Itseironia suojelee

Ironia auttaa pakenemaan todellisuutta

Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironisena letkautuksena. Ylilauta taas on coolien, yhteiskunnallisista normeista viisveisaavien tyyppien virtuaalibunkkeri, joilla on omat julkimonsa. Yhtäkkiä postmodernismin ilmentämä ironia näkyy kaikkialla kulttuurissamme.

TEKSTI Tuuli Heikura KUVITUKSET Maiju Putkonen

“HAEN KOHTA LIDLIN KASSALLE kesätöihin, vaikka ei ne mua kyllä sinnekään ota ku oon jo liian vanha”, heitän sarkastisesti ystävälleni naurun saattelemana. Oikeasti tahtoisin kertoa, kuinka ahdistunut olen ollut huonosta työtilanteestani viimeiset kaksi kuukautta ja tulevaisuus pelottaa. Mutta on vain niin paljon helpompaa sanoa se leikin varjolla – kepeästi ja hieman naureskellen, että kohta varmaan lähtee asuntokin alta. Samalla toivon, että toinen ymmärtää, mitä oikeasti tarkoitan.

Postmodernista ironiasta puhutaan paljon kirjallisuuden ja taiteen yhteydessä, mutta se on nivoutunut suureksi osaksi kulttuuriamme myös laajemmassa kontekstissa. Ironia ohjaa käyttäytymistämme ja erityisesti ulosantiamme. Ironinen ja itseironinen ote ihmisessä nähdään jopa ihailtavana piirteenä yksinkertaisen aitouden sijaan: ironian taitava ihminen koetaan nokkelaksi ja sivistyneeksi ennemmin kuin ivalliseksi ja ilkeäksi.

“Mies tulee räkänokastakin, vaan ei turhan naurajasta” -mentaliteetti vaikutti suomalaisten sanallisessa ilmaisussa pitkään. Jäyhä, vaitonainen ja rehellinen kansa, joka puhuu vain, kun on jotain sanottavaa. 90-luvulla koittaneet suuret haasteet kuten lama ja sitä seurannut massatyöttömyys sekä globalisaatio. Juurettomuus ja epävarmuuden tunteet tulevaisuudesta nostivat pessimismin, pragmaattisuuden ja tiedostavuuden osaksi arkista kanssakäymistä erityisesti silloin nuoruuttaan elävien keskuudessa. Keskusteluissa kyynisyys ja ironia toimivat maskina epävarmuuden sietämiselle.

X-sukupolven ja postmodernismin vallan myötä asenne muuttui entisestään, ja yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa kaverille voi laukoa mitä vain kunhan sitä seuraa kuittaus “hei, se oli vain läppää”.

Todellinen viesti piilotetaan

Ironisoija sirottelee viestiinsä vihjeitä todellisesta mielipiteestään. Kun meemi Trumpin kampanjakiertueelta leviää viraalina Instagramin storyissa, sen jakaja mitä luultavimmin pyrkii ilmaisemaan vastustuksensa Trumpin ideologiaa kohtaan.

Silti päällimmäisenä kuvasta huomataan miehelle ominainen mutristava ilme tai häiritsevän oranssihtava rusketus. Julkaisu luultavasti saa katsojan hymähtämään huvittuneesti, ehkä jopa jakamaan sen eteenpäin, koska hänkin samaistuu siihen jollakin tavalla.

Toini Rahtu, kielitieteiden ja ironian tutkija, on kien suoratoistopalveluiden luukuttamisen simääritellyt ironian komponenteiksi negatii- jaan, tietävät ajankohtaisohjelmat kuten Villi visen sanoman, tuottajan intention ja ironian kortti ja Hyvät ja huonot uutiset, joiden koko kohteen. Kun tarkoitus kätketään, jää tulkinta konsepti perustuu tapahtumien ironiseen ja kuulijan harteille, mikä tekee ironiasta taiteen- ivalliseenkin tarkasteluun. lajina erittäin subjektiivisen. Tämäntyyppisten humoristipaneelien koosSanonnat kuten “meininki kuin Intiön mäellä” ja “luotettava kuin VR” esittävät sanojan tarkoituksen ivan keinoin, mutta perustavat ” Mikään ei ole pilkan tamien ohjelmien ironinen lähestymistapa on itse asiassa enemmän sääntö kuin poikkeus nykypäivän tv-ohjelmistossa. negatiivisen sanomansa sii- yläpuolella, mikään ei Ironinen lähestymistapa ei hen, että kuulijalla on samankaltaisia kokemuksia ironian ole pyhää. rajoitu pelkästään ajankohtaisohjelmiin. Sitcomeissa kohteesta. ironia ja ivallisuus ovat kor-

