Taikasieniä, tripsittereitä ja terapiaa

TEKSTI Laura Juntunen KUVITUKSET Maiju Putkonen

Psykedeelit kiinnostavat yhä useampia. Psykedeelejä pitkään käyttänyt Eero uskoo, että käsillä on psykedeelien renessanssi. Mikä tripeissä oikein viehättää?

LOKAKUINEN LUONTO TUOKSUU neulasilta ja kosteudelta. Märkä nurmikko antaa periksi maiharinpohjan alla niin, että litinä käy. Hanskatkin alkavat kastua, kun huidomme kasvillisuutta ja ruohikkoa syrjään. ”Tällaisissa paikoissa niitä kasvaa. Ojissa, pelloilla, pihapiireissä ja golf-kenttien laitamilla. Mutta pitää olla tarkkana. Ne on usein vähän piilossa”, oppaani kertoo.

Kyykkiminen, huitominen ja pensaan alle kurkistelu ei tuota tulosta. Pusikoiden seasta ei löydy yhtäkään sientä kuvattavaksi lehtijuttua varten. ”Harvoin niitä löytää, kun varta vasten etsii. Luonto tekee kepposiaan. Ne tulee eteen, kun pyyteettömästi katselee. Mutta joka tapauksessa, täällä Oulun seudulla kasvaa Suomen parhaat taikasienet, se on varmaa. Niitä tullaan hakemaan kauempaakin.”

Jos olisimme onnistuneet löytämään psilosybiiniä sisältäviä suippomadonlakkeja ja erehtyneet poimimaan niitä, olisimme syyllistyneet rikokseen. Kaikenlaiset psykedeelit luokitellaan Suomessa vaarallisiksi tai erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi, joiden hallussapito ja käyttö ovat huumausainerikoksia. Myös psilosybiiniä sisältävien sienten kerääminen luonnosta on lainvastaista.

Lakipykälistä huolimatta kiinnostus psykedeelejä kohtaan on kasvussa. Erilaisten aineiden mahdollisista hyödyistä on keskusteltu viime vuosien aikana aiempaa avoimemmin myös mediassa, erilaisissa podcasteissa ja Netflix-dokumenteissa.

Vaikka psykedeeleistä puhutaan nykyään enemmän, niiden käyttö on edelleen tabu.

Oululaista Eeroa urbaanilegendat Pohjois-Pohjanmaan metsiköissä vaeltavista, golffaajia häiritsevistä taikasienten etsijöistä ärsyttävät. Usein psykedeelien käyttäjiin liitetyt stereotypiat eivät päde häneen: Eero on hyvässä asemassa työelämässä ja käyttää alkoholia tai muita päihteitä vain harvoin. ”Mielikuva työttömästä hipistä, joka keräilee sieniä ojista, on ihan väärä. Olen tavannut vuosien varrella asianajajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä, taiteilijoita ja toimittajia, niin nuoria kuin vanhojakin psykedeelien käyttäjiä. Ei tämä ole lainkaan niin marginaalista, kuin tarinat antavat ymmärtää”, hän sanoo.

Eero käyttää erilaisia psykedeelejä noin parin kuukauden välein. Hän on kokeillut psilosybiiniä ja psilosiinia sisältäviä sieniä, LSD:tä, MDMA:ta joka tunnetaan katukaupassa myös ekstaasina ja monia muita erilaisia psykedeelejä yhdessä ja erikseen. ”Ensimmäisen kerran söin taikasieniä noin kymmenen vuotta sitten. Olimme mökkireissulla kaveriporukan kesken, ja päätimme kokeilla. Yksi oli selvinpäin ja toimi meidän muiden turvana. Heti ensimmäisen kerran jälkeen oli selvää, että haluan jatkaa tätä, tutkia maailmaa ja omia rajojani”, hän muistelee.

Eeron mielestä psykedeelitripit eli matkat ovat muuttaneet hänen koko elämänsä. Kokemuksia tai niiden aiheuttamaa muutosta on hänestä kuitenkin vaikeaksi kuvailla – varsinkin ihmisille, jotka eivät ole kokeneet samaa. ”Psykedeelit antavat kokemuksia, joihin ihmiselämän pituus ei riitä. Matkani ovat muuttaneet kaiken, koko maailmankuvani on muuttunut. En ole enää lainkaan se sama ihminen, joka olin ennen”, Eero sanoo.

Trippejä terapeutin vastaanotolla

Psykedeelit kiinnostavat paitsi tavallista tallaajaa, myös tiedeyhteisöä. Psyke- deelien vaikutuksia tutkitaan erityisesti psykiatrian kentällä ympäri maailmaa.

