2 minute read
Pyykkösen kolumni: Minä en vain jaksa
Kuva: Glenn Casters Peters
Minä en vain jaksa
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minun on pakko kommentoida mediassa pyöriviä väitteitä videopelien aiheuttamista ongelmista, joihin kuuluvat näemmä edelleen muun muassa massamurhat ja nuorison tyhmentyminen. Päätin nyt kuitenkin, että kerta on ainakin vihoviimeinen. Tyhjän puheen aika on ohi. Jos viesti ei imeydy kaaliin vuonna 2019, turha tästä on enää jankuttaa. Minulla ei ole enää minkäänlaista kiinnostusta elää tätä pelikolumnistien murmelipäivää.
Ensimmäisenä tämän meheväksi nuijitun hevosenraadon manasi haudasta kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo, joka arveli Twitterissä, että – tai en kerrokaan omin sanoin. Vain suora lainaus tekee oikeutta väläykselle: ”Suomalainen koulutustaso ja osaaminen laskussa jo vuodesta 2006. Väistämättä hiipii mieleen ajatus, että PS3, Nintendo Wii ja Xbox 360 -pelikonsolit tulivat tuolloin markkinoille. Älypuhelimista puhumattakaan. Onko näillä ollut vaikutusta? Uskon, että on.” Toden totta, jotain täällä väistämättä hiipii.
Peliharrastajan vastavetona on näihin ajatuksen loikkiin aina ollut ja tulee olemaan vasta-argumenttien etsintä. Usein sitä haetaan logiikasta, eivätkä aivosolut joudu tälläkään kertaa koville. PS2, GameCube ja alkuperäinen Xbox olivat siis terveellistä kuin porkkanaraaste, mutta konsolipolven hyppäys teki pelikoneista jotain liiman imppaamisen kaltaista? Minäkin hain järkeä, puhtaasti reaktiona. Mutta se on virhe ja ajanhaaskausta. Miksi? Palataan siihen kohta.
Varsinainen paukku tuli, kun USA:ssa nähtiin kaksi lähes samaan aikaan tehtyä joukkoampumista. Jopa toistensa tappamiseen turtunut kansa heräsi hetkeksi, joten mestarietsivä Trump löysi helpon ja nopean syntipukin: videopelit. Tässä vaiheessa on enää turha inttää naama punaisena, kuinka 20 vuoden tutkimukset eivät ole edelleenkään onnistuneet osoittamaan linkkiä pelien ja ampumisten välillä. Ja aivan turha on muistuttaa, että pelejä pelataan kaikkialla, mutta vain jenkit saavat niistä muka inspiraatiota viattomien murhaamiselle. Järkevä argumentointi on turhaa, koska pelien demonisointi on aina ollut ja tulee aina olemaan savuverhoa. No, onpahan pelien etujärjestö ESAlla jotain tekemistä näitä kumotessaan.
Tapauksille on oikeasti yhteistä se, että poliitikot Suomessa ja USA:ssa tietävät kyllä, että ongelmat kumpuavat tasan heistä itsestään. Jos heittäytyisin hurjaksi, huomauttaisin Wallinheimolle, että rautavaltaistuimelle nousi vuonna 2007 Vanhasen kakkoshallitus, jossa opetusministerin pallilla kierrätettiin jonossa kokkareita. Kaikki ovat kuulleet jo legendaarisesta koulutuslupauksesta, mutta silti koulutuksesta vain piti leikata. Tilanne on sama kuin autokuski ihmettelisi, miksi kiesi rullaa vääjäämättä kohti jyrkännettä, vaikka jarruletku tuli itse purtua katki jarrunesteen purskuessa suupielistä ja sieraimista.
Trump taustakuoroineen tietää myös taatusti, että kasvavan väkivallan taustalla on tupeekeisarin avoimesti fasistinen retoriikka. Kun mielenterveyspalvelut on leikattu silpuksi ja terveydenhuolto on muutenkin retuperällä, on helppo saarnata pyssymiehiksi mieleltään järkkyneitä ja siksi niin kätevästi radikalisoituvia nuoria. Videopelijauhanta on kilpi, jolla totuuden kirveltävän valon voi suunnata pois omista toilailuista. Sellaista tarvitaan, kunnes herkkäuskoisimmat voi puijata pelkäämään jotain toista median haaraa. Kolmevuotiaskin tajuaa, että Yhdysvaltojen aseongelman syynä ovat aseet. Helvetti tosin jäätyy, ennen kuin aselobbareiden voitelemat käppäukot kongressissa sanovat sen ääneen.
Kun seuraavan kerran kuulet jonkun valtaapitävän itkevän pelien turmelevasta vaikutuksesta, älä anna taikatemppujen hämätä. Jos se on poliitikko, suurennuslasi on syytä suunnata puolueen viime vuosien toimiin. Jos se on huolestunut ja arvostettu proffadosentti, taustalla on todennäköisesti jälkeläistensä elinmahdollisuudet ja mielenterveyden hävittänyt sukupolvi. Joka kerta siellä on taatusti äänessä tyyppi, joka tietää vähintään alitajunnassaan, että omiin housuihin voi laskea kakat vain itse. Hajusta ja likaisesta tunteesta on turha silloin syyttää Mariota tai Luigia.
