HEHTAARIN KOKOINEN TERAPIAHUONE

KUN SARI SAARINEN KATSOI ISÄNSÄ PUURTAMISTA PUUTARHASSA, HÄN PÄÄTTI: EI OLE MUN JUTTU! NYT HÄNEN TALOAAN TESJOELLA YMPÄRÖI KAUNIS JA HUOLELLISESTI HOIDETTU PUUTARHA. ILMAN ISÄN APUA SE EI OLISI ONNISTUNUT.

TEKSTI: REIJA KOKKOLA KUVAT: VIRPI LEHTINEN

SARIN PUUTARHA

ASUKAS Sari Saarinen

KOULUTUS JA AMMATTI Valtiotieteiden kandidaatti. Perintäasiantuntija

ERIKOISTA PUUTARHASSA Eläinvieraat, kuten hirvi, kettu, supikoira, ilves ja mäyrä

LEMPIKUKKA Pioni. Sari tuo sisälle maljakkoon laonneita pioneja. Maljakossa ne tuovat kauneudellaan iloa sisälle kotiin.

Helsingissä minulla oli jonkin verran kasveja parvekkeella. Nyt ympärilläni on lähes hehtaarin verran tonttia.

ierros Sari Saarisen runsautta pursuavassa puutarhassa on elämys. Sadat, elleivät tuhannet kasvit, kukat, köynnökset, pensaat ja puut ovat häikäisevän elinvoimaisia. Puutarhassa on niin paljon eri lajeja ja hyötykasveja, että niiden nimeäminen ei onnistuisi mitenkään. Sari naurahtaa, ettei hän välttämättä itsekään tiedä kaikkien kasviensa nimiä. Mutta kauniita ne ovat!

Nurmi on leikattu siistiksi, ja suurten istutusten välissä voi kulkea pitkin pieniä polkuja. Vähän väliä Sari kumartuu noukkimaan rikkaruohoja esitellessään puutarhaansa. Tämän tavan hän on oppinut isältään Aarno Saariselta, jonka puutarha Loviisan Sarvilahdessa on runsaudessaan ainutlaatuinen. – Isä sanoi, että vie mennessäs, tuo tullessas. Ei tällaista puutarhaa voi lähteä erikseen kitkemään. Sitä pitää tehdä koko ajan, Sari sanoo.

Paljon muutakin hän on isältään oppinut. Uskomattoman monipuolinen puutarha perustuu isältä saatuihin tuhansiin kasveihin ja moniin erikoisuuksiin, joita Aarno Saarisen puutarhassa on viljalti. Ilman isänsä apua ja kokemusta hän ei olisi kyennyt perustamaan itselleen nykyisenlaista tonttia, vaikka kuinka viherpeukalo onkin.

K– Se olisi ollut mahdotonta jo taloudellisestikin. En silti mitenkään voi verrata omaa puutarhaani isän pihaan. Toisaalta täytyy muistaa, että hän on muokannut ja kehittänyt puutarhaansa ja kasvattanut erikoisuuksia kuusikymmentä vuotta, ja minä olen aloittanut puutarhani muokkaamisen kesällä 2004. Tesjoen-talon Sari osti puolisonsa kanssa vuonna 2002, jolloin he keskittyivät talon remontointiin pari ensimmäistä vuotta. Kokoaikaiseksi kodiksi kaunis talo puutarhoineen tuli vuonna 2019, kun Sari luopui asunnostaan Helsingissä ja muutti pysyvästi Loviisaan. – Helsingissä minulla oli jonkin verran kasveja parvekkeella. Nyt ympärilläni on lähes hehtaarin verran tonttia. Hommaa riittää, hän hymyilee.

Auringonkukkakilpailu

Voisi kuvitella, että lapsuus ja nuoruus puutarhamestari-isän touhuja seuratessa olisi innostanut tyttärenkin sukeltamaan mullan saloihin. Mitä vielä! – En tehnyt mitään pihatöitä. Kesäisin otin aurinkoa pihalla! Ilmeisesti isä ei ainakaan tuputtanut tyttärelleen omaa intohimoaan kasvien maailmaan, mikä oli ehkä ihan viisastakin. Sari

muistaa ihmetelleensä, miten isä jaksoi päivätöiden lisäksi uuras- ten kukkapenkkien luominen käsipelillä. Kaunis kivipuutarhakin taa kasvien ja kukkien parissa uupumatta. on talon sivustalle perustettu. – Silloin ajattelin, että ei ikinä! Tuo ei ole minun hommaani. Miten Sari oikein on jaksanut kaiken? Hän taitaa olla perfektio-

Yksi kasveihin liittyvä omakohtainen muisto Sarilla kuitenkin nisti, joka ei liiemmin ole istuskellut pihan idyllisillä levähdyspaion lapsuudestaan. Hän kuului vuosien ajan 4H-yhdistykseen. Ala- koilla, joita on useita. kouluikäisenä hän osallistui auringonkukan kasvatuskilpailuun. Isä – Kyllä minulla on siihenkin välillä aikaa, ei tosin paljon. neuvoi kukalle hyvän paikan ja kehotti kastelemaan sitä runsaasti. Käytyään tapaamassa vanhempiaan Sarvilahdessa Sari lähti usein Kun yhdistyksestä sitten tultiin kukkaa mittaamaan, Saria jännitti. kotiin mukanaan peräkärryllinen isän lahjoittamia kasveja ja kuk– Oli se kasvanut pitkäksi, ja varsi oli paksu. Sain jonkin erityis- kia. Niitä hän sitten sijoitteli omaan pihaansa ohjeiden mukaan. maininnan, mutta en voittanut kilpailua. – Välillä äiti sanoi isälle, että älä niin paljon lahjoita. Tulee stressi!