Tulkitessamme ironista vanneet perinteiset nauratletkautusta yhdistelemme tavat kommellukset. Lidlin tekstin osia ja viestejä paitsi toisiinsa, myös grillituotteiden mainosvideossa kehotetaan tekstin ulkoisiin tietoihin ja mahdollisiin hen- elämään “kuin viimeistä kesäpäivää”. Mikä lähkilökohtaisiin kokemuksiin. Mikäli kuulija ei ti anarkismista, on muuttunut median käsissä siis ole esimerkiksi Oulusta kotoisin, ei hänelle valtavirtaiseksi lähestymistavaksi. välttämättä aukea, että Intiön mäellä tarkoite- Eikö mikään ole enää pyhää? Äärimmillään taan hautausmaata. filosofian tohtori Frank Martela on ehdotta-

Rahtu rinnastaa ironian leikillisyyteen. Ihmi- nut ironian johtavan hyperironiaan. Tällä tarsellä on tarve ilmaista asia arvoituksellisesti, koitetaan postmodernin ajattelun tilaa, jossa epäsuorasti ja monimerkityksellisesti. Mistä se kaikkiin uskomuksiin ja näkökulmiin suhtaudutarve kumpuaa? taan etäisyyttä ottavalla huumorilla. Ihmisenä hyperironikko on paitsi ironinen, myös itseIronia on asenne, jossa mikään ei ole pyhää tietoinen, kaikkea kyseenalaistava, eikä usko mihinkään, edes itseensä. Mikään ei ole pilkan Kulttuurin ironisoituminen on seurausta koke- yläpuolella, mikään ei ole pyhää. musten ja toimintamallien yleistymisestä nor- Ylen suosituimpiin podcasteihin kuuluva meiksi. Ilmiölle ominaista on itsetietoisuus ja – Radio Sodoma tiivistää hyperironian syvimriittoisuus sekä kaikenlaisten vakavien arvojen män olemuksen. Antti Holman luotsaama saja ihanteiden naurettavuus. tiiri parodioi säälimättömästi tarinan keinoin

Tämänkaltainen kulttuurinen anarkismi ulot- suomalaista kulttuuria, uutisia, radiokanavituu aina mainontaan, politiikkaan, muotiin kuin en vakio-ohjelmia, uskovia, rokotevastaisia televisioon – ne kaikki ovat ironian vallassa. ja kaikkea tältä väliltä höystettynä suomen Ne, jotka edelleen katsovat televisiota pelk- kielen laadukkaimmalla annilla – kirosanoilla

ja rankalla alapäähuumorilla. Podcast kohtaa yhteiskunnallisia ongelmia mustan huumorin ja kärjistetyn ironian keinoin, eikä mikään ole ivan ulottumattomissa.

Muutoinkin Antti Holman julkinen persoona ulostuloineen on mielenkiintoinen tarkasteltava itseironian näkökulmasta. Mies, joka kykenee julkisessa omaa nimeänsä kantavassa podcastissa nauramaan alkoholismilleen ja sen aiheuttamille häpeällisille hetkille, ansaitsee ironikon leiman.

Samankaltaisia hahmoja löytyy sosiaalisen median kanavista useitakin. Tiia Rantasen ja Anna Karhusen luotsaama Kaverin puolesta kyselen -podcast perustuu juurikin nolouteen ja noloihin tapahtumiin. Näin itseironia ja nolous toimivat myös kontrollimekanismina – “kun nauran asialle ensin itse julkisesti, ei sitä voida käyttää minua vastaan” -mentaliteetilla. Näin henkilö poistaa muilta mahdollisuuden sosiaaliseen hylkäämiseen ja paheksuntaan vääränlaisen käytöksen vuoksi.

