Kuka saa elää hyvää elämää?

from 4/2022

In English: Job hunting is a learning journey

E2 Tutkimuksen toteuttama Nuorten hyvä elämä -hanke jalkautui viime syksynä Helsinkiin, Vaasaan ja Ouluun selvittämään, mitä 20–29 -vuotiaille nuorille kuuluu. Hankkeen tutkimusraportti julkaistiin kuluneena kesänä. Koronapandemian ja Ukrainan sodan alun keskellä toteutettu tutkimus ja sen tulokset kertovat negatiivista viestiä nuorten hyvinvoinnista.

Raportin mukaan yli puolet nuorista ovat huolissaan omasta psyykkisestä jaksamisesta sekä toimeentulosta. Konfliktit ja sodat, mielenterveyden haasteet ja yksinäisyys painavat monia. Mielenterveysongelmia pidetään pahoinvoinnin juurisyynä, ja tukipalveluiden saatavuudessa koetaan vakavia puutteita. Peräti kolmannes vastanneista kokee elämänsä merkityksettömäksi. Tämä ei juuri yllätä, mikäli on vähänkään seurannut nuorten ympärillä viime vuosina käytävää keskustelua. Nuorten elämästä on tullut epävarmaa, kriisit koettelevat jo entisestään heikentynyttä jaksamista, keskusteluapuunkin on kuukausien jonot. Maailma tuntuu käyneen kylmemmäksi yhä nuoremmille ikäpolville. On helpottavaa, että ongelmista viimein puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ihmiset uskaltavat avautua vaikeuksistaan. Se ei kuitenkaan tee totuutta yhtään sen masentavammaksi kohdata. Ännännen vuoden opiskelijana pystyn allekirjoittamaan nuorten jakaman epävarmuuden tunteen. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet sekavia ja kaoottisia. Kaiken maailman innovaatiot, huoltosuhteet ja organisaatiomuutokset tuntuvat toistuvasti menevän elävien ihmisten edelle. Pahaa oloa ja hämmennystä puretaan sosiaalisessa mediassa ja sairaanhoitajien suljetuissa huoneissa. Pitääkö vain ottaa itseään niskasta kiinni, jotta jaksaa opiskella täysipäiväisesti, käydä töissä ja elää monipuolista elämää, kaikesta huolimatta? Vähemmästäkin väsyttää.

Vasta nyt alamme kollektiivisesti kerätä takaisin rippeitä entisestä elämästämme ja korjata syntyneitä vaurioita. Julkinen terveydenhuolto on kuitenkin osoittanut pystyvänsä vastaamaan heikosti räjähtäneeseen kysynnän määrään. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön jonojen tilanne rupeaa jo naurattamaan. Terapiaan pääsy on yleensä sekä pitkä että kallis prosessi. Terapeuteista käydään kovaa kilpailua. Kesän jälkeen puhjennut hoitoalan kriisi tuo esille yhteiskunnan huutavan tarpeen hoivalle ja ymmärrykselle, jota kukaan ei tunnu haluavan paikata. Sitä mukaa kun hyvinvointivaltion tukirakenteita puretaan, jäävät nuoret aiempaa enemmän oman onnensa nojaan. Ukrainan sota heti koronapandemian jälkeen myös herätti monen jakaman pelon siitä, seuraako yhtä kriisiä aina toinen.

