Pelastustieto 7/2013 by Pelastustieto

19.9.

7 2013 175 vuotta

valoisa katse tulevaisuuteen s. 32

Palokunta taisteli rajua tulvaa vastaan Pyhäjoella s. 8

Vuoden Palomies Seppo Hiltunen iloitsee uudesta urapolustaan s. 48

Mitä opimme Vihtavuoren vaaratilanteesta? s. 42

PT 8/2013 ILMESTYY 17. LOKAKUUTA HÄLYTYSAJONEUVOT JA KALUSTO -TEEMASIVUILLA

PALO- JA PELASTUSKALUSTON SEKÄ -VARUSTEIDEN

OSTAMINEN EI ENÄÄ OLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

– NYT NE VOIDAAN VUOKRATA TURVATA–RAHOITUSLEASINGILLÄ

Turvata –leasing tarjoaa pelastuslaitoksille mahdollisuuden vuokrata paloja pelastuskalustoa sekä myös palomiesten henkilökohtaisia varusteita. Leasing soveltuu erinomaisesti esimerkiksi arvokkaampien pelastuslaitteiden hankintaan tai määrällisesti suurempiin varustehankintoihin. Rahoitusleasing on investointikohteen pitkäaikaista vuokrausta ennalta sovitulla vuokralla ja vuokra-ajalla. Leasing antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti ja joustavasti muuttuviin tilanteisiin sekä helpottaa rahoituksen suunnittelua ja budjetointia.

EDUT PÄHKINÄNKUORESSA PALO- JA PELASTUSLAITOKSILLE • ostajan ei tarvitse sitoa pääomaa hankintoihin • ostokohde toimii rahoituksen vakuutena, eikä pääsääntöisesti muita vakuuksia tarvita • alv–vähennysoikeus säilyy vuokrista • rahoitussuunnittelu ja budjetointi helpottuvat • Turvata Oy hoitaa leasingrahoituksen järjestämisen asiakkaan puolesta

OTA YHTEYS MYYNTIPALVELUUMME PUH: 010 569 4700

TAITO,TAHTO,TARKOITUS–

WWW.TURVATA.FI Puh. 010 569 4700 Läntinen teollisuuskatu 2, 02920 Espoo

7/ 2013 Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti, 64. vuosikerta TOIMITUS: Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Saku Rouvali Avustava toimittaja 044 728 0400 MYYNTI JA MARKKINOINTI: Minna Kamotskin Markkinointisihteeri 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi TILAAJAPALVELU: YAP-Solutions Oy 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi

Paljon on nyt paremmin Aika kultaa muistot, sanotaan. Ja todetaan myös, miten ennen kaikki oli paremmin. Pelastustoimen kehittymisen voi nähdä edenneen huimin harppauksin viime vuosikymmenten aikana. Vaikka korjattavaa ja parannettavaa toki onkin, on silti syytä sanoa, että toimialamme kehitysvauhti on ollut melkeinpä päätähuimaavaa. Vauhti on entisestään kiihtynyt kymmenen vuotta sitten toimintansa aloittaneiden alueellisten pelastuslaitosten aikana. Äskettäin tekemissäni, kahden alan konkarin haastatteluissa on tullut voimakkaasti esille, miten he ovat olleet näkemässä oman alansa vauhdikasta ja myönteistä kehitystä. He ovat myös itse olleet sitä tekemässä. On siis syytä muistaa aina, miten hyvin asiat lopulta ovatkaan. Unohtamatta sitä, että myönteisen kehityksen eteen on joka päivä tehtävä töitä. Siten saadaan myös hyvä vastaanotto tyytyväisiltä kansalaisilta.

JULKAISIJA: Palo- ja pelastustieto ry. Pasilankatu 8, 00240 Helsinki

Esko Koskisen pitkä virkaura saa komean päätöksen

YHTEYDET: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi

Pelastustoimen ylin viranhaltija valtionhallinnossa vaihtuu. Hallitusneuvos, apulaisosastopäällikkö Esko Koskinen on uusi osastopäällikkö ja pelastusylijohtaja. Vuonna 1974 alkanut virkaura saa komean päätöksen viiden vuoden pituisella virkajaksolla osaston ykkösvirkamiehenä. Apulaisosastopäällikön virka tultaneen lakkauttamaan pelastusosastolla. Säästötoimeksi voi joku nähdä valinnan, mutta kansliapäällikkö Päivi Nerg kiistää sen. Lämpimät onnittelut kokeneelle pelastustoimen viranhaltijalle, pelastusylijohtaja Esko Koskiselle!

KIRJAPAINO: PunaMusta 2013 ISSN 1236-8639 Aikakauslehtien liiton jäsen

19.9.

7 2013 175 vuotta

valoisa katse tulevaisuuteen s. 32

Palokunta taisteli rajua tulvaa vastaan Pyhäjoella s. 8 PT 8/2013 ILMESTYY

Vuoden Palomies Seppo Hiltunen s. 48 iloitsee uudesta urapolustaan 17. LOKAKUUTA HÄLYTYSAJON

EUVOT JA KALUSTO

P.S. Lähellä oli jo tilanne, että olisimme eläneet kokonaisen kuukauden ilman yhtään palokuolemaa. Elokuussa menehtyi SPEKin mediaseurannan mukaan vain yksi ihminen. Toivottavasti mitään katastrofaalista ei enää tänä vuonna satu ja palokuolleiden määrä jää selvästi viime vuotta vähäisemmäksi. Alkaako onnettomuuksien ehkäisytyö tuottaa tulosta?

Mitä opimme Vihtavuoren vaaratilanteesta? s. 42 -TEEMASIVUILLA

KANSI: Pelastustoimen juhlaviikonloppu keräsi paljon palokuntaväkeä Turkuun. Perinteinen palokuntaparaati lippukulkueineen päättyi Tuomiokirkon portaille. Kuva: Petri Aulin.

PÄÄKIRJOITUS esa.aalto@pelastustieto.fi

19.9.2013

7 2013 19.9.

7/ 2013

tässä numerossa

175 vuotta

valoisa katse tulevaisuuteen s. 32

rajua Palokunta taisteli s. 8 tulvaa vastaan Pyhäjoella PT 8/2013

ILMESTYY

Seppo Hiltunen Vuoden Palomies an s. 48 iloitsee uudesta urapolusta 17. LOKAKUU

JA KALUSTO AJONEUVOT

en Mitä opimme Vihtavuor s. 42 vaaratilanteesta? -TEEMASIVUILLA

TA HÄLYTYS

teema Running The Baltic Seaside 3500 KM on tempaus, jonka yhtenä tarkoituksena on innostaa Itämeren alueen palomiesyhteisöjä läheisempään yhteistyöhön. Ardzijauskas lähti juoksemaan 1.8. Klaipedasta, josta hän saapui Suomeen Latvian, Viron ja Venäjän kautta. Palomiesyhteistyö on toiminut, sillä jokaisesta maasta on löytynyt yösija jallausein myös juoksuseuraa. s. 25

24 Liikunnasta apua jaksamiseen Saku Rouvali 25 Urheilu yhdistää Itämeren palomiehet Maria Nykyri

26 Sateestakin nauttien Tukholman maratonilla Perämeri 28 MM-kisat Belfastissa Risto Salopuro

aluee 18.4.–22.4. Keskustan tapahtuneet tehtävät

30 Palomies kestää kuumuutta 32 Turun VPK juhli 175 vuottaan

än

790

tie

Et e l ä

Juhani Katajamäki

8 19.4. klo 08:15 talojen suojaus JO 211 ja JO 191

787 Ou

Lin

36 Muutoksesta puhuttiin ajankohtaispäivillä

ist

tie

ä6

iet

Brita Somerkoski

38 Ulkomaan järjestöjen edustajat tapasivat Turussa Mia Kunnaskari

Pirttikoski

39 SPEKin kurssinjohtajat hyvässä opissa Mika Mäkelä 40 Palotutkimusraati täytti 30 vuotta Juhani Katajamäki

42 Mitä opittiin Vihtavuoresta? Mika Rinne

suojaus 19.4. 19:30 talojen JO 211, 141, 241, 171 piha19.4. 14:18 Maatilan alueella lisävahinkojen ehkäisy JO 211

56 Saanko esitellä: Jukka Koponen ja Jorma Parviainen Salla Tikkanen 60 Purjelentäjästä tuli palomies

VAKIOT

hälytysilmoitus

19.4 Jääpato muodustui tähän ja irtosi päivällä20.4.

Pyhäjoki

Pyhäjoen kirkonkylässä koettiin ennennäkemätön tulva huhtikuussa. Valtavat jäälohkareet uivat tulvaveden mukana runnoen autoja, rakennuksia ja kaikkea kohdalle osunutta. Myös pelastajat joutuivat pitämään pahimmalla hetkellä työssään tauon, etteivät olisi jääneet jäiden runtelemiksi. Pelastajat auttoivat ihmisiä asunnoistaan kuiville ja häätivät tulvaturisteja pois vaara-alueelta. s. 8

787

läheltä piti

Huittisten Vampulassa olevassa sikalassa syttyi tulipalo. Epäillään, että 6000 porsaan ja 850 emakon sikala oli palaa, kun ilmastointilaitteen moottori kuumeni vikaantuessaan liikaa. Maatalousyrittäjä Martin Ylikännö järjesti seminaarin, jossa kävi asiantuntijoiden kanssa läpi sikatilallaan sattunutta läheltä piti -tilannetta. s. 46

23 Vieraanamme: Niki Haake

kuukauden kasvo

55 Mirafoni: Mira Leinonen 58 Ulkomailta: Risto Lautkaski

Jos eteen tulee tarve miettiä työuransa jatkoa, kannattaa Seppo Hiltusen mielestä tarttua ennakkoluulottomasti uusiin mahdollisuuksiin eikä jumiutua vanhaan. Vuoden palomies Seppo Hiltunen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta on tyytyväinen turvallisuuskouluttaja. s. 48

64 Tuotehakemisto

nettigallup SIVU 52 Opinnäytteitä Pelastusopistosta

7/2013

Kysyimme nettigallupissa ”Kuka on suosikkisi uudeksi pelastusylijohtajaksi?” Enemmistö suosi Janne Koivukoskea ja virkaan valittu Esko Koskinen tuli toiseksi. Anna äänesi seuraavassa nettigallupissa! Ehdota myös mistä aiheesta haluaisit tulevan gallupin.

– Brandvärn Palontorjunta en tt si ta ot 50 vu

Koulujen palontorjuntaopetus Mitä varhaisemmalla iällä palontorjuntaopetus aloitetaan, sitä parempiin tuloksiin tällä alalla päästään ja sitä pienemmiksi jäävät huolimattomuudesta, varomattomuudesta ja tietämättömyydestä aiheutuvien tulipalojen tuottamat vahingot ja menetykset, jotka vielä tällä hetkellä nousevat vuosittain noin kolmeenkymmeneen miljoonaan nykymarkkaan, vastaten n. 3 miljardia vanhaa markkaa. Näihin tosiasioihin vedoten Suomen Palosuojeluyhdistys teki viitisen vuotta sitten kouluhallitukselle esityksen palontorjuntaopetuksen ottamisesta maan koulujen opetusohjelmaan. Kouluhallitus käsitteli ehdotusta erittäin myönteisessä hengessä ja lähetti alaisilleen koululaitoksille syyskuun 12. päivänä 1958 päivätyn yleiskirjeen, jossa se katsoen asian tärkeyteen sekä kansantaloudelliseen ja sosiaaliseen merkitykseen piti suotavana palontorjuntaopetuksen huomioonottamista mahdollisuuksien mukaan koulu-

jen opetussuunnitelmissa mm. liittämällä se eri aineiden opetukseen. Lisäksi kouluhallitus suositteli pari oppituntia käsittävän palontorjuntaa koskevan yhtenäisen esityksen järjestämistä vuosittain mm. kansalaiskoulun ylimmällä luokalla ja vastaavalla asteella oppikoulussa. Opettajien työn helpottamiseksi Suomen Palosuojeluyhdistys valmisti kouluhallituksen esityksestä tarkoitusta varten Koulujen Palontorjuntakirjan ”Tuli on hyvä palvelija, mutta huono isäntä” sekä siihen liittyvän opetusrainan, jotka samoin lähetettiin kaikkiin kouluhallituksen alaisiin oppilaitoksiin. Samanaikaisesti Palosuojeluyhdistys vetosi kuntienpaloviranomaisiin ja VPK- ym. palopäällystöön, että nämä antaisivat tarvittaessa mahdollisuuksiensa mukaan apuaan koulujen opettajille palontorjuntaopetuksen järjestämisessä. Vaikkakin edellä mainittu kouluhallituksen kirjelmä oli näin suosituksen luontoinen,

Hätkähdyttävän otsikon ”Palomiehet murtautuivat pankkiin” näkivät erään helsinkiläisen iltapäivälehden lukijat elokuun 8. päivänä. Alaotsikosta selvisi kuitenkin, että pankin neonvalot olivat sy-

tyttäneen palon pankissa yöllä ja palomiehet joutuivat poliisin myötävaikutuksella rikkomaan ikkunan sammuttaakseen tulen hiilihapposumulla.

Huono onni oli Lapin VPK:n paloautolla sen kiitäessä hälytysajossa kohti palavaa naulatehdasta Hinnerjoella Paloauto ajoi Rauman, Lapin ja Hinnerjoen tei-

den risteyksessä yhteen paperilastilla olleen rekka-auton kanssa ja pyörähti kerran ympäri. Palomiehet sinkosivat tielle, mutta pahoja henkilövaurioita ei syntynyt.

Palokersantiksi on Helsingin kaupungin palolautakinta

valinnut elokuussa palokorpr. Tauno Liljan.

voitaneen pitää varmana, että monissa maamme kansa- ja oppikouluissa, kansalaiskouluissa sekä eri opistoissa on palontorjunnan opetus tavalla tai toisella todella jo pantu alulle ja liitetty opetusohjelmaan. Palokuntien päällystö ja palontorjujat yleensä ovat tiettävästi useissa kunnissa antaneet opettajille asiantuntija-apua milloin sitä on pyydetty. On sellaisiakin tapauksia, jolloin kunnan palopäällikkö tai joku muu innokas palontorjuntamies on oma-aloitteisesti tarjoutunut ja yhteistyössä koulujen opettajien kanssa ryhtynyt tämän erikoisalan opetustehtävää ko. alueen kouluissa vuosittain hoitamaan. Siitä, kuinka laajaa ja tehokasta palontorjuntaopetus on maamme kouluissa ollut, ei ole toistaiseksi olemassa minkäänlaisia yleispäteviä tilastotietoja, joihin voisi nojautua tämän aloitteen ja opetustyön merkitystä ja saavutuksia punnittaessa. On kuitenkin jo saatu ilahduttavia ja rohkaisevia tietoja tämänlaisen opetustoi-

minnan järjestämisestä eräiden kaupunki-, kauppala- ja maalaiskuntien kouluissa sangen laajoissakin puitteissa. Muistaen sananparteen ”nuorena on vitsa väännettävä” sisältyvän totuuden, uskomme, että tällä kouluikäisiin kohdistetulla opetus- ja neuvontatoiminnalla saavutetaan tarkoitettu ja toivottu tulos niin, että koulujen oppilaat saadaan omakohtaisesti kiinnittämään huomiota ympäristössään piilevään tulipalon vaaraan ja ennen kaikkea käsittelemään huolellisesti tulta ja tulivälineitä

Suurpalojen muistolaatat Haminaan Tuli on vuosisatojen kuluessa hävittänyt Haminaa moneen otteeseen, ja erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla ovat tulen tuhot olleet valtavat. Kahden vuosisadan aikana on kaupungin vallien sisäpuolella ollut keskusta viisi kertaa miltei täysin tuhoutunut. Kaksi kertaa kaupunki poltettiin sota-aikojen melskeessä ja kolme kertaa pääsi tuli valloilleen rauhan aikana. Niiden kolmen viimeisen suurpalon syttymispaikoilla paljastettiin marmorilaatat muistut-

tamaan nykyisiä ja tulevia haminalaisia tulen vaaroista. Vuoden 1821 suurpalon syttymispaikalla nykyisin kaupungintalon seunustalla paljasti Haminan palopäällikkö G. Ylätupa, vuoden 1840 palon syttymispaikalla Kirkkokatu 4:ssä suoritti muistolaatan paljastuksen palopäällikkö E. Marttila ja vuoden 1887 palon lähtökohdassa Pikku-Ympyränkatu 18:ssa piti paljastuspuheen Haminan VPK:n päällikkö U. Sairanen. 7/2013

Esko Koskinen on uusi pelastusylijohtaja S isäasiainministeriön pelastusylijohtajan virkaan nimitetty oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Esko Koskinen (synt. 1951) lähtee innostuneesti uuteen tehtävään. – Tämä antaa uutta motivaatiota vastuulliseen työhön. Omat haasteensa tuo taloudelliset vaikeudet, joiden tuomien karikoiden yli toimialaammekin on luotsattava. – Vaikeuksista huolimatta pitää alan jatkuva kehittyminen varmistaa. – Toki minut voi nähdä jatkumona johonkin, mutta tuon viran hoitoon omat mausteeni ja aluksi aion keskustella yhteistyötahojen kanssa yhteisistä näkemyksistä, vaikka toki tuttuja useampien kanssa jo vuosien ajalta olemmekin. – Viiden vuoden pesti ei ole aivan pieni. Se on 11 prosenttia koko virkaurastani ja sen tulen hoitamaan täysillä. Meillä on edessämme isoja haasteita, kuten muutokset kuntahallinnossa, jossa on varmistettava, että pelastustoimella säilyy kyky toimia ja kehittyä. Pelastusylijohtaja toimii pe-

Nykyinen pelastusylijohtaja Pentti Partanen (oik.) kertoi pelastustoimen ajankohtaispäivillä Turussa, että valtionneuvosto on nimittänyt hänen seuraajakseen Esko Koskisen.

lastusosaston osastopäällikkönä. Pelastusosaston tehtävät koostuvat valtioneuvosto- ja ministeriö tason tehtävien lisäksi kolmesta laajemmasta toiminnallisesta kokonaisuudesta: pelastustoimen tehtävät (pelastustoiminta ja onnettomuuksien ehkäisy), hätäkeskustoiminta sekä valmiussuunnittelu ja varautuminen. Hallitusneuvos Esko Koskinen siirtyy virkaan sisäministeriön pelastusosaston apulaisosas-

Ei ollut säästötoimi Kansliapäällikkö Päivi Nergin mukaan keskeisin valintaperuste pelastusylijohtajavalinnassa oli kokemus pelastustoimen kokonaisuuden kokemuksesta ja hallinnasta. – Siihen liittyvät osaaminen ja kokemus varautumisesta ja hätäkeskustoiminnasta sekä luonnollisesti alueellisen pelastustoimen kokonaisuuden hallinnasta. – Myös haastateltujen henkilöiden johtamiskokemusta arvioitiin. Varsinaista johtamisarviointia ei tehty, vaan jokainen toi haastatteluissa näkemyksiä johtamisestaan. Keskeinen valintakriteeri oli myös monipuolinen johtamiskokemus, Nerg sanoo. Pelastusosastolta ollaan mahdollisesti lakkauttamassa apulaisosastopäällikön virka. Päätöstä ei kansliapäällikön mukaan ole vielä tehty, mutta todennäköisesti 6

7/2013

Esko Koskisen virkaan ei tulla valitsemaan uutta henkilöä. – Millään muullakaan ministeriön osastolla ei ole apulaisosastopäällikköä. – Parhaillaan tarkastellaan sitä, miten jatkossa toimitaan ja mikä on muuttuvassa organisaatiorakenteessa yksiköiden päälliköiden tehtävä. Apulaisosastopäällikön tehtävät tullevat jakautumaan jatkossa useammalle henkilölle. Tästäkään huolimatta ylijohtajavalinta ei Päivi Nergin mukaan ollut säästötoimenpide. – Tässä hengessä emme valinnasta keskustelleet ministerin kanssa. – Toki on myönnettävä, että sellaiselta prosessi voi näyttää. Me olimme kuitenkin jo sopineet organisaatiorakenteen uudistamisesta ja riippumatta siitä,

topäällikön tehtävästä. Koskinen on toiminut ministeriössä erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä vuodesta 1974 lukien. Koskisella on apulaisosastopäällikön viran hoitamisen sekä pelastusylijohtajan sijaisuustehtävien johdosta vahva ylemmän tason johtamistehtäväkokemus. Pelastusylijohtajan laajan vastuualueen kokonaisuuden tuntemuksen lisäksi Koskisella on syvällinen hallinnon tehtävien tunkuka olisi tullut valituksi osastopäälliköksi, apulaisosastopäällikön tehtävää olisi mietitty uudella tavalla. – Asia voi näyttäytyä sitenkin, että näin saadaan organisaatiorakenne vaivattomasti uudistettua. Sisäministeriön taloustilanne on kuitenkin hyvä eikä meidän tarvitse paniikkinappulaa painaen tehdä tällaisiakaan ratkaisuja. – Hallinnonalamme organisaatiorakennetta tarkastellaan kokonaisuudessaan. Siinä on mukana myös, mitä tehdään pelastusosaston apulaisosastopäällikön viran resurssilla. Kohdennetaanko se pelastusalalle vai jollekin muulle osastolle. Mahdollista on myös siitä säästäminen. Kun kysymys on valtion ylimmistä viroista, pitää ne kansliapäällikön mielestä laittaa julkiseen hakuun. – Muunlainen toiminta olisi erittäin poikkeavaa. Toki sellai-

temus sekä pitkäaikainen kokemus ministeriön johtotason tehtävistä valtioneuvoston osana. Koskiselle on karttunut tehtäviensä kautta monipuolista kokemusta säädösvalmistelusta ja sen johtamisesta. Hän on myös ollut mukana pelastustoimen suurissa strategisissa hankkeissa, kuten pelastustoimen ja väestönsuojelun yhdistämisessä kuntatasolla, hätäkeskuskokeilussa ja hätäkeskusuudistuksessa sekä pelastustoimen alueellistamisessa. Koskinen on osallistunut pelastusosaston kansainvälisten asioiden hoitoon sekä toimialan kansainvälisiin kokouksiin EU:ssa ja NATO:ssa. Osastopäällikkönä pelastusylijohtajan tehtävänä on johtaa pelastusosaston toimintaa, vastata osastonsa säädösvalmisteluja muiden periaatteellisesti tärkeiden hankkeiden käynnistämisestä ja seurannasta sekä kehittää ja seurata koko toimialansa toimintaa. Valtioneuvosto nimitti Esko Koskisen osastopäällikön tehtävään ajaksi 1.10.2013–31.12.2018. Kuva: Brita Somerkoski

nen on mahdollista, mutta valtionhallinnossa on strateginen linjaus, ja oma näkemykseni on, että pitää avoimesti katsoa, millainen hakijajoukko tulee. Sitten voidaan tehdä lopulliset päätökset eikä mennä helpointa tietä. Päivi Nergille oli pieni pettymys, että osastopäällikön tehtävä kiinnosti harvalukuista hakijajoukkoa. – Panee kysymään, mikä on ministeriön ylijohtajan tehtävässä sellaista, ettei se saa porukkaa kilvoittelemaan. Toki laatukin nousee, kun hakijoita on enemmän. Hän toivoo, että syynä vähäiseen hakijajoukkoon ei ollut kiinnostuksen puute virkaan tai epäily valintaprosessia kohtaan. – Toivottavasti viiden vuoden kuluttua virka koetaan entistä kiinnostavammaksi ja hakijoita tulee enemmän, Päivi Nerg sanoo.