Komeita auringonkukkia on pihalla No, tuliko? Sari myöntää, että joskus nytkin. Sari myös ruokkii oravia. Pari on ollut ”itkin, kitkin ja konttasin” -tilanpuuhkahäntää vilahtaa puussa parhail- teita. Välillä kädetkin joutuvat koville. laankin. Sari näyttää yksikseen muiden kasvien joukossa ylväästi kohoavaa aurin- Vuosien – Olen tottunut kantamaan painavia ruukkuja. Jos on kuuma ilma, puutarha gonkukkaa. – Tämä on oravan istuttama. varrella tehdyt ja kasvihuone täytyy kastella joka toinen päivä. Usein kastelen aamulla viideltä Sari on saanut seurata myös sepelkyyhkyjen elämää läheltä. Sarin löytömuutokset ovat tai yhdeltätoista illalla, kun aurinko ei haihduta vettä taivaan tuuliin. Silloin kissa, punainen komistus Kulkuri, oli tehneet metsään saatan kuljettaa 600–700 litraa vettä kasalkuun linnuista vähän liiankin kiin- telukannuissa muutaman tunnin aikana. nostunut. Silloin Sari napautti keittiön rajoittuvasta Hyötyliikuntaa! ikkunaa ja huitoi Kulkurille viestin: tule pois sieltä, täällä on ruokaa. Sittemmin tontista kokonaan Omavaraisuus viehättää kyyhkyt ovat saaneet olla rauhassa. uudenlaisen. Puutarhan kauneuden lisäksi Sari nauttii sen tuomasta omavaraisuudesta. Pihalta Itkin, kitkin ja konttasin löytyy oikeastaan kaikkea, mitä toivoa voi. Kun Sari puolisoineen osti omakoti- Kellarissa on purnukka poikineen täynnä talonsa vapaa-ajan kodiksi, ei pihalla ihania säilöttyjä hilloja, mehuja ja muita ollut oikeastaan paljon muuta kuin peltoa ohdakkeineen ja nok- herkkuja. Kuivattuina on sieniä ja palkokasveja, muun muassa. kosineen. Kasvihuone oli jo silloin paikallaan, mutta hyötykasveja Sari kertoo olevansa lähes omavarainen kesäkuusta talven kynei ollut nimeksikään. Maa oli kuin betonia, joten Sari on lisännyt nykselle. siihen käsipelillä hiekkaa ja syksyisin lehtiä. – Omavaraisuus on ajatuksena hieno, mutta kyllä se vaatii valta– Maa on kuitenkin erittäin otollinen kasvualusta puutarhalle, vasti työtä. Tietenkin pääsisin helpommalla ostamalla kaupasta. hän toteaa. Silti. Onhan se juhlaa mennä iltaisin itse tehdyn korin kanssa

Talon reunustalta oli suora näkymä naapurin pihalle. Nyt seinän puutarhaan keräämään tarvittavat tuotteet ruoanlaittoa varten. Savierustalle on rakennettu iso ja kaunis terassi, jota suojaavat syreenit ri ei terveyssyistä syö juurikaan punaista lihaa, joten hän valmistaa ja jasmiinit. Vuosien varrella tehdyt muutokset ovat tehneet met- usein maukasta ruokaa vihanneksista ja juureksista. Sari kopauttaa sään rajoittuvasta tontista kokonaan uudenlaisen. Apuna ovat olleet keittiössä raidallisen kesäkurpitsan pintaa. Se on muuttunut kopuoliso sekä tietenkin Aarno-isä. Ei Sari itsekään epäröi tarttua vaksi. Jos se ei saa vettä, kovettamalla pintansa se suojelee siememaalipensseliin tai moottorisahaan. On hän myös valanut laattoja niään. Kesäkurpitsa siis säilyy hyvin sellaisenaan. betonista – isän neuvojen mukaisesti tietenkin. – Kasvisruoka on myös kaunista. Minulle ruoan esteettisyys on

Sari tekee myös omaa taidetta niin puutarhassa kuin sisällä ta- tärkeää. Ja onhan se mukavaa pyrkiä mahdollisimman pieneen lossa. Punottuja koristeita on ripustettu kasveihin. Maalauksissa hiilijalanjälkeen. on luonnollisesti paljon kukkia, mutta myös maisemia. Lisäksi Sari Työssään vakuutusyhtiössä Sari näkee useasti elämän nurjan entisöi huonekaluja. puolen. Työt puutarhassa ovat auttaneet muutenkin jaksamaan – No, jotain aina vähän väsään, hän sanoo vaatimattomasti. vastoinkäymisten hetkellä. Puutarhalle ei voi sanoa, etten nyt jak-

Kun ”kesämökki” oli hankittu, Sari lähti Helsingistä perjantai- sa. Työt on pakko tehdä, oli tilanne mikä tahansa. sin kiireesti kohti Loviisaa. Perille päästyään viikonloppu alkoi – Puutarha on minulle hehtaarin kokoinen terapiahuone, Sari yleensä nurmen leikkaamisella. Sunnuntaina työ oli viimeistelty, ja sanoo. väliin mahtui tietenkin kaikkea muuta puuhaa puutarhassa. Kuten esimerkiksi yhdeksänmetrisen kasvipenkin siirtäminen ja lukuis-

Sarin valtavaa puutarhaa komistavat taiten tehdyt kukkapenkit. Minne vain kulkee ja katsoo löytää erilaisia tunnelmia.