Nuorten yhteinen toive on rakentaa maailmaa yhdenvertaisemmaksi, turvallisemmaksi ja kestävämmäksi. Mahdollisuudet asioiden muuttamiseen ovat kuitenkin pitkälti edelleen keski-ikäisten ja sitä vanhempien poliitikkojen käsissä. Ratkaisun avaimia tulevaisuuden haasteisiin ei siis tarjota niille, jotka näiden haasteiden kanssa joutuvat ensi kädessä elämään. Nuorten aikuisten tahto muuttaa maailmaa kuitataan usein epäkypsyydellä ja kokemuksen puutteella. Pahimmillaan nuorilta viedään poliittisen päätöksenteon mukana kokemus, että omaan elämään voi vaikuttaa. Tällainen maailma ei tee onnelliseksi yksilöksi kasvamisesta kovin helppoa. Valonpilkahduksiakin on näkyvissä. Iloa ja jaksamista saadaan tulosten perusteella hyvin tavallisista asioista. Läheiset suhteet, harrastukset ja terveys nousevat tuloksissa esille. Hyvän elämän edellytyksiin ei siis vaadita kovin paljoa. Olemme lopulta ihmisinä aika yksinkertaisia olentoja. Tahdin on kuitenkin hidastuttava. Nuoret toivovat useissa vastauksissa kohtuullisuutta ja rauhaa saada kasvaa omaksi itsekseen. Elämää ei tulisi suorittaa läpi – muuten saattaa helposti unohtua se eläminen. Sen soisi meidän opiskelijoidenkin, niin nuorempien kuin vanhempienkin, pitää mielessään syyskiireiden ja kaamosväsymyksen keskellä. Ollaan itsellemme armollisempia. Silloinkin, kun ympäröivä maailma ei sitä ole. Lopulta hyvää elämää eivät mittaa arvosanat, vaan yhdessä jaetut hetket muiden kanssa.

Sumu on kirjallisuuden maisteriopiskelija, joka haluaisi nukkua enemmän ja vaatia itseltään vähemmän.

Virallinen tutkintotodistus on nyt sähköinen!

Kun valmistut, lataa tutkintotodistuksesi Pepin Atomi-palvelusta. Sähköinen tutkintotodistus on luotettava ja helppo jakaa työnantajille.

Lue lisää: oulu.fi/tutkintotodistus

The official degree certificate is now electronic!

When you graduate, download your degree certificate on Peppi’s Atomi service. The electronic certificate is reliable and easy to share to employer.

Back to campus -tapahtumat helpottavat opiskelijoiden palaamista kampukselle

Oulun ammattikorkeakoulussa on järjestetty erilaisia tapahtumia helpottamaan opiskelijoiden paluuta kampukselle etäopiskeluajan jälkeen. Tapahtumissa on tutustuttu kampukseen suunnistamalla ja lautapelejä pelaamalla.

Oulun ammattikorkeakoulu on yhdessä opiskelijajärjestö OSAKOn kanssa järjestänyt viikoittaisia Back to campus -tapahtumia syyskuun aikana. Tapahtumien tarkoituksena on auttaa opiskelijoita kampukselle palaamisessa pandemiasta johtuneen etäopiskelun vuoksi. Opiskelijoiden kanssa tutustutaan kampukseen sekä muihin samassa tilanteessa oleviin opiskelijoihin. Tapahtumissa on pelattu erilaisia pelejä, järjestetty kampussuunnistuksia ja pidetty piknikkiä.

Tapahtuma sai alkunsa, kun Oamkin kampusopot ja OSAKO huomasivat, että tällä hetkellä on opiskelijoita, joilla on ollut kynnys palata kampukselle etäajan jälkeen. Heitä haluttiin tukea jotenkin, kertoo Oamkin kampusopo Elina Penger. ”Kun itse aloitin huhtikuun alussa kampusopona niin huomasin että monella opiskelijalla oli jäänyt korona-aikana itseohjautuvuus melko vähäiseksi ja opintoja oli jäänyt rästiin. Kynnys palata tänne kampukselle lähiopintoihin oli melkoisen korkea. OSAKOn kanssa ajattelimme, että järjestämme kampukselle jotain muutakin tapahtumaa kuin opiskelua, että tänne voi tulla vaan hengailemaan ja tutustumaan näihin tiloihin.”

