Pelastustieto 10/2014 by Pelastustieto

17.12.

10 2014

Koti on vaaraksi

pelastuslainsuojattomille s.16

Pelastusopiston miljoonasäästöt leikkaavat käytännön opetusta s. 8

Koulutus parantaa työturvallisuutta tieliikennepelastamisessa s. 20

Vuoden sammutusmies löysi kadonneet lapset Torniossa s. 52

LAATU YHDISTÄÄ!

Nopea palvelu ja huolto vahvoilta kotimaisilta, nyt yhdestä osoitteesta.

VESITYKIT

SAMMUTUSVESIPUMPUT

Since 1968

Liikkuvaan kalustoon kiinteästi asennettavien sammutusvesipumppujen kotimainen ja kokenut valmistaja. Esteri 10-2000

Kotimaiset TR-vesitykit ammattilaisille yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella.

Esteri 10-4000 (D-240)

Esteri 10-6000 (LK-6000)

Esteri 3000K suurtehoruisku ja Esteri vesihuoltoyksikkö

TR-Vesitykit Oy on metallialan konepaja, joka on jo vuodesta 1981 valmistanut palonsammutustyöhön laadukkaita suomalaisia vesitykkejä sekä niiden lisälaitteita. Tuotevalikoimaan kuuluu pääasiallisesti käsikäyttöisiä sekä hydraulisia vesitykkejä, jotka voidaan asentaa paloautoihin, nostolavalaitteisiin, tehdasalueille, tai mihin tahansa missä on tarvetta palosammutuskalustolle.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Lahjoitimme joulutervehdyksiin varatut varat Aseman Lapset Ry:lle.

Pääkirjoitus joulukuu 2014 Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Kaisu Puranen Toimittaja 044 728 0403

Jokainen työ on tärkeää

Minna Kamotskin Myynti ja markkinointi 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi Tilaajapalvelu YAP-Solutions Oy, 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi Yhteystiedot Pasilankatu 8, 00240 Helsinki www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Julkaisija PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Kirjapaino PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639 Tietosuoja Lehden tilaajat ovat kustantajien asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon. Kustantajalla on oikeus käyttää rekisteriä henkilötietolain mukaan. Tilaajalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö markkinointitarkoituksiin ja -tutkimuksiin ilmoittamalla asiasta kustantajan tilaajapalveluun.

17.12.

10 2014

i Koti on vaarakss.16 pelastuslainsuojattomille

t Pelastusopiston miljoonasäästös. 8 leikkaavat käytännön opetusta

ta Koulutus parantaa työturvallisuut tieliikennepelastamisessa s. 20

Vuoden sammutusmies löysi 52 kadonneet lapset Torniossa s.

Kansi Suomessa on tällä hetkellä satatuhatta itsenäisesti asuvaa, huonokuntoista vanhusta, joiden kotien paloturvallisuudessa on vakavia puutteita. Pirkanmaan pelastuslaitos kehittää keinoja auttaa. Markku Suominen ei löytänyt huomautettavaa Ritva ja Timo Virtasen kodista. Kuva: Janne Ruotsalainen.

Pelastuslain tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Laissa todetaan myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. Palokuntien perinteiseksi toiminnaksi on mielletty onnettomuuksien pelastustoiminta; tulipalon liekkien taltuttamista ja ihmishenkien pelastamista. Onnettomuuksien ehkäisy, perinteinen palotarkastus, on kuulunut myös paloviranomaisen työhön. Viime vuosina sitä on pyritty tuomaan voimakkaammin tehtäväkenttään. Pekka Myllyniemen viimeisin selvitys vuodelta 2010 kiteytti kaksi tehtävää tasa-arvoisiksi. Onnettomuuden pelastustehtävät ja niiden ennaltaehkäisy ovat yhtä merkittäviä ja tärkeitä töitä. Paljon on päästykin eteenpäin. Monissa pelastuslaitoksissa onnettomuuksien ehkäisytyö on tärkeällä sijalla ja on kehitetty erilaisia hyviä toimintamalleja, joilla ihmisten turvallisuutta on pyritty parantamaan. Kun työn onnistumisessa haetaan mittareita, on valitettavasti yksi mittareista tänä vuonna miinuksella. Palokuolleiden määrä nousee tänä vuonna jo yli 80:n. Helsingin pelastuslaitoksella on tänä vuonna aloitettu uuden organisaation mukaiset työtehtävät. Uudistus on koskenut ensi vaiheessa palomestareita, joiden onnettomuuksien ehkäisytyötä on lisätty. Kun esimiestaso on saatu sitoutettua uuteen tehtäväkuvaan, työtä alkaa tehdä miehistö eli palomiehet. Onnettomuuksien ehkäisytyön moni ymmärtää ja hyväksyy. Helsingissäkin, jossa närää on herättänyt se, että pelastustoiminta ei uudistuksen myötä saa entisenlaista tunnustusta. Tärkeintä onkin, että jokainen työ pelastusalalla tunnustetaan tärkeäksi. Tasapuolinen arvostus kaikkea työtä kohtaan johtaa myös siihen, että ymmärretään erilaiset työt tärkeinä, koko alan töinä. Onnettomuuksien ehkäisy on vaikeaa työtä. Siksi, että sen vaikuttavuutta on vaikea arvioida eikä työ kerro tekijälleen samasta konkreettisuudesta kuin esimerkiksi tulipalon sammuttaminen. Jokainen tapahtumatta jäänyt onnettomuus on aina arvokas asia. Vaikka onnettomuuksien ehkäisytyötä tehtäisiin kuinka paljon tahansa, aina niitä tapahtuu. Sen takia molemmat työt ovat arvokkaita. Tärkeää onkin, että molemmissa töissä sen tekijä kokee olevansa asiantuntija ja tekevänsä merkityksellistä työtä. Esa Aalto Päätoimittaja esa.aalto@pelastustieto.fi

Sisällys Pääkirjoitus �� 3

Tehokkuutta ja säästöä Helsingissä ��35

Ajassa ��6

Itä-Suomen tilannekeskushanke jatkuu ��38

Pelastusopiston miljoonasäästöt ��8

Kymenlaaksossa yhteinen tilannekeskus �� 40

Työhyvinvointi tärkeä osa arkea ��10

Olli-Pekka Ojanen: Säästöt vaikuttavat palvelutasoon ��42

Työhyvinvointisuunnittelijat �� 12

TANKKI ottaa riskit haltuun �� 44

Työhyvinvointia ovat hyvät työkaverit ja tehtävät ��14

Nuohoojat tarttuivat mittalaitteisiin �� 46

Pelastuslainsuojattomat �� 16

CBRNE – oletko valmis? �� 48

Onnettomuuspaikka on pelastajalle vaarallinen ��20

Vuoden sammutusmies löysi kadonneet lapset ��52

Suuronnettomuus lähellä Jämsässä ��22

Käry ja oikeus �� 54

Eläinkuljetusonnettomuus on pelastajalle vaikea paikka ��24

Maatilojen paloturvallisuudessa parannettavaa ��56

Uusi autotekniikka vaatii pelastajalta perehtymistä ��26

Mirafoni ��59

Uusi koulutus opettaa pelastamista ralliautosta �� 27

Ulkomailta �� 60

Marko Hasari on SPEKin uusi toimitusjohtaja ��28

Sveitsissä rakennetaan lisää väestönsuojia ��62

Hälytysmäärät ennallaan ilotulituskiellosta huolimatta �� 30

Forssan VPK siirtyi entiseen autoliikkeeseen ��63

Vieraanamme Juhani Jyrkiäinen �� 31

Esko Kulmala ja Juhani Riekkinen eläkkeelle �� 64

Virka-apu ilmasta ��32

50 vuotta sitten ��66

Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonassa päivystää ympäri vuorokauden yksi NH90-helikopteri, joka tukee muita viranomaisia virka-aputehtävissä. Tarvittaessa mukana kulkee niin öljyntorjuntapuomia, 2000 litraa vettä kuin miehistöä ja kalustoa.

Kuva on yhteistoimintaharjoituksesta Merivoimien kanssa kesältä 2014. Kuvassa NH90:stä vinssataan pintapelastaja ja yksi henkilö Hamina-luokan ohjusveneelle. Vinssauksessa pyritään minimoimaan aika, jolloin vinssattavat henkilöt ovat kovan alustan päällä. Ohjaajat siirtävät helikopteria kohteen päälle kuorma mestarin ohjeiden mukaan, koska ohjaamosta ei näe paikkaa, johon henkilöt lasketaan. Kuva: PV/Niko Muukka.

10/2014

Liikennepelastus Tieliikenneonnettomuudessa pelastajien ja ensihoitajien tulisi taata oma turvallisuutensa. Keski-Suomen pelastuslaitoksella on kehitetty tieliikennepelastamisen koulutusta. Huomiota on kiinnitetty erityisesti työturvallisuuteen. s. 20 ISTIKE Viiden itäisen pelastuslaitoksen yhteinen tilannekeskushanke on osoittanut toimivuutensa. Sopimuskausi päättyy vuoden lopussa, mutta itse toiminta ei. Yhdenmukaistaminen on avainsana, jolla toimintaa on viety eteenpäin. s. 38

Ojanen Taloudellista niukkuutta jaettaessa pitää kaikesta huolimatta suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen. Pelastustoimen palvelutasosta on keskusteltava. Mistä kaikesta olAmbulanssit valmiina laan valmiita maksamaan? On turha puhua säästämisestä ilman pal- kulje%amaan. velutason käsittelyä. Samoin ensin Muistetaan kultainen pitää puhua toiminnan sisällöstä tun?. ja vasta sen jälkeen rakenteista eli pelastuslaitosten lukumäärästä tai

Sijoi%uminen onne

vastuutahosta. s. 42 Nuohoojat EKS 124 Hellan, uunin ja muiden tulisijojen sekä hormien tarkastustoiminta tehostuu. Nuohousalan Keskusliitto on tehnyt nuohoojille työohjeet,EKS 125 joiden avulla tarkastustoiminta on valtakunnallisesti mahdollisimman yhdenmukaista. Nuohouksen yhteydessä voidaan tehdä myös RKS 107 erillinen toimintakoe, jossa esimerkiksi uuni lämmitetään normaaliin tapaan ja lämpötilan muutoksia seurataan mittalaitteella. s. 46

EKS 121

Vakava liikenneonnettomuus: Katkaistaan liikenne pelastustö

46 Po?laiden kokoamis-‐ paikka

Ambulanssit sijoittuvat sairaalan puolelle onnettomuuskohde

AJASSA

Riihimäelle entistä ehompi paloasema Riihimäen Kirjauksessa seisoo nykyisin uudenuutukainen paloasema. Se vihittiin käyttöön 26. marraskuuta. Kaksikerroksinen asema nousi paikalle reilun vuoden rakentamisen jälkeen. Palopäällikkö Mika Kivipato kertoo, että asema on jo kahden viikon aikana osoittautunut toimivaksi. ”Käyttäjät ja suunnittelijat ovat olleet siihen tyytyväisiä.” Kivipadon mukaan merkittävin uudistus vanhaan rakennukseen verrattuna ovat laajemmat tilat. Uudessa paloasemassa on yli tuhat neliötä enemmän kuin vanhassa. Vanha paloasema kävi pieneksi sekä aseman henkilöstölle että kalustolle. ”Silloin 1950-luvulla siellä oli kaksi äijää töissä, nyt meitä on 15–16 siellä ympäri vuorokauden.” Nyt tilat ovat riittävät kaikille eri toiminnoille, kuten kalusto- ja suojahuollolle. Aseman rakennutti Riihimäen kaupunki,

ja rakentaminen maksoi seitsemän miljoonaa euroa. Paloaseman yhteyteen rakennettiin erillinen varastorakennus, harjoitustorni ja melueste. Alakerrassa ovat ajoneuvosuojat,

varuste- ja kalustohuoltotilat, henkilökunnan sosiaalihuoltotilat ja väestönsuoja, yläkerrassa toimistotilat, valmiushuoneet, oleskelutilat, kuntosali ja tekniikan vaatimat tilat.

Paloturvallisuuden asiantuntijalle koulutuspalkinto Sähköalan koulutus- ja tutkimussäätiö on myöntänyt koulutuspalkintoja vuodesta 1996 lähtien. Tämän vuoden koulutuspalkinto annettiin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin turvallisuusasiantuntija Kari Koskelalle. Koskela on toiminut SPEK:ssä yli 20 vuotta paloilmoitintarkastajana ja paloturvallisuuden kouluttajana. Tunnustus jaettiin SLO Oy:n nimikkorahastosta ja palkinnon luovutti SLO Oy:n toimitusjohtaja Mika Höijer. Palkittu Kari Koskela on koulutukseltaan sähkövoimateknikko. Työuransa alkuvaiheessa hän toimi muun muassa sähkösuunnittelijana ja paloilmoitinliikkeessä huoltopäivystyksen, tuotekehityksen, tuotesuunnittelun, myynnin ja markkinoinnin tehtävissä asiakkainaan sähkösuunnittelijat. Työura jatkui teletuotteiden tuotepäällikkönä Asea Skandialla ja edelleen Suomen palontorjuntaliitossa – sittemmin SPEK – paloilmoitintarkastajana. Vuonna 1999 tarkastuksen vapauduttua hän oli viiden vuoden työn tuloksena luonut SPEKille tarkastustoiminnan laatujärjestelmän sekä kouluttanut järjestön johdon ja työntekijät sen käyttäjiksi. Mittatekniikan keskuksen (MIKES) akkreditointipäätöksen tarkastustoiminnalle SPEK sai 30.12.1998.

10·2014

Sähköalan koulutus- ja tutkimussäätiön tämän vuoden koulutuspalkinto annettiin Suomen pelastusalan keskusjärjestön SPEKin turvallisuusasiantuntija Kari Koskelalle (vas.). Palkinnon luovutti SLO Oy:n toimitusjohtaja Mika Höijer.

Vuonna 2005 Inspecta osti SPEKin tarkastustoiminnot ja tarkastajat siirtyivät sen palvelukseen. Koskela jäi kuitenkin työskentelemään SPEKiin sähköturvallisuuden, paloilmoittimien ja sammutuslaitteistojen kouluttajana. Koskela perehdyttää myös pelastusviranomaisia ja sopimuspalokuntien henkilöstöä paloilmoittimen toimintaan. ”Viime vuosina kauttani on kulkenut 600– 700 koulutettua vuosittain. Pidän vuodessa viitisenkymmentä kurssia, joista tietylle kohderyhmälle räätälöityjä on toistakymmentä”, hän arvioi.

Lisäksi Koskela on ollut mukana teknisenä asiantuntijana lukuisten ohjeiden, asetusten ja lakien valmistelutyössä. Hän toimii myös Paloilmoitinsuositusryhmässä ja Erhe-seurantahankkeen työryhmässä. Koskela on kirjoittanut useita paloilmoittimeen liittyviä oppaita, joita käytetään oppimateriaalina SPEKin ja pelastusliittojen kursseilla. Hän on kehittänyt paloilmoitinkoulutuksen harjoittelumalleja paloilmoitinsimulaattoreille ja rakentanut liikuteltavat harjoitusvälineet. Laajasta kontaktiverkostostaan saamansa ajankohtaisen tiedon lisäksi Koskela kouluttaa itseään myös alan messutapahtumissa. Hän kokee antoisimmaksi työssään sen, että siinä oppii itsekin uusia asioita. ”Nykyään koulutuksen rooli ja merkitys on ymmärretty, mikä näkyy siinä, että koulutettavat ovat nykyään aiempaa motivoituneempia”, Koskela vertaa. 62-vuotias Kari Koskela hakeutuu vapaaajallaan mökkeilyn lisäksi liikunnallisiin harrastuksiin, kuten hiihtoon, uintiin, maastopyöräilyyn ja lasketteluun sekä lumilautailuun.

Tamrex sai tilaa kasvaa Palo- ja työturvallisuustuotteita maahantuova ja markkinoiva Tamrex Oy juhli uudistuneen myymälänsä avajaisia Lielahdessa Tampereella marraskuussa. ”Saimme kovasti kaivattua lisätilaa sekä fyysiset puitteet myymälässä ja varastossa sille tasolle, että yrityksemme kasvukyky vastaa nyt kasvuhaluamme”, kertoo toimitusjohtaja Anne Martiskainen. Lähes 40-vuotias kotimainen yritys on laajentanut Lielahden-tilojaan kahdessa vaiheessa. Kuluvana vuonna yritys on tehnyt jälleen hyvää tulosta ja lisännyt henkilöstöä. ”Tavoitteenamme on tuplata liikevaihtomme kymmeneen miljoonaan euroon seuraavienviiden vuoden aikana. Parhaillaan teemme suuria uudistuksia verkkokauppaamme, jonka uusi versio julkaistaan ensi vuoden alussa. Kehitämme myös myynti- ja ostotoimintaamme koko ajan”, Martiskainen sanoo. Tänä vuonna Tamrex on seitsemän prosentin kasvussa, ja liikevaihto ylittää kuusi miljoonaa euroa. Laajennus toi yritykselle 265 neliötä lisätilaa. Myös rakennuksen julkisivu uudistettiin ja sisäänkäynti vaihtoi paikkaa. Tamrexilla on

Ihamäestä puheenjohtaja Pelastusjohtajien seuraavaksi puheenjohtajaksi on nousemassa Länsi-Uudenmaan pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki. Valinta tehtiin Kuntaliiton tiloissa pidetyssä kokouksessa ennen tämän lehden painoon menoa. Pelastustoiminnan palvelualueen puheenjohtajaksi valittiin Pohjois-Savon Jukka Koponen ja tukipalveluiden puheenjohtajaksi Oulu-Koillismaan Petteri Helisten Valinnat tehdään kaksivuotiskaudeksi. Edellinen puheenjohtaja oli Keski-Suomen Simo Tarvainen.

nyt Lielahdessa yhteensä lähes 1200 neliömetrin tilat. Tamrex Oy on vuonna 1978 perustettu turvallisuustavaratalo, joka tuo maahan ja markkinoi paloja työturvallisuustuotteita yksityishenkilöille, yrityksille ja julkiselle sektorille. Yhtiö on erikoistunut erilaisten turvallisuustuotteiden lisäksi niihin liittyviin

koulutus- ja huoltopalveluihin. Yrityksellä on toinen toimipiste Tampereen Lahdesjärvellä. Tamrex työllistää 24 henkeä. Perheyrityksellä on tytäryhtiö Finsatec Oy Säynätsalossa ja osakkuusyritys Tamrex Ohutuse Oü Virossa. Yhtiön aputoiminimenä on Yritysvaatemarkkinointi, ja sillä on ISO 9001:2008 -sertifioitu laatujärjestelmä.

Turvata ja Veikko Nummela tiiviiseen yhteistyöhön Turvallisuustuotteiden maahantuoja Turvata Oy ja sammutusvesipumppujen valmistaja Veikko Nummela Oy tiivistävät yhteistyötään. Yritykset alkavat tuoda yhdessä Suomeen automaattisia letkupesulaitteita. Yrityksillä on jo vuosien yhteinen taival. Turvata on myynyt Veikko Nummela Oy:n Esteri-pumppuja. Nyt yhteistyö saa uusia ulottuvuuksia. ”Me olemme pidemmän aikaa etsineet myyntisortimenttiimme letkupesulaitteita, ja nyt päätimme yhdistää voimamme asiassa”, Turvata Oy:n toimitusjohtaja Mika Nilsson kertoo. ”Toimitusjohtaja Iivari Kalliomäen kanssa tuli ajatus, jos alkaisimme yhteistyössä tuomaan niitä maahan, myymään ja jälkimarkkinoimaan.” Nilssonin mukaan sopiva tuotteiden toimittaja löytyi Ruotsista. ”Kävimme tutustumassa tuotteisiin ja totesimme, että ne ovat erittäin laadukkaita. Nyt aloitamme tositoimin niiden myymisen.” Nilssonin mukaan yritykset täydentävät toisiaan yhteistyön kautta. ”Veikko Nummela Oy:llä on hyvin vahva tekninen organisaatio, huolto-, palveluja konepajateollisuus. He pystyvät tekemään osia, meillä on taas hyvin vahva myynti.” Turvatan asiakaskuntaa on koko pelastusala Suomessa sekä poliisi, rajavartiolaitos ja puolustusvoimat.

10·2014

Miljoonasäästöt syövät opetusta Savonia-ammattikorkeakoulu leikkaa tukeaan Pelastusopistolle yli miljoonalla eurolla. Myös kehysraha pienenee puoli prosenttia vuodessa. Opisto joutuu säästämään käytännön harjoittelussa ja tuntiopetuksessa.

Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Kimmo Kaisto ja Esa Aalto

Pelastusopistolla on edessään vakavaa vyönkiristämistä. Opiston saamaa kehysrahaa ja Savoniaammattikorkeakoulun rahoitusta ollaan vähentämässä huomattavasti. Se tarkoittaa, että opisto joutuu säästämään, ja säästöjä haetaan esimerkiksi karsimalla käytännön opetusta.

”Siinä on kysymys todella isoista rahoista”, rehtori Mervi Parviainen sanoo. Aikaisemmin Savonia on tukenut pelastusopiston palopäällystön koulutusohjelmaa 2,1 miljoonalla eurolla vuosittain. Summaa on laskettu usean vuoden ajan, ja vuonna 2017 tuki tulee olemaan vain 740000 euroa.

”Rahoitus laskee kolmasosaan. Siitä voi jo päätellä, mitä se vaikuttaa.” Myös valtion myöntämä kehysrahoitus vähenee. Sitä leikataan hallituksen päätöksellä vuosittain puoli prosenttia. Tälle vuodelle opisto sai koulutuksen varsinaisiin toimintamenoihin 11,1 miljoonaa, viime vuonna 11,6 miljoonaa. Opisto joutuu karsimaan radikaalisti etupäässä käytännön harjoittelua. ”Emme voi tehdä asioita samalla tavalla kuin aikaisemmin. Erityisesti se vaikuttaa käytännön opetukseen harjoitusalueella. Joudumme tarkkaan arvioimaan esimerkiksi sitä, mikä on riittävä harjoitusten määrä, koska entisiä määriä ei enää pystytä toteuttamaan”, Parviainen kuvaa. Lisäksi opisto vähentää tuntiopettajien määrää. Ensi vuonna rahaa tuntiopettajien palkkaamiseen on vain 50 prosenttia aikaisemmasta.

Mervi Parviainen on huolissaan erityisesti kädentaitojen opetuksesta Pelastusopistossa tulevaisuudessa.

10·2014

Käytännön harjoittelu ja tuntiopettajien määrä opetuksessa ovat ainoita asioita, joista Pelastusopisto voi karsia. Myös harjoitusalueen käyttö on uhattuna.

”Tämä on huono homma siinä mielessä, että tuntiopettajat ovat tuoneet toisaalta käytännön tietoa meille, toisaalta vieneet meiltä sitä kentälle. Tämä linkki on nyt uhattuna.”

