Kolumni Ajatuksia animangasta Orpotytön sotkuinen perintö

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia animesta ja mangasta.

Vanhemmille animeharrastajille Candy Candy on hyvin tuttu. Orvoksi jääneen Candy-tytön kasvutarina on sekä kauhistuttanut että lämmittänyt monien sydämiä, kiitos 90-luvun suomeksi dubattujen VHS-kasettien. Suomi ei ollut ainoa maa, joka seurasi Candyn seikkailuja, sillä sarja niitti menestystä ympäri länttä. Kotimaassaan Candy Candysta oli tullut megajättiläinen jo 70-luvulla alkuperäisen mangan myötä. Sarjan tuoteperhe oli yksi oman aikansa suurimpia ja oheistavara suorastaan vietiin käsistä.

Kaikesta suosiosta huolimatta nykyään nuorempien animefanien on äärimmäisen vaikeaa törmätä Candy Candyyn. Aivan kuin koko sarja olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen. Erikoisen tilanteesta tekee erityisesti, että sarjan suosio paini aikoinaan samassa kastissa kuin Riyoko Ikedan kuolematon klassikko Rose of Versailles

Candy Candy -manga on kahden naisen yhteistyön hedelmä. Kyoko Mizuki kirjoitti alkuperäisen kirjasarjan, jonka Yumiko Igarashi kuvitti. Animesovituksesta puolestaan vas- tasi Toei Animation. Mizukin ja Igarashin välit kuitenkin tulehtuivat pahasti edellä mainitun haastaessaan jälkimmäisen oikeuteen tekijäoikeusrikkeestä 1990-luvun alkupuolella. Igarashin väitettiin hyötyneen taloudellisesti tuottamalla sarjan oheistuotteita ilman Mizukin suostumusta. Tästä alkoi pitkä ja raastava taistelu orpotytön omistajuudesta, joka rikkoi ystävyyksiä ja ammatillisia suhteita. Vuonna 1999 Tokion käräjäoikeus päätti jutun Mizukin voittoon. Päätöksen mukaan molemmat naiset omistivat Candy Candysta yhtä suuren osan ja kummankin piti saada toisen tekijän suostumus sarjaa koskevissa asioissa.

Oikeussota ei päättynyt tähän, sillä myöhemmin Igarashi vei Toein oikeuteen. Toei menetti oikeutensa sarjaan ja anime jouduttiin vetämään pois televisiosta. Samalla monet tuotteet katosivat kaupan hyllyiltä. Eikä soppa ollut valmis, sillä Candy Candy palasi yhä uudelleen oikeuteen. Viimeisin tapaus on vuodelta 2003, jolloin vastakkain olivat Mizuki ja leluyhtiö.

Candy oli alun perin orpotyttö, jota kukaan ei halunnut adoptoida. Tämä lisää ironisen sävyn toistuvaan tekijäoikeuskiistaan, jossa useampi taho taistelee oikeudesta tyttöön. On surullista, kuinka sarja, jonka sanoma puhuu rakkauden ja ymmärtäväisyyden puolesta, on päätynyt tuhoamaan niin monien ihmisten välit. Candyn rohkeus ja vilpittömyys 1900-luvun alkupuolen hurjassa maailmantilanteessa selvästi kosketti monia ja koskettaisi vielä nykyäänkin. Ehkä tulevaisuudessa nuorempi animepolvi pääsee kokemaan Candyn Candyn. Candykin kohtasi erilaiset menetykset aina sydänsuruista kuolemantapauksiin pää pystyssä tinkimättä uskostaan tulevaisuuteen. Jenni Väyrynen