ENTER by EXIT

ENTER

KIA HAXBERG

NOORA MELA

sisällys JULIA HEVELIN

AKSEL TOIVANEN

Pääkirjoitus - 3 Luonnonlapsen kaunis mieli- 4 Itsenäinen Kia - 6 Kalamies Aksel - 8 Auta Sirpaa! - 11 Minja ja maalaus - 12 Taidetta, kissoja ja meikkejä - 14 Teemun elämän aakkoset - 16 Intohimona fandom - 18

TEEMU HEINONEN

JENNA-JULIA HAKOVIRTA

Permis boi - 20 Haastattelussa: Noora Mela - 22 Emma kissojen keskellä - 24 Eläinrakas videopelaaja - 26

EMMA POUTANEN

MINJA SALONEN

IIRO KAIJA

JAMI SUOMI

PÄÄKIRJOITUS:

Nyt se loppuu! TEKSTI: EMMA POUTANEN KUVA: IIRO KAIJA

Jo viime elokuussa alkanut toimitustyön kurssimme saa päätöksensä viimeisen julkaisun myötä. Enterin pääkirjoitus käsitteleekin työryhmän ajatuksia kurssista, yhdessä työskentelystä ja omasta kehittymisestä. Osalle kurssi tuntui olevan omaa osaamista kehittävä kokemus, josta jäi hyvät fiilikset, vaikka muutama totesi toimitustyön olevan kaukana omista mielenkiinnon kohteista. “Parasta toimitustyön kurssissa on lehden päätös. Julkaisu on vihdoin valmista ja tuska on ohi” kertoo kurssiin uupunut Aksel Toivanen. Myös hänen tyttöystävä Jenna toteaa, ettei toimitustyö ole hänen oma juttu. Jenna ei kadu kurssin valitsemista, mutta omien sanojensa mukaan: “En kävisi tätä kurssia uudestaan mistään hinnasta!” Jennalla kuitenkin oli kurssin aikana hyviäkin hetkiä. Hän haastatteli esimerkiksi näyttölehteen Zoolandian eläintenhoitajaa ja kokemus oli hänestä uusi ja mielenkiintoinen” Jenna lisää. Ryhmän jäsenet tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että kurssi vastasi jokaisen opiskelijan odotuksia. Sen sijaan odotukset poikkesivat paikoittain hyvinkin paljon toisistaan. “Kurssin aikana halusin kehittää kirjoitustaitoa, ylittää omat rajani ja ottaa haasteita vastaan. Kun julkaisu on vihdoin tehty, voin sanoa kehittyneen kaikilla toimitustyön osa-alueilla” iloitsee Noora Mela. “Luotto omaan tekemiseen kasvoi valtavasti ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan!” hän jatkaa. Toimitustyönryhmä on alusta asti ollut tiivis ja sen jäsenet ovat ystäviä keskenään. Kommunikaatio henkilöiden välillä pelaa ja juttuideoita saadaan mitä mielenkiintoisimmista aiheista. Jokaisella on kuitenkin oma tapansa työskennellä, joten ei tässäkään ryhmäprojektissa konflikteilta vältytty. “Jatkuva myöhästely oli raastavaa. Kun muutama ihminen myöhästyy, poissa jatkuvasti, koko ryhmän aikataulu lakkaa pitämästä. Uskon, että jokainen on oppinut tästä kurssista sen, että ajoissa

oleminen on hyvin tärkeää kokonaisuuden kannalta” avaa ryhmän taittoa vastaava Jami Suomi. Allekirjoittaneen mielestä kurssi oli todella opettavainen kokemus, jonka myötä aion ehdottomasti pyrkiä tekemään toimittajan töitä tulevaisuudessa. Tunnistan kuitenkin itseni Jamin toteamisesta. Pohdin nyt jo keinoja oppia tehokkaampaa sekä realistisempaa aikatauluttamista. Vaikka jokaisen lehden julkaisu on jäänyt viime tinkaan, kurssin opettaja Sirpa Luntinen on tyytyväinen lopputulokseen. “Kyllähän se myöhästely ketuttaa joka kerta, mutta lehden kanssa työskentelyä on ollut ilo seurata! Ryhmä on saanut aikaan hienoja juttuja ja olen oikein ylpeä heistä” hän summaa. Lukijoille toimitustyön ryhmä toivottaa hyvää kesälomaa ja tuleville kurssilaisille kovasti voimia tulevaan koitokseen! ■

LuonnonlapseN kaunis mieli TEKSTI & KUVAT: NOORA MELA Sirpa Luntinen on 59-vuotias viestinnän opettaja Paasikivi-Opistosta. Hän ohjasi toimitustyön kurssin EXIT-lehden tekemistä. Taide, kirjallisuus ja musiikki kuuluvat hänen jokaiseen päiväänsä. “Rakastan musiikkia, erityisesti laulamista. Kuka tahansa muusikko, joka tekee työtään intohimoisesti ja vie mukanaan esiintyessään, ansaitsee arvostuksen” Luntinen sanoo. Hänen lempiartistejaan ovat Asaf Avidan, Mike Patton ja Mondo Cane kokoonpanolla. “He ovat huikeita! Laura Mvula, brittimuusikko osaa ihanat rytmit. Kun kuuntelen häntä, alkaa kehoni väkisin tanssia. Kuuntelen myös usein klassista musiikkia, sillä isoäitini oli pianisti. Asuessani hänen kanssaan heräsin usein Chopinin etydeihin.” Luntisen toinen harrastus on käsityöt. “Opin tekemään käsitöitä, kun harjoittelin yhdessä äitini kanssa. Katsoin, mitä hän teki ja tein perässä. Käsitöissä toteutan omia ideoitani ja lopputulosta on mukava katsella.” Opettajan ammatti oli hänellä jo nuorena haaveena. Ennen tätä haavetta häntä kiinnosti näyttelijöiden maailma, mutta ammatin palkka oli haaste. “Arvostan työtäni, opiskelijoita, joiden kanssa on hauskaa ja palkitsevaa kokea onnistumisia ja joskus epäonnistumisiakin. Kunnioitan ihmisiä, jotka paneutuvat työhönsä, ovat oikeudenmukaisia sekä keskustelevia ihmisiä.” Luntisen lempivuodenaika on kevät, jolloin hän on myös syntynyt. Keväällä koko maailmaa suuntaa kat-

Kirjat ja tarinat kuuluvat päivittäiseen elämään. Erik-Emmanuel Schmittin Nooan lapsi on tarina välittämistä, toisen ihmisen näkemisestä.