Huoli kädentaidoista Parviainen sanoo, että käytännön harjoittelu ja tuntiopettajien määrä opetuksessa ovat ainoita asioita, joista opisto voi karsia. ”Kun mietitään meidän kustannusrakennettamme, suurimmat kustannukset tulevat henkilökunnasta ja tiloista. Ollaan toki säästetty ja leikattu opetuksessa ja menoissa, mutta ne säästöt ovat sen verran pieniä, etteivät ne ratkaise sitä koko hommaa. Meidän täytyy leikata sieltä, missä me voimme säästää.” Opiskelijan kannalta säästöt vaikuttavat siten, että kirjatentit lisääntyvät ja tuntiopetus vähenee. Itsenäistä opiskelua on yhä enemmän. ”Olen itse kovin huolissani kädentaidoista. Käsin tekeminen on korostunutta kaikissa tutkinnoissa”, Parviainen sanoo. Hän uskoo, että käytännön harjoittelun väheneminen tuo painetta työpaikoille. Käytäntö joudutaan opettamaan ja työntekijöitä perehdyttämään tavallista enemmän työpai-

Tyhjentävätkö säästöt Pelastusopiston käytävät?

kalla, koska opiskelijat eivät saa koulutusta opistossa. ”Millainen säästö loppujen lopuksi sitten on, on oma kysymyksensä. Jokuhan opettamiseen ja perehdyttämiseen joutuu paneutumaan jossakin vaiheessa.” Parviaista huolestuttaa erityisesti se, saavatko opiskelijat riittävät valmiudet työelämään. ”Minun mielestäni se ei riitä, että saa todistuksen, vaan pitää myös tietää, mitä todistuksen takana on. Sen huolen me täällä jaamme opiskelijoiden sekä henkilökunnan kanssa.” Työryhmä selvittää parhaillaan, pitäisikö päällystökoulutus siirtää Savoniasta Poliisiammattikorkeakouluun. ”Työryhmä työskentelee ensi vuoden loppuun saakka, siitä ei ole odotettavissa mitään nopeaa apua. Ainakin vuoteen 2017 saakka mennään näillä kuvioilla”, Parviainen sanoo. Opisto ei ainakaan toistaiseksi aio ryhtyä karsimaan opiskelijoita, sillä henkilöstö- ja tilakustannukset pysyvät samoina. ”Toki, jos tilanne menee niin pahaksi, ettei saada päällystökoulutusohjelman rahoitusta ratkaistua, niin joudumme tilanteeseen, ettemme voi ottaa ollenkaan uusia opiskelijoita.”

10·2014

Työhyvinvointi tärkeä osa arjen työtä Tekstit ja kuvat: Esa Aalto

Pelastustoimen työhyvinvointihanke polkaistiin käyntiin sen jälkeen, kun valtioneuvosto päätti nelisen vuotta sitten, ettei palomiesten eläkeikää muuteta. Työhyvinvoinnista keskusteltiin Pelastusopistossa järjestetyssä seminaarissa, jossa todettiin, että hyvälle alulle saadut asiat pitää saada jatkumaan koko pelastustoimessa.

elastusylijohtaja Esko Koskinen muisteli lähtölaukausta hankkeelle, kun hänen edeltäjänsä totesi alalle tarvittavan positiivista sykäystä negatiivisen eläkepäätöksen jälkeen. Näin perustettiin työhyvinvointihanke. ”Paljon on tapahtunut ja menty eteenpäin; aloitettu uusia asioita ja kevyin hallinnollisin toimenpitein.” Tärkeää on Koskisen mukaan se, että hyvät käytänteet tulevat kaikkien käyttöön valtakunnallisesti. ”Tämän pitää olla osa arkista työtä. Se tarkoittaa, että henkilöstö kokee työnsä mielekkääksi ja viihtyy työssään.” Työhyvinvointiryhmän puheenjohtaja, pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen huomautti, että pelastustoimen työpaikoilla tulee käyttäytyä, kuten aikuisessa työyhteisössä kuuluu. ”Ollaan oikeasti ammatillisesti. Työhyvinvointiin liittyy paljon muutakin kuin kehitys-

10·2014

keskustelut ja työurakysymykset.” ”Valitettavasti elämme taloudellisesti hankalaa aikaa. Kun keskuskunnissa on menossa yhteistoimintaneuvottelut, niin pidä siinä huolta työhyvinvoinnista”, Pukkinen sanoi. Esko Koskinen korosti myös talouden merkitystä. Se luo omat haasteensa alalle. Sisäiseen turvallisuuteen ei pelastusylijohtajan mukaan ole lisärahoitusta odotettavissa, vaan joudutaan laskemaan palvelutasoa. ”Parhaillaan selvitetään Kari Tolvasen vetämässä työryhmässä ratkaisua sisäisen turvallisuuden rahoitukseen. Kestävän rahoitusratkaisun vastineeksi on tultava myös muutoksia rakenteisiin ja toimintatapoihin.” Koskinen korosti myös alan yhteistä sitoutumista strategiaan. Muutoin joku muu täyttää turvallisuustyhjiötä. ”Työhyvinvointi on tärkeässä asemassa. Eläkeikä nousee, työelämä kiristyy, tarvitaan

enemmän työpanosta vähemmällä henkilöstöllä. Työhyvinvointi voisi olla arvo. Lähdetään terveenä eläkkeelle”, Koskinen sanoi. Rehtori Mervi Parviaisen mielestä työhyvinvointi ja johtaminen liittyvät toisiinsa. Hyvä johtaminen on kannustavaa sparraamista ja tukemista. Hyvä johtaminen on myös vuorovaikutustilanne. ”Työhyvinvointi on kahden kauppa. Työnantajalla ja työntekijällä pitää olla sama ajatus työhyvinvoinnista. Asenne ratkaisee.”

Asenteet muuttuneet Työurista puhuttiin myös paneelissa, jossa palomies Niki Haake puhui pelikentästä, jossa

Professori Marja-Liisa Manka painotti, ettei työhyvinvointi ole mitään akkojen hommaa.

Ylipalomies Antti Oja (vas.), paloesimies Timo Aaltonen ja palomies Jukka Heikkilä viihtyvät samassa vuorossa Mellunkylän pelastusasemalla Helsingin pelastuslaitoksella. Hyvä työyhteisö on olennainen osa työhyvinvointia, sillä yhdessäoloaikaa kertyy palomiehen työssä paljon. Askareet hoidetaan yhdessä. Kuva: Kimmo Kaisto.

peli onkin muuttunut sekä yhteisten sääntöjen merkityksestä. Pelastusopiston yliopettaja Ismo Huttu muistutti, että yksittäisellä palomiehellä on myös vastuu fyysisen kunnon huolehtimisesta. ”Vielä Myllyniemen raportissa annetuissa vastauksissa nelisen vuotta sitten ei todettu omaa vastuuta tässä yhteydessä, mutta nyt työhyvinvointikyselyssä näin jo todettiin. Firefit-järjestelmä on muun muassa tuonut tähän muutoksen”, työhyvinvointiryhmään kuulunut Niki Haake totesi. Pelastusopiston yliopettaja Jari Vähäkainu huomautti, että muutostilanteessa on syytä asettua sen työntekijän asemaan, jolta terveyden pettämisen takia viedään tärkeä työ, kuten pelastussukellus. ”Muutoksessa koetaan pelkoa, vihaa, surua ja lopulta myös iloa. Esimiesten pitää puuttua ajoissa erityisesti pelko ja viha-vaiheeseen. Sen jälkeen päästään nopeammin iloon.” Palopäällikkö Kari Alanko kertoi, miten Varsinais-Suomessa on järjestetty uusia töitä, kun työntekijä ei enää kykene entiseen työhön. Alanko kertoi kuuden vuoden takaisesta aloituksesta, kun 40-vuotiaalle palomiehelle etsittiin uusi työ. Hän ei enää ollut savusukelluskelpoinen. ”Avauskeskusteluissa oli mukana iso porukka luottamus- ja terveydenhuoltohenkilöitä eikä työnantajan edustajakaan tiennyt miten oikein toimia. Kädet puuskassa oltiin. Nyt ei enää ole isoa väkeä käymässä keskusteluja, vaan asiat saadaan hoidettua helpommin.” Varsinais-Suomessa on 54 työtehtävää, joihin voidaan sijoittaa henkilö, kun vanha työ ei enää onnistu. ”Se on raja, jonka palvelutasomme sallii.” Sen jälkeen on Alangon mukaan tarkasteltava kaikki siihen asti sijoitetut, ja arvioitava, onko heistä joku kykenevä siirtymään takaisin. ”Ei ole kovin onnistunut järjestelmä”, Alanko ja paneelin puheenjohtaja, Varsinais-Suomen pelastuspäällikkö Mika Kontio sanoivat. Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja KeskiSuomen urapolkumallissa arvioidaan työkykyä liikennevalomallilla; vihreä sallii kaikki työt, keltainen suojaparina toimimisen, useimmiten kuljettajana ja punainen edellyttää uusien töiden etsimistä raskaimpien pelastustehtävien sijaan.

Paavo Tiitta muistutti, että työyhteisössä hyvinvoivien hymynaamojen joukkoon on saatava mukaan myös pahoinvoivat ruttunaamat.

Jaakko Pukkinen (vas.) ja Esko Koskinen korostivat työhyvinvoinnin merkitystä pitkän työuran varmistajana.

Keskusteluissa todettiin myös tarve esimiesten testaamiseen ja osaamisen todentamiseen. ”P3:n osaamistesti on olemassa ja sitä on käsitelty kumppanuusverkostossa”, Satakunnan pelastuspäällikkö Jyri Leppäkoski totesi ja muistutti yleisesti osaamisen kehittämisen tarpeesta. Työelämän kehittämisen asiantuntija Merja Rusanen Kuntatyönantajista sanoi, että sairauspoissaolojen hallinnassa tärkeää on seuranta ja varhainen puuttuminen. Puuttumisrajat ovat käytössä harvoissa pelastuslaitoksissa. Työterveyshuollon ja pelastuslaitosten yhteistyötä pitää hänen mukaansa kehittää ja työterveyshuollossa tarvitaan myös pelastustoimen tuntemusta.

Täydennyskoulutus järjestelmällisemmäksi Ismo Huttu korosti täydennyskoulutuksen paremmasta organisoimisesta pelastuslaitoksissa. ”Ei mennä pelkästään henkilöiden omien halujen mukaan. Täydennyskoulutus on kiinteä osa urapolkua.” Esko Koskinen muistutti myös koulutuksen johdonmukaisuuden merkityksestä. Vain siten voidaan myös pitää huolta ammattitaidon ylläpitämisestä.

”Määritellään mitä organisaatio tarvitsee ja sen mukaan määritellään täydennyskoulutustarve”, Mervi Parviainen sanoi. ”En usko, että laki auttaa, mutta tarpeen vaatiessa sekin. Kun kuulee opiston ruokajonossa haukuttavan, ettei pelastusjohtaja enää luota, kun panee täydennyskoulutukseen, niin se hämmästyttää ja suututtaa. Tilanne on kummallinen.” Sopimuspalokuntien Liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala toivoi parempaa yhteistyötä työntekijöiden ja sopimuspalokuntalaisten kanssa. Siihen velvoittaa työterveyshuoltolakikin. Tarvitaan myös yhdenmukaiset käytännöt koko maassa. Kujala esitti myös tapaturma-asiamiehiä pelastuslaitoksiin. Sen avulla saadaan myös huolella täytetyt vahinkoilmoitukset.

Ei ole akkojen hommaa Työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta kiteytti työhyvinvoinnin töiden sujumiseen. ”Eikä se ole mitään akkojen hommaa. Kiusaamisen takia menee resursseja hukkaan ja henkinen väkivalta vie toimintakyvyn.” Manka toivoi lisää myönteisyyttä työpaikoille ja silloin innostus tarttuu. ”Emme tarvitse vain ahkeria, älykkäitä ja terveitä, vaan innostuneita, sitoutuneita ja oppimishaluisia työntekijöitä.” ”Eurooppalainen työn terveyden ja turvallisuuden tutkimus osoitti, että työn uudelleenorganisointi tai epävarmuus ovat suurimmat stressin syyt.” ”Kunnallinen liikelaitos voi vähentää kustannuksiaan merkittävästi, kun se panostaa työkykyjohtamiseen. Samalla työntekijöiden urat pitenevät”, Manka huomautti. ”Johdon positiivinen käyttäytyminen toimii roolimallina koko henkilöstölle. Silloin innostus, energia ja myötäeläminen tarttuvat, myös asiakkaisiin.” Manka painotti esimiehen roolia ja vastuuta yhteisöllisyydestä. Esimieheen voi luottaa ja hän kohtelee alaisiaan ystävällisesti ja huomaavaisesti.

10·2014

Pohjois-Savon riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta toi esille eräänä hyvänä työkaluna pelastustoimen ja ensihoidon riskienarviointityökalun PERAn. Sitä on kehitelty Keski-Suomen pelastuslaitoksella ja nyt pilottihankkeessa on mukana kahdeksan pelastuslaitosta.

Työhyvinvointisuunnittelijat Esa Vauhkonen (vas.) ja Jorma Hämäläinen tekevät paljon yhteistyötä.

Työkyvyttömyyden takia menetetään miljoonia Mika Kontio kertoi havainnon valtakunnallisesta työhyvinvointikyselystä. ”Kokemuksella työnantajalta saadusta tuesta on yhteys siihen, uskooko vastaaja pääsevänsä terveenä eläkkeelle nykyisestä työstään.” Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaha Pekka Vänskä puolestaan huomautti, että johtamista vaikeuttaa, kun esimies ei halua profiloitua työhyvinvoinnin vaarantajana. Koulutusjohtaja Pekka Rantala muistutti, että koulutuksella valmennetaan nykyiset opiskelijat, jotka ovat työelämässä vielä 2050-luvulla. Kouluttamisessa annettujen eväiden hän totesi usein kokevan muutoksen työyhteisön perinteissä kiinni olevista tavoista. Suomen Palomiesliiton johtaja Kim Nikula muistutti, että pelastustoimessa työkyvyttömyyden takia menetetään 15 miljoona euroa. Vertailun vuoksi pelastustoimelta vaaditaan 7,5 miljoonan euron säästöä. Niki Haake huomautti myös, että työhyvinvointiselvityksen ulkopuolelle on rajattu työn kannalta keskeiset asiat: työaika, koulutus ja palkka. ”Voidaanko näitä ratkaista ilman, että pelastustoimi valtiollistetaan”, hän kysyi. Nikula painotti palomiehen ydintehtävää nyt ja tulevaisuudessa. ”Millainen on tulevien sote- ja muiden ratkaisujen jälkeen tulevaisuuden pelastuslaitos ja millaisia osaajia se tarvitsee.” Jaakko Pukkinen korosti Paloluotsin merkitystä koulutuksen huomioimisessa. Sen sijaan palkkaus sovitaan yleisten työehtosopimusten mukaan. Esko Koskinen pohti yleisesti työaikaisen koulutuksen tukemista ja totesi työajasta, ettei pelastustoimessa tehtävä vuorokautinen työaika ole kenellekään terveellinen. Hän muistutti myös, ettei rahalla voi kaikkea ostaa. Kim Nikula ei ottanut kantaa työaikakysymykseen, mutta totesi kaikenlaisen vuorotyön olevan epäterveellistä. ”Ihmisten laaja-alainen koulutus tulee myös huomioida.”

10·2014

Työhyvinvointi on yhteistyötä ja sitoutumista Keski-Suomen pelastuslaitoksella työhyvinvointisuunnittelijana työskentelevä Esa Vauhkonen on 49-vuotias perheellinen mies. Paloalan hän aloitti kesämiehenä Kanta-Hämeessä. ”Hakeuduin ensin lääkintävahtimestarisairaankuljettajan koulutukseen ja siitä suoraan pelastajan opintolinjalle juuri avattuun Valtion pelastuskouluun.” ”Valmistuttuani pääsin töihin ensin Äänekosken palolaitokselle ja myöhemmin Jyväskylän palolaitokselle.” ”Ensihoidon muutoksen yhteydessä työkenttäni oli pääosin hoitotasoinen ensihoito ja pidin yllä vesisukeltajan taitojani. Työkenttä oli haastava ja miellyttävä eikä tarvinnut miettiä, onko työssä tarpeeksi haastetta vai ei. Pidin kovasti työstäni.” ”Nykyiseen työhöni voin sanoa joutuneeni. Minulle tuli noin 15 vuoden palvelun jälkeen selän kanssa ongelmia, jotka johtivat leikkaushoitoon sekä pitkäaikaisen kroonisen kivun kautta uudelleen koulutukseen. Kuntien eläkevakuutus (Keva) lähti minua uudelleen kouluttamaan ja päädyin sairaanhoitaja amkkoulutukseen.” ”Valmistuttuani esitin työnantajalleni kysymyksen: onko teillä käyttöä minun työpanokselleni ja sitä kautta muodostui työhyvinvointisuunnittelijan työ. FireFit -testaus oli vielä uutta ja pelastuslaitos halusi ottaa sen mukaan päivittäiseen tekemiseen.” ”Työtehtäväni on monipuolistunut lähtötilanteesta merkittävästi. Toiminnan alkuvaiheessa kävin koulutuksia testauksiin liittyen ja tein alkuvuosina paljon kuntotestejä. Nykyisin koordinoin testauskäytänteitä ja jatkokoulutan itseäni tämän tehtävän mukaisesti.

Olen käynyt Personal trainer koulutuksen sekä käyn parhaillaan ravintovalmentajan koulutusta.” ”Tarkoituksenani on tukea henkilöstön toimintakykyä ja selviytymistä mahdollisimman laaja-alaisesti. Tulevaisuudessa teen liikuntaohjelmia ja ravitsemusohjelmia henkilöstölle.” ”Työhöni kuuluu olla mukana asiantuntijana työterveyshuollon kehittämisessä ja yhteistyössä. Seuraavana kehittämistavoitteenani on perehtyä työhyvinvoinnin kenttään laajemmin ja luoda yhtenäisiä käytäntöjä ja mittaristoja sen kehittämiseksi. Tällä sektorilla olen vielä alussa.” Työhyvinvoinnissa ja sen edistämisessä Vauhkonen pitää tärkeimpänä välittävää asennetta, yhteistoimintaa ja sitoutumista. ”Välittävä asenne koko organisaation tasoilla on tärkeää. Jos asenteemme ovat väärät, emme pääse eteenpäin.” ”Yksin emme pääse kovinkaan pitkälle vaan yhteisessä tekemisessä on voimaa. Ensihoidon ja pelastustoimen yhteen nivoutuminen on tärkeää.” ”Kun haluamme edistää yhteistä hyvää, toivomus olisi, että voisimme yhteisesti päättää ja sitoutua asioiden kehittämiseen.” ”Kaikilla on vastuu työhyvinvoinnin kehittämisessä; niin työntekijöillä kuin johdollakin. Tietysti työrukkasta saatetaan tarvita luotaessa jotain uutta toimintamallia, mutta työhyvinvoinnin edistäminen on loppujen lopuksi yksinkertaisista asioista kiinni. Aina ei tarvita massiivisia rahallisia satsauksia kun peruspelisäännöt ovat selvät ja kunnioitetaan kaikki toisiamme ihmisinä”, Esa Vauhkonen sanoo.

Kaikilla on vastuu työhyvinvoinnista Sattuma johdatti Jorma Hämäläisen, 49, työhyvinvointisuunnittelijaksi Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella. Alan töitä hänellä on takana jo melkein 30 vuotta. "Kiinnostukseni paloalaan heräsi pienenä poikana. Isäni Veikko Hämäläinen otti minut mukaan puolivakinaisen palokunnan viikkoharjoituksiin Mäntyharjulla. Mäntyharjun palokuntanuoriin liityin kymmenvuotiaana ja 18 vuoden ikäisenä huomasin olevani kesätöissä palolaitoksella." "Kuopion palolaitoksella kävin alueellisen koulutuksen ja valmistuin palomieheksi vuonna 1986. Paloesimieskurssin kävin Pelastusopistolla 2006–07. Lisäksi olen käynyt monia paloalan koulutuksia, esimerkiksi paineilmalaitehuoltaja- ja puomitikaskurssin. Toimin myös pelastuslaitoksella kakkostason vesisukeltajana vuoteen 2013 saakka. Lähihoitajaksi valmistuin 2004 ja sairaanhoitajan opinnot ovat Mikkelin ammattikorkeakoulussa hieman kesken." "Pohjois-Karjalaan pelastuslaitoksella käynnistettiin Firefit-testaustoimintaa vuoden 2013 alkupuolella. Testaajan työtä oli kaavailtu työurapolkuna palomiehille, joiden työkyky olisi rajoittunut. Itsellänikin oli ollut pientä vaivaa lonkkanivelen sekä selkäni kanssa. Pelastusjohtaja Jorma Parviainen kysyi kiinnostusta lähteä vastamaan Firefit-toiminnasta pelastuslaitoksella. Hetken asiaa mietittyäni päätin ottaa haasteellisen työtehtävän vastaan. Palomiehen virkani muutettiin työhyvinvointisuunnittelijan viraksi." "Firefit-testaustoiminnan lisäksi teen myös polkupyöräergonomi-testausta henkilöstölle. Lisäksi työnkuvaani kuuluu seurata ja ohjata henkilöstöä fyysisen toimintakykyyn sekä työhyvinvointiin liittyvissä asioita."

"Tärkeänä näen verkostoitumisen esimerkiksi työterveyshuoltojen sekä toisten pelastuslaitosten välillä. Hyvänä esimerkkinä pidän yhteistyötä Keski-Suomen pelastuslaitoksen työhyvinvointisuunnittelijan Esa Vauhkosen kanssa. Häneltä olen saanut hyviä vinkkejä oman työni kehittämiseen tulevaisuudessa." "Pelastusalan ja ensihoitajien työ on fyysisesti ja henkisesti varsin kuormittavaa. Työnantajan tulee ennakoida henkilöstön työkykyyn liittyviä valmiuksia ja riskejä. Työnantajan velvollisuus on tarkkailla henkilöstön työssä kuormittuvuutta ja jaksamista yhteistyössä työterveyshuollon kanssa." "Tärkeänä pidän, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa." "Henkilöstön oman vastuun ymmärtäminen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on tärkeää. Siihen vaikuttavat esimerkiksi kuntoliikunta ja ravitsemus", Hämälainen korostaa. "Päämääränä on, että työhyvinvointi nähdään työpaikalla osana jokapäiväistä toimintaa ja johtamista. Vastuu hyvinvointiin liittyvissä asioissa on koko työyhteisöllä. Työnantajan tehtävänä on kehittää ja luoda toimintamalli jonka avulla tuetaan työssä jaksamista nykyisien käytäntöjen lisäksi." "Pelastuslaitoksilla tulisikin olla työhyvinvointia ja terveysliikkumista edistävä työryhmä, jonka vastuulle työyhteisön hyvinvointiasiat kuuluvat. Pidän tärkeänä yhteistyötä eri yhteistyötahojen ja pelastuslaitoksien välillä muun muassa henkilöstön työurahankkeita koskien", Jorma Hämäläinen sanoo.