Turvanauhat ja Hali sai innovaatiopalkinnot Palosuojelurahaston hallitus palkitsi kaksi innovaatiopalkintoehdotusta. Rahaston kehittämisraha myönnettiin Turvanauhat -ehdotuksen jatkokehitystyöhön ja rahaston kunniamaininta HALI – Hälytysajoneuvojen liikennevaloetuusjärjestelmän ohjausryhmälle. Molempien palkintojen suuruus on 2000 euroa. Varsinainen pääpalkinto jätettiin tänä vuonna jakamatta. Turvanauhat-ehdotus edustaa uudenlaista turvallisuusviestintää. Turvanauha on hyvä omavalvonnan keino taloyhtiöille, yrityksille, isännöitsijöille ja asukkaille sekä tarvittaessa yksi tapa viranomaisille ja pelastajille puuttua havaittuihin onnettomuusriskeihin. Turvanauhaa käytetään onnettomuusuhasta tiedottamiseen henkilölle, joka ehkä tahattomasti on aiheuttamas-

sa vaaraa jättämällä esimerkiksi auton pelastustielle tai lastenvaunut rappukäytävään. Turvanauha kiinnitetään lenkillä esim. vaunujen kahvan ympärille ja suljetaan tarralla. – Tunnen ongelman, josta ideani lähti liikkeelle, kertoo Mauri Raitanen. Työskentelen Helsingin pelastuslaitoksella isännöitsijänä. Olen myös toiminut Helsingissä palotarkastajana kahdeksan vuotta. Turvanauhan käyttäminen todennäköisesti laskee kynnystä puuttua turvallisuuden epäkohtiin, jolloin se parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Idean pohjalta on Helsingin kaupungin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen toteuttanut jo ensimmäiset turvanauhat. HALI – Hälytysajoneuvojen liikennevaloetuusjärjestelmä oh-

Letkujen koeponnistus tehdään keräysvedellä Paloesimies Risto Kemppainen Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen Turun Kärsämäen paloasemalta otti yhteyttä luettuaan jutun Kuopion Liikenteen sadeveden keräysjärjestelmästä (Pt 6/2013). – Juttu oli mielenkiintoinen ja siitä sainkin idean kertoa, että olemme tehneet Ziegler-vaakapesulinjastoomme Turun Kärsämäenasemalle letkujen koeponnistusveden keräysjärjestelmän. Veden säästö on mie-

Paloesimies Risto Kemppainen avaa keräysvesijärjestelmän venttiilejä. Järjestelmällä koeponnistetaan paloletkut.

lestäni mainitsemisen arvoista. Huippuvuonna 2006 kulutimme asemalla puhdasta vettä 1406 kuutiota. Vedenkeräyslaitteiston asentamisen jälkeen kulutus lähes puolittui, Viime vuonna vettä kulutettiin 733 kuutiota. Idean isä Risto Kemppainen esittelee yksinkertaista, mutta tehokasta systeemiä. – Vesi kiertää järjestelmässä, jota pyörittää uppopumppu. Vesi on vanhassa, käytöstä jo poistettavana olleessa noin 500 litran vaahtonestesäiliössä. Vesi ei takaiskuventtiilin ansiosta pääse takaisin vesijohtoverkostoon. Turun alueen letkuhuolto on keskitetty Kärsämäen asemalle, jossa linjastossa huolletaan keskimäärin 20 letkua päivässä, parhaimmillaan jopa 60 letkua. Sen mukaan mikä on tarve, jotta hyllyssä on riittävästi letkua käyttövalmiina. ”Pellepeloton” on miettinyt muitakin ideoita ja hänen mielestään järjestelmän tuottamaa lämpöäkin voisi ottaa talteen ja lämmittää sillä esimerkiksi kalustohalli.

Palosuojelurahaston hallituksen puheenjohtaja Kari Hannus ja pääsihteeri Hanna Paakkolanvaara jakoivat palkinnot Matti Waitiselle ja Petteri Helistenille.

jaa hälytysajoneuvoille liikennevaloissa vihreää saavuttaessa mistä tahansa suunnasta risteykseen. Valo vaihtuu liikennevaloissa vihreäksi automaattisesti hyvissä ajoin. Toiminta perustuu satelliittipaikannukseen ja langattomaan tietoliikenteeseen sekä ke-

hittyneeseen paikkatiedon käsittelyyn. Etuusjärjestelmä tekee ajotilanteesta selkeän sekä hälytysajoneuvon kuljettajalle että muulle liikenteelle. Seuraavassa numerossamme lisää HALI-järjestelmästä

Kolme kandidaattia paloprofessoriksi Paloturvallisuustekniikan professuurin hakijakandidaatit antoivat näyteluentonsa Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksella. Professuuria tavoittelevat VTT:ltä Simo Hostikka ja Timo Korhonen sekä Sassarin yliopistosta Italiasta Massimo Fragiacomo. Professorivalinta tehdään vuoden loppuun mennessä.

on viimevuon joukkue kilkkasi voitto Suomen Palopäällystöliito kimielisessä leik lan kiseudun pelastusa tiseen tapaan pääkaupun la Tiirasaapio iTa Läh i Tapahtuman järjest petankkiturnauksessa. Keskuslan usa ast Pel n paitainen Suome ressa 4. syyskuuta. Musta sto. Kai mo Kim a: Kuv hienosti hopealle. järjestön joukkue taisteli

7/2013

itu o lm

si y t y 채l

7/2013

oitus H채lytyrjusnital,m suuri.

Vahingonto

21.4.2013 7/2013

PYHÄJOKI TULVI – IHMISET KAUHUN VALLASSA

– Palokuntalaiset pelastivat vaarasta

7/2013

Häl

yt y silm

oitu

Pintapelastajat valmiina. Tulvavesi nousi rajusti Pyhäjoen kirkonkylässä, tarvittin pintapelastajia, jotta ihmiset saatiin autettua kodeistaan kuiville. Vesi kasteli jo talojen ikkunapeltejä.

Timo Lehtelä on Rautaruukin tehdaspalokunnan vanhempi suojelumies. Hänen vapaapäivänsä alkoivat torstaina 18.4.2013 niinikään suojeluhenkisesti. Pyhäjoen vesi oli alkanut nousta valtavan jääpadon takia. Ihmiset pyysivät apua peläten, että vesi tulvii asuintaloihin. Paikallinen puolivakinainen palokunta ryhtyi töihin. >

Tulvien aikaan Timo Lehtelällä sattui olemaan päätyöstään neljä päivää vapaata, ne kuluivat aamusta iltaan vahingontorjunta- ja ihmisenpelastustehtävissä.

7/2013

itu o lm

si y t y äl

"Vesi nousi 3–4 minuutissa silmin havaittavasti”, yksikönjohtaja Kimmo Mattila sanoo.

Teksti: Marko Partanen Kuvat: Jokilaaksojen pelastuslaitos, Pyhäjokiseutu/Sirpa Kortet Grafiikka: Peter Bange

yhäjoella ja Kalajoella päivystänyt palomestari Jarmo Myllymäki pyysi koneapua kunnan johtokeskukselta. Sieltä järjestyi kaivinkoneita, kuorma-autoja ja traktoreita. Palokuntalaiset ja koneurakoitsijat alkoivat suojata vaarassa olevia rakennuksia muovin ja sepelin avulla. He levittivät talon sokkelin ympärille reilut kaksi metriä leveää muovia siten, että puolet jäi maan myötäisesti ja puolet nousi sokkelia ja seinää vasten. Muovin päälle kasattiin sepeliä. – Ei tällaisia rakennuksen suojaustehtäviä aiemmin ole ollut. Aluksi mietinkin, että saapa nähdä, miten suojaus puree, Lehtelä kertoo. Lapiointi oli Lehtelälle ja muillekin tuttua, mutta nyt sitä tehtiin kiireellä. – Suojaukseen tarvittiin välineitä ja väkeä. Välillä oli jo toivoton tilanne. Oli niin kiire, että ei ehtinyt ajatella muuta kuin että ehditäänköhän me ajoissa, Lehtelä sanoo. Muovia löytyi riittävästi ja sepeliä tai soraa oli maalaistalojen isännillä omasta takaa tai sitten sitä raavittiin kasaan mistä nopeim-

Kimmo Mattila.

min saatiin. Kun talojen isänniltä löytyi koneita, palokuntalaiset säästyivät isommilta kottikärryhommilta. – Yhden talon suojaamiseen kului noin 20 minuuttia. Talon ympärille laitettiin muovia, soraa kasattiin muovin päälle ja uppopumpulle tehtiin muoviseinämän sisään paikka, kertoo tp. ylipalomies Kimmo Mattila. Hän palasi nuorten kanssa Haapavedeltä Nou Hätä! -kilpailusta kello 16:n aikaan ja ryhtyi valmistelemaan päivän työskennelleille kollegoilleen huoltoa. Torstain aikana oli

suojattu Sale-kauppa ja kaksi omakotitaloa. – Salen suojaksi tehtiin valli. Ensin sepelistä kasattiin vallipohja, sitten pohjan yli vedettiin muovi, minkä jälkeen kasattiin taas sepeliä päälle. Uppopumppu asetettiin vallin sisäpuolelle, Mattila kertoo. Kuorma-autoilla tuotiin soraa ja sepeliä, traktoreilla siirrettiin materiaalia pihapiirissä parempaan paikkaan, mutta lapion varressa häärivät palokuntalaiset. – Illalla noin kello 22 pääsimme kotiin, Mattila sanoo.

Valmistauduttiin veden nousuun Mattila aloitti työvuoronsa perjantaiaamuna 19.4. Kymmenen kilometriä Pyhäjoen keskustan kohdalta ylävirtaan päin on vuosittain tilanne, että tulva uhkaa taloja. Joka vuosi he soittavat palokunnan apuun. – Joillekin annoimme opastusta ja toisille annoimme apua. Aamulla pyysimme myös naapurikunnasta, Oulaisista, toisen yksikön avuksi, Mattila kertoo. Talojen suojauksia tehtiin Pirttikosken alueelle, joka on noin kymmenen kilomet-

Kiire. Rakennusten suojaamisessa tilanne näytti jo välillä toivottomaltakin.

7/2013

Perämeri n alueella 18.4.–22.4. Keskusta ät tapahtuneet tehtäv

19.4 Jääpato muodustui tähän ja irtosi päivällä20.4.

Pyhäjoki 790

tie

Et e l ä

än

8 19.4. klo 08:15 talojen suojaus JO 211 ja JO 191

787 Ou la

nu Lin

ist

en tie

ä6

iet

nt km

Pirttikoski

suojaus 19.4. 19:30 talojen 1 JO 211, 141, 241, 17

787

piha19.4. 14:18 Maatilan jen alueella lisävahinko ehkäisy JO 211

dokumentoitu, e ol la ul ud se en jo hä Näin rajuja tulvia ei Py oden takaa. vu 0 20 ä it te it vi yi yt lö a vastaavanlaisest

7/2013

itu o lm

si y t y äl

rin päässä Pyhäjoen kuntakeskuksesta. Samalla tarkkailtiin veden nousua ja sen vaikutusta alueelle. Kun palokuntalaiset lähtivät huoltoon, eräs alajuoksulla asuva kyläläinen ilmoitti, että vesi alkaa nousta ja että yksi talo on joutunut veden saartamaksi. – Kysyimme saartoon jääneeltä asukkaalta, että mitä hän aikoo tehdä. Hän ilmoitti, että aikoo viettää tulva-ajan motissa kotonaan, niin hän oli aina tehnyt, Mattila kertoo. Iltapäivällä klo 15–16:n aikaan palokunta pyydettiin uudelleen Pirttikoskelle, sillä maatilan ympärille oli noussut vesi. Samoin muutama kesäasunto oli jo veden saartamia. Palokuntalaiset tarkastivat maatilalla kanojen voinnin, siirsivät polttoainekanistereita, ruohonleikkureita ja muita pienkoneita turvaan sekä katkaisivat sähköt kesäasunnoista. Alueella on totuttu tulviin, kesäasunnotkin kastuvat vuosittain, eikä vaarasta edes ilmoitella omistajille, he tietävät sen muutenkin.

Vesi nousi silmissä Palokuntalaiset ehtivät palata kotiin syömään, kun Pirttikosken Kuusiniemen sillal-

7/2013

le muodostuneen jääpadon luokse tarvittiin apua. Kello oli noin 18.30. – Meidät hälytetään sinne joka vuosi, mutta aina selviämme sieltä ilman toimenpiteitä. Samoin ajattelimme tälläkin kertaa, Mattila sanoo. Asukas valitteli veden nousua, mutta Mattilasta se ei aluksi näyttänyt normaalista poikkeavalta. Kolme, neljä minuuttia asukasta jututettuaan Mattilakin ymmärsi asukkaan huolen – vesi oli noussut sinä aikana silmin havaittavasti. Talon ympäri vedettiin muovi, talon hiekkakasasta kärrättiin paino muoville, ja muovin sisään laitettiin uppopumppu. Samalla muistakin taloista alkoi tulla avunpyyntöjä. Mattila otti yhteyttä Kalajoella päivystäneeseen palomestari Kauko Himankaan ja kertoi tilanteen. Paikalle hälytettiin lisäavuksi Raahen ja Kalajoen, Merijärven ja Oulaisisten pelastusyksiköt sekä molemmat päivystävät palomestarit kotivarallaolosta: Kauko Himanka Kalajoelta ja Jarmo Myllymäki Raahesta. Palokuntalaiset suojasivat neljä taloa, joista kaksi varmalta kastumiselta. Kuusniemen sillalle oli kerääntynyt tulvaturisteja, jotka

olivat tulleet paikalle vain seuratakseen tilannetta. Sillantuntumaan pysäköityjä autoja oli yli 30 ja osa turisteista ajoi siltaa pitkin edestakaisin. – Harkitsimme sillan tyhjentämistä ihmisistä, mutta emme tehneet sitä, Mattila sanoo. Kello 21:n ja 22:n välissä jääpato laukesi. Padon taakse kerääntyneen veden paine voitti esteen.

Kolmen kilometrin jääpato Lauantaiaamuna kello 8.00 Mattila lähti palomestari Himangan pyynnöstä kuvaamaan perjantai-iltana tehdyt suojaukset. Onnettomuuden alussa Myllymäki oli perustanut TOJE:n Pyhäjoen paloasemalle ja johti toimintaa sieltä. Mattila ajoi Pirttikoskelle tulvapenkan päällä olevaa tietä pitkin. Penkka on yhteensä 40 kilometriä pitkä ja se ulottuu Pyhäjoen taajamasta Oulaisiin asti. Penkka suojelee 2–4 metrin vedennousulta. – Tiedustelin mennessäni joen tilannetta. Huomasin, että Pyhäjoen ja Pirttikosken välissä on noin kolme kilometriä pitkä jääpato, jossa pienimmät jäälohkareet olivat läpimi-

Hetki hetkeltä lauantai 20.4. > 14.28 Tulvan hoito alkoi yksikkötehtävänä. > 14.50 Tulva muuttui keskisuureksi vahingontorjuntatehtävä, palomestari Jarmo Myllymäki lähti Raahesta kotipäivystyksestä 60 kilometrin päähän Pyhäjoelle. > 15.01 Palomestarin ollessa matkalla, tehtävän painopiste muuttui vahingontorjunnasta ihmisen pelastamiseksi. Hälytettiin vahvennettu pelastusjoukkue. > 15.12 Palomestari Myllymäki kohteessa. >15.17 Myllymäki nosti vasteen komppaniahälytykseksi.

Pyhäjoki · 3500 asukkaan kunta · Ylivieska 60 km · Oulainen 40 km · Raahe 30 km · Kalajoki 30 km · Merijärvi 30 km

”Pelastustöistä jäi kaksijakoinen fiilis, toisaalta tuntui hyvältä, että onnistuttiin, mutta toisaalta pahalta, kun tuttujen talot vaurioituivat.” taltaan noin metrin kokoisia ja isoimmat 50 metriä pitkiä jäälauttoja. Jääpato pysyi paikoillaan, koska sen edessä oli iso kiintojäälautta, Mattila sanoo. Vielä kello 14.00 hän arveli, ettei lautta liiku eikä pato murru, sillä veden virtaus näytti vaisulta. Kello 14.30 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ilmoitti, että pato on lähtenyt liikkeelle. Palomestari Himanka pyysi päivystävää yksikönjohtajaa tarkistamaan tilanteen ja tekemään tarvittaessa hälytyksen. Pyhäjoki jakautuu kirkonkylän kohdalla eteläiseen ja pohjoiseen haaraan, joiden väliin muodostuu saari, kun haarat yhtyvät myöhemmin. Yksikönjohtaja lähti tarkistamaan eteläistä haaraa pikkuautolla ja Mat-

tila lähti höökin kanssa tarkistamaan pohjoista haaraa. – Huomasin, että vesi oli jo silloin kohonnut yli edellisvuoden huippulukeman. Arvelin, että vesi nousee enää korkeintaan muutaman kymmenen senttiä, Mattila sanoo.

Jäälohkareet rikkoivat rakennuksia Palokuntalaiset alkoivat sulkea teitä ja eristivät alueen. He häätivät tulvaturisteja pois. Osa lähti, osa ei. Tulvaturistit väittivät, että ovat nähneet tulvia ennenkin ja ettei tilanteessa ollut mitään poikkeavaa. Vesi kuitenkin jatkoi nousuaan ja Mattilan yksikkö huomasi, että talot olivat jääneet virran saartamiksi. Vesi oli päässyt jo kivijalkaan kiinni. Niitä taloja ei enää ehditty suojata.

Osa tulvaturisteista jouduttiin työntämään pois vaara-alueelta.

Yksikönjohtaja ilmoitti, että vesi pääsee virtaamaan etelähaaraa pitkin, mutta hälytetty vaste päätettiin pitää kiinni tehtävässä. – Vesi virtasi talojen pihoilla, jäälautat uivat virrassa ja ihmiset kävelivät vielä pihoillaan ihmetellen tilannetta, Mattila kertoo. Viidessä minuutissa jäälohkareet nousivat talojen pihoihin uhkaamaan rakennuksia ja 15 minuutissa vesi nousi 1,5 metriä. – Isot jäälohkareet hajottivat autotalleja, pihamökkejä ja pihasaunoja. Lohkareet olivat kovaa teräsjäätä, ne kestivät tullessaan kosketkin, joissa ne yleensä menevät palasiksi. Autotallit sortuivat ja pihamökit siirtyivät, niiden ristimitat menivät siminnähden uusiksi, palomestari Myllymäki sanoo. Vesi virtasi tielle, jota pitkin hööki oli ajanut olinpaikkaansa. Mattila on seurannut Pyhäjoen tulvia 20 vuoden ajan, eikä koskaan tie ollut mennyt poikki. – Aloimme käskeä ihmisiä pois, mutta he eivät totelleet. Osa jouduttiin työntämään pois paikalta, he luulivat tuntevansa tulvan, Mattila kertoo. Kun hööki ajettiin pois, oli vesi noussut jo puoleen renkaaseen. Lehtelä navigoi höökin pois aurauskeppien avulla. 7/2013

itu o lm

si y t y äl

”Ihmiset odottivat palokunnalta toimintaa, mutta vielä oli liian vaarallista aloittaa.”

– Edessämme ajoi henkilöautoja, joiden sisään meni vesi. Välillä ne jäivät jäälauttoihin kiinni. Kävellen liikkuvat kastuivat reiden puoliväliin asti, Mattila kertoo. Tulva eskaloitui 5–10 minuutissa. Mattila huomasi, että ihmiset menivät pihoilta sisään taloihinsa ja jäivät saarroksiin. Sitten hän pyysi hätäkeskusta nostamaan vastetta ja höökin miehistöä valmistautumaan pintapelastustehtävään. – Tulva muuttui ihmisenpelastustehtäväksi, arvioimme, että 30 henkilöä tarvitsi apua, mutta todellisuudessa heitä oli 10 vähemmän, Mattila kertaa. Pyhäjoen yksiköt pelastivat noin 20 ihmistä, muut yksiköt auttoivat 10 henkeä turvaan.

Pintapelastajat vaarassa Pintapelastajat yrittivät taloihin kertomaan, että niissä pysyttäisiin sisällä niin kauan kuin heitä tultaisiin tarvittaessa auttamaan. – Kokeilimme ensin hansalautalla, mutta se ei toiminut jäälohkareiden seassa. Meina-

sin jäädä parin jäälautan alle ja jäämassan sekaan, Lehtelä sanoo. Pintapelastajat eivät päässeet talojen oville. He etenivät huutoetäisyydelle ja antoivat ohjeita kovaäänisesti. Murphyn lain mukaisesti megafoni oli epäkunnossa. Sitten tilanne äityi todella pahaksi. Pintapelastajien oli jäätävä talojen katveeseen suojaan, jotta jäälautat eivät murjoisi enempää. – Totesimme, että tällä hetkellä emme voi mitään, on odotettava turvallisempaa hetkeä toimia, Lehtelä kertoo. Kun virtaus vähän hellitti, Lehtelä palasi parinsa kanssa rannalle. Vettä oli sen verran, että siinä pystyi ajamaan veneellä. Palokunnan moottorivene otettiin käyttöön, mutta virtaus oli niin kova, ettei moottorilla voinut ajaa. Läheisestä rautakaupasta otettiin lisää veneitä käyttöön, mutta virta oli vieläkin niin kova, että niitä ei heti voitu käyttää. Mattilan lähelle rannalle tuli yleisöä, hei-

tä oli 50–100 ja heillä tuntui riittävän ohjeita ja neuvoja. Osa heistä oli taloissa olevien ihmisten omaisia. Heidän avullaan Mattila välitti tietoa taloihin. Ihmiset odottivat palokunnalta toimintaa, mutta vielä oli liian vaarallista aloittaa. – Yleisön paine tuntui kovalta kestää. He repivät hihasta ja vaativat, että jotain on tehtävä. Jokainen, joka kävi nykimässä hihasta oli vähintään naamaltaan tuttu. Heistä varmaan näytti tyhmältä, kun vain seisoimme ja odotimme turvallisempaa hetkeä lähteä liikkeelle, Mattila sanoo.

Kuolemanpelkoa ja jännää työtä Seuraava pelastusyksikkö Raahesta saapui paikalle. Pyhäjokilaiset olivat evakuoimassa yhden tien varressa olevia taloja, raahelaiset alkoivat evakuoida toisen tien vartta. Evakuointitehtävää hoidettiin neljän pintapelastajaparin ja neljän veneen voimin.

Ennennäkemätön tulva Pyhäjoen kirkonkylässä. Tulvahuipun aikana valtavat jäälohkareet uivat tulvaveden mukana runnoen autoja, rakennuksia ja kaikkea mikä osui kohdalle. Myös pelastajat joutuivat pitämään pahimmalla hetkellä työssään tauon, etteivät olisi jääneet jäiden runtelemiksi. Pelastajat auttoivat ihmisiä asunnoistaan kuiville ja häätivät tulvaturisteja pois vaara-alueelta. Vastaavaan vedennousuun varauduttiin myös tulvahuippua seuraavana päivänä.

7/2013

Infoähkyssä Päivystävä palomestari Jarmo Myllymäki työskenteli Pyhäjoen paloasemalle perustamassaan TOJE:ssa. Myllymäen lisäksi sitä oli miehittämässä Kalajoelta tullut palomestari Kauko Himanka sekä Ylivieskasta tullut vt. pelastusjohtaja Jarmo Haapanen ja paloasemaryhmän johtaja Petteri Jokelainen. Aluksi Myllymäki sovelsi TOJE:n tehtävänjakoa ja hän teki samaan aikaan pelastustoiminnan johtajan, operaatiopäällikön ja tilannepäällikön tehtäviä. Kun paikalle saatiin lisää miehitystä, Myllymäki työskenteli pelastustoiminnan johtajana, Himanka tilannepäällikkönä ja Haapanen otti vastuun tiedottamisesta. Paloasema oli hyvä johtamispaikka, se oli lähellä toimintakohdetta ja siellä oli lämmin, pöytätilaa ja karttoja. Haapavedellä päivystänyt palomestari alkoi tukea toimintaa ja hälytti Rajavartiolaitoksen helikopterin Rovaniemeltä. – Johtamisessa haasteellisinta oli tilanteen nopeus. Monia tehtäviä tuli päällekkäin. Alkuvaiheessa kärsin infoähkystä, oli varottava jakamasta päällekkäisiä tehtäviä. Joka puolelta tuli

– Eräs isäntä tuli ulos ja otti oman veneensä käyttöön ja aikoi auttaa sillä perheensä turvaan. Hän putosi veneestä ja pintapelastajat auttoivat hänet kuiville. Isäntä oli kuitenkin sen verran jääräpää, että jatkoi tehtäväänsä putoamisesta huolimatta, Mattila kertoo. Virta laantui ja veneiden keulaan sidottiin narut ja pintapelastajat lähtivät kahlaten työntämään veneitä virrassa taloja kohti. Ihmiset olivat taloissa kauhuissaan. Jotkut heistä kertoivat pelänneensä, kun vesi alkoi jo kastella olohuoneen ikkunanpeltejä. – Työnsimme venettä ja kahlasimme. Jäät murjoivat, tuntui kuin olisin ollut lihamyllyssä. Jäiden seassa jännitti tehdä töitä, Lehtelä sanoo. Veneisiin otettiin kyytiin maksimissaan 5 henkilöä. Pintapelastajat työnsivät venettä ja narumies veti rannalta. Autetut eivät kommentoineet juuri mitään, nuorimmat itkivät, mutta kaikkien ilmeet kertoivat pelosta. Jokainen teki kuten pyydettiin, Lehtelä kertoo. Hän parinsa kanssa auttoi turvaan seitsemän ihmistä. – Siitä jäi itselleni hyvä fiilis, kun pystyi auttamaan ihmisiä, joilla oli valtava hätä, Lehtelä kertoo. Jotkut pelastetuista kertoivat pelänneensä kuolemaa. Toisissa ihmisissä oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. He olisivat ol-

ilmoituksia mitä tapahtuu, osa tiedoista oli vääriä ja osa oikeita. Nopeassa tilanteessa oli hankala järjestäytyä tehtäviin ja jakaa joukoille tehtävät. Tilanne rauhoittui, kun tieto jäsentyi, Myllymäki kertoo. Pelastuskomppanian ensimmäinen joukkue jatkoi suojaus- ja vahingontorjuntatehtävää, toinen joukkue alkoi pelastaa ihmisiä. Näin vaativan tulvatehtävän hoidosta ei ollut aiempaa kokemusapua. – Tämäntyyppinen tulva on erittäin harvinainen. Lähimenneisyydestä ei löydy vastaavanlaisesta tapahtumadokumentointia. 200 vuoden takaa löytyi jotain merkintöjä, Myllymäki kertoo. Lauantai-illalla vesi alkoi nousta myös Kalajoella, joten sen yksiköt vapautettiin Pyhäjoelta oman kunnan tehtävään. TOJE purettiin noin kello 0.00. Sunnuntaina jatkettiin vahvennetulla pelastusjoukkueella ja vt. pelastusjohtaja Haapanen jatkoi tiedottamista. – Pelastustoimen tärkeä tehtävä on tarjota kunnille varautumisosaamista. Tulvatehtävä syvensi teoriassa harjoitellun osaamisen ja lähensi pelastuslaitoksen ja kunnanjohdon välejä. Nyt

vähän aikaa sitten harjoiteltu toimintamalli on koeponnistettu myös käytännössä ja se toimi hienosti, Myllymäki sanoo. Hän pohtii, että olisi voinut johtaa tilannetta vieläkin rauhallisemmin. – On tärkeä katsoa rauhassa, mikä on tilanne ja harkita vielä uudestaan. Yleisö luo isoissa tilanteissa painetta, mutta sieltä tulee myös käyttökelpoisia ideoita, niitä kannattaa ottaa käyttöön harkitusti, Myllymäki sanoo.