seensa ulospäin, siihen mikä nousee ja kasvaa maasta. “Täällä Pohjolassa maailma avautuu, ihmiset nostavat katseensa varpaista ja katsovat toisiaan sekä luontoa, kaupunkia. Valon voima on suunnaton, aamulla on ihana herätä lintujen lauluun. Elämä kohisee!” Haastattelun aikana Luntinen kutsuu itseään luonnonlapseksi ja naurahtaa, mutta nimitys pitää hyvin paikkaansa. Hän haluaisi ihmisten ottavan enemmän vastuuta teoistaan sen sijaan, että syytetään muita ihmisiä omista virheistä. Tyhmyys Luntiselle tarkoittaa ihmisen välinpitämättömyyttä, laiskuutta. “Ihminen sinänsä ei ole tyhmä, vaan se toiminta mitä ihminen tekee” hän tarkentaa. “Jokaisen pitää huolehtia luonnosta. Pienillä askelilla vaikutetaan jo paljon. Kolmannen maailman tuotannon hyväksikäyttö on nykypäivän orjuutta. Mahdollisimman suuren taloudellisen voiton tavoittelu on epäinhimillistä ja kestämätöntä sekä luonnon että ihmiskunnan kustannuksella.” Luntinen pohtii sosiaalisen median vaikutusta aikuisiin, kuinka stressaavaa ja koukuttavaa se on. Sosiaalisen median käyttö on kasvanut nuorten ja aikuisten keskuudessa. Sen jokapäiväistä käyttöä on nykymaailmassa vaikea välttää. “Sosiaalinen media on keinotekoista eikä oikeaa maailmaa. Pitkän työpäivän jälkeen rentoudun keittämällä kahvia ja koska minulla on tarve aina lukea jotain, otan kirjan käteen. Haluaisin takaisin aikaan, jolloin puhelin

ei ollut ihmisen tärkein väline” Sirpa huokaisee. Luntinen kertoo, että vaikka hänen lempivärinsä on punainen, hänen päänsä toimii kuin sininen pää, hän naurahtaa! Sininen pää kykenee ajattelemaan isoja kokonaisuuksia, keräämään paljon tietoa, analysoimaan ja jäsentämään ihmisten maailmaa heidän kokemansa perusteella, Luntinen syventää. “Toivon, että ihmiset eivät heijastaisi pahaa oloaan muihin läheisiin. Toivon ihmisten arvostan itseään enemmän. Ihmisen sielu on ihmisen tärkein olemus, se kuka ihminen on, niin henkisesti kuin fyysisesti. Toivon, että ihmiset pystyvät luomaan itselleen oman elämän, jossa he voivat toteuttaa elämäntehtäväänsä, olla onnellisia.” Ruoka on myös tärkeä osa Luntisen hyvää elämää. Herkullinen kakunpala, Manna-leipomon leivokset ja luonnossa oleminen on hänelle melkein terapeuttista. Hänen lempiruokaansa ovat porkkanat ja hedelmät. Ilman niitä Luntinen ei selviäisi päivääkään! Tärkeimpänä tekijänä Luntisen elämässä ja hyvinvoinnissa ovat hänen lapsensa ja lapsenlapset. “Arvostan lapsiani, jotka ovat täyttäneet elämäni rakkaudella 41 vuotta. Lastenlasteni kanssa tutkin maailmaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, leikimme ja oivallamme yhdessä. Arvostan pieniä tekoja, jotka voivat parantaa toisen ihmisen koko päivän. Se on ihan parasta elämässäni!” ■

Äitini morttelissa jauhan mausteet ruokaani. Käytän sitä päivittäin, se tuo mieleen äitini, käsityöläisen, hänen taitavat kätensä.

Simpukan kupera puoli on karkea ja harmaan ruskea. Kovera puoli hohtaa helmiaisenä. Kaunis ja ruma samaan aikaan, kuten moni asia elämässä.

Itsenäinen Kia TEKSTIT & KUVAT JENNA-JULIA HAKOVIRTA

Teini-iän tunteiden myllerryksessä vanhempien vihaaminen ja rakastaminen samaan aikaan voi luoda voimakkaan halun muuttaa pois kotoa ja todistaa kuinka pärjää täydellisesti aivan omillaan. Mutta millaista se on, kun muuttaa pois kotoa jo 15-vuotiaana? Salosta Turkuun muuttanut Kia Haxberg, 18, on kokenut oman elämän ensiaskeleet koulun asuntolassa Turun Kakskerrassa. ”Kun muutin Turkuun, koin pääseväni pois sellaisesta ympäristöstä, missä minun ei ollut hyvä olla. Turku on paikka, missä haluan olla. Pääsin muuton myötä toteuttamaan itseäni paremmin, ilman että vanhempani määrittelevät millainen minun pitäisi olla. Oman kodin perustaminen alkoi koulun asuntolassa. Oma huone kommuunissa, jossa kaikki pitävät itsestään huolta, on helppo alku itsenäistymiseen. Kia sai arkipäivisin koululta koko päivän ruuat, ja omat extrat haettiin kaupasta tukirahoilla. ’’Alkuun oli helppoa kyllä, ensimmäinen opeteltava asia oli viikonlopun ruokarahat. Viikonloput oltiin oman onnen varassa’’ Kia muistelee. Koulun asuntola on Kian mielestä paras vaihtoehto, jos aikoo aloittaa itsenäistyminen niin nuorena. ”Ei kuitenkaan ilman mitään tukiverkostoa kannata muuttaa 15-vuotiaana omilleen. Muistan kuinka ensimmäisellä vuodella asuntolassa jo valmiit mielenterveydelliset ongelmat ja todettiin etten ole kovin sopiva huolehtimaan itsestäni niin nuorena.’’ Kia otettiin huostaan ja hän pääsi pienryhmäkotiin asumaan. ’’Tultiin hoitokontaktin kanssa sellaiseen tulokseen, etten ollut vielä valmis huolehtimaan itsestäni. Vanhempani eivät olleet kykeneväisiä minua siinä kohtaan auttamaan, joten minut siirrettiin pienryhmäkotiin puoleksi vuodeksi. Minun piti käytännössä hoitaa pyykkini, siistiä huoneeni. Lisäksi minulle opetettiin muita hyödyllisiä taitoja edistääkseen itsenäistymistäni.

’KYLLÄ TÄMÄ ON PAKOTTANUT KASVAMAAN AIKUISEKSI VÄHÄN LIIAN NOPEASTI, MUTTA MITÄÄN EN KADU.’

Tämän ajanjakson jälkeen minut sijoitettiin ensimmäiseen omaan asuntoon.’’ Kia sai apua ensi asunnossaan moniin asioihin, mutta perusasiat hän hoiti itse. ’’Minut sijoitettiin sosiaalitoimen tukiasuntoon, missä opettelin elämään omillani pikkuhiljaa. Minun ei tarvinnut vielä laskuista huolehtia. Aina oli apua tarjolla.’’ Kia asui tukiasunnossaan vähän yli vuoden. Kia kokee olevansa todella kiitollinen kaikesta saamastaan avusta ja kokee myös tarpeelliseksi aikuisen ohjauksen, vaikka olisikin muuttanut omilleen. Liian nuorena kaikki aikuisuuden tuomat haasteet tuntuvat helposti liian raskaalta. Kia on oppinut tämän kantapään kautta.

Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun 15 -vuotias Kia pakkasi laukut ja suunnisti päättäväisin mielin kohti Turun Kakskertaa. Matkan varrella on ollut isoja alamäkiä, mutta myös ylämäkeä. Kia muutti yhteiseen asuntoon poikaystävänsä kanssa muutama kuukausi sitten. ’’Muutin poikaystävän kanssa yhteiseen asuntoon ja uutena juttuna tulivat raha-asiat ja niiden tärkeys. Olen kyllä pitänyt huolen, että raha riittää ruokaan ja muihin tarpeellisiin ja tärkeisiin asioihin, kuten bussikortti ja vuokra.” Kokemus on kasvattanut Kiaa vaikeimman kaavan kautta itsenäiseksi aikuiseksi. ’’Kyllä tämä on pakottanut kasvamaan aikuiseksi vähän liian nopeasti, mutta mitään en kadu. Nyt kun miettii, niin en suosittele kenenkään muuttavan oman kodin katon alle vielä 15-vuotiaana.’’ ■

Kalamies aksel TEKSTIT & KUVAT MINJA SALONEN

Lempihedelmä: banaani Onnennumero: 4 Lempijogurtti: banaaninmakuinen Paras saatu kohteliaisuus: “Teen kuulemma hyvää piirtelöä” Etkot, juhlat vai jatkot: Etkot Raha, status vai vapaa -aika: Raha

Kesäisenä torstaina toukokuun toisella viikolla Aksel tuli noutamaan minut kotipihastani Raunistulasta. Huomasin ensimmäisten tulppaanien kukkivan pensaiden lomassa ja tunsin olevani innoissani tulevasta iltapäivästä. Suunnittelimme Akselin kanssa tulevaa retkeä ajaessamme kohti Ruissalon rantaa – olimme matkalla kalastamaan. Päivä oli kaunis, eikä kovin tuulinen. Ranta kuhisi ihmisistä ja kaikki nauttivat ensimmäisistä hellepäivistä. Monet kävivät jopa uimassa. Akselilla oli heti ajatus siitä, minne menisimme kalastamaan. Tavoitteenamme oli löytää mahdollisimman mukava ja rauhallinen paikka jonka johdosta päädyimme kallioille, missä Aksel alkoi kertoa minulle erilaisista uistimista sekä virveleistä, joita hän oli ottanut mukaansa. Valitsin kiiltävän uistimen, koska se oli kaunein ja kuulemma kiinnittäisi kalojen huomion parhaiten. Aksel opetti virvelillä kalastamisen tekniikkaa. Hän kertoi, kuinka uistin kiinnitetään virveliin ja miten sitä heitetään mahdollisimman pitkälle ja sulavasti. Päästessäni hetken harjoittelun jälkeen tekniikasta jyvälle, aloimme keskustelemaan kalastuskokemuksistamme yrittäessämme saada kalaa. Isäni on joskus opettanut minulle virvelillä kalastamista, mutta mato-onginta on itselleni paljon tutumpaa puuhaa. Olen nuorempana kalastanut paljon isäni ja isovanhempieni kanssa ja se on aina ollut mielestäni rentouttavaa ja mukavaa. Aksel kertoi, että hän on enne ammattikoulun alkamista kalastanut enemmän. Harrastus oli kuitenkin jäänyt muutamaksi vuodeksi. Oli hienoa kuulla, että Aksel oli taas innostunut kalastamisesta pitkän tauon jälkeen. Meren laidalla oli rauhoittavaa kuunnella aaltoja. Emme saaneet yhtäkään kalaa, ja hävitin yhden Akselin uistimista. Tiesin, että kalata piilevät usein kaislikkojen liepeillä, joten tähtäsin sinne. Uistin jäi useita kertoja vedenalaisiin kaislikoihin jumiin, ja Aksel joutui auttamaan ne pois. Yhtä ei saanut kumpikaan pelastettua. Se ei onneksi haitannut. Aksel oli hyvä opettamaan kalastamisesta ja hän kertoi muutamia kalatarinoitakin. Hänellä oli rento, kärsivällinen ja melkein jopa ammattimainen ote kalastamiseen.

EMME SAANEET YHTÄKÄÄN KALAA, JA HÄVITIN YHDEN AKSELIN UISTIMISTA

Kallioilla seistessämme ja koittaessamme narrata kaloja keskustelimme esimerkiksi koulutuksemme päättymisestä, alkavan kesän suunnitelmista, kalastamisesta sekä luonnosta. Ilmapiiri oli mukava ja rento, niinkuin olin ennustanutkin. Akselin kanssa oli mukavaa viettää aikaa. Ei tarvinnut koko ajan hölöttää, mutta puheenaiheita ei ollut hänen kanssaan hankalaa pitää yllä. En ole ennen viettänyt Akselin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Se oli kokemus, jonka haluaisin kokea uudestaan. Aksel Toivanen ja minä olemme tunteneet toisemme koko ammatillisten opintojen ajan. Elimme yhdessä asuntolaelämää ensimmäisen opiskelu vuotemme, jonka jälkeen Aksel jatkoi koulunkäyntiä vanhempiensa luota käsin. Ensimmäisen vuoden alussa vietimme paljon aikaa Akselin ja hänen huonetovereidensa, Iiro Kaijan ja Daniel Pölläsen asuntolahuoneessa. Katselimme videoita ja tutustuimme toisiimme. Se on jälkeenpäin muistellen hyvin kallisarvoista aikaa. Se on aikaa, jolloin tämän paikan, jonka jätän pian taakseni, aikakausi alkoi. Herkistyn ajatellessani sitä, koska pian kolme vuotta kestäneet opinnot ovat ohitse, ja kaikkien on aika jatkaa eteenpäin.

On ollut jaksoja, kun olemme Akselin kanssa pitäneet yhteisten ystäviemme kanssa paljon hauskaa vapaa-ajalla sekä koulupäivinä. Myös jaksoja, jolloin emme ole edes katsoneet toisiamme silmiin, on käyty läpi. Luulen, että jokaisessa ihmissuhteessa on hyvät ja huonot puolensa. Rehellisesti sanottuna on vaikea kuvailla sitä, miksi emme Akselin kanssa ole läheisempiä. Kolmeen vuoteen mahtuu kuitenkin kaikenlaista. Oli noin puolentoista vuoden kausi, kun emme Akselin kanssa olleet erityisemmin tekemisissä. Voisi sanoa, että olemme kovin erilaiset persoonat. Se saattaa olla yksi syistä, miksei ystävyyssuhteemme ole lähtenyt kukoistamaan. Hienointa on se, ettei koskaan ole liian myöhäistä korjata asiaa. Lähtökohtaisesti koen tuntevani Akselin, vaikken hänen kanssaan ennen olekaan erityisen syvällisiä keskusteluita käynyt. Ennen työssäoppimis-jakson päättymistä ihmissuhteemme oli jo ehtinyt hieman lämmetä käytyämme pitkän keskustelun kuluneesta ajasta. Olin innoissani, että pääsin toteuttamaan yhden opintojemme viimeisistä projekteista juuri Akselin kanssa. Oletus oli, että meillä tulisi olemaan todella hauskaa Akselin kanssa. En ole ennen juurikaan viettänyt hänen kanssaan vapaa-aikaa yhdessä, etenkään kaksistaan. Totta puhuen yllätyin hieman ideasta, mutta tuntui hienolta, että Aksel halusi edistää

ystävyyttämme toteuttamalla tämän kanssani. Joissain ystävyyssuhteissa pitää nähdä enemmän vaivaa, jos sen haluaa saada kukoistamaan, kuin toisissa. Mielestäni on hienoa, että teimme tämän harppauksen. Projektin voi sanoa onnistuneen! ■

Auta sirpaa! Ruohonjuuri -kauppa on vaihtanut yllättäen liiketilaansa, eikä Sirpa tiedä, missä uusi liike sijaitsee. Auta Sirpaa löytämään uusi Ruohonjuuri, jotta hän pääsee pikaisesti ostoksille!

