Ennakossa The Outer Worlds – Fallout avaruudessa

The Outer Worlds – Fallout avaruudessa

Testissä lokakuussa ilmestyvä, Obsidianin kehittämä tieteisroolipeli The Outer Worlds.

Fallout-fanit, huomio! Jos Fallout 76 jätti karvaan pettymyksen maun suuhun, on nimi The Outer Worlds syytä pistää mieleen. Kyseessä on roolipelinkehittäjä Obsidianin tuleva tieteisroolipeli, joka muistuttaa kovasti Fallout-pelejä, eikä syyttä. Sen takaa löytyy nimittäin runsaasti alkuperäisten Fallout-pelien ja Fallout: New Vegasin tekijöitä, kuten koko sarjan luoneet Tim Cain ja Leonard Boyarsky. Luvassa pitäisi siis olla melkoista mannaa klassikkoroolipelien ystäville. Pelaaja pääsi heinäkuun lopulla testaamaan peliä muutaman tunnin ajan, ja jututimme samalla sen vanhempaa suunnittelijaa Brian Heinsia.

The Outer Worlds on ollut kehityksessä kaikessa hiljaisuudessa jo useamman vuoden ajan. Jo lokakuussa ilmestyvä peli paljastettiin vasta viime vuoden lopulla The Game Awards -tapahtumassa. Julkaisu osuu kieltämättä hyvään aikaan ottaen huomioon Fallout 76:n saaman vastaanoton. Lisäksi uutta virallista Fallout-peliä ole edes vielä paljastettu, eikä sellaista ole syytä odottaa vielä ainakaan muutaman vuoteen. Se ei ole varmaan täyttä sattumaa.

– The Outer Worlds on jatkumoa Timin ja Leonardin visiolle, josta alkuperäiset Fallout-pelit aikoinaan syntyivät. Olemme Obsidianilla aina valmiita tekemään uuden pelin tähän lajityyppiin ja halunneet tehdä lisää jo Fallout: New Vegasin jälkeen. Nyt saimme siihen mahdollisuuden, Heins kertoo.

Obsidianille kuluva vuosi on ollut suuren muutoksen aikaa, sillä aiemmin itsenäisenä toiminut studio ajautui vuoden alussa Microsoftin omistukseen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta The Outer Worldsiin, joka ilmestyy Take Twon alaisen Private Divisionin julkaisemana PS4:lle, Xbox Onelle ja tietokoneille. Huvittavan asiasta tekee kuitenkin se, että The Outer Worldsin kuvaamaa tulevaisuutta hallitsevat suuryitykset, jollaiseen tekijästudio nyt itsekin kuuluu.

– Se on kieltämättä huvittavaa. Kun aloimme kehittää The Outer Worldsia noin kolme vuotta sitten, meillä ei tietenkään ollut aavistustakaan, että näin tulisi tapahtumaan, Heins toteaa.

Obsidian saavutti aiemmin menestystä kahdella joukkorahoitetulla Pillars of Eternity -pelillä, mutta The Outer Worlds on tehty perinteisempään tapaan kustantajan avustuksella. Siihen on Heinsin mukaan selvä syy.

– Joukkorahoituksella on rajansa, ja me halusimme tehdä The Outer Worldsista hieman suuremman mittakaavan pelin kuin mitä Pillars of Eternityt olivat. Yhdessä Private Divisionin kanssa saimme täydellisen tilaisuuden luoda kustantajan turvaamana täysin uuden pelin, joka olisi juuri sellainen kuin haluamme.

Olemme Obsidianilla aina valmiita tekemään uuden pelin tähän lajityyppiin ja halunneet tehdä lisää jo Fallout: New Vegasin jälkeen. Nyt saimme siihen mahdollisuuden.

Brian Heins, Obsidian.