Palopäällystöpäivät – näköalapaikka tulevaisuuteen Katso ja ilmoittaudu: www.sppl.fi Palopäällystöpäivät

2015

Tampere 19.–21.3.2015 10·2014

Työhyvinvointi on monen summa, mutta tärkeintä ovat

hyvät työkaverit ja tehtävät Helsingin pelastuslaitoksen Mellunkylän asemalla on haastatteluhetkellä töissä kolmosvuoro. Normivahvuus on 1+13, mutta harvoin luku on täysi. Jukalla, Antilla ja Timolla on työvuosia yhteensä reilut 60, ja vielä pitäisi jaksaa pitkään. Miehet eivät valita. Hyvä porukka ja mielekkäät työtehtävät antavat puhtia. Mitä heille on työhyvinvointi? Palomies Jukka Heikkilä, 29, on ollut alalla 8,5 vuotta. ”Loppupeleissä kaikki työhön liittyvä vaikuttaa työhyvinvointiin, mutta tärkeimpiä ovat työtehtävät ja henki työyhteisössä.” Ylipalomies Antti Oja, 48, on työskennellyt alalla 25 vuotta. ”Työhyvinvoinnissa toimiva työyhteisö on tärkein. Otan oman paikkani ja jaksan tehdä sen työn, johon minut on palkattu. En halua olla heikoin lenkki, jotta voin hoitaa oman tonttini. Haluan myös kehittää itseäni, jotta jaksan vielä pitkään.” Porukan nestorilla on saman verran työkokemusta kuin nuorimmalla ikävuosia. Paloesimies Timo Aaltonen, 51, on ollut alalla 29 vuotta. ”Tärkeää on työyhteisön ja erityisesti oman työvuoron hyvä henki, joka ei ole itsestäänselvyys. Myös työolojen pitää olla kunnossa, koska vietämme paljon aikaa asemapalveluksessa. Poikkeavan työajan takia yhdessäoloa on pal-

10·2014

jon. Nytkin söimme yhdessä tehdyn aterian.” ”Kerran vuodessa saamme rahaa tyhy-toimintaan eli työnantaja on talkoissa mukana. Myös hyviä koulutuksia järjestetään. Meillä on lisäksi hyvät mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja pitää itsestä huolta. Joka toinen vuosi 40 ikävuoden jälkeen tulee kutsu terveystarkastukseen röntgeneineen sekä puhallus- ja laboratoriokokeineen, Aaltonen kertoo tyytyväisenä.

Tehtävät lisääntyvät, väki vähenee ”On hyvä, että jo nyt nuorempana pidetään huoli fyysisestä toimintakyvystä. Kahdeksan vuoden aikana keikat ovat lisääntyneet ja pidentyneet ainakin sairaankuljetuksessa. Väki myös vähenee koko ajan. Mietin, että miten jaksan 20 vuoden kuluttua, vaikka nyt meneekin hyvin”, Heikkilä pohtii. Ojan mielestä säännölliset kehityskeskustelut ja työterveyshuolto toimivat hyvin. Aaltosen mielestä kynnyksen keskustella asioista

työn arjessa pitää olla matala. Omalla työpaikalla puheyhteys toimii. Hyvä johtamiskulttuuri näkyy ulospäin. Heikkilä painottaa, että vastuu työhyvinvoinnista on työyhteisössä jokaisella. Huomatut epäkohdat pitää ottaa puheeksi saman tien. ”Jos työkyky on alentunut, olen itse velvollinen kertomaan siitä. Jos jollain on ollut selkäongelmia, on menty esimerkiksi keskusasemalle kuljettajaksi joksikin aikaa. Nyt yksi kaveri on menossa varikolle, Oja kertoo. Aaltosen mukaan ikähanketyöryhmä on tehnyt ehdotuksia vaihtoehtoisista tehtävistä, sillä kuljettajan hommia ei riitä kaikille. On suunniteltu myös kuntoutusta ja muita tukitoimia. Mellunkylän asemalla työrajoitteisten määrä on jo maksimissaan kaikissa vuoroissa. Heikkilän mukaan omalla asemalla on paljon erityisosaamista muun muassa nostolavan, lääkeyksikön, konttien ja venetoiminnan takia. Työ on monipuolista. ”Uusia tehtäviä tulee myös riskienhallinnan ja valvonnan puolella. Lisätehtävät eivät saa olla muusta toiminnasta pois. Ei ole mukavaa, jos tuntuu siltä, ettei hallitse työtehtäviään Esimiehenä kaikki lähtee omasta johtamisesta, käydyt kurssit eivät takaa hyvää lopputulosta”, Timo Aaltonen painottaa. Tekstit ja kuvat: Kimmo Kaisto

Palomies Jukka Heikkilä (vas.) ylipalomies Antti Oja (kesk.) ja paloesimies Timo Aaltonen viihtyvät samassa kolmosvuorossa Mellunkylän pelastusasemalla Helsingissä. Hyvä työyhteisö ja mielekkäät työtehtävät ovat heidän mielestään olennainen osa työhyvinvointia. Asioista pitää voida puhua heti ja suoraan.

Uutuus

Ensiauttajan taskuopas

Malmin sairaalan nelisen vuotta kestäneen remontin ajan suuri osa pohjoisen ja idän potilaista vietiin Marian sairaalaan. Tehtävät sitoivat Mellunkylän pelastusaseman yksiköitä huomattavasti pidempään, kun potilaita kuljetettiin ruuhkaisen keskustan läpi pohjoisesta etelään. Nyt uudistettu Malmin sairaala on avattu, ja se helpottaa toimintaa vaikuttaen myös työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi on yhteistyötä ”Työhyvinvointi on yhteistyötä eri osapuolten välillä ja tavoitteena on pitää työntekijät terveinä sekä työkykyisinä koko työuran ajan”, kiteyttää aluepäällikkö Ari Hasanen Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta. ”Työntekijöiden aloitteet ja esitykset käsitellään työyhteisössä. Tavoitteena on tehdä työtä turvallisessa ja viihtyisässä työpaikassa. Samoin työkykyä ja työssä jaksamista on seurattava. Pelastuslaitoksen ikähanke on omalta osaltaan pyrkinyt parantamaan yhteyksiä työterveyshuoltoon, eri ikäisten fyysistä kuntoa seurataan paremmin, työuran kehitystä ja eri työaikamalleja kehitetään. Laitos tukee myös työvuorojen ja eri työpisteiden työhyvinvointipäiviä.” Hasanen määrittelee työhyvinvoinnin kokonaisuudeksi, jossa ovat mukana työnantaja, työntekijä, työterveyshuolto, työsuojeluhenkilöstö ja luottamusmiehet. Hänen mukaansa työntekijän vastuulla on oman ammattitaidon ylläpito, terveydestä huolehtiminen, epäkohtiin puuttuminen ja omalta osaltaan viihtyisästä työympäristöstä huolehtiminen. ”Työnantajan ja henkilöstön vuorovaikutteista yhteistoimintaa tulisi edelleen kehittää. Jokainen työntekijä pitäisi saada yhteisiin työhyvinvointitalkoisiin ja kaikki ne vaihtoehtoiset reitit, mitkä ovat käytössä työhyvinvoinnin edistämiseksi, tulisi kertoa jokaiselle.” Työnantaja tukee toimintaa omien mahdollisuuksin rajoissa ja kaikkiin ongelmiin tai epäkohtiin ei ole patenttiratkaisua. Pienempiä ja suurempiakin epäkohtia on ratkaistu verrattain nopeasti, mutta huomattavia rahamääriä vaativat ratkaisut kestävät ymmärrettävästi kauemmin. Työnantajan tulisi jatkossa ottaa tarkempaan tarkasteluun työhyvinvointikyselyjen tulokset ja palautteet, Hasanen kertoo työnantajan roolista.

Opas on ensiauttajina toimiville suunnattu opaskirja, joka vastaa nykyistä ensiauttajakoulutusta sekä ajankohtaisia hoitosuosituksia. Envivaste on osa hätätilapotilaan auttamisketjua. Ensivastetoiminnalla voidaan vaikuttaa äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan selviytymiseen lyhentämällä potilaan tavoittamisviivettä etenkin harvaan asutulla seudulla. Koulutetut ensiauttajat kykeneät tutkimaan potilaan peruselintoiminnot sekä aloittamaan potilaan hoidon ennen ensihoitoyksiköiden saapumista. Opas soveltuu käytettäväksi operatiivisessa toiminnassa ensivastetehtävillä sekä ensiauttjakoulutuksessa opittujen asioiden omatoimiseen kertaamiseen. Meripelastusseura, Suomen Punainen Risti ja SPEK, 2014, 136 sivua

Hinta • 32 € (sis. alv) Tilaa myös Ensivastetoiminnan perusteet -opas, hinta 10,91 € (sis. alv)

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

10·2014 Ensiauttajan taskuopas.indd 1

15 6.11.2014 8:19:51

Markku Suominen ei löytänyt huomautettavaa Ritva ja Timo Virtasen kodin paloturvallisuudesta. Omakotitalossa on kaksi poistumisreittiä tulipalon varalta. Ulko-oven lisäksi myös terassin kautta pääsee turvaan.

Pelastuslainsuojattomat Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Janne Ruotsalainen

Suomessa on tällä hetkellä satatuhatta itsenäisesti asuvaa, huonokuntoista vanhusta, joiden kotien paloturvallisuudessa on vakavia puutteita. Pirkanmaan pelastuslaitos kehittää keinoja auttaa.

”Vaikea dementia, rollaattori.” ”Herra on muistisairas, rouvalla huonot jalat, eivät kykene auttamaan toisiaan.” ”Skitsofrenia, ei puhu.” ”Lonkka leikattu, ei pysty liikkumaan ilman apua.” ”Sokea, ei palovaroitinta.”

ämä ovat Pirkanmaan pelastuslaitoksen luonnehdintoja omissa kodeissaan asuvista, huonokuntoisista vanhuksista. Pelkästään Tampereella tällaisia vanhuksia on vähintään satoja. Valtakunnallisesti heitä on nyt noin satatuhatta, ja väestön ikääntyessä parinkymmenen vuoden päästä satoja tuhansia. Kuinka ikäihmiset selviävät, jos heidän kodissaan syttyy tulipalo?

10·2014

Kysymyksen parissa on työskennellyt vuosia Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Seppo Männikkö. Männikkö vertaa vanhusten kotien paloturvallisuutta hoitolaitoksiin, joiden turvallisuuteen havahduttiin muutaman vakavan tulipalon jälkeen toistakymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi Maaningalla palvelutalon tulipalossa menehtyi viisi ihmistä vuonna 1999. Onnettomuuksien jälkeen paloturvallisuutta parannettiin, eli asukkaiden alentunutta toimintakykyä alettiin kompensoida erilaisin turvalaittein. Nyt esimerkiksi noin 3000 suomalaisessa hoitolaitoksessa on sprinklerit. Samaan aikaan kun hoitolaitosten turvallisuus on kohentunut, yhteiskunnassa on alettu

tukea ajatusta, että vanhusten pitäisi pärjätä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Männikön mukaan tämä luo uuden ongelman: yksityiskotien paloturvallisuus ei vastaa toimintakyvyltään merkittävästi alentuneiden henkilöiden tarvetta. ”Kun ihmiset jäävät asumaan omaan asuntoonsa, alentuneen toimintakyvyn kompensaatiota ei ole huomioitu millään lailla. Asukkaat itse joutuvat vastaamaan asioista, joihin heillä ei ole minkäänlaista kykyä”, Männikkö tiivistää. Hän painottaa, että asukas, oli hänen kuntonsa millainen tahansa, pelastuu kotinsa palosta vain silloin, jos pystyy poistumaan paikalta tarpeeksi nopeasti. ”Ei meitä mikään muu pelasta. Ei palokunta ehdi paikalle tarpeeksi nopeasti. Henkilöt, joiden toimintakyky on merkittävästi alentunut, eivät pysty poistumaan. Lainsäädäntö ei huomioi tätä paloturvallisuuden määrittelyssä. Siksi olemmekin ruvenneet käyttämään termiä pelastuslainsuojattomat.”

Naapurit ovat paras turva Timo ja Ritva Virtanen ovat asuneet omakotitalossaan Tampereen Korkinmäessä siitä lähtien kun talo rakennettiin, eli vuodesta 1967. Kaupungin kotihoito käy avioparin luona kerran päivässä, muun ajan he pärjäävät kahdestaan. Pirkanmaan pelastuslaitoksen projektityöntekijä Markku Suominen vieraili vuosi sitten kotihoidon mukana Virtasilla tarkastamassa talon paloturvallisuuden. Isompaa huomautettavaa ei tuolloin löytynyt. ”Meillä asiat ovat kuta kuinkin niin hyvin kuin voi olla. Meillä ei ole muistisairauksia, ja kuntoni on välttävä, vaikka olenkin kokenut kolhuja”, Timo Virtanen, 82, kertoo. Virtanen on vaimonsa omaishoitaja. Ritva Virtanen, 80, liikkuu suurimman osan ajasta pyörätuolin avulla, sillä hänellä on reuma, jota hän on sairastanut lähes 25 vuotta. Lisäksi häntä vaivaavat kihti, astma ja sydänongelmat. ”Paloturvallisuuden kannalta tärkeintä on, että me olemme tajuissamme”, Timo Virtanen sanoo. Omakotitalossa on kolme palovaroitinta ja kaksi sammutuspeitettä. Jos tulipalo syttyisi, ulko-oven lisäksi myös terassinoven kautta voisi poistua. Pariskunta ei juurikaan laita itse ruokaa, joten kokkaamisesta ei koidu palovaaraa. Useimmiten he syövät tyttärensä tekemiä, esivalmistettuja aterioita. ”Sen kun näkisi, että tämä kokkaa”, Ritva nauraa ja katsoo miestään. Molemmat sairastavat diabetesta, ja Timo Virtasella on lisäksi ollut virtsarakon syöpä.

”Minun kohdallani se lopetti aktiiviliikunnan”, hän pahoittelee. Kun pariskunta oli vielä terve, he liikkuivat paljon. Talvella he hiihtivät pitkiä lenkkejä, ja salilla tuli käytyä pari tuntia kerran viikossa. Suurimman turvan pariskunnalle tuo tiivis naapuriyhteisö. Kaikki naapurustossa yhtä lapsiperhettä lukuun ottamatta ovat eläkeläisiä. Naapurukset tuntevat toisensa hyvin ja auttavat toisiaan niin paljon kuin pystyvät. Pariskunnalle on sattunut yksi läheltä piti -tilanne, mutta sekin tapahtui silloin, kun he olivat vielä nuoria ja terveitä. Ritva Virtanen sulatti rasvaa liedellä ja unohti hetkeksi koko asian, kun meni olohuoneeseen katsomaan tv-uutisia. ”Ihmettelin, kun olohuoneeseen rupesi tulemaan savua. Menin keittiöön ja nokkelana ihmisenä laitoin liesituulettimen päälle, että palo leviää hormiinkin. Sitten lähdin pakoon”, hän nauraa. Timo Virtanen oli lähistöllä, ehti ajoissa paikalle ja sai palon sammumaan. Pariskunnan mielestä kotonaan asuvien vanhusten paloturvallisuuden kartoittaminen on erittäin hyvä asia. Timo Virtanen tosin on huolissaan siitä, saavatko viranomaiset vanhuksia kuitenkaan lopulta sisäistämään turvallisuusasioita. ”Vanhuksilla on muistisairauksia ynnä muuta. Lisäksi kodista toiseen kiertäessä olisi hyvä olla mukana vaikka paristoja palovaroitinta varten, että asian saa heti hoidettua”, hän pohtii.

”Jos puhutaan turvallisuuden vaatimuksista, hyväksytäänkö se, että vain hyvällä tuurilla voi selviytyä?”

Vain sammutusjärjestelmä pelastaa Konkreettisia asioita iäkkäiden paloturvallisuuden parantamiseksi on tehty jo, ja erityisesti Pirkanmaalla on vireillä useita aiheeseen liittyviä hankkeita. Tällainen hanke on ollut esimerkiksi Caverion-sammutusjärjestelmä, joka palkittiin syyskuussa Palosuojelurahaston innovaatiopalkinnolla. Järjestelmän kehittivät Männikkö sekä turvatekniikka-asiantuntija Jukka Suoja. Männikkö sanoo, että kaikkein huonokuntoisimpia vanhuksia voi auttaa oikeastaan vain sammutusjärjestelmä. Caverion-laitteiston suhteen moni käytännön asia on toistaiseksi auki: kuka laitteiston ja sen asennuksen maksaa, sekä milloin ja minkä tahon päätöksellä järjestelmä saadaan yk-

Pelastuspäällikkö Seppo Männikkö toivoo, että vanhusten kotien paloturvallisuus nousisi pian julkiseksi puheenaiheeksi.

sityisiin asuntoihin. Männikön mukaan laitteisto maksaa 5000–7000 euroa per asunto. Hän painottaa, että vanhusten asuminen kotonaan niin, että koteihin asennetaan paloturvallisuutta lisääviä laitteita, tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin laitoshoito. Pelastuslaitoksen vastuulla on tällä het-

kellä myös Pirkanmaan turvallisuusklusterissa käynnissä oleva laajempi kokonaishanke nimeltä Iäkkäiden henkilöiden asumisen paloturvallisuuden parantaminen ja palo kuolemien vähentäminen. Hankkeen alla on käynnissä monenlaisia eri projekteja, mutta merkittävin niistä on kansainvälisen RAI-arviointijärjestelmän soveltaminen siten, että sillä voitaisiin arvioida ikäihmisen toimintakykyä tulipalotilanteessa ja sen jälkeen hankkia koteihin tarvittavia turvajärjestelmiä. RAI-järjestelmä on yleisesti käytetty hoitohenkilökunnan apuväline sen arviointiin, millaisia palveluita heidän iäkkäät asiakkaansa tarvitsevat. Järjestelmän avulla arvioidaan laajasti vaikkapa henkilön kykyä selviytyä päivittäisistä kotiaskareistaan, hänen kognitiivisia kykyjään ja liikkumiskykyään. Esimerkiksi Tampereen kotihoito käyttää järjestelmää. Nyt pelastuslaitos kehittää yhdessä kotihoidon kanssa omiin tarpeisiinsa soveltuvaa, RAI-arviointiin liittyvää menetelmää, joka

10·2014

kuvaa henkilön toimintakykyä tulipalotilanteessa. Arviointiin on kehitteillä matemaattinen kaava, joka kertoo, kuinka paloturvallinen henkilön koti on. ”Sillä perusteella määritellään jatkossa hänen palvelutarpeensa. Siihen tarjotaan eriasteisia ratkaisuja. Sammutusjärjestelmä huonokuntoisimmille, muille esimerkiksi liesivahti”, Männikkö kuvailee. Työtä ei ole tarkoituksenmukaista tehdä viranomaisten yksittäisarviointeina, koska ikäihmisiä on niin paljon. ”Se on hirvittävä työmäärä, mutta nyt saamme arvion ilman mitään lisätyötä. Ohjelmistoon rakennetaan pieni lisäosa joka antaa sinne syötetyistä tiedoista myös paloturvallisuusindeksin”, Männikkö kertoo. Pelastuslaitoksen päämäärä on saada paloturvallisuus kiinteäksi osaksi RAI-järjestelmää, jolloin iäkkäiden paloturvallisuutta olisi helppo parantaa käytännön tasolla. ”Meillä on hyvä vauhti päällä. Tampereen kaupungin kotihoidon henkilöstö on innokkaasti mukana kehittämässä näitä asioita. Jatkossa luomme yhdessä painetta päättäjiin ja rahoittajiin.” RAI-järjestelmän kehittämisessä ovat mukana Pirkanmaan pelastuslaitoksen projektipäällikkö Jouni Honkanen ja projektityöntekijä Markku Suominen. Honkanen työstää RAI-indeksin paloturvallisuusosaa Suomisen kentältä keräämien tietojen perusteella.

Turvallista asumista iäkkäille Hankkeen tavoite on jalkauttaa paloturvallisuuden osaaminen Tampereen kaupungin kotihoidon päivittäiseen toimintaan. Tavoite on luoda toimintamallit, arviointimenetelmät ja tekniset ratkaisut, joilla kotihoidon asiakkaiden paloturvallisuus taataan.

Hankkeen tulokset tänä vuonna ja tulevat toimenpiteet: Kotihoidon henkilöstön ja perhehoitajien täydennyskoulutukset asumisen paloturvallisuusriskien arvioimiseksi ovat jatkuneet vuoden 2014 aikana. Ikäihmisten perhehoidon kehittämishankkeen (Tampereen Pekka) tuloksena ikäihmisten perhehoito vakiinnutettiin osaksi kaupungin ikäihmisten palveluja. Pirkanmaan turvallisuusklusterissa on jatkettu automaattisen huoneistokohtaisen sammutuslaitteiston tuotekehitystä yhteistyössä Caverion Oyj:n kanssa. Kotihoidon asiakkaiden toimintakyvyn arviointia on kehitetty. Tiiviissä yhteistyössä Tampereen kotihoidon kanssa on alettu kehittää RAI-arviointiin perustuvaa menetelmää, jolla asukkaan toimintakykyä tulipalotilanteessa voitaisiin ennakoida. Lähde: Seppö Männikkö, Pirkanmaan pelastuslaitos

”Räikeimmät tapaukset tietysti jäävät mieleen. Yksikin muistisairas lämmitti asuntoa silitysraudalla.”

300 kotia kartoitettu Markku Suominen kiertää Tampereen kotihoidon asiakkaiden kodeissa arvioimassa paloturvallisuutta ja asukkaiden kykyä selviytyä tulipalosta. Työ alkoi noin vuosi sitten, ja tähän mennessä Suominen on käynyt noin 300 kodissa. Hän arvioi esimerkiksi henkilön asumisolosuhteita, elintapoja, toimintakykyä ja asunnon turvallisuutta. ”Seuraava isompi askel on tehdä Markun 300 käynnin otannasta tilastoanalyysi, jonka jälkeen sitten kerätään dataa edelleen lisää ja

jatketaan analyysin tekemistä”, Jouni Honkanen kertoo. Suominen pyrkii korjaamaan turvallisuuteen liittyviä ongelmia jo käyntiensä aikana ja ohjeistamaan talojen asukkaita. Hän tarkistaa esimerkiksi palovaroittimet, valaisimet ja sähkölaitteet. ”Iäkkäät ihmiset ovat usein sellaisia, että he tietävät kaiken, mutta tapoja on vaikea muuttaa. Jos on ikänsä tupakoinut, ei sitä lopeta, vaikka käskisin. On kättä päälle sovittu, että tästä lähtien et tupakoi sängyssä vaan keittiön pöydän vieressä. Sekin on askel eteenpäin”, Suominen kertoo. Suominen arvioi, että merkittävä ongelma kodeissa on liika tavara. ”Tavaraa kertyy iän myötä. Usein sitä on niin paljon, ettei mahdu liikkumaan, vaikka hätätilanteessa pitäisi päästä nopeasti pois.” Pääsääntöisesti kodit ovat siistejä.

Markku Suominen on usein törmännyt kotikäynneillään paloturvallisuutta vaarantaviin tavararöykkiöihin. Kuva: Pirkanmaan pelastuslaitos.

