori Markku Hurskainen, II varakommodori ja kilpailupäällikkö Jarkko Limnell, sihteeri Sanna Viinonen, katsastuspäällikkö ja webmaster Kimmo Väärälä, junioripäällikkö Jari Keskimaula, Teemu Leppänen, Seppo Parhi sekä majaisäntä Petteri Ylikotila. Onnea uudelle hallitukselle!

Uusia jäseniä Vuoden viimeisellä neljänneksellä seuraamme liittyi yhteensä seitsemän henkilöä. Perhejäseninä Mervi Ruokonen ja Tiina Antila sekä vuosijäseniksi Piia Väyrynen, Pekka Väyrynen, Rauni Holopainen, Jorma Aro, Juuso Vähäsöyrinki ja Janne Raappana. sanna viinonen sihteeri@oulunmerenkavijat.fi

8

RYÖPPY

Uudistuneen hallituksen uudet jäsenet esittäytyvät

Oululaisen junioripurjehduksen hyväksi Vuosi 2010, Oulun Merenkävijöiden järjestämä purjehtijakurssi oli jälleen onnistunut erinomaisesti.

Allekirjoittanut liittyi seuraan ja alkoi haaveilla köliveneen hankkimisesta. Muutaman vuoden jälkeen ”Heidi” -vene (NF-30) lähti säännöllisesti perhepurjehdukselle päiväksi Johteenpookin laiturista.

Puolivuosikymmentä hurahti ulkomailla. Ouluun paluun jälkeen purjehdusranta alkoi jälleen tulla tutuksi, tällä kertaa tyttäremme Optimisti –alkeiskurssin myötä. Ja nyt viimeiset viisi vuotta olen saanut seurata miten Oululainen junioripurjehdus on kehittynyt positiivisesti seurojen yhteistyön ja Sailing Team Oulun järjestämän valmennuksen myötä. Oma veneily on sittemmin keskittynyt kumivenepurjehdukseen – seuran junioreiden ja omien tyttärien huoltotehtävissä kisareissuilla.

Merenkävijöiden hallituksessa keskityn junioritoiminnan kehittämiseen, tavoitteena junioripurjehduksen näkyvyyden ja harrastajamäärien lisääminen sekä laadukkaan valmennus- ja ohjaajatoiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Myös junioreiden vanhemmat on saatava toimintaan mukaan entistä vahvemmin – kasvavat harrastajamäärät ja vilkas kilpailutoiminta vaatii entistä runsaampaa ”tukijoukkoa” ja tehtävien vastuu-alueiden jakoa. jari keskimaula, junioripäällikkö

Olen viiden aikuisen lapsen isä ja kolminkertainen pappa Pateniemestä. Leipäni tienaan tietotekniikan parissa. Harrastan purjeveneilyn lisäksi mm. pyöräilyä, melontaa, vaellusta ja hiihtoa.

Purjehduksen olen aloittanut alakouluiässä mökkirannan optimistijollalla Eurajoen Uskalinmaalla.

Teini-iässä kiinnostuin purjelautailusta, jota harrastin viime vuosituhannen loppuun asti.

Yhdestä Hietakarin - Kraaselin kierroksesta tutun purjeveneellä syttyi aiemminkin kytenyt kiinnostus purjeveneisiin - tässä olisi merellinen harrastus jossa koko perhe voi olla mukana. Alkoi asiaan perehtyminen ja oman veneen etsintä. Sopiva kohde löytyi vuoden 2000 syyskuussa ja tuotiin Hietasaaren veneilykseen. Tuttujen suosituksesta liityimme OM:ään.

Veneilymme on pääosin retkipurjehdusta. Mieluisin kohdealue on Ruotsin rannikko Perämerellä ja Höga Kustenilla. Turun saaristossa olemme käyneet pariin otteeseen ja Raumalla muutaman kerran.

Majaisännän roolissa hallituksessa haluan varmistaa, että majan ylläpitoon kiinnitetään riittävästi huomiota jatkossakin. Toisaalta haluan olla myötävaikuttamassa, että seuramme edelleen olisi se Perämeren hauskin purjehdusseura, jossa voimme nauttia hyvistä jäsenpalveluista ja yhteishengestä rakkaan harrastuksemme parissa. petteri ylikotila, majaisäntä

RYÖPPY

9

laisen folkkari- ja haikannan ollessa huipussaan.

Opinnot ja perheen perustaminen jättivät purjehdusharrastuksen vuosiksi taka-alalle. Kilpapurjehduksen pariin ja seuran jäseneksi palasin uudestaan vuonna 2006 kolme vuosikymmentä kestäneen moottoriveneilyjakson jälkeen. Purjeveneitä olen elämäni varrella omistanut kuusi, joista ensimmäisen (katamaraani) suunnittelin ja rakensin itse, toiseksi viimeinen on porukkavene ”Lady A” (Archambault 40RC) ja viimeinen hankinta on optimistijolla tyttärentyttärelle.

Purjevene ”Sunita” (Sirena 38) on edelleen perheen retkiveneenä ja ”Lady A” toimii kisaveneenä.

Nuorena toimin seuran huvitoimikunnassa ja viime vuosina Röytän majaisännän roolissa kilpapurjehduksen, purjehduskoulutuksen ja erilaisten projektien ohella.

Siviilissä olen jättänyt työelämän pitkän lääketeollisuusuran jälkeen. Urani aikana toimin tutkijana ja yritysjohdon tehtävissä.