MINJA JA MAALAUS TEKSTIT & KUVAT AKSEL TOIVANEN

Perjantai iltapäivänä, kävelemme Minjan kanssa tuulisen kallion päälle. Tarkoitus on viettää pari tuntia ulkona maalaten, ja tätä kautta oppia tuntemaan toisiamme enemmän. Minja on luokallani opiskeleva tyttö. Vaikka olemme samalla luokalla, emme oikeastaan tiedä toisistamme melkein mitään. Meitä yhdistää lähinnä se, että olemme samalla luokalla. Minja on mielestäni extrovertti, joka puhuu paljon ja pitää uusiin ihmisiin tutustumisesta. Minja pyrkii olemaan ystävällinen ja mukava mahdollisimman usein ihmisestä riippumatta. Emme ole koskaan oikeastaan keskustelleet mistään erityisestä, josta olisimme voineet oppia tuntemaan toisiamme paremmin. Olemme erilaisia, niin persoonina kuin ideologiselta kannalta. Olen hieman introvertimpi ja konservatiivisempi kuin Minja.

Minja Lempihedelmä: Satsuma Onnennumero: 24 Lempijogurtti: banaaninmakuinen Paras saatu kohteliaisuus: “Olet hyvä ystävä.” Etkot, juhlat vai jatkot: Etkot Raha, status vai vapaa-aika: Raha 12

Istumme kalliolla ja maalaamme kukkasia, abstrakteja muotoja ja lohikäärmeitä. Samalla keskustelemme niitä näitä. Vaikka tarkoitus onkin oppia tuntemaan toisemme paremmin, en ajattele sitä oikeastaan lainkaan, olen unohtanut reissun alkuperäisen tarkoituksen. Istun, nautin seurasta ja maalaan. Ehkä se teki maalaus tuokiostamme aidomman tuntuisen. Aloin maalata kasveja, kun taas Minja maalasi abstrakteja muotoja. Minjan mielestä kuka tahansa voi oppia piirtämään, täytyy vaan löytää itselle sopiva tyyli ja tekniikka ja jaksaa harjoitella. Tätä voi mielestäni soveltaa mihin asiaan tahansa. Minjalla on ihan ok vitsejä. Hän sai minut hieman hymyilemään ja naurahtamaan, esittäessään, että joisi pensselin pesuvettä. Tämä on ihan okei, kaikkien huumorintaju eroaa jotenkin ja harvemmin löytyy ihmisiä, joilla menee vitsi anturit ihan 100% yksyhteen. Keskustelukin meni myös hieman small talkkia syvemmälle kuin aikaisemmin. Keskustelimme nykyihmisen mukavuusalueen outoudesta. Se ilmenee niin, että ihminen nauttii ruokansa mieluummin

MAALASIMME ABSTRAKTEJA MUOTOJA JA LOHIKÄÄRMEITÄ

Monella tapaa Minja on edelleen samanlainen kuin tutustuessani häneen; mukava, sosiaalinen ja puhelias. Mielipiteemmekään eivät ole aivan identtiset. Nämä asiat ovat kuitenkin aika merkityksettömiä. Mielestäni suhtautumiseni Minjaan on muuttunut. Hän tuntuu tutummalta, vaikka en paljoa uutta hänestä oppinutkaan. On vaikea määritellä sitä, miten ja millä tavalla olisin oppinut ymmärtämään häntä paremmin. Koen, että olemme hieman aikaisempaa läheisimpiä, koska meillä on nyt hyvin konkreettinen ja henkilökohtainen muisto siitä, kun maalasimme yhdessä. ■

vakuumiin pakattuna, kuin metsästäisi ja keräisi itse ruokansa. Päädyttiin siihen, että syynä tähän on ihmisten määrä. Voisi olla aika tuhoisaa, jos lopetettaisiin karjan kasvattaminen ja 6 895 889 000 ihmistä alkaisi metsästää ruokansa itse. Vähän päälle tunnin jälkeen teoksemme ovat valmiit. Aurinko on reilusti alempana kuin aloittaessa. Maalaukset ovat hienoja.

TEKSTI: JAMI SUOMI

KUVAT: JAMI SUOMI & JULIA HEVELIN

Taidetta, kissoja ja meikkejÃ¤

Julia Hevelin, 21, innostui piirtämisestä jo pienenä. Vaikka oma piirrustustyyli onkin vielä etsinnän alla, Julia kokee tällä hetkellä realistiset potretit omikseen. – En ole vieläkään huomannut, että mulla olisi omaa tyyliä. Mä vaan piirrän, hän kertoo. Suurin inspiraatio Julialle on oma mielikuvitus. Parhaat piirrustusaiheet vain juolahtavat mieleen ilman sen suurempaa pohdintaa. Julia mainitsee suosikki piirrustustekniikakseen lyijykynät: – Pidän eniten lyijykynillä piirtämisestä, koska niillä saa mielestäni parhaiten piirrettyä realistisia potretteja. Niillä on myös helppoa piirtää! Julia haluaisi myös haastaa itsensä ja astua ulos mukavuusalueeltaan piirtämällä enemmän myös epärealistisia kuvia. Lemmikit ovat myös lähellä Julian sydäntä. Tällä hetkellä hänen perheellään on kolme kissaa ja sekarotuinen Disa-koira. Tyty-kissalla on myös oma Instagram-tili, @theycallmemustache. Julian ehdoton lempi eläin onkin kissa.

– Kissat ovat niin söpöjä, persoonallisia ja pieniä! Eläinten ja piirtämisen lisäksi Julia on kiinnostunut meikkaamisesta. Ensimmäisen kerran hän aloitti meikkaamaan 12-vuotiaana. – Enhän minä vielä silloin sitä kunnolla osannut, hän naurahtaa. Noin vuoden kuluttua kuvioihin saapui myös kiinnostus efektimaskeeraukseen ja lopulta täysi-ikäisenä Julian innostus meikkaamiseen suorastaan räjähti. – Kunnolla aloin opettelemaan meikkaamista joskus 18-vuotiaana. Siihen asti tein vain ihan perusmeikkejä. Inspiraatiota meikkeihinsä Julia kertoo hakevansa esimerkiksi Instagramista ja Youtubesta. Sosiaalisen median syövereistä juontavat juurensa myös Julian suosikki meikkimerkit Kylie Cosmetics ja Jeffree Star Cosmetics. Kokonaiseen meikkiin aikaa kuluu muutama tunti. – Kahteen tuntiin menee kevyesti silloinkin, kun olen vain menossa ulos, hän selittää. ■

Teemun elämän aakkoset TEKSTI & KUVAT NOORA MELA

Teemu Heinonen, 19-vuotias, jonka suurin kiinnostuskohde on kuvaaminen. Haastattelussa kerrotaan hänen omat tärkeät asiat elämässään, perinteisellä aakkosjärjestyksellä! Tyylillä tuodaan parhaiten esiin Heinosen ainutlaatuinen luonne ja hänen unelmiaan.

niin kuin AC/DC on lempibändini. Heidän lavashownsa ovat upeita. Olen pienestä asti rakastanut rock-musiikkia. A niin kuin armeija. Haluaisin muuttaa maailmassa niin, että armeija olisi vapaaehtoinen myös miehille, sillä kaikki miehet eivät halua armeijaan.

C) niin kuin Canon 1DX runko. Jos saisin ilmaiseksi kaupasta vain yhden asian, valitsisin Canon 1DX rungon, koska olen haaveillut tästä kamerasta jo kauan.