The Outer Worldsissa ohjataan syväunesta herännyttä siirtokuntalaista, joka havaitsee siirtokunta-aluksensa ajautuneen harhareitille ja myöhästyneen vuosikymmeniä saapumisestaan. Koska pelin maailmassa ihmiset eivät kestä syväjäädystä kuin noin kymmenen vuotta, muiden aluksen siirtokuntalaisten herättäminen on vaarallista. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, mutta mitä? Ja miksi pelihahmo selvisi liian pitkästä syväjäädytyksestä?

Näitä kysymyksiä lähdetään selvittämään kahdelle läheiselle siirtokuntaplaneetalle, jotka ovat erilaisten suuryritysten hallitsemia. Yhtäläisyydet pelin alun ja Fallout-sarjojen holveistaan suureen maailmaan lähtevien selviytyjien välillä ovat melko ilmeiset. Koska pelin alku sisältää asioita, joita tekijät haluavat pitää pelaajilta vielä salassa, ei siitä sen enempää. Testissä päästiin alun lisäksi kuitenkin pelaamaan parin tunnin ajan myös sen myöhempiä vaiheita.

Oman hahmon luonnissa voi muokata ulkoasua sekä taitoja ja ominaisuuksia. Tämä on tuttua kaikille Falloutinsa pelanneille, vaikka hahmon kyky- ja ominaisuusjärjestelmä ei olekaan aivan samanlainen. Kukin taito avaa jokaisen 20 siihen sijoitetun kykypisteen jälkeen pelaajalle jonkin taitoon liittyvän bonuksen tai erikoiskyvyn. 50 kykypisteen jälkeen taidoissa voi myös erikoistua useisiin eri vaihtoehtoihin.

Mielenkiintoista taidoissa on se, että vaikka The Outer Worldsissa on mahdollista edetä puhumalla, taistelemalla tai hiiviskelemällä – tai niitä kaikkia yhdistelemällä –, on useimmista taidoista myös hyötyä taistelussa. Esimerkiksi kovistelutaito (Intimidation) toimii tietenkin vaihtoehtoina keskusteluissa, mutta taisteluiden alussa sen ansiosta viholliset pelästyvät hahmon hyökkäyksiä, hyytyvät paikalleen tai lähtevät jopa karkuun. Ratkaisu on kiinnostava ja tekee hahmonluonnista sekä sen kehityksestä kiinnostavaa, eikä puhumiseen tai hiiviskelyyn panostava pelihahmo ole näin aivan kyvytön taisteluissakaan. Lisäksi puhetaidoista on hyötyä myös hiiviskelyssä.

Hiippailussa apuna on holografnen naamiointilaite, jolla pelaaja voi muuttaa ulkoasuaan, jos vain hallussa on oikean ulkoasumoduulin. Naamiointilaitteen avulla voi liikkua vartioiduilla alueilla rajoitetun ajan, mutta jos vihollinen havaitsee pelaajan, ei tilanne välittömästi eskaloidu. Pelaajalla on mahdollisuus puhetaidoillaan selvitä tilanteesta ja saada lisää aikaa naamioitumisen käyttöön.

Toisin kuin uusissa Fallout-peleissä, The Outer Worldsin taistelut ovat täysin tosiaikaisia eikä toimintaa voi pysäyttää missään vaiheessa. Aikaa voi tosin hetkellisesti hidastaa tähtäystilassa.

– Tim halusi, että puheenlahjoihin panostavalla hahmolla olisi muitakin vaihtoehtoja kuin pelkkä räiskintä raskaasti vartioiduilla alueilla. Holografsen naamiointilaitteen avulla pelaaja saa mahdollisuuden selviytyä tilanteesta puhumalla eikä vain ampumalla, kuten lajityypin peleissä yleensä, Heins kuvailee.

Hahmostaan voi tehdä halutessaan myös umpityhmän, jolloin keskusteluissa avautuu mahdollisuus idioottimaiseen dialogiin. Oman pelihahmon ääntä pelissä ei kuitenkaan kuulla.