Penger sanoo, että tapahtumista on tykätty ja osallistujia on ollut mukavasti. Tapahtumat ovat saaneet positiivista palautetta ja jatkotapahtumia on toivottu. ”Parasta kuitenkin on se, että tapahtumissa osa on jakanut oman tarinansa, he ovat selvästi halunneet tulla kuulluksi. Joku toinen on voinut siitä sitten rohkaistua ja varata ajan, jossa voimme katsoa hänen omaa opiskelukokonaisuuttansa yhdessä ja tapoja, joilla päästä taas opiskeluun kiinni.”

Vaikka Back to campus -tapahtumista on pidetty, Penger kokee, etteivät ne yksinään ole riittäviä kannustimia kampukselle palaamiselle. ”Tämä on vain yksi pieni toimintamuoto. Ryhmäyttäminen on ylipäätään tärkeää ja että sallitaan opiskelijoiden erilaisuus siinä, kun he haluavat tulla takaisin kampukselle. Myös tämä kampus on aika laaja ja siinä on paljon haltuun otettavaa. Tärkeintä olisi se, että huomataan jos opiskelija ei ole paikalla ja, että hänellä olisi joku väylä päästä takaisin kiinni, jos on jäänyt opinnoissa jälkeen.” Yliopiston toiminta on erilaista Back to campus -tapahtumat ovat olleet täysin OAMK-lähtöisiä. Oulun yliopiston kampuspsykologi Kia Kilponen kertoo, että vastaavanlaista tapahtumaa on yliopistollakin järjestetty, mutta eri muodoissa. ”Periaatteessa yliopistolla on tällaista vastaavaa toimintaa, mutta sen koordinaatio on enemmän toisilla tahoilla kuin yliopistolla itsellään. Yliopistolla ei ole samankaltaista tahoa kuin ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajat ja tavallaan jokainen tiedekunta järjestää omaa toimintaansa.”

Kilponen kertoo, että opintopsykologit järjestävät kampuksella yhteisopiskeluryhmiä, joihin opiskelijat voivat tulla tekemään omia juttujaan, mutta samalla he voivat opiskelevat yhdessä samassa paikassa ja samaan aikaan. Tämä järjestely voi auttaa sitten monia palaamaan kampusopiskeluun ja löytämään omaa ryhmää, vaikka kaikki eivät olekaan samalta alalta. Tällä tavalla he kaikki tukevat toisiaan.

Mutta ovatko nämä vapaaehtoiset tapahtumat riittäviä tukemaan opiskelijoiden palaamista takaisin korkeakouluopintoihin? Pitäisikö korkeakoulussa olla enemmän toimintaa, jolla helpotetaan opiskelijoita palaamaan kampukselle? ”Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Se saattaa joillekin olla iso harppaus palata etäajasta tänne kampukselle, vaikka se onkin toivottua ja opiskelijat saattavat odottaa sitä.”

Kilponen mainitsee, että kampuksella kaikilla ei välttämättä ole porukkaa mihin hypätä ja jos kampus on täysin tuntematon niin matalan kynnyksen tutustuttaminen on vain hyvä asia. Koska tapahtumat ovat olleet enemmän tiedekuntien hallussa niin voi olla, että jossain tapahtumia on järjestetty enemmän.

“Opiskelijalla voi olla iso kynnys palata kampukselle. Kotiin on todella helppo jäädä”, Kilponen sanoo. •

MITÄ MIELTÄ OPISKELIJAT OVAT SÄHKÖISESTÄ TUTKINTOTODISTUKSESTA?GALLUP

Oulun yliopistosta valmistuneet opiskelijat saavat jatkossa sähköisen tutkintotodistuksen. Muutosta on perusteltu turvallisuudella, sillä sähköistä todistusta on lähes mahdotonta väärentää. Paperisen todistuksen voi edelleen saada osallistumalla tiedekuntansa valmistujaisjuhlaan. Kysyimme opiskelijoiden mielipiteitä muutokseen.

TEKSTI JA KUVAT Olli Laitinen