Thesis by Anna Pajulo

KOTISATAMA Kelluvan asumisen erityispiirteet ja mahdollisuudet Anna Pajulo

ANNA PAJULO

KOTISATAMA - KELLUVAN ASUMISEN ERITYISPIIRTEET JA MAHDOLLISUUDET Diplomityรถ

Tampereen teknillinen yliopisto Arkkitehtuurin laitos Asuntosuunnittelu Julkaisu 19

Tampere University of Technology School of Architecture Housing Design Publication 19

TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Arkkitehtuurin laitos Asuntosuunnittelu Julkaisu 19 Tampere 2015 Anna Pajulo KOTISATAMA - kelluvan asumisen erityispiirteet ja mahdollisuudet DIPLOMITYÖ Tarkastaja: professori Markku Hedman Aihe hyväksytty talouden ja rakentamisen tiedekuntaneuvostossa 8.4.2015 ULKOASU JA TAITTO Anna Pajulo ISBN 978-952-15-3519-2 (nid.) ISBN 978-952-15-3520-8 (PDF) ISSN 2242-4598

Kiitos/Thank you professori Markku Hedmanille erinomaisesta ja kannustavasta ohjauksesta. Vanhemmilleni Marjukalle ja Ollille, siskoilleni Helenalle ja Sonjalle sekä ystävilleni Nooralle, Tiialle, Idalle ja Jannille tuesta ja kärsivällisyydestä sekä asiantuntevasta palautteesta myös yön pimeinä tunteina. Erityiskiitos myös Annalle vertaistuesta ja myötäelämisestä. Thank you to all my friends in Seattle, who helped and encouraged me during my research and introduced me to this wonderful way of living. A special shoutout to Gabe, Alden, Olof and Katy. The greatest thanks I owe to Chris for his continuous help and support, his endless patience and for always making me laugh. Stay awesome.

Tiivistelmä TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Arkkitehtuurin koulutusohjelma Pajulo, Anna Juliana: Kotisatama - kelluvan asumisen erityispiirteet ja mahdollisuudet Diplomityö, 101 sivua, huhtikuu 2015 Tarkastaja: Professori Markku Hedman Avainsanat: kelluva asuminen, kelluva koti, asuntolaiva, asuntomoduuli, asukaslähtöisyys Tämä diplomityö tarkastelee kelluvan asumisen syntyä, kehitystä ja nykytilaa sekä globaalilla että Suomen mittakaavalla. Taustoituksen pohjalta kuvataan kelluvan asumisen muotoja ja typologioita sekä millä tavoin kelluva asumiskulttuuri merkittävästi eroaa tavanomaisesta asumisesta. Erityispiirteiden kautta pohditaan kelluvan asumisen mahdollisuuksia asuntosuunnittelun ja kaupunkiympäristöjen kehittämisessä. Kelluvaa asumista on tavattu yhtä pitkään kuin maapohjalla asumistakin, vaikka asumisen tavat ja muodot vaihtelevat niin kulttuureittain kuin aikakausittainkin. Kelluvan asumisen syntyyn voidaan kuitenkin yleisesti katsoa vaikuttaneen kolme tekijää: vesistöstä saatu elinkeino, ilmasto- ja luonnonolosuhteet sekä köyhyys. Kelluvasta asumisesta on kuitenkin kehittynyt mm. viemäröinnin ja modernin teknologian myötä yhä suositumpi asumismuoto. Kelluva asuminen on vasta hiljattain rantautunut myös Suomeen, jossa asumistapaa ei aiemmin ole juuri esiintynyt. Johtuen vähäisestä kokemuksesta ja puutteellisesta lainsäädännöstä Suomessa, on kelluvan asumisen esimerkeissä ja hankkeissa havaittavissa asuntokannan yksipuolisuutta ja jäykkää aluesuunnittelua. Tässä työssä tutkitaan kelluvan asumisen muotoja ja typologioita tarkastelemalla olemassa olevia kelluvia yhteisöjä. Lisäksi pohditaan, minkä ominaisuuksien suhteen kelluva asuminen poikkeaa tavallisesta asumisesta, ja miten nämä erityispiirteet näkyvät kelluvan asumisen arkkitehtuurissa. Erityispiirteinä on tässä työssä tarkasteltu seuraavia: vesi, liikuteltavuus, pieni mittakaava sekä asukkaan näköinen koti. Kelluvan asumisen mahdollisuuksia tarkastellaan näiden erityispiirteiden kautta ympäristön ja asukkaan mittakaavalla: miten asumismuodosta itsestään kumpuavia ominaisuuksia hyödyntämällä voidaan luoda miellyttävää kaupunkiympäristöä ja vastata muuttuvan asumiskulttuurin tarpeisiin. Työn viimeinen osa esittelee yhden mahdollisen lähestymistavan kelluvan asumisen suunnitteluun. Suunnitelmassa hyödynnetään edellä tarkasteltuja typologioita ja erityispiirteitä kuten liikuteltavuutta ja asukkaan näköistä asumista käyttämällä mm. asuntomoduuli- ja raakatilasuunnitteluratkaisuja. Suunnitelma koostuu luonnosmaisista yhden tilaelementin variaatioista, joilla voidaan luoda erityyppisiä ja –kokoisia asuntoja. Variaatiot muodostetaan kolmen tekijän (tilajako, kerrosluku ja leikkausmuoto) yhdistelminä. Asuntopohjan muuntuvuutta havainnollistetaan yhden asukastarinan avulla. Lopuksi työ esittelee rakeisuustasolla kolme mahdollista paikkaa kelluvalle rakentamiselle Tampereella. Näistä yhdestä esitetään lisäksi tarkempi, asemapiirustustason korttelisuunnitelma.

Abstract TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Degree Programme in Architecture Pajulo, Anna Juliana: Kotisatama - the defining characteristics and possibilities of living on water Masterâ&#x20AC;&#x2122;s thesis, 101 pages, April 2015 Examiner: Professor Markku Hedman Key words: floating living, floating home, houseboat, apartment module, resident-oriented design This thesis investigates the emergence, development and current state of floating homes on both global and national scale. The background research is used to define the existing forms and typologies and the differences between a floating home and conventional housing. These idiosyncracies are then considered in examining the potential of floating living in both urban design and housing design. Living on water can be dated as far back as the early land-based settlements, although its forms and means vary both by culture and over time. Three factors seem to have contributed to the emergence of floating homes: water as a source of livelihood, nature and climate conditions and poverty. In recent decades, however, floating homes have become more and more popular due to technological advances and the building of sewer lines. Floating homes have only recently been introduced to Finland, which has no significant tradition in building on water. Because of this lack of tradition the regulations concerning floating homes are often insufficient. This has resulted in a monotonous selection of apartments and somewhat stiff designs on an urban scale. Based on the research, the work goes on to define the different forms and typologies of water dwellings that can be found in existing floating communities. In addition, the chapter outlines the idiosyncracies that separate floating living from the land-based forms of habitation, and how these characteristics can be perceived in the architecture of a floating home. Four characteristics are in the center of this work: water, mobility, modest scale, and a home reflecting the personality of the inhabitant. The chapter considers the potential of floating living from the viewpoint of both the context and the habitant: how can the specific characteristics of the floating home culture be utilized in creating pleasant urban space and in responding to the needs of the changing housing culture. The last section of the thesis presents one possible approach to designing floating homes. The typologies and idiosyncrasies are applied in the design in the form of e.g. prefabricated apartment modules and raw space design. The proposal consists of several, concept-level variations on a single module, creating a selection of apartments of different sizes and qualities. The variations are comprised as combination of three main factors (programmatic layout, number of floors and cross section). The flexibility of the floating home is demonstrated through one residential story. Finally, the thesis presents three potential locations for floating homes in Tampere. A more detailed site plan for a floating community is presented on one of these locations.

Sisällys 1. Johdanto 1.1. Aiheen taustalla

1.1.1. Ilmastonmuutos ja kelluva asuminen 1.1.2. Tiivistyvät kaupungit 1.1.3. Muuttuva asumiskulttuuri

1.2. Työn tavoite ja rajaus 1.3. Työn rakenne

2. Kelluvan asumisen taustaa 2.1. Kelluva asuminen maailmalla

9 10 11 12 12 13 13 15

2.1.1. Synty 2.1.2. Kehitys 2.1.3. Nykytilanne

16 16 19 21

2.2.1. Taustaa 2.2.2. Nykytilanne

23 23 25

2.2. Kelluva asuminen Suomessa 2.3. Tulevaisuus

3. Mitä on kelluva asuminen? 3.1. Kelluvan asumisen muodot 3.2. Typologiat

26 29 30

3.2.1. Kelluva kortteli 3.2.2.Kelluva koti

34 34 36

3.3.1. Vesi 3.3.2. Liikuteltavuus 3.3.3. Pieni mittakaava 3.3.4. Asukkaan näköinen koti

40 40 42 42 44

3.3. Kelluvan asumisen erityispiirteet

4. Kelluvan asumisen mahdollisuudet 4.1. Mahdollisuudet ympäristön kannalta

4.1.1 Vesi uuden rakentamisen alustana 4.1.2. Kelluva koti kaupunkiympäristön monipuolistajana 4.1.3. Väliaikaisuus

48 48 50 52

4.2.1. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys kelluvassa asumisessa 4.2.2. Ekologisuus ja energiaomavaraisuus.

53 54 56

4.2. Mahdollisuudet asukkaan kannalta

5. Ideasuunnitelma 5.1. Suunnitelman lähtökohdat

5.1.1. Erityispiirteet suunnittelun pohjana 5.1.2. Tontti 5.1.3. Moduuli 5.1.4. Asuintila

5.2. Asuntovariaatiot 5.3. Kelluvan asumisen paikat Tampereella

6. Johtopäätökset Lähteet Kuvalähteet

59 60 60 61 62 64 66 82 93 94 97

1. Johdanto

1.1. Aiheen taustalla Tutustuin kelluvaan asumiseen ensimmäisen kerran muutettuani Seattleen opiskelemaan. Kelluvat kodit ovat kaupungin ylpeydenaihe, joita tullaan ihmettelemään kauempaakin, usein asukkaiden harmiksi. Kelluva asuminen on havaittavissa ympäri kaupunkia. Lenkkipolkuni varrella oli useampi kelluva yhteisö, usein piilossa veneiden pienteollisuushallien tai venesäilytysten takana. Kummallisesta sijainnista huolimatta kelluva asuminen on silti kaupungin halutuimpia ja kalleimpia asumismuotoja. Myös useampi arkkitehtiopiskelijaystäväni asui kelluvassa kodissa. Tämä herätti minussa sekä pohjattoman kiinnostuksen asumismuotoa kohtaan että lukuisia kysymyksiä. Miksi asua veden päällä? Miten kelluvat kodit saivat alkunsa? Onko muita vastaavia kelluvia yhteisöjä olemassa, ja mitä yhdistäviä tekijöitä näistä on löydettävissä? Mitä muuta kelluva asuminen voi olla kuin kelluva talo? Päätin syventyä aiheeseen perinpohjaisesti ja yrittää diplomityössäni löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Perehtyessäni kelluvaan asumi-

seen tarkemmin havaitsin kuitenkin, ettei asumismuotoa ole yleisemmällä tasolla tutkittu juuri lainkaan. Yksittäisistä kelluvista yhteisöistä on tehty sekä opinnäytetöitä että muita julkaisuja, mutta kattavaa yleiskuvaa tai laajemman tason selvityksiä ei löytynyt. Kelluvan asumisen kattava tutkiminen on kuitenkin sekä ajankohtaista että tarpeellista. Muun muassa tiivistyvät kaupungit, ilmastonmuutos sekä yksilöllisempi asumiskulttuuri hakevat uudenlaisia ratkaisuja asumisen tapoihin sekä Suomessa että kautta maailman. Nämä tekijät ovat lisänneet myös kysyntää kelluvalle asumiselle. Toisaalta myös modernit rakennustekniikat ovat lisänneet kelluvan asumisen suosiota, mutta suunnittelussa keskitytään lähinnä asunnon luksusvarusteluun sekä yksiulotteiseen pientalotuotantoon. Asumismuodon tarkastelu niin kehityksen kuin tyyppipiirteidenkin kautta on oleellista, jotta voidaan ymmärtää asumismuodon ainutlaatuista luonnetta ja näin säilyttää sen henki myös uusissa kelluvan asumisen hankkeissa.

1.1.1. Ilmastonmuutos ja kelluva asuminen Ilmastonmuutos ja siihen varautuminen on osa nykyarkkitehtuurin tulevaisuutta. Maapallon ilmasto on lämmennyt viimeisen sadan vuoden aikana arviolta 0,5°C, minkä seurauksena merenpinta on noussut paikoin jopa n. 20 cm. (Folger 2013). Nouseva merenpinta ja tulvat ovat uhka erityisesti alavilla alueilla sekä alueilla, jotka sijaitsevat merenpinnan tasossa tai sen alapuolella. Ilmastonmuutos haastaa erityisesti rannikkokaupungit etsimään lisääntyvissä määrin uusia asumisen ja rakentamisen muotoja, jotka pystyisivät tulvien estämisen sijaan mukautumaan ilmaston aiheuttamiin muutoksiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset on näkyvimmin havaittavissa tällä hetkellä Alankomaissa, jossa tulvilta on esimerkiksi suojauduttu esim. patojen, pengerryksien ja kanavien avulla. Kelluva asuminen on kuitenkin kasvattanut maassa suosiotaan erityisesti 1990-luvun tuhoisien tulvien jälkeen (Schweighöfer 2014). Myös muualla maailmalla pato- ja tulvavalliratkaisut on koettu epäluotettaviksi: esimerkiksi hurrikaani Katrina aiheutti aiheuttamat tuhot New Orleansin alueella vuonna 2005 olivat niin mittavat, koska kaupunkia suojanneet tulvavallit pettivät. Syynä ei kuitenkaan ollut hurrikaanin odotettua suurempi voimakkuus vaan vallit oli joko suunniteltu väärin, toteutettu huonosti tai sekä että. (Grunwald et al. 2005) Ilmastonmuutoksen vaikutukset on havaittavissa myös Suomessa. Keskilämpötila on noussut viimeisen sadan vuoden aikana noin 0,9°C, ja

viime vuosikymmenien aikana erityisesti talvet ovat lämmenneet voimakkaasti. Merenpinnan nousulla ei kuitenkaan Suomessa ole ollut vielä merkittäviä vaikutuksia: maa kohoaa jääkauden vaikutuksesta edelleen, mikä tasapainottaa merenpinnan muutosta (Lintukangas 2012, s. 12). Maan kohoaminen on kuitenkin hidastunut, ja vedenkorkeus saattaa kääntyä nousuun. Lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat näkyä muulla tavoin: mm. lämpimämmät ja lyhyemmät talvet, voimistuvat myrskyt sekä lisääntyvät rankkasateet saattavat kasvattaa tulvariskiä erityisesti alavilla ja merialueilla (Suomen ympäristökeskus). Tulviin on tällä hetkellä varauduttu mm. kartoittamalla tulvariskialueita sekä laatimalla pelastussuunnitelmia sekä suositeltuja minimirakentamiskorkeuksia kyseisille alueille (Huokuna 2012). Kelluvan asumisen mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen uhkaamilla alueilla on vasta hiljattain alettu hyödyntää. Asumismuodossa on kuitenkin valtava potentiaali ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Suosion lisäännyttyä myös uusia innovaatioita on alettu hyödyntää kelluvassa asumisessa enemmän. Ilmastonmuutos ei vielä ole välitön uhka asumiselle Suomessa, ja kelluvan asuminen tästä syystä tuskin tulee yleistymään maassamme. Kelluvalla asumisella voidaan kuitenkin ennalta varautua mahdollisiin ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, ja sen käyttömahdollisuudet ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain tulva-alueiden asuttamiseen.

1.1.2. Tiivistyvät kaupungit Kasvavissa ja tiivistyvissä rannikkokaupungeissa on sekä kasvava puute rakennusmaasta että lisääntyvä tarve asunnoille. Tiivistämisen trendi näkyy myös Suomessa: kaupunkialueiden ulkopuolelle rakennettavien asuinalueiden lisäksi keskusta-alueita pyritään tiivistämään mm. täydennysrakentamisella sekä kaavoittamalla käytöstä poistuneita teollisuusalueita uusiksi asuinkeskittymiksi. Helsingissä Kalasataman ja Jätkäsaaren alueiden rakentaminen on käynnissä (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2014). Tampereella mm. Viinikan jätevedenpuhdistamo siirtyy Ruskoon ja vapautuvan ranta-alueen uusi kaava on suunnitteluvaiheessa. Tammelan kaupunginosan täydennysrakentaminen on nostettu kaupungin

EHYT-hankkeessa yhdeksi merkittävimmistä suunnitteluhankkeista (Tampereen kaupunki 2011). Turussa Wärtsilän telakan maa-alueille Aurajoen varrella rakennetaan parhaillaan uutta asuinaluetta vuonna 2010 vahvistetun asemakaavan pohjalta. (Turun kaupunki, 2010). Lisäksi kaupunkien laatimissa keskusta-alueiden kehittämissuunnitelmissa täydennysrakentamista ja kaupunkirakenteen tiivistämistä pidetään sekä taloudellisena, kaupunkiympäristöä parantavana että kestävän kehityksen mukaisena periaatteena (Jaskari et al. 2014; Turun kaupunki 2013; Tampereen kaupunki 2009). Kelluvaa asumista tiivistämishankkeissa ei kuitenkaan Helsingin Verkkosaarta lukuun ottamatta ole hyödynnetty.