10·2014

”Räikeimmät tapaukset tietysti jäävät mieleen. Yksikin muistisairas lämmitti asuntoa silitysraudalla”, hän kertoo. Suomisen tuntuma on, että noin neljäsosalla kotonaan asuvista vanhuksista on hyvät mahdollisuudet selvitä tulipalosta ulos hengissä. Neljäsosa ei todennäköisesti pääse ulos, ja loput selviävät, jos heillä on onnea. ”Jos puhutaan turvallisuuden vaatimuksista, hyväksytäänkö sitä, että vain hyvällä tuurilla voi selviytyä? Sitä ei kuulu hyväksyä”, Seppo Männikkö painottaa. Tampereen kotihoidolla on noin 2500 vanhusasiakasta. ”On jo linjattu, että pelastuslaitoksen kotikäynnit ovat käytäntö kotihoidon kanssa”, Männikkö sanoo. Hän korostaa, että vanhusten kotien paloturvallisuuden pitäisi nousta yleiseen keskusteluun, jotta valtakunnallisella tasolla herättäisiin tekemään päätöksiä siitä, kuinka paloturvallisuutta parannetaan. ”Toistaiseksi on määrittelemättä, millaisen vanhushoivan yhteiskunta takaa. Kun se nousee keskusteluun, ei kukaan voi olla eri mieltä tämän tarpeellisuudesta.”

Markku Suominen on kiert채nyt 300 pirkanmaalaiskodissa kartoittamassa paloturvallisuutta. T채ss채 h채n testaa Virtasten kodin palovaroitinta.

Onnettomuuspaikka on pelastajalle vaarallinen Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Tieliikenneonnettomuudessa pelastajien ja ensihoitajien tulisi taata oma turvallisuutensa. Keski-Suomen pelastuslaitoksella on kehitetty tieliikennepelastamisen koulutusta. Huomiota on kiinnitetty erityisesti työturvallisuuteen. Pelastuslaitoksen tieliikennepelastamisen työryhmä on valmistanut yhden päivän kestävän koulutuspaketin, jonka on läpikäynyt tänä vuonna noin sata laitoksen kouluttajaa. Koulutuspäivän aikana henkilöautosta pelastamista käydään läpi teoriassa ja käytännössä. Tämän jälkeen kouluttajat saavat teoriapaketin, jonka avulla he pystyvät vetämään kolmesta neljään harjoitusta omissa palokunnissaan. Tieliikennepelastamisen työryhmän puheenjohtajana toimii asemamestari Ville Ala-Kokko Viitasaarelta. Hänen mukaansa onnettomuustilanteessa suurin vaara on muu liikenne, sillä usein onnettomuuspaikan ohi ajetaan lujaa. Koulutuksen tarkoitus onkin lisätä työntekijöiden tietoja ja taitoja tieliikennepelastamisessa. Siihen liittyy oikeaoppista kaluston käyttöä ja työturvallisuutta. ”Koulutuspaketissa on esimerkiksi erilaisia kaavioita ajoneuvojen sijoittamisesta erikokoisissa onnettomuuksissa. Jokainen onnettomuus on tietenkin omanlaisensa, joten toimintamalleja pitää osata yhdistää ja soveltaa tositilanteessa,” Ala-Kokko tähdentää. Koulutus painottuu aluksi henkilöautopelastamiseen ja myöhemmin raskaan kaluston pelastustoimintaan. Työryhmään kuuluva palomies Samu Kemppi kouluttaa tieliikennepelastamista Seppälän paloasemalla Jyväskylässä.

Kahden rekan nokkakolari Muuramessa, jossa toisen rekan kuljettaja jäi puristuksiin hyttiin. Rekka tulee ankkuroida onnettomuuspaikalla ja hytti stabiloida ennen kuin kuljettaja irrotetaan esimerkiksi ketjuvetomenetelmällä. Kuva: Keski-Suomen pelastuslaitos.

Palomies Samu Kemppi on tieliikennepelastamisen kouluttaja Keski-Suomen pelastuslaitoksella.

”Nyrkkisääntönä on, että pyritään aina varmistamaan oma työturvallisuus. Onnettomuuspaikalle ajettaessa autot sijoitetaan onnettomuuspaikan puoleiselle kaistalle siten, että voidaan työskennellä niiden suojassa. Pääteillä pelastusyksikkö jätetään vinoon siten, että mikäli siihen törmää auto, niin se kimpoaa ojaan.” Kemppi muistuttaa, että liikenteen ohjaukseen pitää kiinnittää huomiota. Liikenteen ohjaajalla tulee olla heijastinliivi, viestintä-

Viitasaaren asemamestari Ville Ala-Kokko toimii Keski-Suomen pelastuslaitoksen tieliikennepelastamisen työryhmän puheenjohtajana.

10·2014

välineet ja riittävä valaistus. Ennakkovaroittamispaikka on syytä olla riittävän kaukana onnettomuuspaikasta. Tarvittaessa tieliikenne katkaistaan kokonaan ja ohjataan kiertotielle. Ajonopeuksia voidaan hillitä yksiköisen sijoittumisella sekä kartioilla ja liikennehidasteilla. ”Liikennettä pitää varoittaa hyvissä ajoin erityisesti, jos onnettomuuspaikka sijaitsee mäen alla tai mutkan takana. Esimerkiksi yhdistelmärekan pysähtymismatka voi olla satoja metrejä liukkaalla kelillä. Joka talvi seisova jono aiheuttaa lisäonnettomuuksien uhkaa. Jono voi muodostua niin pitkäksi, että sinivilkut eivät näy jonon hännille. Sen vuoksi kannattaa ottaa käyttöön lisäresursseja varoittamaan liikennettä.”

Auton ankkurointi tärkeää Raskaan liikenteen määrän odotetaan lisääntyvän Keski-Suomen pääteillä. Esimerkiksi Nelostien rekkaliikenne kasvaa huomattavasti, jos Äänekoskelle rakennetaan biotuotetehdas. Tämä merkitsee myös onnettomuusris-

Sijoi%uminen onne%omuuspaikalle

Sammuta ajovalot auton ollessa vasten liikenne%ä, tällöin sinivilkut näkyvät paremmin.

RKS 151

Nosta valomasto ja valaise onne%omuus-‐ kohde.

Liikenne ohjataan onne%omuuspaikan ohitse. Hälytysajoneuvot sijoi%uvat onne%omuuskaistalle.

EKS 121

Po?laiden kokoamis-‐ paikka

Aluksi onnettomuuspaikalla huomioidaan oma työturvallisuus sijoittamalla ensimmäinen yksikkö (RKS151) suojaamaan onnettomuuskohdetta.

Yksikönjohtaja tiedustelee kohteen ja antaaSijoi%uminen onne%omuuspaikalle tilannekuvan muille viranomaisille movi-1 -puheryhmässä. Miehistön ensitoimenpiteitä onnettoAluksi onnettomuuspaikalla huomioidaan oma työturvallisuus sijoittamalla ensimmäinen muuspaikalla ovat: liikenteenohjaus, potilaiden hoitaminen, ajoneuvojen syttymisen estäminen ja virrattomaksi tekeminen. ksikkö (RKS151) suojaamaan onnettomuuskohdetta. Yksikönjohtaja tiedustelee kohteen Ambulanssit sijoittua antaa tilannekuvan muille viranomaisille movi-1 puheryhmässä. vat sairaalan puolelle Miehistön ensitoimenpiteitä onnettomuuspaikalla ovat: liikenteenohjaus, potilaiden hoitaonnettomuuskohdetAmbulanssit valmiina ta. Raskaat pelasMiehistö-/johtoyksikkö kulje%amaan. minen, ajoneuvojen syttymisen estäminen ja virrattomaksi tekeminen. tusyksiköt sijoittuvat

Muistetaan kultainen tun?.

EKS 124

EKS 121

EKS 125

ennakkovaroittamaan tarpeeksi etäälle.

onnettomuuskohteen molemmille puolille (kohteen suojaus ja lyhyt selvitysmatka). Havainnekuvat: Samu Kemppi, Keski-Suomen pelastuslaitos.

Tieliikennepelastamisen työryhmä 2013 Vakava liikenneonnettomuus: Katkaistaan liikenne pelastustöiden ajaksi!

Po?laiden kokoamis-‐ paikka

RKS 3

RKS 107

Ambulanssit sijoittuvat sairaalan puolelle onnettomuuskohdetta. kien lisääntymistä, johon varaudutaan kou-onnettomuuskohteen näitä toimenpiteitä on tapahtunut niin,puolille että tuslaitoskin on mukana. Kempin mukaan vaRaskaat pelastusyksiköt sijoittuvat molemmille lutuksen lisäksi kalustolla. rusteiden käytössä on parantamisen varaa. rekka on lähtenyt valumaan kesken pelastuskohteen suojaus ja lyhyt selvitysmatka). Kempin visiona on, että raskaan kaluston töiden”, Kemppi kertoo. operointiin tarvittava kalusto on sijoitettu siKempin mielestä työskentelytaso on ehdoten, että yksiköt tavoittavat kohteen Tieliikennepelastamisen työryhmä 2013 viimeis- ton työväline raskaan kaluston pelastustyössä, tään noin puolessa tunnissa. Välineistöön sillä rekan kuljettaja on hytissään noin kahden kuuluvat hyvät hydrauliset pelastusvälineet, metrin korkeudella. Ajoneuvojen ankkurointi on tärkeää. Esimerkiksi henkilöauton liikkunostotyynyt, tukitangot ja työtaso. Onnettomuuspaikalle saavuttaessa Kemp- minen voidaan estää pyöräkiiloilla tai kuorpi painottaa tiedustelun merkitystä. Pelas- maliinalla tilanteen mukaan. Myös rekan hytustoiminnan johtajan pitää selvittää onnet- tin ankkurointi lisää työturvallisuutta. ”Hytti pitää stabiloida, sillä se saattaa irrota tomuustyyppi, onnettomuudessa osallisena olevat ajoneuvot, altistuneiden henkilöiden rungosta törmäyksen voimasta. Tukitangollukumäärä, onko joku vielä ajoneuvoissa si- la estetään hytin liikkuminen alaspäin. Hysällä, ja onko onnettomuudessa mahdollisesti tin ylöspäin ja sivulle liikkuminen estetään osallisena vaarallisia aineita. On myös tärke- sitomalla se runkoon kiinni. Ilman näitä toiää varmistaa riittävä kaluston ja henkilöstön menpiteitä painava hytti voi kaatua pelastamäärä. Ajoneuvon asento ja olosuhteet vai- jien päälle.” kuttavat pelastustoimintaan. ”Potilaan luokse ei voi mennä, jos auto on Omat suojavarusteet kuntoon vaarassa kaatua. Mikäli raskasajoneuvo on Tieliikennepelastamisen teema on esillä myös pyörillään tiellä, niin käsijarru laitetaan pääl- Keski-Suomen sairaanhoitopiirin järjestämile ja pyöräkiilat asetetaan paikoilleen. Ilman sissä ensihoitajien koulutuksissa, joissa pelas-

”Ensihoitajat ovat lisänneet kypärän, silmäsuojien ja heijastinliivien käyttöä. Petrattavaa on vielä viiltosuojakäsineiden käytössä. Ensihoitajien pitäisi tiedostaa pelastustyön aikaiset riskit. Joskus heidät on laitettava pukemaan suojavarusteet päälleen.” Monesti ambulanssi on onnettomuuspaikalla ennen muita pelastusyksiköitä. Kemppi muistuttaa, että ajoneuvon syttymisen varalta ensihoitajien pitäisi ottaa esille käsisammutin. Ala-Kokko neuvoo kiinnittämään huomiota myös ajoneuvojen nykytekniikkaan. ”Asennetaan airbag-suoja ja pysytellään poissa niiden laukeamissektorilta. Pelastustyössä on tärkeää löytää akku ja panokset. Verhoilut pitäisi avata, jotta varmistetaan mistä kohdasta olisi turvallista leikata. Tässä paikantamisessa meillä on apuna pelastuskortti ja CRS-ohjelmisto. Muun muassa näillä keinoilla luodaan edellytykset turvalliselle pelastustoiminnalle,” Ala-Kokko toteaa.

10·2014

Säiliörekka nurin, tukkirekka perään

Suuronnettomuus lähellä Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Kaatuneeseen säiliöautoon törmännyt tukkirekka ja säiliöautosta vuotanut syövyttävä aine työllistivät pelastajia Keski-Suomessa. Kaikeksi onneksi suuremmalta onnettomuudelta vältyttiin. Jämsän toiminta-alueen päivystävä palomestari Markku Mantere sai 27. marraskuuta hälytyksen suureen tieliikenneonnettomuuteen Valtatie 9:lle. Hieman kello yhden jälkeen yöllä tulleen hälytyksen alkutiedot kertoivat seuraavaa: vaarallisten aineiden kuljetusajoneuvo; kärry katollaan, nuppi kyljellään, tukkinut koko tien, säiliöperävaunu kaatunut ojaan. Tämän lisäksi ilman lastia ollut tukkirekka oli törmännyt VAK-ajoneuvoon. Hätäkeskus määritteli hälytyksen suureksi säiliörekan vaarallisen aineen (kauppanimi PIX 105) vuoksi. ”Tilanne vaikutti aluksi todella pahalta. Ensimmäisenä tulivat mieleen mahdolliset henkilövahingot, liikenteen pysäyttäminen sekä kohteen lähestyminen ja eristäminen, sillä ei ollut varmuutta säiliöauton kuormasta,” Mantere kertoo. Onnettomuuspaikka sijaitsi noin neljä kilometriä Jämsästä Jyväskylän suuntaan. Paikal-

10·2014

le hälytettiin Jämsän, Jämsänkosken VPK:n, Korpilahden VPK:n sekä Jyväskylän yksiköitä. Yhteensä onnettomuuspaikalla oli 12 pelastuslaitoksen ja kaksi ensihoidon yksikköä. Vasteen mukaan paikalle hälytettiin myös rajavartiolaitoksen helikopteri, joka peruttiin, koska sille ei ilmennyt tarvetta. Päivystävä päällikkö (P2), Jyväskylän paloasemalla vuorossa ollut palomestari (P3) sekä vapaavuorosta hommiin rientänyt palomestari tukivat Manteretta (P34) etsimällä muun muassa tietokannassa olevaa tietoa säiliöauton kuormasta. Varmistui, että siinä oli yli 30000 litraa ferrisulfaattia, joka on syövyttävä neste. Aineen K-numero on 3262 ja vaaran tunnusnumero 80. Ferrisulfaattia käytetään juoma- ja jäteveden käsittelyssä epäpuhtauksien poistoon. Kaatuneen vetoauton säiliössä oli vuotoja. Tietokannasta ja onnettomuuspaikalta saatujen tietojen perusteella todettiin, että kemi-

kaalin välitön vaaran alue on 10–25 metriä. Alueella käytettiin henkilösuojaimia. Tiedustelu- ja erikoistyövaiheessa käytettiin paineilmalaitetta ja kemikaali- tai roiskesuojapukua, jonka lisäksi palosuoja-asua. ”Toiminta helpottui kun selvisi, että kemikaalin suurin vaaratekijä pelastustyöntekijöille oli aineen syövyttävyys. Meidän ei tarvinnut eristää laajaa aluetta, eikä ollut pahoja henkilövahinkoja. Säiliövuoto saatiin nopeasti tyrehdytettyä kiristämällä vuotavien miesluukkujen kansia. Säiliöstä ehti vuotamaan tielle muutamia satoja litroja ferrisulfaattia. Se padottiin hiekalla, imeytettiin absoliin ja neutraloitiin kalkilla,” Mantere kertoo. Säiliörekan kuljettaja selvisi vahingoittumattomana ja pääsi omin avuin ohjaamosta pois ennen tukkirekan törmäystä. Tukkirekan kuljettaja sai lieviä vammoja törmätessään säiliöautoon ja hänet vietiin terveyskeskukseen tarkastettavaksi.

Valtatie suljettuna pitkään Kemikaalin siirron ja onnettomuuspaikan raivaustöiden takia Valtatie 9 oli suljettuna pit-

Säiliörekka kaatui törmäyksessä. Tukkirekka on jo siirretty pois onnettomuuspaikalta.

kään, ja liikenne ohjattiin kiertotielle. Poliisi ohjasi liikennettä alkuvaiheessa, myöhemmin tehtävää jatkoi Destia. Liikenteen sujuva ohjautuminen kiertotielle varmistettiin tukkimalla valtatie huomiovilkuilla varustetulla kuorma- ja pakettiautolla. Onnettomuuspaikalle saapunut ylikonstaapeli Raimo Rihkajärvi Jämsän poliisista kertoi, että hän on yleisesti huolissaan autoilijoiden välinpitämättömyydestä onnettomuuspaikalla työskenteleviä kohtaan. ”Ennen autoilijat hiljensivät vauhtia ohittaessaan onnettomuuspaikan, mutta liikennekulttuuri on muuttunut ja nykyisin ihmiset eivät malta hiljentää aina edes sinivilkkujen kohdalla, vaan ajavat kovaa vauhtia ohi. Läheltä piti -tilanteita on ollut”

Onnea onnettomuudessa Säiliöiden tyhjennyksen aloittamista jouduttiin odottamaan. Lähin säiliöauto, johon onnettomuusauton kemikaalia voitiin pumpata,

Korpilahden VPKn Joonas Kivelä ohjaa liikennettä Jämsän onnettomuuspaikalla.

oli Kuopiossa. Säiliöauto Kuopiosta ja pumppuauto Jämsänkoskelta saapuivat onnettomuuspaikalle kello 6.30 tienoilla. Jämsänkosken paloaseman kemikaalin pumppaukseen soveltuva turbiinipumppu nopeutti säiliöiden tyhjennystä. Tyhjennys ja säiliöperävaunun nosto jatkuivat puolille päivin. Nosto siirtolavetille kesti vielä noin tunnin verran. Pelastustoiminta lopetettiin kello 13.50. Sen jälkeen Destia puhdisti ja korjasi vaurioituneen tien. Val-

tatie 9 saatiin liikennöitävään kuntoon noin kello 16. ”Onneksi tukkirekalla ei ollut puulastia mukana, koska silloin se olisi aiheuttanut pahaa jälkeä. Lisäksi oli onni onnettomuudessa, että vuotaneella kemikaalilla ei ollut vaarallisempia ominaisuuksia. Kolarista ei myöskään aiheutunut tulipaloa ja vakavammilta henkilövahingoiltakin vältyttiin tällä kertaa. Pelastustoimet sujuivat olosuhteisiin nähden hyvin,” Mantere summaa tapahtunutta.

Tulevaisuuden pakettiauto on täällä – ja se täyttää kaikki kuljetustarpeesi Aivan uusi pakettiauto • Huippuluokan ajomukavuus • Luokkansa voimakkain moottori (205 hv)

Iveco maahantuonti ja myynti: Iveco Finland Oy, Kiilaniityntie 10, 02920 Espoo Suurasiakasmyynti: Raimo Haavikko, p. +358 45 320 7704, s-posti: raimo.haavikko@iveco.com

10·2014

Vuonna 2011 kalkkunoita kuljettanut teurasauto ajoi myöhään illalla ojaan liukkaalla, pimeällä tiellä. Pelastustyöt jatkuivat vuorokauden. Palomiehet käsittelivät yli tuhatta kalkkunaa ja saivat puutteellisen hygienian takia kampylobakteerin.

Eläinkuljetusonnettomuus on pelastajille vaikea paikka Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Sirpa Ala-Rämi ja Kimmo Kaisto

Uusien onnettomuuksien riski on suuri, kun vauhkoontuneet eläimet ryntäilevät tiellä. Kymmenen vuoden aikana palomiesten eläinosaaminen on parantunut huomattavasti.

läinkuljetusonnettomuudet ovat yleensä hektisiä tilanteita. Kun esimerkiksi teurasauto ajaa kolarin, onnettomuuspaikalta pelastajia vastaan voi juosta vauhkoontuneita sonnimullikoita, jotka pitäisi saada mahdollisimman nopeasti hallintaan, etteivät ne aiheuta lisäonnettomuuksia. ”Aika rajuja tilanteita ne ovat. Eläimet menevät todella nopeasti todella pitkälle paniikissa”, sanoo ylipalomies ja eläinpelastusvastaava Vesa Nurminen Helsingin pelastuslaitokselta. Ensinnäkin palokunnan tulisi mennä liikenneonnettomuuspaikalle hitaasti ja rauhallisesti, etteivät pelästyneet ja siksi arvaamattomat eläimet säikkyisi lisää. ”Aikaisessa vaiheessa on viisasta esimerkiksi laittaa äänimerkit kokonaan pois, koska ne pelottavat eläimiä lisää. Palokunnalla kun on tapana lähteä vähän soitellen sotaan.” Heti alkuvaiheessa pelastuslaitos aloittaa

10·2014

liikenteenohjauksen molempiin suuntiin. Prioriteetti on pelastaa ensin ihmiset, jonka jälkeen voidaan keskittyä eläimiin. Eläinlääkäri tarvitaan paikalle yleensä aina, mutta usein häntä voi joutua odottelemaan. ”Se ei yleensä onnistu sormia napsauttamalla. Jos eläinlääkäri on samaan aikaan esimerkiksi hankalassa poikimisessa, hän ei sieltä lähde mihinkään. Pystyykö hän sitten hankkimaan meille korvaavan eläinlääkärin, on taas toinen juttunsa.” Eläinlääkärin tehtävä on päättää paikan päällä, mitkä eläimet hätäteurastetaan ja mitkä jatkavat matkaansa. ”Eläinlääkärillä on ehdottomasti paras asiantuntemus eläinten senhetkisestä tilasta. Hänellä on yleensä myös paras tieto siitä, mistä kannattaa hankkia korvaava eläinkuljetus.” Päätöksen eläinten lopettamisesta voi tehdä eläinsuojelulain perusteella kuka tahansa,

Eläinpelastusvastaava Vesa Nurminen.

mutta yleensä asiasta päättää poliisi tai eläinlääkäri. Onnettomuuspaikalta karanneet eläimet pitää jäljittää ja koota yhteen paikkaan. Jos onnettomuus on tapahtunut maaseudulla, hyvässä tapauksessa lähistöllä on laidun, jonne eläimet voi ajaa. Palokunnat ovat varautuneet eläintehtäviin eri tavoin, ja toisilla saattaa olla jopa mukanaan aitoja, joista voi rakentaa tilapäisen aitauksen. Nurmisen mukaan helpoin pelastettava liikenneonnettomuudessa on siipikarja, olivatpa ne mitä lintuja tahansa. ”Hygienian kanssa täytyy vain olla äärettömän tarkka.” Vaikeimmasta päästä taas ovat suuret eläimet. ”Sonnimullikat ovat oikeasti vaarallisia. Eivät ne meidän kimppuun käy, mutta ovat peloissaan ja paniikissa, kuten hevosetkin. Ne ovat erittäin suuri työturvallisuusriski. Sieltä varmaan löytyvät varmaan ne ikävimmät tehtävät”, Nurminen kuvailee. Vauhkoontuneita sonneja on lähes turha yrittää saada hallintaan. Niitä voidaan yrittää ajaa suuntaan, jossa niistä on vähiten haittaa. ”Kun mullikka painaa tuonne metsään, annetaan mennä vain, se jäljestetään jossain vaiheessa.” Jälkikoirien kanssa ajaminen on oikeastaan ainoa ratkaisu saada kiinni karanneet eläimet. Ne pyritään saartamaan esimerkiksi

Kalkkunoiden pelastaminen vei palomiehet tiputukseen Aluepalopäällikkö Risto Rajala, Satakunnan pelastuslaitos: ”Kalkkunoita kuljettanut rekka-auto suistui ojaan marraskuussa 2011. Keli oli hyvin sumuinen, näkyvyys oli lähes nolla. Tehtävä tuli meille kello 22.32 ja oli todella pitkäkestoinen. Ensimmäinen palokunnan yksikkö vapautui vasta seuraavana aamuna kello kuusi. Autossa oli 1134 kalkkunaa, valtava määrä, josta menehtyi muutamia satoja. Osa kalkkunoista oli vapaana suistuneen auton ulkopuolella, mutta jostain kumman syystä ne eivät lähteneet karkuteille, vaan ikään kuin odottivat, että pistäkää nyt ihmeessä joku meidät takaisin sinne kuljetuslaatikkoon. Tässä tapauksessa ei voida puhua niiden jahtaamisesta, ne olivat hyvin rauhallisia. Minun tietoni mukaan ne eivät aiheuttaneet mitään ylimääräistä hässäkkää. Paikalle tullut eläinlääkäri tarkasti joka ainoan linnun ja päätti, mitkä hätäteurastettiin ja mitkä lähtivät edelleenkuljetukseen. Tämä oli erittäin poikkeuksellinen tilanne. En tiedä, että tällaista olisi tapahtunut miesmuistiin. Mikä eläin tahansa laskee alleen tuossa tilanteessa, joten ulostetta ja verta oli vähän siellä sun täällä. Heti alkuvaiheessa päivystävä pelastusviranomainen kysyi, tarvitaanko mitään erityistä suojautumista. Vastaus oli, ettei

kallioleikkaukseen tai vastaavaan paikkaan ja rauhoittelemaan ruoalla. Myös laumaviettiä voidaan käyttää hyödyksi. ”Yleensä eläimet haluavat kuitenkin olla kimpassa. Laumaeläimet varsinkin pyrkivät toistensa seuraan.” Vauhkoontuessaan myös hevonen voi aiheuttaa vaaraa pelastajille ja tienkäyttäjille. ”Hevonen voi esimerkiksi tulla kaatuneen trailerin pienestä etuovesta ulos raamit kaulassa, jos oven menee varomattomasti avaamaan.”