Kyynisyys on ihailtavaa

Ironinen kulma ihmisessä koetaan luonteen nokkeluutena ja kyky nauraa itselleen nähdään usein itsevarmuuden merkkinä. Julkisesti nolo ihminen on koskematon ja sinut itsensä kanssa, vahva ja cool. Luultavasti tämän takia ironia kiehtoo myös muiden kertomana.

Nykyihminen on kyyninen. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Kliseessä piilee kuitenkin myös totuuden jyvä, joka nivoutuu vahvasti kulttuurin ironisoitumiseen.

Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru ovat pohtineet aihetta podcastissaan Mikä meitä vaivaa?, jossa he kokevat ironian keinoksi kestää maailmaa. Heidän näkemyksensä mukaan ironia on tapa, jolla moderni ihminen pysyy kasassa kaiken sen tuhon keskellä, jota me ihmiskuntana ylläpidämme.

Evoluution tuloksena homo sapiens on siis kehittynyt jo liian älykkääksi omaksi hyväkseen, ja nyt seuraavana asteena meidän täytyy kehittää keinoja, jotta kestämme itseämme ja luomaamme maailmaa. Tämän seurauksena pyrimme asettumaan tilanteen yläpuolelle ja etäännyttämään itsemme, mikä taas johtaa ylimieliseen, ironiseen ilmaisuun.

Sosiaalisen median alustojen yleistyminen päätoimisena kommunikaatiokanavana on vain lyönyt bensaa ironian liekkeihin. Näiden pääkonsepti on yleisesti koettu olevan hyväksynnän hakeminen tykkäysten ja jakojen muodossa. Tämä vaikuttaa vahvistaneen monien taipumusta tarvita kanssaeläjien sosiaalista hyväksyntää.

Samalla sosiaaliset mediat tarjoavat täydellisen kanavan ironisiin kannanottoihin, joihin ei kuitenkaan tarvitse sitoutua – kaikkihan häviää 24 tunnin kuluessa. Tällöin voimme ironian varjolla jakaa meemin, jonka sanoma kohtaa ideologiaamme tai kokemuksiamme tietystä aiheesta kuitenkaan menemättä liian syvälle aiheeseen.

Koska alustojen toiminta ja interaktiivisuus perustuu juurikin riippuvuuteen muiden palautteesta, se asettaa meidät erittäin alttiiksi tuomitsemiselle. Ironisen ilmaisun kautta voimme verhota ideologiamme vitsin taakse ikään kuin vähentäen asian merkitystä itsellemme tai ainakin sitä varten, ettei se muille iske niin päin kasvoja, että he alkaisivat kyseenalaistaa viestin sanomaa ja tuomita sanottua tosissaan.

Onko taustalla sittenkin pelko?

Kansakuntaamme tuntuu vaivaavan tietynlainen kollektiiviben hylkäämisen ja nolouden pelko, mikä aiheuttaa sen, ettemme uskalla heittäytyä. Esimerkiksi yleisesti epäsuosittuina pidettyihin mielipiteisiin täytyy liittää disclaimer: tiedän tämän olevan uncool, mutta teen sen ironisesti.

Toisaalta ironinen toteamus toimii suojautumiskeinona, jolla osoitetaan tietoisuus omasta puutteellisuudestamme. Näin henkilö välttää tunteellisesti tukalan tilanteen ja pilkan kohteeksi joutumisen.

Nykyajassa tämä puolustuskeino on muuttunut automaatioksi. Arkista olemassaoloamme ja tekemistämme leimaa se, kuinka tiedämme, ettemme tiedä mistään mitään. Jälleen tuomalla esiin oma tietoisuutemme toiminnan epäcooliudesta vältämme sen, ettei kukaan muu voi käyttää sitä meitä vastaan ja näin nolata meitä.

Linda Hutcheon on tutkinut ironian sosiaalista aspektia. Hän kertoo, että sitä ymmärretään paremmin tarkasti määritellyissä ryhmissä, jotka jakavat samankaltaisen sosiaalisen ympäristön. Tämä sallii ironian kehittymisen jopa tietynlaiseksi murteeksi tietyn ryhmän sisällä. Ironia vaatii yleisön, jonka jäsenet ymmärtävät jaettujen viittausten yhteyden niin sanotusti sisäpiirille tarkoitettuina vitseinä.