1.1.3. Muuttuva asumiskulttuuri Asumiskulttuuri on muuttunut Suomessa viime vuosisadan aikana: perinteisen ydinperheen rinnalle on tullut uusioperheitä, yksinhuoltajia, yksineläjiä, lapsettomia pariskuntia ja muita asumisyhteisöjä. Tämän seurauksena asuntosuunnittelussa on ollut tarve kehittää asumiskulttuuria ja luoda uusia asumisen malleja. kaavio 1: asuntokuntien jakautuminen Suomessa v. 2013. Perustuu Tilastokeskuksen tilastoon “Asuntokunnat koon mukaan ja asuntokuntien keskikoko 1960–2013.”

Yksi näkyvimmistä muutoksista suomalaisten asumistavoissa on asumisyhteisön pienentyminen ja lisääntynyt yksinasuminen. Asuntokuntien koko Suomessa on pienentynyt huomattavasti (Tilastokeskus 2013): yhden hengen talouksia vuonna 1970 oli tilastokeskuksen mukaan 376 904 kappaletta eli n. 24%, oli yksinasuvien määrä vuonna 2013 jo 1 082 996, n. 42%. Kaikista asuntokunnista yli 75% oli yhden tai kahden hengen talouksia, ja yhden hengen asuntokuntien määrä kasvoi vuoden 2012 aikana 17 000:lla. Yksineläjien suuri määrä heijastuu myös henkisen hyvinvoinnin tilaan. Asuinyhteisöjen pienentyessä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, ja yksinäisyys, masentuneisuus, ja henkinen pahoinvointi lisääntyneet. Näitä ongelmia voidaan kuitenkin helpottaa esimerkiksi vahvistamalla asuinympäristön yhteisöllisyyttä ja tukemalla asukkaiden välillä syntyviä sosiaalisia kontakteja. (Kotilainen 2012, s. 59) Koska yksin- tai kaksinasuminen voi olla kuitenkin myös asukkaan oma toive, on pienten asuntokuntien kysyntään myös vastattava lisäämällä ja monipuolistamalla pienten asuntojen tarjontaa.

1.2. Työn tavoite ja rajaus Tämän diplomityön tavoitteena on ymmärtää, mitä kelluva asuminen on, miten se on kehittynyt ja miten sitä voidaan kehittää edelleen. Työ rajautuu tutkimaan vain kelluvaa asumista, mutta myös muuta veden äärellä asumista kuten paalutaloja ja kanava-asumista hyödynnetään tarkasteltaessa kelluvan asumisen kehitystä ja levinneisyyttä. Koska asumismuoto on sekä vähän tutkittu että suomalaiselle asumiskulttuurille uusi, on työn tarkoituksena perehtyä nimenomaan kelluvan asumisen piirteisiin ja niistä kumpuaviin sovelluksiin yleisellä tasolla, eikä niinkään käyttää kelluvaa asumista vain yhtenä suunnitelman osana.

Ideasuunnitelma esittää yhden tarkemman toteutussuunnitelman sijaan strategiamaisen suunnittelukonseptin, jota voidaan käyttää kelluvan suunnittelun pohjana Suomessa. Konsepti on rajattu tutkimaan kelluvaa kotia yhden asuntomoduulin kautta. Yhdellä moduulilla voidaan tehokkaasti hyödyntää elementtirakentamista sekä alentaa kelluvan rakentamisen kustannuksia. Yhdellä asuntomoduulilla pyritään myös vastaamaan kasvavaan pienten asuntojen kysyntään. Suuremman asuntokompleksin, laajemman moduulivalikoiman tai moduulin koon muuttamisen tuomat mahdollisuudet on tässä jätetty tarkastelun ulkopuolelle.

1.3. Työn rakenne Diplomityö jakautuu kolmeen osaan: tutkielmaan, analyysiin sekä ideasuunnitelmaan.

Tutkielma Kappale 2 tarkastelee kelluvan asumisen syntyä ja kehitystä sekä niihin vaikuttaneita tekijöitä historiallisten ja modernien esimerkkien kautta. Kelluvaa asumista tarkastellaan sekä maailmanlaajuisesti että Suomen mittakaavalla. Esimerkkien pohjalta muodostetaan kattava yleiskuva kelluvasta kodista, ja havaintoja hyödynnetään seuraavan kappaleen analyysiosassa. Analyysi Kappaleissa 3 ja 4 käsitellään kelluvan asumisen ominaisuuksia ja erityispiirteitä, ja mitä eri muotoja kelluvasta asumisesta on löydettävissä rakennus- ja korttelitasolla. Nämä päätelmät perustuvat niin tekijän omiin paikan päällä te-

kemiin havaintoihin kuin taustoituksen pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. Kappaleessa pohditaan myös, mitä erityispiirteitä asumismuotoon liittyy, ja käsitellään näiden ominaisuuksien tuomia mahdollisuuksia asukkaan ja ympäristön näkökulmasta. Ideasuunnitelma Kappaleessa 5 esitetään yksi vaihtoehto suunnitella kelluvaa asumista yhden asuntomoduulin ja sen variaatioiden avulla. Suunnittelun lähtökohtana ovat edellisessä kappaleessa käsitellyt typologiat ja erityispiirteet, joita hyödynnetään työssä sekä suunnittelua ohjaavina periaatteina että konkreettisina suunnitteluratkaisuina. Suunnitelmassa esitetään asuntomoduulin varioitavuus kolmen määrittävän tekijän yhdistelmänä. Näitä tekijöitä ovat tilajako, kerrosluku sekä leikkausmuoto. Asunnon muunneltavuutta havainnollistetaan asukastarinan kautta, jossa asuntopohja muuttuu asukkaan elämänvaiheiden ja vuodenaikojen kautta.

2. Kelluvan asumisen taustaa Miten kelluva asuminen syntyi, ja millä tavoin se on muuttunut kautta historian? Missä kelluvaa asumista esiintyy nykyään? Tässä kappaleessa perehdytään kelluvan asumisen syntyyn, kehitykseen ja nykytilanteeseen sekä maailmalla että Suomessa.

2.1. Kelluva asuminen maailmalla Kelluvaa asumista löytyy kautta maailman, eri aikakausina, eri muodoissa ja eri kulttuureissa. Tämä luku selvittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kelluvan asumisen syntyyn ja miten asumismuoto on kehittynyt kautta historian, lopuksi tarkastellaan kelluvan asumisen nykytilannetta niin globaalilla kuin Suomen mittakaavalla.

2.1.1. Synty Kelluvan ja veden äärellä asumisen syntyyn on löydettävissä yhteisiä, niin maantieteellisiä kuin yhteiskunnallisia tekijöitä. Nämä tekijät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan usein kelluvan asumisen synnyn taustalla on useampi kuin yksi tekijä. elinkeino

köyhyys

Kelluva asuminen kehittyi vedestä elinkeinonsa saavien ammattikuntien asuinmuotona. Asunto saattoi toimia myös ammatinharjoittamisen välineenä ja kulkea asukkaan mukana ympäri vesistöä (Feeney 2012, s.10). Yhdysvaltain Seattlessa tukkilaiset rakensivat itselleen tukkiponttonin päälle nukkumasuojan, joka kellui alavirtaan muun tukkikuorman mukana. Polynesian ja Kaukoidän kalastajakylät ovat esimerkki pitempään vallinneesta, elinkeinolähtöisestä kelluvasta asumisesta.

Kelluvaa asumista syntyi usein taloudellisen ahdingon myötä, jonka taustalla oli esimerkiksi rakennusmaan puutteesta johtuvat korkeat tonttihinnat tai taloudellinen taantuma. Euroopassa asuntolaivat olivat aluksi hätämajoitukseksi muutettuja laivoja, mutta vakiintuivat pysyväksi asumukseksi kun rakennusmaahan ei sen vähäisyydestä johtuen ollut varaa (Lintukangas 2014, s.2). Samasta syystä kelluva asuinkulttuuri kasvoi merkittävimmin Seattlessa juuri laman seurauksena 1930-luvulla (Feeney 2012, s.8). Koteja rakennettiin laittomasti vesistön päälle, jossa ’tontista’ ei tarvinnut maksaa. Kelluvia koteja oli tuohon aikaan Seattlessa arviolta 2000.

ilmasto Kelluvaa ja erityisesti pilarityyppistä asumista on paljon alueilla, jossa maalle rakentaminen on maaperän tai ympäristön vuoksi haastavaa (Lintukangas 2014, s.2). Näitä ovat mm. säännöllisesti tulvivat alueet, suoperäiset maapohjat ja suistoalueet sekä alueet, joilla maassa liikkuvat hyönteiset ja petoeläimet aiheuttavat merkittävää uhkaa tai haittaa asumiselle. Nämä syyt vaikuttivat kelluvan asumisen syntyyn erityisesti Polynesiassa ja Hollannissa.

2.1.2. Kehitys kuva 1 : Makokon slummialue, Nigeria kuva 2 : House No: 2,. MOS Architects, 2005. Lake Huron, Kanada

< 500

> 500

Kelluvat yhteisöt edustivat pitkään köyhempää, boheemia elämäntyyliä ja asukaskunta oli usein tiettyjen ammattikuntien muodostama. Erin Feeney toteaa kirjassaan Seattle’s floating homes (2012, s.9) asuinmuodon syntyneen useissa tapauksissa laittomasti ja täysin kaupunkisuunnittelun ulkopuolella, ja asukkaiden elämäntapaa pidettiin rappiollisena ja paheksuttavana. Siitä muotoutui niin yhteiskunnallisten syiden kuin vesiympäristön muusta kaupunkirakenteesta erottama, itsenäinen asuinalueensa. Nigerian suurimman kaupungin Lagosin paaluille rakennettu slummialue Makoko on nykyajan esimerkki tästä (Gaetke 2013); miljoonakaupungin kylkeen kalastajakylästä kasvaneessa hökkelirykelmässä asuu lähteistä riippuen arviolta 25 000-400 000 ihmistä. Kelluva asuminen on kuitenkin noussut suosituksi myös varakkaampien keskuudessa mm. populaarikulttuurin ja modernien viemäri- ja sähköverkostojen myötä, ja uusille kelluville kodeille on valtavasti kysyntää suuremmissa kaupungeissa. Muun muassa romanttinen komedia Uneton Seattlessa (1993) nosti osin tahattomastikin kelluvat kodit muun länsimaisen kulttuurin tietoisuuteen (Feeney 2012, s.70). Kelluva asuminen on noussut uudeksi asumisen trendiksi myös ilmastonmuutoksen vuoksi: nouseva merenpinta ja muuttuvan ilmaston aiheuttamat tulvat ovat saaneet rannikkokaupunkien suunnittelijat etsimään uusia vaihtoehtoja ranta-alueiden suunnitteluun.

2.1.3. Nykytilanne kaavio 2: Merkittävät kelluvan ja veden äärellä asumisen keskittymät maailmalla

Kelluvien asuntojen suosiosta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa kertoo jatkuva puute ankkuripaikoista sekä korkeat myyntihinnat pienistä ja usein huonokuntoisesta kiinteistöistä. Uusia ankkuripaikkoja ja kelluvia asuinalueita on toteutettu tai kaavoitettu niukasti. Sekä Susan Mendleson opinnäytetyössään (1991) ja Timothy Hitchcox artikkelissaan (2005) toteavat, että tarjonnan puutteesta johtuen Yhdysvalloissa vanhoja asuntoja ostetaan pelkästään ankkuripaikan saamiseksi ja puretaan uuden asunnon tieltä. Vapautuville ankkuripaikoille rakennetaan suurimman kaavan salliman kerrosluvun ja –alan täyttäviä, paremmin varusteltuja luksuskoteja alkuperäisten, yksikerroksisten mökkien lomaan, jotta kalliista laituripaikasta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. Sekä Feeneyn (2012, s.48) että Mendlesonin (1991, s.147) mukaan tuloksena on usein vanhasta rakennuskannasta ja muotokielestä vahvasti poikkeavaa arkkitehtuuria, joka näyttää alueelle kuulumattomalta ja mittasuhteiltaan oudolta. Kelluvalla asumisella on pitkät perinteet Hollannissa (Mansikka 2005, s.9). Perinteisiä asuntolaivoja Amsterdamissa on noin 2500 ja koko maassa arviolta 5000. Vaikka asuntolaiva on perinteikkäin ja suosituin kelluvan asumisen muoto Hollannissa, on viime vuosikymmeninä syntynyt myös uudenlaista kelluvaa asumista. Waterbuurgissa sijaitseva IJburgin asuinalue on esimerkki modernista, tilaelementtirakenkuvat 3 ja 4: kelluvia koteja Montlakessa ja Gasworks Parksissa. Seattle, USA 2014 Kuva 5: Waterbuurtin kelluva asuinalue, Architectenbureau Marlies Rohmer, 20012011. Den Haag, Alankomaat

teisesta kelluvasta asumisesta, joka syntyi pilottihankkeena vaihtoehtona täyttömaalle rakennetuille kanava-asunnoille (kuva 5). Lisäksi kaupungeissa käytöstä poistuneiden satama-alueiden uudelleensuunnittelussa kaavoitetaan ankkuripaikkoja kelluvalle asumiselle. Myös Lontoossa ja Berliinissä on suunnitteilla vastaavia alueita. Edinburghin kaupunki käynnisti myös hiljattain hankkeen, jossa kelluvalla ekoasumisella pyritään elvyttämään Leighin kaupunginosaa (Inhabitat 23.7.2014). Pohjoismaissa kelluvaa asumista on historiallisesti esiintynyt vähän, haastavista ilmasto-olosuhteista johtuen (Lintukangas 2012, s.3). Kööpenhaminan keskustassa on muutamia kelluvia koteja sekä kelluva ravintola. Ruotsissa kelluva ja asuntolaiva-asuminen on ollut laillista vuodesta 2002, mutta Slussenin edustalla kesäkauden asuntolaiva-asuminen on sallittu jo pidemmän aikaa kaupunkikuvallisista syistä. Ensimmäinen kaavanmukaisella asuntolaiva-alueella Pampas Marinalla on ollut kelluvaa asumista jo vuodesta 1992, mutta 40 asuntolaivapaikan kaava vahvistettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Alueen suosion myötä uusia asuntolaiva-alueita on suunniteltu ja toteutettu myös muualla Tukholmassa (Lindeen 2000) ja asumismuoto on saavuttanut valtavasti suosiota (Mansikka 2005 s.4). Pääkaupunkiseudun lisäksi kelluvaa asumista löytyy mm. Kalmarista ja Malmöstä.

2.2. Kelluva asumi-

nen Suomessa 2.2.1. Taustaa Suomessa kelluvalla rakentamisella ei ole juuri perinteitä (Lintukangas 2012, s.11). Tähän on mahdollisesti syynä sekä väljä asumistiheys ja haastava ilmasto, jotka eivät ole rohkaisseet rakentamista veden päälle. Kelluvaa asumista ei ole juuri esiintynyt alueilla, jossa talviolot ja erityisesti jäätyvät vesistöt aiheuttavat haasteita rakenteille (Mendleson 1991, s.84). Asuntolaiva-asumisesta on historiassa löydettävissä joitain esimerkkejä mm. Helsingissä Suomenlinnan ja Pohjoisrannan alueilla, mutta Seattlen tai Hollannin kaltaista vakiintunutta kelluvan asumisen kulttuuria Suomessa ei ole ollut (Mansikka 2005, s.1). Elisa Lintukangas toteaa opinnäytetyössään Vesialueiden maankäytön suunnittelu (2012, s.1), että vähäisten kokemusten vuoksi kelluvan asumisen kaavoitusta ja rakentamista koskeva lainsäädäntö on puutteellista ja paikoin ristiriitaista, mikä entisestään saattaa vaikeuttaa kelluvan asumiskulttuurin syntyä Suomessa. Anu Mansikan (2005) mukaan yksi merkittävä syy toteutumattomille kelluvan asumisen hankkeille ovat säännösten ja teknisten ongelmien ohella ennakkoasenteet. Mansikka kirjoittaa, että Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan nekuva 6 : Helsingin Verkkosaaren aluesuunnitelma. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2009

gatiivinen suhtautuminen kelluvaan asumiseen on vaikeuttanut mahdollisten asuntolaivapaikkojen löytämistä, ja tämän vuoksi myös aiemmat kokeilut lopetettiin. Suhtautumisen taustalla saattaa olla sekä huoli kelluvien kotien maisemakuvallisesta vaikutuksesta että asumismuodon huono maine. Kelluva asuminen saatetaan yhdistää edelleen rappiollisiin elintapoihin ja boheemiin elämäntyyliin, joita se aikanaan edusti. Kiinnostus kelluvaa asumista kohtaan on kuitenkin kasvanut. (Mansikka 2005, s.4) Kelluvan asumisen modernisoituminen ja kasvava suosio maailmalla on myös mahdollisesti avartanut käsitystä asumismuodon todellisesta luonteesta ja muuttanut asenteita aiempaa myönteisemmäksi. Helsingin kaupunki on teettänyt aiheesta joitakin selvityksiä sekä kaavaehdotuksia, joista suurin osa ei kuitenkaan ole johtanut konkreettisiin tuloksiin. Kelluvaa asumista on käsitelty myös sekä Aalto-yliopiston että Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin harjoitustöissä. Teknillisen yliopiston opiskelija Isabella Pollak lähestyi myös aihetta kestävän kehityksen näkökulmasta diplomityössään Kasvun paikka - Sustainable housing design for a growing community in Suomenlinna (2014). Helsingin kaupungin teettämässä selvityksessä Asuntolaiva-asuminen Helsingissä (Mansikka, 2005) tarkasteltiin pääosin osana laajempia aluesuunnitelmia.