Päivystävä palomestari Jarmo Myllymäki painottaa rauhallisuutta ja harkintaa tämänkaltaisten tehtävien hoidossa.

”Alue oli kuin pommituksen jäljiltä. Tulvavesi oli uurtanut mennessään uusia uomia ja joka puolella oli isoja jäälohkareita.” leet valmiit menettämään henkensä, mutta ei omaisuuttaan. Eräskin herra seisoi polvia myöten virrassa ja pyysi lainaksi uppopumppua. Uppopumppuja on vuosittaisten tulvien takia kertynyt moneen paikkaan. Vaikka lukuisat talot kärsivät tulvavahingoista, niin tulva ei iske kaikkiin yhtä aikaa. Tulvaongelma siirtyy jääpadon mukana alajuoksulle päin ja samalla yläjuoksulla ongelma helpottaa. Kaikki talot saatiin tyhjiksi noin 15 minuutissa. Melkein heti sen jälkeen pato murtui ja veden pinta alkoi laskea, ihmiset palasivat koteihinsa. Palokuntalaiset jatkoivat tiedustelua ja yrittivät arvioida, miten vesi saattaisi myöhemmin käyttäytyä. Pyhäjoen tulvan tiedusteluun saatiin virka-apua Rajavartiolaitokselta, Rovaniemen vartiolentueesta lähetettiin kopteri. Mattila lähti kopterin kyytiin ja näki ilmasta tulvan runteleman Pyhäjoen seudun.

– Alue oli kuin pommituksen jäljiltä. Tulvavesi oli uurtanut mennessään uusia uomia ja joka puolella oli isoja jäälohkareita, Mattila kertoo. Kolmen kilometrin mittainen jääpato oli pakkautunut alajuoksulle. Mattila arveli, että padon takia vesi nousee uudelleen. Palokuntalaiset ryhtyivät suojaamaan lisää taloja, nyt alajuoksulla. Lauantain pelastustyöt lopetettiin kello 23 illalla. Työt jatkuivat sunnuntaina ja maanantaiaamuna. Torstain ja sunnuntain välisenä aikana suojattiin yhteensä 25 rakennusta. Ihmiset eivät enää uskoneet, että vesi voisi nousta uudelleen. Heitä kuitenkin varoitettiin siitä. Sunnuntaina media masinoi kamerat ja toimittajat Pyhäjoelle. Ne seurasivat pelastustöitä niskaan huohottaen. – Pelastustöistä jäi kaksijakoinen fiilis. Harmitti, kun tuttujen talot kärsivät vahingoista, mutta toisaalta jäi hyvä fiilis, kun suojaustyö onnistui, Lehtelä sanoo. 7/2013

Tiedottamisessa onnistuttiin ”S

eurasin lauantaina Pyhäjoentapahtumia ammatillisesta uteliaisuudesta Virvestä kuunnellen. Minulle tuli tunne, että tapahtuneeseen pitää reagoida. Ajattelin, että jos pelastusjohtajan apua jossain tarvitaan, niin se on median paineen helpottamisessa, vt. pelastusjohtaja Jarmo Haapanen sanoo. Pohjanmaan tulvat olivat nousseet jo aiemmin viikolla pääuutisiin, Haapanen arveli, että valtakunnallinen uutiskynnys ylittyy Pyhäjoellakin. Hän ajoi kotoa Ylivieskan paloasemalle, mistä hän lähti Haapajärven paloasemaryhmän päällikön Petteri Jokelaisen kanssa kohti Pyhäjoen TOJE:a. Ajomatkalla Haapanen sopi pelastustyön johtajan Jarmo Myllymäen kanssa, että hän alkaa vastata tiedottamisesta. – Valtakunnallista kiinnostusta herättävälle toiminnalle on aina hyvä antaa kasvot, vaikka se ei tässä tapauksessa peilistä katsoen

häävi ollutkaan, Haapanen sanoo. Haapanen ajoi kohti Pyhäjokea ja Jokelainen alkoi valmistella tietokoneella ensimmäistä mediatiedotetta. Samalla informoitiin sisäministeriön päivystäjää tapahtuneesta. Ajomatkalla valmisteltiin myös Oulun hätäkeskuksen kautta jaettava median jatkotiedote, jossa kerrottiin, että jääpadon erittäin nopea liikkuminen on aiheuttanut joen nopean tulvimisen ja että pelastuslaitos on pelastanut ihmisiä saarroksiin jääneistä taloista. Jatkotiedotteessa ilmoitettiin lisäksi, että tiedotustilaisuus pidetään Pyhäjoen paloasemalla kello 17.45 ja että lisätietoja antaa Jarmo Haapanen. Media aiheutti painetta tulvan alkuvaiheessa. Siihen oli tärkeää saada nopeasti apukäsi pelastustyön johtajalle, jotta hän saattoi keskittyä omaan työhönsä. – MTV, Yle ja STT kyselivät lisätietoa säännöllisen epäsäännöllisesti omien uutis-

tensa deadlineihin rytmittäen, printtimediat aktivoituivat yleensä mediatiedotteiden jälkeen, Haapanen kertoo. Lauantaina pahimman tilanteen aikana ei annettu viranomaistiedotetta. – Tilanne oli niin nopea ja akuutti, että emme ehtineet reagoida siihen. Kuvaavaa onkin, kun jotkut paikalliset nimittävät veden nousua pikkutsunamiksi, Haapanen kertoo. Sunnuntaita varten valmisteltiin viranomais- ja hätätiedote valmiiksi. Se lähetettiin Oulun hätäkeskukseen, koska oli mahdollista, että lauantainkaltainen äkillinen veden nousu toistuu. – Oulun hätäkeskus palveli meitä ja käännätti viranomaistiedotteet ruotsiksi, Haapanen kiittelee. Kun jääpato lähti liikkeelle sunnuntaina, hätäkeskus välitti valmiin viranomaistiedotteen Haapasen pyynnöstä. Pato onneksi hajosi koskissa matkalla keskustaan.

Tiedottaminen hetki hetkeltä 20.4.2013 > 16.00 ajomatkalla Haapajärveltä Pyhäjärvelle laaadittiin ja lähetettiin tiedote sisäministeriön päivystäjälle ja median jatkotiedote hätäkeskuksen kautta jakeluun. > 17.45 tiedotustilaisuus pyhäjoen paloasemalla > 20.30 kirjallinen mediatiedote: Jäämassat liikkuvat edelleen, yläjuoksulla tilanne helpottaa, alajuoksulla vesi virtaa edelleen joidenkin teiden yli ja uhkaa asuntoja. Pelastuslaitos jatkaa rakennusten suojausta. > 22.30 kirjallinen mediatiedote: Alajuoksulla vesi virtaa edelleen joidenkin teiden yli, jäämassojen aiheuttamia riskejä ei voida vielä poissulkea. > 0.00 kirjallinen mediatiedote: Pyhäjoella tulvavesi ei ole nousussa. Pelastuslaitos on suojannut seitsemän rakennusta mahdollisen tulvan varalta. 21.4.2013 > 8.00 kirjallinen mediatiedote: Pyhäjoella vesi ei ole yön aikana noussut. Seitsemän rakennusta on suojattu. Lipintietä on vahvistettu. > Aamupäivällä valmisteltiin viranomaistiedotteet Kalajoen, Pyhäjoen ja Himangan tulvatilanteen varalle sekä hätätiedote Pyhäjoen tilanteen osalta valmiiksi ja lähetettiin ne jo ennalta Oulun hätäkeskukseen. > noin 16.00 Pyhäjoen osalta annettiin viranomaistiedote. Tiedote täydennettiin myöhemmin hätätiedotteeksi, mutta se ei tiettävästi koskaan mennyt läpi. > 16.40 kirjallinen mediatiedote: Pyhäjoessa on lähtenyt iso jääpato liikkeelle kohti kunnan keskustaajamaa. Tilanne on toistaiseksi vakaa, mutta on olemassa erittäin suuri vaara, että jääpato aiheuttaa pysähtyessään tulva-aallon, jonka seurauksena tulvavesi voi nousta erittäin nopeasti ja vaarallisesti. > 18.30 kirjallinen mediatiedote: Pyhäjoen yläjuoksulta Helaakoskelta liikkeelle lähtenyt pato on saavuttanut keskustan taajama-alueen. Jää tulee hajanaisina irtojäinä ja kasvattaa samalla eilisen jääpadon häntää. Tilanne toistaiseksi vakaa, mutta on erittäin suuri vaara, että joen suulla oleva pato tiivistyy edelleen ja aiheuttaa tulvan nousua taajamassa. Yläjuoksulla, Helaakoskellakin on vielä pato, joka voi liikkeelle lähtiessään aiheuttaa vaaraa. Pelastuslaitoksen yksiköt suojaavat rakennuksia veden nousun varalta. > 21.00 kirjallinen mediatiedote: Jäämassat liikkuvat edelleen ja saattavat aiheuttaa patoja. Pyhäjoen keskustan alueella vesi on laskenut. Keskustasta alajuoksulle päin, Kaukon alueella vesi virtaa edelleen teiden yli. Vesi uhkaa edelleen rakennuksia ja pelastuslaitos jatkaa rakennusten suojaamista. 22.4.2013 > 14.30 kirjallinen mediatiedote: Yläjuoksulla Helaakoskella oleva pato lähti liikkeelle viime yönä. Jäät saavuttivat parissa tunnissa keskustan alueen. Tuhoja ei syntynyt, vesi nousi joitakin kymmeniä senttejä. Jääpatojen läheisyydessä on liikuttava varoen.

7/2013

Tulvahuipun jälkeiseksi päiväksi laadittiin viranomais- ja hätätiedotteet valmiiksi kahdella kielellä.

Häl

Tiedottaminen on osa johtamista Haapanen sanoo, että tiedottaminen on osa johtamista. – Median ja tiettyjen yhteistyötoimijoiden tiedottaminen voidaan delegoida pois pelastustyön johtajalta, mutta yhteistyöviranomaisten kanssa pelastustoiminnan johtajan on pidettävä säännöllisesti yhteyttä itse, Haapanen sanoo. Sen joka ottaa vastuun tiedottamisesta, on oltava häntäkärpäsenä kiinni pelastustoiminnan johtajassa, jotta pysyy tilanteen tasalla. Tiedottajan on myös hyväksytettävä kaikki tiedotteet pelastustoiminnan johtajalla. Kaikki yhteistyötahot vaihtoivat jatkuvasti tietoja keskenään ja toimittivat toisilleen kaikki medialle lähettämänsä tiedotteet. Näin eri tahojen roolit pysyivät selkeinä ja tiedottaminen oli yhdensuuntaista eikä ristiriitaisia tietoja päässyt julkisuuteen. Esimerkiksi sisäministeriön päivystäjälle lähetettiin kaikki pelastustoimen mediatiedotteet. – Tähän toimintaan voitaisiin kehittää lisää valmiita sapluunoita, kuten erilaisia tiedotepohjia ja toiminnan tarkistuslistoja, Haapanen pohtii.

yt y silm

oitu

Jokilaaksojen pelastuslaitos Yksi ympärivuorokautisesti miehitetty paloasema Raahessa. Yksi virka-aikaan miehitetty (1+3) paloasema Ylivieskassa. Virka-ajan ulkopuolella varallaolojärjestelmä, jossa yksikönjohtaja on pääsääntöisesti viranhaltija. Loput 23 paloasemaa toimii virka-aikana töissä olevan vähäisen viranhaltijoiden sekä sopimuspalokuntalaisten varassa. 85 prosenttia hälytystehtävistä aiheuttaa muuttuvia palkkakustannuksia. 9 ambulanssia, joista 8 on hoitotasolla. Yksityisiä ambulansseja on 13 ambulanssia, joista 4 hoitotasolla.

Tulvatiedottamisen keskellä hän pohtikin moneen kertaan, että onko kaikki työt varmasti tullut tehtyä. – Tärkeää on myös dokumentoida jollain tapaa ja tasolla kaikki tiedottamisen toimen-

piteet, mukaan luettuna median puhelintiedustelut, Haapanen sanoo. Hän toteaa, että jälleen kerran tuli esiin se, että tiedottamistakin pitää harjoitella.

Kuvakaappaukset IS:n, Ylen ja Pyhäjokiseudun nettisivuilta.

7/2013

”Ovi auki kuntalaisille” P

yhäjoen kunnanjohtaja Matti Soronen oli parhaillaan alueellisella maanpuolustuskurssilla, kun tulvatilanne Pyhäjoella alkoi torstaina pahentua. Soronen seurasi tilannetta puhelimella ja median kautta. Hän piti päivystävään palomestariin Jarmo Myllymäkeen säännöllisesti yhteyttä. Perjantai-iltana, kun tilanne oli Pirttikosken alueella akuutti, Soronen oli jo paikanpäällä seuraamassa, miten pelastustoimet edistyvät. Soronen kuvailee tulvatyönjakoa seuraavanlaiseksi: Kaikki mikä tapahtuu jokiuoman sisällä, on valtion vastuulla eli kuuluu käytännössä Ely-keskukselle. Kun vesi ja jäät tulevat ulos uomasta ja kastelevat vaikkapa rakennuksia, niin vastuu on pelastusviranomaisen. Kunta tulee hätiin kolmannessa aallossa, se auttaa kuntalaisia ja tukee pelastuslaitosta ja Ely-keskusta. Hän sanookin, että monesti kuntalaiset pyytävät kuntaa tekemään asioita, joihin sillä ei ole toimivaltaa. – Meille tuli ehdotuksia, että räjäyttäisimme joessa olevia jääpatoja, mutta toimivalta siinä

kuuluu pelastustoimelle, joka pyytää harkintansa mukaan puolustusvoimilta virka-apua, Soronen sanoo.

”Tuskan kohtaaminen vaikeaa” Kun lauantai-iltapäivällä vesi nousi kirkonkylään ja kasteli rakennuksia, perustettiin kunnan poikkeusolojen johtokeskus. Siihen kuuluu kunnan johtoryhmä vahvennettuna teknisen puolen henkilöstöllä. Kuntalaisille kerrottiin, että kunnantalo on auki ja että siellä pyritään auttamaan apua tarvitsevia. – Luulen, että on psykologisesti tärkeää, että eletään tilanteessa mukana; kunnantalo on miehitettynä ja ovet ovat auki, vaikka onkin viikonloppu, Soronen sanoo. Kunnantalolle tulikin suoria yhteydenottoja, toiset tulivat käymään ja toiset soittivat. Sorosta kosketti eniten kotinsa menettäneiden kohtaaminen. – Heidän tuskan kohtaaminen oli jotenkin tulipaloon verrattava asia. Siinä oli lohdutonta surua, hän kuvailee. Päivittäinen rinnakkaiselo ihmisten kanssa pienessä kunnassa oli omiaan luomaan myös painetta. Tulva nousi nyt sadan metrin päähän kunnantalosta ja pienessä kunnassa suuri osa kasvoista on muutenkin tuttuja.

Tilanne tuli yhtäkkiä Johtokeskustyöskentely aloitettiin varautumissuunnitelman mukaisesti, sitä oli harjoiteltu äskettäin. – Tämä tilanne osoitti sen, että varautuminen ei ole turhaa. Kuvaavaa on, että jouduttiin varsin nopeasti sellaiseen tilanteeseen, jossa kukaan ei voinut koskaan kuvitella olevansa – ja yhtäkkiä siinä oltiin, Soronen kuvaa. Kaikki tapahtui nopeasti, mutta valmiit suunnitelmat antavat toiminnalle kehikon. – Ongelmia oli virve-puhelimien kanssa. Meillä ei ollut pelastuslaitoksen ja Ely-keskuksen yhteisiä puheryhmiä, mutta suorat puhelut toimivat, Soronen kertoo. Johtokeskuksessa pidettiin tilannepäiväkirjaa, huolehdittiin, että kentällä riittää työtarvikkei-

Pyhäjoen kunnanjohtaja Matti Soronen arvelee olevan psykologisesti tärkeää, että kunnantalolla on kriisin aikana miehitys.

7/2013

ta, kuten soraa suojaukseen, hankittiin tilapäisasuntoja sekä tiedotettiin kunnan verkkosivuilla ja mediassa. Kunta järjesti myös asukkaiden infotilaisuuden tulvan jälkeisellä viikolla. Soroselle selvisi lauantaina, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on vastuussa tulvavahingoista ja että niistä pitää raportoida valtiolle. – Oli selvää, että kunnan oli otettava iso vastuu ja autettava perheitä myös paperitöissä, Soronen sanoo. Pyhäjoen kunta keräsi asiantuntijatiimin, joka kiersi kuntalaisten kotona auttamassa vahinkojen arvioinnissa ja vahingonkorvauspaperien täyttämisessä. Tätä apua markkinoitiin infotilaisuudessa.

Kunta järjesti infoa korvauksista Pyhäjoen kunta järjesti tulvavahinkoja kärsineille informaatiotilaisuuden heti tulvan jälkeisellä viikolla. Kunta havaitsi tarpeen ja hankki paikalle kaikki asiaan kuuluvat viranomaiset, jotka saattoivat neuvoa asukkaita erityisesti korvausten hakemisessa. Kunnan viranomaiset sekä Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) tulvaasiantuntijat vastasivat kysymyksiin, paikalla oli 40–50 asukasta ja medianedustajaa. Yleisimmät huolen aiheet liittyivät tulvavahingonkorvausten saamiseen valtiolta tai vakuutusyhtiöltä sekä maksatusten aikataulut. – Läheskään kaikkien vakuutukset eivät välttämättä korvaa tulvavahinkoja. Valtion korvausjärjestelmän kautta on mahdollista saada enintään 80 prosenttia vahingoista. Korvausten hakemisesta voi kulua yli vuosikin ennen kuin korvaukset maksetaan, Jarmo Haapanen sanoo. Asukkaiden piti listata kaikki vahingot. Kunta lähetti lisäksi edustajansa kiertämään asukkaiden luokse ja neuvomaan korvausten hakemisessa. – Vahinkoa kärsineet kuntalaiset olivat luonnollisesti järkyttyneitä ja murheissaan tapahtuneesta. Monella lähes koko omaisuus oli tuhoutunut tai eläkepäiviä varten rakennettu asuinpaikka mennyt pilalle eikä ollut tietoa, miten rahoittaa korjaukset, Haapanen kertoo. Kuntalaiset tuntuivat ymmärtävän, että tapahtumaa ei kyetty ennustamaan eikä äkillisessä tulvatilanteessa kyetty pelastamaan enää omaisuutta. – Painopiste oli ehdottomasti ihmisten pelastamisessa tulva-alueelta. Vasta sen jälkeen pumpattiin vettä rakennuksista ja kellareista. Varsinaisia isoja syytöksiä pelastuslaitosta kohtaan ei tullut. Kritiikki kohdistui lähinnä akuuttiin alkuvaiheeseen, Haapanen sanoo.

Häl

yt y silm

oitu

Ramboll Finland dokumentoi tulvanaikaiset tapahtumat ELY-keskuksen toimeksiannosta.

Monen syyn summa ”P yhäjoen kirkonkylän tulvaan (20.4.2013) on kolme pääsyytä: Jäätä oli normaalia enemmän ja se oli teräsjäätä, jäälautat ajautuivat suurimmaksi osaksi kirkonkylällä olevaan joen pohjoishaaraan sekä jääpadon sijainti, joka oli aiempiin vuosiin nähden poikkeuksellinen, Tommy Nyman luettelee. Hän on Ramboll Finlandin geoyksikön projektipäällikkö. Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympärisökeskus (ELY-keskus) tilasi Rambollilta dokumentitn Pyhäjoen tulvasta. Normaalisti ELY-keskus mittaa Pyhäjoen jäätä kerran kevään aikana, mittausdokumenttia on saatavilla noin viiden vuoden ajalta. Sen mukaan on hankala arvioida kokonaistilannetta, mutta tänä vuonna jää oli mittausten mukaan keskivertoa paksumpaa, paksuimmissa kohdissa noin 15–20 prosenttia vahvempaa kuin aiemmin. – Jää oli kauttaaltaan teräsjäätä. Se johtui kovista 15–20 miinusasteen yöpakkasista, jotka jatkuivat huhtikuun puoliväliin asti, mikä piti vuorokauden keskilämpötilan selvästi pakkasen puolella. Kun yöpakkaset lakkasivat, ne lakkasivat kuin seinään ja vuorokau-

den keskilämpötila heilahti selvästi plussalle, Nyman kuvailee. Heikkoa kohvajäätä ei kovien yöpakkasten takia syntynyt ollenkaan. Kohvajää olisi edesauttanut jäiden liikettä hajoamalla ja sulamalla helpommin virran vietäväksi. Osatekijänä vahvalle teräsjäälle saattaa olla myös moottorikelkkailu jäällä. Tällöin eristävä lumikerros tamppaantuu vähemmän eristäväksi kerrokseksi, jolloin pakkanen saattoi vaikuttaa jään vahventumiseen voikkaammin. Joessa liikkuu virtausten mukana jatkuvasti kiintoainetta (muun muassa hienoa maaainesta). Nyman kuvailee jokiuomaa jatkuvaksi dynaamiseksi prosessiksi, jossa kiintoainetta keräytyy jokiuomassa kohtiin, joissa virtaus hidastuu. Vaihtelevat virtaustilanteet, kuten tulvat, liikuttavat kerääntynyttä kiintoainetta uudelleen. Jos virtaukset ovat muutamana vuonna peräkkäin vähäisempiä, saattavat kiintoaineet jäädä pysyvästi paikoilleen ja aiheuttaa pohjaan muutoksia. – Ihmiset eivät ymmärrä tätä muutosta ja tämän vaikutusta kokonaistilanteeseen, koska he eivät näe sitä. Ihmisten kommenteista huomaa hyvin sen, että tulvatorjunnasta

puhuttaessa keskitytään helposti vain pinnan päällä tapahtuviin asioihin, Nyman sanoo. Liikkuvan kiintoaineen muutokset näkyvät vasta aikojen kuluttua, kun muodostuu uusia saaria tai jokiuoman linja muuttuu. Pohjanmaalla ongelma on myös se, että maa nousee koko ajan, mikä pienentää jokiuoman kaatoa mereen. Nyman kertoo, että Euroopan isoissa jokisatamissa tehdään pohjan kunnossapitoruoppauksia joka vuosi, koska se on satamatoiminnan edellytys, Pyhäjoella tällaista tarvetta ei laivaliikenteen puuttumisen takia ole. Pyhäjoen kirkonkylää ennen joki haarautuu pohjoiseksi ja eteläiseksi uomaksi. Eteläiseen uomaan arvellaan kerääntyneen paljon kiintoainetta ja pohjoisessa taas on kovempi virtaus. Mahdollisesti tästä syystä jäämassat ajautuivat pohjoiseen uomaan. – Näyttäisi siltä, että jääpatoja oli useita: merellä oli pato, joka ei nostanut merkittävästi joen pintaa. Kirkonkylän ohittavassa pohjois- ja etelähaarassa molemmissa oli pato, jotka nostivat veden pintaa monella metrillä. Silminnäkijäkertomuksen perusteella arvelemme, että kun alin pato laukesi, saat7/2013

itu o lm

si y t y äl

toi syntytä riittävän iso vesipaine-ero, jolloin muutkin padot laukesivat, Nyman kertoo. Aikoinaan jokiuomaa ruopattiin ja ruoppausmassasta tehtiin uomalle tulvapenger. Paikalliset arvioivatkin, että nyt tulva johtuu osittain penkereestä, joka johtaa tulvaa alavirtaan päin, koska penger rajoittaa tulvavesien ja jäiden leviämistä pengerryksen taakse. – Saatujen tietojen perusteella arvioimme, että pengerrys ei merkittävästi vaikuttanut tulvan laajuuteen kirkonkylässä, sillä vahinkoja aiheuttanut jäämassapato oli penkereen yläpuolella, Nyman sanoo. Myös Haapakosken vesivoimalaitoksen altaan vaikutusta arvioitiin. Tulvia ei juurikaan voida hillitä patoamalla vettä vesivoimalaitoksen altaaseen, sillä allas on pieni läpivirtausallas. Toinen minkä pohdittiin vaikuttaneen tulvaan on Kanteleen Voiman lämpövoimalaitos, joka ottaa vettä prosessin jäähdyttämiseen ja päästää kuusi astetta lämmennyttä lauhdevettä takaisin jokeen. Silläkään ei ole todettu olevan merkittävää vaikutusta koko joen jäiden paksuuteen ja niiden liikkeelle lähtöön. – Myös tulvahuippu joessa oli hyvin lähellä 30 vuoden ajalla tehtyä tulvahuippukeskiarvoa, joten sekään ei yksistään selitä tulvaa, Nyman kertoo.