Eläintaidot vaihtelevat laitoksittain Palomiesten kouluttaminen eläinonnettomuuksien varalle vaihtelee paljon pelastuslaitoksittain. Tilanne on joka tapauksessa parempi kuin vielä esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Nurminen painottaa, että eläinten pelastaminen on oma erikoisalansa, johon miehistöä pitäisi kouluttaa. ”Siihen on pikkuhiljaa herätty. Eivät onnettomuudet nyt niin harvinaisia ole Kehä

tarvita, koska nämä kaikki ovat salmonellavapaita. Sen perusteella hommaa lähdettiin sitten tekemään. Palomiehillä oli perusvarusteet, kypärät, saappaat, hanskat ja haalarit, mutta mitään erityistä hengitys- tai muuta suojainta ei käytetty, koska erikseen kysyttäessä sanottiin, ettei sellaista tarvita. Kalkkunat olivat kaikki kyllä salmonellavapaita, mutta miehistä osa sairastui silti varsin vakavasti, niin vakavasti, että joutui keskussairaalaan tiputukseen. Sairastuneita oli viidestä kymmeneen, ja heistä kaksi tai kolme joutui tiputukseen. Syy löytyi, muttei heti. Vastaan Pohjois-Satakunnan pelastustoimesta ja päivystysalueen toiminnoista Satakunnan pelastuslaitoksessa, ja aloin omassa roolissani ihmetellä, kun miestä alkaa pudota kuin heinää. Alkuvaiheessa taudinaiheuttajaksi haettiin salmonellaa, koska oireet viittasivat siihen. Mikään ei pysynyt miesten sisällä, he menettivät useita kiloja painoaan. Sitten tuli tieto, että miehissä on kampylobakteeri. Miehet, jotka sairastuivat, olivat poissa muusta työyhteisöstä, ja kun he palasivat takaisin töihin, teimme tiettyjä toimenpiteitä Kankaanpään paloasemalla. He eivät osallistuneet ruoanlaittoon, käyttivät heille erikseen tarkoitettua wc:tä, elintarvikkeita ei säilytetty samassa jääkaapissa kuin muiden ja niin edelleen. Tätä tietynlaista eristystä jatkui joitakin viikkoja.

III:n toisella puolella. Ihmisillä on paljon kotieläimiä, tuotantoeläimiäkin löytyy. Onnettomuuksiin on pakko varautua.” Palomiesten eläinosaaminen on parantunut juuri koulutuksen ansiosta. ”On tajuttu, kuinka paljon helpommalla keikoista selvitään, kuinka paljon turvallisemmin voidaan tehtävät suorittaa, kun tiedetään mallit, kuinka tulisi toimia.” Monissa pelastuslaitoksissa tuotantoeläinten käsittelyä käydään harjoittelemassa maatiloilla. Esimerkiksi Helsingin laitoksella ei Nurmisen arvion mukaan ole yhtään palomiestä, joka ei olisi käynyt nelipäiväistä eläintenpelastuskurssia. Maatiloilla palomiehet harjoittelevat esimerkiksi hevosten hakemista pilttuusta täydessä varustuksessa. ”Sekään ei ole helppoa hanskat kädessä, sammutuslaitteet päällä, kun hevonen pelkää laitteen suhinaa.” Nurminen muistuttaa, että tiloilla vierailu opettaa palomiehille myös paikallistunte-

Tämä on enimmäkseen kenttäarviota, ja perustuu mielestäni faktoihin siitä, kuka sairastui ja kuka ei. Henkilöt, joka huolsivat itsensä paloasemalla eivät sairastuneet. Kun paloasemalle mennään, likaiset haalarit, saappaat ja käsineet riisutaan niille erikseen tarkoitettuun paikkaan, joka on yleensä pesuhallin päässä. Sen jälkeen siirrytään hallin kahvipöytään, muttei ilman, että kädet on pesty, tai että ollaan sillä tavalla siistin näköisiä, että voidaan mennä yhteisiin sosiaalitiloihin. Sinne ei missään tapauksessa mennä likaisina, ja tässä on nyt se pointti. Tilannepaikalla itsensä huoltaneilla hygienia ei ollut mahdollista. Voin vain kuvitella, että siellä otetaan hanskat pois kädestä ja voileipä lasketaan vaikkapa haalareille, jos istutaan auton astinlaudalla. Siinä sitten epäpuhtauksien siirtyminen sisuskaluihin on enemmän kuin mahdollista. Kaikki itsensä tilannepaikalla huoltaneet eivät sairastuneet, mutta joka ainoa, joka yleensäkin sairastui, oli huoltanut itsensä tilannepaikalla. Tältä oltaisiin vältytty, jos hygieniasta olisi pidetty parempaa huolta ja hengityssuojaimet olisivat olleet käytössä. Tapaus opetti, että hengityksen suojaamiseen kiinnitetään ilman muuta huomiota ja yleensäkin hygieniaan. Tilannepaikalla se tosin on varsin hankalaa. Huolto paloasemalla ei varmaan aina ole mahdollista, mutta jos se on, sitä tulisi käyttää.”

musta, josta voi olla hyötyä, jos onnettomuus tapahtuu. Nurminen arvelee, että Suomessa on tällä hetkellä 50–60 palomiestä, jotka ovat käyneet eläinpelastuskurssin. ”Heidän tehtävänsä on ollut viedä asiaa eteenpäin, ja he taas ovat kouluttaneet omaa väkeään.” Usein paikkakunnalla sattunut eläinonnettomuus on saattanut havahduttaa pelastuslaitoksen kouluttamaan väkeään vastaisen varalle. ”Onnettomuuden jälkeen on tajuttu, mitä kaikkea puuttuu, ettei osata oikein sitä tai tätä, ja asia on ehkä laitettu sitä kautta kuntoon.” Nurminen ei itse ole ollut mukana yhdenkään liikenteessä sattuneen tuotantoeläinonnettomuuden pelastustöissä, omien sanojensa mukaan onneksi. ”Ne ovat aika herkkiä paikkoja meillekin, mutta olemme vastaavissa tilanteissa myös ihmisten kanssa, meidän pitää pystyä käsittelemään nekin tilanteet ihan yhtä lailla.”

10·2014

Pirkanmaan pelastuslaitoksen edustajat tutustuvat uutta tekniikkaa sisältäviin autoihin perusteellisesti.

Uusi autotekniikka vaatii pelastajalta perehtymistä Autojen pitkälle kehittyneet turvalaitteet, suurlujuusmetallit ja erilaisilla polttoaineilla kulkevat autot ovat pian tätä päivää. Muuttunut tekniikka vaatii uusia pelastustapoja. UATP-kiertue luotiin tällaisia tilanteita varten. UATP tarkoittaa seuraavaa: uusi autotekniikka tutuksi pelastustoimessa. Nimensä mukaisesti UATP-koulutuksessa tehtiin tutuksi uusinta uutta ajoneuvotekniikkaa pelastushenkilöstölle. Samalla käytiin läpi toimintaja turvallisuusohjeita. Koulutuksen valmistelu aloitettiin syksyllä 2013. Koulutuksen sisältöön kuuluu sähköautojen, bio- ja maakaasuautojen sekä hybridiautojen tekniikka ja niistä pelastaminen.

Koulutusvastaavat koulutettavina Koulutukseen valittiin pelastuslaitoksien alipäällystö ja koulutuksesta vastaavat palomiehet. Koulutus toteutettiin eri puolilla Suomea päivän mittaisissa tilaisuuksissa, joita oli yhteensä 19. Koulutukseen osallistui reilut 400 alan ammattilaista. Koulutus koostui aamupäivän teoriaosuudesta ja iltapäivän autorastien tehtävistä. Rastiosuus täydensi teoriaa, ja niillä voitiin syven-

10·2014

tyä muun muassa Nissan Leafiin, pistokehybridi Toyota Priukseen ja maakaasukäyttöiseen Volkswagen Passatiin. Koulutuksen toteutti Metropolia Ammattikorkeakoulun autotekniikka yhteistyössä Suomen Palopäällystöliiton, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Pelastusopiston kanssa. Koulutuksen päärahoittaja on ollut Palosuojelurahasto.

Uusien autojen vaarat Uusissa autoissa on erilaisia vaaran paikkoja, jotka pelastajien pitää pystyä tunnistamaan ja näin välttää tapaturmia. Esimerkiksi sähkö- ja hybridiautojen akuissa on korkea jännite. Korkeajännitekaapeleita kulkee autossa, eikä niitä pidä missään nimessä vahingoittaa. Seuraukset voivat olla hengenvaaralliset. Sähköauton tekeminen jännitteettömäksi turvallisesti oli yksi iltapäivän tehtävistä. Kaasuautoissa on toisena polttoaineena maakaasu. Autoissa on kaasusäiliöt sekä korkeapainekaasulinja moottorille. Kaasusäiliöiden turvaventtiilien tehtävänä on pitää kaasu säiliössä tai päästää se hallitusti ulos, jos uhkana on esimerkiksi kaasun paineen nousu

säiliössä liian suureksi auton palaessa. Rastilla pohdittiin esimerkiksi sitä, ovatko korkeapainekaasulinjat esteenä raivaustyökalujen käytölle. Metropolian projektipäällikkö Markku Haikonen painottaa, että onnettomuustilanteissa tärkeää on pelastajien oma työturvallisuus sekä pelastettavien nopea ja turvallinen hoitoon saaminen. ”Koulutuksen tavoitteena on ollut tehdä tutuksi korkeajänniteakkuja sisältävien sähköja hybridiautojen sekä maakaasua käyttävien autojen tekniikkaa. Lisäksi käytiin läpi tieliikenneonnettomuuden pelastustyöhön liittyviä erityispiirteitä tilanteissa, joissa onnettomuuden osallisena on uuden autotekniikan autoja”, Haikonen kertoo. ”Koulutus oli saadun palautteen perusteella tarpeellista ja koulutusaineistoa voidaan käyttää pelastuslaitosten työvuorokoulutuksissa ja viikkoharjoituksissa sekä sopimuspalokuntien henkilöstön koulutuksessa”, Haikonen täydentää. Teksti: Saku Rouvali Kuva: Markku Haikonen

Uusi koulutus opettaa pelastamista ralliautosta Suomessa on ajettu kilpaa vuosikymmeniä. Kilpailuissa jylläävät suuret massat ja kova vauhti saattavat johtaa vakaviin onnettomuuksiin. Siksi pelastustoiminnan pitää olla harjoiteltua ja tehokasta. Ralliautot on rakennettu mahdollisimman kevyiksi mutta samalla turvallisiksi. Vaikka autosta irrotettu ja poistettu liki kaikki turha, on siellä silti ahdasta. Turvakaaret ja vahvikkeet kiertävät sisällä auton ohjaamossa ja suojaavat kuljettajaa, jos auto sattuu pyörähtämään ympäri. Turvaluokitellut kuppi-istuimet, niskatuet ja kuusipistevyöt turvaavat kuljettajaa eri tilanteissa. Turvatekniikka aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa pelastajille, jos sattuu onnettomuus. Autossa on ahdasta ja katto sekä kyljet saattavat olla lumpussa. Tämä vaikeuttaa ovien avaamista ja kuljettajan pelastamista autosta.

Räätälöityä koulutusta Suomalainen autourheilun kattojärjestö AKK-Motorsport Ry on yhteistyössä Suomen Palopäällystöliiton kanssa laatinut koulutuksen, jossa opetetaan ralliautosta pelastamista. AKK-Motorsport Ry edustaa Suomea kansainvälisessä Autoliitto FIA:ssa. Järjestö ohjeistaa 15 eri alalajia, esimerkiksi Driftingiä, Off-Roadia, Rallisprintiä ja Rallicrossia. Myös koko kansan tuntema ”Jokkis” eli Jokamiehenluokka kuuluu AKK-Motorsportin ohjeistuksen pariin. Koulutus on nähty erittäin tarpeelliseksi, sillä Suomessa on useita erilaisia rallitapahtumia, joissa paikalla pitää olla pelastustoimen kalustoa. Rallipäivystykset ovat lähinnä sopimuspalokuntien heiniä.

Ahtaasta autosta on erittäin hankala saada kuljettajaa pois turvallisesti. Lisähaasteita tuo sekin, jos auto on pahasti rytyssä ja vaikka katollaan.

”Reilut viisi vuotta sitten sattui erittäin vakava ulosajo, ja kuljettaja jäi autoon puristuksiin jaloistaan. Kuljettajan irrotus ajoneuvosta kesti melkein kaksi ja puoli tuntia. Tällöin huomattiin kyseisen koulutuksen puute, ja sitä lähdettiin kehittämään”, kertoo yksi koulutuspaketin kehittäjistä, Satakunnan pelastuslaitoksen paloesimies Jarno Joensuu. ”Koulutuksen ideana on saada samanlaiset toimintamallit, jotta onnettomuuspaikalla kaikki osaisivat toimia yhdessä ja puhuvat ”samaa kieltä”. Tärkeintä on ymmärtää miten ralliautot on rakennettu ja millaisia haasteita kuljettajan pelastuksessa on.” Koulutusohjelmaan kuuluu teoriaosuuden lisäksi käytännön harjoittelua. Teoriatunnilla käsitellään erilaisia onnettomuustilanteita ja

keskustellaan pelastustaktiikoista. Myös autourheilun säännöt tulevat tutuksi opiskelijoille. Käytännön harjoittelussa otetaan kuljettaja autosta pois mahdollisimman yksinkertaisesti, kuitenkaan vahingoittamatta häntä. P Myös pelastustekniikoita harjoitellaan. Näissä kaikissa tilanteissa pitää huomioida mahdolliset rankavammat, jotka ovatkin erittäin yleisiä suurten liike-energioiden ollessa kyseessä. Koulutus on saanut erittäin paljon kiitosta ja sitä on toivottu laajasti käyttöön Suomessa. Teksti: Saku Rouvali Kuva: Jarno Joensuu Lisätietoa aiheesta: www.sppl.fi ja www.autourheilu.fi

Scania Suomi Oy

Erityismyynti Palo- ja pelastusajoneuvot Puh 010 555 5273 www.scania.fi 10·2014

Marko Hasari johtaa nyt SPEKiä

Turha kilpailu pois järjestökentästä Teksti ja kuva: Esa Aalto

Järjestökentän kannattaisi välttää turhaa kilpailua. Toiminnan sisältöjen tarkastelun ja kirkastamisen jälkeen on vaivatonta tarkastella jokaisen oma rooli. Jos on tarkoituksenmukaista koota järjestöjä yhteen, sekin on mahdollista. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön uusi toimitusjohtaja Marko Hasari näkee johtamansa järjestön aktiivisena yhteistyökumppanina. ”Tiivis yhteistyö ja kumppanuuksien kehittäminen SPEKin jäsenien, muiden järjestöjen ja viranomaisten sekä elinkeinoelämän kanssa on merkittävä perusta yhteiskunnan turvallisuuden rakentamiselle nyt ja tulevaisuudessa. Yhteistyötä tukee kunkin toimijan tarpeiden ja roolien selvittäminen. Eikä kansainvälisiä kumppaneita tule myöskään unohtaa. Hänen mielestään voimavaroja ei järjestökentässä kannata uhrata turhalle kilpailulle eikä tarpeettomalle vastakkainasettelulle. ”Meidän pitää olla itse hoitamassa hyvin asiamme, ettei kukaan ulkopuolinen tule sanelemaan, miten meidän pitää toimia.” ”Rakenteita ei välttämättä tarvitse alkaa rukkaamaan, mutta jos se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, niin miksipä ei.”

Kansalaiset tärkeä voimavara vapaaehtoistoiminnassa Kansalaisten rooli vapaaehtoistoimijoina on Hasarin mielestä merkittävä voimavara. Var-

SPEKin uuden toimitusjohtajan Marko Hasarin mielestä voimavaroja ei järjestökentässä kannata uhrata turhalle kilpailulle eikä tarpeettomalle vastakkainasettelulle. Niukkenevien viranomaisvoimavarojen rinnalla tarvitaan vapaaehtoiset voimavarana.

sinkin kun kansalaisilla on vahva luottamus järjestötoimijoihin. ”Lainsäädännössä on kehitettävää, jotta turvallisuudessa toimivilla on selkeät toimivaltasuhteet reagoida riittävän nopeasti erilaisissa tilanteissa.” ”Omasta säädösvalmistelukokemuksestani uskon olevan apua tuomaan esille SPEKin edustaman näkökulman.” ”Vapaaehtoissektorin merkitys erityisesti vähenevän ja vanhenevan väestön alueilla pitää tunnistaa ja tunnustaa. Niukkenevien

Suposta SPEKiin Oikeustieteen maisteri Marko Hasari, 43, tuli vuoden 2010 alussa hallintojohtajaksi SPEKiin. Hän on toiminut nyt vt. toimitusjohtajana. ”Kuunteleva, perusteltuja mielipiteitä ja ihmisiä kunnioittava”. Sellaiseksi uusi toimitusjohtaja kuvailee itseään. Ennen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöä hän oli Suojelupoliisin palveluksessa ensin operatiivisena lakimiehenä ja sittemmin hallintopäällikkönä. Hän on palvellut myös puolustusministeriössä hallitussihteerinä ja Puolustusvoimissa operatiivisena sotilaslakimiehenä. Hasarin erikoisosaamiseen kuuluu kriisi- ja valmiuslainsäädäntö. Hasari on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Vapaa-aika on kulunut lasten harrastusten parissa, mutta kuntoliikunnan lisäksi kiinnostaa etenkin poliittinen ja sotahistoriallinen kirjallisuus. Nyt on yöpöydällä menossa FBI:n historiaa käsittelevä teos. Marko Hasari on kotoisin Kuusankoskelta.

10·2014

viranomaisvoimavarojen rinnalla tarvitaan vapaaehtoiset voimavarana.” Hasari muistuttaa myös, että maaseutu alueilla merkittävä väestönosa ovat myös vapaa-ajan asunnoissa käyvät ihmiset.”

Laajentuva turvallisuuskäsite Marko Hasari muistuttaa myös turvallisuuden laajentumisesta. ”Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja on häilyvä. Tähän vaikuttavat niin luonnonilmiöt, onnettomuudet kuin rikollisuuskin, toisin sanoen laaja turvallisuuskäsitys”, hän toteaa. ”Ilman kansalaistoimijoita turvallisuusjärjestelmämme jäisi kovin vajaaksi. Siksi onkin oleellista, miten esimerkiksi palokuntatoimintaa voidaan tulevaisuudessa kehittää; jäsenmäärää kasvattaa muun muassa nuoriin panostamalla, koulutusta tehostaa ja siten satsata toimintavalmiuteen ja -kykyyn. Sisäinen muuttoliike, maahanmuutto ja väestön ikääntyminen vaikuttavat siihen, että eri alueiden turvallisuuden palvelutarpeet muuttuvat ja poikkeavat toisistaan.” Järjestöillä on hänen mielestään esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvissä asioissa tärkeä merkitys kotouttamisessa ja sitouttamalla heidät toimintaan. Siten voidaan ehkäistä sisäisen turvallisuuden riskejä. ”Maahanmuuttajat voivat olla merkittävä

voimavara myös maaseutualueiden turvallisuuden toimijoita.”

Puolustusvoimat antaa virka-avun Puolustusvoimien kanssa tehtävän yhteistyön virka-avun antajana hän näkee tarpeellisena. Sen sijaan johtovastuu näissä tehtävissä on selkeästi pidettävä siviiliturvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla. ”Ja jos pidetään huolta sotilaallisen maanpuolustuksen voimavaroista, on huolehdittava myös muun muassa väestönsuojelusta.” Väestönsuojaamisen uhkakuvat hän näkee toisenlaisina kuin historiassa. ”Mahdollinen sodankäynti voi olla nopeatempoista, esimeriksi ohjusiskuin tapahtuvaa. Myös tietoverkon haavoittamisuhat ovat nykyajan riskejä.” Väestönsuojien tarpeesta pitää myös hänen mielestään puhua. Erityisesti olemassa olevienkunnossa pitämisestä. ”Varautumisen viestintää on syytä tarkastella erityisesti niin, että hyödynnämme paremmin sosiaalista mediaa.”

Onnettomuuksien ehkäisy säästää Onnettomuuksien ehkäisy on Marko Hasarin mielestä kustannustehokasta toimintaa.