2.2.2. Nykytilanne Suomessa on viime vuosina toteutettu joitakin yksittäisiä kelluvia koteja. Kelluvaan rakentamiseen erikoistunut Marinetek on rakennutti Helsingin Keilaniemeen koetalon, jolla oli tarkoitus testata rakenteiden soveltuvuutta Suomen oloihin (Kelluvien asuntojen teknistaloudellinen selvitys 2006, s.15) Yritys toteutti myös kelluvat kodit Lappeenrannan ja Porin asuntomessuille. (Lintukangas 2012, s.5) Porin Reposaareen kaavoitettiin asuntomessuja varten noin 26 kelluvan kodin asuinalue, josta toteutettiin kuitenkin vain kaksi mallitaloa (Yle Satakunta 27.6.2011). Talot eivät menneet kaupaksi korkean hintansa vuoksi, ja loput kelluvan asuinalueen toteutuksesta peruttiin kustannusten ja vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Helsingissä on lisäksi tiettävästi noin kymmenkunta asuntolaivaa ja mahdollisesti joitakin ympärivuotisessa asuinkäytössä olevia aluksia, joita ei ole rekisteröity asuntolaivoiksi (Peltola 2013, s.25). Asuntolaivapaikkoja sijaitsee mm. Hietalahden rannassa, Pohjoisrannan Halkolaiturissa sekä Verkkosaaressa. Verkkosaaren kiinnityspaikat tosin poistuvat alueelle rakennettavan kelluvan asuinalueen myötä. Asuntolaivojen asema Helsingissä on kuitenkin ongelmallinen. Pitkäaikaiseen kiinnitykseen tarkoitettuja paikkoja ei kaupungista löydy , sillä ympärivuotinen asuminen asuntolaivassa on laitonta ja pysyvä osoite tulee löytyä muualta. Laituripaikan löytäminen on myös hankalaa ristiriitaisista määräyksistä johtuen, vaikka satamapäälliköt ovatkin myönteisiä asuntolaivojen sijoittamiselle satamiinsa (Mansner 2014).

kuva 7 : kelluva huvila Porin Reposaaressa. Marinetek Oy, 2008 kuva 8 : Marinetekin koetalo Espoon keilaniemessä 2002 kuva 9 : Blueh2omes-koetalo talvitestissä Mustikkamaalla. Blue Home, 2013

Suomessa on myös muutamia muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettuja kelluvia rakennuksia. Jäänmurtoon ja öljynpoistoon erikoistuneen Arctia-yhtiön kelluva pääkonttori sijaitsee Helsingin Katajanokassa, vastapäätä yhtiön jäänmurtajien laituria. Toimistorakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto K2S ja se valmistui vuonna 2013. Ympäri maata on myös paljon kelluvia saunoja (Lintukangas 2012, s.5). Tampereella vuokrattavien saunojen suosio oli niin suuri, että ne kiellettiin pesuvesien aiheuttaman ympäristöhaitan vuoksi. Kelluvia koteja nykyhetkellä on Suomessa vain muutama, mutta tilanne on lähitulevaisuudessa muuttumassa. Kaavoitushankkeita kelluville asuinalueille on käynnissä lukuisia, pääosin pääkaupunkiseudulla. Helsingin ensimmäinen kelluvan asumisen mahdollistava kaava hyväksyttiin osana Kalasataman uutta aluesuunnitelmaa vuonna 2012 (Lintukangas 2012, s.50). Verkkosaaren kelluvan kylän oli määrä olla valmiita vuonna 2015, mutta Verkkosaarenrannan rakentamisen viivästyttyä asuinalueen arvioidaan valmistuvan aikaisintaan 2019 (Peltonen 2014). Lisäksi Herttoniemeen tulee Kipparlahden vuonna 2012 hyväksytyn asemakaavan myötä alueelle 21 kelluvaa asuntoa ja 6 asuntolaivapaikkaa. (Peltola 2013, s.25). Helsingin kaupungille tehdyissä selvityksissä kelluvaa asumista ehdotetaan myös mm. Jätkänsaareen, Suomenlinnaan, Kaisaniemenrantaan, Puotilan venesatamaan ja Kruunuvuorenrantaan. (Mansikka 2005; Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista 2013). Espoon Finnoonsataman ideakilpailun joissain kilpailuehdotuksissa esiteltiin kelluvaa asumista. (Finnoonsataman kansainvälinen ideakilpailu arvostelupöytäkirja 2012) Pääkaupunkiseudun lisäksi kelluvia asuinalueita on suunnitteilla mm. Turun Lauttarantaan ja Lappeenrantaan Rauhan sataman alueelle (Lintukangas 2102, s. 45-53).

2.3. Tulevaisuus Kelluvan rakentamisen suosion voidaan odottaa kasvavan tulevaisuudessa. Kelluva asuminen on rakennustekniikan ja teknologian kehityksen myötä muuttunut boheemista hökkelikylästä moderniksi luksusasumiseksi, ja siihen liittyvät ennakkoasenteet ovat muuttuneet myönteisemmäksi sekä maailmalla että Suomessa. Ilmastonmuutos, tiivistyvät kaupungit ja kasvava kiinnostus kestävään kehitykseen ja ympäristönsuojeluun ovat vahvistaneet kelluvan asumisen asemaa tulevaisuuden vaihtoehtoisena, ekologisena asumismuotona. Myös teknologian nopea kehitys mahdollistaa tulevaisuudessa entistä villimpien ideoiden toteuttamisen. Kehitteillä on lukuisia hankkeita eri puolilla maailmaa, vaihdellen ekologisista kelluvista kylistä aina kokonaisiin kelluviin luksuskaupunkeihin. Suomessa kelluvasta asumisesta puhuttaessa huomio on keskittynyt lähinnä kaavoitukseen liittyviin haasteisiin sekä laajempien kelluvien asuinalueiden suunnitteluun. Kelluvan asumisen erityispiirteet ja näiden kautta mahdollisuudet etenkin tiiviissä kaupunkimiljöössä ovat kuitenkin jääneet vaille tarkastelua. Helsingin kaupunki on teettänyt selvityksiä kelluvan ja asuntolaiva-asumisen mahdollisuuksia, mutta konkreettisia seurauksia näillä selvityksillä ei Kipparlahteen syntyneitä asuntolaivapaikkoja lukuun ottamatta ole ollut. Selvitykset on lisäksi tehty lähinnä kaavoituksellisesta näkökulmas-

ta, ja itse asumismuodon tarkastelu jää lähinnä termien selittämisen tasolle. Käynnissä olevia hankkeita tarkastelemalla voidaan havaita, että kelluva asuminen visioidaan ensisijaisesti laajempina kokonaisuuksina, jotka sijoittuvat Verkkosaaren hanketta lukuun ottamatta urbaanien keskittymien ulkopuolelle. Suunnitellut asunnot ovat poikkeuksetta yli sadan neliön omakotitaloja, jotta kaavoitetuista tonteista saataisiin mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty. Tämän kaltaisella suunnittelulla syntyvä asuminen on kuitenkin suunnattu vahvasti tietyn asuntokunnan ja varakkuusluokan tarpeisiin eikä se suurten kustannustensa, tilantarpeensa ja mittakaavansa vuoksi merkittävästi kehitä asumisen kulttuuria saati hyödynnä kaikkia kelluvan asumisen mahdollisuuksia. Tämä diplomityö tutkii, mitä muuta kelluva asuminen voisi olla ja miten sen ominaisuuksia hyödyntämällä voitaisiin luoda uudentyyppistä, monimuotoista kaupunkiasumista ja tuoda kelluva asuminen myös laajemman käyttäjäkunnan ulottuviin. kuva 10 : tulevaisuuden kelluva kaupunki. AT Design Office, 2014 kuva 11 : Floating Island, Robert Smithson, 2005. New York, USA. kuva 12 : Verkkosaaren kelluvat kodit, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2010

3. Mitä on kelluva asuminen? Millä tavoin kelluva asuminen eroaa muista veden äärellä asumisen muodoista? Tässä kappaleessa selvitetään, miten kelluva asuminen määritellään ja missä muodoissa sitä esiintyy. Lisäksi tutkitaan, mitä typologioita kelluvasta asumisesta on asuntoja korttelitasolla löydettävissä ja millä tavoin se erottuu muusta asumisesta.

kanavatalo

paalutalo

amfibi-

veteen rajautuva, maalle perustettu asumus

veden ylle paaluille rakennettu asumus

maalla lepäävä talo, joka...

”vesiasumus” kaavio 3 : veden äärellä asumisen muodot maalle rakennetusta täysin kelluvaan asumukseen

3.1. Kelluvan asumisen muodot Veden äärelle tai päälle rakennetuista asumuksista käytetään yleisnimitystä water dwelling (suom. ”vesiasumus”) (Kelluvan asumisen teknistaloudellinen selvitys 2006, s. 6). Suurin osa näistä kodeista ei kuitenkaan varsinaisesti ole kelluvaa asumista. Veden päälle sijoittuvat asumukset voidaan kategorisoida perustustavan mukaan (kaavio 3). Kelluvalla kodilla tarkoite-

taan nimenomaan sellaista asumusta, joka kelluu vapaasti veden varassa. Tämä diplomityö keskittyy tutkimaan yksinomaan kelluvaa asumista, ja paalu- ja kanavatalot jäävät pidemmän tarkastelun ulkopuolelle. Ne ovat kuitenkin tärkeässä osassa tarkasteltaessa kelluvan ja muun vesiasumisen syntyä ja kehitystä.

talo ...veden tulviessa nousee kellumaan

kelluva talo

asuntolaiva

ponttonin varassa kelluva asumus

usein laivamainen asumus, joka voi liikkua oman moottorin avulla

kelluva asumus

Kelluva asuminen voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: kelluva talo ja asuntolaiva. Asuntolaiva voi olla kelluva talo, mutta kelluva talo ei välttämättä ole asuntolaiva. Käsitteet menevätkin usein sekaisin. Esimerkiksi englannin kielen termi houseboat juridisesti tarkoittaa nimenomaan asuntolaivaa. Vastaava lainmukainen termi kelluvalle kodille (ei-asuntolaivalle) on floating home. Puhekielessä termejä käytetään kuitenkin jatkuvasti ristiin puhuttaessa kaikenlaisesta kelluvasta asumisesta. Tämä on ymmärrettävää, sillä kelluvan asumisen monimuotoisuuden vuoksi on vaikea ulkoisesti erottaa asuntolaivaa ja kelluvaa taloa toisistaan. Juridisesti näitä kahta lähes samaa asumismuotoa käsitellään kuitenkin eri tavalla.

Kelluvaa taloa kohdellaan suunnittelussa ja kaavoituksessa kuin tavallista asuinrakennusta (Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista 2013, s.5). Siihen pätevät normaalia asuinrakentamista koskevat palomääräykset, pelastustiet, esteettömyysvaatimukset sekä kunnallistekniikkaliitännät. Vaikka kelluva talo voikin käytännössä liikkua, katsotaan se suunnittelussa staattiseksi asumukseksi joka paikalle kuljetuksen jälkeen ankkuroidaan pohjaan eikä sen jälkeen ole tarkoitettu liikutettavan. Kelluvia taloja suunnitellaan lisääntyvissä määrin suurempina asuinaluekokonaisuuksina, jotka usein sijoittuvat urbaanien keskittymien ulkopuolelle. Kelluva talo on yleisesti kooltaan suurempi ja arkkitehtuuriltaan talomaisempi kuin asuntolaiva.

Asuntolaiva on yleisen käsityksen mukaan juuri sitä, miltä se kuulostaakin: laiva, jossa asutaan. Todellisuudessa se voi olla paljon muutakin: toisin kuin kelluvan kodin, asuntolaivan tulee olla siirrettävissä vesitse joko hinaamalla tai omalla moottorilla (Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista 2013, s.5). Asuntolaivaksi katsotaan siis laivasta muokattu asuintila, laivan rungon päälle erikseen rakennettu asunto tai muu kelluva ja liikuteltava asumus. Asuntolaivat ovat liikuteltavuutensa vuoksi pienempiä ja asuintiloiltaan rajatumpia kuin kelluvat talot. Muoto on myös pitkulaisempi kuin kelluvalla talolla. Asuntolaiva-alueilla voidaan havaita kelluvaa taloa enemmän vaihtelevuutta rakennuskannassa. Niin uusien kuin vanhojenkin asuntolaivoja joukosta löytyy lukuisia esimerkkejä, jotka ovat luonteeltaan enemmän talomaisia kuin laivamaisia, ja asuntolaivaksi luokiteltua alusta onkin yhä vaikeampi erottaa kelluvasta talosta. Asuntolaivaluokitus vaikuttaa merkittävästi myös kelluvan asuinalueen mitoitukseen. Asuntolaivoja koskevat määräykset ovat usein jokseenkin samat kuin muiden alusten, minkä vuoksi niitä voidaan sijoittaa tiiviimmin kapeammille tonteille. Kelluvat talot katsotaan Suomes-

sa erillispientaloiksi ja näin vaativat vähintään kahdeksan metrin etäisyyden paloturvallisuuden takia. Näin ollen asuntolaivoiksi luokiteltuja asumuksia voitaisiin kaavoittaa myös pienemmille vesitonteille esim. kaupunkien keskusta-alueille ja venesatamien yhteyteen. Esimerkiksi Seattlessa minimietäisyys kaikille kelluville rakennuksille seinästä seinään (ei kelluvasta rakenteesta kelluvaan rakenteeseen) on 10 jalkaa (n. 3 m), poikkeustapauksissa 6 jalkaa (n. 1,8m) (Mendleson 1991, s.146). Tämä rajanveto kelluvan talon ja asuntolaivan välillä on osaltaan vaikuttanut asumismuodon luonteeseen ja rajoittanut uudenlaisen kelluvan asumisen syntyä. Kategorisoinnin myötä asumismuodot nähdään usein kummankin käsitteen ääripäänä; kelluva koti on paikallaan kelluva pientalo ja asuntolaiva asuttava laiva. Käsitteiden vapaampi tulkinta tai niitä yhdistävät erityispiirteet on jätetty joko vähälle tai täysin vaille tarkastelua, mikä näkyy myös uusissa kelluvan asumisen hankkeissa. kuva 13: Salmon Beachin paalutaloyhteisö. Tacoma, USA 2014

3.2. Typologiat Kelluvan asumisen rakennuskanta on, kuten edellä todettiin, monimuotoinen ja kirjava. Olemassa olevia kelluvia yhteisöjä tarkastelemalla voidaan kuitenkin havaita yhtäläisyyksiä mm. muodon, tilojen sijoittelun kuin näkymien suhteen. Tässä kappaleessa tarkastellaan kelluvan asuinrakentamisen yleispiirteitä ja niiden taustalla vaikuttaneita tekijöitä sekä kortteli- että rakennustasolla.

3.2.1. Kelluva kortteli Kelluvan asumisen perusyksiköksi katsotaan yhden asuntokunnan kelluva talo, mutta kelluvaa asumista esiintyy lähes aina tiiviinä rykelminä. Pienistä asuinyksiköistä koostuva kelluva kortteli muokkautuu usein ympäristönsä mukaan, ja asuinalueen suunnittelussa on usein otettu vaikutteita vene- ja laivasatamista. Kelluvassa asumisessa on kuitenkin vakiintuneita

korttelitypologioita, joihin ovat vaikuttaneet mm. tontin leveys ja vesialueen liikennöinnin määrä. Alla mainitut typologiat ja käsitteet ovat kirjoittajan itsensä kehittämiä, ja perustuvat sekä aiheesta kerättyyn kirjalliseen materiaaliin että paikalla tehtyihin havaintoihin Seattlessa ja Amsterdamissa.

I-kortteli Kelluvat kodit ovat kiinnittyneet yhteen, rantaan nähden pitkittäiseen laituriin. Kapealla kanavatai jokitontilla kelluvat kodit sijaitsevat laiturissa pitkittäin, jättäen näin riittävän vesiväylän muille aluksille. Leveämmällä vesialueella kodit ovat kiinni laiturissa poikittain. Tätä korttelimallia löytyy paljon Britanniasta, Keski-Euroopasta ja erityisesti Hollannista.

II-kortteli Tämä on variaatio edellisestä. Mikäli tilaa jää riittävän leveälle kulkuväylälle, on kelluvia asuntoja mahdollista sijoittaa pitkittäis- tai poikittaiskiinnityksellä vesialueen, esimerkiksi leveähkön salmen molemmin puolin. Tätä korttelimallia löytyy Portlandista, Seattlen Portage Baysta ja Lontoosta Thames-joen varrelta.