Psykedeelitutkimuksessa itsessään ei ole mitään uutta. Ensimmäinen tutkimuksen aalto käynnistyi Yhdysvalloissa jo 1940-luvulla, Delysid-tuotenimellä tunnetun LSD:n lääkekäytön tutkimuksilla. 1960-luvun alkupuolella psykedeelit olivat työkaluina psykiatrian tutkimuksessa, koulutuksessa ja terapeuttisissa kokeiluissa. Psykedeelejä käytettiin esimerkiksi alkoholismin ja mielenterveysongelmien hoidossa, ja niiden havaittiin helpottaneen muun maussa terminaalivaiheen syöpää sairastaneiden ahdistusta.

Tutkimustyö pysähtyi kuitenkin jo saman vuosikymmenen lopulla, kun katukäytössä ilmeni ongelmia. Ongelmat saivat mediahuomiota, mikä johti poliittisiin uudistuksiin. Viimeisetkin tutkimukset päättyivät YK:n psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen myötä vuonna 1971. Potentiaalisen lääkkeen sijaan LSD:stä tuli laiton huume.

Uusi psykedeelitutkimuksen aalto on voimistunut maailmalla 2000-luvun alusta lähtien. Esimerkiksi Ruotsissa käynnistyy marraskuussa kliininen tutkimus, jossa selvitetään psilosybiinin vaikutusta masennuksen hoitoon.

Psykedeelien potentiaali kiinnostaa Suomessakin. Uusinta lupahakemusprosessia ryhdytään valmistelemaan vuoden 2021 alussa. ”Eettisten tutkimuslupien saaminen psilosybiinin tutkimista varten on Suomessa hylätty nyt kolme kertaa, eli kyllä näihin ennakkoluuloja ja tabuja mahdollisesti liittyy”, kertoo Antti Hupli, psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva lääkäri.

Hupli on mukana kansainvälisissä psilosybiini- ja MDMA-terapiakoulutuksissa, ja toimii muun muassa Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n (Psyty) hallituksessa.

Maailmalla psykedeelien lääketieteellistä käyttöä on tutkittu erityisesti MDMA:n ja psilosybiinin osalta. Kuten myös ensimmäisen tutkimusaallon aikana 1900-luvun puolivälissä, psykedeelejä on jälleen testattu esimerkiksi syöpää sairastavien henkilöiden ahdistusoireiden lievittämiseen sekä syömishäiriöistä, masennuksesta, traumoista ja erilaisista riippuvuuksista kärsivien hoitoon. Hupli kertoo, että MDMA:n osalta tutkimustulokset ovat olleet niin hyviä, että se tulee todennäköisesti pääsemään lääkemarkkinoille ennen kaikkea traumaperäisen stressihäiriön hoitotarkoituksessa. ”Psilosybiiniä, LSD:tä, ayahuascaa, ibogaiinia ja muita psykedeelejä on tutkittu nykyisissä tutkimusasetelmissa hieman vähemmän, mutta erityisesti psilosybiinin alustavat tutkimustulokset ovat sen verran lupaavia, että tällä myös tulee mahdollisesti olemaan ainakin jonkinlainen rooli tulevaisuuden psykiatriassa. Toki voi myös olla, että ei ole. Tutkimuksethan tämän sitten ajan kanssa näyttävät”, Hupli pohtii.

Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että psykoterapeuttisen prosessin osana psykedeelit voivat auttaa ihmistä irtautumaan vahingollisista ajattelu- ja toimintatavoista ja näkemään uusia mahdollisuuksia. ”Monet kuvaavat psykedeeliterapian auttaneen saamaan paremman yhteyden omiin arvoihin ja elämän prioriteetteihin, mikä helpottaa hyvinvointia edistävien elämänmuutosten tekemistä. Näiden näkökulmien kautta on helppo ymmärtää, miksi psykedeelien tehoa niin masennuksen, riippuvuuksien, traumaperäisen stressihäiriön kuin syömishäiriöidenkin hoidossa pyritään nyt selvittämään: kaikkia näitä sairauksia yhdistää juuttuminen haitallisiin ajatus- ja toimintamalleihin”, sanoo Psykedeelisen sivistyksen liiton (PSL) puheenjohtaja Henry Soinnunmaa.