Osa ei halunnut nimeään julki ”SPEKn hallituksen asettama työvaliokunta sekä myöhemmässä vaiheessa koko hallitus päättivät yksimielisesti, ettei toimitusjohtajaksi hakeneiden nimiä julkaista. Tämä siksi, että hakijoiden joukossa oli henkilöitä, jotka eivät nykyisten työtehtäviensä tai muusta syystä halunneet nimeään julkisuuteen. Koska kyse ei ole viranhausta, ei velvoitetta nimien julkaisuun myöskään ole”, hallituksen puheenjohtaja Juha Hakola sanoo. ”Hallitus on valinnut tehtävään hakeneista henkilöistä Marko Hasarin, joka täytti hallituksen näkemyksen mukaan parhaiten toimitusjohtajalle asetetut pätevyysvaatimukset.” ”Hakuprosessissa haastateltiin 43 hakijasta kymmenen, joista viidestä henkilöstä tehtiin soveltuvuusarvio. Hallitus kuuli hakuprosessia valmistelleen johtavan konsultin arviot hakeneista henkilöistä sekä haastatteli soveltuvuustesteissä olleet viisi hakijaa henkilökohtaisesti. Hallituksella oli myös käytettävissä perustiedot kaikista 43 hakijasta.” Lopullinen valinta syntyi sisäisten keskustelujen sekä äänestysten jälkeen.

”Miten voimme osoittaa sen. Siinä on suurin kysymys.” SPEKin jäsenistö voi Marko Hasarin mukaan laajeta esimerkiksi turvallisuusalalle tai sosiaali- ja terveysalalle. ”Jäsenjärjestön lisääminen ei ole välttämätöntä. Tärkeitä ovat myös hyvät ja toimivat

kumppanuudet.” Esimerkiksi hän ottaa taannoin SPEKin jäsenyydestä luopuneen Kuntaliiton, jonka kanssa toimii hyvä yhteistyö. ”Myös Sopimuspalokuntien Liitto on meille tärkeä kumppani, jonka näkisimme mieluusti myös jäsenjärjestönämme.”

Rauhallista Joulua ! 10·2014

Hälytysmäärät ennallaan ilotulituskiellosta huolimatta Pelastusammattilaiset pitävät kaupunkien keskustojen ilotulituskieltoa hyvänä ratkaisuna, vaikkei kielto näykään hälytystehtävien määrässä. Suurten kaupunkien keskustojen ja suurimpien puistoalueiden ilotulituskielto ei ole vähentänyt merkittävästi pelastuslaitoksen tehtäviä uudenvuoden aattona. ”Tilastollisesti merkittävää ilotulituksen vähenemistä kieltoalueiden jälkeen ei ole tullut. Ilotulittaminen siirtyy toisaalle, tulitteita myydään yhtä paljon”, Helsingin pelastuslaitoksen palomestari Seppo Sihvonen summaa. Hänen mukaansa ilotulitteiden käyttö on kuitenkin rauhoittunut kieltojen myötä. ”Kaupungin alueella olemme havainneet, että ilotulitteista aiheutuvat haitat ovat vähentyneet. Toki siellä edelleen on yksi kansalaisia kovasti askarruttava kysymys eli ympäristöhaitat, ääni- ja roskaamiskysymykset, mutta ne eivät kuulu meidän toimivaltaamme”, Sihvonen sanoo. Pelastuslaitoksella tuetaan ilotulituskieltoa. ”Näemme, että kielto on hyvä asia paikoissa, joissa on ihmiskeskittymiä.” Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen tehtävien määrä uudenvuoden aattona vaihtelee vuosittain hyvin paljon. Esimerkiksi viime vuodenvaihteessa kello 18–03 pelastustoimella oli tehtäviä 45, kun taas vuodenvaihteessa 2012–13 niitä oli vain 22. ”Viime vuodenvaihde oli lumeton, se selittää osaksi asiaa. Yhteinen nimittäjä tehtäville ovat roska-astiat ja nuoriso”, Sihvonen luonnehtii. Sihvonen näkee positiivisena asiana sen, että kieltoalueiden myötävaikutuksesta ihmisten ymmärrys ilotulitteiden riskeistä on lisääntynyt. Pelastuslaitoksen kiire joulun pyhinä ja uutenavuotena on vaihtelevaa. ”Jouluaattona on ollut kuolemanhiljaista sekä sellaista, että ei olla käyty moneen tuntiin huilaamassa asemalla. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi sää ja pitkien pyhien asettuminen. Se voi olla puhtaasti sattumaakin, Sihvonen pohtii. Helsingin pelastuslaitos varautuu uuteen vuoteen siten, että kaikki sopimuspalokunnat ovat varikkovalmiudessa. Viime vuosina osa niistä on tehnyt partiointia oman varikon lähialueilla. Ilotulituskielto ei ole vaikuttanut myöskään kaupungin ensihoidon tehtäviin. ”Ei se ole tehtävämääriä ole vähentänyt. Ne ovat olleet koko ajan kasvussa. Onhan kielto

10·2014

Oulussa saa paukutella keskustassakin

voinut pudottaa niitä jollain tasolla, ja lisäys on voinut tulla muualta. Kokonaismäärässä se ei kuitenkaan ole näkynyt mitenkään”, ensihoitopäällikkö Kari Porthan arvioi. Uudenvuoden aatto on ensihoidossa vuoden kiireisimpiä aikoja. ”Vappu on vielä kiireisempi, mutta kyllä se niiden kiireisimpien päivien joukossa on.” Ensihoidon tehtävien kolmen kärjessä ovat samat kaatumiset, myrkytykset ja rintakivut kuin muinakin päivinä. ”Ne ovat ne kolme yleisintä, eikä uusivuosi tuo hirveästi muutosta. ” Alkoholinkäyttö näkyy myrkytysten määrässä. Viikolla väkijuoma ei näyttele hälytyksissä niin suurta roolia. ”On se sitten viina, huumeet tai lääkkeet, ne menevät siihen samaan koodiin. Asiakaskunnasta aika moni on jonkun päihteen vaikutuksen alaisena uutenavuotena.” Ensihoito lisää miehitystään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella yksiköllä uudenvuoden aattona. Ilotulituskielto on ollut voimassa myös Kuopiossa muutaman vuoden. Palomestari Kalevi Bruun Pohjois-Savon pelastuslaitokselta on kiellon kannalla. ”Se on todella hyvä asia. Meillä ei ole tilastoa uudesta vuodesta, mutta omien kokemuksieni mukaan kielto on turvallisuustekijä.” Bruunin mukaan kielto rauhoitti varsinkin Kuopion toria. ”Torilla on ollut paljon porukkaa, ja joskus sattui tapaturmia, kun torilla ammuttiin väkijoukosta raketteja. Roskaaminen on toinen asia. Keskustan alue oli aikoinaan aika karmean näköinen.” Tulipalojen määrässä kielto kuitenkaan ei näy, sillä Kuopion keskusta on kivitaloaluetta. ”Enemmän rakennuspaloja on ollut omakotitaloalueilla, kun raketti on lentänyt räystään alle.”

Oulussa uudenvuoden ilotulitus on toistaiseksi sallittu myös keskustan alueella. Ilotulitus on kiellettyä ainoastaan Rukan ydinkeskustassa, koska keskusta on lähinnä tiiviisti rakennettua, puupintaista majoituskompleksia. Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Tomi Honkakunnaksen mukaan pelastuslaitos teki muutama vuosi sitten laajan kartoituksen siitä, missä ilotulitteiden aiheuttamat pelastustoimen tehtävät sijaitsivat maantieteellisesti. ”Ne eivät tapahtuneet tässä ydinkeskustassa. Jos niitä oli, roska-astioiden paloa ja muuta vahinkoa, ne olivat eri puolilla kaupunginosissa, eikä keskusta erottunut siinä mitenkään.” Honkakunnaksen mukaan tuolloin kysyttiin myös poliisilta, missä se joutuu puuttumaan ilotulitukseen, eikä keskusta poikennut muusta alueesta. ”Aikaisemmin ilotulitusta ei ole ollut tarvetta lähteä kieltämään, uusi lainsäädäntö on riittänyt ja rauhoittanut tilannetta.” Uuden lain vuonna 2010 voimaantulleiden rajoitteiden mukaan alle 18-vuotiaalle ei saa myydä tai luovuttaa mitään ilotulitteita. Myös suojalasien käytöstä tuli pakollista. Honkakunnas kertoo, että viimeisin vuoden vaihtuminen keskustassa oli kuitenkin erittäin huolestuttava. Hän kertoo olleensa katsomassa Oulun kaupungin järjestämää ilotulitusta. ”Siinä yhteydessä oli aivan järjetöntä käyttäytymistä ilotulitteiden kanssa. Ehkä nyt tämä tuleva uusivuosi katsotaan, ja jos edelleen tulee negatiivista palautetta, sitten taas pitää lähteä käyttämään pykäliä ja kielletään ilotulitus ydinkeskustassa.” Honkakunnas todisti monia vaaratilanteita uudenvuoden juhlinnassa. ”Saatetaan paukuttaa päihtyneenä sellaisten katujen varrella, jossa kulkee ihan sen sytytetyn ilotulitteen vierestä henkilöitä. Ei ymmärretä varoittaa. Se aiheutti vaaratilanteita.” Honkakunnas sanoo, että ihmisten käyttäytyminen voisi olla yksi peruste kieltää ilotulitus keskustassa. ”Ei voida sanoa, että sitä pitäisi kieltää pelastustoimelle aiheutuneiden hälytystehtävien takia, koska niitä on kuitenkin aika marginaalisesti. Vaaratilanteita tuntuu olevan vähän liikaa. ” Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Kimmo Kaisto

VIERAANAMME Kirjoittaja Juhani Jyrkiäinen on Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja

Nuohoojat tulipaloja ehkäisemässä Ennen vanhaan tulen käyttö kotitalouksissa oli luontaista ja tulen käyttöön liittyvät taidot periytyivät sukupolvelta toiselle. Tänä päivänä tulisijojen käyttäjillä ei välttämättä ole samaa tietämystä kuin ennen. Asuinrakennuksissa on nykyään melkoinen määrä erilaista tekniikkaa, jonka hallinta on välttämätöntä, jotta asuminen olisi turvallista. Asuinrakennuksen ilmanvaihto ja tulisijan toiminta ovat käsi kädessä toimiva kokonaisuus. Myös tikkaiden ja kattoturvatuotteiden turvallisuus on kiinteistön omistajan vastuulla.

Uuden menetelmän mukaisia tarkastuksia puoltaa myös juuri ilmestynyt Tampereen teknillisen yliopiston selvitys tulisijojen savukaasujen lämpötiloista todellisissa käyttöolosuhteissa. Tulisijasta lähtevien savukaasujen lämpötilat olivat useissa tulisijoissa korkeampia kuin mitä tulisijan CE-merkinnässä ilmoitettu lämpötila ja joissakin kiukaissa kyseiset lämpötilat olivat pitkiä aikoja korkeampia kuin turvallisuustestin korkein lämpötila. Lisäksi savupiipun veto oli kaikissa tulisijoissa korkeampi kuin tulisijan ilmoitettu veto.

Tulisija- ja savuhormivalinnoissa kannattaa olla jo heti suunnittelun alkuvaiheessa yhteydessä paikalliseen nuohoojaan, joka varmasti kertoo mielellään kuhunkin rakennus- tai saneerauskohteeseen sopivan tulisija-savuhormiyhdistelmän. Hankinnassa on tärkeää ottaa huomioon, että tulisijasta lähtevien savukaasujen lämpötila ei ylitä sitä, minkä savupiippu on suunniteltu kestämään. Lisäksi tuotteet on asennettava asianmukaisesti. Nuohooja opastaa myös, mitä muita käytännön asioita tulee ottaa huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi tulisijan puhdistettavuus ja sijoittelu paloturvallisuuden ja energiatehokkuuden näkökulmasta, oikea puun poltto sekä polttopuiden varastointi.

Heikoin lenkki turvallisuusasioissa lienee kuitenkin ihminen, siis rakennuksen loppukäyttäjä. Tarvitaankin entistä tehokkaampaa valistusta sekä neuvontaa palonehkäisytyön avuksi. Tätä tärkeääsektoria hoitavat pelastusviranomaiset ja nuohoojat omassa työssään. Valistuksen ja neuvonnan kautta vahvistetaan sitä lenkkiä, josta asukas on itse vastuussa. Valistus- ja neuvontatyö korostuvat erityisesti kohteissa, joissa huomataan, että toimintatavoissa on korjattavaa.

Nuohous ei ole pelkästään tuhkan ja noen poistamista tulisijoista ja savuhormeista. Ammattitaitoinen nuohooja tarkastaa myös laitteiston kunnon ja osaa palamisjätteen perusteella opastaa asiakasta laitteiston käytössä. Nykypäivänä nuohoojaa voisi varmasti käyttää enemmänkin hyödyksi paloturvallisuusasioissa, onhan hänellä jo pitkien perinteiden tuoma kokemus ja tietämys laitteistojen toiminnasta. Nuohousalan Keskusliitto on kouluttanut kokeneita ammattitutkinnon suorittaneita nuohoojia tekemään erilaisten mittalaitteiden avulla uudenlaisia, lakisääteistä laajempia tulisijojen ja savuhormien tarkastuksia. Uuteen tulisijojen ja hormien kuntotarkastusmalliin sisältyy toimintatesti, jossa tulisijan ja savuhormin toimintaa tarkastellaan ja mitataan normaalin lämmityksen aikana. Ennen lämmitystä selvitetään savuhormin tiiveys ja tarkastuksen aikana mitataan muun muassa savukaasun lämpötila, tulisijan päästöt, hormin vedon määrä ja pintalämpötiloja. Kaikki havainnot todennetaan mittalaitteiden antamilla tuloksilla. Tällä ainetta rikkomattomalla menetelmällä saadaan entistä tarkempaa tietoa esimerkiksi metallisten savuhormien eristeiden kunnosta.

Toisaalta nuohoojan ja pelastusviranomaisen ei pidä kuitenkaan unohtaa antaa positiivista palautetta asiakkaalle, kun hän on toiminut oikein niin paloturvallisuuden kuin energiatehokkuudenkin kannalta. Kannustus lisää motivaatiota. Teknistymisen pyörteissä normaaleja arjen rutiineja pyritään helpottamaan erilaisin teknisin sovelluksin. Sovellukset ovat helposti ladattavissa laitevalmistajien ylläpitämistä verkkokaupoista. Helppous ja helppokäyttöisyys, siinä ovat tämän päivän trendejä. Arjen rutiineista vastuu lankeaa ehkä turhankin helposti näiden ”elämää helpottavien” sovellusten vastuulle. Ympäristön tarkkailu ja ympärillä tapahtuvien asioiden havainnointi muuttaa muotoaan. Vaarana lienee turtuminen reagoimaan ympärillä esiintyviin epäkohtiin liiallisen ohjauksen seurauksena. Palo- ja henkilöturvallisuuden kokonaisvaltaiseen hoitamiseen ei ole yksinkertaista sovellusta, vaan vastuu on edelleen ihmisellä itsellään. Siksi ihmisiä pitääkin jatkossa aktivoida erilaisten kampanjoiden ja viestinnän avulla, jotta he joutuvat itse miettimään toimintamalleja mahdollisten onnettomuuksien varalle. Tästä paloturvallisuusviikkoon sisältyvä Oma paloharjoitus -kampanja on oiva esimerkki. Eri järjestöjen yhteistyöllä saadaan varmasti tulevaisuudessakin hyviä tuloksia paloturvallisuuden edistämiseksi.

10·2014

NH90 soveltuu myös öljyntorjuntaoperaatioihin. Tässä lastiksi on tulossa 1300 kilon paketti Expander-öljyntorjuntapuomia. Kuva: Puolustusvoimat.

Virka-apua ilmasta Teksti ja kuvat: Kimmo Kaisto

Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonassa päivystää ympäri vuorokauden yksi NH90-helikopteri, joka tukee muita viranomaisia virka-aputehtävissä. Tarvittaessa mukana kulkee esimerkiksi tonnikaupalla öljyntorjuntapuomia rannikolle tai 2000 litraa vettä metsäpalon sammutukseen.

un Puolustusvoimien MI-8 -helikoptereille etsittiin seuraajaa, vaatimuksena oli helikopterin soveltuvuus myös pelastustoimintaan. Ensimmäiset NH90-kopterit saatiin Suomeen vuonna 2008 ja viimeinen 20:s tulee vuodenvaihteen jälkeen. Tuki muille viranomaisille on tärkeä osa Utin jääkärirykmentin tehtäviä kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen kriisinhallinnan lisäksi. Koptereihin liittyviä pelastusharjoituksia on järjestetty Kymenlaakson pelastuslaitoksen lisäksi myös Helsingin ja Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa. Oulussakin on käyty. Yhteistyötä tehdään myös Rajavartiolaitoksen, poliisin ja sairaanhoitopiirien kanssa. Pelastuspäällikkö Juha Tiitinen Kymenlaakson pelastuslaitokselta kertoo, että NH90koptereiden kanssa on harjoiteltu siitä lähtien, kun kalusto saapui Suomeen. ”Pelastusharjoituksia on vuosittain yksi tai useampi. Kerran olemme siirtäneet kopterilla joukkoja sekä kalustoa. Olemme harjoitelleet myös pelastamista helikopterionnettomuuden varalta. Yhden palomestarimme vastuualueena on Utin kenttä ja ilmailutoiminta.”

10·2014

”Jos NH90:lle sattuisi onnettomuus, todennäköisin paikka olisi kotikenttä Utissa, koska siellä lennetään eniten”, pataljoonaupseeri, majuri Tero Tarkiainen kertoo. Utin uusi pelastusasema otettiin käyttöön marraskuussa 2013. Omat pelastustoimet olisivat jo pitkällä, ennen kuin apua tulisi ulkoa. ”Olemme pitäneet vuosittain lento-onnettomuusharjoituksen Kymenlaakson pelastuslaitoksen kanssa,” pelastusupseeri, yliluutnantti Antti Turunen kertoo. ”Suojaustasoon kuuluvat aina paineilmalaitteet, jos kopteri palaa tai tekee ”kovan laskun”. Alkutoimenpiteiden jälkeen komposiittipöly sidotaan sumutteena levitettävällä vahalla. Saastuneet varusteet laitetaan säkkeihin.”

Helsingin pelastuslaitoksen kanssa harjoiteltiin kesällä 2012 viemällä öljyntorjuntapuomeja luodoille. ”Mekin opimme harjoituksesta paljon ja saimme puomit luodolle oikein päin, Tero Tarkiainen kertoo. Helikopteripataljoonalle tuli 29 hälytystä virka-aputehtäviin vuonna 2013. Nämä johtivat yhteen lähtöön MD500-kevythelikopterilla ja 22 lähtöön NH90:llä. Kahden sammutustehtävän lisäksi oli kuusi henkilöetsintää ja 15 muuta tehtävää. Marraskuun 18. päivään mennessä vuonna 2014 on virka-aputehtäviin noustu 25 kertaa, kaikki NH90:llä. Sammutustehtäviä on ollut 3, henkilöetsintöjä 11 ja muita tehtäviä 11. ”Kevythelikopterilla voidaan tehdä virkaaputehtäviä pyydettäessä, mutta se ei ole päivystysvalmiudessa. Viranomaistehtävissä sitä voidaan käyttää esimerkiksi kiireettömissä kuvaus- ja aluetiedustelutehtävissä, kuten myrskytuhojen kartoittamisessa,” Tarkiainen valaisee.” Päivystävä NH90-kopteri on 30 minuutin toimintavalmiudessa virka-aikana klo 8–16. Muuna aikana miehistön on oltava työpisteellään kahdessa tunnissa. Miehistössä on kaksi Mahdollisten hätätilanteiden varalta Utin jääkärirykmentin sotilaspalokunnasta löytyy kolme vaahtoyksikköä ja uudenaikainen pelastusasema. Vuosittain on 50–60 hälytystä, joista kymmenisen ensivastetta. Omaan toimintaan liittyviä hälytyksiä on vähän.

Kopterin mahdollisuudet ja haasteet pelastusalalle Vuodesta 2008 on Utin jääkärirykmenttiin sijoitetut maavoimien uudet NH90-helikopterit nähty yhä useammin sinitaivaalla. Vuonna 2015 koptereista viimeisinkin saapuu Uttiin, jolloin kaikki hankitut 20 kopteria on otettu palvelukseen. Koptereita on käytetty ja käytetään jatkossa enemmän koko valtakunnan alueella päivin ja öin. Erityisosaamista viranomaisyhteistyöstä tai toiminnasta mahdollisessa kopterionnettomuuJuha Höök tutustuu dessa on kertynyt Kymenlaakson siihen, miten ihmiset pelastuslaitokselle sekä erityisesti saadaan turvallisesti ulos kopterista. Utin jääkärirykmentin sotilaspalokuntaan, joka osaltaan vastaa kopterien lentotoiminnan turvallisuudesta. Pelastustoiminnan kannalta uusi laitekokonaisuus tuo isoja haasteita. Mahdollisuudet hyödyntää koptereita osana pelastustoimintaa ja toiminta tavat mahdollisessa kopterionnettomuudessa tulisi saada valtakunnallisesti koko pelastusalan tietoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi tietouden levittämistä operatiiviselle päällystölle pelastus- ja puhdistustoiminnassa käytettävistä toimintamenetelmistä ja toimintaohjeista sekä tarvittavaa koulutusta, varustusta ja kalustoa. Pelastustyöntekijöiden työturvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan työmene-

telmien edelleen kehittämistä, jo olemassa olevan tiedon sekä käytännön osaamisen levittämistä koko pelastusalalle.