Kampakortteli Tämä korttelimalli on yleisesti käytetyin ja suosittu nykyaikaisessa kelluvassa rakentamisessa, kun suurehkolle tontille sijoittuu laajempi kelluvien asuntojen kokonaisuus. Kelluvat kodit sijoitetaan molemmin puolin poikittain pistolaiturin varrelle. Kun tontin syvyyttä ei ole rajattu, tämä korttelimalli on tehokkaampi kuin vain rannan varrelle sijoitettu kampakortteli. Pistolaitureita voidaan sijoittaa riittävin etäisyyksin koko korttelin leveydeltä. Korttelimallia käytetään mm. Seattlen Eastlakessa, Tukholman Pampas Marinassa sekä Hollannin Waterbuurgin kelluvassa korttelissa.

IJ-kortteli Tämä on pistolaiturin variaatio, jossa toinen pistolaitureista kaartuu toisen eteen muodostaen suljetumman, sisäpihamaisen alueen korttelin keskelle. Ulkokehälle sijoitetaan massaltaan ja syväykseltään isompia kelluvia asuntoja ja asuntolaivoja, jotka osin suojelevat sisäkehän pienempiä asuntoja sään ja suuremman aallokon vaikutuksilta. Tämä korttelimalli on yleinen Seattlessa.

U-kortteli Pistolaiturit voivat olla yhteydessä toisiinsa, jolloin syntyy umpikorttelimainen U:n muotoinen kortteli. Korttelin luonne on muita julkisempi, sillä laituri voi toimia myös osana rannan ulkoilureittiä. Helsingin Verkkosaareen kaavoitettu kelluva asuinalue on esimerkki umpikorttelimaisesta mallista, jossa sisäkehälle pääsy on mahdollistettu pistolaitureita yhdistävin silloin joiden alta mahtuu kulkemaan pienellä veneellä.

3.2.2. Kelluva koti Vaihteleva rakennuskanta ja käyttäjien mielikuvitukselliset rakennusratkaisut tekevät kelluvan kodin yleispiirteiden määrittelemisestä haastavaa. Asuinympäristön luonne ja merellisen kulttuurin perintö ovat kuitenkin havaittavissa joinakin kelluvia koteja yhdistävinä piirteinä. Opinnäytetyössään A Design Vocabulary for Floating Home Communities (1989) Pamela Hidaka on koonnut kattavasti Seattlen kelluvien kotien suunnitteluratkaisuja aina rakennusmassan muodosta käytettyihin detaljeihin. Vaikka Hidakan tekemä analyysi keskittyykin lähinnä Seattleen, voidaan sen katsoa pätevän myös

yleisesti kelluvaan asumiseen erityisesti länsimaissa. Tätä diplomityötä varten tehty typologiatarkastelu perustuu sekä Hidakan analyysiin että tekijän omiin havaintoihin. kaavio 4: yleisimmin käytetyt julkisivumateriaalit kelluvassa rakentamisessa. Rakennusmateriaalit haalittiin perinteisesti lähiympäristöstä, minkä vuoksi puuta käytettiin paljon. Moderneissa kelluvissa kodeissa käytetään haastavien olosuhteiden vuoksi myös metalliverhousta ja lasikuitupinnoitusta.

lasikuitu

puu

metallikasetti

päre

kelluvan kodin tyyppipiirteitä

rakennusmassa on pitkänomainen ja kapea. Tämä johtuu sekä ahtaasta korttelirakenteesta, asuntolaivaperinteestä sekä asunnon kuljetettavuustarpeesta.

sisätilat aukeavat pääosin rakennusmassan lyhyistä päistä. kohti laituria ja vesistöä. Päänäkymät avataan usein laajalti kohti vesistöä.

näkymien avaaminen vaikuttaa myös tilaratkaisuihin. Yksityisemmät tilat kuten makuuhuone ja pesutilat sijaitsevat laiturin puolella, ja oleskelutilat sijoitetaan avoimempien päänäkymien yhteyteen.

ulkotilat sijaitsevat rakennusmassan molemmissa päissä. Laiturinvastainen ulkotila on usein pienempi ja toimii etupihan tavoin, ja suurempi ulkotila avautuu vesistöön.

rakennus on ympärikuljettava tai kierrettävissä vähintään toiselta sivulta. Tämä on nykyaikaisissa kelluvissa asunnoissa usein myös vaatimus paloturvallisuuden vuoksi.

ulkotiloja käytetään ulkovälineiden, polkupyörien ja muun tavaran varastointiin sisätilojen rajoitettujen säilytysmahdollisuuksien vuoksi. Patiolla on usein myös kiinnityspaikka pienelle veneelle.

yleiset rakennusmassan leikkausmuodot ja niiden ajallinen kehitys

Kelluva koti oli alunperin pieni, yksikerroksinen ja massaltaan yksinkertainen rakennus. Kokoa rajoittivat kelluvan rakenteen kantokyky, rakennusmateriaalien vähyys sekä aiemmille aikakausille tyypillinen tiiviimpi asumiskulttuuri. Kattomuodoista perinteisesti yleisimpiä ovat olleet harjakatto ja laivanrakennuksesta periytyvä tynnyrikatto.

Nykyisessä korttelikuvassa näkyvät kaikki kehityksen vaiheet, vaikka matalia yksikerroksisia koteja näkyykin yhä vähemmän. Korttelin muotokieli on hyvin vaihtelevaa ja eläväistä.

Tilantarpeen kasvaessa ja korttelien tiivistyessä ainoa laajennussuunta on usein ylös. Kattotiloja otetaan paljon käyttöön ulkotilojen jatkeena. Kattoterasseilta avautuu myös erinomaiset näkymät ympäröivään kortteliin. Myös sisätiloja laajennettiin ylöspäin. tyypillisiä olivat joko koko massan mittaiset tai osittaiset korotukset, joilla saatiin matalaa parvi- tai nukkumatilaa sekä väljempi, julkisempi pohjakerros.

Modernit kelluvat kodit ovat lähes poikkeuksetta kaksi- tai kolmikerroksisia. Tontit ovat lisääntyneen kiinnostuksen ja rajoitetun ankkuripaikkamäärän vuoksi kalliita, ja rakennusala käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Ulkotilat ovat uudemmissa kelluvissa kodeissa sijoitettu usein katolle, jotta suurin osa ponttonin pinta-alasta saadaan asuinkäyttöön.

3.3. Kelluvan asumisen erityispiirteet Kelluvassa asumisessa on joitakin merkittäviä eroja verrattuna tavanomaiseen asumiseen. Vaikka kelluvassa asumisessa voidaan luonnollisesti hyödyntää myös muita asuntosuunnittelun menetelmiä, tulisi nämä erityispiirteet huomioida ensisijaisesti pohdittaessa kelluvan asumisen mahdollisuuksia, jotta asumismuodon luonne säilyisi.

3.3.1. Vesi Vesi asuinympäristönä on huomattavin ero tavanomaiseen asumiseen. Vesiympäristö houkuttelee samanhenkisiä asukkaita kelluviin asuinyhteisöihin. Yhteisten näkemysten ja arvojen vuoksi asuinalueen yhteisöllisyys on usein vahva. Myös vesi elementtinä vaikuttaa asumiskokemukseen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Veden voi aistia kelluvassa kodissa jatkuvasti: ikkunasta näkyvät maisemat, ulkoa kuuluvat veden liikkeen (ja vesiliikenteen) äänet, ilmassa mahdollisesti tuoksuva suolainen merivesi sekä asunnon hienoinen keinunta muistuttavat asukasta poikkeavasta asuinympäristöstä. Vuodenajat, luonnonvoimat ja säätilat tuntuvat voimakkaammin kelluvassa asumisessa, sillä vesi elää säiden mukaan. Luonnonläheisyys on tärkeää niin kelluvassa asumisessa kuin suomalaisessa asumiskulttuurissakin. Veden positiivista vaikutusta ihmisen henkiseen hyvinvointiin on myös tutkittu. Esimerkiksi Journal of Environmental Psychology – lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (White et al. 2010) koehenkilöille näytettiin kuvia kaupunki- ja luontoympäristöistä, joissa joko oli tai ei ollut vettä. Näistä koehenkilöt kokivat vettä sisältävät kuvat miellyttävimmiksi. Vesi koetaan miellyttävänä maiseman kiinnekohtana ja sillä on todettu olevan erityinen vaikutus myös hyvinvointiin. Samoin vettä sisältävät kuvat loivat koehenkilöihin positiivisempia affekteja ja ne koettiin elvyttävämpinä. Veden läheisyys näkyy myös arkkitehtuurissa.

Kelluvassa rakentamisessa näkyy usein paljon merellisiä vaikutuksia, minkä taustalla on vesielementin lisäksi asumismuodon syntyperä kalastajien ja muiden vesistöstä elinkeinonsa saavan väestön asuintapana (Hidaka, 1989). Koska kelluva asuminen oli alunperin köyhemmän väestön asuttamaa, käytettiin rakennusmateriaaleina ympäristöstä haalittua puutavaraa. Esimerkiksi Yhdysvaltain länsirannikon vanhemmista kelluvista kodeista löytyy usein vesistöstä ja rannalta löytyneitä puunkappaleita sekä purettavista laivoista peräisin olevia ovia, ikkunoita ja muita yksityiskohtia. Tätä käytettiin pitkään myös tyylikeinona, jota moderneissa kelluvissa kodeissa ei enää näy (Hidaka 1989 s.47; Mendleson 1991 s.144-145). Merellisyyttä onkin moderniin kelluvaan asumiseen tuotu hieman eri tavalla. Kelluvan kodin merellistä tai vedenläheistä luonnetta on usein lähestytty kokonaisvaltaisemmin ja ’merellisten’ yksityiskohtien käyttö on viitteellisempää: rakennuksen massoittelu on esimerkiksi assosioitu jäävuoriin, poijuihin tai nurin käännettyihin veneisiin. kuva 14: asuntolaiva Sausalitossa. Kuva : Emily Riddell, USA kuva 15: jäävuoren muotokieltä henkivä Iceberg. Daniel Andersson, 2010. kuva 16 (oikea): TTY:n kelluva kotikurssin harjoitustyö. Jarek Sedlak 2008

3.3.2. Liikuteltavuus Kelluva koti voi myös liikkua. Ponttonin päällä kelluva rakennus voidaan siirtää joko hinaamalla tai oman moottorin avulla paikasta toiseen ilman mittavia toimenpiteitä, pysyviä jälkiä tai vahinkoa ympäristölle. Liikkuminen ei kuitenkaan ole ollut asumistavalle itseisehto, kuten esimerkiksi nomadisessa tai asuntovaunu-asumisessa vaan ennemminkin asuinympäristön mahdollistama ominaisuus. Kelluva

asuminen harvoin on säännöllisesti liikkuvaa: hätäasumisena syntynyt asuinmuoto liikkui paikasta toiseen lähinnä pakon edessä. Kelluvan kodin täytyy nykytekniikallakin ainakin väliaikaisesti olla liitettynä sähkö- ja viemäriverkkoon. Liikuteltavuus avaa kuitenkin paljon mahdollisuuksia kelluvalle asumiselle, joita käsitellään kappaleessa 4.

3.3.3. Pieni mittakaava Kelluva asuminen on pientä, niin mittakaavaltaan kuin asuinneliöiltään (Mendleson 1991, s.144). Laivoihin ja aluksiin muokatuilla asuintiloilla on lähtökohtaisesti ollut hyvin rajattu määrä neliöitä käytettävänä, mutta myös tukki- ja katamaraanityyppisille lautoille rakennetut asumukset on pidetty pienenä; kelluvan perustuksen kantokyky on ollut rajattu, ja rakennus tarkoitettiin kattamaan vain välttämättömät asumisen vaatimukset. Tämä näkyy asumisratkaisuissa mm. mielikuvituksellisina säilytysratkaisuina ja sekä tilojen että kalusteiden monikäyttöisyytenä. Lisäksi, koska asumismuotoa ei ulkoisesti suunniteltu vaan käyttäjät itse rakensivat itselleen ja perheelleen, vakiintui yhden kotitalouden mittakaava kelluvan kodin perusyksiköksi. Nykyaikaisten rakennustekniikoiden ja –menetelmien myötä rakennetaan yhä suurempia kelluvia koteja, ja kelluva asuminen on muuttumassa tavanomaisemmaksi. Pienimuotoisuus ja ’ylimääräisestä’ asuintilasta luopuminen on

kuitenkin edelleen tärkeä osa kelluvan asumisen identiteettiä. Pienellä mittakaavalla saattaa myös olla merkitystä vesiympäristön aistimiseen. Pienemmät kelluvat kodit ovat selkeämmin luonnonvoiman armoilla, ja elävät sen muutosten mukana. Suuremmat asuntokompleksit rakennetaan sekä tehokkuuden että rakennusteknisten vaatimusten myötä uhmaamaan veden vaikutuksia, ja usein vain osa asunnoista sijaitsee veden välittömässä läheisyydessä. Näissä vesi ei välttämättä välity yhtä voimakkaasti asuintiloihin, ja veden läheisyys voi tuntua sekä fyysisesti että psyykkisesti etäisemmältä.

kuva 17: asuntolaivan innovatiivisia säilytysratkaisuja Gasworks Marinassa. Seattle, USA 2014

3.3.4. Asukkaan näköinen koti Kelluva koti on ollut vahvasti käyttäjän suunnittelema asumus. Tavanomaisesti asukkaan itsensä rakentamassa kodissa on tuotu esiin omaa persoonallisuutta, ammattia tai kulttuuria. (Feeney 2012, s.47; Mendleson 1991, s.144). Rakennusmassan vaihteleva muoto, kirkkaat värit, ornamentiikka, keräillyt tai kierrätetyt materiaalit sekä merelliset yksityiskohdat ovat olleet tyypillisiä kelluvassa asumisessa, ja kahta samanlaista rakennusta asuinyhteisöistä tuskin löytyy. Modernissa kelluvassa asumisessa asuntojen personointi on vähentynyt huomattavasti, ja asumismuodon suosion ja asukkaiden varakkuuden kasvaessa gentrifikaatio uhkaa myös perinteistä kelluvaa asumista (Feeney 2012, s.99). Esimerkkejä käyttäjälähtöisestä kellu-

vasta suunnittelusta kuitenkin on löydettävissä myös modernissa kelluvassa asumisessa. Arkkitehtitoimisto Verheijen Verkoren Knappers de Haanin (suunnittelemissa, Alankomaiden Almereen rakennetuissa kelluvissa asunnoissa vain keittiö- ja märkätilat sekä tekniset tilat sisältävä osa on ennalta suunniteltu ja rakennettu, muun osan suunnittelusta päättää asukas itse (Kelluvien asuntojen teknistaloudellinen selvitys 2006, s.6). Kelluvassa asumisessa tulisikin edelleen rohkaista asukaslähtöistä suunnittelua vaikkapa loft-tyyppisen suunnittelun kautta. kuva 18: taiteilijan kelluva koti ’Exbury Egg’, PAD studio & SPUD studio. Exbury, Englanti 2013

4. Kelluvan asumisen mahdollisuudet Kuten kappaleessa 3.4. todettiin, tietyt ominaisuudet ovat erityisen merkittäviä kelluvassa asumisessa, ja muodostavat kyseisen asumiskulttuurin perustan. Näitä piirteitä tulisi ylläpitää ja vahvistaa myös tulevaisuudessa, jotta asumismuodon luonne säilyisi. Erityispiirteet katsotaan tässä työssä asumiskulttuurin suojelemisen lisäksi voimavarana; mitä nämä ominaisuudet mahdollistavat, ja miten niitä voidaan hyödyntää suunniteltaessa parempaa asuin- ja kaupunkiympäristöä? Mahdollisuuksia tarkastellaan niin kontekstin kuin asukkaankin näkökulmasta.

4.1. Mahdollisuudet ympäristön kannalta Kelluva asuminen voi sijaita monenlaisessa ympäristössä, aina tiiviistä kaupunkimiljööstä lähes koskemattomaan luonnonmaisemaan. On kuitenkin oleellista pohtia, missä kontekstissa kelluva koti on vahvimmin vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, ja miten kelluvan asumisen konteksti ja asumismuoto voivat tukea toisiaan. Tästä syystä kelluvan asumisen mahdollisuuksia käsitellään tässä kappaleessa lähinnä kaupunkiympäristön kannalta, jossa kelluva kodin ja ympäristön vuorovaikutus on vahvempi. Hyvin suunnitellulla ja sijoitetulla kelluvalla asumisella on kaupunkiympäristöön positiivinen ja monipuolistava vaikutus. Anu Mansikka kirjoittaa selvityksessään (2005, s. 19), että sopivasti sijoitettuina kelluvilla kodeilla voi olla yhdyskuntaturvallisuutta lisäävä vaikutus, samoin kuin muullakin asutuksella. Kelluva asuminen voi täydentää kaupunkiympäristöä kahdella tavalla: sekä fyysisesti että toiminnallisesti.