E) niin kuin E.T, lempielokuvani. Elokuva on hyvin

tehty ja se loppuu onnellisesti. E:kirjaimeen myös liittyy englannin kielen taito, mitä haluaisin kehittää. Se on yksi käytetyimmistä kielistä, joten haluaisin osata sitä hyvin.

I) niin kuin Islanti. Tulevaisuudessa haluaisin muuttaa

O) niin kuin ottamani kuvat. Paras ottamani kuva on keisarinviitasta. Kuvassa kaikki osui täydellisesti kohdilleen!

P) niin kuin persoonallisuuteni. Olen kiltti, hiukan ujo ja positiivinen. Mielestäni rehellisyys on todella tärkeä ominaisuus, inhoan valehtelua. Pidän eniten ystävällisistä ihmisistä.

R) niin kuin ruoka. Pidän ruoasta, joka on yksinkertainen, maukas ja helppo valmistaa. Kuten kana ja riisi = lempiruokani.

S) niin kuin sadepäivät, eli huonot kuvauspäivät. Aurinkoiset päivät voittavat tässä tilanteessa, koska sateisina päivinä ei saa kuvia yhtä hyvin kuin aurinkoisina.

T) niin kuin minä, Teemu. Minulla on yksi lempinimi,

Teme, mutta en muista, mistä tämän nimen sain. T niin kuin taikatemput, joita haluaisin oppia! T niin kuin taito, joka on hyvä osata, minun mielestäni – auton ajaminen, minusta ihmisen pitäisi kerran elämässä kokeilla autolla ajamista. Se on kokemisen arvoista! Lopuksi, T niin kuin tulevaisuus, jota odotan innolla.

V) niin kuin valitsemani muisto. Lähdin isäni kanssa aamulla aikaisin kuvaamaan kaakkureita. Lammella nuori kaakkuri opetteli lentoonlähtöjä. Valitsin tämän muiston, koska on jäänyt parhaiten mieleeni.

Y) niin kuin ympäristö. Samalla kun kuvaan, opin tuntemaan luontoa, ympäristöä ja metsän eläimiä. Tämä on minusta tärkeää. ■

Islantiin maan maisemien ja luonnon takia. I:kirjaimen kohdalle sopii myös Instagram, josta saan kuvainspiraatiota. Kun näen muiden ottamia kuvia, saan uusia ideoita itselleni.

K) niin kuin kevät. Lempivuodenaikani on kevät, kos-

ka luonto tulee uudestaan esille lumen alta ja ilmasto lämpenee. K:kirjain niin kuin kotka. Jos saisin olla eläin yhden päivän ajan, olisin kotka. Voisin lentää minne vain ja nähdä maailmaa. K niin kuin kevätkääryleet, joita vihaan! Haju, maku...en voi sietää niitä! L) niin kuin luontokuvaaminen, joka on yksi vahvuuksistani. Tulevaisuudessa haluaisin olla ammattiluontokuvaaja. Aloitin kuvaamisen harrastamisen vuonna 2010 isäni myötä, kun sain ensimmäisen kamerani. Luontokuvaaminen antaa minulle motivaatiota yrittää uudestaan ja uudestaan, kunnes olen tyytyväinen kuvaani. Minua kiinnostaa myös kuvamanipulaatio. Kuvaan on hauska lisätä ja poistaa asioita. Lopuksi on mukava esitellä muille aikaansaamistani.

M) niin kuin musta väri. Valkoinen ja musta ovat lem-

pivärini, sillä ne sopivat yhteen. Erityisesti pidän mustavalkoisista kuvista. M niin kuin musiikki, joka aina saa minut paremmalle tuulelle. Myös matkustaminen kuuluu tähän kategoriaan. Haluaisin matkustaa enemmän, nähdä ja kuvata uusia kohteita.

intohimona fandom TEKSTI & KUVAT: EMMA POUTANEN

DUUNIKIIKARISSA TAPAHTUMATUOTTAJUUS Suureksi osaksi aktiivisen fanitoiminnan ansioista Jamin toiveet työelämästä sisältävät esimerkiksi keikkajärjestäjänä toimimista. “Olen yläasteelta lähtien ollut kiinnostunut tapahtumatuotannosta, etenkin konserttien taustalla tapahtuvista asioista. Suurin unelmani olisikin päästä kulttuurituottajaksi - järjestämään kiertueita ja toteuttamaan muiden unelmia”, Jami kertoo innoissaan. Kymmenillä keikoilla käyneenä hän on myös muodostanut mielipiteensä siitä, mille asioille itse panisi eniten painoa tapahtumia tuottaessa. “On niitä, jotka tekevät hommaa rahasta ja niitä, joilla on palava into ja rakkaus siihen tekemiseen. Haluan olla juuri se tyyppi, joka huolehtii siitä, että jokainen keikka, jota olen mukana järjestämässä, on varmasti jollekulle se maailman paras päivä.”

Jami Suomi, 17, on ahkera media-alan opiskelija ja innokas Etelä-Korealaisen pop-musiikin kuuntelija. Hän ottaa myös aktiivisesti osaa K-Pop yhteisön fanitapahtumiin ja on mukana järjestämässä niitä. Suurin osa vapaa-ajasta kuluu Jamin mukaan intensiivisen fanitoiminnan parissa. Suosikkiyhtyeekseen hän nimeää Etelä-Korealaisen 24K:n. “Tutustuin yhtyeeseen aikoinaan YouTube-suosituksien kautta vuonna 2015. Nyt lähes kolme ja puoli vuotta ensikosketuksen jälkeen työskentelen markkinointiassistenttiharjoittelijana ja graafikkona yhtyeen levy-yhtiölle”, Jami kertoo. Lisäksi tammikuussa 2017 hän onnistui yhdessä keikkajärjestäjä Kinetic Viben kanssa järjestämään 24K:n keikalle Suomeen. Keikka oli osa yhtyeen Euroopan kiertuetta ja vaati yli vuoden mittaisen tehokkaan promoamisen toteutuakseen. Saavutus oli aikamoinen ja myös K-Pop fanikunta osoitti keikalla kiitollisuutensa Jamille. ‘’Yhtye valitsi muutaman fanin kanssaan lavalle ja koko yleisö huusi nimeäni kuorossa, jotta minut valittaisiin. Se oli huikea fiilis”, Jami muistelee. “Kun 24K:n keulahahmo Cory kyseli yleisöltä syytä tähän, vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: “He’s the one who made this happen”, hän jatkaa hymyillen. Jamin piirros -stray Kidsin Jeonginista joulukuulta 2017.

Jamin piirros 24K:n Jinhongista maaliskuulta 2018.