Seurahistoriani alkoi perhejäsenenä 1950 ja jatkui varsinaisena jäsenenä 1971 alkaen. Kilpapurjehdus koukutti mukaansa 1960-luvun puolivälissä oulu-

10

RYÖPPY

Hallituksen jäsenenä pyrin edistämään oululaista kilpapurjehdustoimintaa ja -osaamista unohtamatta kaikkien jäsenten seuratoiminta-aktivisuuden kohottamispyrkimyksiä. seppo parhi, hallituksen jäsen

Aloitin purjehdusharrastuksen aikuisella iällä köliveneellä. Purjehdus oli oikeastaan lapsuuden haave, joka tuli mahdolliseksi toteuttaa vasta myöhemmin. Lapsena perheelläni oli moottorivene, ensin avovene ja myöhemmin kuusimetrinen HT-vene.

Moottoriveneily Oulun edustan vähäisissä saarissa, matalissa ja kylmissä vesissä oli pian nähty, mutta siitä kai jäi kaipuu merelle. En silloin ymmärtänyt miten olisin päässyt harrastamaan tai edes kokeilemaan purjehdusta. Olin liian vanha jolliin, enkä tuntenut ketään kenellä olisi purjevene.

Paljon myöhemmin, vuonna 2004, opiskelukaverini kertoi eräänä perjantaina, että heillä oli tarkoitus hankkia italialainen kilpapurjehdusvene kimppaveneeksi Ouluun. Minulta tiedusteltiin tiesinkö ketään tai haluisinko itse mukaan. Aikaa päätöksen tekoon annettiin viikonloppu. Ajattelin, että nyt tuli eteen mahdollisuus toteuttaa lapsuuden haave. Kimppaveneen kaveriporukassa oppisin ja pääsisin kiinni lajiin, joka siinä vaiheessa tuntui kovin etäiseltä ja haasteelliselta. Viikonlopun harkinnan jälkeen ostin osuuden,

tietämättä kovin tarkkaan mihin ryhdyin. Enhän ollut koskaan ollut edes purjeveneen kannella!

Kimppavene Ufo 28 O.D. haettiin tammikuussa trailerilla matkailuauton perässä. Mukana meitä noviiseja neuvomassa ja venettä tarkastamassa oli Lukkarilan Kari. Haku itsessään oli kokemus, mutta se on oma tarinansa. Seuraavina kesinä purjehduksen salat pikkuhiljaa avautuivat kavereiden kanssa kisatessa paikallisissa kisoissa ja Päijänteellä.

Kokemusta karttui ja toukokuussa 2008 laskettiin Pietarsaaresta vesille vaimoni ja minun ensimmäinen yhteinen vene. Valitsimme seuraksemme Oulun Merenkävijät jo edellisennä talvena suositusten ja omien kokemustemme perusteella; kesäkuun alussa olimme jo OM:n ensieskaaderilla Röyttään. S/Y Alida oli NF30 –merkkinen pieni matkavene kaikilla mukavuuksilla. Heti ensimmäisenä kesänä teimme pitkän kesälomapurjehduksen rantoja pitkin Ruotsiin.

Alidalla purjehdimmekin Perämerta ristiin rastiin Vaasa-Uumaja –akselin pohjoispuolella viisi kesää.

Nykyinen veneemme on ”se punainen purkkari” eli Hanse 331, jonka nimesimme S/Y Sarasteeksi, Aamuruskonmaan prinsessan mukaan. Veneenkoon kasvaessa myös purjehdukset ovat pidentyneet, niin ajallisesti kuin matkallisesti. Vene haettiin Hangon kupeesta Taalintehtaalta. Koko kesäloman 2013 toimme venettä mahdollisimman hitaasti pohjoista kohti matkan teosta ja maisemista nauttien. Viime kesän matka Höga Kustenille toi lokiin toistaiseksi suurimmat lukemat.

Lähdin mukaan hallitukseen, koska Merenkävijöissä on mukavia ihmisiä, joiden kanssa pääsen toimimaan Perämeren hauskimmassa purjehdusseurassa.

Minulle purjehdus on rauhallista matkaveneilyä, tutustumista uusiin satamiin ja mukaviin ihmisiin, nauttien rauhasta ja meren kauneudesta. teemu leppänen, hallituksen jäsen

RYÖPPY

11

Oulun merenkävijöiden

O

ulun Merenkävijäin lipun komensi (viimeisen kerran) alas II varakommodori Leila Saari ja OPS:n lipun, heidän kommodorinsa, Heikki Laitinen.

Perinteisesti kiertopalkinnot on jaettu Oulun Merenkävijöiden, Oulun Purjehdusseuran ja Oulun Työväen Pursiseuran yhteisessä tilaisuudessa lipunlaskun yhteydessä. Tämän vuoden osalta juniori- ja kilpailutoimintaan liittyvät kiertopalkinnot jaettiin lauantaina 3.10 Seelarissa kolmen seuran yhteisessä tilaisuudessa perinteisen mallin mukaan. Sen sijaan seuratoimintaan liittyvät kiertopalkinnot jaettiin ensi kertaa järjestetyn Oulun Merenkävijöiden avovesikauden päätösillallisen yhteydessä lauantaina 14.11. Johteenpookissa.

Lipunlaskun yhteydessä jaetut juniori- ja kilpailutoimintaan liittyvät kiertopalkinnot

paavo martin junioristipendi, lupaavalle juniorille, arvoltaan 100eur: Henrik Ollila ja Heidi Keskimaula. oulun kaupungin liikuntalautakunnan 70-vuotismalja, oulun merenkävijöiden aktiivisemmalle kilpailijalle: Joona Ollila syysmalja 1975, räntä racen kilpailun nopeimmalle: Matti Järvilehto nautilus cup kiertopalkinto, nautilus cup voittajat lys1: Kari Lukkarila ja lys2: Jukka Annunen kaupin malja, lahjoittanut olli kauppi, kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa menestyneelle: Helmi Inget. syp:n malja, paras oulun merenkävijöiden yksityyppivene oulu-regatassa: Pekka Saukkonen.