Samoilla linjalla on populaarikulttuurin ja huumorin tutkija Antti Lindfors. Hän painottaa stand up -komiikan tutkimuksessaan ironian perustuvan yhteneväisyyssuhteiden tahalliselle manipuloinnille, ja konteksti jätetään usein tarkoituksella piiloon jättäen tilaa vastaanottajan tulkinnalle. Näin ironiaa voi tulkita myös välineenä ja prosessina. Se kutsuu lukijan kyseenalaistamaan tulkintojaan todellisuudesta, ja haastaa pohtimaan ja väittelemään.

Meemikulttuuri on loistava ironisen ilmaisun ilmentymä, joka kiteyttää koko kulttuurin ironisoitumisen. Meemit ovat niin poliittisen kuin markkinoinnillisen vaikuttamisen työkaluja, jotka perustuvat intertekstuaalisuuteen, kulttuurisesti ajankohtaisiin ilmiöihin sekä vinoon huumoriin, jonka taakse pystytään leikkimielisen ivan keinoin varjoamaan oma mielipide.

Meemit pelkistävät satiirin ja ideologiset viestit kuviksi, joita on helppo jakaa sen kummemmin ilmaisematta sitoutumistaan aiheeseen. Näin meihin ei voi sattua, koska emme laita itseämme kunnolla likoon. Sen sijaan voimme kuitata mahdollisen kyseenalaistuksen kuvan yksinkertaisella hauskuudella, vaikka sillä on meille syvempikin merkitys, mikä tekee meemistä jakamisen arvoisen.

Ironiassa on kyse tulkintojen ja haavoittuvuuden tunnustamisesta. Nokkelan itseilmaisun taakse pystyy verhoamaan paljon sellaista, mitä emme muuten uskaltaisi maailmalle tunnustaa. Ironia ja itseironia peilaavat hyvin aikamme uniikkiuden tavoittelun arvostamista, sosiaalisen hylkäämisen pelkoa ja maailmantuskaa. Kyky itseironiaan viestii kenties valheellisesti korkeasta itsetunnosta ja vahvuudesta, mitkä erityisesti individualistissa kulttuureissa ovat sosiaalisesti arvostettuja piirteitä.

Edelleenkään en siis uskalla myöntää ystävälleni, kuinka kerta toisensa jälkeen “kiitos, mutta ei kiitos” -vastaukset työnhaussa vievät aina palasen itsetuntoa mennessään. Mieluummin kehotan tuomaan mukanaan nyrkkeilysäkin ja viinipullon nuudeleiden kyytipojaksi. •

”Ironikko ei ole ironinen, koska hän ei välitä, vaan koska hän välittää liian paljon.” - Randolph Bourne, 1913.

Maaliskuun tarjous

7,90 €

norm. 10,50 e (39,50 e/kg)

AQUALAN PLUS, AQUALAN L, AQUALAN DUO 200 g

•Koko kehon tehokosteuttajat •Levittyvät ja imeytyvät helposti

avoinna: ma-pe 8-20, la 9-17, su 11-17 p. 08-5561591, linnanmaanapteekki.fi

ELÄMÄNMITTAISTA HUOLENPITOA

Pyhän Luukkaan kappeli (Yliopistokatu 7) Yliopistoväen ja oamkilaisten yhteinen ekumeeninen jouluhartaus to 17.12. klo 14, mukana piispa Jukka Keskitalo ja metropoliitta Elia, joulun ajan musiikkia, lauluja ja puhe, seurattavana myös etänä: virtuaalikirkko.fi > Pyhän Luukkaan kappeli. Kaikki ovat tervetulleita, erityisesti opiskelijat ja henkilökunta (kasvomaskit, turvavälit, rajattu osallistujamäärä)! Messu joka su klo 10 (turvavälit, kasvomaskit, rajattu osallistujamäärä). English Service every Sun at 4 pm. (social distancing, face masks, decent singing). Raatin nuorisotalo (Raatintie 7) Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten joulujuhla to 17.12. klo 18.30, yhtye Nietos Orchestra esiintyy ja laulattaa jouluista musiikkia, jouluista ohjelmaa, vapaa pääsy (rajattu määrä, kasvomaskit, turvavälit), myös etänä: virtuaalikirkko.fi > Pyhän Luukkaan kappeli. Tervetuloa! Kastellin kirkko (Töllintie 38) Tuomasmessu su 22.11. klo 18, kirkkokahvit (turvavälit, kasvomaskit). Tervetuloa! Pyhän Andreaan kirkko (Sulkakuja 8) Varikkomessu su 13.12. klo 12, kirkkokahvit (turvavälit, kasvomaskit). Tervetuloa! Tuomiokirkko ja seurakuntatalo (Isokatu 17) Nuorten aikuisten teemapäivä la 13.2. klo 16–22. Paneeli ja talk show ym. Vapaa pääsy (turvavälit, kasvomaskit). Seurattavana myös etänä: virtuaalikirkko.fi > Oulun tuomiokirkko.