4.1.1 Vesi uuden rakentamisen alustana Kelluvan asumisen suosiota voidaan osaltaan selittää teknologian kehittymisellä ja asumistavan modernisoitumisella, mutta kasvanutta kysyntää niillä ei täysin pystytä perustelemaan. Globaalin kysynnän kasvun taustalla onkin pääosin kaksi syytä: ilmastonmuutos ja tiivistyvät kaupungit. Molempien syiden taustalla on asumusta kelluttava vesi. Asumismuoto on juuri siitä poikkeuksellinen, että se on nykyrakentamisen tavoista ainoa, joka pystyy sekä luomaan uutta rakennusmaata ahtaaseenkin kaupunkirakenteeseen että mukautumaan joustavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vedenpinnan muutoksiin. Vesistöt ovat aina olleet luontevia kaupunkien sijoittumispaikkoja, sillä vesi oli ja on ihmisille

edelleen elinehto. Kaupunkien vesialueet ovat kuitenkin luonnollisesti jääneet rakentamatta. Vesiliikenne ja satamatoiminta keskusta-alueilla on vähentynyt teollistumisen myötä, ja vesiympäristöt ovatkin nykyään lähinnä virkistys- ja pienveneilykäytössä. Kelluva asuminen pystyy hyödyntämään näitä vesialueita ja ’luomaan’ rakennusmaata käytännössä tyhjästä, mikä mahdollistaa kaupunkirakenteen tiivistämisen myös alueilla, joissa perinteiseen täydennysrakentamiseen ei ole mahdollisuutta. Kelluva asuminen voi tarjota myös edullisemman vaihtoehdon täydennysrakentamiselle, sillä keskeisillä keskusta-alueilla tonttien hinnat ovat sijainnin ja kysynnän vuoksi usein korkeat, mikä heijastuu myös asuntojen hinnassa. Täy-

dennysrakentamisen tarvetta voidaan kelluvan asumisen avulla myös hajauttaa pienempiin asuinyksiköihin kaupungin eri puolille . Näin mahdollisia uuden rakentamisen alueita voi löytyä paljon jopa aivan kaupunkien keskustoista, sillä kuten kappaleessa 3.2. todettiin, korttelirakenne on hyvin joustava ja sopeutuu kunkin tontin olosuhteisiin. Tämän vuoksi monen kokoiset ja –muotoiset urbaanit vesialueet sopivat kelluvaan asumiseen. Kelluvalle kodille ominainen pieni mittakaava mahdollistaa myös pienikokoisempien vesialueiden hyödyntämisen ilman, että kaupunkitila tukkeutuu. Esimerkiksi Amsterdamissa kapeat asuntolaivat reunustavat kaupungin kanavien rantoja tukkimatta näkymiä tai vesireittejä. Tämänkaltainen kaupunkirakennetta täydentävä kelluva asuminen sopisi hyvin myös osaksi Suomen suurempien kaupunkien tiivistämishankkeita. Kelluvan asumisen suosio on myös ilmastonmuutoksen myötä nousussa, ja tulva-alueiden rakentamiskulttuurissa on toistamiseen pettäneiden pato- ja tulvavalliratkaisuiden myötä tapahtumassa asennemuutos. Veden nousu nähdään entistä useammin pelkän uhan sijasta osana väistämätöntä tulevaisuutta ja jopa mahdollisuutena luoda uudenlaista asuinympäristöä. Esimerkiksi Alankomaissa uudeksi kansalliseksi yhdyskuntasuunnittelun lähtökohdaksi on otettu nk. leven met water (suom. ”elää veden kanssa”), jossa vettä hyödynnetään rakennusalustana sen sijaan, että taisteltaisiin sitä

vastaan (Schweighöfer 2014). Tämä periaate suosii kelluvaa rakentamista ja on koettu myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia paremmin ennakoivaksi rakennustavaksi kuin maan kuivattaminen tai täyttäminen. Mikäli ilmastonmuutoksen vaikutusten voidaan olettaa jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen, voi kelluva asuminen osoittautua paremmaksi ja kauaskantoisemmaksi ratkaisuksi kuin maata muokkaavat pato- ja pengerrysratkaisut myös kustannusten, kestävän kehityksen ja ympäristövaikutusten kannalta. Hollantilainen ajattelutapa ei välttämättä edes edellytä ilmastonmuutoksen uhkaa, vaan se voidaan nähdä myös laajempana asumisen filosofiana; leven met water on asumista, joka sopeutuu ympäristöönsä, ei päinvastoin. Kelluva asuminen on siis varteenotettava asumismuoto tulvien uhkaamilla alueilla sekä tiheään rakennetuissa kaupunkiympäristöissä, mutta sen mahdollisuudet eivät rajoitu vain ilmastonmuutokseen tai kaupunkirakenteen täydentämiseen. Suomessa väestötiheys on Euroopan alhaisin, keskimäärin 17,8 asukasta/ km² (vrt. Euroopan keskiarvo 116,3 asukasta/ km²) (Eurostat 2014). Myöskään ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ainakaan lähitulevaisuudessa merkittävästi vaikuta asumiseen Suomessa. Tämän vuoksi kelluvaa asumista on pystyttävä etenkin Suomessa perustelemaan myös muilla tavoin.

4.1.2. Kelluva koti kaupunkiympäristön monipuolistajana Kelluva asuminen voi täydentää kaupunkitilaa myös toimintojen kautta. Täydennysrakentamisella ja näin myös kelluvalla asumisella voidaan luoda uusia sosiaalisia merkityksiä ja tuoda positiivista kaupunkielämää alueille, jotka ovat näissä suhteissa puutteellisia ja voivat esim. ympäristön yksipuolisuuden vuoksi vaikuttaa turvattomilta (Mansikka 2005, s.17-18). Näitä ovat esimerkiksi julkiset kaupunkirannat, kulkuväylät, käytöstä poistuneet ja kehittyvät teollisuusalueet sekä koulutus-, liike- ja toimistotilapainotteiset alueet. Kelluvan asumisen avulla esim. liikkuminen yksinäisillä katuosuuksilla tai kevyen liikenteen raiteilla sekä ranta-alueilla muuttuu lisääntyvän sosiaalisen kontrollin myötä entistä turvallisemmaksi. Kelluvalla arkkitehtuurilla on usein taustaa rannikko- ja muiden vesistöön rajautuvien kaupunkien historiassa. Veneet, laivat ja alukset olivat pitkään osa kaupunkikuvaa, mutta katosivat suurimmalta osin teollistumisen myötä, kun kalastus- ja rahtitoiminta siirtyi keskusta-alueiden ulkopuolelle. Jonkin verran laiva- ja venekantaa on jäänyt tuotu uudelleen kaupunkien keskustoihin mm. ravintolalaivoina ja kelluvina majoituspalveluina: esimerkiksi Turussa Aurajoen varrella on 11 ravintolalaivaa sekä hostellina toimiva S/S Bore. Vaikka historiaa toistavaa asuntolaivakantaa onkin tuskin mielekästä tuoda takaisin, voivat modernit asuntolaivat täydentää esim. ravintolalaivojen tapaan kaupunkikuvaa ja kertoa vesialueen käytön historiasta. Tukholman ydinkeskustassa asuntolaiva-asuminen ja alusten pitkäaikaiskiinnitys on sallittua ja kaupungin rohkaisemaa juuri kaupunkikuvallisista syistä. Kelluvaan asumiseen osoitetuilla paikoilla voitaisiin elävöittää myös kaupunkien pienvenesatamia veneilykauden ulkopuolella, jolloin ne ovat pääosin tyhjillään (Mendleson 1991, s.148). Pienvenepaikkojen ja kelluvan asumisen lähekkäisyys lisää myös venesatamien turvallisuutta, kun alueella on ihmisiä sekä kellon että vuoden ympäri. Anu Mansikan

selvityksessä Asuntolaiva-asuminen Helsingissä (2005) että Helsingin kaupungin julkaisussa Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista (2013) suurin osa potentiaalisista tonteista syntyi juuri järjestämällä pienvenesatamien venepaikkoja uudelleen. Kelluvassa asumisessa tulee kiinnittää huomiota itse vesialueen suunnittelun lisäksi asumisen vaikutuksesta rantatilaan. Rantarakentaminen ja kelluva rakentaminen Suomessa ovat kiistanalaisia aiheita. Rantarakentamiseen suhtaudutaan yleisesti negatiivisesti, kun aiemmin julkinen tai luonnontilainen ranta muuttuu yksityiseksi. Etenkin kaupunkirantojen merkitys ulkoilu- ja virkistystilana on alueen asukkaille suuri. Rakentamisen ajatellaan myös peittävän tai turmelevan näkymiä niin kaupunkikuin luonnonympäristössäkin. Anu Mansikan (2005, s. 5) mukaan kelluva asuminen voidaan kokea maisemaa turmelevana erityisesti luonnonympäristössä, sillä rakennettu elementti erottuu luonnontilaisessa näkymässä. Kelluva asuminen ei välttämättä tarkoita ranta-alueen yksityistämistä, vaan voi parhaimmillaan jopa parantaa sen asemaa julkisena tilana. Hyvin suunniteltu kelluva asuminen voi lisätä rannan ympärivuorokautista käyttöä ja näin parantaa turvallisuuden tuntua sekä asukkaille että rannan muille käyttäjille (Mendleson 1991, s.73-74). Kelluvat asunnot erottuvat muusta kaupunkitilasta käyntilaiturin kautta, joka toimii puskurivyöhykkeenä yksityisen ja julkisen tilan välillä. Siirtymää julkisesta yksityiseen voidaan vahvistaa: esimerkiksi Helsingin Verkkosaaren kelluvat asunnot on kaavoitettu 10 metrin päähän rakennetusta rannasta, jolloin rannassa kulkeva ulkoilureitti säilyttää julkisen luonteensa (Lintukangas 2012, s.52). Myös Turussa kelluvan korttelin ja paikoitusalueen väliin on suunniteltu kevyen liikenteen väylä. kuva 19: kanavalaivoja Amsterdamissa. Alankomaat, 2015

4.1.3. Väliaikaisuus Liikuteltavuutensa vuoksi kelluvalla asumisella ei juurikaan ole pysyviä vaikutuksia niin luonnontilaiseen kuin rakennettuunkaan ympäristöön. Kelluva koti ei ole sidoksissa tonttiin samoin kuin tavanomainen rakentaminen, vaan asumista voidaan tarpeen tullen tuoda, siirtää tai poistaa vesialueelta ilman mittavia muokkauksia tai pysyviä jälkiä. Sen tieltä ei tarvitse purkaa muita rakennuksia tai kaataa metsää, eikä se pienen mittakaavansa vuoksi välttämättä peitä merkittäviä näkymiä. Siksi se on varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi historiallisesti arvokkaiden tai ahtaiden kaupunkiympäristöjen täydennysrakentamisessa: mikäli se koetaan vaikuttavan negatiivisesti kaupunkiku-

vaan, voidaan se yksinkertaisesti siirtää sopivampaan paikkaan. Liikuteltavuus mahdollistaa kelluvan asumisen vapaampaa sijoittamista monen tyyppiseen ympäristöön. Asumista voi tuoda esimerkiksi vaikeapääsyisille ranta-alueille, saariin sekä tiiviiseen tai muuttuvaan kaupunkiympäristöön. Väliaikainen tai siirrettävä kelluva koti voi myös auttaa ymmärtämään, millä tavoin kelluva asuminen sopeutuu eriluonteisiin ympäristöihin, ja millaisia vaikutuksia sillä niihin on. Siirrettävien kelluvien kylien avulla voitaisiin tutkia tätä Suomen asumiskulttuurille uutta asumismuotoa ja muodostaa olosuhteita, kelluvan asumisen kulttuuria ja asukkaiden tarpeita tukeva lainsäädännöllinen pohja.

4.2. Mahdollisuudet asukkaan kannalta Kelluvan kodin kenties merkittävin mahdollisuus on tarjota asukkaalle yksilöllisempää ja tavallisesta poikkeavaa asumista. Anu Mansikka toteaa selvityksessään (2005, s.1), että esimerkiksi Helsinki kansainvälistyvänä suurkaupunkina tarvitsee myös tavanomaisista normeista poikkeavia asumismuotoja. Kaupunkien kansainvälistyminen edellyttää myös avarampaa suhtautumista erilaisiin asumismuotoihin. Kelluvalla asumisella voidaan luoda uusia asumisen muotoja, ja se heijastaakin monella tapaa asuntosuunnittelun ajankohtaisia megatrendejä kuten urbaania pientaloasumista, yhteisöllisyyttä sekä ekologista ja kestävän kehityksen mukaista asumista. Kelluvalle asumiselle ominainen pieni mittakaava sopii hyvin pienten asuntojen suunnitteluun, mikä tarjoaisi myös pienille asuntokunnille mahdollisuuden omakotimaisempaan asumiseen. Veden äärellä asuminen voi kaupunkiympäristössäkin tuoda asukkaan lähemmäs luontoa ja näin parantaa henkistä hyvinvointia. Kelluva asuminen voi myös tukea yhteisöllisen asumisen mallia (ks. kappale 4.2.1) sekä asukaslähtöistä suunnittelua. Myös mahdollisuus asuinpaikan vaihtamiseen avaa uusia asumisen mahdollisuuksia, ja liikuteltavuutensa puolesta asumismuotoa voisikin kutsua muuntojoustavan sijaan muuttojoustavaksi.

4.2.1. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys kelluvassa asumisessa Kuten edellä todettiin, kelluva asuminen on ollut vahvasti asukkaan itsensä tuottamaa. Tätä yksilöllisen asumisen tapaa tulisikin tukea, niin kelluvassa asumisessa kuin muussakin asuntosuunnittelussa. Tämänhetkinen asuntotuotanto ei kuitenkaan juurikaan tue yksilöllistä asumista, vaan asunnot suunnitellaan yleisiin tarpeisiin sopiviksi ja ilman asukkaiden osallistamista. Anu Mansikan (2005, s.1) mukaan Suomessa kehitys on pitkään kulkenut kohti yhä vähäisempää valinnaisuutta, ja yksilön vapaus vaikuttaa asumiseensa esimerkiksi itse jotain rakentamalla on yhä harvinaisempaa. Yksilöllisyys voi vaikuttaa asumistyytyväisyyteen ja näin pidentää asunnon elinkaarta. Omaksi koettua asuinympäristöä voi olla helpompi muokata omiin elintarpeisiin sopivaksi kuin ’valmista’ asuntoa, mikä parantaa asunnon muunneltavuutta vaikka asunto ei lähtökohtaisesti olisikaan ’muunneltava’. Yksilöllistä asumista voidaan kelluvassa asumisessa vahvistaa antamalla asukkaalle mahdollisuus osallistua asuntonsa suunnitteluun Pienen mittakaavan yksilöllisen asumisen tuottamisessa voitaisiin helposti hyödyntää mm. tilaelementtituotantoa yhdistettynä raakatilasuunnitteluun: asukas saa tiettyjen valintojen avulla suunnitella omia tarpeitaan ja mieltymyksiään vastaavan kodin. Asumisen muunneltavuudella tarkoitetaan asunnon mukautumista käyttäjän ja elämäntilanteeseen ja asuntokunnan kokoon; asunto voi muuntua, laajeta ja pienentyä ja huonejako

ja tilojen käyttötarkoitus voi muuttua. Asumisen muunneltavuuteen ja joustavaan asumiseen liittyy vahvasti sekä asumisen yhteisöllisyys että elinkaariajattelu. Kelluvan rakentamisen kannalta asunnon rajat ylittävä joustava asuminen ja muunneltavuus on kuitenkin toteutuksen kannalta hankalaa. Tässä työssä kelluvat kodit on katsottu hyväksi rakennettavan erillisille ponttoneille, joiden yhdistäminen on rakennusvaiheen jälkeen haastavaa. Asunnon sisäinen muunneltavuus on mahdollista esim. loft-tyyppisen suunnittelun ja teknisten ratkaisujen avulla, kuten Sini Kotilainen havainnollistaa julkaisussaan Moduulirakentaminen: Ratkaisumalleja tulevaisuuden asuntorakentamisen haasteisiin (2012, s.91-92). Asunnon sijasta kelluva asuminen voi tukea muunneltavuutta ja yhteisöllisyyttä ennemminkin korttelin mittakaavalla. Kelluvaan asumiseen liittyy luontevasti mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Kelluvat kodit esiintyvät harvoin itsekseen vaan lähes poikkeuksetta muodostavat useamman kodin ryppään. Osaltaan tähän on syynä merellinen tai vedenläheinen asuinympäristö, joka houkuttelee samanhenkisiä ihmisiä. Myös asumismuodon korttelirakenne tukee yhteisöllisyyttä. Siirtymä julkisesta tilasta (=kaupunki) yksityiseen (=asunto) tapahtuu luontevasti puolijulkisen, kyläraitinomaisen käyntilaiturin kautta. Tiivis korttelirakenne ja visuaalinen yhteys asuntojen ja niitä yhdistävän puolijulkisen tilan välillä luovat sosiaalisia kontakteja asukkaiden välille