Kilpailupäällikkä Jarkko Limnell ja Leila Saari jakoivat kilpailutoiminnan kiertopalinnot la 3.10.2015 Seelarissa.

tapiolan lautaset, lys-luokassaan parhaiten menestyneelle om:n järjestämissä kilpailuissa. lys1: Jorma Kinnunen ja lys2: Jukka Annunen

olli kaupin kirjatuki, om:n aktiivinen juniori: Veera Nieminen.

sunwind 27 kiertopalkinto, aktiiviselle lys3 purjehtijalle: Jaakko Mattila

12

RYÖPPY

kiertopalkinnot vuonna 2015 Avovesikauden päätösillallisen yhteydessä jaetut seuratoimintaan liittyvät kiertopalkinnot Kommodori Matti Ruokonen ja Ari-Pekka Salovaara jakoivat seuratoiminnan kiertopalkinnot avovesikauden päätösillallisella 14.11. Johteenpookissa.

oulun merenkävijöiden 70v juhlapalkinto, hyvästä työstä seuran hyväksi: Markus Ängeslevä. Aktiivisesta ja kattavasta työstä kouluveneellä kipparoiden ja kunnostustöihin osallistuen. raahen pekka, hyvästä työstä seuran hyväksi: Tero Hämälä. Aktiivisesta työstä Röytän majan kunnossapidossa esim. saunan lauteiden uusiminen.

vuoden kouluttaja: koulutustehtävissä ansioituneelle: Maija Matihaldi. Hän on toiminut pitkään STO:ssa junioreiden valmentajana ja oman ryhmänsä vastuuvalmentajana.

oulun merenkävijöiden 70v juhlamalja, aktiivisesta toiminnasta kilpailulautakunnassa: Juhani Lahnala.

vuoden tulokas: Immi Kormi. Hän liittyi seuraan purjehduskoulun jälkeen ja on osallistunut kouluveneen toimintaan sekä talkoillut aktiivisesti seuran tapahtumissa.

om:n matkafregatti, pisimmän matkan tehneelle om:n veneelle: S/Y Neito, kipparina Hanna StarkHeikkinen. Gotland Runt –kisareissu yhdistettynä Perämeren kierrokseen. 1527NM.

oulun merenkävijöiden 25v juhlatuoppi, aktiivisesta työstä seuran hyväksi: Kimmo Väärälä, Uusi katsastuspäällikkö sekä webmaster.

ap salovaara

RYÖPPY

13

14

RYÖPPY

MATT HODGSON

- Purjeentekijä, valmentaja ja kilpapurjehtija piti Oulussa teema-illan

O

ululaiset kilpapurjehtijat kokoontuivat Johteenpookiin marraskuun lopulla kuuntelemaan Doylen purjeneulojanedustajaa, kilpapurjehtija- valmentaja Matt Hodsonin esitystä kilpapurjehduksesta. Matt on syntyisin Uusi- seelaanista ja tuntuu saaneen halun kilpapurjehdukseen lapsuudestaan. Hän on iloinen, puhelias ja helposti lähestyttävä kaveri ja loi näin ilonpilkahduksen pohjolan marraskuiseen harmauteen.

Mukavaa oli, että hän pysytteli käytännön asioissa koko kolmen tunnin esityksen, eikä omia tuotteitaan liikaa tuonut esille. Sen sijaan hän kehotti soittamaan, lähettämään sähköpostia, kun jokin asia mieltä askarruttaa.

Ilman harjoittelua ei voi menestyä kilpapurjehtijana, kuten ei myöskään missään muussakaan urheilussa. Keväällä talven jälkeen ovat taidot ruosteessa ja kertausta tarvitaan. ”Amateurs practice till they get it right, pro’s practice untill can’t get it wrong”. Kuka tahansa voi todeta purjehduskisan jälkeen erojen olevan pieniä, siksi suoritusta hiomalla pois saadut sekunnit ovat tärkeitä. Kun lähdetään valmistautumaan käännökseen, niin sitten käännytään. Suorituskyky heikkenee heti, kun miehistö siirtyy pois reunalta ja annettu aika heikentää suorituskykyä, erityisen haitallista on ”odottakaa, odottakaa, ei vielä, ei vielä…”. Tekninen taito pitää olla niin hiottua, että se ei haittaa taktiikan toteuttamista eli jiipataan tai vendataan, kun siihen on tarve. ”Proper preparation prevents poor performance”- huolellinen valmistautuminen estää huonon suorituskyvyn. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki säädöt on merkitty ja kirjattu ylös, mittarit kalibroitu ja uudet varusteet ennalta testattu. Esimerkiksi uudet, kalliit kisapurjeet pitää ennakkoon testata, että purjeet sopivat paikalleen ja myös rikin trimmi sopii uudelle purjeelle.

Kisa-aamuna tätä ei enää ehdi tai voi tehdä. Tehtäviä on syytä jakaa rannassa ennen lähtöä; kipparia ei kaikilla askareilla kannata rasittaa. Veneen ollessa telakoituna on aika kunnostaa venettä. Jos aloittaa vasta helmikuun venemessuilta, tulee kiire. Kun veneellä käy, kannattaa kirjata ylös parannusta vaativat kohteet.

Matt kertoi, että on tärkeää mennä rata-alueelle ajoissa tekemään havaintoja olosuhteista. Ennen lähtöä ei kannata mennä liian kauaksi lähtölinjalta.

Mieleeni jäi, että ylämerkille tullessa tehdään spinnun nostovalmistelut valmiiksi jo ennen kääntymistä, jotta heti merkillä voidaan vetää loput nostimesta sisään.

