Oulu syntyy uudelleen, mutta kenelle?

OULU SYNTYY

UUDELLEEN ,

MUTTA KENELLE?

TEKSTI Olli Laitinen KUVITUS Tuuli Heikura

Oulussa tapahtuu nyt paljon uutta. Brändi uudistui jo, ja kulttuuripääkaupunkivuotta kohti työskennellään aktiivisesti. Oulu pyrkii eroon kylmän teknologiakaupungin maineesta. Kyse ei kuitenkaan ole kulttuurisesta heräämisestä tai siitä, että modernit arvot nauttisivat täällä uudenlaista arvostusta. Muutoshalun taustalla ovat taloudelliset syyt.

Oulun on pakko muuttua. Se ei ole riittävän vetovoimainen kaupunki nykyisellään. Ei ainakaan nuorille ja kouluttautuneille, niille ihmisille, joita se kaikkein kipeimmin kaipaa. Hulluinta on, että nimenomaan kouluttautuminen Oulussa kiinnostaa monia, mutta tutkintotodistuksen kanssa suunta on usein etelään tai eri maahan kokonaan. Kun työntekijät vähenevät, palveluita karsitaan ja Oulu näivettyy.

Kaupungin kulttuuristrategia 2030 -julkaisussa todetaan, että Oulu houkuttelee edelleen nuoria osaajia opiskelemaan, mutta on samalla muuttotappiokunta 25–39-vuotiaiden ikäsegmentissä.

Siinä on syy, miksi tartuin tähän juttuaiheeseen itse. Kuulun juuri tuohon kriittiseen ikäryhmään, joista Oulun pitäisi yrittää pitää kiinni. Perheessämme on kaksi korkeakoulutettua ja pieni lapsi. Olisimme lottovoitto Oululle, mutta kaupunki ei vakuuta meitä.

Oulu tuntuu kärsivän jonkinlaista alemmuuskompleksia muuta Suomea ja Eurooppaa kohtaan. Suunta on niin kovasti ulospäin. Haaveissa on olla eurooppalainen kulttuurikaupunki, mutta täällä jo asuvat unohdetaan. Kaupungin viestintä tuntuu teennäiseltä ja suunta epämääräiseltä. Se ihmetyttää.

Sillä eikö kaikista vetovoimaisin kaupunki muulle Suomelle, Euroopalle ja koko maailmalle olisi sellainen, jonka asukkaat ovat tyytyväisiä? Oulu on syntymässä uudelleen, mutta kenen ehdoilla, ja ketä varten?

Oulu - Pohjois-Suomen veturi Syy vauhdikkaaseen muutokseen on osaksi valtakunnan politiikassa. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa, ja sen myötä kaupungin rooli muuttuu merkittävästi. Samalla puolet kaupungin budjetista, noin seitsemänsataa miljoonaa euroa siirtyy hyvinvointialueelle. Lopuista resursseista rakennetaan uusi Oulu. Kaupunki tarvitsee rinnalleen vahvoja koulutuksen, sivistyksen ja vapaa-ajan kumppaneita, joista ehkä keskeisin on Oulun yliopisto.

Yliopisto on ilmiselvä valinta uudelleensyntymisen kumppaniksi. Onhan sen tehtäväksi jo laissa määrätty yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäminen. Yliopiston ja kaupungin tavoite on yksi ja sama: menestynyt Oulu.

Kaupunki on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään yliopiston kanssa. Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä kuvaili SuomiAreena -ohjelman keskustelussa lisääntynyttä yhteistyötä strategiseksi ja aiempaa syvemmäksi kumppanuudeksi. Kaupungin ja yliopiston menestymisen ehtona pidetään kansainvälistymistä, sillä osaavia tekijöitä ei löydy riittävästi Suomesta. Yksi yliopiston konkreettinen hanke kansainvälisyyden lisäämiseksi on UNIC. UNIC - Uniikki idea Oulun yliopisto liittyi vuonna 2020 mukaan UNIC (The European University of Post-Industrial Cities) -hankkeeseen.

UNIC on Eurooppa-yliopisto. Mutta ennen kaikkea se on idea. Eurooppalaisuuden idea, joka lähti liikkeelle Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vuonna 2017 pitämästä puheesta. Sorbonnen yliopistossa pidetty paatoksellinen puhe käsitteli Euroopan tulevaisuutta. Samoja asioita tavoitellaan niin Euroopassa kuin Oulussakin: taloutta on parannettava, työpaikkoja ja koulutusta lisättävä. On pystyttävä kilpailemaan globaalissa maailmassa. Eurooppa-yliopistosta Macron sanoi vapaasti suomennettuna seuraavaa:

“Meidän täytyy luoda eurooppalaisten yliopistojen verkosto — verkosto, jonka opinto-ohjelmissa kaikki opiskelijat opiskelevat ulkomailla ja ainakin kahdella kielellä. Nämä Eurooppa-yliopistot toimivat suunnannäyttäjinä matkalla erinomaisuuteen ja kasvatukselliseen innovaatioon.”