ja vahvistavat naapuruussuhteita ja turvallisuudentunnetta. Susan Mendleson toteaakin opinnäytetyössään (1991, s.73-74), että kelluva asuminen täyttää kaupunkiteoreetikko Jane Jacobsin asettamat edellytykset turvalliselle ympäristölle; korttelissa on selkeä siirtymä julkisesta yksityiseen tilaan, visuaalinen yhteys puolijulkisen ja yksityisen tilan välillä (’eyes on the street’) sekä ympärivuorokautinen käyttö. Liikkuva kelluva asuminen mahdollistaa asuinympäristön vaihtamisen ja tätä kautta korttelitason muunneltavuuden ja ns. muuttojoustavuuden; asukkaan sijasta muuttaakin asunto. Asukas voi näin valita pelkän asunnon sijasta sekä asuinympäristönsä että asuinyhteisönsä omien tarpeidensa ja elämänvaiheensa mukaan. Kelluvat kodit voivat muodostaa itse valitsemansa elinpiirin, ja yhteisöllisyys syntyy sekä fyysisesti tiiviistä korttelirakenteesta että sosiaalisesti asukkaiden yhteisten toiveiden ja samanhenkisyyden kautta. Kelluvalle asumiselle tyypillinen vahva yhteisöllisyys on muodostunut juuri samankaltaisia arvoja ja elämäntyyliä toivoneiden asukkaiden valinnan kautta (Feeney 2012, s.9; Hidaka 1989, s.14). Asuntokunnat ovat itsenäisiä, mutta yhteisön tuki voi olla yhtä lähellä kuin muunneltavan asuntopohjan kautta syntyvässä asuntoryhmämallissa. Kelluvan kortteli onkin perinteisen pihapiirin ympärille rakentuneen asuinyhteisön kaltainen, jossa sosiaaliset kontaktit tapahtuvat puoliyksityisen tilan kautta. Sukulaisuussuhteiden sijaan asukkaita

kuitenkin yhdistää esim. elämänvaihe, kulttuuri tai elämänkatsomus. Liikuteltavuuden kautta kelluva asuminen voi toteuttaa myös asunnon elinkaariajattelua. Muuttojoustavan kelluvan asumisen myötä olisi esimerkiksi mahdollista luoda kelluvien asuinkorttelien verkostoja, joiden sisällä kotien ja asukkaiden on mahdollista liikkua esimerkiksi asumistoiveiden ja -tarpeiden kuten asuinympäristön, yhteisön tai elämäntilanteen muuttuessa tai kausiluontoisesti. Asumisen kausi voi olla yhden viikon, muutaman kuukauden tai jopa elämänvaiheen mittainen. Syynä kausiluontoiseen asumiseen voi olla vaikkapa työtai perhe-elämän aikataulut, kesäloma, opiskelu tai ammatin luonteesta johtuva kausittaisuus. Kausiluontoisessa asumisessa kelluvan kodin tulee palvella monipuolisesti myös muuntyyppistä käyttöä, mikäli ympäristön vaihdos sitä edellyttää. Asunto voi toimia esimerkiksi sekä kesämökkinä että kaupunkipientalona, joka talvehtii keskustan pienvenesatamassa ja kesäaikana ankkuroituu muualle vesistöön. Osa asuintilasta voisi myös osan vuotta toimia asukkaan työ- tai toimitilana, ja muuntua asuintilaksi kun sille tulee tarvetta. Avoimella pohjaratkaisulla ja teknisillä ratkaisuilla kuten siirto- ja taiteseinillä voidaan edelleen lisätä asunnon sisäistä muuntuvuutta kausiluontoiseen asumisen vaihteluun.

4.2.2. Ekologisuus ja energiaomavaraisuus. Energiaomavaraisuus ja asuntokohtainen energiantuotanto uusiutuvia energianlähteitä hyödyntäen on kasvattanut suosiotaan. Itse tuotettua aurinkoenergiaa käytetään Suomessa lähinnä kesämökkien lämmön- ja sähköntuotannossa, sillä talvisaikaan aurinkoenergialla tuotettu sähkö ei välttämättä riitä. Teknologian kehittyessä uusiutuvaa energiaa on kuitenkin mahdollista saada paremmin talteen. Kelluvassa asumisessa on jo jonkin verran hyödynnetty aurinkoenergiaa, ja myös merilämmön ja vuorovesienergian hyödyntäminen olisi mahdollista. Pienen kokonsa puolesta kelluva koti pystyisi mahdollisesti itse tuottaa riittävästi sähköä omaan kulutukseensa näiden uusiutuvien energiamuotojen avulla. Sähköntuotannon lisäksi kelluva koti voisi olla muutenkin täysin riippumaton kunnallistekniikasta, sillä suunnittelussa voidaan hyödyntää uusia innovaatioita mm. jäteveden ja harmaan veden käsittelyn suhteen, jotka puolestaan edelleen tukisivat asunnon vapaampaa liikuteltavuutta. Nykyhetkellä käytössä olevia ratkaisuja jäteveden ja harmaan veden käsittelyyn on kaksi: joko rakennus liitetty kiinteästi kunnallisverkkoon, tai sillä on oma säiliösysteemi, joka tyhjennetään säännöllisesti. Septitankkityyppisiä ratkaisuja on kelluvien kotien lisäksi käytössä mm.. moottoroiduissa huviveneissä ja muissa liikkuvan asumisen muodoissa. Anu Mansikka toteaa kuitenkin (2005, s.15), ettei pelkästään septitankkiin perustuvaa jätevesisysteemiä tulisi hyväksyä. Mansikka kuvaa esimerkkinä menetelmän, joka on käytössä Ruotsissa: asuntolaivojen jätevedet kerätään aluskohtaisiin säiliöihin, jotka tyhjennetään alusten omilla pumpuilla viemäriverkkoon.

Muita uutta teknologiaa enemmän hyödyntäviä ratkaisuja on myös kokeiltu ja kokeillaan lisääntyvässä määrin. Esimerkiksi saksalaisen talotehtaan valmistama Blue h2omes-koetalo hyödyntää uutta teknologiaa mm. energiantuotannossa sekä jätteen ja harmaan talousveden käsittelyssä (Kvist 2013). Kodin jätevesisysteemi mm. tiivistää ihmisen keskimäärin vuoden aikana tuottaman 250 litraa jätettä seitsemään litraan, ja tuottaa energiansa pääosin itse uusiutuvien energiamuotojen avulla. Kehittelyssä on lisäksi vedenpuhdistustekniikoita, joilla jätevesi voidaan palauttaa juomakelpoiseksi. Latvialainen arkkitehtitoimisto NRJA on suunnitellut osittain kunnallistekniikasta riippumattoman Floating Barn-kodin, jossa vesitankit, harmaan veden suodattimet ja lisäsähkön tuottamiseen tarvittava generaattori on integroitu kelluvaan ponttooniin. (NRJA). Edinburghin kaupunkiin on suunnitteilla kelluva asuinalue, jonka energiatehokkaat kelluvat kodit hyödyntäisivät mm. aurinkoenergiaa, ilmalämpöpumppuja sekä sadeveden talteenottoa (Inhabitat 2014). Nämä kelluvat kodit olisivat lähes täysin omavaraisia ja huomattavasti edullisempia kuin tavalliset, vastaavankokoiset asunnot alueella.

kuva 20: Ponttonin sisään integroidut tekniset ratkaisut Floating barn-konseptissa. NRJA 2013, Latvia kuva 21: havainnekuva Edinburghin kelluvasta kylästä. SRT EcoBuild, 2013

5. Ideasuunnitelma Miten kelluvaa asumista tulisi suunnitella? Mitä tulee ottaa huomioon esimerkiksi tontin valinnassa, ja miten kelluvan asumisen ominaisuuksia voidaan konkreettisesti hyödyntää suunnittelussa? Tässä kappaleessa esitellään yksi suunnittelun tapa, jolla voidaan luoda vaihtelevaa, asukkaan näköistä kelluvaa asumista yhtä asuntomoduulia varioimalla.

5.1. Suunnitelman lähtökohdat Kelluva koti on Suomessa uusi asumisen konsepti, joka tekijän mielestä vaatii ensisijaisesti sekä perehtymistä että yleisten suunnittelun periaatteiden määrittämistä. Tämän vuoksi tässä työssä on lähestytty sekä taustoitusta että suunnittelua yleiseltä kannalta. Kelluvan asumisen suurin potentiaali nähdään työssä kaupunkitilaa täydentävänä strategiana, minkä vuoksi on erityisen tärkeää määrittää kelluvalle asumiselle tietyt reunaehdot. Työ esittää yhden paikan ehdoilla suunnitellun tarkemman suunnitelman sijaan luonnosmaisen, varioitavan suunnittelustrategian, jolla voidaan vastata monipuolisesti ja joustavasti muuttuvan asumiskulttuurin ja täydennysrakentamisen haasteisiin. Strategiassa painotetaan kelluvan asumisen erityispiirteitä suunnittelun lähtökohtana sekä edullista mutta yksilöllistä asuntotuotantoa suunnittelun tuloksena.

5.1.1. Erityispiirteet suunnittelun pohjana Kelluvan asumisen erityispiirteet on tässä suunnitelmassa toteutettu kahdella tavalla: suunnittelua ohjaavina periaatteina sekä konkreettisina suunnittelu- ja toteutusratkaisuina. Suunnittelua ohjaavaksi periaatteeksi katsotaan ensisijaisesti asukkaan näköinen asunto, joka on tässä työssä toteutettu tilaelementtien ja raakatilasuunnittelun yhdistelmänä. Asukas tilaa itselleen yhden tai kaksi tilaelementtiä, joiden koko on ennalta määritetty ja joissa kiinteänä osana on asunnon pesutilat. Asukas voi muuten suunnitella asuintilan vapaasti mieleisekseen. Selkeyden vuoksi tässä työssä suunnittelua ohjataan kuitenkin tiettyjen valintojen kautta. Konkreettisiin suunnitteluratkaisussa puolestaan näkyvät sekä liikuteltavuus että pieni mittakaava. Moduulin kokoon ja muotoon vaikuttavat erityispiirteiden lisäksi maantiekuljetuksen asettamat rajoitukset. Pitkulaisen muodon vuoksi kelluvia koteja voi lisäksi sijoittaa tontille tehokkaammin, ja niiden siirtäminen vesitse on helpompaa. Suurin sallittu kerroskorkeus

on rajoitettu kahteen, jotta kelluvan kodin pieni mittakaava säilyy, ja jotteivät näkymät kaupungista liiaksi peittyisi. Pieni mittakaava rohkaisee myös mm. tavallisesta poikkeavien säilytysratkaisuiden etsimiseen. Liikuteltavuutta helpotetaan myös taloteknisin ratkaisuin: ponttoniin integroidaan asunnon puhdas- ja jätevesitankit sekä aurinkopaneelit, joiden avulla asunto voi pärjätä jopa ilman kunnallistekniikkaa. Tulevaisuudessa uusilla energia- ja suodatusteknisillä innovaatioilla voidaan edelleen edistää kelluvan asumisen liikkumista. Kelluvan kodin yksinkertainen muoto ja joustava mutta kontrolloitu aukotussysteemi mahdollistavat rakennuksen mukautumisen erilaisiin ympäristöihin ja olosuhteisiin. Rakennus on jätetty tarkoituksella pelkistetyksi, jotta samaa tilamoduulia voidaan käyttää mahdollisimman laajalti. Näin kelluvaa asumista voi myös huolettomammin siirrellä eri asuinalueiden välillä. Rakennus voi kuitenkin materiaali- ja julkisivuratkaisulla korostua ympäristöstään tai henkiä kyseisen alueen poikkeuksellista luonnetta.

5.1.2. Tontti Tontin valintaan liittyy tiettyjä kriteereitä, joita mm. Susan Mendleson ja Elisa Lintukangas ovat eritelleet opinnäytetöissään. Tontin kannalta kelluva rakentaminen voi olla helpompaa ja edullisempaa kun tavallinen rakentaminen, sillä maanmuokkausta ei juurikaan tarvitse tehdä, ja rakennusten kokoaminen voidaan suorittaa tontin ulkopuolella. Tontin valinnassa on kuitenkin otettava huomioon mm. ilmasto-olosuhteet ja ympäristön palvelu- ja katuverkosto sekä kunnallistekniikan mahdollisuudet. Vesi Sijainti tulisi valita niin, että korkea aallokko, voimakkaat virtaukset tai kasautuvat jäät eivät aiheuta uhkaa kelluvalle asumiselle. Suojainen lahti tai kiinteän aallonmurtajan suojaama poukama ovat ideaaleja.

Jää Suomen olosuhteissa jäätyminen on otettava huomioon pohjaponttonin rakenteessa sekä sijoittelussa. Sijainti tulee valita niin, ettei tontille pääse kasautumaan jäälauttoja. Jäälautoista syntyvä paine voi aiheuttaa ylimääräistä rasitusta ponttonin betonikuoreen ja jopa rikkoa sen. Kelluvasta kodista aukeavat näkymät ovat poikkeuksellisia kaupunkiympäristössä, ja näitä tulisikin korostaa mm. aukotuksella sekä oikeanlaisella sijoittelulla. Koska kelluva asuminen sijaitsee hyvin matalalla kaupunkirakenteessa, on varmistettava, että asunnot saavat riittävästi luonnonvaloa sekä yksityisyyttä myös vesiliikenteen puolelta.

Tuuli Tontin tulee jossain määrin suojassa päätuulensuunnilta. Tuuli voi nostattaa korkeita aallokkoja ja aiheuttaa rasitusta ponttonin kiinnikkeille tai saattaa ponttonin epätasapainoon, mikä pahimmillaan voi johtaa asunnon uppoamiseen. Syväys Kelluvaan asumiseen soveltuvalla tontilla veden syvyys tulee olla vähintään n. 1,5 m veden ollessa matalimmillaan. Tällöin vedenpinnan korkeuden vaihdellessa ponttoni ei koske pohjaan.

Palvelut ja saavutettavuus Palvelut ja saavutettavuus ovat yhtä tärkeitä kelluvassa asumisessa kuin perinteisessäkin asumisessa. Poikkeuksellisesti kelluvaa asumista voi myös sijoittaa jo hyvin tiiviiksi rakentuneeseen kaupunkiympäristöön, jossa palvelut ja saavutettavuus ovat hyvin kehittyneet. Asumista tulisikin sijoittaa tällaisille kaupunkialueille tai uusille asuinalueille, joissa palvelut ja saavutettavuus tullaan toteuttamaan osana suurempaa kokonaisuutta. Näkymät

5.1.3. Moduuli Ideasuunnitelman peruspalikka on tehtaassa valmistettava moduuli. Kelluvassa rakentamisessa hyödynnetään jo nyt paljon elementtitekniikkaa (kaavio 4): rakennetaan nykyään pääsääntöisesti kerrosmoduuleista, jotka nostetaan ponttonin päälle ja kuljetetaan paikalle. Tähän mennessä tehokkaampaa elementtirakentamisen hyödyntämistä ei kuitenkaan Hollantia lukuun ottamatta ole kelluvassa asumisessa käytetty, vaan kelluvat asunnot suunnitellaan tapauskohtaisesti, mikä luonnollisesti nostaa suunnittelu- ja rakennuskustannuksia. Tämä ideasuunnitelma tutkii, millaisia asuntovariaatioita voidaan tuottaa pelkästään yhtä määrätyn kokoista tilaelementtiä varioimalla. Yhden moduulin varioimalla voidaan tehostaa kelluvan asumisen tuotantoa ja vähentää rakennuskustannuksia, mikä näkyisi myös kelluvan kodin hinnassa.

kaavio 4: Kelluvan asunnon rakentamisprosessi: Tilaelementit ja ponttonit rakennetaan lähes valmiiksi tehtaassa, kuljetetaan paikalle ja nostetaan paikoilleen. Tämän jälkeen kelluva koti hinataan varsinaiselle tontilleen, liitetään kunnallistekniikkaan ja ankkuroidaan paikoilleen.

Moduulina käytetään puu- tai teräskennorakenteista tilaelementtiä (esim. Neapo Oy). Moduulin enimmäismitat määräytyvät maantiekuljetuksen rajoituksista. Kuljetuksen enimmäismitat ovat 7m x 5m x 12m. Erikoiskuljetuksena suuremmatkin koot ovat mahdollisia, mutta kalliita toteuttaa. Kuljetuksen mitoista syntyvä pitkulainen rakennusmassa heijastaa myös kelluvan asumisen tyypillistä muotoa. Asuntomoduulin ainoa kiinteä osa on märkätila, joka esim. kaksikerroksisessa mallissa voidaan jättää myös rakentamatta. Julkisivumateriaaleja ei tässä työssä erikseen määritellä, mutta kelluvassa rakentamisessa on suositeltavaa on käyttää kevyitä julkisivuverhouksia kuten puuta, pärettä tai metallikasettia. Myös ympäristön luonne ja julkisivun suurempi altistuminen sääolosuhteille tulee ottaa huomioon julkisivumateriaaleja valittaessa.

kaavio 5: tilaelementin nimelliset enimmäismitat

Moduulin aukotus toteutetaan ns. aukotusvyöhykkeillä (kaavio 6): asukas saa valita haluamansa tyyliset ja kokoiset ikkunat ja ovet ennalta määrättyjen vyöhykkeiden sisällä. Aukotusvyöhykkeillä ohjataan näkymien avautumista ja säilytetään asunnon yksityisyys tiiviinkin korttelin sisällä, mutta ne mahdollistavat myös villimmätkin aukotusratkaisut ja kirjavamman rakennuskannan. Vyöhykkeiden avulla aukotus voidaan myös suunnitella joustavasti kunkin tontin mukaan. Asunnon mahdollisen parvikerroksen aukotusta ei ole määritetty vyöhykkeillä, sillä kattomuoto voidaan suunnitella yksilöllisesti kuhunkin asuntoon, mikä antaa vapauksia myös ikkunoiden sijoittelulle. kaavio 6: asuntomoduulin aukotusvyöhykkeet. Päänäkymät avataan rakennusmassan kapeista päistä, kohti vesistöä sekä käyntilaituria. Poikittaissuunnassa sisätiloja avataan vähemmän, jotta asunnon yksityisyys säilyy naapurien ollessa lähellä. Ponttoni suunnitellaan ja toteutetaan rakennuksesta erillään, ja voidaan mitoittaa kunkin rakennuksen tarpeiden mukaan. Yleisesti käytetty ponttonirakenne on EPS-eristelevy betonikuoren sisässä. Kuoren sisään voidaan integroida asunnon tarvitsema talotekniikka kuten jätevesi- ja käyttövesitankit. Teknologian kehittyessä kelluva koti tulee hyödyntämään uusiutuvia energiamuotoja sähköntuotannossa sekä innovatiivisia suodatintekniikoita jäteveden käsittelyssä. Näin kelluva koti on entistä riippumattomampi ankkuripaikastaan, ja vapaampi vaihtamaan asuinympäristöä lyhyelläkin aikavälillä. Aurinkoenergian ja muun vaihtoehtoisen energiaa tuottavan systeemin laitteistot sekä jäteveden voidaan niin ikään sijoittaa ponttonin sisälle. Laitteiden tarkistus ja huolto tapahtuu esim. lattialuukun tai erillisen teknisen tilan kautta. Lähes vastaava systeemi on jo käytössä mm. Helsingin Mustikkamaalla ankkuroidussa Blueh2ome-koetalossa. Koska ponttoni ja asuntomoduuli valmistetaan erikseen, voi kelluvassa asumisessa luonnollisesti hyödyntää myös muita esivalmistettuja koteja.