Pidetään huolta toisistamme!

Omaopettajat, opintopsykologit, lähipalveluiden henkilökunta, uraohjaajat ja YTHS ovat tukenasi, jos tuntuu, että opintosi eivät etene ja jaksamisesi on koetuksella. Ota rohkeasti yhteyttä!

www.oulu.fi/opiskelijalle

Poikkeuksellista kulttuuria

Virtuaalinen Harry Potter -elokuvakierros

Warner Bros. Studio järjestää ilmaisen kierroksen Harry Potterin ikonisiin kulisseihin. Esillä ovat setit, erikoisefektit ja tietenkin itse Viistokuja.

Facebook-tapahtumassa 11.3. kello 20–04.

Oulun kirjaston verkkolukupiirit

Oulun kaupunginkirjasto järjestää etäohjelmaa verkkolukupiirien parissa. Lukupiireissä voi vain kuunnella tai osallistua itse keskusteluun. Jos normaali lukupiiri ei riitä, on tarjolla myös ilmastoteemainen piiri.

Oulun kaupunginkirjaston Youtubekanavalla ja Teamsissä 03.03.–10.05.

Ilopyydys-pakopeli

Oulun taidemuseo kaipaa apua kadonneen maalauksen etsimisessä. Pakopelissä 4–6 henkeä saa seikkailla Rento meininki -näyttelyssä mysteeriä ratkaistessaan.

Oulun taidemuseo 14.3. asti.

Orkesterimusiikkia kotisohvalta

Oulu Sinfonia esittää 25.2. kello 19:00 konsertin Vettä, viuluja ja Vivaldia. Tunnin konsertti sisältää vesimusiikkia ja vuodenaikoja. Striimistä tehdään tallenne.

Oulu Sinfonian Youtube-kanavalla 30.06.2021 asti.

Pitchauskilpailu kulttuurille

Oulu2026-kulttuuripääkaupunkihanke esittelee oululaiseen tapaan ideoita pitchaamalla. Tällä kertaa aiheena on kulttuuri ja voittajalle luvassa 2026 euroa konseptinsa toteuttamiseen.

www.oulu2026.eu 4. maaliskuuta klo 17.

Itku pitkästä ilosta

KOLUMNI | Huumori ja satiiri ovat edelleen sallittuja, vaikka keskustelukulttuuri muuttuu, kirjoittaa Essi Erkkilä.

Mitään ei enää saa sanoa ja yhtään ei uskalla vitsiä heittää, kun nykyään aina joku pahoittaa mielensä!!

Sisältövaroitus: aion nyt lausua pari sanaa valkoisesta miehestä ja vallasta, sillä ne ovat vahvasti kytköksissä keskustelukulttuuriin. Aloitetaan kuitenkin ensin aivan alusta. Julkinen keskustelukulttuuri ja huumori ovat murroksessa. Miksi osa reagoi muutokseen lainauksen mukaisella turhautuneella kiukunpuuskalla?

Meneillään olevassa murroksessa on kaksi hyvin keskeistä teemaa: asemat ja valta. Ensinnäkin julkiseen tilaan syntyy nyt vauhdilla uusia asemia. Nämä antavat äänen sellaisille ryhmille, joilla ei ole vielä koskaan länsimaiden historiassa ollut mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti julkisesti käytävään keskusteluun. Tällaisia ihmisryhmiä ovat esimerkiksi saamelaiset, vapaaehtoisesti lapsettomat ja yhteiskunnan huono-osaiset.

