Taas uutta eri pakkauksessa

Sama tarina, uudet kujeet?

Klassikoiden uutuusversiot valtaavat valkokankaat vuosi toisensa jälkeen. Loppuvatko Hollywoodista ideat?

TEKSTI Anna-Kaisa Sitomaniemi KUVITUKSET Ville Paananen

MULAN (2020), LEIJONAKUNINGAS (2019), ALADDIN (2019), Dumbo (2019), Hellboy (2019), Char- lien enkelit (2019) – viime aikojen elokuvauutuuksien lista on kuin aikamatka lähimenneisyyteen. Väistämättä herää ajatus: “Eikö kukaan viitsi tehdä enää uutta?”

Tänäkään vuonna elokuvissa kävijä ei voi välttää uudel- leenfilmatisointeja ja moneen kertaan kaluttujen tarinoi- den jatko-osia. Disneyn Mulan (2020), klassikkokirjaan pohjautuvat Pikku naisia (2019) ja Eläintohtori Dolittle (2020) sekä toimintakomedia Bad Boys for Life (2020) joko toistavat tai jatkavat kaikki tuttuja kertomuksia.

Vaikka vanhojen ideoiden kierrättämisellä ei ansaitsisi montaa tähteä elokuva-arvioissa, kiinnostavat uudelleen- filmatisoinnit katsojia. Suomen elokuvasäätiön mukaan viime vuoden katsotuimpien elokuvien kolmen kärkeen kiri Leijonakuningas ja Aladdin oli samalla listalla kymme- nes.

Raha ratkaisee

Varma yleisö on yksi syy uudelleenfilmatisointien suosiol- le. Oulun yliopiston elokuvatutkimuksen lehtori Kimmo Laineen mukaan aiemmin suosituksi todettu aihe on pie- nempi riski kuin ihan uusi.

“Tämä pätee niin kirjallisuus- ja sarjakuva-adaptaatioi- hin kuin uusintaversioihin, remakeihin. Syy voi olla myös tekijänoikeuksissa. Jos tuottaja omistaa oikeudet aihee- seen jo entuudestaan, ei yksittäisistä oikeuksista tarvitse maksaa erikseen.”

Valmiista tarinamaailmoista ammentaminen kannattaa myös taloudellisesti. Disney osti sarjakuvajätti Marvelin vuonna 2009 ja on tehnyt ostollaan voittoa jo yli 18 mil- jardia dollaria. Klassikkopiirrettyjen live action -versioilla Disney on ansainnut viimeisen kymmenen vuoden aika- na yli 7 miljardia.

Vaikka elokuvien uusintaversiot saavat kassakoneet kilahtelemaan, kriitikoilta heruu harvemmin kiitosta.

“Kriitikko odottaa, että teos tarjoaa jotakin uutta ja en- nenkokematonta. Mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi A Star Is Born sai alkuperäistä enemmän arvostusta osak- seen”, Kimmo Laine perustelee.

Tuttuus voi olla myös syy, miksi uusintaversioita men- nään katsomaan yhä uudelleen, vaikka moni pettyisi nii- hin. Viime vuonna ilmestynyt Cats-musikaalielokuva pyr- ki ratsastamaan rakastetun klassikon maineella ja tunne- tuilla näyttelijöillä, mutta se sai murska-arvioita ja floppa- si katsojaluvuissa. Nostalgia vetoaa katsojaan

Elokuvien uusintaversiot kiehtovat, sillä ne vetoavat men- neen kaipuuseen. Tutkija Pirjo Kukkosen mukaan nos- talgia, haikea koti-ikävä, on merkitysten muodostamisen väline. Se kytkeytyy esineisiin, musiikkiin ja kuviin, joiden avulla etsitään mennyttä maailmaa. Nostalgia luo illuu- sion: “ennen oli paremmin”.