Spinnun nostimeen laitetaan merkki, että tiedetään purjeen olevan ylhäällä. Jos spinnu täytyy ennen kuin on topissa, kannattaa skuutti löysätä hetkeksi ja vetaista purje ylös. Se on nopeampaa kuin vinssata sentti kerrallaan nostinta sisään. Alamerkillä kannattaa etukäteen tehdä kaikki valmistelut, esimerkiksi ottaa spinnupuomi pois ja tarvittaessa auttaa kädellä spinnua pysymään auki. Käännöksessä vain vedetään spinnu alas. Alamerkillä on paljon tärkeämpää kääntyä hyvin, läheltä merkkiä kuin valua pitkäksi ja leveäksi merkiltä siksi, että spinnulla on purjehdittu aavistuksen liian kauan.

Matt kertoi rikin ja purjeiden trimmeistä. Kannattaa ottaa purjeista valokuvia, että trimmeistä voi keskustella. Toisaalta näitä kuvia voi itsekin katsoa kotona. Isopurjeen kuvasta tarkasteltiin mm. purjeen twistiä, pussin paikkaa ja etuliikin pyöreyttä. Matt esitti näkemyksiä, miten muotoa saadaan parannettua erisäädöillä ja maston kaari paremmaksi sopimaan tuolle purjeelle. Samoja asioita katsottiin myös genuasta ja sen lisäksi skuuttipisteen siirron vaikutusta purjeen muotoon. Luovilla skuuttipiste sai olla aika takana ja sitä siirretään eteenpäin, kun tuuli aukeaa.

Puuskassa Matt kehotti käyttämään liian paineen poistamiseen isosta mieluummin levankia kuin skuuttia. Skuutilla on merkitystä etustaagin kireydelle ja sitä kautta genuan syvyyteen. Purjeen voiman voidaan ajatella vaikuttavan sen syvimpään pisteeseen.

Kun vene on nousukärkäs eli kallistuu liiaksi, pitää purjeen pussia siirtää eteenpäin.

Spinnua pitäisi lennättää heikossa tuulessa alhaalla, koska silloin se pysyy paremmin auki. Keskituulessa voi spinnu lentää korkeammalla, koska näin se antaa enemmän voimaa. Kovalla tuulella taas pidetään spinnu alhaalla, että veneen hallinta on helpompaa.

Nämä esillä olevat asiat voin allekirjoittaa. Kun purjehtii paljon, veneen hallinta kyllä paranee. Nyt taas huomaan omalla kohdalla taantumista, kun viimeiseen kolmeen vuoteen olen vähemmän päässyt vesille. Kun vielä kilpailee paljon, jännitys lähdöissä, merkkitilanteissa, vene venettä vastaan purjehtiessa tai vaikeissa olosuhteissa pienenee ja suoritus paranee. Minusta kilpapurjehdus on niin mielenkiintoista, että kilpailemaan kannattaa aktiivisesti lähteä.

Gasteja kehotan yllyttämään kippareita radalle ja etsimään itselleen kilpailevan veneen. Minulle kilpapurjehdus on tarjonnut ja tarjoaa edelleen huikeita elämyksiä. jussi ponkala RYÖPPY

15

Valokuvauskilpailun parhaat Ryöpyssä 2/2015 julistimme Oulun merenkävijöiden valokuvauskilpailun, jonka salaisena tavoitteena oli tietenkin saada tasokkaita kuvia tuleviin Ryöppyihin.

Kilpailussa oli neljä sarjaa: Ω Ω A Kilpailut Ω Ω B Retki/matkaveneily Ω Ω C Juniorit Ω Ω D Seuran tapahtumat

Toivoimme tuoreita ja maukkaita tilanne- tai uutiskuvia sekä näyttäviä taidekuvia erityisesti seuran järjestämistä tapahtumista. Jäsenet lähettivät kilpailuun 77 kuvaa, joista valittiin kustakin sarjasta viisi kuvaa loppukilpailuun. Loppukilpailukuvista äänestettiin OM:n avovesikauden päätösillallisella Johteenpookissa 14.11. Kunkin sarjan 3 parasta palkittiin.

A Kilpailut I Tiistis, Markku Vimpari II Ulvö-regatta, Taina Ruokonen III Gotland Runt, Markku Vimpari

B Retki/matkaveneily I Revontulia Röytässä, Ari-Pekka Taskila II Ranskan itsenäisyyspäivä St Malon satamassa, Andrus Rajaniemi III Potkurin korjausta vuorovesialueella, Andrus Rajaniemi

16

RYÖPPY

C Juniorit I Oulu ranking, Timo Heikkala II Aamu, Jari Keskimaula III Ruokki ja Hugo, Timo Heikkala

D Seuran tapahtumat I Lähtö, Markku Vimpari II Omppu, Markku Vimpari III Kesäkeittiön avajaiset, Tuomo Riekki

Kunkin sarjan paras palkittiin illalliskortilla vuoden 2016 avovesikauden päätösjuhlaan. Toiseksi tullut sai OM-lippalakin ja kolmas OM-pinssin. Kaikki voittajat eivät olleet päätösjuhlassa, joten palkinnot toimitetaan heille etanapostilla. Kilpailuun osallistuneet kuvat ovat nähtävissä OM kuvagalleriassa: http://oulunmerenkavijat.kuvat.f i/kuvat/OM+2015/ Valokuvakilpailu+2015/ Ensi vuonna järjestetään mahdollisesti myös videosarja. Siitä kerrotaan myöhemmin. Kiitokset kaikille tähän valokuvauskilpailuun osallistuneille, saimme monta hienoa kuvaa tuleviin Ryöppyihin! leila saari

RYÖPPY

17

18

RYÖPPY

RYÖPPY

19

Noviisi purjehduksen intensiivikurssilla Upinniemi - Oulu

1

K

eväällä 2015 löysin itseni Johteenpookin venesatamasta seuraamassa uuden tuttavuuden kanssa säännöllisesti jäiden lähtöä. Odotimme milloin kouluvene Omppu saadaan veteen, jotta pääsen kokeilemaan purjehtimista.