Asukas valitsee ensin toivomansa tilajakomallin. Tilajaoissa keittiön eri sijoitteluilla avoimen oleskelutilan ja yksityisen makuutilan suhdetta voidaan muuttaa.

tekn.

Asuntomoduulin aina kiinteä osa on märkätila, jonka ympärille asukas saa suunnitella asuntonsa omien toiveidensa mukaisesti. Koska näin syntyviä ratkaisuja on rajaton määrä, esitetään tässä työssä viisi mahdollista tapaa jakaa moduuli asuintiloihin, joiden pohjalta asuintila muodostetaan kolmen valinnan kautta.

tekn.

5.1.4. Asuintila

I½

Tämän jälkeen asukas valitsee kerroskorkeuden: onko toiveena pieni yksikerroksinen koti, avoimempi parvellinen asunto vai kahden päällekkäisen moduulin muodostama kaksikerroksinen asunto.

Viimeiseksi asukas valitsee toivomansa kattomuodon. Tämän lisäksi asukas voi halutessaan myös mm. kattaa asuntoa kiertävän ulkotilan tai rakentaa tasakattoisen asunnon päälle kattoterassin. Lopuksi määritetään sisätiloihin ja näkymiin sopiva aukotus sekä julkisivumateriaalit.

5.2. Asuntovariaatiot

Samassa rivissä

I Tässä tilamallissa asuintila on pidetty täysin avoimena, ja ainoastaan märkätila rajautuu erilliseksi tilakseen. Asuntoon käynti tapahtuu rakennuksen käyntilaiturin puoleisesta päädystä, ja säilytystilat ja keittiö on integroitu koko asunnon mittaiseen kiintokalusteeseen. Ruokailuvyöhyke sijoittuu keittiön tasalle keskelle rakennusmassaa, ja oleskelutila sijaitsee vesistön puolella. Makuutilat on ratkaistu tilaa säästävällä, kalusteseinään sijoitetulla murphysängyllä, joka taitetaan päivisin seinän sisään.

tasakattoisessa mallissa asuntoon saa kattoterassin, jonne voi sijoittaa myös aurinkokeräimiä

tekn.

I½ Märkätilojen ja eteistilan päälle voidaan huonekorkeutta nostamalla tai kattomuotoa muuttamalla rakentaa parvi, joka palvelee sekä makuutiloina että mahdollisena työtilana. Näin kalusteseinään voidaan saada esim. enemmän säilytystilaa, suurempi keittiö tai varavuode. Kahden päällekkäisen moduulin tapauksessa ruokailuryhmän tilalle sijoitetaan portaat. Yläkerta voidaan jakaa esim. kahdeksi makuuhuoneeksi, makuu- tai työhuoneeksi tai suuremmaksi olohuoneeksi ja makuutilaksi.

kapealla tontilla ponttoni voidaan palomääräysten salliessa suunnitella myös ilman asuntoa kiertäviä ulkotiloja

Samassa paketissa

I Tässä mallissa keittiö on sijoitettu käyntilaiturin puoleiseen päähän, ja se muodostaa tehokkaan aputilapaketin märkätilan kanssa. Käynti pesutiloihin on keittiön kautta. Eteisen säilytyskaapit rajaavat oleskeluja ruokailutilan erilleen sisäänkäyntitilasta. Kajuuttamainen makuualkovi on sijoitettu oleskelutilan yhteyteen, ja voidaan rajata eteistilasta esim. seinällä, seinäkkeellä tai läpikatsottavalla hyllyllä. Sänky voidaan myös korottaa lattiatasosta, jolloin sen alle saadaan lisää säilytystilaa.

korotettu makuusoppi tuo lisää säilytystilaa ja yksityisyyttä

tekn.

I½ Parvellisessa ratkaisussa eteisen säilytystilat siirtyvät ovea vastapäätä, joiden taakse saadaan parvelle vievät portaat. Oleskelutila on avoimempi, ja parvella on makuutilojen lisäksi lisää säilytystilaa. Kahden kerroksen mallissa makuualkovin tilalla on portaan toiseen kerrokseen, ja niiden alla säilytystilaa. Yläkerta voidaan jakaa esim. kahdeksi makuuhuoneeksi, makuu- tai työhuoneeksi tai suuremmaksi olohuoneeksi ja makuutilaksi, jolloin alakerta voi toimia esim. työ- tai toimistotilana.

II työtila

Omaa tilaa

I Tässä pohjaratkaisussa asunnon oleskelutila on mahdollisimman avoin, mutta makuutilat on rajattu omaksi, yksityisemmäksi tilakseen. Asuntoon käynti tapahtuu keskeltä rakennusmassan pitkää sivua. Eteistila toimii osana täysin avointa oleskelutilaa, ja käytävätilaa ei ole käytännössä lainkaan. Avokeittiö on sijoitettu sisäänkäynnin vastaiselle seinälle, ja sen kiintokalusteet liittyvät täyskorkeaan, koko seinän mittaiseen kiinteään kalusteseinään. Näin kalusteiden sijoitteluun jää paljon tilaa. Makuutila rajautuu omaksi, intiimiksi sopeksi laiturin puoleiseen päätyyn.

I½ Parviratkaisussa makuualkovi on muutettu työskentely- ja lukutilaksi, ja maakuutilat sijaitsevat alkovin ja parvella märkätilan yläpuolella. Vaihtoehtoisesti parvi voi toimia myös työtilana ja/tai lisävuodepaikkoina, ja alakerran alkovi palvelee yksikerroksisen mallin tapaan makuutilana. Kahden kerroksen ratkaisussa makuualkovin tilalle sijoitetaan yläkertaan vievät portaat. Yläkerrasta löytyy kaksi makuuhuonetta, joista toinen tai molemmat voidaan ottaa esim. työtilakäyttöön. Pohjaratkaisu toimii esim. kahden kämppiksen, pariskunnan, perheen tai jopa kahden pariskunnan asuntona.

portaiden alle saa lisää säilytystilaa

Keittiö keskellä

I eteisen kaapisto rajaa makuutilan yksityisemmäksi

tekn.

I½ Tämä tilajakauma on yksi variaatio mallista “omaa tilaa”: keittiö avautuu edelleen oleskelutilaan, mutta on selkeästi rajattu omaksi tilakseen. Oleskelutila on selkeämmin rajattu, ja avautuu asunnon suurempaan ulkotilaan. Makuutilat ovat edellisen mallin tapaan sijoitettu alkoviin tai parvelle.

tekn.

työtila voi toimia myös toisena makuuhuoneena

I½

tekn.

Ylisillä Variaatio tilamallista “samassa paketissa”. Poikkeavalla kattomuodolla saadaan tähän asuntoon tilaa kapealle parvitilalle. Alakerran oleskelutila voidaan muodostaa kahdella tavalla. Keittiö integroidaan aiemman mallin tavoin osaksi koko asunnon mittaista kiintokalustetta, jolloin oleskelutila jää avoimeksi. Se voidaan myös sijoittaa parven alle, ja parvelle vievät portaat piiloutuvat työtila sen taakse.

tekn.

Mikko päättää ostaa ensiasunnokseen kaksikerroksisen kelluvan kodin, ja vuokraa ankkuripaikan Nalkalantorin laidalta. Mikon kanssa asuntyötila toon muuttaa Mikon opiskelukaveri Arttu. Molemmat opiskelevat TTY:llä, ja hyvät yhteydet sekä keskustan palveluiden läheisyys on kummallekin tärkeää. Alakerta toimii kaverusten yhteisenä hengailupaikkana.

Yhden asunnon tarina Kesäisin Mikko hinaa kelluvan kotinsa kauemmas keskustan humusta ja ankkuroi sen Härmälänsaaren edustalle. Mikko ja Arttu kalastavat läpi kesän, ja Arttu käy arkisin veneellään töissä. Viikonloppuisin kodin alakertaan majoittuu myös useita Mikon ja Artun opiskelukavereita ja sukulaisia, jotka eivät töiden puolesta ehdi muuten mökkeilemään.

työtila

Mikon pyöräkorjaamo laajentaa toimintaansa ja hankkii uudet tilat Hämeenpuiston varrelta. Mikon tyttöystävä Liisa muuttaa Mikon asuntoon, ja alakerta muutetaan pyöräverstaasta takaisin oleskeluja ruokailutilaksi. Kelluva koti muuttaa Hatanpään edustalle, sillä Liisa on töissä läheisessä terveyskeskuksessa. Mikon olohuone muutetaan jälleen makuuhuoneeksi, ja makuuhuone muutetaan Mikon työhuoneeksi. työtila

tekn.

työtila

Mikon kämppis Arttu muuttaa työnsä perässä Vaasaan, ja Mikko päättää perustaa pyöräkorjaamon kelluvan kotinsa alakertaan. Mikon makuuhuone muuttuu oleskelutilaksi, ja makuutilat siirtyvät Artun vanhaan huoneeseen. Koti muuttaa keskeisemmälle paikalle Ratinan stadionin viereen, jossa korjaamo palvelee pyöräileviä kaupunkilaisia.

5.3. Kelluvan asumisen paikat Tampereella Tampere sijaitsee kahden järven välissä, ja luontevia paikkoja kelluvalle asumiselle on paljon. Sekä Näsijärven että Pyhäjärven rannoilla on paljon käyttämätöntä, rakennettua rantaviivaa ja alueita, joita kelluva asuminen voisi elävöittää ja monipuolistaa. Tämä diplomityö rajautuu etsimään luontevia sijainteja kelluville kodeille Pyhäjärvellä ja Ratinan alueella. Kriteereinä alueille olivat sijainti lähellä keskustaa, otolliset olosuhteet sekä hyvät näkymät. Mahdollisia paikkoja valikoitui kolme: Ratinan suvanto, Viinikanlahti sekä Nalkalantori, jolle esitetään tarkempi korttelisuunnitelma. A. Ratinan suvanto Ratinanrannan asuinalueen myötä myös muun stadionin ympäristön käyttö on lisääntynyt. Stadionin pohjoispuolen edustalla tätä kehitystä ei vielä kuitenkaan näy. Kesäisin pohjoisrantaan kiinnittyy sekä pienveneitä että ravintolalaivoja, mutta kesäkauden ulkopuolella ranta on autio ja hiljainen. Rannassa kulkee ulkoilureitti ja alue on koko stadionin pituudelta varattu paikoitukselle, mutta muita toimintoja ei ole. Pysäköintialue on pääosin vajaakäytöllä, ja täyttyy lähinnä stadionilla järjestettävien yleisötapahtumien aikaan. Stadion on käytössä vain muutaman kerran vuodessa, eikä alueella tavallisesti liiku juuri muita kuin joitakin viereisen uudisalueen asukkaita. Alue on kuitenkin todella keskeisellä paikalla, ja rannasta aukeavat näkymät suvannon yli Tampereen keskustaan. Viinikanlahti on kehittynyt paljon viime vuosien aikana. Merkittävimmän muutoksen ovat tuoneet Ratinanrannan asuinkerrostalot sekä Hatanpään kasvanut toimisto- ja liiketilakeskittymä. Rannassa kulkevaa ulkoilureittiä on parannettu ja sen yhteyteen rakennettu pienvenesatama. Lahden toisella puolella sijaitseva jätevedenpuhdistamo on viiden vuoden sisällä siirtymässä Ruskoon, ja vapautuvaa maa-aluetta on kaavailtu asuinkäyttöön. Viinikanlahden alueelle olisi mahdollista sijoittaa useampikin kelluva kortteli. Kelluvia koteja voidaan sijoittaa esimerkiksi aallonmurtajan suojapuolelle sekä Viinikanlahden pohjukkaan, jossa ne elävöittävät ympäristöä ja tuovat vaihtelua alueen rakennusten suureen mittakaavaan. Ratinan suvannon tapaan pienvenesataman läheisyyteen sijoitettu kelluva asuminen parantaa alueen valvontaa ja tekee myös ulkoi-

Osa rantatilasta tulisi säilyttää julkisessa käytössä, sillä ravintolalaivat ovat suosittuja ja tontin itäinen osa on läntistä huomattavasti julkisempi. Alueen länsipäässä, Laukonsillan kupeessa olisi kuitenkin oiva paikka kelluvalle asumiselle. Asuminen toisi ympärivuorokautista käyttöä muutoin autiolle alueelle ja voisi näin parantaa sen viihtyvyyttä. Kelluvat kodit hyötyisivät keskeisestä sijainnista lähellä keskustan palveluita, ja voivat myös käyttää alueella jo olevaa pysäköintiä. Kelluva kortteli tarjoaisi myös poikkeuksellisen asuinympäristön aivan suvannon varrella. Asumisen tieltä siirtyvät kymmenkunta venepaikkaa voidaan yhdistää Ratinanrannan edustalla olevaan pienvenesatamaan. B. Viinikanlahti

lureitistä vaiheikkaamman ja turvallisemman. Lahden perällä kelluvat kodit voidaan sijoittaa irti rannasta pistolaitureiden varrelle, jolloin ulkoilureitin ja rannan julkisuus säilyisi. Käyntilaiturit voidaan myös suunnitella julkisemmaksi, jolloin laiturista tulisi osa ulkoilualuetta. Kelluvan korttelin tarvitsemat pysäköinti ja jätehuolto voidaan sijoittaa Voimakadun varrelle tulevan liike- ja toimistotilan paikoitusalueen yhteyteen. Tässä työssä kelluvia koteja sijoitetaan vain laiturien länsipuolelle niin, että ne avautuvat Pyhäjärvelle päin, mutta mikäli kelluville kodeille on lisää kysyntää, voidaan niitä sijoittaa myös laiturin itäpuolelle sekä etelämmäs Hatanpään yhteyteen. Kaksi pistolaituria voidaan keskeltä kevyellä sillalla, jonka alta asukkaat pääsevät kulkemaan veneillään. C. Nalkalantori

A. C.

83,8 84,2 84,7

83,2

83,0 80

84,1

82,1

81,2

5,9

82,0

85,2 80,6

81,5 83,8 79,6

79,9 82,4

80,2

79,8

81,3

80,3

80,1

81,1

80,2

81,0

79,7

80,4

I-II jtjt

80,4

81,1

80,0

I-II

10 ap

12 pp

80,4

80,6

uvv sauna 80,6

80,6 80,5

79,1

86 80,7

5 81,3

79,6 79,5 78,8

tu a k

la a lk

8 82,6 6

79,4

79,8

78,7

I I-II

78,7

84,3

I-II I

I-I

esimerkki tontinkĂ¤yttĂśsuunnitelmasta Nalkalantorille 1:1000

79 79

78,9

n채kym채 Nalkalantorin kelluvasta korttelista suvannolle p채in

Nalkalantorin alueella on sekä toimistorakennuksia että tiiviitä asuinkortteleita, mutta pienvenesataman kohdalla Nalkalantorin seutu jää usein vähälle käytölle. Rannassa kulkee Eteläpuiston virkistysalueelle vievä ulkoilureitti, mutta etenkin kesäkauden ulkopuolella alueella ei juuri ole elämää. Eteläpuiston aluesuunnittelukisan myötä tilanne tosin saattaa hyvinkin muuttua, mutta toimintojen puuttuminen alueelta tuottaa tällä hetkellä jokseenkin autiota kaupunkiympäristöä. Järjestämällä pienvenesatamaa uudelleen voidaan rantaan sijoittaa kymmenkunta kelluvaa asuntoa. Alue avautuu suotuisasti kaakkoon, mikä mahdollistaa sekä runsaan luonnonvalon saannin sekä näkymät suvannon poikki kohti

Ratinan stadionia. Keskustan palvelut ovat vain parin minuutin kävelymatkan päässä, mutta kelluva kortteli sijaitsee kuitenkin riittävän etäällä vilkkaasta Laukontorista. Kelluva kortteli jakautuu kahteen ryppääseen, joiden väliin jää kymmenkunta pienvenepaikkaa. Näin myös venesatama on ympäri vuoden tarkkailtavissa, mikä parantaa sen turvallisuutta. Myös kelluvien kotien väliin on jätetty tilaa asukkaiden veneille, joita voi tarpeen mukaan, asukkaan luvalla käyttää myös ulkopuolinen veneilijä. Kaiken kaikkiaan venepaikkoja alueella on 20. Loput (5 kpl) pienvenesataman paikoista yhdistetään Ratinanrannan satamaan.

