Päätoimittajalta

1/2021

25.2.2021

61. vuosikerta

Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2021 neljä kertaa.

Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi

Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta!

PÄÄTOIMITTAJA Iida Putkonen paatoimittaja@oyy.fi 040 526 7821

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Anna-Sofia Tastula, Tuuli Heikura, Petra Uusimaa, Maiju Putkonen, Siru Tirronen, Essi Erkkilä, Anca Maria Catana, Frida Ahonen, Anna-Kaisa Sitomaniemi ja Julia Asikainen

KANNEN KUVA Maiju Putkonen

TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1

2T-ovi, 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi

JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta

PAINO Kaleva 365, Oulu

MAINOSMYYNTI Jarkko Impola Yritysyhteistyökoordinaattori OYY 050 4079489 business@oyy.fi

PAINOS 3000 kpl

ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238

Oikealla tavalla lapsellinen

PÄÄTOIMITTAJA | Iida Putkonen iida.putkonen@oyy.fi

Saatan joskus nauraa ääneen sille, kuinka tyhmä olen. Opin, että piirustus kirjoitetaan yhdellä r-kirjaimella yli kaksikymppisenä ja googlaan vieläkin koittaa ja koettaa verbien eron aina, kun niitä pitää käyttää. Luulin pitkään itseironista tyyliäni vahvuudeksi. Ajattelin olevani hauska ja hyvällä tavalla terävä. Olen kuitenkin huomannut, että on hyvä ja huono tapa nauraa itselleen.

Minun tapani ei ollut hyvä. Hauskuuden sijaan otin pikemminkin itseni liian tosissani: analysoin itseäni jatkuvasti ja löysin uusia kohtia, joita piikitellä.

Vastaiskuna olen päättänyt itseni kurittamisen sijaan keskittyä siihen, että pyrin olemaan jatkuvasti vähemmän totinen. En halua olla kyyninen aikuinen, pikemminkin lapsellisempi.

En suinkaan tarkoita, että aion itkeä ruokakaupassa, jos en saakaan itseltäni lupaa ostaa karkkia tai eksyn hyllyjen väliin. Pikemminkin yritän nähdä maailman enemmän lapsen silmin.

AIKUISUUTEEN KUULUU TIETTY ITSETIETOISUUS, mikä lapsilta puuttuu. Sinänsä se on hyvä juuri edellä mainittujen ruokakauppaepisodien kannalta, mutta usein itsetietoisuus menee liian pitkälle ja muuttuu suoranaisesti itsekritiikiksi.

Olen siis alkanut tietoisesti elää enemmän lapsen lailla. Käytän ylpeänä toppahousuja ja kintaita. Lauon typeriä vitsejä lähipiirilleni, joskin yritän lopettaa itseni typeräksi kutsumisen. Teen lumienkeleitä ja kiipeän aura-auton jättämän lumivuoren huipulle, kun mieleni tekee. Syön laskiaispullani kolmella täytteellä ja nukun päiväunet, jos siltä tuntuu.

Ja kun aikuinen Iida joskus kolkuttaa ja sanoo, että hei, onkohan tuo ihan järkevää tai mitä jos joku näkee, mietin näin:

Mitä olisin itse lapsena halunnut nähdä aikuisen Iidan tekevän?

”Mitä olisin itse lapsena halunnut aikuisen Iidan tekevän?

TUSKIN OLISIN HALUNNUT OLLA ITSEIRONINEN SIVALTAJA. Todennäköisemmin olisin kuvitellut itselleni vain hieman isommat kuomat, kun kiipeän valloittamaan lumivuoren. Tai vähemmän kankeat raajat, kun nousen ihailemaan hankeen jättämääni enkeliä.

Vaikka Totisten Aikuisten standardeilla olenkin varmasti lapsellinen, en halua kutsua itseäni tyhmäksi tai typeräksi

Olen hölmö, hupsu, hassu, en tyhmä tai vitsin arvoinen. Lapset ovat ihailtavan mutkattomia ja aitoja ja sitä minäkin haluaisin jälleen olla kyynisen itsensä kritisoijan sijaan. Ja jos onnistun naurattamaan ohikulkijaa lapsellisuudellani, olen vain iloinen, sillä nauraa ei voi koskaan liikaa.

OULUN YLIOPPILASLEHTI TÄYTTÄÄ TÄNÄ VUONNA 60, kunnioitettavan aikuisen iän. Ensimmäistä printtilehteä lukiessa lähinnä naurattaa: niin aiheet kuin lehti itsessään ovat kasvaneet aikuisempiin kenkiin. Siksipä tämän lehden teema on nauru.

Pohdimme naurun monia puolia ja sen rajoja aina häpeällisestä nautinnosta itseironiaan ja huumorikulttuurin muutokseen. Toivottavasti puolen vuosisadan jälkeen tämän printin löytäminenkin naurattaa. Huvittavia lukuhetkiä, hyvä lukija! •