Idea on kaunis. Siinä ideassa vaikkapa pudasjärveläinen nuori voi muuttaa Ouluun, aloittaa opinnot Oulun yliopistossa ja sen jälkeen jatkaa opintojaan kiertäen jokaisen lukukautensa erissä Euroopan kolkassa. Koko kymmenen miljoonan neliökilometrin mantere on hänen kotinsa, kaikkien korkeakoulujen opiskelijat ja henkilökunta hänen kollegoitaan.

Oulun ylioppilaslehti ei tavoittanut Macronia haastateltavaksi juttua varten, mutta Oulun yliopiston UNIC-tiimin vetäjä Henna Määtältä löytyi onneksi aikaa. Määttä kertoi muutamia projektin avainlukuja:

• Koko UNICin sisällä liikkuvuuksia on ollut opiskelijoiden osalta noin 1300, henkilökunnalla noin 1800. • Ouluun on saapunut 8 opiskelijaa ja 25 henkilökunnan työntekijää. • Oulusta on lähtenyt 10 opiskelijaa ja 9 henkilökunnan työntekijää. • Oulun yliopiston järjestämillä virtuaalisen kurssitarjottimen kursseilla on opiskellut 65 henkilöä kahdessa vuodessa.

Vertailun vuoksi perinteisempi Erasmus-vaihto: sen kautta Suomesta lähtee tai Suomeen tulee vuosittain noin kymmenen tuhatta opiskelijaa. UNIC-projektin Oulun luvuissa kyse on alle sadan ihmisen liikkuvuudesta. Se tuntuu pieneltä. Henna Määttä ei kertonut hankkeen tarkkoja tavoitelukuja, mutta oletettavasti ne ovat paljon nykyistä suurempia. UNIC kattaa kuitenkin kymmenen yliopistoa, ja yli kaksisataatuhatta opiskelijaa. Kasvupotentiaalia on valtavasti.

UNIC edustaa eurooppalaista avoimuutta, sellaista, jota Oulun kaupunkikin tuntuu kovasti tavoittelevan. Ehkä hitaassa alussa on kyse vain yliopiston ontuvasta viestinnästä (se tuskin yllättäisi ketään).

Tai sitten perinteinen vaihtojakso on juuri se määrä kansainvälistymistä, mikä riittää monelle. Rajattu aika, jolloin valtaosa vaihtarikavereista on samanlaisessa elämäntilanteessa. Vaihtokupla syntyy ja sitten puhkeaa. Vaikeinakin hetkinä on helppoa muistaa, että vaihtojakso on lopulta lyhyt ja erityinen aika elämästä. Kun kansainvälisyys integroituu kaikkeen, se menettää hohtonsa, eikä kansainvälinen

UNIC-opintojakso jaksa kiinnostaa.

Nuorten hyvä elämä -raportin tulokset julkaistiin kuluvana syksynä. Siinä selvitettiin suomalaisten nuorten käsityksiä hyvästä elämästä. Raportin mukaan 20–29 vuotiaiden haaveissa olivat parisuhde, mielekäs työ, toimeentulo, hyvinvointi ja läheiset ystävät. Raportissa ei puhuta eurooppalaisesta identiteetistä tai jatkuvasta tarpeesta kansainvälistyä. Oululaiset nuoret nimesivät kotiseuturakkauden sellaiseksi tekijäksi, joka voisi saada heidät jäämään tänne. Eikä ihme. Kyllähän ihminen tarvitsee kodin, ja paikan, johon juurtua. Eikä kenenkään juuret voi ylettää kokonaisen mantereen alueelle.

UNIC on vain yksi monista yliopiston kansainvälisyyttä edistävistä hankkeista, eikä hankkeessa ole kyse pelkästään vaihtojaksoista. Fyysisen liikkuvuuden lisäksi

UNIC haluaa tarjota koulutusyhteistyötä esimerkiksi yhteisten tutkinto-ohjelmien kautta. On hankalaa vetää johtopäätöksiä hankkeen onnistumisesta vielä tässä vaiheessa. UNIC on vasta alkutekijöissään.

Oulu 2026 - Euroopan Oulu Yliopisto kansainvälistyy kovaa vauhtia, mutta niin tekee Oulun kaupunkikin. Oulun valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026 on hieno saavutus. Lukiessani hankkeen verkkosivuja, olen kuitenkin ymmälläni. Kenelle kulttuuripääkaupunkia tehdään?

Koko kymmenen miljoonan neliökilometrin mantere on hänen kotinsa, kaikkien korkeakoulujen ” opiskelijat ja henkilökunta hänen kollegoitaan.

Nähtävästi jollekulle, joka ei ole koskaan kuullutkaan Oulusta. Hänelle voi lukea hankkeen verkkosivuilta, että olemme “karu ja ankara pohjoisen erämaa”, jonka “ainutlaatuinen, villi luovuus on keskittynyt nuorten unelmien tukemiseen ja rohkaisuun.”