Korttelin yhteistilana toimii kelluva saunatupa, joka on sijoitettu eteläisimmälle ankkuripaikalle. Sauna palvelee tarvittaessa myös vierasvenesataman käyttäjiä, ja kortteliyhteisö voi halutessaan vuokrata saunaa myös ulkopuolisille. Saunatupaa vastapäätä on korttelin ulkovälinevarasto ja sekä ulkopaikat että talvisäilytystilat korttelin pyörille. (1 pp/30 kem2.) Asuntokohtaiset säilytystilat on integroitu kunkin asunnon säilytykseen, lisätilaa esim. ulkosäilytykseen voidaan saada asunnon omilta ulkotiloilta. Pysäköinti ja jätetilat sijaitsevat nykyisen paikoitusalueen yhteydessä Nalkalankadun toisella puolella. Mikäli pysäköintialue myöhemmin muutetaan esim. asuinkortteliksi, voidaan kel-

luvan korttelin jätehuolto yhdistää uuden korttelin jätehuollon kanssa. Pysäköinti siirtyisi tässä tapauksessa joko mahdollisen pihakannen alle tai muutettaisiin kadunvarsipysäköinniksi. Vedenpinta Ratinan suvannossa on ylimmillään +77.15, jolloin kelluvat kodit sijaitsevat n. 2,5 metriä katutason alapuolella. Näkymät suvannon yli Ratinaan aukeavat kelluvien kotien yli ja välistä sekä venesataman läpi.

alueleikkaus poikittaissuunnassa Nalkalankatuun nähden 1:200

Asuntojakauma: 1h+k 35, 3 m2 2 kpl 1h+k+parvi 45,7m2 3 kpl 1-2h+k+parvi 52,1 m2 2 kpl 3h+k 66,4m2 2 kpl

N채kym채 Laukontorilta Ratinan suvannon kelluvaan kortteliin

6. Johtopäätökset Taustoituksessa on tutkittu yleisesti kelluvan asumisen historiaa ja nykytilannetta. Katsaus osoittaa, että kelluva asuminen on yleinen mutta yhä yllättävän kartoittamaton asumismuoto. Kelluva asuminen on erittäin monitasoinen asumiskulttuuri, joka on mitä ilmeisimmin nousemassa uudeksi asumisen trendiksi tiivistyvien kaupunkien, ilmastonmuutoksen sekä teknologian kehityksen myötä. Suomessa vähäiset kokemukset kelluvasta asumisesta ovat johtamassa asumismuodon yksipuoliseen asuntotuotantoon, joka palvelee vain tiettyä käyttäjäkuntaa. Asumismuodon laajemmalla tarkastelulla sekä uudelleentulkinnalla voitaisiin tuoda kelluvaa asumista myös laajemman käyttäjäkunnan saavutettaviin ja paremmin perustella asumismuodon käyttöä Suomessa. Kelluvan asumisen erityispiirteitä tulee painottaa sekä asumisen mahdollisuuksien kartoittamisessa että itse suunnittelussa. Näin sekä vaalitaan kelluvan asumisen identiteettiä että hyödynnetään asumismuodon valtavaa potentiaalia erityisesti kaupunkien täydennysrakentamisessa, joka tähän asti on jäänyt vaille huomiota. Tässä työssä ei pyritty tarkkaan toteutussuunnitelmaan, vaan pyrkimyksenä oli luoda kelluvalle asumiselle sen erityispiirteiden ohjaama suunnittelustrategia. Vaikka ideana oli alun perin sallia sisätilan täysin vapaa suunnittelu, löytyi prosessin aikana tiettyjä useammissa pohjaratkaisuissa toteutuvia tilajakomalleja. Esteettömyysvaatimukset sekä ennalta määritetyt avautumissuunnat rajoittivat ja toisaalta yhtenäistivät eri toimintojen sijoittelua pienen asuntomoduulin sisällä. Tilajakojen yhteneväisyydestä huolimatta sisätilaa voitiin varioida huomattavasti myös kahden muun tekijän, leikkausmuodon ja kerrosluvun, avulla. Näin ollen jo vain yhden moduulin ja kolmen varianssin avulla voitiin luoda yksinkertainen suunnittelusysteemi, joka on taipuisa asuintilan monenlaiselle varioinnille. Systemaattinen, tiettyihin valintoihin pohjaava suunnittelu myös hyödyntää tehokkaammin elementtituotantoa ja näin alentaa rakentamisen kustannuksia. Konseptinomaisessa ideasuunnitelmassa mahdolliset muut asumisen erityismuodot kuten miniasunnot, konttiasuminen tai suuremman mittakaavan kelluva asuinkompleksi jäivät tarkastelun ulkopuolelle. Yleisluontoista ideasuunnitelmaa voidaan kuitenkin käyttää myös pohjana erityyppisissä asuntosuunnittelun hankkeissa, minkä vuoksi myös mahdollisuudet ovat laajat. Esimerkiksi kelluva konttiasuminen voisi olla luonteva jatkotutkimuksen aihe. Työssä haettiin kelluvaan asumiseen sopivia paikkoja vain rajatun alueen sisältä Tampereella. Paikkoja löytyi jopa rajatun tarkastelualueenkin sisältä lukuisia, mikä osoittaa kelluvan asumisen joustavuutta. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tarkastella kelluvan asumisen mahdollisuuksia laajemmin sekä koko Tampereen mittakaavalla että muiden kaupunkien osalta. Kelluvien korttelien verkostojen sekä kausiluontoisen asumisen yhdistämistä olisi myös syytä tutkia laajemmin. Kelluva asuminen on monitasoinen asumisen tapa, jonka käyttömahdollisuudet asumisen rikastamisessa ja täydennysrakentamisessa ovat laajat. Kelluva koti voi oikealla sijoittelulla, erityispiirteitä hyödyntävällä suunnittelulla sekä joustavalla asuntomoduulituotannolla todella vastata muuttuvan asumiskulttuurin ja tiivistyvien kaupunkien tuomiin haasteisiin.

Lähteet

Painetut kirjalliset lähteet, selvitykset ja opinnäytetyöt:

Feeney, E. 2012. Seattle’s floating homes. Charleston. Arcadia Publishing. 127 s. Hidaka, P. 1989. A Design Vocabulary for Floating Home Communities. Diplomityö. University of Washington, School of Architecture. 97 s. Kotilainen, S. 2013. Moduulirakentaminen: ratkaisumalleja tulevaisuuden asuntosuunnittelun haasteisiin. Julkaisu. Tampere. Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. 207 s. Lintukangas, E. 2014. Vesialueiden maankäytön suunnittelu. Opinnäytetyö. Lahti. Lahden Ammattikorkeakoulu. 68 s. + liitteet 11 s. Mansikka, A. 2005. Asuntolaiva-asuminen Helsingissä. Helsinki. Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 24 s. Mendleson, S. 1991. Living on the Water: Introducing Floating Homes as a New Housing Type to an Existing Waterfront Community. Diplomityö. University of Washington, School of Architecture. 168 s. Peltola, E. 2012. Merellisen rakentamisen mahdollisuuksia: saariston osayleiskaavan selvitys. Julkaisu. Espoo. Espoon kaupunki. 89 s. Pollak, I. 2014. Kasvun paikka - sustainable housing design for a growing community in Suomenlinna. Diplomityö. Tampere. Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. 119 s. Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista. 2013. Helsinki. Helsingin kaupunki. Talous- ja suunnittelukeskus, kehittämisosasto. 41 s. Sundman, M., Pakkala, P., Hakala T. 2006. Kelluvien asuntojen teknistaloudellinen selvitys. Helsinki. Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 34 s. Jaskari, T., Tapaninen, U., Pikkarainen, H., Melander, P., Kiljunen- Siirola, R., Salastie, R., Anne Karlsson. 2014. Helsingin yleiskaava – kantakaupungin ja ydinkeskustan kehittäminen. Helsinki. Helsingin kaupunki. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. 57 s. White, M., Smith, A., Humphryes, K., Pahl, S., Snelling, D., Depledge, M. 2010. Blue space: The importance of water for preference, affect, and restorativeness ratings of natural and built scenes. Artikkeli. Journal of Environmental Psychology vol. 30 iss. 4. USA. Academic Press. s. 482-493.

Painamattomat kirjalliset lähteet ja internet-lähteet:

Affordable Solar-Powered Floating Village Planned for Edinburgh. Artikkeli. Inhabitat 23.7.2014 http://inhabitat.com/affordable-solar-powered-floating-village-planned-for-edinburgh/ (viitattu 23.2.2015) Architectenbureau Marlies Rohmer kotisivu. http://www.rohmer.nl/project/waterwoningen-ijburg/ (viitattu 13.2.2015) EHYT-hanke kotisivut. Tampereen kaupunki. http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/ yhdyskuntarakenteeneheyttaminen.html (viitattu 25.3.2015) Ennustettu ilmastonmuutos Suomessa. Selvitys. Suomen Ympäristökeskus. https://ilmasto-opas. fi/fi/ilmastonmuutos/suomen-muuttuva-ilmasto/-/artikkeli/74b167fc-384b-44ae-84aa-c585ec218b41/ennustettu-ilmastonmuutos-suomessa.html (viitattu 3.3.2015) Folger, T. Merenpinnan nousu uhkaa rannikkokaupunkeja. Artikkeli. National Geographic 16.10.2013 http://natgeo.fi/luonto/ymparisto/merenpinnan-nousu-uhkaa-rannikkokaupunkeja (viitattu 3.3.2015) Gaedtke, F. Nigeria’s water-starved ‘Venice of Africa’. Artikkeli. Al Jazeera 11.11.2013 http://www.aljazeera.com/indepth/features/2013/11/nigeria-water-starved-venice-africa-2013111185516875476.html (viitattu 19.2.2015) Grunwald, M. ja Glasser, S. Experts Say Faulty Levees Caused Much of Flooding. Artikkeli. The Washington Post 21.9.2005 http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2005/09/20/AR2005092001894.html (viitattu 24.2.2015) Hitchcox, T. Rarity buyos floating homes market. Artikkeli. Financial Times 25.6.2005 http:// search.proquest.com.libproxy.tut.fi/docview/249624335 (viitattu 23.3.2015) Huokuna, M. Tulvariskeihin varautuminen. Ilmastokatsaus 10/2012. Ilmatieteen laitos. http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=6c479527-2f6d-467d-af9e-3bc6e04bc82d&groupId=30106 (viitattu 3.3.2015) Jordana, S. Icebergs / Daniel Andersson. ArchDaily 21.8.2010 http://www.archdaily. com/?p=74221 (viitattu 24.2.2015) K2S / Arctia Headquarters. Artikkeli. ArchDaily 2013 http://www.k2s.fi/k2s.html (viitattu 25.3.2015)

Kansalliset väestötilastot. 10/2014 Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/ index.php/Population_statistics_at_regional_level/fi (viitattu 25.3.2015) Kvist, L. Veneeksi rekisteröity koti kelluu vetten päällä. Artikkeli. Helsingin Uutiset 7.10.2013 http:// www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/258866-veneeksi-rekisteroity-koti-kelluu-vetten-paalla (viitattu 23.2.2015) Lindeen, M. Flyt för båtfolket. Artikkeli. Aftonbladet 14.7.2000 http://wwwc.aftonbladet.se/stockholm/0007/14/flyt.html (viitattu 13.2.2015) Mansner, E. Helsingfors tillåter inte boende i husbåtar. Artikkeli. Yle 26.9.2014 http://svenska.yle. fi/artikel/2014/09/26/helsingfors-tillater-inte-boende-i-husbatar (viitattu 19.2.2015) NRJA architects kotisivu. http://www.nrja.lv/index.php?id=196 (viitattu 23.2.2015) Pelkonen, L. Taas uusi takaisku – Helsingin kelluvat asunnot myöhästyvätkin 4 vuotta. Artikkeli. Uusi Suomi 6.10.2014 http://www.uusisuomi.fi/asuminen/72771-taas-uusi-takaisku-helsingin-kelluvat-talot-myohastyvatkin-4-vuotta Reposaaren kelluva kylä jäänee torsoksi. Artikkeli. Yle Satakunta 27.6.2011 http://yle.fi/uutiset/ reposaaren_kelluva_kyla_jaanee_torsoksi/5381958 (viitattu 19.2.2015) Schweighöfer, K. Floating houses to fight climate change in Holland. Artikkeli. DW 31.3.2014 http://www.dw.de/floating-houses-to-fight-climate-change-in-holland/a-17532376 (viitattu 3.3.2015) Tilastokeskus. 2013. Liitetaulukko 1. Asuntokunnat koon mukaan ja asuntokuntien keskikoko 1960–2013. ISSN=1798-6745. http://www.stat.fi/til/asas/2013/asas_2013_2014-05-21_ tau_001_fi.html (viitattu: 30.1.2015) Turun elävä keskusta-hanke kotisivut. Turun kaupunki. http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=86496 (viitattu 25.3.2015) Vaihtelevat virtaamat, hupenevat hanget - ilmastonmuutos sekoittaa Suomen vesipalettia. Selvitys. Suomen Ympäristökeskus. https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/ a0596a76-eb8b-45e7-ab51-9bc6149f7312/veden-maara.html (viitattu 3.3.2015)

Kuval채hteet

Kuvien rajausta ja v채rityst채 on saatettu muuttaa. Kuva 1: Rainr Wozny. https://www.flickr.com/photos/boellstiftung/5342610891 (viitattu 29.3.2015) Kuva 2:

House No: 2 / MOS Architects. Archdaily. http://www.archdaily.com/10842/floating-house-mos/1383001722_ acrombasis18-2/ (viitattu 29.3.2015)

Kuva 3-4:

Anna Pajulo. 2014

Kuva 5:

https://timedotcom.files.wordpress.com/2014/06/floating-house-4.jpg?qu ality=65&strip=color&w=1680 (viitattu 29.3.2015)

Kuva 6:

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Verkkosaaren kelluvat asunnot. Asemakaavaselostus. s. http://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2011_kaavakuvat/ak11956_selostus.pdf (viitattu 29.3.2015)

Kuva 7:

http://photo.digitalfinland.net/20080708_9_reposaari_pori_1_IMG_8451. jpg (viitattu 29.3.2015)

Kuva 8:

Marinetek Oy.

http://www.marinetek.fi/kelluvat-erikoisratkaisut (viitattu 29.3.2015)

Kuva 9:

http://yle.fi/uutiset/kelluva_talo_talvitestissa_mustikkamaalla/6863674 (viitattu 29.3.2015)

Kuva 10:

Caters News Agency. http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/05/28/article-26415011E43804700000578-475_964x449.jpg (viitattu 29.3.2015)

Kuva 11:

http://modernfarmer.com/wp-content/uploads/2014/03/BA_ SmithsonFloatingIslandmgmt.jpg (viitattu 29.3.2015)

Kuva 12:

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. http://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2011_kaavakuvat/ak11956_selostus.pdf (viitattu 29.3.2015)

Kuva 13:

Anna Pajulo. 2014.

Kuva 14:

Feeney, E. 2012. Seattleâ&#x20AC;&#x2122;s floating homes. Charleston. Arcadia Publishing. s. 43. Kuvaaja Emily Riddell.

Kuva 15:

Iceberg / Daniel Andersson. ArchDaily. (viitattu 29.3.2015) http://www.archdaily.com/74221/icebergs-daniel-andersson/

Kuva 16:

Jarek Sedlak, 2008. ARS-3500 Kelluva koti - Floating home. Kurssijulkaisu. Tampereen teknillinen yliopisto, Arkkitehtuurin laitos. s. 58.

Kuva 17:

Anna Pajulo. 2014.

Kuva 18:

Exbury Egg / PAD Studio & SPUD Studio + Stephen Turner. ArchDaily. http://www.archdaily.com/388767/exbury-egg-pad-studio-spud-group- stephen-turner/51bb23e2b3fc4b01ee000004_exbury-egg-pad-studio- spud-group-stephen-turner_in_situ_-6-_1457021-jpg/ (viitattu 29.3.2015)

Kuva 19:

Helena Pajulo. 2015.

Kuva 20:

Floating barn Proposal / NRJA. ArchDaily. http://www.archdaily.com/388161/floating-barn-proposalnrja/51b0c4d5b3fc4bbb7a00023c_floating-barn-proposal-nrja_ostahouse_sustainable-diagram-jpg/ (viitattu 29.3.2015)

Kuva 21:

http://assets.inhabitat.com/wp-content/blogs.dir/1/files/2013/09/srt- ecobuild-1.jpg (viitattu 29.3.2015)

Muut kuvat ja kaaviot ovat tekijĂ¤n omia.

100

102