2 minute read
henkilö
Tällä hetkellä voin hyvin. Olen liikkunut koko syksyn todella paljon, kiitos Tanssii tähtien kanssa -kilpailun. Normaalisti elämäni on aika paljon rauhallisempaa, kuin mitä se on kuluneen syksyn aikana ollut. Sen vuoksi myös kirjoittaminen on ollut tauolla. On ollut haasteellista löytää riittävästi aikaa itselleni. Pystyäkseni kirjoittamaan tarvitsen paljon aikaa olla itsekseni ja pohtiakseni asioita.
Viimeisen vuoden aikana olen miettinyt kaikkein eniten suomalaisten henkistä jaksamista ja mielenterveyttä. Maailma on kovin ennakoimaton tällä hetkellä ja siksi nyt tarvitaan tosi paljon arjen tavallisuutta ja panostamista omaan jaksamiseen. Ensin korona, sitten Ukrainan sota ja energiakriisi ovat laittaneet ihmisten voimavarat koville. Tarjoan apua kansalaisille yhteistyössä valtioneuvoston kanslian kanssa livelähetysten ja erilaisten tapahtumien muodossa, joihin kaikilla on vapaa pääsy.
Tarvitsen joka päivä ehdottomasti rauhallisen aamun yksin ennen kuin muu perhe herää. Olen aamuvirkku, joten se luonnistuu helposti. Juon rauhassa kahvia ja syön aamupalan päivän lehden parissa. Samanlaisen rauhoittumisen tarvitsen myös iltaisin. Näin ehdin tuntea, mikä minussa aukeaa ja mikä menee kiinni, ja siinä välissä tapahtuu kaikenlaista.
Uudenlaista tekemistä on ollut osallistumiseni Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. En ole eläissäni tanssinut häävalssia lukuun ottamatta. Lähdin elokuussa liikkeelle nollatasosta, ja minulla oli hirveästi haltuun otettavaa. On tosi kiehtovaa, miten tanssiessa pidetään oma tila ja toisaalta mennään toista kohti. En ole halunnut suorittaa tanssimista vaan enemmänkin kokea ja nauttia siitä. Tanssin myötä pääsin tutkimaan myös kehollisesti erilaisia psykologisia teemoja, vaikka en niitä tanssiessa ehtinyt toki miettimään.
En pärjäisi ilman omaa perhettäni, kahta lasta ja puolisoani sekä koiraa. Vaikka elämässä olisi vastassa vaikka mitä, perheessä on kaikki. Perhe on hyvin paljon mielessäni myös silloin, kun emme ole yhdessä. Vapaa-aikani vietän kaikista mieluiten oman perheeni kanssa ulkoillen tai lukien.
Ulkoilma on minulle välttämätöntä joka päivä, se on ihan sisäänrakennettua. Jos en ulkoile päivittäin, oloni on todella tunkkainen. Olen oppinut sen vanhemmiltani ja opettanut saman lapsilleni ihan pienestä pitäen säällä kuin säällä. Olen sitä mieltä, että kun päivittäin ulkoilee, pienetkin lapset malttavat rauhoittua sisätiloissa.
Jaksan paremmin, kun pidän kiinni säännöllisestä unirytmistä. Unella on iso merkitys mielenterveydelleni. Voin joustaa monesta muusta asiasta, mutta äärimmäisen harvoin joustan unesta. Tämäkin on lapsuudenkodista opittua. Olen herkkäuninen ja siksi haluan rauhoittua illalla ilman teknisiä laitteita. Hyvä ja riittävä uni on myös yksi peruslähtökohta vastaanotollani asiakkaiden kanssa. Jos uni ei ole kunnossa, on vaikea tehdä isoja elämänmuutoksia.
Omalla ajallani pyrin riisumaan kaikki ärsykkeet. Omaa aikaani on esimerkiksi pyöräily töihin, metsälenkki koiran kanssa tai pelargonioiden – joita minulla on paljon – hoitaminen. En välttämättä tee mitään sen ihmeempää, mutta samalla saan tilaa sille, mitä kaikkea sisältäni nousee. Kun hektisessä arjessa vetää paljon informaatiota sisään, pitää olla aikaa printata sitä myös ulos, muuten menen tukkoon ja luovuus leikkaa kiinni.
Salainen paheeni on jäätelön syönti joka päivä. Toisaalta ei se mitään salaista eikä paheellistakaan ole, se vain on niin hyvää. Olisi ehkä viisaampaa sen sijaan syödä hedelmiä.
Liikunta on minulle elämäntapa, ei suorittamista. Liikun joustavasti sillä ajatuksella, että voin liikkua vielä 70-vuotiaanakin. Olen aina juossut ja tykkään myös uimisesta, pyöräilystä ja joogasta. Minulta on kysytty, mitä varten juoksen. Minusta se on hassu kysymys, sillä en juokse mitään varten. Kuuntelen kehoni tilaa, ja jos minulla on virtaa tai olen ärsyyntynyt, juoksu on parasta. Ylikierroksilla valitsen kävelyn tai löntystelyn luonnossa.
Karistan stressin uimalla meressä vuoden ympäri ja tekemällä pitkiä lenkkejä ystävien kanssa. Läheisimmät ystäväni ovat myös psykoterapeutteja. Meillä on samanlainen kieli ja tapa hahmottaa elämää ja yhdessä voimme tarkastella luottamuksella elämiämme ja käsitellä syviä ja herkimpiäkin juttuja. Yhdessäoloomme liittyy aina liikuntaan, käymme juoksemassa tai kävelyllä. t
”ÄÄRIMMÄISEN HARVOIN JOUSTAN UNESTA.”
Maaret Kalliolta on tänä syksynä ilmestynyt teos Tunne hyvä suhde (WSOY).