Kaipuun vallassa ihminen rakentaa muistoa omasta his- toriastaan. Kun kuulee Leijonakuninkaan tunnussävel- män, voi kokea palaavansa kotiin. Lämpö valtaa rintake- hän ja jossain häivähtää kutkuttava vapauden tunne, jon- ka luuli jo menettäneensä. Mieli vaeltaa takaisin lapsuu- teen, jolloin kaikki oli vielä mahdollista ja suurin huoli oli, saiko luvan mennä ulos leikkimään. Leijonakuninkaassa (1994, 2019) aikuistunutta Simbaa kehotetaan “muistamaan kuka hän on”. Uudelleenfilmati- soinnit vetoavat katsojan tekemään saman: ihminen palaa etsimään elokuvasta itseään.

Myös Kimmo Laine uskoo ihmisten saavan tutuista ker- tomuksista jatkuvuuden tuntua elämään ajassa, joka on pirstaleista. Kulttuuri ei ole enää yhtenäistä, ja massaan sulautumisen sijaan pyritään erottautumaan yksilöinä. Elämä voi tuntua aiempaa epävarmemmalta, kun oman

elämän ongelmien lisäksi kuullaan jatkuvasti krii- seistä ympäri maailmaa. Vanhojen tuttujen tarinoi- den äärellä voi kokea hetken turvallista pysyvyyttä. Jotkut asiat eivät muutu.

Nostalgia liittää ihmisen osaksi tiettyä aikakautta, jota muistellaan lämmöllä ja kaiholla. Siihen viih- deteollisuudessa osataan tarttua. Elokuvat, tv-sarjat kirjat, pelit ja musiikki ovat sukupolvikokemuksia: luultavasti ei löydy montaa millenniaa- lia, joka ei tunnistaisi, mistä Ellinoo- ran hittibiisi Leijonakuningas kertoo. Muuttuuko mikään todella? Menneen haikailu ei ole ainoa motiivi kertoa vanha tarina uudestaan. Myös teknologian nopea kehitys houkuttaa tekemään uudelleenfilmatisointeja uu- sin menetelmin. Nyky-yleisölle usei- den elokuvien ja tv-sarjojen alkupe- räisversiot eivät myöskään ole tuttuja. Siksi vanha tarina voidaan esitellä nuo- remmille sukupolville uutena.

“Vaikka elokuva tai televisiosarja olisi uusintaversio, ei sillä ole monelle suur- takaan merkitystä. Monikohan House of Cardsin (2012–2018) amerikkalaisversion katsoja on nähnyt alkuperäisen brittisarjan, tai edes tietää että sellainen on olemassa?” Laine kommentoi.

Alkuperäisiä tarinoita päivitetään myös nykyai- kaan istuviksi. Greta Gerwigin ohjaamaa Pikku nai- sia (2019) on arvioitu aiempia tulkintoja radikaalim- maksi ja feministisemmäksi.

Kyseessä on seitsemäs elokuvaversio klassikkokir- jasta, ja se kommentoi 2020-luvun näkökulmasta naisen rooleja ja identiteetin etsintää 1800-luvulla. Samalla tarinaa voi peilata nykyaikaan. Jotkut asiat muuttuvat, toiset eivät.

Naisten ja erilaisten etnisten ryhmien esittäminen on puhuttanut myös Disneyn live action -versioissa. Tim Burtonin Dumbosta (2019) poistettiin muun muassa vuoden 1941 version rasistisina pidetyt va- rishahmot.

Disney-tutkija Aino Isojärvi kirjoittaa (Kaleva, 20.7.2019), kuinka Aladdinin (2019) uudessa versi- ossa prinsessa Jasminelle annetaan enemmän näky- vyyttä. Alkuperäispiirretyssä Jasminen suurin haave on löytää rakkaus, mutta sulttaani-isä päättää nait- taa tyttärensä itse valitsemalleen puoli- solle.