– Pelissä ei pelata selkeästi ennalta määritettyä vaan omaa ja itse tehtyä hahmoa. Esimerkiksi Mass Effect -pelien komentaja Shepard on selkeästi määritelty hahmo, jolla on myös rooliin sopiva ja ennalta määritelty ääni, Heins selittää.

– The Outer Worldsissa pelataan sen sijaan satunnaista siirtokuntalaista, joten meidän olisi pitänyt antaa hahmoluontiin valtava määrä erilaisia äänivaihtoehtoja, jotta sieltä löytyisi jokaiselle pelaajalle mieluisa valinta. Siihen meillä ei kuitenkaan ollut resursseja, ja roolipelaamisen kannalta päähahmo toimii mielestämme paremmin ilman ääninäyttelyä.

Tarinan edetessä hahmo voi värvätä mukaansa myös erilaisia apureita, joista mukana voi olla kerrallaan kaksi. Muut jäävät pelaajan liikkuvana tukikohtana toimivalle avaruusalukselle. Apurit tietenkin osallistuvat taisteluihin, ja niillä on omat erikoiskykynsä sekä hyökkäyksensä, joita pelaaja hallinnoi. Apureiden kyvyistä on myös iloa, sillä ne auttavat pelaajaa tämän omissa kykytesteissä. Halutessaan pelaaja voi lisäksi tehostaa apureiden tehoa erityisen Leader-kyvyn kautta. Apurit myös ottavat usein osaa keskusteluihin muiden pelimaailman hahmojen kanssa, ja tietenkin niillä on lisäksi omat tarinansa sekä erikoistehtävänsä. Toisaalta apureiden kanssa ei tarvitse toimia, jos ei niin halua. Useat perk-erikoiskyvyt tehostavat pelihahmoa silloin, kun tämä liikkuu tai taistelee täysin yksin. Apureiden kanssa ei myöskään synny romansseja.

Pelaaja liikkuu kahden pääplaneetan eli asutetun Halcyonin ja villimmän Monarchin sekä niiden kuiden ja asteroidien välillä avaruusaluksellaan, mutta sillä ei kuitenkaan lennellä vapaasti. Pelimaailma on avoin mutta ei yhtenäinen, eli alueet ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, joiden välillä pikasiirrytään paikasta toiseen kartan kautta. Kokemustasoskaalausta ei juuri esiinny, joten tietyt alueet ovat pelin alussa liian vaarallisia, mutta niille tietenkin palataan pelin edetessä ja hahmon kokemustasojen karttuessa.

Ympäristöt ovat värikkäitä ja tarpeeksi mielikuvituksellisia luodakseen vaikutelman, että nyt ei olla maapallolla vaan jossain ihan muualla. Tunnelma muistuttaa Villin lännen korpimaita ja rajaseutuja. Kovin komeaksi peliä ei nykystandardeilla kuitenkaan voi kutsua, mutta roolipelissä ulkoasu ei tietenkään ratkaise kaikkea. On myös muistettava, ettei tekijästudio ole suuren suuri. Graafista ilotulitusta kaipaavat tulevat kuitenkin taatusti pettymään.

Pelihahmon ja apureiden taidoilla on vaikutusta taisteluissa, mutta vihollisiin osuminen perustuu puhtaasti pelaajan tähtäykseen. Falloutin tyyppistä ajan pysäytystä ja osumakohtien valintaa ei The Outer Wordsissa ole, mutta aikaa voi hidastaa hetkellisesti, jolloin näkee myös tarkempia tietoja tähdättävistä vihollisista. Ajan hidastusta voi myös tehostaa taidoilla, jolloin se kestää pidempään ja antaa muitakin bonuksia. Aseita on niin lähitaisteluun kuin räiskintäänkin, ja kaikkia niitä voi kehittää sekä muokata, samoin kuin hahmojen suojia ja panssareita. Erikoisempaa osastoa edustavat erityiset tieteisaseet, kuten kutistussäde.

