Tabu ei ole tabu, paitsi jos päätät niin

KOLUMNI | Jos puhutaan tabusta, onko se tuomittu olemaan tabu ikuisesti, kysyy Anna-Sofia Tastula.

Tabujen rikkominen ja niistä keskusteleminen mediassa on jo tutuksi tullut ilmiö. Kuitenkin ne otetaan esille tabuina yhä uudelleen. Miten rikkoa tabun määritelmä, jos itse nimeää tabut tabuiksi?

Vaikka sananvapaus Suomessa on paremmalla tasolla kuin koskaan ennen, otsikoissa ihmetellään, kuinka paljon tässä maassa vaietaan asioista. Tabuiksi listataan muun muassa raha, seksi, kuolema,mielenterveysongelmat ja uskonto. Vaietut asiat saavat huomiota ja tabun esille ottanutta ylistetään rohkeudestaan tai vastaavasti kehotetaan pitämään asiansa itsellään.

MONET TABUISTA SYNTY- VÄT SIITÄ häpeästä, joka seuraa paheksuttua toimintaa. Suomalaiset eivät esimerkiksi usein puhu mielellään rahasta. Köyhyydestä voidaan tuntea alemmuutta ja varakkuudesta Eino Leinokin kirjoitti: “kell’ onni on, se onnen kätkeköön // kell’ aarre on, se aarteen peittäköön”.

Varakkuudestaan puhuminen katsotaan siis kerskumiseksi. Jotkut historialliset tapahtumat voivat olla tabuja, kuten keskitysleirit Suomessa tai rintamakarkuruus. Niistä ei mielellään puhuta, koska halutaan pitää yllä kuvaa menneisyyden suomalaisista hienona ja oikeudenmukaisena kansana. Näistä puhuminen ja “tunnustaminen” auttaisi vähentämään häpeän taakkaa rintamakarkurien muistolta. Keskitysleireistä puhuminen helpottaisi ikävän totuuden kohtaamista ja antaa mahdollisuuden hyvittää teot, joita on vaikea unohtaa.

USEIN ”TABUT” OVAT LÄHINNÄ yksityisasioita, jotka ehkä halutaankin pitää omana tietona eikä niitä ole haluukkuuttakaan levittää. Toisaalta niihin voi myös liittyä vähemmistöjä koskevia ongelmia, jolloin niistä tulisi puhua asioiden parantamiseksi.

Kaikista tabuista, eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten seksuaalisesta halusta ja ekonomisesta eriarvoisuudesta aina psykoterapiakäynteihin ja kuukautisiin, on jo puhuttu mediassa isoon ääneen. Tabun merkitys on muuttunut tarkoittamaan‘asiaa, josta jotkut eivät halua kuulla mutta josta jotkut haluavat huutaa’. Välteltyjen aiheiden ottaminen esille tabuina on keino ravistella valtavirtaa ja rikkoa se kupla, joka eristää valtavirran vähemmistöistä. Eikä siinä ole mitään väärää. Mutta miksi ne otetaan esille nimenomaan tabuina eikä esimerkiksi yhteiskunnan epäkohtina?

TABUJA PYRITÄÄN HÄVITTÄMÄÄN keskustelemalla niistä. Kuitenkin samat asiat otetaan esille tabuina yhä uudelleen. Jos yksityiset tai kiusalliset asiat nimetään tabuiksi, ovatko ne tuomittuja olemaan sitä vuosisatoja?

Jos keskusteleminen aiheista tabuina vahvistaa tabujen sopimattomuutta puheenaiheiksi, kaivamme kuoppaa itse itsellemme. Puhukaa kuukautisista. Puhukaa pornosta. Puhukaa kaksisuuntaisista mielialahäiriöistä ja siviilipalveluksesta. Puhukaa uupumuksesta ja kaikesta, mikä vain mieleenne tulee ja mistä haluatte puhua. Mutta älkää nimetkö niitä tabuiksi, ellette halua niiden pysyvän sellaisina. •