Uudessa elokuvassa Jasmine haavei- lee sulttaanin urasta ja päättää itse, me- neekö naimisiin. Prinsessa laulaa naisia voimauttavan laulun, jossa hän kieltäy- tyy vaikenemasta ja jäämästä varjoihin. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän on avuton vanki, jonka vain prinssi voi pe- lastaa.

Puhtaita papereita uusintaversiot eivät muutenkaan Isojärveltä saa. Elokuvat ovat uskollisia alkuperäisille ja muutok- set ovat usein vain pientä kiillottelua. Esimerkiksi Kaunottaressa ja hirviössä (2017) pääsankari Belle ryhtyy isänsä ta- paan keksijäksi, mutta hänen suurin in- novaationsa on pyykkikone. Myös videoesseisti Lindsay Ellis kritisoi Disneyn uusintaversioita woke-kulttuurista, reagoinnista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Woke-kulttuuria on kritisoitu siitä, ettei se saa muutosta aikaan vaan tukahduttaa keskustelun. Tärkeintä, että itse kerä- tään pisteitä osoittamalla, että ollaan asioista tietoi- sia.

Esimerkiksi Aladdinin Jasminesta tehdään “girl boss”, vaikka hän on lopulta miesten vallan alla. Dumbosta rasistiset elementit on siivottu pois ikään kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan. Näin elokuvien pienellä pintaremontilla osoitetaan, että ollaan val- veutuneita sosiaalisissa kysymyksissä.

Ongelmia ei silti ratkaista, vaan muutoksilla usein ” Elokuvien pienellä pintaremontilla osoitetaan, että ollaan valveutuneita sosiaalisissa kysymyksissä.

kalastetaan yleistä hyväksyntää ja lisää katso- jia. Samaan on sortunut J. K. Rowling, joka on surullisen kuuluisa jälkikäteen tekemistään lausunnoista Harry Potter -maailmasta. Rowling on esimerkiksi kertonut jälkeen- päin ajatelleensa aina, että velhohahmo Dum- bledore on homoseksuaali. Aihe sivuutetaan kuitenkin täysin niin alkuperäisessä tarinassa kuin myöhemmissä velhomaailman spin off -elokuvissa, joten paljastusta on pidetty lähin- nä irtopisteiden hakemisena. Uusi versio on vanha ilmiö

Toistaiseksi uudelleenfilmatisoinneille ei näy loppua. Mediassa on jo pitempään puhuttu Pienen Merenneidon live action -versiosta ja vuodelle 2021 on kaavailtu uutta Batmania. Uusien versioiden tekeminen vanhoista elo- kuvista ei kuitenkaan ole uutta.

Kimmo Laineen mukaan uudelleen kerron- nan juuret ulottuvat vielä kauemmaksi, suul- lisen kertomaperinteen ajoille. Uudelleentul- kintoja on tehty yhtä kauan kuin elokuvia ja

televisiotakin.

Useiden elokuvien taustalla olevat tarinat myös pohjautuvat kansanperinteeseen tai vanhoihin myytteihin. Esimerkiksi Blade run- ner (1982) ja sen jatko-osa Blade runner 2049 (2017) toistavat Prometheus-myyttiä. Siinä an- tiikin jumalat luovat ihmisen, joka lopulta riis- täytyy luojiensa käsistä. Tunnetuin populaa- rikulttuurin toisinto samasta myytistä lienee Frankensteinin hirviö, joka myös on poikinut lukuisia uusia tulkintoja.

Mitä poikkeavaa on nykyajan uusintaversioi- den tehtailussa verrattuna aiempaan? Ainakin nykykulttuurissa uusintaversioiden tekemi- nen on aiempaa kontrolloidumpaa.

“1930–1950-luvuilla Suomessakin saatettiin tehdä uusia versioita kansainvälisistä aiheista mainitsematta siitä ja maksamatta tekijänoikeuksista. Nyt käsikirjoituksista ja formaateista käydään kauppaa systemaattisesti”, Laine kertoo.

Mikä remake?