Komposiittirakenne ja omasuojajärjestelmät haasteina Erityisen tärkeätä on tiedostaa, että NH90:n hiilikuitukomposiittirakenne ja helikopterin nykyaikaiset omasuojajärjestelmät aiheuttavat vaurioituessaan uudenlaisia vaaroja sekä onnettomuuden uhreille, pelastushenkilöstölle, sivullisille sekä ympäristölle. On muistettava, että mahdollisessa onnettomuudessa kopterin sisällä saattaa olla jopa 20 uhria miehistöineen ja kuljetettavineen. Aiheesta löytyy siis jo runsaasti ammattiosaamista sekä tietoutta, mutta haasteena on sen hyödyntäminen valtakunnallisesti koko pelastusalalla. Yksi mahdollisuus jalkauttaa tämä tieto voisi olla NH90-kaluston monien pelastustoimen käyttömahdollisuuksien ja työturvallisuusriskien huomiointi osana Pelastusopiston palopäällystön ja alipäällystön perusopetusta. Lisäksi tulisi pohtia mahdollisuuksia nykyisen operatiivisen päällystön kouluttamista täydennyskoulutuksena. Juha Höök, paloesimies Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos

NH90-kuljetushelikopteri Max lentoonlähtöpaino Matkalento-/max nopeus Toimintasäde Pituus/leveys/korkeus Matkustamon sisäkorkeus Miehistö Polttoaineen kulutus Valmistusmaa

10600–11000 kg 250/305 km/t riippuu lastin ja polttoaineen määrästä 19,56/16,30/ 5,2 m 1,58 m 4 henkeä, max 16 matkustajaa n. 500 kg/t, polttoainetta max 2000 kg yhteiseurooppalainen

Kaksi akselturbiinimoottoria, ripustimet lisäpolttoainetankeille, estevaroitusjärjestelmä ja säätutka. Omasuojajärjestelmä, jäänpoistojärjestelmä. TETRA-radio ulkoisella antennilla (ei vielä kaikissa yksilöissä). Virve-käsikapula päivystyskoneessa aina mukana. Kypäränäyttöön liitetty lämpökamera ja valonvahvistimet, etsintävalonhoittimet. Pelastusvinssi, kuormakoukku – voidaan kiinnittää 3000 kiloa ulkoista kuormaa. Järkevä lasti 1000–1500 kiloa. 16 törmäyksenkestävää matkustajaistuinta ja 4 hengen miehistö. Koneeseen voi asentaa yhdeksät paarit. Matkustamossa on virransyöttö lääkintävarustukselle. Peräramppi ja kaksi liukuovea. Pääroottorin lavat ja pyrstöpuomin voi taittaa kokoon. Kuvassa NH90 noutaa vettä lammesta Rosoharjussa lähialueen metsäpalon sammuttamiseksi toukokuussa 2011. Bambi-bucket -sammutusvesisäiliöön mahtuu enimmillään 2000 litraa vettä. Suomessa vettä on aina lähellä. Operatiivisissa tehtävissä kyytiin voidaan ottaa pelastustoimen väkeä ja kalustoa. Kuva: Puolustusvoimat/Jaakko Ala-Hiiro.

ohjaajaa eli päällikkö ja perämies sekä pintapelastaja ja kuormamestari. ”Käytännössä olemme virka-ajan ulkopuolella ilmassa jo noin tunnin sisällä, sillä me

Ensimmäinen palveluskäyttöön otettava sotilashelikopteri, jossa on lujitemuovirakenne ja fly by wire -ohjausjärjestelmä (ohjaimista ei ole mekaanista yhteyttä roottoreille). Hyvä liikehtimään erityisesti pienillä nopeuksilla.

kaikki asumme lähellä”, Tarkiainen kertoo. Hän muistuttaa, että virka-apupyyntö kannattaa myös peruuttaa, jos tilanne muuttuu. Samalle päivälle voi osua neljäkin maastopa-

loa ja näin saadaan apu oikeaan paikkaan. Helikopteri sopii hyvin sammutustehtävään, kun ihmisiä tai omaisuutta on vaarassa ja palo ilmeisesti leviäisi ilman helikopteria. Maasto-

10·2014

NH90-kopterin omasuojajärjestelmät voivat olla riski pelastajille. Soihdut palavat vain muutaman sekunnin, mutta kuumuus on valtava. Omasuojajärjestelmät voivat laueta tulipalossa tai rajussa alastulotilanteessa. Ilmavoimilla on työn alla NH90-kopteria koskeva pelastus-cd. Edestä ja sivulta saa tarvittaessa ovet kokonaan pois. Selkeät merkinnät ja samat hätäpoistumiskahvat löytyvät myös koneen sisältä.

Yksi roottorin lapa painaa noin sata kiloa. Lavoille, moottorille ja vaihteistolle kertyy painoa noin 1800 kiloa. Suuren painon takia keskiosaa auki leikatessa mahdollisessa onnettomuustilanteessa runko on tuettava erityisen hyvin. Tilanne olisi harvinainen, sillä selkeästi merkittyjä hätäpoistumisteitä on edessä, keskellä ja takana. Vielä NH90-koptereille ei ole Suomessa sattunut edes läheltä piti -tilanteita. Kopteria on turvallisinta lähestyä etuviistosta, jolloin ei olla roottoreiden ja omasuojajärjestelmään kuuluvien soihtujen alueella. Koneen komposiittirakenne voi aiheuttaa ”jousi-ilmiön”, jolloin myös koneen pyrstö on vaarallinen. Päivystyshelikopterista löytyy muun muassa ensihoito- ja paarivarustus sekä pintapelastusvälineet. Järeämpää Medevac-ensihoitovarustusta ei kannata asentaa päivystyskopteriin. Päivystyskopteri voidaan tarvittaes sa tilanteen jatkuessa korvata kopterilla, joka on varusteltu paremmin kyseiseen tehtävään.

paloissa kopteri sopii vaikeakulkuiseen maastoon, jossa on sopiva vesistö lähellä. Muita tehtäviä voivat olla esimerkiksi lääkinnällinen ensiapu ja evakuointi, materiaalikuljetus ja nostotyöt sekä muiden viranomaisten kiireelliset kuljetustehtävät. Yhdellä tankkauksella voi lentää Rovaniemelle noin 2,5 tunnissa. Lento Rovaniemeltä Ivaloon kestää noin 1,5 tuntia. Utista Turkuun lentää 65–70 minuutissa. Pitkäkestoisiin tilanteisiin voidaan vaihtaa päivystyskopterin tilalle paremmin kyseiseen tehtävään varusteltu kopteri. Paikalle voidaan tuoda myös oma polttoaineajoneuvo. Ensimmäiset NH90-kopterit olivat perusversioita, joilla on saatu arvokasta kokemusta koulutuskäytössä. Kalustolla on takana jo kuusi tuhatta lentotuntia. Ensimmäisten koptereiden varustusta on alettu päivittää hankintasopimuksen mukaiseksi. Patria tekee muutostyöt Suomessa.

Uusi ohjeistus ilma-alusten käytöstä ”Puolustusvoimat osallistuu muun muassa NH90-koptereillaan pelastustoimintaan pelastuslain ja omien säädöstensä mukaisesti – osallistuu siis pelastustoimintaan, ei anna

10·2014

pelkästään virka-apua”, korostaa pelastusylitarkastaja Rami Ruuska sisäministeriöstä. ”Pelastustoimi käyttää ohjeistuksen mukaan ensisijaisesti Rajavartiolaitoksen koptereita silloin, kun niille on tarvetta. Puolustusvoimien kopterit soveltuvat parhaiten miehistön ja/tai kaluston kuljettamiseen sekä suurten maastopalojen sammuttamiseen. On kuitenkin huomioitava melko pitkä toimintavalmiusaika etenkin virka-ajan ulkopuolella.” ”Jos pelastustoimi tarvitsee helikopteria, otetaan yhteys meripelastuskeskus Turkuun (MRCC), joka koordinoi viranomaiskoptereita. Mikäli Rajavartiolaitoksen kopterit ovat varattuja, muutoin estyneitä tai muusta syystä on järkevää hälyttää Puolustusvoimien NH90, MRCC hälyttää ne ohjeistuksen mukaan. Tämä ”yhden luukun periaate” ja hälytysketju vahvistetaan lähiaikoina päivitettävässä ohjeessa ”Ilma-alusten käyttö pelastustoimen tehtäviin”. Pelastustoimessa varautuminen NH90kopteria kohtaavaan onnettomuuteen on nytkähtänyt hivenen eteenpäin. ”Pelastusopistolla on keskusteltu aiheesta. Juha Höök on tehnyt aloitteen, että kyseiset asiat huomioitaisiin muun muassa alipäällystön ja päällystön koulutusohjelmissa. Opera-

Akun navat saa helposti irti kytkimellä ulkopuolelta. Ohjaamossa on master cut off -kytkin, joka katkaisee sekä virrat että polttoaineensyötön. Polttoaine on kopterin lattian alla erillispusseissa enintään 2000 kiloa.

tiivisen henkilöstön osalta varautuminen sekä koulutukset menevät eteenpäin työpaikkakoulutuksena ja niistä vastaa kyseinen pelastuslaitos. Valtakunnallisesti asiaa voidaan viedä eteenpäin esimerkiksi pelastuslaitosten kumppanuusverkostossa”, Ruuska kertoo. Majuri Tero Tarkiainen pitää ajatusta valtakunnallisesta koulutuspäivästä hyvänä. Poliisiammattikorkeakoulun kanssa yhteistyötä on jo tehtykin.

Onnettomuuksien määrän vähentäminen tavoitteena Helsingissä

Tehokkuutta ja säästöjä Teksti: Esa Aalto Kuva: Kimmo Kaisto

Helsingin pelastuskomentajana pari vuotta toiminut Simo Weckstén kiteyttää pelastuslaitoksen organisaatiouudistuksen siten, että kiireelliset tehtävät ovat välttämättömyys, mutta suurin säästö saadaan onnettomuuksien ehkäisyn puolella, kun toimenpiteet tehdään mahdollisimman oikein. Tätä strategiaa on viety eteenpäin. Tämän vuoden alussa pääkaupungin pelastuslaitoksen organisaatio muutettiin siten, että pelastustoimen osasto käsittää operatiivisen toiminnan ja onnettomuuksien ehkäisyn. Erityisesti muutos on koskenut palomestarien työtä. He tekevät nyt onnettomuuksien ehkäisyä lisäävää valvontatyötä. ”Uusi asia on herättänyt jonkin verran muutosvastarintaa, hämmennystä ja epävarmuutta. Myös vanhemmat palomestarit pystyvät oppimaan uusia asioita tai päivittämään ammattitaitonsa ajan tasalle”, pelastuskomentaja sanoo. Palomestarien uudella työnkuvalla tavoitellaan tehokkaampaa onnettomuuksien ehkäisyä ja siten niiden määrän vähentämistä. ”Käymme kuukausittain johtoryhmässä läpi sitä, miten olemme työssämme onnistuneet. Seuraamme toimintasuunnitelmien toteutumista ja ennen kaikkea taloutta.” Palomestarin virkoihin on rekrytoitu henkilöitä myös laitoksen ulkopuolelta. ”Haluamme tehtäviin eri taustan omaavia henkilöitä, joilla on kokemusta esimerkiksi valvontatehtävistä. Myös erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä kouliintuneet henkilöt ovat päteviä toimimaan suurempien kokonaisuuksien johtotehtävissä”, Weckstén sanoo. Helsingin pelastuslaitoksella halutaan nyt satsata entistä enemmän onnettomuuksien ehkäisytyöhön ja jatkossa se tulee näkyvämmin mukaan myös palomiehen työhön. ”Organisaatiouudistus ei ole niinkään vaikuttanut palomiehen työhön. Siihen vaikuttaa laitoksen tiukka taloudellinen tilanne”. Palomiehen työssä onnettomuuksien ehkäisyllä pitää komentajan mielestä tavoitella oikeasti vaikuttavuutta. Se ei ole pelkkää palotarkastusta, vaan siinä pitää käyttää paremmin hyödyksi esimerkiksi sosiaalista mediaa. ”Palomiehet ovat ansiokkaasti toimineet esimerkiksi turvallisuuskouluttajina”, Weckstén muistuttaa. ”Oleellista on nähdä se, mitä yhdellä henkilötyötunnilla saadaan aikaiseksi”. Pelastuskomentaja korostaa, että valmiusorganisaatiosta eikä vuorokautisesta työajasta olla luopumassa, mutta 24 tunnin työaikaa

Pelastuskomentaja Simo Weckstén vieraili virkakautensa aluksi kaikilla kaupungin paloasemilla. Malmin paloasemalla kuunneltiin mikä on komentajan viesti.

pitää käyttää tehokkaammin. Ei lisää työtä, mutta oikein suunnattua ja laadukasta. ”Erityisesti suuria tilanteita varten meillä pitää olla resurssit nopeasti käytössä.” ”Myös päivittäisiä onnettomuustilanteita varten pitää olla riittävä valmius. Tämän valmiusajan puitteissa työn sisältöä pitää kehittää.”

Päivystyksen muutos laski kuluja Operatiivista johtamisjärjestelmää on muutettu. Ylimmän tason päällikköpäivystys on entisessä muodossa lakkautettu. Myös muista johtotehtävistä leikattiin siten, että vähennettiin osastopäälliköiden määrä neljästä kolmeen. ”Olemme toteuttaneet sitä, mitä valtiovalta on säästövaatimuksissaan todennut”, Weckstén sanoo. Päällikköpäivystysjärjestelmää uusi komentaja rukkasi siten, että tehtävää hoitavat kokonaispalkkausjärjestelmässä olevat pelastuskomentaja (P1) ja pelastusjohtaja (P2). Varalla on P20-järjestelmässä neljä palomestaria hälytettävissä työehtosopimuksenmukaisin korvauksin. He tulevat tehtävään täydentämään P1- ja P2-tasoa.” ”Järjestelmä otetaan käyttöön suuremmissa tilanteissa, joissa tarvitaan johtamisvoimaa. Aikaisemmin enemmän väkeä sisältänyt järjestelmä otettiin käyttöön myös pienemmissä tehtävissä ja se aiheutti turhia kustannuksia. Päällikköpäivystäjillä oli vähän tehtäviä varallaoloaikana ja niistäkin useimmat hyvin pienimuotoisia ”, Weckstén sanoo. Päivittäisen pelastustoiminnan ja ensihoidon hän sanoo sujuvan hyvin Helsingissä. Hänen mukaansa onnettomuuksien ehkäisytyöhön on uusien järjestelyjenkin jäl-

keen satsattu vasta vähän. ”Onnettomuuksien ehkäisyyn on satsattu vain viisi prosenttia koko henkilötyömäärästä ja edellisvuoteen siinä on ainoastaan puolen prosentin kasvu. Operatiiviseen toimintaan käytetään henkilötyömäärästä yli 60 prosenttia.” Komentaja kiistää, että onnettomuuksien ehkäisytyön lisääminen oli pois operatiivisesta työstä. ”Operatiiviseen osaamiseen ja suuronnettomuusvalmiuden parantamiseen tarvitaan täydennyskoulutusta ja siihen tullaan satsaamaan. ”Päivystämisjärjestelmän muutos oli paikallaan, koska ei ollut järkeä, että päivystävät päälliköt toimivat automaattikeikoillakin palomestarien varamiehenä.” ”Palomestareilta ei ole otettu työaikaa valmistelutöistä. Turhaa varallaoloaikaa sen sijaan on karsittu. Myös tarpeettomat ylityöt on karsittu. Nämä ovat kustannuksiltaan raskaita järjestelmiä. Esimerkiksi yksi automaattikeikka on maksanut jopa 30 000 euroa”, Weckstén sanoo. Hän myöntää, että uudistuksen läpiviennissä viestinnässä on varmasti parannettavaa, sillä väärätiedot ja käsitykset saavat liikaa sijaa.

Pienillä muutoksilla paljon aikaan ”Pienillä muutoksilla saadaan paljon aikaan. Olemme koulutuksella ja tehtäviä tarkistamalla päässeet paljon eteenpäin”, Wecksten painottaa. Helsingin pelastuslaitoksella työskentelee tällä hetkellä parikymmentä palomestaria. Kukaan heistä ei työskentele pelkästään vuorossa.

10·2014

Helsingissä palomestarin tehtävät eivät ole myöskään sidottuja virkaan, vaan palomestarin työtä voi tehdä pätevyytensä mukaan myös ilman palomestarin virkaa. Sillä ei ole ollut vaikutusta esimerkiksi ansiotasoon. Simo Weckstén on puhunut myös nopeammasta toimintavalmiusajasta ja turvallisuuden tunteesta. ”Nykyistä toimintavalmiusaikaa ei voida olennaisesti nopeuttaa ilman merkittäviä lisäkustannuksia, vaan sen puitteissa pitää toimia ja se on hyvällä tasolla. Nopeampi valmius maksaa, puoli minuuttia tarkoittaa jopa useiden miljoonien eurojen kustannusta.” ”Jokainen vastaa omasta turvallisuudestaan. Pelastusviranomainen tulee paikalle, kun vahinko on jo sattunut. Emme saa antaa väärää mielikuvaa kaikkivoipaisuudestamme. Kotona ja omassa ympäristössään moni toimii turvattomasti. Tosin Helsinki voidaan tilastollisestikin osoittaa turvalliseksi asuinympäristöksi. Simo Weckstén puhuu lämpimästi tutki-

mustiedon merkityksestä. Vain sen avulla työhön saadaan vaikuttavuutta. ”Valtakunnalliset tutkimus- ja kehittämishankkeet eivät ole olleet tehokkaita, koska niistä on puuttunut kokonaan koordinaatiovastuu. Meidän pitää löytää sellaista tutkimustietoa, joka auttaa meitä parantamaan ihmisten turvallisuutta. Ei ole tarkoituksenmukaista tutkia pelkästään pisarakokoja, vaan sitä, mitkä ovat oikeasti vaikuttavia toimenpiteitä onnettomuuksien ehkäistytyössä.” Paloprofessorinkaan työ ei hänen mielestään ohjaa tämän tiedon äärelle. ”Se on enemmänkin rakenteellista paloturvallisuutta. Se on toki tärkeää tutkimustyötä, mutta ei anna tutkimustietoa pelastustoimen ennaltaehkäisytyöhön.” Ennaltaehkäisevään työhön eivät hänen mielestään auta myöskään sprinklerit tai auton turvatyynyt. ”Ne vaikuttavat vasta sitten, kun vahinko on jo sattunut.” Wecksténiä viehättääkin se, miten saataisiin

Yksittäistapauksissa pahaa mieltä ”Helsingin pelastuslautakukunnan jäsenet tapasivat henkilökunnan edustajia ja keskusteluissa tuli esiin joitain yksittäistapauksia, missä henkilö on kokenut, ettei häntä ole huomioitu oikealla tavalla kun esimerkiksi organisaatiouudistusta on viety läpi ja se on synnyttänyt pahaa mieltä”, puheenjohtaja Mika Raatikainen kertoo. Hän huomauttaa, että työhyvinvointikyselyissä Helsingin pelastuslaitos on kaupungin keskiarvon paremmalla puolella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Työhyvinvoinnista on hänen mukaansa keskusteltu pelastuslautakunnassa, mutta työnjohdolliset asiat eivät Helsingin kaupungin johtosäännön mukaan kuulu pelastuslautakunnan käsiteltäviin asioihin. ”Olen keskustellut pelastuskomentaja Simo Wecksténin kanssa esiin tulleista mielipiteistä ja pelastuskomentaja tapasi keskustelumme jälkeen henkilöstön edustajat, mistä tapaamisesta laaditussa muistiossa käy ilmi, että jatkossa henkilöstön edustajat, luottamusmiehet tapaavat säännöllisesti pelastuskomentajan kuukausittain tiedonkulun edistämiseksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi.” ”Koska yhteiskunta elää ja vaatimukset myös pelastustoimen osalta ovat erilaisia kuin aikaisemmin, tarvitaan työn uudistamista. Organisaatiouudistusten yhteydessä kannattaa muistaa, että useat hallintoasiantuntijat ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että isomman organisaatiomuutoksen onnistumista ja vaikuttavuutta

10·2014

voidaan pätevästi arvioida noin kolmen vuoden kuluessa. On luonnollista, että pientä viilaamista joudutaan alkuun tekemään, että saadaan systeemit toimimaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Helsingissä ammattitaitoa ja halua riittää eli uskon homman toimivan. Yhteinen tahtotila Helsingin pitämiseksi mahdollisimman turvallisena on olemassa ja se on tärkeintä.” ”Helsingin kaupunki odottaa pelastuslaitoksen täyttävän sille asetetut tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla niillä resursseilla, jotka on annettu ja siinä pelastuslaitos on mielestäni onnistunut hyvin. Lisäbudjettiin saatiin noin 340000 euroa lisää, mikä toivottavasti hiukan helpottaa edes hetkeksi.” ”Kaupunkilaiset ovat brankkareistaan ja muusta pelastuslaitoksen henkilökunnastaan erittäin tyytyväisiä, mikä on käynyt ilmi erilaisissa haastatteluissa ja tutkimuksissa.” ”Palomestarien ennaltaehkäisytyö on osa sitä toimintaa, mitä kaupunki odottaa ilman muuta. Ennaltaehkäisy on vaikuttavuuksiltaan ehkä vaikeammin mitattavaa kuin joku muu työ, mutta pidän sitä varsin tärkeänä. Jokainen ennalta estetty onnettomuus on voitto sinänsä”. ”Nykyisillä järjestelyillä en usko, että sillä on haitallisia vaikutuksia operatiivisten tehtävien hoidolle. Jos meillä olisi enemmän rahaa, voisimme satsata myös pelastustoimeen.” ”Mutta kun asiat menevät pieleen, viulunsoitto ei auta. Silloin tarvitaan nopeaa, pätevää ja osaavaa toimintaa.”

aikaiseksi yhteistyötä käyttäytymistieteisiin. ”Voidaanko sellaisesta tutkimustiedosta saada apua onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn.” Turvallisuustiedon juurruttamisessa kolmannella sektorilla on hänen mukaansa myös ehdottoman tärkeä merkitys. ”Toivoisin, että kaikki tärkeät vapaaehtoistoimijat saataisiin pelastustoimen sateenvarjon alle. Ketään ei saa laittaa tässä mielessä vastakkain. Jokaisella on oma tärkeä rooli, niin esimerkiksi sopimuspalokunnilla kuin vaikkapa Martta-järjestöllä.” SPEKin hän näkee tässä tärkeänä kokoavana voimana. ”Pelastustoimessa toimivilla ammattilaisilla ja vapaaehtoisilla on hieman samanlainen ongelma. Oikeaa työtä on vain se, kun saa ajaa pillit ulvoen ja tehdä keikkaa. Tärkein työ tehdään kuitenkin muualla. Ja se työ pitää saada houkuttelevaksi ja osoittaa sen vaikuttavuus.”

Työhyvinvointi kunnossa tutkimuksen mukaan Pelastustoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sanoo, että Helsingin kaupungin työhyvinvointitutkimuksen mukaan pelastuslaitoksen työhyvinvointi on rakennus- ja ympäristötoimen virastojen ja laitosten keskiarvoa parempi. ”Keskustelua asiasta syntyy toki aika ajoin.” ”Seuraan tilannetta aktiivisesti ja otan komentajan kanssa puheeksi, jos asia nousee esille”, Sauri sanoo. Mitä Helsingin kaupunki pelastuslaitokseltaan ja sen toiminnalta odottaa ja edellyttää? ”Kaupunkilaisten turvallisuuden varmistamista sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisytyöllä että hälytystilanteissa.” Pelastuslaitoksen uusi organisaatio ja sen mukanaan tuomat uudet tehtäväkuvat miellyttävät apulaiskaupunginjohtajaa. ”Ennaltaehkäisyn ja riskienhallinnan aseman vahvistaminen uudessa strategiassa ja sen mukaisessa organisaatiossa on juuri sellaista toimintaa, jota kaupunki odottaa, toivoo ja edellyttää pelastuslaitokseltaan.”

Työhyvinvointikyselyn tuloksia odotellessa Helsingin pelastuslaitoksella on seurattu ja tutkittu tarkoin työhyvinvointia, ja pääluottamusmies, palomies Mikko Laineen mukaan tulossa olevan tuoreimman kyselyn tulokset antavat perustaa tuleville keskusteluille päättäjien ja johdon kanssa. Niitä odotetaan yleisesti mielenkiinnolla. ”Minulle luottamusmiehenä ei ole omilta edustettaviltani tullut viestiä epäasiallisesta kohtelusta tai muutoin huonosta työilmapiiristä. Ei ainakaan konkreettisia tapauksia. Yleisellä tasolla ehkä jotain, mutta sellaiseen on vaikea tarttua ilman tutkimustuloksia. Pääluottamusmies Mikko Laine edustaa Helsingin pelastuslaitoksella Suomen Palomiesliiton (SPAL) jäseniä, myös esimiehiä. Onnettomuuksien ehkäisytyö on tulossa laajemmin myös palomiesten työhön, mutta Laine epäilee, miten tämä saadaan mahtumaan nykyisten työtehtävien oheen.