ROHKEA ROKAN SYÖ Jami on tehnyt ahkerasti töitä unelmiensa eteen jo hyvän aikaa. Vuonna 2015 hän oli mukana perustamassa K-pop Suomi ry:tä, joka järjestää tälläkin hetkellä Suomen suurinta kokopäiväistä korealaiseen musiikkiin ja kulttuuriin keskittyvää tapahtumaa. Lisäksi hän toimii yhteistyössä italialais-korealaisen tapahtumajärjestäjän, Kinetic Viben kanssa.”Paljon kuulee puhuttavan siitä, että vain suhteilla pärjää ja työllistyy. Verkostoituminen on toki tärkeää, mutta kannattaa myös muistaa, että verkostoitumismahdollisuuksia on muitakin, kuin perhe ja kaverit.” Jami sanoo. “Pitää olla tosi oma-aloitteinen ja muistaa kulkea pää pystyssä! Itsekriittisyys on sellainen asia, jota harrastan mielestäni liian paljon ja sellaisesta pitää jokaisen päästää ehdottomasti irti. Tekee hyvää välillä avata silmänsä kunnolla omille jutuilla ja todeta, että “Vau, mähän osaan!”.” Vaikka 24K:n parissa työskentely ja fanitoiminta ovatkin Jamin suurimpia intohimoja, hän pyrkii säästämään aikaa myös muille asioille. “Viikonloppuisin nollaan aivoni ja sivuutan stressin käyttämällä päiväni esimerkiksi pelaamiseen. Tällä hetkellä suurimmassa kulutuksessa on ehdottomasti League of Legends, joka on jo pidemmän aikaa ollut maailman pelatuin tietokonepeli”, hän kertoo. Pelissä Jamia miellyttää erityisesti se, miten jokaisella hahmolla on oma yksityiskohtainen taustatarinansa. Lisäksi pelaaminen vaatii strategisia taitoja ja kykyä toimia ryhmässä. “Vaikka vastustajan tiimissä olisi parempia pelaajia, ryhmätyöskentelytaito ratkaisee monessa tilanteessa. ” Jami painottaa. “Siksi League Of Legendsia onkin erityisen kiva pelata kavereiden kanssa! Silloin ei tarvitse myöskään pelätä haukkuja omilta tiimiläisiltä, jos peli ei jonain kertana sujukaan,” hän lisää.

TEKEE HYVÄÄ VÄLILLÄ AVATA SILMÄNSÄ KUNNOLLA OMILLE JUTUILLE JA TODETA, ETTÄ “VAU, MÄHÄN OSAAN!”. HARRASTUKSIA MYÖS RUUDUN ULKOPUOLELLA Ruudun edessä istuminen ei aina innosta. Vastapainona Jami myös piirtää ja kirjoittaa runoja. “Äitini löysi muuttomme aikana pitkään käyttämättä olleen sähköisen kirjoituskoneen, jonka testasin toimivaksi. Olin niin innoissani kirjoituskoneesta, että siitä tuli vuodatus kanavani ja tapani käsitellä asioita. Kirjoituskoneella kirjoittamisessa kiehtovinta on se, ettei kirjoittamaansa saa pyyhittyä pois,” Jami kertoo. Piirtäminen taas on hänelle kiireettömien hetkien harrastus, joka vaatii aikaa ja mahdollisuuden keskittyä kunnolla. “Intensiivinen fanitukseni tosin heijastuu vahvasti tähänkin harrastukseen, koska valtaosa piirroksistani on fan -artia, eli piirrän pääasiassa erilaisia muotokuvia artisteista tai ihmisistä, joita arvostan”, hän summaa. “Ja sitten on vielä suihkukaraoke!”, hän lisää ja jatkaa kiireesti: “Vakiosuihkubiiseiksi mainittakoot A-ha:n Take On Me, U2:n Beautiful Day ja Years&Years:in Shine!”. ■

PErmis boi TEKSTI & KUVAT: JENNA-JULIA HAKOVIRTA

Iiro Kaija, (18 v.) asuu ylioppilaskylässä ja opiskelee Turun Kakskerrassa kolmatta vuotta. Valokuvauksesta hullaantunut Iiro on erittäin innostunut ihmisten kuvaamisesta ja varsinkin kuvausmiljöön rakentamisesta. Miljöön rakentamisessa kiinnostaa se, että se on vapaata, siinä voi tehdä melkein mitä tahansa visuaalisia asioita. Lavaste- ja valoelementtejä yhdistelemällä voi luoda jotain uutta. Vapaa-aikansa ystävien kanssa viettävä Iiro toteuttaa luovuuttaan valokuvaamalla omaksi ilokseen ja suunnittelemalla kuvitteellisia keikkalavoja eri artisteille. Iiro seuraa mielellään artistien arkea ja esiintymiskäyttäytymistä. Hänen kuuntelee musiikkia jatkuvasti ja seuraa artistien livevideoita. Iiroa kiinnostaa kaikki projektit, joissa on mahdollista yhdistää musiikki ja visuaalisuus. Musiikin parissa erilaisten videoiden ja muiden visuaalisten tuotosten toteuttaminen kiinnostaa. Iiro haluaisi myös vapaa-ajallaan ryhtyä tekemään musiikkivideo –projekteja. Koulun media -ja taiteen diplomityön kurssilla hän toteutti musiikkivideon Disconnect kappaleeseen.

Iiron musiikkimaku on hyvin laaja, se vaihtelee suomiräpistä aina 70-luvun rockiin. Kappaleissa eniten merkitseviä tekijöitä ovat uniikki instrumentaalisuus ja samaistuittavat sanoitukset. Parasta on se, miltä kappale kokonaisuudessaan kuulostaa. Iiron yksi intohimoista on tatuoinnit. Hänellä on kuusi tatuointia, joista ensimmäisen hän otti 16-vuotiaana. Ensimmäiset tatuoinnit hän suunnitteli todella tarkkaan ennen ottamista, mutta hänellä on myös tatuointi, jota ei koe kovin syvälliseksi. Suurin osa tatuoinneista on merkityksellisiä. Iirolla on niin sanottuja perinteisiä tatuointeja, sekä “Stick and Poke” tatuointeja, joita hän on ottanut ystävänsä luona. Vaatteensa Iiro löytää suurimmaksi osaksi kirpputoreilta. Tyylikseen hän kuvailee sekalaisen yhdistelmän aika lailla kaikkea. Hän sekoittaa rohkeasti eri tyylilajeja, kun siltä tuntuu. Farkkutakeista, oldschool vansseista, flanelleista ja permanenttisoiduista hiuksistaan tunnettu Iiro rakastaa tummia värejä ja kerrospukeutumista. ■

Iiro listasi oman top 5 listansa paikoista, joissa mieluiten viettää iltaa - Forte - Suxes - Dynamo - Cringo - Saaristobaari Top artistit: - Paramore - Marina and the diamonds - Charli XCX - Lorde - Fleetwood mac

Haastattelussa: Noora Mela TEKSTI & KUVAT: TEEMU HEINONEN

Haastattelin Noora Melaa, joka opiskelee toista vuotta Paasikivi-Opistossa. Noora kertoo itsestään.

Minkälainen olet?

Olen sosiaalinen, kovaääninen, ajattelevainen, helposti stressaava, sitkeä ja unelmia tavoitteleva henkilö.

Mikä ahdistaa?

Minua ahdistaa stressi, unettomuus, huono ilma luokassa, kova meteli kun yritän keskittyä sekä sodat, jotka ovat yhä käynnissä.

Mitä mieltä olet sosiaalisesta mainonnasta?

Harrastuksiini ei virallisesti kuulu mitään, koska harrastukset aiheuttavat minulle enemmän ahdistusta kuin iloa. Kotona harrastan itsenäisesti urheilua, 4x-5x viikossa. Urheiluuni kuuluu muun muassa lihaskunto ja juokseminen. Rakastan laulamista ja elokuvien katsomista. Viikonloppuisin teen joko näitä kaikkia tai nukun koko päivän.