PSL:n tavoitteena on mahdollistaa avointa keskustelua psykedeeleistä kommentoimalla aihepiiriä julkisessa keskustelussa. ”Psykedeelien käyttö omin päin on tilastojen mukaan lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana Suomessakin. Niitä koskevan ymmärryksen kartuttaminen on todella tärkeää”, Soinnunmaa toteaa.

Eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä

Myös Eero on havainnut ihmisten mielenkiinnon ja kokeilunhalun lisääntyneen viime vuosina.

“Oulussakin on jo todella helppo tavata muita psykedeelien käyttäjiä ja vaikkapa nuoria happopäitä”, hän sanoo.

Eero kertoo toimineensa muiden psykedeeleihin tutustuvien henkilöiden oppaana näiden ensimmäisellä matkalla. ”Tripsitteri huolehtii matkustajasta, varmistaa että ympäristö on otollinen ja turvallinen hyvää matkaa varten, sekä rauhoittelee ihmistä, jos hän menee esimerkiksi paniikkiin kokemuksen aikana”, hän selittää.

Eero haluaa korostaa, ettei ole koskaan tarjonnut psykedeelejä kenellekään, vaan halukkaat ovat itse pyytäneet häneltä tukea kokeiluiden ajaksi. ”Ensimmäinen kerta on ainutlaatuinen, sitä ei saa koskaan takaisin. Siksi siihen kannattaakin mielestäni panostaa”, hän sanoo.

Eero kertoo testaavansa katukaupasta ostamansa psykedeelit ja perehtyneensä ennalta sienten poimimiseen, tuntomerkkeihin ja sijainteihin. Erilaisten kohtaamisten ja keskusteluiden kautta hän on kuitenkin huomannut, että suuri osa psykedeelejä tai muita huumausaineita kokeilevista ei ole hankkinut aiheesta tietoa välttämättä lainkaan. ”Olen kohdannut esimerkiksi ekstaasinkäyttäjän, joka ei ollut sen vertaa ottanut selvää, että olisi tiennyt millaisen riskin otti käyttäessään ekstaasia yhtä aikaa masennuslääkityksen kanssa. Tietoa olisi kuitenkin saatavilla todella helposti, jos viitsisi vähän etsiä”, Eero toteaa päätään puistellen.

Jokainen psykedeelikokemus on omanlaisensa, mutta antropologit ovat havainneet niissä universaaleja piirteitä esimerkiksi suhteessa luontoon ja universumiin. Myös kaikki tätä juttua varten haastatellut, omista kokemuksistaan kertoneet henkilöt kokivat psykedeelien laajentaneen heidän maailmankuvaansa, parantaneen ihmissuhteita ja vahvistaneen luontosuhdetta. Lisäksi he kokevat saaneensa psykedeeleistä apua eri asteisiin psyykkisiin haasteisiin.

Niin sanotun hyvän tripin aikana ympäristö on tuntunut turvalliselta ja rakkaudentäyteiseltä. Sellaiselta, jossa traumaattisen muistojen kohtaaminen ja niihin liittyvän ahdistuksen ja surun tunteminen on tuntunut helpommalta. ”Ennen psykedeelejä olin todella ahdistunut ja masentunut, enkä pystynyt pysymään lainkaan aloillani. Itse olen psykedeelien vaikutuksen alaisena käsitellyt myös esimerkiksi suhdetta isääni, ja saanut oivalluksia, joiden myötä suhteemme on parantunut huomattavasti”, Eero kertoo.

Kaikki psykedeeleistä hyötyneet kuitenkin painottavat, että vaikka psykedeelit ovat avanneet ovia asioiden käsittelyyn, työ on aina tehtävä itse. Kokemusten läpikäyminen ja muutokseen johtavat päätökset tapahtuvat arjessa, varsinaisen psykedeelikokemuksen jälkeen.

PSL:n Soinnunmaa huomauttaa, ettei psykedeelejä käytetä pelkästään terapeuttisiin tarkoituksiin, eivätkä myöskään koetut hyödyt rajaudu niihin. Erilaisia psykedeelejä on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa, itsetuntemuksen työkaluina, hauskanpidossa, aivotoiminnan tutkimisessa ja luovuuden apuvälineinä.

Myös Eero sanoo löytäneensä itsestään psykedeelimatkojen myötä luovan puolen ja inspiraatiota itseilmaisuun. Jälkeenpäin nämä havainnot ovat johtaneet useiden taiteellisten harrastusten aloittamiseen. ”Minusta on tullut niissä harrastuksissa myös todella hyvä. Luulen, että sekin liittyy jotenkin näihin aivojen toimintaan liittyviin muutoksiin”, hän pohtii.