Uoman muodot ja jäiden liike selvitettävä Pyhäjoen uoman muodoista pitäisi muodostaa kokonaiskäsitys. Myös jäiden liike joessa sekä niiden hallittavuus pitäisi selvittää ja olisi laadittava Pyhäjoen tulvariskien hallintasuunnitelma, luettelee Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristöinsinööri Olli Utriainen.

Pyhäjoen kunnan laatiman tulvatorjuntaa koskevan toimepide-ehdotuksen hintalappu on 13 miljoonaa euroa.

– Kun edellä mainitut asiat on selvitetty, selviävät myös ensimmäiset konkreettiset toimenpiteet tulvatorjunnan suhteen, Utriainen sanoo. Pyhäjokelaiset ehtivätkin jo kritisoida Rambollin tekemää selvitystä liian kevyeksi, sillä siinä ei perehdytty tarpeeksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Utriainen kuitenkin toppuuttelee kiivaimpia palautteenantajia. – Selvitys oli mielestäni riittävän kattava, jotta saimme käsityksen jääpatotulvan ke-

hittymisestä, joka oli toimeksiannon pääteema. Toimeksiantoon kuului myös tulevien toimenpide-, suunnittelu- ja selvitystarpeiden alustava kartoitus. Tämä on kevyellä tasolla, mutta näin toimeksianto rajattiin, Utriainen sanoo. Pyhäjoen kunnan laatiman toimenpideehdotuksen kustannusarvio on 13 miljoonaa euroa. – Toimenpide-esitys käydään huolella läpi, kun Pyhäjoen tulvariskien hallintasuunnitelmaa laaditaan. Rahoituksesta minulla ei ole tietoa. Tulvariskien hallintasuunnitelman laatimisen jälkeen voimme ELY-keskuksena esittää yksittäisiä tulvasuojeluhankkeita rahoitettavaksi. ELY-keskus tulee käynnistämään Pyhäjoen tulvariskien hallintasuunnittelun yhdessä muun muassa kuntien ja pelastusviranomaisen kanssa, Utriainen sanoo.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208 / Marko Partanen.

7/2013

Vieraanamme Kirjoittaja Niki Haake on palomies Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella.

Vaihtoehtoiset urapolut yhä vailla ratkaisua 1990-luvun eläkeikäuudistusten jäljiltä pelastusalan henkilöstön keski-ikä on noussut oleellisesti, eikä huippua ole vielä edes saavutettu. Kevan (2006) sisäasiainministeriölle teettämän mallin mukaan vuosien 2014–2020 aikana jopa 60 prosenttia pelastuslaitosten henkilökunnasta tulisi olemaan yli 40-vuotiaita. Pelastushenkilöstön työssäjaksamista selvittäneen työryhmän loppuraportissa (2006) todetaan, että työmarkkinajärjestöjen ja Pelastusopiston tulisi yhteistyössä luoda mahdollisia koulutusväyliä, samalla kun pelastuslaitosten tulisi selvittää, miten voitaisiin mielekkäästi pidentää työuria ja säilyttää työntekijän työkyky myös uran loppuvaiheessa. Pelastuslaitosten osalta työ on lähtenyt liikkeelle verkkaisesti. Nykyisellään vasta alle puolessa pelastuslaitoksista on käynnissä jonkinlainen projekti työurasuunnitteluun, ja toistaiseksi niiden ratkaisuehdotukset ovat olleet varsin maltillisia. Vaihtoehtoisia työurapolkuja on pelastuslaitoksilla pystytty toteuttamaan esimerkiksi turvallisuusneuvonnan, tekniikan ja onnettomuuksien ehkäisyn piirissä, sekä ylenemällä esimies- tai päällystötehtäviin. Useimmiten on kuitenkin hoidettu enemmän taudin oiretta kuin sen syytä. Kokonaisvaltaisen henkilöstön työurasuunnittelun sijaan on etsitty ratkaisuja jo työrajoitteisten sijoittamiseen. Yksi virkistävä poikkeus on ollut kolmen pelastuslaitoksen yhteistyönä toteutettu Pelastuslaitosten joustavat työurat -selvitys (2012), jossa peräänkuulutetaan henkilöstön kokonaisvaltaista osaamiskartoitusta osana pelastuslaitosten työssä jaksamista edistävää strategiaa. Yhtenä ratkaisuna työurien pidentämiseen on pelastuslaitosten joustavat työurat -työryhmä esittänyt henkilöstöresurssitiimien perustamista pelastuslaitoksiin. Näiden tiimien tarkoituksena olisi tukea laitosten osaamisen johtamista eli sitä, miten osaamiset ja taidot organisaatiossa tunnistetaan ja saadaan tehokkaammin käyttöön. Tällaiset HR-tiimit kykenisivät myös entistä paremmin huomioimaan urakehityksen vaikutukset työhyvinvointiin. Esimerkiksi osa työurajärjestelyjen kohteeksi joutuneista kokee kollegoiden arvostuksen laskeneen ja uutta työnkuvaa muodostettaessa vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi. Virkaikään perustuva arvostus onkin kääntynyt viime vuosina pelastuslaitoksissa päälaelleen. Kun ikääntyvä palomies nousi perinteisessä palokuntakulttuurissa automaattisesti hierarkiassa ylöspäin, niin nykyinen järjestelmä suosii usein paremmin koulutettuja nuoria. Vaikka joillakin pelastuslaitoksilla on jo kyetty löytämään mielekkäitä työuria vanheneville pelastajille, kokonaisuudessaan ollaan vielä kaukana toimivasta ratkaisusta. Etenkin pienissä pelastuslaitoksissa henkilöstöresurssit on sidottu tarkasti palvelutasopäätösten mukaisten savusukellusvalmiuksien ylläpitämiseen. Tästä seuraa, että vaihtoehtoisten urapolkujen toteutus vaatisi automaattisesti joko lisävirkojen perustamista tai palvelutason laskua. Nykyisen hallitusohjelman mukaiset leikkaukset kuntatalouteen sekä valtionosuuk-

siin lisäävät pelastuslaitosten painetta jälkimmäiseen, pelastustoimen kannalta huonompaan ratkaisuun. Tulevilta työuria pohtivilta työryhmiltä pitää siis odottaa entistä ennakkoluulottomampaa otetta. Ehdotuksia kaivataan etenkin pelastustoimen koulutusta ja rakennetta koskeviin kysymyksiin. Suomen Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula on tehnyt rohkean päänavauksen nostamalla keskusteluun pelastajan tutkinnon muuttamisesta AMK-tutkinnoksi. Ottamatta kantaa ehdotuksen toteuttamiskelpoisuuteen on todettava, että Nikulan esimerkki keskustelun siirtämisestä uusille urille on hatunnoston arvoinen. Ilman tämänkaltaista, niin sanottua out of the box -ajattelua uusien ratkaisujen löytäminen työurakysymykseen on tuskin mahdollista. Myös Suomen Palopäällystöliitto on ollut uusien koulutusmahdollisuuksien ideoinnissa aktiivisessa roolissa. Vuonna 2011 se järjesti monimuoto-opiskeluna pelastusalan ammatillisen osaamisen kehittämishankkeen. Vaikka hanke itsessään ei ollut varsinainen menestys, jäi siitä silti paljon opittavaa. SPPL onkin ideoinut hankekokemusten pohjalta pelastusalalle eräänlaista opintoluotsijärjestelmää, joka mahdollistaisi ura- ja koulutusvaihtoehtojen aiempaa sujuvamman vertailun. Opintoluotsijärjestelmän tueksi kaivattaisiin kuitenkin myös alan sisäisiä ura-/koulutusneuvojia, jotka auttaisivat jalkauttamaan urasuunnittelua kentälle. Koulutusneuvojien tulisi olla pelastuslaitosten luottamushenkilöitä ja samalla osa pelastuslaitosten HRtiimejä. Valtakunnallisesti koulutusneuvojien tulisi luonnollisesti muodostaa pelastuslaitosten välinen koulutusneuvojaverkosto, mikä mahdollistaisi vahvemmin henkilöstön osallistamisen työurasuunnitteluun ja edistäisi samalla hyvien käytäntöjen siirtymistä laitosten välillä. Oleellista olisi purkaa hierarkkista ohjausta työurasuunnittelussa ja kannustaa organisaatioita henkilöstölähtöiseen urasuunnitteluun. Yksittäisen pelastajan motivointi ja ohjaaminen kohti itsenäistä urasuunnittelua tulisi aloittaa jo mahdollisimman varhain, Pelastusopistossa. Ensimmäiset pelastajaoppilaat ovat saaneet vasta tänä vuonna jonkinlaisen perehdytyksen henkilökohtaiseen urasuunnitteluun. Kokonaisuutena työuraratkaisussa ollaan pelastusalalla vasta lähtökuopissa. Ratkaisuja odotellessa on hyvä muistuttaa tosiasioista. Vuonna 2010 valmistuneessa Pekka Myllyniemen Palomiesten vaihtoehtoiset urapolut -hankkeen loppuraportissa todetaan pelastustoimen strategian toteuttamisen esteenä olevan isäntäkaupunkien kaupunkistrategioiden, mikä käytännössä tarkoittaa kuntien säästötoimia. Innovaatio on muotia kuntapolitiikassa sekä pelastustoimessa, mutta parhaastakaan innovaatiosta ei ole hyötyä ilman riittäviä taloudellisia resursseja. Valtion olisikin aika ottaa vastuuta eläkepäätöksensä vaikutuksista, eikä edelleen siirtää ongelmaa varattomien kuntien vastuulle. 7/2013

SPORTTI

Liikunnasta apua jaksamiseen

alo- ja pelastusalalla törmätään päivittäin tilanteisiin, joissa tarvitaan erilaista lihasvoimaa, notkeutta tai kestävyyttä. Työt pitää tehdä mahdollisimman nopeasti sekä sujuvasti ja samalla säästellä voimavarojaan myös tuleviin koitoksiin. Liikunta vapaa-aikana auttaa jaksamaan huomattavasti työssä ja sitä paitsi, se on jopa mukavaa. Eri tutkimuksien mukaan liikunta edesauttaa tuottamaan ihmisen vereen endorfiineja. Endorfiinit ovat elimistön tuottamia välittäjäaineita tai hormoneja jotka kiihottavat keskushermostossa samoja soluja sekä solunosia kuin esimerkiksi alkoholi tai huumeet. Endorfiinit vähentävät kivuntunnetta ja lisäävät hyvänolontunnetta. Liikunnalliset ihmiset ovatkin tutkimusten mukaan keskimääräistä hyväntuulisempia. Liikunta myös ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja sekä osteoporoosia. Samoin liikunta parantaa itsetuntoa. Liikunta lisää työntekijän psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä ja vaikuttaa vähentäen psyykkisiä oireita. Pitkäkestoinen liikunta auttaa myös univaikeuksiin. Uinti on hyvä liikuntamuoto yhdistettynä hölkkäämiseen ja vaikkapa pyöräilyyn. Myös aerobic ja kuntosaliurheilu kannattaa lisätä ohjelmistoon. Parasta liikkumista onkin nämä kaikki sopivasti yhdistettynä, sillä pelkkä fyysinen työ ei pidä ihmistä kunnossa. 24

7/2013

Työpaikkaliikunta pelastuslaitoksella

daan riittävän pitkä ja kehittävä, paloesimies Ketola kertoo.

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan toimipisteen paloesimies Ari Ketola on hyvin perillä palomiesten liikunnasta. Vapaaaikansa urheilulle sekä kuntoneuvontaan käyttävä Ketola on suorittanut Ammattivalmentajan tutkinnon, josta on apua myös työssä. Ari Ketola kertookin että liikunnan pitää olla lähes päivittäistä jotta siitä on hyötyä. – Kaksi kertaa viikossa suoritettu liikunta ei vastaa tarkoitusta kunnonkohotusmielessä, vaan pitää samalla tasolla mikä on lähtötilanne. Kolme kertaa viikossa tapahtuva liikunta kehittää lihaksia sekä jaksamista, mutta sitäkin vain tiettyyn tasoon asti. Jossain vaiheessa on lisättävä liikuntakertoja neljään jotta kehitystä on nähtävissä. Tämä on hyvä pitää ihan nyrkkisääntönä. Kestävyysliikunta pitää myös terveenä, ja sen onkin kestettävä vähintään 45 minuutista aina 90 minuuttiin tuottaakseen tuloksia. – Pelastuslaitoksella suosimmekin ”joukkuelajeja” eli sählyä, lentopalloa, kaukalopalloa ja muita missä yhteistyön merkitys korostuu. Yhteistyössähän me toimimme keikoillakin, joten tämä on myös hyvä yhteishengen kohottaja. Tavallisesti aloittelemme sählyllä lämmittelemällä liikuntahetken ja siitä jatkamme kuntosalin puolelle lihaskuntoiluun. Näin harjoituksesta saa-

Puuskutus portaissa varoittaa Ari Ketola kertoo myös liikuntaharrastusten tulevan esille pelastuslaitoksen vaatimassa kuntotestissä. – Ihmisestä huomaa, jos tämä harrastaa liikuntaa aktiivisesti, sillä testaustulokset esimerkiksi polkupyöräergometrissä ovat sangen erilaiset. Hapenottokyky on liikkuvaisella ihmisellä huomattavasti parempi kuin sohvaperunalla. Varsinkin varttuneemmilla ihmisillä eron huomaa selkeästi. Mikäli ihminen ei liiku ja urheile lainkaan, hän hengästyy ja väsyy huomattavasti nopeam min ja helpommin. Jos portaita noustessa alkaa puuskuttaa, kannattaa olla erittäin huolissaan omasta kunnosta. Varsinkin ylipainoisilla ihmisillä hengitys on raskasta, hiki tulee erittäin helposti ja fyysinen ponnistus on hankalaa ja rasittavaa. Tällöin aktiivinen ja fyysinen liikunta on paikoillaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa liikkua ja harrastaa jotain liikunnallista harrastusta. Hapenottokyky alkaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen jopa yhden prosentin verran vuosittain, ellei ihminen liiku riittävästi. Toisaalta hapenottokykyä voi kehittää harjoittelemalla ja se kehittyy jopa 15–20 prosenttia lähtötilanteesta, jos harjoittelee riittävästi. Kun ihminen ikääntyy ja täyttää 50 vuotta, hapenottokyky vääjäämättä lähtee

laskemaan, vaikka harjoittelisikin riittävästi. Jos lähtötaso tähän ikävaiheeseen mennessä on valmiiksi alhaalla, tilanne on todella surkea. Tällöin ei harjoittelullakaan enää päästä hapenottokykyä nostamaan, ainoastaan hivenen hidastamaan epäsuotuisaa kehitystä. Siksi kannattaa alkaa liikkua ja urheilla mahdollisimman nuorena. Ketola sanoo. Sopimuspalokunnissa on tilanne aivan sama. Aktiivinen käynti kuntosalilla ja lenkillä kannattaa lisätä ohjelmistoon, samoin kannattaa suosia joukkuelajeja, jossa tulee hiki. Lentopallo, koripallo ja sähly ovat erittäin hyviä nostamaan kuntoa ja myös osoittamaan, että jokainen pelaaja on tärkeä. Joukkuelajeissa huomaa yhteistyön voiman, ja sitä kannattaakin vaalia. Jos savusukellustehtävässä luottaa pariinsa, niin silloin pystyy myös luottamaan pelikaveriinsa ja päinvastoin. Myös aluepelastuslaitokset kannustavat sopimuspalokuntia liikkumaan. Paloasemien kuntosalit ja liikuntasalit ovatkin käytössä melko tehokkaasti ja useat sopimuspalokunnat pelaavat vakinaisia palomiehiä ja muita sidosryhmiä vastaan. Samoin erilaiset valtakunnalliset ja kansainvälisetkin urheilutapahtumat vetävät sopimuspalokuntalaisia mukaan joukkueina. Maratoneja ja puolimaratoneja juostaan Suomessa ja ulkomailla myös sopimuspalokuntalaisten voimin. Teksti ja kuva: Saku Rouvali

Urheilu yhdistää Itämeren palomiehet

alon paloasemalla on odottava tunnelma elokuisena torstaiaamupäivänä. Viisi kirkkaansinisiin t-paitoihin sonnustautunutta miestä verryttelee jäseniään, selässä lukee Varsinais-Suomen pelastuslaitos. Seurueesta puuttuu enää päivänsankari. Liettualainen palomiesultrajuoksija Aidas Ardzijauskas on juoksemassa Itämeren ympäri ja tänään on vuorossa VarsinaisSuomi. Pian hyväntuulinen mies saapuukin paikalle tankkaushetkeltään. − Joko lähdetään matkaan? kiirehtii Ardzijauskas tulkin välityksellä. Edessä on reilun viidenkymmenen kilometrin juoksu, aamulla on huitaistu jo parisenkymmentä kilometriä. VarsinaisSuomen pelastuslaitoksen palomiehet Ari Voutilainen, Jukka Hänninen, Timo Jaarinen, Jarkko Isometsä ja Karri Paavolainen aikovat juosta Ardzijauskasin seurana Salosta Turkuun viestinä. − Urheilu yhdistää, vaikkei yhteistä sanallista kieltä löytyisikään. Jokainen palomies kun harrastaa urheilua jo työn puolestakin, miettii Paraisilla palomiehenä toimiva Jukka Hänninen.

Vieraanvaraisuus kertoo terveestä palomieshengestä ECHO Lifestyle: Running The Baltic Seaside 3500 KM on ainutlaatuinen tempaus, jonka yhtenä tarkoituksena on innostaa Itämeren alueen maiden palomiesyhteisöjä läheisempään yhteistyöhön. Ardzijauskas lähti juoksemaan 1. elokuuta Klaipedasta, josta hän saapui Suomeen

Latvian, Viron ja Venäjän kautta. Palomiesyhteistyö on toiminut, sillä jokaisesta maasta on löytynyt yösija ja usein myös juoksuseuraa. Varsinais-Suomen palomiehet olivat ensimmäiset suomalaiset brankkarit, jotka ehtivät juoksuun mukaan. − Kun palomies tarvitsee apua, olemme valmiit auttamaan kansallisuuteen tai pelastuslaitokseen katsomatta – se on osoitus palomieshengestä, muotoilee Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Juha Virto. Pyyntö juoksureitin varrella olleille pelastuslaitoksille tuli maiden sisäasiainministeriöiden pelastusosastojen välityksellä. − Saatuani pyynnön käännyin Turun Palokunnan Urheilijat ry:n puheenjohtaja Raimo Kallosen puoleen. Sitä kautta syntyi ajatus Ardzijauskasin tyyllikkäästä saattamisesta maakunnan läpi. Vaikka aikataulut elivät, miehet pystyivät reagoimaan nopeasti vuorotyöstään huolimatta, Virto kiittelee miehistöään.

Varauduttava myös takapakkeihin Täysperävaunurekat suhahtelevat ohi, kun tiivis miesjoukko nielee kilometrejä lenkkitossuillaan. Matkaan lähdettiin tyylikkäästi yhtenä joukkona, Hännisen tehtäväksi jäi Varsinais-Suomen huoltoauton kuljettaminen alkutaipaleella. Luonnollisesti myös Ardzijauskasin mukana on asianmukaiset huoltojoukot, jotka pitävät huolta muun muassa nesteytyksestä. − Pieni tauko pidetään kolmen kilometrin välein ja mukana on

esimerkiksi hieroja, kertoo Ardzijauskasin mukana koko matkan kulkenut Vaclav Adamovich. Lähes sadan maratonin pituinen ”lenkki” on suuri rasitus elimistölle. Tavoitteena on juosta päivittäin noin 75 kilometrin pituinen matka, 45 päivän ajan. Jos loukkaantumisilta vältytään, kotona Klaipedassa ollaan syyskuun 14. päivä. − Ardzijauskasin jalka turposi Latviassa, joten jouduimme hieman muokkaamaan aikataulua. Otamme kuitenkin aikataulua kiinni Suomessa ja aikaistimme lauttamatkaamme Ruotsiin päivällä, kertoo Adamovich. Ardzijauskas haluaa juoksullaan muistuttaa Itämeren maiden yhteistyön tärkeydestä, mikä sopii Varsinais-Suomen pelastuslaitokselle erinomaisesti. Kansainväliseen toimintaan panostetaan juuri Itämeren maiden ja pohjoismaiden kanssa. − Olemme mukana esimerkiksi UBC-kaupunkiverkostossa ja Turku–Pietari yhteistyössä. Erityisen menestynyt yhteistyöprojekti on ollut vuodesta 2010 toiminut työpaikkavaihto-ohjelma Tukholman palolaitoksen kanssa, kertoo Varsinais-Suomen kehittämispäällikkö Torbjörn Lindström. Erityispiirteitä kansainväliseen yhteistyöhön Varsinais-Suomessa tuo saariston läheisyys ja vilkas laivaliikenne. − Maantieteellinen asemamme pakottaa varautumaan mittaviinkin operaatioihin öljyn- ja kemikaalintorjunnassa sekä meripelastustehtävissä. Tässä kansainväli-

sellä yhteistyöllä on tärkeä paikkansa, Lindström kuvailee. Tuoreita esimerkkejä kansainvälisestä kehityksestä erityisesti saariston tarpeisiin ovat vuonna 2011 aloitettu ARCHOIL -öljyntorjunnan kehittämisprojekti sekä vuoden 2013 alussa alkanut, meripelastukseen erikoistunut MIRG-toiminta. − Yhä nopeammin globalisoituvassa maailmassa on oltava avoimia uusille asioille ja käytännöille. Enää ei ole mahdollista istua omassa nurkassaan kuppikuntaisesti, vaan on oltava aktiivinen joka suuntaan, muistuttaa Lindström.

Suomessa kertyi 352 kilsaa Vanhaa ykköstietä on juostu nyt useamman tunnin ajan. Viimeisenä etappina Suomessa on Turun satama, josta matka jatkuu vielä samana iltana Ruotsin puolelle. Ruotsista matka jatkuu Tanskan, Saksan, Puolan kautta takaisin Liettuaan. Suomessa kilometrejä kertyi 352. − Suomessa kaikki ovat olleet kovin vieraanvaraisia aikataulumuutoksista huolimatta ja te juoksitte jopa seuranani, kiittelee Aidas Ardzijauskas vielä tulkin välityksellä ennen kuin seurue katoaa terminaaliin ja kohti tulevia kilometrejä. Vilnan paloasemalla työskentelevä Ardzijauskas on juossut juoksijanurallaan yli 38000 kilometriä ja osallistunut lukuisiin aikaisempiin juoksutapahtumiin. Teksti ja kuvat: Maria Nykyri

7/2013

Sateestakin nautiskellen Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto Ryhmäkuva: Pasi Ryynänen

Yhdeksännelle palopäällystömaratonille Tukholmaan lähti tänä vuonna niin ensikertalaisia kuin jopa 40–50 maratonia juossut konkari. Kovimmin rapiat 42 kilometriä kipitti viimevuotiseen tapaan Esko Hätinen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

ärjestyksessään 35:nnelle Tukholman maratonille oli ilmoittautunut 21518 juoksijaa 81 eri maasta, Suomesta 3953 maratoonaria. Suomen Palopäällystöliiton väreissä starttasi 18 juoksijaa ja kaikki pääsivät maaliin. Yksi joutui jäämään kipeänä huolto- ja kannustusjoukkoihin. Miehissä kokonaiskisan ykkönen oli Shumi Gerbaba Eticha

Etiopiasta ajalla 2.16.13. Naisissa voiton vei Ruotsin Isabellah Andersson ajalla 2.33.49. Suomen Leena Puotiniemi oli kahdeksas. Palomestari Mikael Siitonen, 42, Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta juoksi nyt toisen täysmaratoninsa – Olen juossut aiemmin puolikkaan kolme kertaa. Lenkkeilyä olen harrastanut vajaat kaksi vuotta 4–5 kertaa viikossa, viikossa kertyy noin 40 km. Liikunta auttaa jaksamaan ja irtautumaan työstä. Lisäksi kaupungin kadut ja paikat näyttäytyvät eri tavalla lenkkien muodossa. – Elokuun 2012 Helsinki City Maratonista (HCM) Tukholman maratoniin mennessä juoksua kertyi yhteensä 1 600 km, joista 900 vuoden 2013 puolella. – Peruslenkkini on kymmenen kilometriä ja yksi lyhyt nopeampi sekä pidempi hitaampi kuu-

Mikael Siitonen yllättyi 1. hienosta ajastaan 3.48.3

luvat viikkorutiiniin. Ruokailussa lounas on tärkein, perinteisellä lautasmallilla eli puolet salaattia ja ruisleipä maistuu aina. Yleensä ennen pitkiä lenkkejä otan magnesiumia.