Sammutan puhelimeni monta kertaa viikossa, koska en jaksa lukea ihmisten roskakommentteja. Minusta jokaisen pitäisi löytää raja, jolloin tajuisi, että nyt on aika laskea puhelin. Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, jotka eivät välitä mitä kirjoittavat mihinkin. Vaikka heidän mielipiteensä olisi sinusta hyvin väärin, mieti ensin pystytkö puhumaan asiasta asiallisesti vai annatko hänen pitää mielipiteensä ja lasket puhelimesi. Hiljainen vastaus voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Mikä on sinulle tärkeää?

Mistä musiikista pidät?

Mitä harrastat?

Tärkeintä minulle on itsensä löytäminen ja rakastaminen. Haluaisin, että ihmiset arvostaisivat itseään enemmän ja pitäisivät omasta terveydestään paremmin huolta. Oman kehon ja ulkonäön hyväksyminen ei ole helppoa, mutta syiden löytäminen negatiiviseen oloon helpottaa eteenpäin pääsyssä. Luonto ja luonnon hyvinvointi on myös minulle tärkeää. Toivoisin, että ihmiset lopettaisivat itsekkäät teot, kuten roskaamisen. Kunpa ihmiset tajuaisivat, että emme ole täällä vain itseämme varten, vaan myös seuraavaa sukupolvea varten. Pienikin hyvä teko luontoa kohtaan voi saada paljon aikaan. Ihmisoikeudet ja niiden ylläpitäminen on tärkeää, kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja ansaitsevat samat oikeudet.

Mitä inhoat?

Inhoan manipuloivia, itsekkäitä ja väkivaltaisia ihmisiä.

Mitä arvostat? Ketä arvostat?

Arvostan äitiäni, joka on aina tukenut ja kuunnellut minua. Hän on vahva nainen, joka on näyttänyt minulle kuinka tärkeää itsenäistyminen on. Arvostan naisia, jotka on paennut fyysisesti ja henkisesti raskaista suhteista. Arvostan naisia myös, jahtaavat unelmiaan kuuntelematta muiden negatiivisia kommentteja. Arvostan jokaista naista, joka on kokenut seksuaalista häirintää, mutta ei ole luovuttanut. Arvostan naisia, jotka eivät pelkää näyttää heikkoutensa. Arvostan seksuaalivähemmistön naisia. Kunnioitan naisia, jotka kunnioittavat muita naisia, välittämättä heidän sukupuolesta, seksuaalisuudesta, uskonnosta tai ihonväristä. Naisten kuuluu pitää yhtä, silloin saamme hienoja asioita aikaan.

Musiikkimakuni on laaja. Kuuntelen jokaista genrelajia, mutta en tietenkään jokaista artistia. En osaa kertoa, mitä tiettyä artistia kuuntelen joka päivä, mutta eniten kuuntelen korealaista musiikkia ja Adelea laulan päivittäin!

Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi? Jos saisin minkä vain ominaispiirteen, poistaisin ylistressaamisen. Haluaisin olla rennompi ihminen, joka ei ahdistuisi niin helpolla. Sen lisäksi toivoisin, ettei minun tarvitsisi pitää laseja, ne ovat niin ärsyttävät!

Mitä haluaisit tulevaisuudessa ja mikä olisi toiveammatti?

Toiveammattini olisi olla dokumenttitoimittaja Haluaisin käydä maissa, joissa saisin elää samalla tavalla kuin muut maan asukkaat. Haastattelisin, oppisin, ymmärtäisin, kuuntelisin ja auttaisin heitä. Saisin kulttuurielämyksiä ja uusia ystäviä. Näkisin maailmaa ja saisin toteuttaa unelma-ammattiani tyytyväisenä! ■

Mikä rauhoittaa sinut?

Minua rauhoittaa venyttely ja Spotifyn & quot; Piano in the Background & quot; soittolista.

Emma kissojen keskellä TEKSTI & KUVAT: KIA HASBERG

Turkulainen Emma Poutanen (22 v.) on koko lapsuutensa kasvanut kissataloudessa perheen kissan Helmi-Anteron kanssa. Vapaa-ajalla Emma harrastaa jooga, käy töissä iltaisin siivoojana ja pian hän valmistuu media-assistentiksi Paasikivi-Opistolla. Kun Emma oli 18-vuotias, hän muutti omilleen. Tällöin sai hän ensimmäisen kissansa, valtavan oranssi-valkoisen kollin, Nuokku Von Tapansutin. Nuokku oli ensin Emman hoitokissa. Lemmikin viralliset omistajat erosivat, jonka takia kissa tarvitsi uuden omistajan Joten Emma sai Nuokun omakseen ja heistä tuli ylimmät ystävät. “Kissaa ei myöskään yksinkertaisesti viitsitty viedä minulta pois” Emma naurahtaa.. Toinen perheenjäsen, Vilho-kissa, löytyi Facebookin lemmikkieläinten tarvikkeiden osto- ja myyntiryhmästä. Vilho oli hyvin arka ensimmäisten kuukausien aikana. Usein kissa piilotteli vaatekaapissa tai kaappien päällä. Vilho tarrautui Nuokkuun lähes heti. Kaverikissan avulla ujosta Vilhosta tuli esille sosiaalisempi ystävä. Niinpä Emma nimesi kissansa Ritari Vilho Rohkeaksi. Kolmas kissa pelastettiin opiston alueelta hylättynä, nälkiintyneenä ja kylmettyneenä. Neitipekka kävi TESY:n kautta rokotettuna, sterilisoituneena ja rekisteröityneenä kohti Emman luo. “Nykyään Neitipekka on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, ja voi melko paksuhkosti” kissan omistaja tarkentaa. Emma ei suosittele ostamaan lemmikkieläimiä Facebook-ryhmistä eikä ilman papereita. Vastaan voi tulla mitä tahansa yllätyksiä. Myös lemmikkiä ostaessa pitää olla tietoinen omasta taloudellisesta tilanteesta. Jos nykyinen taloudellinen tilanne ei kestä lisäkuluja, lemmikin ottamista kannattaa miettiä myöhemmin. “Suosittelen kissalemmikistä kiinnostuneita kääntymään Eläinsuojeluyhdistyksen puoleen” Emma kertoo, että vaikka eläimet ovat söpöjä pentuina, moni ajattelee ettei samanlaista “kasvatusprosessia” voi kokea silloin kun hankkii lemmikkinsä sen ollessa jo aikuinen. Eläinsuojeluyhdistyksillä on huostassaan myös pentuja, etenkin keväisin. Pentuja harvemmin jää yhdistyksen tiloihin pitkäksi aikaa.