Mikään ei ole vaaratonta

Alustavien tutkimustulosten perusteella psykedeelit vaikuttavat valvotussa terapiakäytössä paitsi tehokkailta, myös turvallisilta hoitokeinoilta. ”Vakavia haittavaikutuksia ei ole mielestäni vielä havaittu nykyisissä kliinisissä tutkimuksissa, ja hoidon saaneita on jo satoja”, lääkäri Antti Hupli kertoo.

Tutkimusolosuhteista saatavia tuloksia ja johtopäätöksiä ei voida kuitenkaan suoraan soveltaa muihin käyttöympäristöihin.

Tutkimusolosuhteissa ei ole riskiä epäpuhtaiden aineiden tai väärien, potentiaalisesti myrkyllisten sienten nauttimisesta. Jo seulomisvaiheessa prosessista on myös pudotettu pois henkilöt, joille psykedeelit eivät todennäköisesti sovi, eli esimerkiksi sydänongelmista kärsivät tai mahdollisesti psykoosialttiiksi luokiteltavat henkilöt. Myös annostukset ovat tarkkaan mietittyjä, kun taas kotioloissa pitoisuuksien vaihtelu saattaa vaikeuttaa suunnittelua. ”Terapiakäytössä kokemuksen saajalla on aina luotettava ja kokemuksesta ymmärtävä ihminen vierellään, ja aikaa käytetään myös kokemuksen saajan valmisteluun sekä kokemuksen integroimiseen jokapäiväiseen elämään”, Hupli vertaa.

Valvomattomissa olosuhteissa tapahtuneita psykedeelikokeiluita on tutkittu aineiden tieteellistä käyttöä vähemmän, mutta tutkimukset puoltavat näkemyksiä ja kokemuksia siitä, että psykedeeleistä voisi hyötyä myös kliinisten olosuhteiden ulkopuolella. Toisaalta valvomattomissa olosuhteissa myös käyttöön liittyvät haitat ja riskit ovat lisääntyneet.

“On viitteitä, joiden mukaan psykedeelien käytöllä on tilastollinen yhteys vähäisempiin mielenterveysongelmiin, parisuhdeväkivaltaan ja itsemurha-alttiuteen. Tällaiset tilastolliset yhteydet eivät kuitenkaan tarkoita, että psykedeelien vaikutukset olisivat kaikkien niitä käyttävien kohdalla myönteisiä. Joillakin ihmisillä psykedeelien käyttö voi heikentää mielenterveyttä ja johtaa jopa itseä tai muita vahingoittavaan käyttäytymiseen”, Soinnunmaa toteaa.

Myös psykedeelejä käyttäneet tiedostavat, etteivät tripit ole aina positiivisia kokemuksia. Väärissä olosuhteissa esimerkiksi ahdistuneisuus tai masennus voivat syventyä ja psykoottiset oireet pahentua. Epäluotettavassa seurassa käyttö saattaa johtaa traumaattisiinkin seurauksiin ja onnettomuusriski voi olla kohonnut, kun todellisuudentaju hämärtyy.

“Kyse ei ole siitä, etteikö omin päin tapahtuvalla käytöllä voisi olla myönteisiä seurauksia vaan siitä, että valvotut olosuhteet minimoivat monia riskejä”, Soinnunmaa summaa.

Voimakkaita työkaluja

Psykedeelit raivaavat tietään lääkekäyttöön hitaasti mutta varmasti. Koittaako vielä päivä, jolloin myös psilosybiinisienten poimiminen tai ekstaasin käyttäminen eivät enää olisi rikoksia?

Antti Hupli pitää psykedeelien laillistamista tulevaisuudessa mahdollisena. Hän muistuttaa, että monia nyt itsestään selvinä ihmisoikeuksina pidettäviä asioita on historian saatossa ensin pelätty ja rajoitettu. ”Jos näitä päihteitä päästään tutkimaan ja niitä opitaan ymmärtämään paremmin, niin ehkä jonakin päivänä oman tajunnantilan muuttaminen kyseisillä yhdisteillä on jokaisen ihmisen oman päätöksen vallassa”, hän arvioi.

Yritysmaailmassakin uskotaan psykedeelien potentiaaliin. Yle kertoi lokakuussa (23.10.2020), että useita alan yrityksiä on jo listautuneena pörssiin. “Monet tahot ovat epäilemättä haistaneet tilaisuuden tehdä psykedeeleillä ja niitä hyödyntävillä hoitomuodoilla rahaa. Alaan liittyy paljon hypeä ja suuria toiveita, ja siellä missä on hypeä, tapaa olla myös voittoa taottavaksi”, Henry Soinnunnmaa toteaa.