Hieno tunnelma tuo takaisin – Tunnelma laivalla ja maratonilla oli loistava. Tavoitteeni ylittyi, odotin ajaksi 4.05–4.20, mutta

3.48.31 oli hieno yllätys. Aluksi juoksu tuntui tahmealta, mutta vauhti pysyi tasaisena eikä viimeinen kymppikään ollut mahdoton. Nesteiden imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia. – Seuraavana vuorossa on HCM ja pitkin vuotta voi käydä läpi pienempiä tapahtumia, joissa matkat vaihtelevat viidestä kilometristä puolimaratoniin. Niissä saa hieman mitattua kuntoa ja pidettyä yllä motivaatiota. Tukholmaan lähden varmasti uudestaan. – Pelastusalan henkilöstöllä on uskoakseni keskimäärin hyvä kunto. Helsingissä on alkanut ohjattu liikunta ja niin sanotut kuntopiirit ovat järkeviä – ilman tarpeetonta kilpailua tai kyykyttämistä. Tarpeellinen määrä liikuntaa ja motivoituminen siihen on kuitenkin loppujen lopuksi jokaisen oma päätös.

Matti Soutua (vas.) ja Tuomo Rinne ovat jo konkareita 42195 metrillä. Matti on pinkaissut 40–50 täyspitkää ja Tuomokin 13. Matille tämänkertainen maraton oli kymmenes Tukholmassa. – Palopäällystömaraton on aina kiva yhteisöllinen tapaaminen. Pidän erittäin tärkeänä, että tällainen tapahtuma on saanut oman paikkansa kaiken muutoksen ja kiireen keskellä. Omasta kunnosta kannattaa pitää hyvää huolta ja monipuolinen liikunta on terveellä lailla hyödyksi koko keholle. Itse harrastan pyöräilyä, kuntosalilla sisäsoutua, punttireeniä, uintia jne. Tällä hetkellä olen varsin hyvässä kunnossa täyttäessäni tänään 59 vuotta. Omassa Kuoreveden VPK:ssa olen hälytysryhmässä ja savusukelluskelpoinen, Matti kertoo.

7/2013

Kimppakuva laivan kannella kuuluu mukaviin palopäällystömaratonin perinteisiin. Pilvipouta ja maksimissaan 20 astetta olivat ihannesää juosta ainakin tämän kirjoittajalle. Loppupuolella sadekin vain virkisti, mutta kieltämättä saunan jälkeen tuntui luksukselta vetää kuivat sukat jalkaan juoksussa mustuneen varpaan peitoksi.

eltaco Oy:n toimitusjohtaja Pekka Suomi, 56, Siilinjärveltä juoksi Tukholmassa ensimmäisen täyspitkänsä. – Harrastan liikuntaa 4–6 kertaa viikossa. Talvella uin, hiihdän ja pyöräilen. Kesäisin juoksen, pyöräilen ja uin. Juoksulenkeille otan mukaan Suomen pystykorvani Akun, jolloin molemmille on toisistamme seuraa. Olen juossut aiemmin seitsemän puolimaratonia. Liikunnasta on tullut Pekalle suorastaan elämäntapa. – Liikkuessa ajattelen harvoin työasioita, mitä pidän hyvänä. Liikunta tuo tullessaan hyvänolon tunteen, joka varmasti auttaa jaksamaan niin työssä kuin vapaa-ajalla. – Aloin harjoitella tätä kautta varten marraskuussa ja juoksua kertyi ennen starttia 378 km, hiihtoa noin 50 tuntia, uintia 62 km ja pyöräilyä suurin piirtein 50 tuntia. Minusta eri lajit tuovat uusia ulottuvuuksia harjoitteluun eivätkä rasita esimerkiksi polvia, kuten pelkkä juoksu. – Fiilis Tukholmassa oli mahtava, kun saavuin stadionille ja sain loppukaarteessa vielä kirivaihteen päälle – siltä se ainakin tuntui, en tiedä näyttikö se siltä, Pekka vitsailee.

Nimi Veera Heinonen Kari Häkli Esko Hätinen Simo Jämsén Kimmo Kaisto Ari Keijonen Ari Kujala Pasi Markkanen Juha Rajala Tuomo Rinne Johanna Saario Juha Saario Mikael Siitonen Matti Soutua Pekka Suomi Tuukka Tuuli Tero Vanhamaa Jaakko Vannemaa

– Tavoitteeni täyttyi hyvin, vaikka lopussa sain juosta tunnin sateessa. Juoksuni eteni tasaisesti koko matkan ja myös sijoitus parani, mistä olin vähän itsekin yllättynyt. Suosittelen myös muita kokeilemaan maratonia, ei aika- vaan läpimenotavoitteena. – Nyt on ollut liikunnasta parin viikon tauko, kun sain tuliaisiksi flunssan, mutta harjoittelun aloitan parannuttuani. Seuraava tapahtuma on heinäkuussa triathlonin sprinttikisa Joroisissa ja elokuussa triathlonin olympia matka Kuopiossa. Tarkoitus on osallistua 2014 myös palopäällystömaratonille. – Meille tulee päivittäin sponsorointipyyntöjä eri yhteisöiltä ja vaikka pyytäjien mukaan ne ovat

Aika 2013 Juostut maratonit 4.28.42 3.32.24 3.21.35 3.32.35 3.52.04 4.21.23 3.43.35 3.43.23 4.42.16 4.36.20 3.45.27 3.45.24 3.48.31 4.47.46 4.31.54 3.27.43 3.33.28 3.22.39

4 22 noin 10 3 6 12 10 7 8 13 13 noin 20 2 40–50 1 10 5 1

Kaikki tulokset: www.stockholmmarathon.se

todella tärkeitä, niin meidän rahkeet eivät riitä kaikkeen, vaikka olisi tahtoakin. Palopäällystölii-

SPORTTI ton sponsorointiin oli liikunta ja hyvä joukkue yhteinen intressi.

u t t a t s a l n o a v i a L a l l i e r a n o o t a r a m ”S

uomen Matkatoimiston Jyväskylän konttori oli ensimmäisiä matkatoimistoja, joka yleensä järjesti matkoja kaupunkimaratoneille. Heidän ensimmäinen matkansa suuntautui New York City -maratonille jo 36 vuotta sitten. Kun itse aloitin SMT:n maratonmatkoissa, omakin kokemukseni kaupunkimaratoneista alkoi juuri New Yorkista vuonna 1989. Ensimmäisen ryhmäni Tukholman maratonille vein yli Turusta ja tukikohtamme oli silloin Suomi-seuran ravintola, jossa juoksijat odottelivat starttia klo 15. Juoksunumerot jaettiin Tukholman satamassa Virkbergin Teuvon Volvon konepelliltä, muistelee Paula Vetikko Vetikko Travelista. – Kun nämä ryhmät kasvoivat yli 200 juoksijan, alkoivat neuvottelut Silja Linen kanssa Helsingin reitin aikataulun muutoksesta. Maratonin startti oli tuolloin klo 15 ja laiva lähti poikkeusaikataulun mukaan Tukholmasta vasta klo 22. Tällä uudella aikataululla oli ensimmäisenä vuotena 760 juoksijaa ja minä ainoana matkanjohtajana matkatoimiston puolesta. Kun siihen aikaan vielä kaikki majoituslistat yms. hoidettiin Exceltaulukoin ilman kännykkää, niin huh huh! Laivan infosta sanottiinkin etteivät he ole koskaan kuuluttaneet yhtä ihmistä niin paljon kuin minua silloin. Tämä oli vuonna 1994. – Pari vuotta tämän jälkeen vuokrasimme jo koko laivan, jolloin juoksijoita oli laivassa 2 500. Parhaimpaan aikaan meillä oli vielä toinen laiva, Sally Albatross Helsingistä ja siihen vielä Turun-

matkalaiset päälle. Teimme laivalle oman kilpailutoimiston, toimme hierojat ja lääkärit sekä urheilukaupan. Tämä palvelukonseptihan on teille juoksijoille tuttua.

Oma matkatoimisto pystyyn Paula Vetikko on siis ollut mukana maratonristeilyn järjestelyissä sen alkumetreiltä lähtien. Kun hän jäi äitiyslomalle ja kotiäidiksi, matkatoimistorintamalla alkoi tapahtua suuria muutoksia. Ensin SMT:n vapaa-ajan osasto yhdistyi Aurinkomatkoihin ja sen myötä myös aina Jyväskylässä ollut maratonmatkatuotanto siirtyi Helsinkiin. – Entiset kollegani saivat ruskeankirjekuoren, sillä Helsingissä ei ollut töitä heille. Eipä sitä enää olisi ollut minullekaan tarjolla Jyväskylässä. Lapset olivat jo kouluiässä ja muutaman yön mietittyäni päätin työllistää itse itseni ja perustin oman matkatoimiston, joka keskittyy kuntoilumatkoihin eli juoksu- ja hiihtomatkoihin. Minulla oli jo sopimus muun muassa Berliinin ja Lontoon maratonien sekä Marcialongan hiihdon kanssa eli saan oman kiintiön heidän kilpailunumeroistaan. – Kun tänä keväänä Aurinkomatkat ilmoitti luopuvansa maratonmatkojen tuotannosta, oli aika luonteva jatkumo minulle ottaa Tukholman maratonristeilyn järjestelyt takaisin vastuulleni. Vetikko Travel matkatoimistoyrityksenä on uusi Tukholman maratonristeilyn järjestäjä, mutta minä henkilönä vanha. Olin Suomen Matkatoimiston palveluksessa yli 19 vuotta ja nyt sitten yrittäjänä, Paula Vetikko kertoo.

7/2013

World Police & Fire Belfastissa

oliisien ja palomiesten kisat ovat toiseksi suurin multiurheilutapahtuma maailmassa. Kisat järjestettiin ensimmäisen kerran 1985 San Josessa. Nyt Belfastissa pidetyt olivat viidennettoista kisat. Nyt kisoissa oli aiempaa vähemmän, ”vain” 7000 osanottajaa, kun viimeksi New Yorkissa oli 16000 ja viimeksi ollessani mukana Vancouverissa oli yli 10000. Osanottajia oli nyt 67 eri maasta. Suomi sijoittui loistavasti parhaana pohjoismaana sijalle 14 mitalitaulukossa 43 mitalilla (20-16-7). Belfastin vanhat ongelmat tulivat esille yhtenä yönä, kun suomalaistenkin hotelliin kuului ampumisen ja mellakoinnin ääniä. Muistokulkuetta estäneet joukot heittelivät poliiseja pulloilla, tiilillä ja tulitteilla. Poliisi vastasi kumiluodeilla ja vesitykeillä. Useita ihmisiä loukkaantui ja myös autoja sytytettiin tuleen. Koska kisat järjestetään pääsääntöisesti suurkaupungeissa, aina ei tiedä mitä kisojen aikaan voi sattua. Memphisissä 1991 kisojen aikaan oli kaupungissa vankilakapina, poliisin ampuminen puistossa ja näimme myös takaa-ajon joka oli kuin Blues Brothes -elokuvasta. Valvotun keskustan ul28

7/2013

Panssaroituja poliisiajoneuvoja riitti kisapaikkojen läheisyydessä.

kopuolelle ei tullut mieleenkään mennä iltapimeällä. Nyt kisojen aikana nämä jännitteet näkyivät muun muassa poliisien erittäin tarkkana suorituspaikkojen tarkastuksina joka aamu sekä vahvoina poliisipäivystyksinä kisapaikoilla. Kaikkialla poliisit käyttivät jatkuvasti luotiliivejä ja kisapaikkojen läheisyydessä oli panssaroituja poliisiajoneuvoja. Vuonna 1989 olin ensi kertaa kisoissa Vancouverissa ja sitten muutamissa kisoissa sen jälkeen. Avajaisten esiintymislava.

Kun Vancouverissa pidettiin kisat 20 vuoden tauon jälkeen, päätin lähteä taas mukaan. Koska paini ei ole vanhojen miesten laji, oli valittava jotain muuta. Olen aina harrastanut lukuisia eri lajeja ja kilpaillutkin niissä, niinpä painin korvaaminen oli helppoa. Tosin painimenestyksen veroista oli turha odottaa. Vancouverissa 2009 osallistuin vain keilailuun, mutta nyt päätin laajentaa Irlannissa myös yleisurheilun puolelle, jossa olen kilpailut heittolajeissa veteraanikisoissa aina kun terveys on sallinut. Laskeuduimme Dubliniin 30. heinäkuuta. Hotelli sijaitsi Irlannin ja Pohjois-Irlannin (Englanti) rajalla Dundalkissa. Raja on huono sana, sillä sitä ei huomaa, jos ei tiedä sijaintia. Ilta oli hyvää aikaa tutustua paikallisiin ruokiin ja suunnitella seuraavaa päivää.

Toinen päivä valkeni mukavassa puolipilvisessä säässä. Vasempaa puolta ajaen lähdimme Belfastiin hoitamaan rekisteröintiä. Hotellilta pääsi nopeasti moottoritietä pitkin Belfastin keskustassa olevalle rekisteröintikeskukseen, jossa ystävällinen Los Angelesin poliisi hoiti kisapassin kuntoon ja samalla vaihdettiin jo ensimmäiset pätsit. Koska osallistuin useampaan lajiin, kiersimme kisapaikat ja merkitsimme osoitteet navigaattoriin, jota ilman olisi kohteiden löytyminen ollut todella hankalaa. Kaunis kesäpäivä muuttui muistuttamaan Suomen syyskuun lopun keliä. Pulahdus hotellin kylpylän kuumiin altaisiin vei kuitenkin sään nopeasti mielestä.

Avaus moukarilla Avajaispäivä koitti harmaana ja sateisena, mutta juuri avajaisten alkaessa sade lakkasi ja ilma seestyi. Isäntäorganisaatio oli järjestänyt ennen varsinaisia avajaisia paljon erilaista nähtävää ja koettavaa, nyt myös paljon perheen pienimmille. Iloinen kielten sekamelska täytti hallin ja monet joukkueet olivat tuoneet mukanaan soittimia ja muita vempaimia. Pelkkä urheilijoiden tulo

rakennetulle stadiontyyppiselle avajaistilaisuuteen kesti lähes pari tuntia. Avajaiset olivat hienot ja toinen toistaan loisteliaammat esitykset seurasivat toistaan. Ensimmäisenä kisapäivänä suunnistin kauniille Mary Petersin stadionille (7-ottelun olympiavoittaja). Aloitin oman kisa urakkani moukarinheitolla. Kolmen muun suomalaisen kisailijan kanssa tunnelma oli mukava ja sain hyviä neuvoja moukarin ammattimieheltä Raution Petriltä, joka voittikin sarjansa. Neljän tunnin kisaurakan jälkeen pääsin nauttimaan kisatunnelmasta myös palkintokorokkeella. Mielestäni kisa meni hyvin keinoniveliä odottavalta toipilaalta. Myös muut suomalaiset lähtivät kentältä mitalit kaulassa.

Kapeita teitä, kirkkoja ja Titanic Perjantaina vietettiin välipäivää ja tutustuimme Pohjois-Irlannin nähtävyyksiin, mutta en-

Titanic-museo Belfastissa.

sin piti ajaa stadionille etsimään unohtunutta kisapassia. Se löytyi unohtuneiden passien pinosta. Monelle muullekin oli käynyt samoin. Kiersimme perjantain ja lauantain aikana tutustumassa kauniiseen maaseutuun ja eri kaupunkeihin, joissa riitti katsottavaa. Pakollisena kohteena oli tietenkin Belfastissa mielenkiintoinen Titanic-museo. Vasemmanpuoleinen liikenne ja todella kapeat tiet pitivät aluksi vaimon kauhusta jäykkänä, mutta hänkin alkoi vähitellen rentoutua ja nauttia automatkailusta. Irlannin vanhemmat tiet on mitoitet-

Suomalaiset moukarimiehet vasemmalta: Marko Ruokokoski, Risto Salopuro, Petri Rautio ja Henri Räsänen.

Keilailumitalisteja: Konstaapelit Koskimäki ja Kauti sekä Salopuro

Kieli keskellä suuta.

Kirkot olivat komeita pienissäkin kylissä.

tu huomattavan kapeiksi (poislukien uudemmat- ja moottoritiet) verrattuna Suomen teihin. Maasta löytyy lukuisien pubien lisäksi myös valtava määrä kauniita kirkkoja ja ihmiset myös käyvät niissä. Tutustuimme katoliseen jumalanpalvelukseen Nevryn kaupungin isossa kirkossa. Tilaisuus oli jo päivän kolmas ja kirkko oli silti täysi. Parin välipäivän jälkeen palasin tositoimiin yleisurheilukentälle. Päivän aikana sain todistaa suomalaisten menestystä muun muassa korkeushypyssä, josta tuli pari kultamitalia. Iltapäivällä olimme Kempeleen palolaitoksen Petrin kanssa kiekonheittoringissä, josta hän nappasi toisen kullan moukarikullan kaveriksi. itsekin pääsin taas mitalin makuun, joka oli minulle iso yllätys suositussa kakkoslajissani. Kilpailujen jälkeen jo pelkkä kävely tuotti ongelmia. Vaivaiset nivelet valittivat saamaansa kohtelua. Keilakisat avasin henkilökohtaisella kisalla. Hulina oli keilahallilla melkoinen ja järjestäjien lappuset oli aika sekaisin. Verkkainen pelirytmi tuntui minusta aika hankalalta. Hallilla pidimme mukavasti yhtä muiden suomalaisten kanssa. Muutenkin oli mukava seurata hienoja suorituksia sekä tavata eri maiden palomiehiä ja poliiseja. Kuten kisoissa on tapana, vaihdoimme paitoja sekä pätsejä, joita on vuosienvarrelta kertynyt melkoinen määrä. Seuraavana päivänä oli vuorossa parikisa, jonka heitin Californialaisen apulaispalopäällikön kanssa. Ennen kisan alkua sain yllätykseni edellisen päivän kisasta pronssia. En koko kolmipäiväisen kisan aikana ollut oikein selvillä sijoituksista enkä aikatauluista, jotka venyilivät melko ta-

SPORTTI valla. Juha Hård vei Jyväskylään henkilökohtaisen kullan ja Suomeen tuli pari muutakin mitalia poliisien voimin samana päivänä. Parikisan jälkeen sain hotelliin soiton Hårdin Jussilta, joka kertoi, että hallilla on palkintojenjako. Saimme kultaa parikisassa, joka vaihtui hetken kuluttua hopeaksi ja seuraavana päivänä pronssiksi. Muutaman viikon jälkeen saatiin viralliset tulokset joista ilmeni pronssin kirkastuneen hopeaksi. Mitalia odotellaan edelleen postista.

Energiat jo vähissä, mutta seuraavat kisat mielessä Viimeinen kisapäivä alkoi anivarhain. Nelihenkiskisassa meillä oli joukkueessa parikisakaverini Californiasta ja Coloradosta naispalomestari Marla sekä saksalainen poliisi. Joukkuehenki oli hyvä, mutta harmittavasti tipuimme juuri pois mitaleilta neljänneksi. Kisa oli viisituntinen ja loppupuolella alkoi minulta ja monilta muiltakin energiat loppua. Jalat kipuilivat nasevasti. Pitkän kilpailun aikana ehti tutustua ja rupatella joukkuetovereiden sekä vastustajien kanssa. Kortteja ja paitoja vaihdettiin sekä suunniteltiin jo tulevia kisoja, jotka pidetään 2015 Fairfaxissa Yhdysvalloissa. Irlannista ja Pohjois-Irlannista jäi mukava kuva siistinä ja ystävällisenä maana. Kisojen järjestelyissä oli pientä hiomista, mutta yleensä tämän kokoluokan tapahtumissa on aina jotain parannettavaa. Ruoka ja juoma olivat hyvää sekä annoskoot isoja, mutta tulleet kilot pudotetaan kotona. Hintatasoltaan Irlanti on lähellä Suomea. Jos terveyttä riittää, niin 2015 tavataan Fairfaxissa. Sitä odotellessa voi käydä Brysselissä heinäkuussa 2014 poliisien ja palomiesten Euroopanmestaruuskisoissa. Teksti: Risto Salopuro Kuvat: Risto Salopuro, kisajärjestäjät Lisätiedot: fairfax2015.com www.european-police-fire-games.com

7/2013

SPORTTI

Hawaijin uinnin startissa parisen tuhatta kilpailijaa säntää 3900 metrin uintimatkalle. Merivesi on noin 28-asteista, joten märkäpuvun käyttö on kielletty.

Palomies kestää kuumuutta J

älleen tuli todistettua, että palomies kestää kuumuutta. Pelastusopiston vt. vanhempi opettaja Matti Hurula suoritti Hawaijin Iromanin lokakuussa 2012. Aiemmin suomalaisista palomiehistä triathlonin maailmanmestaruuskilpailussa Hawaijilla on kilpaillut Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen paloesimies Juha Barck vuonna 1999. – Minulla matka Hawaijin kisaan kesti 20 vuotta eli aloitin triathlonharjoittelun syksyllä 1992 työskennellessäni palomiehenä Kemin palolaitoksella. Urheilua olen harrastanut koko ikäni ja palomiehen/pelastussukeltajan ammatti antoi virikkeen pitää yllä ”toimintakuntoa” – myös vapaa-ajalla. Palomiehen toimintakunnosta ei tuolloin vielä paljon puhuttu, mutta ensimmäiset testit tulivat joskus 1990-luvun puolivälissä. Mielestäni triathlon sopii hyvin pelastusalalla työskentelevälle henkilölle, koska harjoittelu on

nistit unelmoivat. Mitali, josta kaikki triathlo kan Hawaijin IronmanMatti Hurula urakoi ran nosti aikaan 11.01. kisan lokakuussa 2012 hie

monipuolista ja triathlonissa tarvittavia ominaisuuksia voi harjoitella lähes missä vain. Itsekin olen harjoitellut juoksemalla letkutorniin, ajamalla rullilla päivystäessäni, tekemällä kuntopiiriä ilman lisäpainoja, soutamalla ja tietysti pelaamalla sählyä, Hurula kuvailee. – Yksi hyvä puoli triathlonin harjoittelussa on myös se, ettei ole riippuvainen hallien ja salien aukioloajoista, muuten kuin talvella uimahallin. Harjoittelu on myös helposti soviteltavissa perheen muihin menoihin. Mielikuvitus on rajana, kun suunnittelee harjoituksia ja kuten muistatte, ”kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä” (UKK). – Hawaijilla voittajan aika oli 8.18, minulla aikaa meni 11.01 ja sijoitus oli 51. pojat 50–54-sarjassa, kokonaiskisassa 932:s. Saadessani paikan Hawaijille Kalmarin Ironmankisasta, aikaa meni 9.38. Hawaijille saa vuosittain paikan noin 2000 kilpailijaa eri puo-

lilla maailmaa pidetyistä Ironman-kisoista. Tämänvuotiseen Hawaijin MM-triathloniin 12. lokakuuta Matti sai paikan Zurichin Ironmanista. Suomalaisista triathlonisteista vain muutama on saanut paikan tulevaan koitokseen. Lue Matin Hawaijiin valmistautumisesta ja kisa tunnelmista : mattihurula.blogspot.com

Triathlon on syntynyt Hawaijin saarella, kun tuli erimielisyyttä siitä, kuka on kovin urheilija: pitkän matkan uimari, pyöräilijä vai juoksija. Asiasta päätettiin ottaa selvää ja yhdistettiin kaikki lajit yhdeksi urheilusuoritukseksi. Triathlonin kuninkuusmatkalla uidaan 3,8 km, pyöräillään 180 km ja juostaan päälle maraton 42,195 km. Aikaa lajin ammattilaisilla menee koko koitokseen noin kahdeksan tuntia.

Asics Stockholm Marathon 31.5.2014 Maratonristeily Helsingistä 30.5.–1.6.2014 Matkustajahinnat Matka euroa/hlö 4 hlöä/hytti C-luokka 145 ¤ B-luokka 165 ¤ Promenade-luokka 185 ¤ A-luokka 195 ¤ Family 225 ¤ DeLuxe-luokka – Commodore-luokka –

3 hlöä/hytti 2 hlöä/hytti 175 ¤ 230 ¤ 195 ¤ 240 ¤ 220 ¤ 275 ¤ 240 ¤ 295 ¤ – – – 365 ¤ – 465 ¤

1 hlö/hytti 345 ¤ 375 ¤ 445 ¤ 475 ¤ – 635 ¤ 830 ¤

Hintaan sisältyy risteily valitussa hyttiluokassa, aamiainen meno–paluumatkalla (DeLuxe ja Commodore-luokassa erikoisaamiainen), pasta buffet meno matkalla, sauna paluumatkalla sekä maratonohjelma laivalla. Palvelumaksu 16 €/lasku.