“Löytökoirista noin 80 % noudetaan yhdistykseltä takaisin omaan kotiin, mutta kissoista vain 20%.” Emma mainitsee. “Olen huomannut, että aikuisen kissan kanssa keskinäisen luottamuksen rakentaminen on jopa palkitsevampaa. Siinä kohtaa kaksi tahoa, joilla on jo oma tapa olla ja elää.” Nyt kokenut kissanomistaja Emma on oppinut paljon kissojen hoidosta netistä ja kirjoista, kuitenkin paljon pitää oppia kantapään kautta. Kissojen yksilöllisestä luonteesta on opittava, jotta eläimen tarpeet tyydyttävät kissoja, ja jotta sujuisi yhdessä hyvin. Vessoista on pidettävä huolta, jätökset siivottava päivittäin ja vähintään kahden viikon välein vessat pestään perusteellisesti. Jokaista kissaa kohden pitäisi olla yksi vessa ja yksi ylimääräinen. Kuitenkin kolmen kissan taloudessa vessoja on kaksi, ja se ei tuota ongelmia tarkan siivoamisen ansiosta. Kissojen vessa oli Emman taloudessa hetken ongelmakin. Silloinen asunto ilmeni liian pieneksi ja aiheutti stressiä Vilholle, mikä ilmeni sopimattomiin paikkoihin pissaamisella. Emma etsi siis välittömästi

isomman asunnon, ja nyt kissat ovat tyytyväisiä asunnon tilan määrän kanssa. Kissat ovat erittäin rutiinikeskeisiä elämiä ja ruokailujen ei suositella olevan pitkään epäsäännölliset. Tämä hermostuttaa kissoja. Myös sisäkissat tarvitsee paljon virikkeitä ja joka päivä vähintään 20 minuuttia olisi hyvä aika leikittää kissoja. Virikkeiden puute on usein merkki esimerkiksi tapettien ja sohvien raapimisesta. Sama pätee pissaamiseen, agressiivisuuteen tai muuhun levottomaan käytökseen. Myös sisäkissoja voi ulkoiluttaa valjaissa. Emma aikoo totuttaa kissat ulkoiluun hänen valmistumisen jälkeen. Tällöin Emmalla on enemmän aikaa orientoitua ja temppujen opettamiseen herkkujen ja klikkerin avulla. Muista olla kärsivällinen kissasi kanssa. Lajia ei voi kouluttaa koiran lailla, vaan kissan kanssa yhteisen sävelen löytäminen on monimutkaisempaa. Eläin on tunnettu sen itsepäisyydestä ja itsekkyydestä. Hyvän yhteiselon löytämiseen omistaja on hyvä ymmärtää kissan omia tarpeita. “Kissaa ei kiinnosta omistajan mielipide eikä se myöskään opi rangaistuksista. Huutaminen tai sumutinpullot tuskin auttavat pysyvästi huonon käytöksen kitkemisen kanssa.” Emma kommentoi. Kissat ovat taitavia piilottamaan vaivoja ja kipuja. Kissan pitkän eliniän takaamiseksi, se on hyvä

viedä edes kerran kahdessa vuodessa lääkärintarkastukseen. “Perussääntö on kuitenkin muistaa, että mikäli syöminen, juominen ja ulostaminen tapahtuu normaalisti, hätä ei ole suuri.” Emma muistuttaa. Emma ei pysty tarpeeksi ilmaisemaan, että vastuun kantaminen omasta kissasta on ehdottoman tärkeää. Tämä on fakta. Koira saattaa vaatia tiettyjä ominaisuuksia enemmän omistajalta, mutta kissan omistaminen ei ole taloudellisesti eikä hoidon kannalta helpompaa. Tämän takia lemmikkiä hankkiessa kannattaa etukäteen ottaa selvää ruoka- ja lääkärikustannuksista. Jokainen eläin tulisi myös madottaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa ja rokottaa kolmen vuoden välein. “Opiskelijan voi olla vaikeaa viedä yksi kissa kuukausituloilla lääkäriin ja minulla niitä on kolme!” Emma huudahtaa. Hyvä ruokavalio on myös erityisesti sisäkissoille erittäin tärkeää. Kissat tarvitsevat paljon proteiinia ja tauriinia, jota saa eläinten luista ja elimistä. Pelkällä lihalla ei voi pumpata kissoihin tauriinia. Vilja ei ole myöskään vaaraksi, mutta kissan keho ei pysty käyttämään hiilihydraatteja hyödykseen. “Kissa ei ole aina helppo ja halpa lemmikki, mutta kotiin on mukava tulla, kun tietää rakkaiden kissojen olevan siellä sinua vastassa” Emma hymyilee. ■

Eläinrakas videopelaaja TEKSTI & KUVAT: IIRO KAIJA Jenna Hakovirta on 19-vuotias media-assistenttiopiskelija Turusta. Hän syntyi Lahdessa ja on asunut mm. Tampereella ja Vesilahdessa. Jenna kertoo harrastavansa juoksemista lämpimällä säällä ja laskettelua talvisin. Hän laskee itsensä enemmän kesäihmiseksi, sillä kesällä hän tuntee olevansa enemmän aktivoitunut ja motivoitunut urheilusta. Jenna on intohimoinen ‘lonkkuilija’ eli longboard-laudalla liikkuja. Videopelit ovat myös lähellä Jennan sydäntä. Kysyessäni lisää videopeleistä, Jenna kertoo hurahtaneensa niihin jo pikkutyttönä. Hänen ensimmäinen oma videopelinsä oli real life -simulaatio The Sims. Pelin ideologia oli hauska ja mukaansa tempaava, vaikken ymmärtänyt englannin kieltä ollenkaan, Jenna naurahtaa. Jenna pelasi nuorempana paljon erilaisia PlayStation-konsolille suunnattuja pelejä, kuten esimerkiksi Sly Cooper. Yläasteella hän siirtyi pelaamaan tietokonepeleihin, kuten Skyrimiin ja muihin vapaisiin yksinpeleihin. Nykyään Jenna on hullaantunut yhdestä maailman suosituimpiin videopeleihin kuuluvasta Overwatch-ammuntapelistä, joka on tiimipohjainen. Pelasin joskus myös globaalisti suosituinta League of Legends -peliä, mutta se ei ihan ollut oma juttuni, Jenna täydentää.

Lapsuus eläinten keskellä Kysyessäni Jennan tulevaisuuden haaveista, hän mainitsee olevansa hyvin huolissaan ympäristön sekä eläinten hyvinvoinnista ja täten haluaisi suunnata omat taitonsa hädässä olevien eläinten hyväksi. “Maailmassa on niin paljon eläimiä, jotka kärsivät. Olen kasvanut lapsuuteni eläinten keskellä, joten niistä on tullut mulle yhtä tärkeitä kuin ympärillä olevat ihmisetkin. Tämän takia haluan auttaa parhaani mukaan.”

“Uskotko yliluonnolliseen?” Jenna kertoo tiedostavansa henkimaailman olemassaolon, sillä on kokenut erinäisiä yliluonnolisuuteen assosioitavia tapahtumia ja tunnetiloja. Mainittakoon myös, ettei Jenna pidä termistä “yliluonnollinen”, sillä ympärillämme olevassa maailmassa on niin paljon erilaisia asioita, joita ihminen ei silmillään havaitse. Kaikki on siis luonnollista, vaikkei sitä näkisikään.

Suosikkiartistit: viime vuonna edesmennyt yhdysvalta lainen rap-artisti

Lil Peep deathcore-bändi

Angel Maker brittirock-duo

Royal Blood

“Jos saisit muuttaa yhden asian maailmassa, mitä muuttaisit?” Ihmisten itsekeskeisyyden ja välinpitämättömyyden. Eläinlajina ihminen on luonnollisesti tottakai aina itsekeskeinen, mutta ylenpalttinen ihmisen nostaminen korokkeelle saisi loppua. Niin monet eläinlajit ovat joutuneet sukupuuttoon meidän välinpitämättömyydestä takia.

ENTER