Kevään aikana taisin päätyä katsomaan useammankin youtube videon purjehdukseen liittyen. Lainasin myös pari purjehduskirjaa sängyn viereen iltalukemiseksi pölyttymään. Uusia, outoja sanoja suomeksi ja englanniksi, termejä mitä en ollut ikinä kuullutkaan.

On se vain hankala opetella sellaista asiaa, mihin ei käytännössä ole minkäänlaista kosketuspintaa.

Ensimmäinen purjehdus Ompulla, toukokuun hieman viileässä kelissä ja suurissa aalloissa, antoi esimakua purjehtimiseen. Videoilla ja kirjassa esiintyvät oudot sanat saivat paikkansa ja termit sinkoilivat kipparilta keulagastille. Haastetta niiden muistamisessa on kyllä ollut. Olen saanut vieläkin naurahteluja osakseni, kun saatan kutsua lepuuttajia ”kellukkeiksi” ja siansorkkaa ”possujutuksi”. Suostuin myös lopulta kokeilemaan veneenohjausta ja otin pinnan käteeni.

Kyydissä olevat muistavat varmaan ikuisesti mutkittelevan ja haparoivan tyylini, mutta vene ei kuitenkaan kaatunut. Silloin tämä noviisi oivalsi, että aika paljon pitäisi mennä mönkään ennen kuin vene tosiaankin kaatuisi. Takana oli maksimissaan yhden käden sormilla laskettavan määrän harjoittelupurjehduksia, kun pääsin pidemmälle purjehdusmatkalle Hailuotoon, ”parempien ihmisten festareille”. Sen jälkeen tämä noviisi oli ilmeisesti valmis purjehduksen intensiivikurssille. Siirtopurjehdus Upinniemi-Oulu oli edessä.

Ajomatkalla Etelä-Suomeen yritin ahmia tietoa monta sataa sivua purjehdusoppaasta niin, että jotain jäisi muistiinkin. Oleelliset asiat kuten laiturista lähteminen ja laituriin saapuminen olisivat olleet ihan opeteltavan arvoisia asioita, mutta minkäs teet, kun ajomatka loppui kesken. Saavuimme Upinniemeen täyden autokuorman kanssa. Kippari Ilkan tehdessä kauppoja, tuskailimme toisen gastin, Mikaelin kanssa, mihin saamme mahtumaan kaiken pakatun tavaran? Saatoin ehkä liioitella peittojen, vilttien sekä juoman ja ruuan kanssa ;) Tavarat löysivät kuitenkin paikkansa ensimmäisten päivien aikana.

Puolen päivän aikaan maanantaina, ilman kummempia suunnitelmia irrotimme köydet laiturista ja suuntasimme kohti Itämerta. Alkumatkasta merimerkkejä ei löytynyt merikartasta koska olimme sotilasalueella.

Jonkinlainen suunta tehtiin plotteriin, mutta oikeastaan matkareittisuunnitelma valmistui matka edetessä. Oppikirjan mukaan siis mentiin, heh.

Itämeri aukeni ja päätimme ottaa reilusti ulos rantaviivasta (Kuva 1). Sää oli aurinkoinen ja vene liikkui mukavasti. Tuuli oli odotusten mukaisesti täysin vastainen. Kippari päätti edetä Hankoon yhdellä luovilla, joten menimme useamman tunnin yhdellä halssilla kohti Viroa. Yhtäkkiä ympärillä ei ollutkaan

muita purjeveneitä, vaan suuria aluksia. Olimme jossain Suomen ja Viron välillä. Sää muuttui pikkuhiljaa tuulisemmaksi ja aallot alkoivat nousemaan. Kippari reagoi tähän muutoksen ja aloimmekin nopeasti vaihtamaan pienempää keulapurjetta. Siinä jouduinkin ensimmäiseen koetukseen, kun jouduin pinnaan ja kääntämään venettä vastatuuleen. Suuret aallot ja tuuli hankaloittivat veneen pitoa vastatuulessa ja paljastetaan nyt sekin, että eihän siinä oikein hallussa ollut sekään, että mistä suunnalta se tuuli oikein puhalsi. Aallot löivät vettä keulakannelle ja siinä vaiheessa aloin kelailemaan mielessä, että mitä se kirja puhuikaan MOB:sta ja miten toimisin, jos joku olisi päätynyt mereen. Monien veneen käännösten jälkeen saimme keulapurjeen onneksi vaihdettua. Kaikki pysyivät veneessä ja veneen meno tasoittui. Päätimme ottaa suunnan lähemmäs rantaa ja suuntasimme kohti Hankoa.

Hangon ohitimme joskus puolen yön aikaan (Kuva 2). Käytimme pääasiassa suunnistamiseen merikarttoja. Vene oli koeajolla eikä akun kestosta tai oikein mistään muustakaan ei voitu olla varmoja, niin akkua säästääksemme käytimme plotteria vain kapeissa väylissä sijainnin tarkistamiseen. Onneksi taitoa merikarttojen lukuun löytyi, varsinkin kun plotteri lopulta lakkasi toimimasta kokonaan. Etelä-Suomessa yöt ovat todella pimeitä kesälläkin ja merimerkkien näkeminen oli haastavaa, mutta väylillä pysyimme.