Ilmoittautuminen maratonille 112 € ja peruutusturva 11 €.

www.vetikkotravel.com 30

7/2013

maraton@vetikkotravel.com

puh. 010 235 1100

KUVITTELE TÄMÄ RAKENNUS ILMAN TURVALLISUUSRATKAISUJA

TURVALLISUUSALAN AMMATTILAISET KOHTAAVAT 13.–15.11. HELSINGIN MESSUKESKUKSESSA Kansainvälinen FinnSec 2013 on turvallisuusalan tärkein tapahtuma, joka esittelee monipuolisesti ja asiantuntevasti kaiken turvallisuudesta ja suojelusta. Ammattilaisille on tarjolla seminaareja, tietoiskuja ja tuoteuutuuksia henkilöturvallisuudesta palosuojeluun ja sähköisistä turvajärjestelmistä riskienhallintaan.

S E I T S E MÄ N A M M ATT I TA PA H T U M A A Y H D EL L Ä K E RTA A

KIINTEISTÖ VIHERTEK

Tervetuloa oppimaan lisää!

JULKISIVU VÄRI&PINTA SÄHKÖ

Varmista sisäänpääsysi rekisteröitymällä ennakkoon: www.finnsec.fi Voit myös rekisteröityä paikan päällä Helsingin Messukeskuksessa. Aukioloajat: ke 13.11. klo 9–17 • to 14.11. klo 9–17 • pe 15.11. klo 9–16

Päämediakumppani:

Turun VPK:n 175-vuotisjuhlallisuudet myös Suomen palokuntatoiminnan suurjuhla Teksti: Juhani Katajamäki Kuvat: Petri Aulin, Juhani Hallio, Elina Helkala, Merita Laine, Lars Wirén

Paraati, ohimarssi, seminaareja, pääjuhla, iltajuhla. Turun ja maan palokuntatoimi juhlivat yhteistä 175-vuotista taivaltaan Suomen vanhassa pääkaupungissa elo–syyskuun taitteessa.

aikka Suomen ensimmäinen palokunta perustettiin ”vasta” 1838, maan paloturvallisuutta oli hoidettu eri tavoin satojen vuosien ajan. Kaupunkien suojeleminen tulipalolta oli kaupunkihallinnon tärkeimpiä tehtäviä vanhassa Ruotsi–Suomessa.

Kaupunkilaiset ”pakkopalokuntalaisina” Turun kaupunki oli jo varhaisina vuosina jaettu kortteleihin, joilla oli omat sammutus- ja pelastusjohtajat. Kun tulipalo jossain korttelissa syttyi, sen johtajat komensivat ”pelastusosastoa”, johon kuului korttelin sammutus- ja pelastusväki. Tehtävänä oli irtaimiston pelastaminen palavasta tai palon uhkaamasta talosta. Tulelta säästyneiden kortteleiden johtajat toimivat sammutustyön johtajina. Ankaran edusvastuun uhalla heidän kortteliensa jokaisesta talosta oli yh32

7/2013

den miehen tultava sammutusmieheksi mukanaan joko palokirves, palohaka, palotikkaat tai vesisanko. Jokaisen talon edessä piti olla täysi vesitynnyri. Vaikka varsinaisia palokuntia ei vielä ollut, pakkorekrytointi teki asukkaiden sammutusosastoissa eräänlaisia ”pakkopalokuntia”.

Kaupunkipalosta kaikki alkoi Tuhoisat kaupunkipalot olivat yleinen suuronnettomuus kaikkialla maailmassa, Suomessakin. Turkua kaupunkipalo on tuhonnut kymmeniä kertoja: esimerkiksi 1500-luvulla peräti 11 kertaa. Pahin kaupunkipalo oli edessä 1827, jolloin kolme neljäsosaa Turun rakennuskannasta tuhoutui. Noin 2500 palaneen rakennuksen joukossa olivat muun muassa tuomiokirkko, akatemia, lääninkanslia ja lukuisia muita kaupungin julkisia rakennuksia. Kodittomaksi jäi tuhansia kaupunkilaisia. Kuolleitten lukumäärästä on vaihtelevia tietoja 17:stä 27:ään. Asuinrakennusten tuhoutuminen vaikutti Turun väkilukuun dramaattisesti. Kun asukkaita tulipalovuoden alussa oli 11940, putosi luku kahdessa vuodessa 9989:ään. Tuhovuoden asukasmäärän (12120) kaupunki saavutti vasta yhdeksän vuotta myöhemmin 1836. Luonnollista oli, että palontorjunnan te-

hostaminen nousi esille palon jälkeen. Hyvin organisoidun palontorjunnan tarve tiedostettiin, ja Ruotsin ensimmäinen VPK Göteborgissa oli esimerkkinä 1830.

Turun VPK silloin… Ei Suomen Suuriruhtinaskuntaan palokuntaa eikä mitään muutakaan yhdistystä noin vaan perustettu. Venäjän keisari Nikolai I, Euroopan santarminakin tunnettu, suhtautui turkulaisten onneksi suomalaisiin poikkeuksellisen suopeasti palon jälkeisinä vuosina. Lupa palokuntayhdistyksen perustamiseen tuli. Turun VPK:n perustava kokous pidettiin apteekkari Erik Julinin kutsusta 28.8.1838. Frivilliga Brandkorpsen i Åbo -palokuntaan kirjoittautui 154 turkulaista. Kaikki olivat säätyläisiä: 77 tehtailijaa, kauppiasta ja liikemiestä, 48 kaupungin ja valtion virkamiestä ja 29 käsityöläismestaria. Sammutuskaluston hankinta aloitettiin heti. Varat saatiin jäsenmaksuina ja vakuutusyhtiöiden ja yksityisten kaupunkilaisten lahjoituksina. Ensimmäiset sammutusvälineet ostettiin Norrköpingistä. Peruskaluston muodostivat kaksi neljän miehen pumpattavaa käsivoimaruiskua. Nämä kupariset pumput suihkuttivat vettä 40 kannua (104

Kaksinkertaisen palokuntalaisjuhlan osanottajat ja palokuntasoittokunnat ryhmittyivät perinteiseen yhteiskuvaan Turun Tuomiokirkon portaille 31. elokuuta.

l) minuutissa 80 kyynärän (47 m) päähän. ”Säiliöajoneuvona” oli korkeapyöräisille rattaille sijoitettu 60 kannua (156 l) vetävä vesitynnyri. Palokalustoa olivat myös kalustovaunut, tikkaita ja pelastusputki, jota pitkin voi pelastaa ja pelastautua. Tällä kalustolla palokunta julistautui 22.11.1839 palvelemaan kaupunkia – ilman että yhtään harjoitusta oli pidetty.

… ja tällä vuosituhannella Kun Suomen ensimmäinen palokunta Turun VPK 1838 perustettiin, sen jäseneksi liittyi 154 turkulaista. Vuoden 2005 lopussa osana Varsinais-Suomen pelastuslaitosta toimivan palokunnan kirjoilla oli 195 jäsentä: hälytysosastossa 38 (+ yhdeksän sammutusmiesharjoittelijaa), nuoriso-osastossa 25 (tyttöjä neljä, poikia 15 ja ohjaajia 6), naisjaostossa 28, järjestöosastossa 65 ja veteraaniosastossa 30. Lisäksi puhallinorkesterissa oli vuoden aikana lähes 50 soittajaa. Ison joukon operatiivinen osa on hälytysosasto. Vuonna 2005 sen vahvuuteen kuului kuusi päällystöön, seitsemän alipäällystöön ja 25 sammutusmiehistöön kuuluvaa. Hälytysosaston jäsenistä naisia oli yhdeksän eli 23 prosenttia. Osastoon nimettiin vuoden aikana kuusi uutta jäsentä, yhtä monta myös erosi. Vuosi oli Turun VPK:n historian vilkkain. Palokunta hälytettiin 83 kertaa: 75 kertaa kaupungin alueelle, kymmenen kertaa ulkopuolelle. Hälytyslähtöjä oli 75, ja päivystyshälytyksiä neljä. Hälytyksiä peruuntui ennen lähtöä tai matkan aikana 16. Koko hälytysosaston peruslähtöjä oli 64. Sammutustehtäviä oli 39, niistä rakennuspaloja 32. Hälytystehtäviin osallistui ”yhteensä 722 henkilöä” eli keskimäärin yhdeksän henkilöä per lähtö. Hälytyksien yhteiskesto oli 262 tuntia. Työtunteja kirjattiin 2134.

että palokunnan varsinaisena 175-vuotisperustamispäivänä keskiviikkona 28.8. VPK:lla oli kaksi hälytystä. Alueen muutkin VPK:t ovat hyvässä vireessä. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö, paraatikatselmuksen komentaja Juha Virto kertoo VPK:n juhlajulkaisussa, että kiireellisissä pelastustehtävissä keskimääräinen vapaaehtoisen palokunnan lähtöaika on alle 6 minuuttia. – Tämä jos mikä kertoo siitä osaamisesta ja luotettavuudesta, joka on mahdollista saavuttaa hyvällä keskinäisellä luottamuksella ja asiasta innostuneella väellä.

tehdystä työstä kaikille palokunnille ja palokuntalaisille ja toivottaa kaikille turvallista tulevaisuutta. – Nykymuotoinen palokuntatoimi on hyvä esimerkki julkisen sektorin ja kansalaistoiminnan yhteistyöstä. Palokuntalaisilla on ratkaiseva rooli yhteiskunnan häiriötilanteiden toiminnassa ja kriisinsietokyvyn säilyttämisessä. Koko pelastustoimi muodostaa yhteiskuntamme luotettavan turvaverkon, jolta apua saa hädän tullen, presidentti Niinistö sanoo ja muistuttaa myös palokuntalaisten varhaisesta roolista kansalaisyhteiskuntamme ja sen demokratian rakentamisessa.

Tasavallan Presidentin lämmin kiitos

Ajoneuvojen ja palokuntaväen juhlaa

– Maamme palokuntien ja palokuntalaisten arvostus pohjautuu arvokkaaseen ja pitkäjännitteiseen työhön, palokuntatoiminnan juhlavuoden suojelija, Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö sanoo tervehdyksessään edellä mainitussa julkaisussa ja välittää kiitoksen

Palokuntajuhlaa vietettiin monin tavoin. Pääjuhlallisuudet olivat elo–syyskuun taitteessa. Paraati, ohimarssi, katselmus ja kenttähartaus kokosivat palokuntalaisia ja paloajoneuvoja lähikunnista ja vähän kauempaakin elokuun viimeisenä päivänä.

175-vuotisjuhlaparaatin ohimarssi juuri 121-vuotiaan palokunnantalon edustalla oli itsestäänselvyys. Kulkueen häntä oli kaukana Eerikinkadulla, kun kärki jo oli kääntymässä Tuomiokirkolle.

VPK juhlavuoden alla Juhlavuonna palokunnan vahvuus on edellä kerrotun luokkaa. Kesäkuukausien viikonloppupäivystyksen asemavahvuus oli 1+7. Palokunnan ajoneuvokalustoon kuuluu kaksi sammutusautoa, säiliöauto ja miehistöauto. Hälytysennätys on vuodelta 2011, jolloin tapaninpäivän myrsky työllisti palokunnan kaikkia kolmea ajoneuvoyksikköä. Lukuisat myrskyvauriotehtävät nostivat vuoden hälytystehtävien lukumäärän 95:een. Reippaisiin hälytyslukuihin ollaan kulkemassa juhlavuotenakin. Mainittakoon vain, 7/2013

Turun VPK ennen ja nyt – taustalla sama rakennus. Turun VPK:n harjoituskuva vuodelta 1913 ja tasan sata vuotta myöhemmin 2013. Harjoitustorni on purettu ja uusi kalustohalli rakennettu, mutta vanhan renessanssipalatsin sivupääty ja katto piippuineen piirtyvät kaupunkimaisemaan entisenlaisena.

Koska tämän päivän VPK:t ovat alueittensa sopimuspalokuntia, eivät ne enää voi viedä ensilähdön hälytysvalmiuttaan kauaksi vastuualueiltaan. Siitä huolimatta jäsenrivistö ja ajoneuvoarsenaali oli näyttävän iso. Vanhat museopaloautot säväyttivät paraatissa aivan erityisesti, sillä ne jos mitkä konkretisoivat pitkän palokuntahistorian todellisuuden myös kadunvarren tuhansien turkulaisten silmissä. Historian siipien havinaa ei voinut olla huomaamatta.

Laupiaat samarialaiset Paraatikatselmus ja kenttähartaus oli Turun historiallisen Tuomiokirkon kupeessa. Harvoin jos koskaan olen kuullut niin nasevaa ja yllättävääkin lähestymistapaa palokuntatoimintaa kohtaan kuin piispa Kaarlo Kallialalta tuona päivänä, jolloin viikon jumalanpalvelusten teemana oli lähimmäinen: – Jeesus ei tule antaneeksi samarialaiselle vpklaisen roolia, mutta yhteys on silti ilmiselvä. Kysymys on vapaaehtoisuudesta. Tehdään se mitä kuuluu ja toimitaan niin kuin pitää ikään kuin tuosta vain, sen kummemmitta pohdinnoitta. Jos joku makaa tien poskessa haavoissaan, viedään hoitoon. Jos jossain palaa, sammutetaan. – Vpklaiselta jää väliin yhtä jos toistakin 34

7/2013

sovittua ja aiottua, kun on mentävä apuun ja pidettävä huolta yhteisestä hyvästä. Toimintamalli on sama kuin samarialaisella, neljännellä tietäjällä ja pyhällä Nikolauksella – eivät hekään ole kertomustensa varoittavia esimerkkejä. Kuka tahansa tajuaa, että he ovat tarinoidensa sankareita. – Hiukkasen ylevästi, mutta kuitenkin osuvasti tuommoista asennetta ja toimintaa nimitetään lähimmäisenrakkaudeksi. Pelkällä asenteella ei pitkälle pötkitä, lähimmäisenrakkaus ei ole sentimentaalinen tai romant-

Piispa Kaarlo Kallialan sanat kenttähartaudessa säväyttivät.

tinen mielentila: siihen kuuluu väistämättä ja olennaisesti tekeminen, aikaansaaminen ja toimiminen.

Turvallisuutta ja pehmeitä arvoja Pääjuhlassa Turun VPK:n upeassa, 121-vuo tiaassa renessanssipalatsissa juhlapuhuja, pelastuskomentaja evp Rainer Alho muisteli palokunnan pitkää ja kunniakasta historiaa, joka myös Tasavallan presidentin sanoin oli alku suuremmalle kehitykselle kuin pelkkä palokuntatyö konsanaan. – Turun vapaaehtoisen palokunnan täyttäessä 175 vuotta emme vietä yksinomaan alamme kannalta tärkeää ja historiallista tapahtumaa. Vietämme samalla sellaisen tapahtuman 175-vuotismuistoa, joka merkitsi tärkeän yhteiskunnallisen kehitysprosessin alkamista. Tämä prosessi johti lopulta kunnalliseen demokratiaan ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ja lopulta vaikeuksien kautta kansalliseen itsenäisyyteen, Alho sanoi. – Lisäksi kokonaan oma lukunsa ovat vapaaehtoisten palokuntien historian saatossa yhteiskunnalle tuottama kulttuuritarjonta aikana, jolloin julkista palvelua tällä alalle ei ollut, Alho painotti ja luetteli Turun VPK:n mittavia saavutuksia: soittokunta, kuorot, kansanjuhliin verrattavat toimintanäytök-

Pääjuhlan juontaja oli palokunnan perustaja Erik Julin itse (Dean Portnoj).

ja muiden toimijoiden reviirirajat, jos se tehtävän onnistumisen kannalta on tarpeellista. Muun muassa näiden palokuntakulttuurin kulmakivien ansiosta palokuntia ja niiden henkilöstöä arvostetaan maassamme, Alho painotti ja uskoi niiden vielä jatkossakin kantavan palokuntia, myös Turun VPK:ta. – Kun mielessä pidetään tämän palokunnantalon ja erityisesti sen perinnehuoneen väkevä viesti menneiltä sukupolvilta ja toisaalta palokunnan vakuuttava esiintyminen suuren merkkipäivänsä tilaisuuksissa, voi Turun 175-vuotias vapaaehtoinen palokunta katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen.

Historiikki, soittokunta, muistamiset naapureita paljon kauemmas ulottuva kiinnostus voi vähitellen alkaa hiipua palokunnissa, Alho uumoili.

Motivaatio ja sitoutuminen käyvät yhtä jalkaa

Turun VPK:n uusi historiikki on palokunnan pitkäaikaisen vaikuttajan, Petri Aallon vakuuttavaa käsialaa.

set, suurharjoitukset ja paraatit, voimistelu, liikunta yleensä, tanssiaiset sekä oma kirjasto ja lukusali. Palokunnan vuosijuhlat kokosivat enimmillään tuhansia kaupunkilaisia.

Ajat ovat muuttuneet Tänään moni asia on toisin. – Nykyisessä, vahvasti taloudelliseen tehokkuuteen tähtäävässä, usein konsulttivetoisessa yhteiskunnan kehittämisessä perinteillä ja muilla pehmeämmillä arvoilla ei juurikaan ole sijaa, puhuja totesi. – Tämä suuntaus näkyy selvästi myös pelastustoimen piirissä. Se nakertaa väistämättä sekä vapaaehtoisten että vakinaisten palokuntien organisaatiokulttuuria ja ajanoloon alkaa syödä myös alamme laajasti nauttimaa kansalaisten luottamusta. Nämä varoituksen sanat sopii toistonkin uhalla lausua erityisesti juuri tältä arvokkaalta paikalta, Suomen palokuntien aatteellisen perustan syntysijalta. – Taloudellisen ja organisatorisen tehokkuuden nimissä tapahtuva jatkuva pyrkiminen alueellisesti ja operatiivisesti yhä suurempiin ja keskitetympiin ratkaisuihin alkaa vähitellen kielteisesti vaikuttamaan suomalaisen pelastustoimen perinteiseen kivijalkaan – läheisyysperiaatteeseen. – Palo- ja pelastustoimen perinteinen ja edelleen oleellinen voimavara on paikallisuus ja sitä kautta läheisyys eli konkreettinen toiminta meidän seutumme, meidän kaupunkimme, meidän pitäjämme hyväksi. Lähi-

– Kuten eräs ystäväni ja kokenut palokuntaveteraani tästä ilmiöstä äskettäin kirjoitti: ”kun ilo ja motivaatio loppuvat, loppuu myös sitoutuminen.” Tällaista kehityssuuntaa on pyrittävä kaikin keinoin torjumaan. Viisastenkiveä ei tähän ongelmaan löytyne. Olisiko ehkä kovan keskittämisen ja jatkuvan ohjeistuksen ohella tutkittava myös pehmeämpiä asioita kuten pelastustoimen organisaatiokulttuurin nykytilaa? – Palokunnan sisäiselle organisaatiokulttuurille on ominaista nopea, epäbyrokraattinen apu hätätilanteissa ja peräänantamaton yrittämisen meininki silloinkin kun onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet. Palokunta palvelee kansalaisia demokraattisesti sosiaaliseen asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Palokunta edellyttää keskuudessaan vapaaehtoista kurinalaisuutta, joka on erityisesti nopeutta vaativan tiimityön ehdoton edellytys. – Palokunta ei myöskään valikoi tehtäviään ja se on valmis ylittämään viranomaisten

Palokuntayhdistyksen varapuheenjohtaja, vuosien 2003–2009 palokunnanpäällikkö Petri Aalto esitteli kirjoittamansa 175-vuotishistoriikin. Se kertoo paitsi palokunnan vaiheet myös pääkohdat Turun palontorjunnan historiasta ja kytkee turkulaisten palokuntien vaiheet osaksi Turun kaupungin kasvua. Lähes 300-sivuinen kirja teksteineen ja noin 200 valokuvaa sisältävänä on mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus. Pääjuhla oli kaikkineen tyylikäs. VPK:n puheenjohtajan Kari Suomisen tervehdyssanojen lisäksi kuultiin nasevia tervehdyksiä, ja ansiomerkkien jaossa oli tilaisuuden arvokkuutta korostava niukka linja. Puheenvuorot sitoi yhteen Juhani Lavénin juonto (kuten myös 25 vuotta sitten) ja Turun VPK:n puhallinorkesterin taitavat esitykset kapellimestari Hannes Merisaaren johdolla. Viimeisen virkakuukautensa aloittanut pelastusylijohtaja Pentti Partanen nosti tervehdyksensä ajankohtaisosuudessa esille paikalleen jämähtäneen valtakunnallisen palomuseo-hankkeen. Hän epäili sen toteutumista, mutta uskoi kyllä ”virtuaalisen palomuseon” syntymiseen ennen pitkää. Hän myös haikaili maan palokuntatoiminnasta kattavaa historiateosta poliittisen historian näkökulmasta.

Päivien tuore uutinen oli apulaisosastopäällikkö Esko Koskisen (2. oik.) nimitys pelastusylijohtajaksi Pentti Partasen jälkeen ajaksi 1.10.2013–31.12.2018. Kuvassa vas. myös hallitusneuvos Mika Kättö ja VPK:n hallituksen jäsen Lars Wirén.

7/2013

Kansallisesti ja kansainvälisesti

Kohti muutosta

Pelastustoimen ajankohtaispäivät

Teksti: Brita Somerkoski Kuvat: SPEK

urun VPK:n talo sopi mainiosti tämänvuotisten ajankohtaispäivien näyttämöksi. Ylvään rakennuksen seinät ovat kuulleet Suomen pelastustoimen historiaa 120 vuoden verran. Vaikka kaupunki ja maailma talon ympärillä on muuttunut, turvallisuusnäkökohdat kokoavat edelleenkin äärelleen yhtä kiinnostuneen joukon ammattilaisia. Seminaarin avaussanoissa kansliapäällikkö Päivi Nerg kiitti asiantuntevaa osaajajoukkoa. Samalla kansliapäällikkö toi esille tarpeen vaaratiedotteiden lähettämisestä. – Vaaratiedotteiden lähettämisessä on ylireagoitu ja tiedotteiden lähettämisen kynnys on mennyt liian matalalle. Viime kesän aikana koko Suomessa kuultavia vaaratiedotteita annettiin Laukaan Vihtavuoren räjähdysvaarasta, Vaasan karhusta ja juomaveden bakteereista Mikkelissä. Päivi Nergin mukaan viranomaiset ovat unohtaneet muun tiedottamisen. Vaaratiedotteen lähettäminen on helppoa. Siksi ohjeistuksia aiotaankin tiukentaa.

Aika terävöityä Osana sisäistä laadunvalvontaansa Palosuojelurahasto käynnisti strategiaprosessin, joka on nyt valmistunut. Tarkoituksena on, että rahasto pystyisi entistä paremmin vas-

Iloinen yleisö antaa aplodit vastapalkitulle pelastusylijohtajalle.

taamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Väestön ikääntyminen, syrjäytyminen, kommunikaation kehittyminen ja ympäristöarvot ovat kansallisia muutoksia. Pelastustoimen muutokset, kuten päätösten siirtyminen EU-tasolle ja pelastajien ikääntyminen edellyttävät rahaston toiminnan tarkastelua uudella tavalla. – Jatkossa kiinnitämme entistä enemmän huomiota vaikuttavuuteen ja tulosvaatimukset on otettu mukaan. Tavoitteena on saada paras mahdollinen vaikuttavuus jokaiselle myönnetylle avustuseurolle, rahaston puheenjohtaja Kari Hannus totesi.

Hän painotti, että vaikuttavuutta varmennetaan mittaamalla, ulkopuolisilla arvioinneilla ja itsearvioinneilla. Strategisia painopistealueita ovat tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä turvallisuusviestintä. Tästä huolimatta sopimuspalokuntien avustamista jatketaan. Lisäksi kiinnitetään huomiota sopimuspalokuntajärjestelmän yleisiin toimintaedellytyksiin.