Toisekseen, keskustelukulttuurin muutoksesta puhuttaessa on aina puhuttava myös vallasta. Siitä, kenellä sitä on ja kenellä sitä ei ole. Elämme vallan uusjaon aikaa: valta pirstaloituu ja sitä siirtyy hallitsevilta ryhmiltä niille, joilla sitä ei ole aiemmin ollut.

Länsimaalaisessa kulttuurissa julkista keskustelua ovat ”sen alkuajoista saakka hallinneet valkoiset miehet. He ovat usein vammattomia, vähintäänkin keskiluokkaisia ja heteroja. Suurin muutos liittyykin tähän: valkoisen miehen Keskustelumonologi on ohitse. Valtaa siirretään heiltä muille ihmis- kulttuurin ryhmille ja samalla se jakautuu aiempaa tasaisemmin. muutos ei ole VAIKKA PALSTATILAA VIEDÄÄN VALKOISILTA miehil- sensuuria, tä, huumori- ja keskustelukulttuurin muutoksessa ei ole se on erilaisten kyse yksilön oikeuksien kaventamisesta. Enemmänkin ihmisryhmien kyse on siitä, miten yksilö käsittelee toimintaansa muutos- olemassaolon tilanteessa. Leikkikentällä katsomme huvittuneena, kun haalaritaapero turhautuu ja raivoaa omimastaan hiekkatunnustamista laatikosta pää punaisena muille samaan leikkiin pyrkiville. ja kunnioittaTämä on lapsellista toimintaa ja omien tunteiden, erityi- mista. sesti harmittavien sellaisten, käsitteleminen vaatii selvästi vielä treeniä.

KUINKA OLLAKAAN SAMA HARMITUSKOHTAUS uhkaa puskea pintaan, kun kielenkäyttöä ja huumoria pyritään muokkaamaan kohti tasa-arvoisempaa normaalia. “Mitään ei saa nykyään enää sanoa” on laiskaa argumentointia, jossa ei ole vielä päästy ihan hirveän pitkälle sieltä hiekkalaatikolta.

Maahanmuuttoa saa kritisoida ja poliitikkojen toimia kyseenalaistaa. Huumori ja satiiri ovat edelleen sallittuja kommunikoinnissa. Rakentava keskustelu perustuu ennen kaikkea erilaisten ja vastakkaistenkin näkemysten vuoropuheluun. Keskustelukulttuurin muutos ei ole sensuuria, se on erilaisten ihmisryhmien olemassaolon tunnustamista ja kunnioittamista. Kritiikin esittäminen ja kyseenalaistaminen on tehtävä ilman muiden ihmisryhmien alentamista ja halventamista.

Tämä kaikki on monelle meistä vielä vaikeaa ja uutta. Vaikka muutos vie aikaa ja vaatii tottumista, hienointa siinä on mahdollisuus valita paremmin. Haluan nähdä tulevaisuuden keskustelukulttuurin sellaisena, johon kaikkien ihmisryhmien on mahdollista osallistua tasavertaisina ilman vähättelyä tai alentavia vitsejä. Näen tulevaisuuden huumorin älykkäänä ja oivaltavana. Sellaisena, jossa otamme toisemme huomioon ja mahdumme kaikki samalle hiekkalaatikolle. •

Essi Erkkilä on vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä.

janne hakkarainen

FM, viestintäasiantuntija

henna määttä

KM, projektipäällikkö

marjo tapaninen

YTK, projektisuunnittelija Elina heikkala

DI, ympäristökonsultti

Emma ojanen

farmaseutti, biologian opiskelija

heini tuorila

FM, viestintäasiantuntija miia immonen

FM, erityisopettaja

linda omodora

MSc (Tech), Environmental and Sustainability Researcher

liisa väisänen

FM, suomen kielen opettaja salla kangas

tutkijatohtori, biokemisti

kalle parviainen

FM, projektisuunnittelija aino-kaisa manninen

DI, lääketieteen tekniikan opiskelija

janne rajala

UAV-asiantuntija, yrittäjä

Oulu on vihreä

Katso kaikki ehdokkaamme | Check all our candidates vihreatoulussa.fi Äänestä kuntavaaleissa | Vote in the municipal elections 18.4.2021 Ennakkoäänestys | Advance voting period 7.–13.4.2021