Kuvaushan on mitä mainioin. Eikä lainkaan uskottava.

On irstautta sanoa, että Oulussa keskityttäisiin nuorten unelmien tukemiseen ja rohkaisuun. Miten sellaisessa kaupungissa viisitoista kaupunginvaltuutettua voi allekirjoittaa Pride-tapahtuman tukemisen vastaisen aloitteen? Sehän on viidesosa koko valtuustosta!

Oulusta halutaan leipoa kaupunki, joka houkuttelee entistä enemmän nuoria ja matkailijoita “urbaanilla ja jännittävällä miljööllään”. Silti kauppahalli kumisee tyhjyyttään, ja oululaisen kulttuurin kehto on tätä nykyä kauppakeskus Valkea. Käytännöllinenhän se on, mutta minua hävettäisi väittää urbaaniksi sellaista paikkaa, jossa vessaan pääsee vain S-etukortilla.

Ketä varten Oulu syntyy uudelleen? Olen täältä kotoisin. Minulla on paljon rakkautta kotiseutuani kohtaan. Ja juuri sen takia kaupungin säheltäminen meneekin niin tunteisiin. Olen kyllä tietoinen monista hankkeista, jotka siintävät tulevaisuudessa. Iloitsen niistä, kuten iloitsen kaikista hyvistä uutisista, joita luen. Iloitsen Heinäpään tekonurmesta, Snookerista ja Starista.

Minun on kuitenkin hankala uskoa Oulun saavuttavan sitä, mitä se sanoo tavoittelevansa. Pysyvää muutosta, muutosta asenteisiin ja arvoihin.

Sillä kulttuurin kehittämisen tärkein syy vaikuttaa olevan taloudellinen. Kulttuuri on oululaiselle päättäjälle vain työkalu, modernin maailman autoetu. Se on nykyajan vaatimus sille, että nuori ja koulutettu ihminen saadaan sitoutettua Oulussa olemiseen. Ja kun kulttuuria kehitetään näistä lähtökohdista, ei muutoksesta tule pysyvää.

Ehkä olen väärässä. Jospa joku Oulussa pitkään vaikuttanut poliitikko onkin herännyt tänä aamuna, ja todennut moninaisuuden tai superdiversiteetin kiinnostavan häntä. Siinä tapauksessa toivoisin, että hän kirjoittaisi siitä vaikkapa lukijaterveiset meille Oulun ylioppilaslehteen. Se olisi uskottavampi kulttuuri-ilmastonmuutos, kuin mikään mihin kaupunki on toistaiseksi pystynyt.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hankkeita tulee ja menee, mutta oululaisen mielenkiinnon kohteet pysyvät samana. Tärkeää on, että teknologia vetää ja ihmisillä on töitä. Se, että pyörätiet ovat aamulla aurattuna ja se, että Syötteelle pystyy ajamaan viikonlopuksi ilman ruuhkia Kuusamontiellä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Eihän kaikkien kaupunkien tarvitse olla eurooppalaisia kulttuurikaupunkeja.

Muutimme perheeni kanssa tänne takaisin viime syksynä. Oulu lähetti uuden kaupunkilaisen tervehdyksen, tosin vasta tänä syksynä, jo vuoden täällä asuttuamme. Se nauratti. Se oli niin oululaista. Tavoitteet ovat hienot, mutta käytännön tasoon pettyy.

En sano että Oulu on helpon tehtävän edessä, ja demokratiassa on selvää, että kaupungissa on myös niitä, jotka eivät ole valmiita hyväksymään muutoksia. Jos niiden ihmisten vaikutusvalta on niin suurta, ettei muutoksia saada tehtyä, on kaupungin kerrottava siitäkin. Ei ole minun asiani sanoa, mikä suunta kaupungille olisi oikea. Toivon vain oululaisena enemmän johdonmukaisuutta ja rehellisyyttä, vähemmän perusteettomia sloganeita.

Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen sanoi viime kesänä soteuudistuksen, kulttuuripääkaupungin ja UNIC-hankkeen olevan “se momentum kun Oulu, yhdessä Oulun yliopiston kanssa syntyy uudelleen koulukaupunkina”.

Olen samaa mieltä ministerin kanssa. Muutosta ei voi pysäyttää, joten Oulu syntyy joka tapauksessa lähivuosina uudelleen. Mutta kenen ehdoilla ja ketä varten?

Haluaako Oulu todella muuttua kansainväliseksi Euroopan kulttuurikaupungiksi, ja omaksua sen mukana tulevat arvo- ja asennemuutokset? Vai haluammeko vaan taloudellista menestystä ja hyvinvointia, ja luulemme että kulttuurin kehitys on ratkaisu siihen. Ehkä jos noihin kysymyksiin löydettäisiin ensin vastaukset, uuden Oulun rakentaminen olisi helpompaa. •

”Oulu lähetti uuden kaupunkilaisen tervehdyksen, tosin vasta tänä syksynä, jo vuoden täällä asuttuamme.

Se nauratti.