Hän uskoo, että laadukkaan tiedon ja keskustelun lisääntyminen voi lisätä kykyämme käsitellä aihepiiriä aiempaa objektiivisemmin ja rakentavammin. Tabun roolillakin voi kuitenkin olla tehtävänsä. ”Yhdestä näkökulmasta katsottuna psykedeelien tabuluonne vaikeuttaa niiden terveyttä ja hyvinvointia edistävän potentiaalin selvittämistä. Toisesta näkökulmasta katsottuna niiden tabuluonne voi myös auttaa edistämään tervettä varovaisuutta ja kriittistä ajattelua, sillä psykedeelit ovat voimakkaita työkaluja, joita ei tule lähestyä huolettomasti”, hän sanoo. Soinnunmaa ajattelee, että tällä hetkellä psykedeeleihin kohdistuva kiinnostus voi liittyä myös kannabiksen ja muiden pääosin laittomien yhdisteiden valtavirtaistumiseen. Kieltoihin perustuvaa huumausainelainsäädäntöä on ryhdytty kritisoimaan, sillä se näyttää pikemminkin lisäävän kuin vähentävän päihde- ja mielenterveysongelmia. ”Keskeinen kysymys lienee, kuinka hyvin yhteiskuntamme osaa muodostaa psykedeeleihin sellaisen suhteen, jossa niiden myönteistä potentiaalia saadaan valjastettua ihmisten auttamiseen ja niiden haittavaikutuksia saadaan mahdollisimman hyvin ehkäistyä”, Soinnunmaa toteaa.

Kymmenen vuoden ajan psykedeelien levikkiä ja käyttöä katutasolla seurannut Eero uskoo, että käsillä on psykedeelien renessanssi, jossa mielipiteet muuttuvat sallivammiksi ja käyttö yleistyy.

Hän itse aikoo jatkaa käyttöä kuten tähänkin asti, tuli psykedeeleistä laillisia tai ei. Parin kuukauden välein tapahtuva matka muistuttaa hänelle, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys. Eero kertoo, että aineesta riippumatta hänen matkansa päättyvät aina samaan oivallukseen: kaiken keskiössä on lopulta rakkaus. ”Miksi lopettaisin? Psykedeelikokemukset ovat muuttaneet minua niin, että minä pidän itsestäni enemmän ja muut ihmiset pitävät minusta. Läheisenikin ovat huomanneet muutoksen ja hyväksyvät käytön, vaikka eivät sitä täysin ymmärräkään. Minä aion rokkailla tätä hautaan asti.” •

”Traumakokemuksiin MDMA on ollut ehdoton. Siihen liittyy tietty kirkkaus, rakkaudenkokemus ja hyväksyntä. Sen avulla olen pystynyt kohtaamaan ja käsittelemään todella vaikeitakin asioita. Vaikka se on tuntunut pahalta, olen voinut silti mennä vaikeita asioita kohti. Vaikea sanoa, miten toipumiseni olisi edennyt ilman psykedeelejä. Sitä ennen olin ollut vuosia todella sairas ja itsetuhoinen. Sen jälkeen kun käytin MDMA:ta ensimmäisen kerran, toipumiseni alkoi mennä harppauksittain eteenpäin. Kaikki alkoi muuttua. Löysin tietoisen läsnäolon ja meditaation, joiden kautta sitten todella parannuin. ” – Nainen, 30 vuotta.

”Ensimmäisellä kerralla syötiin niitä [sieniä] ihan liikaa. Tuttu ympäristö oli ainut asia, mikä piti minut järjissäni sen tripin aikana. Sen jälkeen en halunnut syödä sieniä pitkään aikaan. Myöhemmin, pienemmillä annoksilla, olen nähnyt kaiken uusin silmin, ymmärtänyt tätä maailmaa paremmin. Niissä matkoissa on ollut jotakin… no, jumalallista.” – Mies, 30 vuotta.

”Olen halunnut olla kokemusteni aikana kotona, ja että mukana on läheinen ihminen. Ympäristön on täytynyt olla rauhallinen ja turvallinen. En olisi missään nimessä halunnut mennä bilettämään, sellaista en koskaan tehnyt. Kokemus olisi mennyt ihan hukkaan, jos ympäristö olisi ollut levoton ja täynnä ihmisiä. Elämys varmasti sekin, mutta en usko, että sillä olisi ollut samalla tapaa parantavaa vaikutusta.” – Nainen, 30 vuotta.