Kansainvälinen järjestäytyminen tarpeellista Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen toi puheenvuorossaan esille kansainvälisen turvallisuusorganisaation hallinnollisen ja toimin-

Paljon on hyvää – kehitettävääkin on Viimeisen virkakuukautensa Turun juhlaviikonloppuna aloittanut pelastusylijohtaja Pentti Partanen totesi juhlaseminaarissa, että ala on muutamassa vuosikymmenessä kehittynyt tulipalojen sammutusorganisaatiosta pelastustoiminnan ydinorganisaatioksi ja onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn on satsattu. – Toimialan haasteita ovat eläkeiän nousun vaikutukset ja niihin sopeutuminen, päätoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön suhteet sekä koulutustaso ja kelpoisuusehdot. Myös ”demokratiavaje" pelastuslaitosten johtamisessa ja talouden tiukkuuden vaikutukset luovat omat haasteensa. Painopisteinä ja strategisina päämäärinä seuraavalle vuosikymmenelle Partanen näkee pelastuslaitokset laaja-alaisina turvallisuuden osaajina, joilla on keskeinen rooli paikallisten turvallisuuspalvelujen tuottamisessa ja suunnittelussa yhdessä muiden tahojen kanssa. – Kun onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta yhteistyössä muiden tahojen kanssa, laskee onnettomuuksien ja vahinkojen määrä olennaisesti. Tärkeinä huolenpidon kohteina hän näkee alan

7/2013

arvostuksen säilymisen kansalaisten, poliittisten päättäjien ja muiden viranomaisten keskuudessa. – Myös vahva itsetunto ja oman alan arvostaminen, urapolkujen ja ammattikuvien analyysi ja määrittäminen sekä linjaukset yhdenmukaisuuden ja erilaisuuden välillä ovat keskeisiä asioita tulevaisuuden kehityskulun kannalta, pelastusylijohtajan tehtävistä lokakuun alussa eläköityvä Pentti Partanen sanoi. Euroopan tehokkaimmasta pelastustoimesta vuonna 2025 puhunut Keski-Suomen pelastusjohtaja Simo Tarvainen korosti perusasioiden merkitystä. – Henkilöstön osaaminen ja motivaatio on tärkeää. Kyllin ei voi korostaa koulutuksen merkitystä. Tarvainen painotti jo nyt toiminnassa olevia hyviä asioita, kuten harjoitusväljyys ja oikean tulen käyttö niissä sekä monet kehityshankkeet, kuten TOKEVA ja Pronto. Myönteiseen kehityskulkuun vaikuttavia asioita ovat Simo Tarvaisen mukaan myös ammattitaito, oma vahva identiteetti ja itsetunto sekä ammattiylpeys. SPEKin toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka tote-

si tilinpäätöshankkeessa tutkitun kansainvälisestikin ainutlaatuisella otoksella motivaatiotekijöitä. – Lähes tuhannen vastaajan otoksella kartoitetussa tilannekuvasta selviää, että suomalainen vapaaehtoinen palokuntalainen toimii auttamisen halusta, sosiaalisen ryhmän ja verkoston innostamana, itsensä kehittämiseksi sekä perinteen velvoittamana. Taloudellinen etu eli raha on marginaalinen. – Moitin voimakkaasti kaikkia niitä, jotka haluavat supistaa inhimillisellä arvopohjalla ja vahvalla palokuntaromantiikalla varustetun palokuntalaisuuden vain sopimuksenvaraiseen puhtaaseen ammatillisuuteen. Korkeatasoinen suomalainen palokuntatoiminta on myös ehdottomasti sitä. Palokuntalainen on toisten auttamiseen erikoistunut vapaaehtoinen, jonka arvot ja etiikka sekä käsitys mielekkäästä tekemisestä suuntautuvat vahvasti kanssaihmisiä ja yhteiskuntaa hyödyntävään toimintaan. – Pelastusalalla on yksi henkilöstö, jolla on erilaisia palvelussuhteita. Kaikki vastakkainasettelu alan sisällä ja alan eri intressiryhmien välillä ovat keinotekoisia, Kimmo Kohvakka korosti.

Havator — SAFE

Future Area

Safety, Activity, Flexibility and Experience

Havator on nostopalveluita, erikoiskuljetuksia, elementti asennuksia ja satamanosturipalveluita tarjoava konserni. Havatorin erikoisosaamista on projektikokonaisuuksien hallinta yhdessä laadukkaiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Havator toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä ja Baltian maissa. Konsernin liikevaihto on yli 110 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa on noin 600 työntekijää.

www.havator.com Havator_pelastustieto_5-2013-versio2.indd 1

nallisen dialogin piirteitä. – Meidän olisi luotava paremmat eurooppalaiset kommunikaatiomallit pelastusalan organisaatioille. EU:n kannalta tilanne on sekava, kun pelastusalalla on useita järjestöjä. Järjestelmän yhtenäistäminen varmistaisi, että päätöksenteon näkökulma on yhtenäinen, Ojanen totesi. Hän ehdotti, että nykyisistä järjestöistä koottaisiin edustajat neuvotteluun, jossa luotaisiin Eurooppaan yhteinen pelastustoimen strategia. Kyseessä ei olisi organisaatioiden taistelu vallasta, vaan jaetun tahtotilan määrittelystä ja yhteisen tunnustamisesta. Ojanen esitti, että neuvotteluryhmään voitaisiin koota edustajat turvallisuusalan suurimmista järjestöistä. Yhteiset tavoitteet kiinnostivat myös panelisteja. Paneelissa oli kansallisten asiantuntijoiden lisäksi edustajat keskeisistä pelastusalan kansainvälisistä järjestöistä: pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen, johtaja Tore Eriksson Internal association of fire and rescue service (CTIF), pelastusylijohtaja Pentti Partanen, johtaja Jesper Ditlev, The Confederation of Fire Protection Associations Europe (CFPA), johtaja Dieter Nuessler, Federation of the European Union Fire Officer Associations (FEU) sekä kansainvälisten asioiden

8/9/13 2:55 PM

Pentti Partanen sai ensimmäisenä ensimmäisen luokan erityisansioristin, joka on uuden ansiomerkkijärjestelmän korkein ansiomerkki. Sen hänelle luovuttivat SPEKin valtuuston puheenjohtaja Pekka Vänskä, hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola sekä toimitusjohtaja Kimmo Kohvakka.

johtaja Tiina Peltola-Lampi sisäministeriöstä. Dieter Nuessler totesi, että kansainväliset toimijat tuntevat toisensa henkilökohtaisesti vuosien takaa, mutta organisaatiot eivät. Kun työtä tehdään oman toimen ohella, muutokset tapahtuvat hitaasti. Järjestöillä ei ole myöskään rahoitusta kansainväliseen yhteistyöhön. – Vaikka tavoitteet ovatkin kaikilla samansuuntaiset, joudumme usein tilanteeseen, jossa on keskusteltava käsitteistä ja kansallisista menettelytavoista, Partanen täydensi.

– Seminaari on ollut osa pelastustoimen ja Turun VPK:n superviikonloppua, pelastusylijohtaja Partanen tiivisti loppusanoissaan. Partasen virkavuodet ovat kohta ohi ja yöpöydällä odottaa lukemattomia kirjoja. Partasen työhistoriasta kertoivat monipuoliset kansainväliset kontaktit niin Euroopassa kuin Skandinaviassakin. Kansainvälistä yhteistyötä on tehty myös lähelle, ja esimerkiksi Ruotsin puolella ”Kvarkensamarbeten” kielenä on aina ollut skandinaaviska. 7/2013

Kansainväliset järjestöpuheenjohtajat tapasivat Turussa

Yhteistyö luo vahvuutta Teksti: Mia Kunnaskari, koordinaattori, SPEK Kuva: Rami Airola

uomen kansallinen CTIF-komitea päätti osallistua Turun 175-juhlavuoden tapahtumiin kansainvälisellä panoksella. Komitea kutsui koolle johtavien eurooppalaisten ja kansainvälisten kattojärjestöjen CFPA-Europen, CTIF:n ja FEU:n puheenjohtajat keskustelemaan järjestöjen keskinäisistä yhteistyömahdollisuuksista eurooppalaisen ja eurooppalaisten turvallisuuden parantamiseksi. Kokousta voi täydellä syyllä luonnehtia historialliseksi, sillä se oli ensimmäinen laatuaan – mutta ei varmasti viimeinen. Kokouksen puheenjohtajana toimi Suomen kansallisen CTIF-komitean puheenjohtaja Pentti Partanen (SM) komitean asiamies Kimmo Kohvakan (SPEK) pitäessä kirjaa keskustelusta. Niin ikään kansallisen komitean jäsen Jari Sainio (SPPL) toimi myös itseoikeutettuna paikallisena isäntänä. Kokousta oli seuraamassa edustava joukko pohjoismaisia ja kotimaisia järjestöjen edustajia. Keskustelunaiheita tämän joukon kesken löytyi suurista linjoista pieniin yksityiskohtiin.

Yhteisiä nuijankopautuksia Koska pöydän äärellä oli niin monta puheenjohtajaa, oli oikein, että jokainen sai käteensä myös puheenjohtajan nuijan. Yhteisellä 38

7/2013

kopautuksella kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä erityisesti siitä, että vaikka tiedonjakoa paljon järjestöjen kesken tapahtuukin, tulee sitä edelleen tiivistää ja systematisoida. Myös tutkimusyhteistyöstä keskusteltiin paljon, mutta käytännön ongelmana on tutkimusprojektien johtaminen. Vapaaehtoiseen asiantuntijatyöhön pohjautuvissa järjestöissä ei ainakaan toistaiseksi ole vaativien tutkimusprojektien johtamiseen vaadittavia resursseja. CFPA-E:n tutkimuskomissio toimii kuitenkin hyvänä yhteisenä alustana tutkimustiedon jakamiselle. CTIF:n Tore Eriksson korosti pelastusalan henkilöstön työturvallisuuden merkitystä työsuhteen muodosta riippumatta. Lisääntyvät luonnononnettomuudet, uudet teknologiat ja uudet materiaalit tuottavat uusia haasteita pelastustoimen työturvallisuudelle. Uusista teknologioista voi löytyä myös työturvallisuutta parantavia ratkaisuja, joiden käyttöön ottamiseksi vaaditaan tutkimusta ja koulutusta. CFPA-E:n Jesper Ditlev nosti esiin esimerkkinä aurinkopaneelit, jotka ovat paitsi rakenteellisen paloturvallisuuden, myös palomiesten työturvallisuuden kysymys. Vastaava yhteistyössä ratkaisua vaativa kysymys ovat uudentyyppiset eristemateriaalit.

Yhteiskuvassa eturivissä Matti Orrainen, Riitta Piironen, Jesper Ditlev, Tore Eriksson, Pentti Partanen, Dieter Nuessler, Kimmo Kohvakka ja Torbjörn Lindström. Takarivissä Tommy Arvidsson, Peter Stocker, Dagfinn Kalheim, Odd A. Rød, Kim Lintrup, Petri Jaatinen, Olli-Pekka Ojanen, Jari Sainio, Anders Bergqvist.

FEU:ssa samoin hotellien ja vastaavien rakennusten paloturvallisuus on yksi strategisista painopisteistä.

Kohti Interschutzia FEU:n Dieter Nuessler esitti käytännönläheisesti, että järjestöt voivat yhteistyössä järjestää konferenssin esimerkiksi Interschutz 2015 -suurtapahtuman yhteydessä. Interschutzmessut ovat eurooppalaisittain erinomainen paikka tavata yhteistyön merkeissä, sillä voidaan sanoa, että silloin paikalla ovat kaikki alan toimijat kaupallisista idealistisiin. Lisätietoja: www.spek.fi/ajankohtaisseminaari www.ctif.fi > Turku Cooperation Meeting

SPEKin kurssinjohtajat hyvässä opissa V

uosittain järjestetään 8–10 perus- ja täydennyskurssin kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivää, joille osallistuu yhteensä noin kaksisataa kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Opintopäivillä perehdytään kyseisen kurssin käytännön järjestelyiden hallintaan ja pyritään saamaan vertaisoppimista koulutuskäytäntöjä vertaamalla eri pelastustoimialueilla. Kaiken kaikkiaan SPEKin kurssinjohtajina toimii yli 400 pelastusalan alipäällystö- tai päällystötehtävissä toimivaa henkilöä. Huhtikuussa kurssinjohtajia koulutettiin Helsingissä ja Porissa.

Vaarallisten aineiden torjunta -opintopäivät Vaarallisten aineiden torjuntakurssin opintopäivien tavoitteena oli järjestää kurssinjohtajille ja kouluttajille käytäntöpainotteinen tapahtuma Rajavartiolaitoksen kanssa. Opintopäivät järjestettiin 9.–10. huhtikuuta Helsingin Katajanokalla. Käytännön harjoitukset järjestettiin yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa Helsingin meripelastuslohkokeskuksessa sekä vartiolaiva Merikarhulla. Harjoituksen pääarkkitehtinä toimi palopäällikkö Markku Mäkelä, joka on myös laatinut SPEKille koulutuspaketin vaarallisten aineiden torjunnasta. Opin-

Kemikaalisukeltaja tulossa puhdistuspaikalta.

Pelastusliitot ja pelastuslaitokset nimeävät pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtoisen- ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän mukaiset kurssinjohtajat ja kouluttajat. SPEK kouluttaa kurssinjohtajat sekä kouluttajat ja huolehtii heidän tietojen ajan tasalla pitämisestä opintopäivien avulla. Peruskoulutusjärjestelmän mukaisia kursseja on 11 ja täydennyskoulutuksen kursseja on 19 kappaletta. Koulutusjärjestelmän tavoitteena on varmistaa valtakunnallisesti yhtenäinen koulutustaso ja laatu:

topäivien teoriaosuuksissa käsiteltiin muun muassa Rajavartiolaitoksen toimintaa, josta kertoi Meriturvallisuusasiantuntija Tom Lundell Rajavartiolaitokselta. Lisäksi käsiteltiin TOKEVA 2012 -materiaalipakettia Markku Mäkelän johdolla. Ohjepaketti sisältää torjuntaohjeet kemikaalien ja muiden vaarallisten aineiden vaaratilanteille. Käytännön harjoitteissa vartiolaiva Merikarhulla oli kolme rastityyppistä tehtävää. Ensimmäisellä rastilla aluksen takakannella oli kemikaalivuoto, jota tukittiin vuotosimulaattorissa ja lopuksi harjoiteltiin kaasuvuodon nesteyttämistä suojapeitteen avulla. Toinen rasti oli tiedustelu ja liikkuminen laivan sisätiloissa ja tunnistamistehtäviä. Apuvälineinä oli muun muassa monikaasumittari sekä lämpökamera. Kolmannella rastilla harjoiteltiin johtamistoimintaa sekä tilannekuvan välittämistä ja sen jalostamista meripelastuslohkokeskuksessa. Apuvälineinä käytettiin Sony-puhelimessa ollutta ohjelmaa, jolla kuvat saatiin tekstisanomien täydentäminä meripelastuslohkokeskukseen. Palautekyselyssä päivät saivat kurssilaisilta kiitosta ja käytännön harjoitteita toivottiin myös jatkossa.

Pelastustyökurssin opintopäivät Pelastustyökurssin opintopäivien tavoitteena oli antaa käyttöön alan uusinta tekniikkaa ja välineitä. Opintopäivät järjestettiin 17.– 18. huhtikuuta Porissa. Ensimmäinen päivä vietettiin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella. Opintopäivillä käytännön osuudessa harjoiteltiin erilaisia pelastustekniikoita. Harjoituskohteina oli henkilöautoja ja linja-auto. Toimintarasteja oli kaikkiaan kolme. Ensimmäisellä rastilla oli esillä Lukasin eDraulic -pelastustyövälineet ja Moditech CRS -ajoneuvohallintaohjelmisto. Työrastilla käytiin läpi laitteiden tekniset ominaisuudet ja edut käyttäjille, nopeus,liikuteltavuus, helppokäyttöisyys ja varmuus siitä, että akut antavat pelastustyövälineille riittävästi toiminta-aikaa ja miten sähkönsyöttö

• tuottamalla opetusaineistoa • huolehtimalla kurssinjohtajien ja kouluttajien koulutuksesta (opintopäivät) • kehittää koulutusta yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa (Puolustusvoimat, Poliisi, Rajavartiolaitos, Pelastusopisto, Autovahinkokeskus, palokalustoliikkeet, Hämeen Ammattikorkeakoulu). • toimintaa ohjaavat myös palokuntakoulutustoimikunta ja työryhmät, jotka koostuvat alan asiantuntijoista

Lopuksi sovellettu tieliikenneonnettomuusrasti.

varmistaa laitteiden jatkuvan toimivuuden. Laitteet on testattu pelastusvälinenormin EN 13204 -voimataulukkojen mukaan. Toisella rastilla tutustuttiin Resqtec NT -nostotyynyihin, Resqtec Profix -tuentajärjestelmiin ja Resqtec-tukipalasarjoihin. Kurssilaisten kanssa käytiin läpi nostamisen ja tukemisen perusteet sekä korostettiin erityisesti näiden toimintojen yhteistyötä erilaisissa pelastustehtävissä. Tukemisessa painotettiin sitä, että sen puuttuminen pienissäkin nostoissa voi johtaa koko tehtävän vaikeutumiseen tai vaarantumiseen. Nostotyynyillä piti huomioida nostettavan kohteen painopisteen arviointia, nostosuunnitelmaa/nostokorkeutta, nostettavan kohteen massan arviointia, eri kokoisten ja muotoisten kohteiden nostoa sekä kappaleen painopisteen merkitystä nostossa. Samalla vertailtiin eri nostovälineitä ja tyynymalleja, miten niiden ominaisuudet eroavat toisistaan ja minkälaisia eroja on tyynymallien välillä nostojen tukevuudessa ja tehossa. Profix-tukitankojen ja Resqtec-pelastusportaiden kanssa harjoiteltiin tukipisteiden valintaa ja sijoittamista, vertailtiin eri tuentamateriaalien ominaisuuksia: tuentatangot/tukipalat/portaat, sekä suunniteltiin tuennan rakentamista/lisäämistä noston aikana. Kolmannella rastilla esiteltiin Lysekilen kiilatyynyt sekä Paratech-tuentajärjestelmä painottaen kaluston toimintavarmuutta ja osoitettiin, miten melko pienelläkin kalustomäärällä pystyy aloittamaan ja nostamaan isonkin kohteen. Lysekilenin edustaja esitteli järjestelmän, jossa nostotyynyihin käytettävä paineilma korvataan auton pakokaasulla. Tämä osoitti toimivuutensa ja erityisesti kylmänä aikana venttiilien ym. osien jäätyminen voidaan eliminoida. Myös järjestelmän nopeus vakuutti. Rastilla käytetyt laitteet olivat Paratech ACME kierresäädettävät tukitangot sekä Lysekilen matalapainetyynyt. Palautteissa kehuttiin hyvää harjoituskenttää ja käytännön harjoitteita. Myös pelastustuotteiden vertailua ja uutuuksiin tutustumista pidettiin myös jatkossa hyvinä. Teksti: palomestari Mika Mäkelä Kuvat: Pekka Salmi

7/2013

Palotutkimustoiminnan neuvottelukunnasta se alkoi

Palotutkimusraati 30-vuotias P

alovahinkojen huomattava kasvu 70-luvun lopulla huolestutti paloalan laajaa kenttää. Tutkimustoiminnan merkitys nousi voimakkaasti esille. Tutkimus nähtiin yhtenä tärkeimmistä keinoista vaikuttaa kehityksen suunnanmuutokseen. Perustettiin palotutkimuksen toimikunta. Toimikunta laati kansallisen palotutkimusohjelman 1982 ja sitä toteuttamaan 1984 palotutkimustoiminnan neuvottelukunnan. Sen aloittamaa työtä jatkaa paloalan tutkimuksen kehittämisorganisaatio Palotutkimusraati – Brandforskningsrådet ry.

Taustalla ankarat luvut Vuosien 1977 ja 1982 välisenä aikana palovahinkokorvaukset nousivat 125 %, kun indeksi nousi samana aikana oli vain 62 %. Teollisuuden osalta vahinkojen nousu oli vuodesta 1977 vuoteen 1981 lähes 200 %. Erityisesti suurpalovahinkojen kasvu oli merkittävä: vuonna 1979 teollisuudelle korvattiin 57 yli 500000 markan palovahinkoa yhteissummaltaan 125 Mmk. Vuonna 1981 vastaavat luvut olivat 75 kpl ja 279 Mmk.

Aseeksi otettiin tutkimus VTT:n palotekniikan laboratorion neuvottelukunta esitti kirjelmässään vuoden 1981 lopulla Suomen Palontorjuntaliitolle, että se ryhtyisi tutkimaan Suomen olosuhteisiin parhaiten soveltuvia ratkaisumalleja paloalan tutkimustoiminnan kehittämiseksi. Tehokkaalla palotutkimuksella saataisiin näin selville palovaaraan todellinen luonne ja suuruus, mikä mahdollistaa palontorjuntatoimenpiteiden oikean kohdistamisen. Tämä johtaa aleneviin palovahinkoihin, millä on kansantaloudellista merkitystä. Palovakuutusyhtiöille asia nähtiin tärkeänä palovakuutusmaksujen pitämiseksi kohtuullisella tasolla. Yksittäisten tutkimusten tulokset antavat myös viitteitä suojeluteknisen tason huomioon ottamiselle oikealla tavalla ja vakuutusmaksujen mitoittamiselle, kirjelmän taustaselvityksessä perusteltiin. Ruotsissa oli samoista lähtökohdista vuonna 1979 käynnistynyt “Brandforsk” -projekti. Sen ensimmäisenä kolmivuotiskautena käynnistyi 26 projektia, joiden kokonaiskustannukset olivat 11 milj. kruunua. SPTL lähetti Palosuojelun edistämissäätiölle kirjeen, jossa tiedusteltiin säätiön kantaa paloalan tutkimustoiminnan rahoittamiseen ja kehittämisen koordinointiin säätiön kautta, olihan säätiön yhtenä tarkoituksena palo40

7/2013

PÄIVÄT 2013 PALOTUTKIMUKSEN

suojelullisen tutkimustoiminnan edistäminen.

Toimikunnan perustava kokous 20.1.1982 Säätiö pyysi Palontorjuntaliittoa perustamaan toimikunnan tutkimaan VTT:n kirjelmässä esitettyjä ratkaisumalleja paloalan tutkimustoiminnan kehittämiseksi Suomessa. SPTL kutsui toimikuntaan palotekniikan laboratorion, ministeriön pelastusosaston, edistämissäätiön ja vakuutusyhtiöiden edustuksen. Tammikuun 20. päivänä 1982 Suomen palotutkimuksen tehostamiseksi asetettiin toimikunta, jonka kokoonpano oli toiminnanjohtaja Paavo Heikkonen (SPTL), vt. laboratorionjohtaja Pentti Loikkanen (Palolaboratorio), toimistopäällikkö Hannu Olamo (Pelastusosasto), johtaja Kai-Erik Berg (Vakuutusyhtiöiden kl.) yli-ins. Kurt Majander (Teollisuusvakuutus), DI Erik J. Saro (Ed.säätiö) ja professori Claes Holm (asiantuntijajäsen).

toiminnan vaiheille arvotaan todennäköisyysjakaumien perusteella kokonaisajan realisaatiot lasketaan skenaariokohtaista yhtälöä käyttäen.

realisaatioita,

Menetelmät ja työkalut Operaatioaikamallin työkaluina käytetään tapahtumapuita, aikajanoja ja Monte Carlo – simulointia, joka toteutetaan VTT:llä kehitetyn Excel-pohjaisen PFS-ohjelman [9, 10] avulla. Tapahtumapuilla tunnistetaan erilaiset tilanteet ja määritellään niiden jakauma. Aikajanojen avulla määritetään operaatioaika, jota voidaan verrata vahinkojen ajalliseen kertymiseen. Tapahtumapuun haarojen todennäköisyydet ja aikajanan tapahtumien aikaviiveet määritetään tilastotietojen avulla. Tilastotietoja täydennetään tarvittavilta osin asiantuntija-arvioilla. Monte Carlo –simuloinnilla luodaan keinotekoisia tilastoja, jolloin lähtöparametreja muuttamalla voidaan tutkia näiden muutosten vaikutuksia. Näin saadaan vaikuttavuusarvio.

mallintamiseksi on siis ensiarvoisen ennustetaan oikein. Suihkujen mukaansa vetämän ilman aiemmin mainittua mikrosuutinta, s kanavaan keskelle. Suuttimen oll takanakanavan keskilinjalla. Suuremm vieressä

Tapahtumapuut asuntopalojen tarkastelussa Asuntopalojen tarkastelussa tapahtumapuu laaditaan erikseen henkilöja omaisuusvahingoille. Kuva 1 esittää henkilövahinkojen tapahtumapuuta. Vastaavanlainen tapahtumapuu on tehty myös omaisuusvahingoille huomioiden mahdolliset alkusammutustoimet ja niiden tehokkuus sekä palokunnan suorittama sammutus ja EI 30 -rakenne savutuuletus.

b) Ei poistumista ajoissa

Pelastaminen

Poistuminen ajoissa

Pelastaminen ei tarpeen

Paikalla ei toimintakykyisiä henkilöitä

Ei poistumista ajoissa

Pelastaminen

Asukkaan toimintakyvyllä ei merkitystä

Poistuminen ei tarpeen

Pelastaminen ei tarpeen

Paikalla toimintakykyisiä henkilöitä

N henkilöä paikalla

Syttyy asuntopalo

Ei ketään paikalla

us Toimintavalmiuden vaikuttavu asuntopaloissa s. 64

Kuva 1. Henkilövahinkojen tapahtumapuu asuntopaloissa.

Puun paloturvallinen käyttö 26 parvekkeissa ja räystäissä s.