Mielenkiintoinen idea ovat myös haitat, joita pelihahmo voi saada kärsittyään liikaa esimerkiksi tietyn hirviön hyökkäyksistä tai tietyntyyppisestä vahingosta. Valinta on aina pelaajan, ja haitan vastaanottamisesta saa heti korvaukseksi uuden perk-kyvyn, joten houkutus niiden ottamiseen on olemassa. Haitat ovat sen aiheuttaneeseen asiaan liittyviä pysyviä miinuksia yleensä lisävaurion kärsimisen muodossa. Hahmolla voi olla maksimissaan kolme haittaa.

– Haitat ovat keino roolipelata hahmon epäonnistumisia ja samalla kehittää sitä normaalin kehitysjärjestelmän ohessa. Itse esimerkiksi putosin eräässä testisessiossa epähuomiossa liian korkealta kalliolta, jolloin peli ehdotti minulle siitä korkean paikan kammon haittaa. Se tuntui minusta todella sopivalta tilanteen huomioon ottaen, joten oli helppo päätös hyväksyä se ja napata samalla ylimääräinen perk-kyky, Heins vinkkaa.

Omat seikkailuni testisession aikana tapahtuivat pitkälti Monarchilla, jossa aikani harhailtuani ja rosvoja sekä liskopetoja väisteltyäni löysin tieni korporaatioiden valtaa vastaan taistelevan pienen asutuskeskuksen luo. Idealistisen joukon johtaja tarvitsi apua painokoneensa korjaamiseen, jotta he saisivat levitettyä propagandaansa. Tosin myös ruuasta ja tarvikkeista oli pulaa ja joku partiokin kateissa.

Pelissä on tekijöiden mukaan monia ryhmittymiä, joille pelaaja voi tarjota tai myydä apuaan. Suurin on lähes kaikkialle ulottuva megakorporaatio, jonka johtoryhmä hallitsee laajaa osaa pelimaailmasta. Maailmaan mahtuu kuitenkin paljon pienempiä ja suurempia osapuolia ja yhtiöitä. Pelaaja voi vapaasti työskennellä kaikille ja tehdä valintoja, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella pelimaailmaan. Ne vaikuttavat tietenkin myös pelin loppuun. Keskusteluita on paljon, ja niissä on runsaasti vaihtoehtoja. Tekijöiden pitkä kokemus lajityypistä näkyy dialogin tasossa, joka välillä vinoilee roolipelien peruskliseille.

– Pelin huumori vaati tarkkaa suunnittelua. Se ei saanut olla liian vakavaa tai kuivaa mutta ei toisaalta liian hölmöä tai villiäkään. Tarinatiimi teki paljon töitä löytääkseen juuri oikean tasapainon. Voidaan sanoa, että pelin yleinen tunnelma on yhdistelmä Timiä ja Leonardia. Käsikirjoittamisesta pitkälti vastaavalla Leonardilla on hyvin kyyninen ja synkkä näkemys asioista. Tim puolestaan tuo mukaan vinksahtanutta huumoria ja hassuttelua. Yhdessä he luovat peliemme salaisen kaavan, Heins selventää.

Muutaman tunnin pelitestin perusteella The Outer Words on helpointa summata Fallout-peliksi avaruudessa. Toki mukana on uutta ja omaa, mutta veteraanitekijöiden osaaminen ja ymmärrys lajityypistä on se seikka, joka pelistä eniten huokuu ja näkyy. Tekijät ovat kuitenkin moneen otteeseen muistuttaneet, ettei kyseessä ole suuren studion satojen tuntien mittainen roolipeli. The Outer Wordsin kestoksi annetaan 30–40 tuntia, mutta eri osapuolten ja loppuratkaisujen vuoksi sen voi tietenkin pelata läpi useampaankin otteeseen. Ainoa heikompi lenkki, jossa tekijästudion pienempi koko myös näkyy, on jo edellä mainittu hieman vaatimaton ulkoasu.

The Outer Worlds ilmestyy 25. lokakuuta PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja pc:lle. Myös Switch-versio on tekeillä.

Miika Huttunen