Aamun sarastaessa olimme Saaristomerellä. Saaristomeri oli täynnä kapeita väyliä joita halkoivat lossit ja lautat, jotka kuljettivat jatkuvalla syötöllä ihmisiä saarelta toiselle ja mantereelle. Pääsimme pitkän pätkän hyvällä sivutuulella ja -myötäisellä, lopulta tuuli kuitenkin kääntyi vastaiselle ja pääsimme luovimaan ihan urakalla. Päätimme yöpyä ensimmäisen kerran Kustavissa 32 tunnin purjehduksen jälkeen.

Sääennuste lupasi yli 10m/s vastatuulta useammalle päivälle ja pohdimmekin kuinkahan kauan joudumme Kustavissa pysymään ennen matkan jatkumista.

Kustavin Lootholman venesatama oli viihtyisä pysähdyspaikka. Saavuimme illalla, jolloin saunat olivat vielä päällä. Teimme iltapalaa kesäkeittiössä ja painelimme väsyneinä nukkumaan. Aamulla aurinko paistoi ja kävimme tutustumassa Kustavin kylään kävellen Mikaelin jäädessä vielä nukkumaan (Kuva 3). Illalla päätimme lähteä etenemään moottorilla, sillä ilma oli tyyni (Kuva 4). Etenimme pitkän pätkän moottorilla, yritimme muutaman kerran nostaa purjeet, mutta turhaan. Selkämerellä auringon laskun aikaan veden pinta oli rasvatyyni (Kuva 5). Voisin viettää veneen kannella monta tuntia katsellen vain horisonttiin, maisema on aina yhtä vaikuttava (Kuva 9). Moottorilla etenimme lopulta Poriin saakka.

Seuraavana aamuna tuuli alkoi nousta ja pääsimme nostamaan purjeet. Otimme kurssia hieman kauemmaksi rannasta ja lopulta myötätuuleen mennessä pääsimme nostamaan spinnun (Kuva 6.1/Kuva 6.2).

Aiemmat kokemukset spinaakkerista olivat vain pa-

RYÖPPY

21

2

3

4

5

9

10

11

rilta kerralta, jolloin nosto ei mennyt täysin nappiin, joten luonnollisesti spinnun nosto tuotti hieman jännitystä. Nosto kuitenkin onnistui hyvin ja pääsinpäs myös skuuttailemaan sekä kokeilemaan pinnassa oloa. Vaikeata se kuitenkin oli, mielellään olisin vain makoillut keulassa ja ottanut aurinkoa. Naama tosin oli tainnut saada aurinkoa jo vähän liikaakin. Työpaikalta saamani tuubihuivi tuli tarpeeseen (Kuva 7) :D Selkämeri selätettiin siis spinnulla (Kuva 8). Olimme purjehtineet monta tuntia ilman, että maarajaa näkyi ollenkaan. Päätimme ottaa hieman lähemmäs rannikkoa, jotta pääsimme arvioimaan, millä kohdilla suurin piirtein olimme ja oliko laskelmat pitäneet paikkansa. Illan saapuessa olimme suuntaamassa Merenkurkkuun. Tuuli alkoi heikkenemään, joten käynnistelimme moottoria. Hetken ajettuamme moottori hieman yskiskeli ja mietimme, että näinköhän kävi, että moottori sanoi sopimuksen irti. Hetken tilannetta pohdittuamme päädyimme kuitenkin lisäämään dieseliä tankkiin ja niinhän se matka taas jatkui. Plotteri oli pakko laittaa päälle saavuttaessa lähemmäs rantaa, sillä reitillä oli paljon kareja ja isoja kiviä (Kuva 15) Tämä noviisi alkoi olla jo aika poikki vuorokauden purjehduksen jäljiltä ja päätti mennä nukkumaan. Spinnu toimii muuten myös oivana tyynynä (Kuva 10) ;) Aamun sarastaessa perjantaina kurkkasin keulaluukusta ja alitimme silloin Raippa-

22

RYÖPPY

luodon sillan (Kuva 11 ja Kuva 12). Perjantaipäivänä lähestyimme Perämeren eteläosaa ja illan tullessa päätimme yöpyä Kokkolan lähistöllä, 48 tunnin matkalla olon jälkeen. Tankarin saari oli ideaalisella paikalla, sillä siihen oli suht helppo saapua ilman isoa mutkaa, joten suuntasimme sinne. Olin odottanut kaksi vuorokautta mahdollisuutta peseytyä, joten sanotaanko, että jos reissulla jonkinlainen henkinen romahdus tapahtui, niin se tapahtui täällä. Saapuessamme satamaan olin kiireellä ryntäämässä suihkuun, juoksevan veden alle, kunnes vastaanottotiskillä henkilö kertoi, ettei saarella ole suihkua!! Ei suihkua!! Painelin takaisin veneelle ja romahdus oli hyvin lähellä. Asiahan ei kuitenkaan niin huonosti ollut, vaan toinen gasti Mikael kävi varaamassa saaristolaissaunan, jossa pääsi peseytymään merivedellä (Kuva 13). Onneksi näin. Ja olihan se mahtava kokemus käydä saunassa samalla, kun reissun ainoa vesisade ja ukkoskuuro jylläsi yläpuolella. Sitä myräkkää taisi kestää maksimissaan 15 minuuttia.