Erilaisten tilanteiden todennäköisyyksien arvioimiseksi tapahtumapuuhun tarvitaan haarautumistodennäköisyydet. Paikalla olevien henkilöiden lukumäärän (0–N) määrityksessä käytetään pelastustoimen ruutuaineistoa, jonka perusteella arvioidaan asunnon asukkaiden lukumäärä, ja Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusta, jonka perusteella arvioidaan, ovatko asukkaat kotona. Asukkaiden toimintakykyä tarkastellaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveyskäyttäytymistutkimusten [11, 12] ja kotihoidon laskennan [13], Stakesin toimintakykytutkimuksen [14] sekä Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen alkoholinkäyttötietojen perusteella.

Sammutuksen ja sammutu järjestelmien simulointi s.

Kuva 1. Vasemmalla, koejärjestel Oikea

3 ARESSA 27.–28.8.201 ESPOON HANASA

Kuva 1. Tuulettuvan räystään ratkaisumalli: a) periaate ilman sisäänotosta, kun räystäs on EI 4 30 suojattu alapuolelta ja b) ilmavirtauksen kääntyminen ulospäin palotilanteessa. [7] Räystään vaatimuksen kompensointi yläpohjan vaatimuksilla

Tutkimusohjelma ja rahoitus Toimikunta kartoitti, mitä palontorjuntakysymyksiä pitäisi tutkia ja mitkä kysymykset eri tahoja erityisesti kiinnostivat. Vastauksia tuli 46. Niissä ehdotettiin78 tutkimusaihetta. Ne luetteloitiin kolmeen tärkeysryhmään. Erittäin tärkeiksi katsottiin 15 aihetta, tärkeiksi 11. Muista toteutuskelpoisista ehdotuksista laadittiin 32 projektia käsittävä luettelo. Projektien yhteismäärä oli 58. Ne jakautuivat: palon kehittyminen ja palo-olosuhteet (6 projektia), rakenteellinen paloturvallisuus (15), ihminen paloympäristössä (2), sisusteet ja tekstiilit (5), prosessit, järjestelmät ja laitteet (9) sekä sammutustekniikka ja -aineet (10), muut aiheet (11). Tutkimusohjelmalle ei onnistuttu löytämään yhteistä rahoitusjärjestelmää. Jokainen projekti oli rahoitettava erikseen ja rahoitus ohjattiin suoraan kullekin projektille.

Työrukkaseksi palotutkimustoiminnan neuvottelukunta Suunnitelma Suomen Palotutkimuksen tehostamiseksi valmistui alkuvuonna 16.11.1983. Palotutkimustoiminnan kehit-

Rakentamismääräyskokoelman osan E1 kohdan 1.3.2 mukaan vaatimuksen täyttyminen voidaan todentaa tapauskohtaisesti oletettuun palonkehitykseen perustuen. Tällaisen menettelyn perusteena voidaan käyttää seuraavaa: Ullakon ontelossa ei ole sprinklausta, mutta palorasituksen (palokuorman) voidaan olettaa olevan oleellisesti pienemmän kuin rakennuksen sisällä sprinklaamattomassa rakennuksessa (vastaava oletus koskee parvekkeita, joille palonkestävyysaikavaatimus on puolet kerroksen kantavien rakenteiden vaatimuksesta).

tämistä ja tutkimusohjelman toteuttamista varten perustettiin 1.12.1983 palotutkimustoiminnan neuvottelukunta ja sille avuksi valmisteluvaliokunta. Neuvottelukunnan sihKuva 2. Pisarakokojakaumat suutti teeristönä toimi Suomen Palontorjuntaliiton VESISUMUJEN SIMULOINTI toimisto oman toimensa ohella. FDS:ssä sprinklerit mallinnetaan sy sijaintipaikasta. Pisaroiden Neuvottelukuntaan kuului 10–12suuttimen jäsentä. lähellä ei pyritä mallintamaan. Pisarat pinnalta.Alkupiste tältä pinnalta vali Edustettuina olivat SPTL, VTT, SM, YM, enemmän pisaroita. Kartion kulma valitsemia parametreja. Kaikille pisaro SVKL, Teknilliset korkeakoulut, SPPL, Teolpisaroiden koko valitaan satunnais pisarakokojakaumat on esitetty kuva lisuuden Kl, Ed.säätiö ja KTM. Neuvottesijoittamalla useampi yksittäisiä suutti lukunnan esimiehenä aloitti DI Erik J. SaVain pieni osa todellisen suihkun sisä laskuissa käytetty pisara vastaa u ro 1984 alussa. Neuvottelukunta ottikäytettävien nimekpisaroiden määrää void seen Suomen Palotutkimusraati. Vuonna 1990 organisaatio rekisteröitiin itsenäiseksi yhdistyksesi, Palotutkimusraati Brandforskningsrådet ry:ksi. Vuodesta 1999 lähtien Palotutkimusraadin toimesta on joka toinen vuosi järjestetty Palotutkimuksen päivät. Vuoden 2013 päivät ovat järjestyksessä kahdeksannet. Päivien anti on aina julkaistu Palontorjuntatekniikan tai Pelastustiedon sivuilla, vuodesta 2001 lähtien erikoisnumerona.

Silloin kun räystään ja seinän liittymäkohta sekä räystään alapinta eivät täytä EI 30 vaatimusta, tulee yläpohjan toteutuksessa ottaa huomioon seuraavaa: Kun P2-luokan rakennuksen yläpohja on tehty tarvikkeista, jotka eivät ole vähintään A2-s1, d0 -luokkaa, tulee ullakon ontelon alapinta varustaa vähintään K2 30-luokan suojaverhouksella, joka on tehty vähintään B-s1, d0 -tarvikkeista.

Teksti: Juhani Katajamäki Lisätietoa: www.pelastusopisto.fi > Tutkimus- ja tietopalvelut > Palotutkimusraati

Kysyimme palotutkimuksen päiville osallistuvilta neljältä henkilöltä, mitä mieltä he ovat palotutkimuksen tilasta ja mitä he ajattelevat sen tulevaisuudesta? Käytäntöä paremmin palvelemaan

– Tutkimusta tehdään tällä hetkellä monella tasolla, tehdään tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta, esimerkiksi VTT:ssä. Mutta ne eivät välttämättä palvele niin hyvin käytännön työtä kuin pitäisi, sanoo pelastuspäällikkö Seppo Männikkö Pirkanmaan pelastuslaitokselta. Pitkään alalla työskennellyt Männikkö sanoo, että tutkimus ei ole palvellut myöskään toimia kansalaisten paloturvallisuuden parantamiseksi. – On toki todettava, että tutkimustoiminta on viime vuosina jo lähentynyt käytäntöä. Helsingin pelastuslaitoksen ja myös muin tärkeää, suihkujen mukaansa vetämän ilman määrä den laitosten mukaantulo on vaikuttanut n määrä tutkittiin koejärjestelyllä, jossa kaikki kolme sekä viisi suurempaa suutinpäätä On asennettiin puiseentiettyjä tutkimushankkeisiihen. ollut lessa päällä, mitattiin kaasun nopeus suuttimen missa kanavissa mitattiin myös kaasun nopeus seinän ta, jotka ovat suoraan hyödyttäneet käytännön työelämää. Männikön mielestä alalla on viimeisten 30 vuoden aikana tehty paljon isoja uudistuksia. Koulutusta, organisaatioita ja hätäkeskustoiusmintaa on uudistettu valtavasti. . 98 – Onnettomuustilastot kertovat silti yhä ly suihkujen mukaansa imemän ilman mittaamiseksi. alla, FDS malli kokeista. surullista kieltään. Muutosta parempaan ei ole tapahtunut ja keskimäärin meillä on kuluneen sadan vuoden ajan kuollut saman verran ihmisiä. Myös tulipaloista aiheutuvat onnettomuusvahingot ovat yhä suuret. Millaista tutkimusta tarvitsisimme, jotka palveliimille A, B ja C, sekä sovitettu analyyttinen jakauma. sivat tavoitteita, että saisimme vahinkoja pienemmiksi, hän kysyy. yöttämällä pisaroita simulaatioon tietyllä etäisyydellä n muodostusta tai suihkunTutkimustoimintaan dynamiikkaa aivan suuttimen perustettava profest lisätään simulaatioon suihkun kartion rajaamalta pallon itaan satunnisesti siten, että suihkun keskelle päätyy mielestä vielä tee kesää. suuri ei Männikön ja alkupisteen etäisyys suuttimesta ovat käyttäjän oille annetaan sama, Pikemminkin käyttäjän määrittämä alkunopeus silläja on alalle henkinen mersesti pisarakokojakaumasta. Suuttimien A, B ja C assa 2. Useammn suuttimen suutinpäät mallinnetaan kitys. Ollaan ikään kuin joissakin piireissä. imia samaan pisteeseen. – Tutkimustyön selvittäminen on tärkeää, ältämistä pisaroista voidaan mallintaa tästä syystä kukin useampaa todellista pisaraa. Sumujen kuvaamiseen ja toivon, siinä löytyy hyvä ratkaisu. daan kontrolloida muuttamalla kunkinettä aika-askeleen

Tutkimus on hajallaan – Tutkimuksen tilanne on hajallaan. Selvityshenkilö Jorma Rantasen selvitystyö on hyvä asia. Ongelmana on nyt toimijoiden ja rahoitusväylien hajanaisuus. Kaikki tutkimus ei palvele ydintehtävää. Ulkopuolinen rahoitus antaa liikaa suuntaa tutkimushankkeille. Tutkimuskentässä on nyt liikaa koordinoimattomuutta. Ei ole myöskään estradia, jossa kaikki alan toimijat voisivat yhdessä keskustella asioista, sanoo Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen.

– Uhka on, että edelleen tutkimuskenttä sirpaloituu. Toisaalta mahdollisuus on, että monet toimijat tuovat erilaisia ja useita näkökulmia. Kun ne saadaan sovitettua yhteen, syntyy hyvä lopputulos. – Monenlainen tieteenala palvelee palotutkimusta. Se ei ole pelkästään teknistä. – Toivon myös, että palotutkimus nähtäisiin arkipäivän soveltavana tutkimuksena eikä pelkästään monitieteisenä, laajoina hankkeina, Mervi Parviainen sanoo.

Rahoituksen puute on uhka Palotutkimusraadin puheenjohtaja, SPEKin tutkimus- ja kehittämispäällikkö Teija Mankkinen sanoo, että esimerkiksi Ruotsiin verrattuna puutteenamme on ollut oman professuurin puute ja muut pysyvät mekanismit. – Näiden avulla voisimme saada enemmän ja laaja-alaisempaa tutkimusta. Meillä on jo nyt hyvää palotutkimusta, mutta koulutuksellisen väylän myötä voimme saada enemmän ihmisiä mukaan toimintaa ja pitkälleviedympää tutkimustoimintaa. – Rahoituksen puute toki on edelleen yksi ongelmista. Palotutkimuksen päivillä yhtenä aiheena ollut liekkivammatutkimus osoittaa Mankkisen mukaan hyvin sen, miten yksinkertaisen asian selittäminen tieteellisesti voi olla haastavaa. – Sellainen edellyttää monitieteisyyttä ja uudenlaista ajattelua. Yksi toimija ei riitä, vaan tarvitaan monenlaisten toimijoiden verkko. Mahdollisuus onkin siinä, että saadaan useita tieteenaloja yhteen ja katseltua asioita laajemmasta näkökulmasta. Teija Mankkisen mielestä professuurilla ja selvityshenkilöllä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuden kulkuun. – Toivon, että professuuri on avaus uuteen kehitysvauhtiin. – Selvityshenkilön työtä on odotettu jo pitkään. Toivon, että sen myötä saamme suuntaviivat siihen, mihin meidän pitää pyrkiä, mitä haluamme ja millä resursseilla tätä toteutetaan – Loistava asia. Odotan hyvää lopputulosta.

Omatoimiseen varautumiseen lisää voimaa – Palotutkimus on samalla hyvällä tasolla kuin se on ollut viisi viime vuotta. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on tuonut tulosten jalkauttamiseen huomattavan paljon ryhtiä eikä paineita valtiollistamiselle enää ole läheskään niin paljon kuin vielä muutama vuosi sitten, kertoo kehittämispäällikkö Sami Häkkinen SPPL:sta.

Hänen mukaansa palotutkimuksen tulevaisuuden osalta kiinnostavaa on, mitä Jorma Rantanen esittää selvitystyönsä lopputuloksena ja miten vastavalitun Esko Koskisen johtama ministeriön pelastusosasto tarttuu selvitystyön tuloksiin. Pelastusopiston taloudellinen tilanne ei näytä helpottavan lähiaikoina, joten jos verkostomainen tutkimus- ja kehittämiskeskus rakentuu Pelastusopistolla sijaitsevan tutkimusyksikön ympärille, se tarvinnee kohtuullisen merkittävää lisäresursointia. Riippuen siitä, miten aluehallintovirastoille käy lähitulevaisuudessa, sieltä voisi vapautua resursseja tutkimuskeskukselle. – Palotutkimusta tehdään tällä hetkellä alan suht hyvässä sisäisessä koordinaatiossa, mutta päätöksenteko on edelleen jokseenkin levällään. Pelastustoimen tutkimusohjelmaa (PETU) lakattiin päivittämästä, koska sillä ei ollut todellista ohjaavaa vaikutusta alan tutkimukseen. Palosuojelurahaston rahankäyttö sanelee tällä hetkellä suuresti sitä, mihin alan valtakunnalliset tutkimus- ja kehittämispanokset kohdentuvat. Aivan viime vuosien trendinä pelastuslaitoksille on palkattu/nimetty monia kehittämispäälliköitä, joiden työpanos on laitosten sisäisessä ja välisessä kehittämistyössä. Nyt tätä resurssia aiotaan hyödyntää entistä enemmän myös valtakunnallisessa toiminnassa ja se on hyvin toteutuessaan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen perustamiseen rinnastettava jymypaukku. Riskienhallinnan ja onnettomuuksien ehkäisyn tutkimus- ja kehittämistoimintaa on tapahtunut huimasti viime aikoina. Lisäksi tervehdin ilolla kaikkia työkyvyn, työhyvinvoinnin, johtamisen, organisaatioiden ja työurien edistämiseksi tehtyjä ja tehtäviä tutkimus- ja kehittämisponnistuksia. Työkykyyn liittyvänä tutkimushankkeena FireFit on alalla yksi merkittävimpiä, muuten on keskitytty toistaiseksi aika paljon kehittämistoimiin, jotka nekin ovat kyllä tärkeitä ja akuutisti kaivattuja. Ja on niitä pelastusalan pro gradu- ja väitöstutkimuksia nyt tulossa pikku hiljaa tästäkin aiheesta. – Omatoimiseen varautumiseen pitäisi nyt pistää lisää tutkimusresursseja. Kokeiluja kehittämishankkeita on paljon eri laitoksilla käynnissä, mutta se ei poista tarvetta hyvälle tutkimukselle. Pelastustoiminnan tutkimusta kaipaisin myös lisää: tekniikoista, taktiikoista, johtamisesta, eri onnettomuustyypeistä, tulevaisuuden osaamistarpeista, casetutkimuksia palontutkinnan pohjalta. – Palotutkimuksen päivien temaattinen jako toimi hyvin. Aiheet olivat makuuni turhan teknisluonteisia. Toki nekin paikkansa tarvitsevat ja ansaitsevat, mutta koska päivientarkoitus on kertoa yleisesti paloja pelastusalan tutkimuksesta, sen sisältöihin sopisi myös muiden tieteenalojen aiheita. 7/2013

Vihtavuoren vaaratilannetta puitiin yhteisvoimin

Pääroolissa johtaminen ja tiedottaminen Teksti: Mika Rinne Kuvat: Mika Rinne ja Keski-Suomen pelastuslaitos

Laukaan Vihtavuoren räjähdetehtaalla syntynyt räjähdysvaara aiheutti suurimman evakuointioperaation Suomessa viime sotien jälkeen. Karjalasta evakuoitiin sodan aikana yli 400000 ihmistä ja Lapin sodan jaloista 170000 ihmistä. Vihtavuoressa evakuoinnin kohteena oletettiin olevan 2000–3000 ihmistä, mutta lopullinen määrä jäi huomattavasti pienemmäksi.

aukaan Vihtavuoressa Forcit Oy:n räjähdetehtaalla sattui vakava vaaratilanne 9. heinäkuuta, kun räjähdejätettä sisältänyt säiliö alkoi kuumentua. Alueella liikkunut vartija huomasi, että räjähdejätekontista nousee savua. Keski-Suomen pelastuslaitos sai hälytysilmoituksen savuavasta räjähdejätekontista tiistai-iltana kello 23.03. Noin kymmenen minuuttia hälytyksestä ensimmäiset pelastusyksiköt ryhmittyivät tehtaan portille. Tuossa vaiheessa kukaan ei arvannut kuinka poikkeuksellinen tehtävästä muodostuu. Keski-Suomen pelastuslaitos järjesti päivälleen kaksi kuukautta tapahtuneen jälkeen ”Vihtavuoren vaaratilanne 9.–10.7.2013 – mitä opimme?” -seminaarin. Tilaisuudessa tarkasteltiin vaaratilannetta sen hoitamiseen osallistuneiden näkökulmasta. Jyväskylän messukeskuksessa pidettyyn seminaariin osallistui noin 180 henkilöä. Mukana oli pelastus-, poliisi-, valvontaviranomaisia, vapaaehtoista pelastuspalvelua, kuntien johtoa, henkistä huoltoa sekä Vihtavuoressa toimivia yrityksiä. Tilaisuuden avannut Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Simo Tarvainen totesi, että tilanteessa korostuivat yhteisja johtokeskustoiminta sekä tiedottaminen. – Tehtävä oli poikkeuksellinen ja pitkäkestoinen. Sen hoitamiseen tarvittiin suuri evakuointi sekä laaja yhteistyö viranomaisten ja vapaaehtoisten kesken, Tarvainen sanoo. 42

7/2013

Vaaratilanne tapahtui kesäloma-aikaan. Uutisrintamalla oli hiljaista, joten median mielenkiinto kohdistui täydellä voimalla Vihtavuoren tapahtumiin.

Vaaran suuruus paljastuu Vihtavuoren tehdasalueen koko on 350 hehtaaria. Alueella toimii kolme yhtiötä, jotka valmistavat räjähdysaineita ja ammuksia. Savuava kontti kuului Forcit Oy:lle, joka tuottaa emulsioräjähteitä, ANFOja ja räjäytysnalleja. Yhtiö myös hävittää räjähdysaineita tehdasalueella. Pelastuslaitoksella oli tiedossa kohteen riskit. Alueella on tapahtunut useita räjähdysonnettomuuksia, joissa on myös menehtynyt työntekijöitä. – Päästyämme paikan päälle määräsin konttien vieressä olleen varaston kohdekortin perusteella alueelle 350 metrin varoetäisyyden, tilannetta johtanut palotarkastaja Juha Hämäläinen kertoo. Hämäläisen mielestä pelastustyönjohtamista haittasi alkuvaiheessa asiantuntijuuden puute, sillä Forcit Oy:ltä ei saatu oikeanlaista tietoa kohteesta. – Meille kerrottiin, että siellä olisi 20 konttia. Saimme puolen yön jälkeen paikalle kauko-ohjattavan ja kameralla varustetun pienoishelikopterin. Lentotiedustelu paljasti, että jätekontteja olikin 200, Hämäläinen äimisteli. Lisäksi konttien vieressä oletettiin olevan varastoituna 80 tonnia räjähdysainetta eli yhteensä vaarallista ainetta oli alueella noin 140 tonnia. Forcit Oy:n riskienhallintajohtaja Matti Vähäpassi ihmetteli seminaarissa yhtiön saamaa kritiikkiä ja sanoi heidän antaneen kaikki tiedot mitä heiltä osattiin kysyä. Hämäläinen piti hyvänä oivalluksena käyttää pienoishelikopteria. Sillä tehtiin yli kymmenen tiedustelulentoa, joiden avulla johtokeskuksessa oli noin puolen tunnin viiveellä kuva tilanteesta. Viivettä aiheutti se, Kontteja jäähdytetään ja siirtoa valmistellaan. Upotetussa pikkukuvassa näkyy tilanteen kehittyminen.

Räjähdysvaara Vihtavuoren ruutitehtaalla Tehtävään osallistuneet: • Pelastustoimi (35 henkilöä) • Poliisi (30 henkilöä) • Hätäkeskus • Puolustusvoimat (35 henkilöä) • Kirkon henkinen huolto (6 henkilöä) • Laukaan kunta • Kriisikeskus mobile (3 henkilöä) •Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (39 henkilöä, 25 varalla) Lähde: Keski-Suomen pelastuslaitos ”Vihtavuoren vaaratilanne 9.–10.7.2013 – mitä opimme?” -seminaarin esitykset ovat ladattavissa pelastuslaitoksen turvallisuustietosivuilta: www.keskisuomenpelastuslaitos.fi/ turvallisuus#Vihtavuori

että kopterilla kuvattu materiaali tallentui muistikortille ja se piti toimittaa lennon jälkeen johtokeskukseen. Itse konttia jäähdytettiin vesitykin avulla ja lämpötilaa seurattiin lämpökameralla, joka oli paikalla heti alkuvaiheessa. Käytössä oli myös Puolustusvoimien raivaajia ja robotti, jonka avulla konttiin ammuttiin reikä, jotta sen jäähdytys tehostuisi. Tarkoituksena oli saada vettä kontin sisälle jäähdyttämään sitä. Tämä ei kuitenkaan on-

nistunut, vaan lämpötilan laskettua Keuruun Pioneerirykmentin raivaaja asensi konttiin pistosuihkuputken.

perusteella suoja-aluetta laajennettiin 1,5 kilometriksi, sillä tehtyjen laskelmien mukaan konttien räjähdys oli aiheuttanut kuulovaurioita noin 1,3 kilometrin päässä ja heitteet Laaja evakuointi olisivat yltäneet vielä kauemmaksi. Räjähdysvaarassa ollutta konttia seurattiin Räjähdysvaaran takia Keski-Suomen kesläpi yön. Tehtaan asiantuntijat kertoivat aa- kussairaalassa oli leikkaussaleja valmiina vasiytyy räjähdysonneta selkmahdollisen mulla, että kontin sisäinen reaktio johtaanottamaan ekuv Tilavoinn taa kontin kuumentumiseen ja räjähtämi- tomuuden uhreja. Vaara-arvion jälkeen peseen. Tehtaan asiantuntijoiden vaara-arvion 12

Kuvattu klo 7:20

Kuvattu klo 4:40

u usee → tilanne pahentu → Kontin lämpötila no mintataktiikasta → Alustava päätös toi tilanteesta äjohtajalle tiedotetaan ntt ke rin pii ito ho an ira → Sa suoritettua 12:38 → Evakuointi saadaan

7/2013

JSaario 2013

rusteella Laukaa

Kuulovaurio 1,3 km

Suojaalue 900 m

Välitön vaara-alue 500 m

Pelastustoiminnan johtokeskus 6:15

Jyväskylä

Suoja-aluetta laajennettiin tehtaan asiantuntijoiden lausuntojen perusteella. lastustoimenjohtaja Hannu Kouhia päätti aloittaa koko Vihtavuoren evakuoinnin aamukuudelta. Myös vaaratiedote julkaistiin. – Odotimme, että säiliön lämpeneminen pysähtyy ja prosessin laantuu itsestään, mutta savun värin muuttuessa tein päätöksen evakuoinnista, Kouhia kertoo.

Pelastustoimenjohtaja Hannu Kouhia päätti Vihtavuoren kylän evakuoinnista.

Viranomaiset pohtivat yhdessä tilannetta johto- ja tilannekeskuksessa.

7/2013

Noin 2400 asukaan Vihtavuoren kylän evakuointiin osallistui poliisi ja varusmiehiä. Asukkaista evakuoitiin linja-autoilla keskiviikkoaamun ja -aamupäivän aikana turvallisen etäisyyden päässä sijaitsevalle koululle. Keski-Suomen poliisilaitoksen komisario Arto Rajalan mukaan monet asukkaat poistuivat alueelta omin kyydein, osa oli töissä tai lomamatkalla. – Kaikkiaan evakuoitiin noin 450 ihmistä. Laukaan päiväsairaalasta vietiin 17 potilasta ja Laukaan koululle perustettuun evakuointikeskukseen kuljetettiin noin 180 henkilöä.

Omaehtoisesti alueelta poistui noin 250 ihmistä, Rajala laski. Vihtavuoren tehtävän hoitamiseen osallistui kaikkiaan noin 150 viranomaista ja vapaaehtoisauttajaa. Keski-Suomen poliisilaitoksen sekä pelastuslaitoksen puheenvuoroissa todettiin, että ilman Vapepan ja puolustusvoimien virka-apuosastojen henkilöitä evakuointi ei olisi onnistunut niin hyvin kuin se nyt meni. SPR:n Länsi-Suomen piirin valmiuspäällikkö Tave Rautiainen totesi, että yhteistyö eri toimijoiden välillä oli kitkatonta. Rau-

Suuronnettomuuden uhka 9.7.2913