Jos uusien versioiden sanasto saa pääsi pyörälle, tässä lyhyt oppimäärä ilmiön ymmärtämiseen.

ADAPTAATIOSSA tiettyä teosta muuntamalla tai sovittamalla tuotetaan uusi itsenäinen teos. Esimerkiksi elokuva Cats (2019) on sovitettu filmille näyttämömusikaalista.

LIVE ACTION -ELOKUVISSA yhdistetään oikeita ihmis- tai eläinnäyttelijöitä ja tietokoneanimaatiota. Esimerkiksi Disneyn Aladdin (2019) on live action -elokuva, mutta Leijonakuningas (2019) on luotu täysin tietokoneella.

REBOOTISSA on kyse jatkumosta. Rebootin ei tarvitse olla uskollinen aiemmalle elokuvalle, vaan se käynnistää uuden suunnan tarinalle. Esimerkiksi Casino Royale (2006) aloitti uuden Bond-elokuvien kauden.

REMAKE on uusi versio jo tehdystä teoksesta. Vanha elokuva voidaan päivittää uudeksi, mutta tarina säilyy pääpiirtein samana. Esimerkiksi Tuntematon sotilas (2017) on kolmas elokuvaversio tarinasta ja adaptaatio Väinö Linnan romaanista.

SPIN-OFF on elokuvan tai muun teoksen pohjalta tehty oheistuote, kuten tv-sarja. Spin-off esimerkiksi nostaa alkuperäisteoksesta sivuhahmon uuden elokuvan päähenkilöksi tai keskittyy eri ajanjaksoon.

Lähteet: Carlen LaVigne: Remake Television: Reboot, Re-use, Recycle (2014)

Totuus elokuvasta -blogi: “Terminologia kuntoon: reboot vai remake?”, Aavetaajuus.fi

Trendille ei näy loppua

Yleisölle tarjotaan sitä, mitä se pyytää. Niin kauan kuin ihmiset maksavat uudelleenfilma- tisoinneista ja niiden oheistuotteista, kannat- taa tarinasta lypsää kaikki irti – ja sittenkin vie- lä vähän.

Itsessään uudelleenfilmatisoinneista ei ole mitään haittaa. Uusi ohjaus ja uudet näytteli- jät voivat herättää hyvän tarinan henkiin ja re- make-versiosta voi tulla alkuperäistä parempi. Maailmaan mahtuu useampi tulkinta samasta tarinasta.

Voidaan myös ajatella, että maailmassa on ra- jallinen määrä perustarinoita. Kuinka monta täysin uniikkia kertomusta voidaan enää kek- siä? Ehkä kaikki elokuvien pohjalla olevat ideat ovat enemmän tai vähemmän tuttuja ja käytet- tyjä.

Eikä kotoisuudesta nauttiminen ole väärin. Uudelleenfilmatisointien parissa on turvallista kääriytyä hetkeksi menneen syleilyyn. Klassikkopiirretyn katsominen voi lohdut- taa huonona päivänä tai saada huomaamaan, kuinka kuluneiden vuosien alla sisimmässä on tallessa yhä sama lapsi.

Toisaalta uudelleenfilmatisoinnit ovat viih- deteollisuusyhtiöiden rahasampoja. Esimerkiksi Avengers: Endgamesta (2019) jul- kaistiin samana vuonna Yhdysvalloissa teatte- reihin toinen versio, jossa elokuvaan oli lisätty seitsemän minuuttia lisämateriaalia. Katsoja sai muutaman lisäminuutin, mutta tuotanto- yhtiö yli viiden miljoonan tuoton. Näin elo- kuva nappasi Avatarin (2009) paikan historian suurimmat lipputulot tuottaneena uudella versioinnilla.

Uusintaversion leffalippua ostaessa voi siis kysyä itseltään, kuka todella hyötyy siitä, että menee katsomaan tutun elokuvan hieman muunneltua versiota. Tutun sanonnan mu- kaan ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan… •