Nukuimme yön ja ennen lähtöä kävimme kiertämässä saaren ”majakanvartijan reitin”. Lähdimme viimeiselle etapille matkaan joskus kuuden maissa lauantaiaamuna. Kippari arvioi matkan kestävän noin vuorokauden. Pientä odotuksen tunnetta oli jo ja varsinkin Raahen edustan ohittaminen tuntui hitaalta. Lopulta Hailuoto alkoi siintää ja totesimme,

6.1

6.2

7

8

12

13

14

15 16

että koti on jo lähellä. Hailuodosta on kuitenkin vielä matkaa ja ehdimme nähdä auringonlaskun ja – nousun. Olimme tehneet viikkoa aiemmin matkan OuluHailuoto Hailuodon pohjoispuolelta, joten kukaan ei varmaan ylläty, että kipparimme Ilkka päätti ”oikoa” Hailuodon eteläpuolelta. Keli oli leppoisa 5 m/s alkuun ja etenimme täysin purjein kunnes yhtäkkiä tuuli nousikin 13 m/s luokkaan ollen täysin vastainen.

Auringon nousun aikaan myös merimerkkien erottaminen oli haasteellista. Kadotimme jossain välissä jonkin etelämerkin ja varalta aloimme kryssimään, aika rivakasti tiukalla väylällä pysyäksemme. Voin sanoa, että lämmin tuli, kun kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei ehtinyt toppatakkia vaihtaa kevyempään. Luulen, että pahimmat ”vaaranhetket” tapahtuivat juuri tuolla pätkällä, kun keulagasti meinasi tipahtaa muutaman kerran laidalta potkittuaan ”itseskuuttautuvaa” keulapurjetta puolelta toiselle. Lopulta ohitimme kolmikulman (Kuva 14) ja pääsimme satama-altaaseen. Pientä hämminkiä aiheutti myös keulapurje, jota emme saaneet laskettua sen jäädessä jumiin. Keulapurje solmittiin etustaagiin kiinni nostimilla, jottei se pahasti lepattaisi. Sunnuntaiaamuna klo. 06.25 rantauduimme Johteenpookiin ja merivedellä kylmetetty kuohuviini voitiin avata. Olimme päässeet perille.

Olimme tehneet matkaa lähes kuusi päivää. Alun perin luulimme, että ennusteen mukaisen vasta-

tuulen vuoksi matka saattaa kestää jopa kymmenen päivää, mikä olisi tarkoittanut, että minun olisi pitänyt hypätä kesken matkan junaan. Olin kyllä todella onnellinen saadessani olla mukana koko matkan.

Matka sujui lähes ongelmitta, pahimmat hetket koin viimeisellä etapilla, mutta niistäkin selvittiin hienosti.

Matka kyllä opetti paremmin purjehtimista kuin yksikään opetusfilmi. Meillä oli hyvä tiimi, sillä jokaisella oli oma osaamisalueensa. Vaikka en noviisina niin navigoinnista tai purjeveneen ohjaamisesta itsenäisesti oikein ollut vahvoilla, niin luulen, että miehistö oli tyytyväinen keittiövelhoilutaitoihini kovassakin kelissä (Kuva 16) ;) Nälkää olisivat tuskin nähneet, mutta hei, onhan se nyt vaan mukavampaa syödä hernekeittoa lämmitettynä kuin suoraan purkista :D Vaikka kesä 2015 ei monen mielestä ollut kovin kummoinen säiden puolesta ja vettä tuli aivan liikaa, niin siirtopurjehduksen aikana saimme nauttia loistavista keleistä. Ainoa sadekuuro sattui silloin, kun olimme Tankarissa nauttimassa saaristolaislöylyistä.

Toivomme kaikille ensi kaudelle 2016 hyviä tuulia ja mainiota purjehduskesää! toivottaen s/y merenan miehistö: kippari ilkka ja gastit mikael & maria

RYÖPPY

23

Varpaat juuri kastettu Karibian meressä,ensimmäiset pinacoladat edessä ja odotukset korkealla. St- Martenilla vasemmalta Sinikka Suorsa, Janica Ilola, Maarit Tihinen, Leila Saari, Mervi Pajala ja Marika Eklund.

Isopurje nousee naisvoimin.

POHJAN AKAT

KARIBIALLA T

Mervi ruorissa

ämä on kuvakertomus kuuden pohjoissuomalaisen naisen purjehdusmatkasta katkeraan loppuun ja takaisin 16.-24.1.2015. Aluksena oli purjelaivasäätiön kuunari, koulutuslaiva T/S Helena, jonka Suomen Naispurjehtijat olivat varanneet kokonaan käyttöönsä. Miehistö koostui siis naisista; mukana oli 22 suomalaista naista. Päällystössä 4 suomalaista miestä.

Reitti: St.Marten - Virgin Gorda - Norman Island - Tortola - Bitter End – Anguilla - St.Marten.

Tämän purjehduksen tunnelmista löytyy enemmän tekstiä purjelaivasäätiön blogista K1252: http://www.staf.f i/Blogit/Blogiarkisto/K1252.

Uintireissulta palattiin taksibussilla. Janicalla komea St. Martenilta ensimmäisenä aamuna ostettu hattu.

Dinghy palaa Helenalle. Janica on valmis hyppäämään portaille

Illallinen Norman Islandin lahdella.

Sinikka keittiössä.

Sinikka Bitter endin riippukeinussa.

Maarit skuuttaa isoa.

Anguilla

Mummoskumpat, Kun Maarit aamulla 18.1. avasi puhelimen, siellä oli viesti ” Rakas, sinusta on tullut mummo”. Sen purjehduspäivän päätteeksi Pohjan akat nautti mummoskumpat!

Marika ja T/S Helena lähtösatamassa.

Bitter End

Viimeinen ilta Karibialla, lobsteri-illallisen skumpat jo saatu!

Toiset on töissä ja toiset vapaalla. Vahtivuorot pyörivät 24/7.

Merivahti oli ruorissa ja kannelle, stand-by kannen alla tekemässä ruokaa, tiskaamassa tai siivoamassa. Vapaavahti lepäsi.

Kun mukana on omat räpylät, snorkkeli ja maski, vaikka ne vei kassista kohtuuttooman ison tilan, niin on helppo lähteä snorklailemaan.

Hiiohoi ja talviset terveiset kaikille Ryöpyn lukijoille!

H

istoriikin tekeminen on edennyt aikataulun mukaisesti. Paikalliset arkistot on alustavasti tullut kierrettyä. Aineistoa on kertynyt mukavasti ja lisää materiaalia tulee jatkuvalla syötöllä.

Iso kiitos aineiston valtavasta määrästä kuuluukin Teille kaikille. Toki jos jostain löytyy vielä joku kuva tai mielenkiintoinen tarina, otan niitä mielelläni vielä vastaan. Toki, en kaikkea mukaan itse historiikkiin saa laitettua, mutta ne suuret hetket mitkä on jo tallennettu olisi hieno saada mukaan, Näillä näkymin historiikin mielenkiintoisin vaihe, eli haastattelujen tekeminen alkaa alkukeväästä. Olenkin saanut runsaasti mielenkiintoisia kontakteja joista on helppo valita ne parhaat päältä. Valtavaa haastattelurumbaa en, näillä näkymillä, ole kuitenkaan tekemässä mutta mielenkiintoisimmat tarinat kerään varmasti mukaan historiikkiin. Ja tämänkin asian tiimoilta otan, joko aiheita tai valmiita tarinoita, mielelläni lisää vastaan.

Kunhan haastattelut on saatu tehtyä, on vuorossa itse historiikin valmistus. Haastava vaihe, joka vie jonkin verran aikaa. Tosin kuten jo mainitsin aikataulussa mennään, eli kesällä 2016 on ensimmäinen versio historiikista valmis ja loppuvuodesta 2016 on myytävä versio teidän kaikkien saatavilla.

Siis vaikka tarinaa on jo melkoisesti, kaikki lisämateriaali on tervetullutta. Paljosta on helpompi tehdä, teidän mahtavan yhdistyksenne kattava, historiikki. terveisin, sami tommilammi historiikki@oulunmerenkavijat.fi

26

RYÖPPY

Kolme Oulun merenkävijää palkittiin onnistuneesta pelastustehtävästä.

PV Toppilan miehistä palkittiin lauantaina Lappeenrannassa pidetyn valtakunnallisen Vapepa-foorumin iltatilaisuudessa vuoden 2015 valtakunnallisella pelastajapalkinnolla. SMPS Oulun Meripelastajien PV Toppila suoritti elokuun lopulla pelastustehtävän, jossa kaksi ihmistä pelastettiin veden varasta Oulun edustalla. Michelangelon kuuluisaa maalausta mukailevan palkintotaulun motto kuuluu: "Joskus elämäsi voi olla yhden säikeen varassa." Kuvassa vasemmalta oikealle Markku Hentilä, tehtävällä PV Toppilan päällikkönä toiminut Juha Rajala ja Roope Aarnikare.

Oulun Merenkävijät ry:n hallitus nimi ja titteli

puhelin

sähköpostiosoite

Matti Ruokonen, kommodori

040 480 9955

kommodori@oulunmerenkavijat.f i

Markku Hurskainen, i varakommodori

040 048 5322

markku.hurskainen@oulunmerenkavijat.f i

Jarkko Limnell, ii varakommodori, kilpailupäällikkö

040 777 6599

kilpailupaallikko@oulunmerenkavijat.f i

Sanna Viinonen, sihteeri

40 724 2012

sihteeri@oulunmerenkavijat.f i

Jari Keskimaula, junioripäällikkö

040 565 4523

junioripaallikko@oulunmerenkavijat.f i

Teemu Leppänen

044 567 0097

teemu.leppanen@oulunmerenkavijat.f i

Seppo Parhi

044 328 0650

seppo.parhi@oulunmerenkavijat.f i

Kimmo Väärälä, katsastuspäällikkö, webmaster

045 230 0682

katsastuspaallikko@oulunmerenkavijat.f i webmaster@oulunmerenkavijat.f i

Petteri Ylikotila, majaisäntä

040 410 7473

maja@oulunmerenkavijat.f i

Janica Ilola, taloudenhoitaja

040 571 3113

taloudenhoitaja@oulunmerenkavijat.f i

Kaikilla hallituksen jäsenillä on myös nimen mukainen sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@oulunmerenkavijat.f i

Tulevat tapahtumat 19.1.2016 Virtuaalimatka Kroatiaan Kroatian rannikko on yksi maailman laveimmista rannikoista. Sen rannat ja saaristo, kapeikot, salmet, meren lahdet ja poukamat sekä noin 100 venesatamaa muodostavat yhden Välimeren kauneimmista ja monipuolisimmista rannikoista ja tekevät alueesta purjehtijan paratiisin. Saaristo tunnetaan poutaisista päivistään.

Joidenkin tilastojen mukaan aurinko paistaa jopa 2 600 tuntia vuodessa. Tule tutustumaan Kroatian rannikon kauniimpiin kohteisiin! Tunnin pituisen virtuaalimatkan tarjoaa Kroatiaan erikoistunut matkailukonsultti Maria Autio.

12.-21.2.2016 Venemessut, Pohjois-Euroopan suurin veneilytapahtuma Messukeskuksessa Helsingissä Vene Båt on Pohjois-Euroopan suurin veneilytapahtuma, joka esittelee veneet ja muut vesielämän harrastukset, välineet ja palvelut. Messuista on vuosien saatossa kehittynyt vuoden tärkein alan tapahtuma, joka avaa veneilykauden.

Katso lisää www.venemessut.f i

OULUN MERENKÄVIJÄT RY pl 37, 90101 oulu