”Operatiivista työtä on paljon Helsingissä. Palomiehet kokevat sen mielekkääksi ja siihen on orientoiduttu. Onnettomuuksien ehkäisytyön määrän lisäämiseen suhtaudutaan varauksellisesti. Ikääntyvän palomiehen urapolkutyönä se voi olla hyvä asia.” Se, että henkilöstö on ollut huolissaan pelastuslaitoksen ylityökiellosta, ei Laineen mukaan liity ylitöiden vähäisyydestä johtuvaan tulojen pienentymiseen, kuten julkisuudessa on virheellisesti väitetty. Tähän asiaan liittyen henkilöstö on huolissaan kaupunkilaisten turvallisuudesta ja omasta työturvallisuudestaan. Palkkausasiat ovat asia erikseen, vaikka epäkohtia toki niissäkin on. Hän ei osaa sanoa, mitä onnettomuuksien ehkäisytyön pitäisi olla, jotta se olisi mielekästä työtä. ”Se on toki tärkeää työtä, mutta sitä ei saa tehdä muiden töiden kustannuksella.”

Tarvitaan nykyaikaista henkilöstöjohtamista Varapääluottamusmies, asemamestari Ilpo Lehtonen sanoo, että huono työilmapiiri koskettaa koko henkilöstöä. ”Ongelmat johtuvat huonosta henkilöstöjohtamisesta. Asioita johdetaan, mutta ei ihmisiä.” ”Nykyaikaiseen henkilöstöjohtamiseen ei kuulu epäasiallinen käytös, kuten rähjääminen.” Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, että yhdessä johdon kanssa asiaan on tartuttu ja sovittu, että tulehtunutta tilannetta aletaan korjata. ”Kokoonnumme kuukausittain yhdessä johdon kanssa ja arvioimme tilannetta. Nyt on paikallaan rauhoittaa tilanne ja antaa kaikille mahdollisuus miettiä, miten asioita viedään eteenpäin ja mikä on erityisesti henkilöstön merkitys.” Työtyytyväisyys pitää Lehtosen mielestä saada kuntoon ja porukka tekemään entistä paremmin töitä.

”Ja on päästävä eroon pelon ilmapiiristä.” ”Toivon ja uskon, että nyt asiat otetaan tosissaan.” ”Onnettomuuksien ehkäisytyö on tärkeää, mutta se ei saa viedä liikaa aikaa operatiivisesta työstä. Sillä tiellä aletaan kaventaa toimintavalmiusaikaa. Onnettomuuksien ehkäisytyötä ei myöskään vastusteta, mutta nyt työhön liittyvä pisteiden keruu vie niin paljon aikaa, että se on pois muusta työstä. Mikään työ ei saa syrjäyttää toista työtä. Eikä hälytyksiä saada valvontatyöllä loppumaan”, Lehtonen sanoo. Pisteiden keruuta ei hänen mukaansa pidetä järkevänä, vaan se korostaa liiaksi määrää. ”On myöskin vaikea käsittää, mistä pisteet muodostuvat.” Ilpo Lehtonen ei itse vielä tee valvontatyötä, mutta kertoo työn olevan tulossa omiinkin töihin.

Aito vuorovaikutus auttaa Harjoitusaluemestari Asko Reinikainen toimii yhteistoiminta-asiamiehenä ja henkilöstön edustajana johtoryhmässä. Hän kertoo, että siellä on keskusteltu paljon organisaatiouudistuksesta. ”Tällä hetkellä kehitetään toimintasuunnitelman mukaisesti asioita. Uskon, että pystymme talon sisällä keskustelemalla hoitamaan asiat kuntoon.” ”Ei sellaista organisaatiouudistusta

ole varmaan koskaan tehtykään, joka ei herättäisi myös vastustusta”, hän sanoo. ”Aidon vuorovaikutuksen avulla päästään hyvään lopputulokseen. Meidän on ymmärrettävä toinen toisiamme.” Reinikainen ei tee varsinaista valvontatyötä, mutta on pitänyt Osaamiskeskuksessa muutamia pelastuspuolen kursseja kumppanuusvirastoille.

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet 040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

VA H I N G O S S A M U K A N A M

CMY

www.mediseam.fi

Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät • ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi

10.

Avausvuosi osoitti tarpeen

Itä-Suomen yhteinen tike jatkuu Viiden itäisen pelastuslaitoksen yhteinen tilannekeskushanke on osoittanut toimivuutensa. Sopimuskausi umpeutuu vuoden lopussa, mutta itse toiminta ei pääty siihen. Yhdenmukaistaminen on avainsana, jolla toimintaa on viety eteenpäin. Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pelastuslaitosten yhteinen tilannekeskus ISTIKE (Itäja Kaakkois-Suomen pelastuslaitosten tilannekeskus) aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Tilannekeskuksen päivystystä hoidetaan viikon vuoroissa kussakin pelastuslaitoksissa. ”Yksittäisen laitoksen ei kannata tilannekeskusta perustaa. Pienet laitokset voivat lyödä hynttyyt yhteen ja sillä saavutetaan toiminnallista ja taloudellista etua”, Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka sanoo. Hän luettelee yhteisen tilannekeskuksen kolme tehtävää, joista tärkein on pelastustoimintaa johtavan viranomaisen tukeminen. ”Tilannekeskuksessa seurataan mahdollisimman laajasti eri lähteistä, mitä liki miljoonan asukkaan alueella tapahtuu ja pyritään ennakoimaan tilanteita, joilla on vaikutusta pelastustoiminnan tehtäviin. Tilannekeskus auttaa myös kuntien kriisijohtamisen tukemisessa.” Itäinen alue käsittää myös laajan rajaalueen Venäjälle. ”Ensimmäinen vuosi on ollut uuden oppimista. Alkuaikana hienosäätäminen toi omia toiminnallisia haasteita. Toiminnan vakiinnuttua on tilannekeskus osoittanut toimintakykyään. Kesä ja syksy ovat osoittaneet tilan-

10·2014

nekeskukselle olevan tarvetta. Paljon on tullut esille ideoita toiminnan kehittämiselle, mutta jatkuva toimintamallin muuttaminen sotkee perusajatusta. Kehittämiset tullaan ottamaan myöhemmin esille”, Lokka kertoo.

Yhteistyötä ilman rajoja Itäisillä alueilla on jo pidempään tehty yhteistyötä esimerkiksi hankinnoissa. Tilannekeskusyhteistyö on ollut ikään kuin jatkoa tälle. ”Jokaisella laitoksella on ollut omat johtokeskuksensa, joten on ollut helppoa muuttaa niiden toiminta tilannekeskuksen tarpeita vastaaviksi.” ”Ajattelutavan muutosta tämä on edellyttänyt.” Toiminnan rakentamista varten laitoksilla on ollut yhteinen kehitystyöryhmä. Pelastusjohtajat ovat päättäneet toiminnan linjaukset. Yhteinen resurssi on ollut yhteinen projektipäällikkö, valmiussuunnittelija Pasi Markkanen Pohjois-Karjalasta. ”Tärkeintä on ollut yhdenmukaistaa viiden laitoksen toimintamallia, niin johtamisjärjestelmän, viestiliikenteen kuin pelastustoiminnan osalta”, Lokka ja Markkanen sekä kehitystyöryhmän jäsen Etelä-Savon pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti kertovat. ”Voi tässä nähdä hyötynä senkin, että joka viides viikko laitoksissa harjoitellaan pelastustoimen johtokeskustyöskentelyä.” Ja kun syntyy suurempi tilanne, siihen on olemassa valmis järjestelmä, jossa saadaan tukea toiselta laitokselta, joka tuntee yhteiset toimintamallit. Aluerajoista riippumatta tehtäviin voi mennä lähin, tarkoituksenmukainen pelastusyksikkö. Muutoinkaan ei aluerajoista ole piitattu ja resursseja saadaan tarpeen vaatiessa käyttöön kenttätyöhön. ”Sisältö ohjaa yhteistyöhön”, Lokka sanoo.

ISTIKE onkin ollut yhteisen laitoksen idea. Vain hallinnolliset rajat ovat säilyneet. Tärkeää toiminnan toteuttamisessa on ollut myös koulutus. ”Tilannekeskukseen liittyvää viesti- sekä tietotekniikkakoulutus ovat avainasemassa. Laitoksissa olevat kunkin osa-alueen erityisosaajat ovat kouluttaneet muita.” ”Tuottavuutta haetaan ja tämän avulla voidaan mahdollistaa vaikkapa yhteinen päällystöpäivystys”. ”ISTIKE-sateenvarjon alla olemme suunnitelleet myös yhteistyötä tulevaan KEJO- ja ERICA-järjestelmiin liittyen. Tarkoitus on hoitaa yhdessä näihin kokonaisuuksiin liittyviä tehtäviä. ISTIKEn toiminnasta on tehty pelastuslaitosten kesken toistaiseksi voimassa olevat sopimukset”, Lokka kertoo.

Yhdessä rakennettu järjestelmä Yhtenäisyyttä on haettu myös onnettomuuksien ehkäisyssä sekä poikkeusoloihin varautumisessa. ”Poikkeusolojen evakuointisuunnitelmissa ovat mukana myös alueen sotilaspiirit. Koko alueen resurssit huomioidaan ja niitä voidaan käyttää sen mukaan, mitä erilaiset uhkakuvien mukaiset tilanteet edellyttävät.” Yhteinen tilannekeskus antoi jo toiminnan alkuvaiheessa hyviä kokemuksia siitä, miten pelastustoiminnan johtaja sai nopeasti tietoa tehtäväänsä varten. Vaarallisten aineiden onnettomuudessa tilannekeskuspäivystäjä jakoi tarvittavaa tietoa, jotta tilannetta kentällä johtava palomestari pystyi reagoimaan nopeasti siihen, millaisin keinoin voidaan ryhtyä pelastustyöhön. ”Kun aika kuluu, tilannekeskuksessa työskentelevät oppivat ja rutinoituvat työhön. Toisaalta tasalaatuisuudesta huolehtiminen on haaste, koska järjestelmä on kiertävä. Siihen

Hälytys- ja viestintälaitteet

Pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti esittelee Mikkelin paloaseman johtokeskustilaa.

auttaa koulutus sekä monitorointi, jolla seurataan sitä, että esimerkiksi inhimillisen virheen kautta jonkin asia ei jää huomaamatta eikä tehtävä tekemättä.” Tilannekeskuksessa käytettävä tietojärjestelmä on syntynyt omana työnä. Sen on tehnyt Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella työskentelevä Mika Keränen. Muutoin tilannekeskuksissa käytetään hyödyksi muiden verkkosivuja esimerkiksi sähköverkon, puhelinliikenteen ja säätilatietojen osalta. Tilannekeskuksen päivystäjä saa myös sähköpostiin eri yhteistyötahoilta tietoja, joita hän voi hyödyntää työssään. ”Esimerkiksi liikenneonnettomuuden pelastustehtävissä tilannekeskus voi tukea tehtävää antamalla tietoa eri automerkkien turvalaitteista tai muista pelastustehtävään vaikuttavista asioista.” Kartat ovat myös tärkeä työkalu. Tilannekeskuksessa voidaan seurata esimerkiksi koko alueen pelastusyksiköiden sijoittumiset. Näin niitä voidaan tarjota tehtäviin, kun tilanne syntyy.

Yhteisen tilannekeskuksen kokonaiskustannukset ovat kahdelta vuodelta 176000 euroa. Palosuojelurahasto tuki hanketta 88000 eurolla. Hankkeeseen on saatu palonsuojarahastolta avustusta. Hankkeen nettokustannukset jaetaan hankkeessa olevien pelastuslaitosten kesken. ”Voi sanoa, että tämän ansiosta kukin laitos säästää viiden henkilötyövuoden verran palkkakustannuksissa eli arviolta 300000 euroa”, Seppo Lokka sanoo. ”Aluejaon muutoksella ei olisi saatu sen enempää säästöjä.” ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen uusi palvelurakennejärjestelmä (sote) tulee joskus ja sen toimintamallia ei vielä tiedetä. ISTIKE-malli voi olla vaikka yksi toimintamalli sote alueen toiminnassa. ISTIKE jatkaa toimintaa ja katsotaan mitä sote tuo tullessaan.”

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

Teksti ja kuvat: Esa Aalto

Työrukkasen antoisa projekti Pasi Markkasen kahden vuoden projekti saa jatkoa. Hän jatkaa projektin vetäjänä myös ensi vuonna. Hän on pitänyt ISTIKE-työtä mielenkiintoisena. ”Olen saanut perehtyä laitosten yhteistyöhön ja olla käytännön työssä kehittämässä ja toteuttamassa sitä”, käytännön työrukkaseksi omaa työtään kuvaileva Markkanen sanoo. ”Tämä on hyvä ja toimiva systeemi.” ”ISTIKE toimintaa on esitelty myös yhteistoimintaviranomaisille. Mitä se voi tuottaa ja olla hyödynnettävissä yhteistoimintaviranomaisilla. Samassa yhteydessä selvitetään se, mitä yhteistoimintaviranomaisella on annettavaa ISTIKElle.” Pasi Markkanen on työskennellyt palomiehenä ja opiskellut päällystötutkinnon. Hän on työskennellyt Pohjois-Karjalassa palomestarina, jolloin operatiivinen johtaminen on tullut tutuksi. ”Siitä on ollut hyötyä tässä tehtävässä, kun uutta johtamista tukevaa tilannekeskusjärjestelmää on rakennettu.” Haastavimpana hän pitää yhteistyön hakemista. ”Esimerkiksi viestiliikenteen yhtenäistäminen on ollut vaikeaa. Kyse on omista opituista tavoista ja järjestelmistä. Osittain myös tunnepuoleen liittyvistä asioista. Viesti- ja tietoliikenneasioita on käsitelty erikseen omassa alatyöryhmässä. ”Hyvä tahtotila on ollut luoda yhteistä ja kaikilla on tavoitteena ainoastaan hyvä lopputulos. Myös käytössä ollutta yhteisesti todettua parasta toimintamallia on otettu yhteisesti käyttöön.”

www.standby.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Kymenlaakson tilanne- ja johtokeskus tukee päivittäistä toimintaa Kun voimavarat ovat jo olemassa, niille voidaan suunnitella myös tarkoituksenmukaisempaa käyttöä. Resursseja voidaan ohjata esimerkiksi tukemaan päivittäistä toimintaa, erityisesti johtamista. Samalla töitä uudelleen järjestämällä pyritään luomaan uusia resursseja. Johtokeskustoimintaa on kehitetty Kymenlaakson pelastuslaitoksella niin, että laitoksen suurempien kaupunkien Kotkan ja Kouvolan paloasemille on perustettu samanlaiset tilanne- ja johtokeskukset. Pelastuslaitoksella on käytössä kahden P3:n järjestelmä. Kotkan paloasemalla on kärsitty huonosta sisäilmasta. Johtokeskus sijaitsi aikaisemmin alhaalla paloasemarakennuksessa, mutta maanalaisten tilojen jouduttua käyttökieltoon, oli johtokeskuksellekin mietittävä uusi paikka. ”Paloaseman tiloja uudelleen järjestämällä saimme rakennettua johtokeskukselle toimivat tilat, joissa myös palomestarit voivat tarvittaessa työskennellä”, kertovat palopäällikkö Jukka Ruuskanen ja viestipäällikkö Vesa Leinonen. ”Toimivaksi ratkaisun tekee myös se, että nykyinen johtokeskus toimii keskeisellä paikalla, sisääntulokerroksessa paloasemalla.” Kymenlaakson pelastuslaitos on osa viiden itäisen pelastuslaitoksen ISTIKE-hanketta, jossa mukana oleva laitos vastaa vuorollaan koko alueen tilannekeskustoiminnasta. Kymenlaakson vuoro on joka viides viikko. ”Tilannekeskuksemme avulla pyritään ensisijaisesti tukemaan operatiivisessa tehtävässä yksikön johtajaa.” ”Tilat ovat päivittäisessä käytössä työvuorossa normaalina sisäisenä tukitoimintana sekä tilanne- ja johtokeskuksena toiminnan niin vaatiessa. Tukitoimintaa tekevät vuorossa olevat asemamestarit ja palomestarit johtamisohjeen mukaisesti sekä virka-aikana käytettävissä oleva päällystö ja muu tehtävään sopiva henkilöstö.” ”Jos tulee sellainen tehtävä päivystysaikana, jossa tarvitaan erityisesti johtamiseen tukea, tulee pelastuslaitoksen toinen vuorossa oleva P3 mukaan tehtävään.” ”Hälytys saadaan napin painalluksella suoraan pelastusyksiköstä.” Viestintä hoidetaan pääosin Virven avul-

10·2014

Jukka Ruuskanen (vas.) ja Vesa Leinonen Kotkan paloaseman tilanne- ja johtokeskuksessa.

la, mutta viestinnän varajärjestelmä perustuu myös perinteiseen VHF-radioon, jonka tukiasemia on uudistettu. Ruuskanen ja Leinonen kertovat johtokeskustoimintaa kehitetyn nelisen vuotta. ”Palomestarit ovat työn ottaneet hienosti omakseen. Ymmärretään, että tämä on tärkeä tukityö. Etenkään, kun tähän ei saa tukea enää hätäkeskuksesta. Tällä toiminnalla saamme yhä enemmän ajettua sisään ideaa maakunnallisesta pelastuslaitoksesta.” ”Koulutus on tässä tärkeää ja erityisesti laitteistojen käytössä tarvitaan opetusta, jotta sitä osataan käyttää tarpeen mukaan hyödyksi”, Leinonen ja Ruuskanen sanovat. ”Koska ajatus on toteuttaa mallia yhtenäisestä pelastuslaitoksesta, päivystysvuoron voi hoitaa niin Kotkassa kuin Kouvolassa sijaitsevassa johtokeskuksessa. Oleellisinta onkin, että palomestarit osaavat työskennellä johtokeskuksessa ja hallitsevat siinä olevat laitteet ja ohjelmistot. Osaamistaso voikin tässä olla pulmallisin kohta.” Johtokeskus on osoittanut jo käyttökelpoisuutensa. Erityisesti myrskyissä johtokeskusta on käytetty hyvin hyödyksi. Tilanne- ja johtokeskus antaa mahdollisuuden myös varautua laajempia tehtäviä varten, jolloin sen voivat miehittää kuntien ja yhteistyöviranomaisten edustajat. Uuden tilannekeskuksen rakentaminen ja ohjelmistojen järjestäminen on maksa-

Kouvolan paloasemalla sijaitseva tilanne- ja johtokeskus.

nut noin 40000 euroa. Hyödyksi käytetään erityisesti pelastustoimen kenttäjärjestelmää PEKEä. Tärkeä työkalu johto- ja tilannekeskuksessa työskentelevälle henkilölle on näyttörivistöiltä esiin tulevat alueen kartat. Ne toimivat Leinosen mukaan hyvin ja karttaohjelmiston päivitys tapahtuu säännöllisesti. Kymenlaaksossa tilanne- ja johtokeskuksen ohjelmistoja on rakennettu paljolti omana työnä, jolloin on onnistuttu säästämään kustannuksissa. ”Myös väestöhälyttimien koesoitot ja käynnistäminen onnistuu tästä tilasta.” Teksti: Esa Aalto Kuvat: Esa Aalto ja Kympe

Varallaolon valvonta muuttui Pohjois-Savossa Itä-Suomen aluehallintovirasto on muuttanut kantaansa palokuntien varallaolojen määrän valvonnassa. Aluehallintovirasto puuttui Pohjois-Savon pelastuslaitoksen liian suuriin varallaolomääriin aiemmin tänä vuonna. Työaikavalvonnassa työsuojelu määritteli työaikalain nojalla, että pelastuslaitoksen työntekijöiden vuosittainen varallaolomäärä saa olla enintään 1650 tuntia. Perusteena oli, että varallaolon pituus ja toistuvuus eivät saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Monella palomiehellä varallaolomäärä täyttyi syksyn aikana ja muutamilla paloasemilla ei ollut enää riittävästi hälytyksiin lähtijöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Marraskuun lopussa Itä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti, että työsuojeluviranomainen ei enää sido kuormittavan varallaolon määrää mihinkään tiettyyn tuntimäärään. ”Muutoksen syynä oli se, että kunnallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa on saman sisältöinen määräys, joten työsuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa tämän säännöksen valvonnassa. Varallaolon kohtuuttomiin määriin ottaa kantaa tarvittaessa työnantaja- ja työntekijäliitot,” selvittää työsuojelun

vastuualueen johtaja Maija van der Weij Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Jatkossa työsuojelutarkastuksilla seurataan miten työtuntien, hälytysten ja varallaolon määrä vaikuttavat kokonaisuudessaan työntekijöiden kuormitukseen. Työnantajan pitää järjestää varallaolokäytännöt ja -määrät siten, että terveydelle mahdollinen vaara ja haitta pyritään ehkäisemään ennalta. Pelastusjohtaja Jukka Koponen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta on tyytyväinen aluehallintoviraston uuteen linjaukseen. ”Varallaolon suhteen on palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja paloasemilla on jälleen riittävä miehitys. Jatkossa kiinnitetään huomiota varallaolomäärään ja jokaisen työntekijän kanssa tehdään arvio miltä varallaolo sekä muut tehtävät tuntuvat. Työnantajan kuuluu tukea henkilöstön työssäjaksamista,” Koponen toteaa. Monet pelastusalalla työskentelevät kokevat varallaolon kuormittavaksi ja osa tekee varallaoloja mahdollisimman paljon, sillä se nostaa ansiotuloja. Varallaoloasioista on kerrottu Pelastustiedon numeroissa 7/2014 ja 8/2014.

Palo- ja pelastusautot

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

Nostolava-autot

Teksti: Mika Rinne

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Brankkariklubi Aurinkorannikolle Joukko Aurinkorannikolla aikaansa viettävää kolmannen iän pelastusalan ammattilaista perusti lokakuussa rekisteröimättömän yhdistyksen, jonka tarkoituksena on luoda mielekästä toimintaa palokuntahenkisten ihmisten keskuudessa. Yhdistykselle laadittiin säännöt, jotka määrittävät yhdistyksen tarkoitusperiä ja henkilöiden kelpoisuuden yhdistyksemme jäsenyyteen. Säännöt luotiin viitteellisiksi, jotta alaan läheisesti yhteyksissä olevien henkilöiden, kuten palokalustoliikkeiden edustajien liittyminen olisi mahdollista. Perustamiskokouksessa valittiin yhdistykselle klubimestari Bo Telenius, webmaster Matti Kovanen ja lippaanvartija Mauno Alasaari. Päätettiin perustaa yhdistykselle nettisivut, jotka toimivat tiedonvälittäjänä yhdistyksen asioissa. Yhdistyksen sivujen nettiosoite on brankkariklubi.suntuubi.com. Brankkariklubi toivottaa kaikki ammattiveljet ja –sisaret tervetulleeksi lomamatkalle Aurinkorannikolla ja tapaamaan klubilaisia.

Palokunta-asut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Olli-Pekka Ojanen kantaa huolta koko maan kattavan valmiuden säilymisestä

Säästöt vaikuttavat palvelutasoon Teksti: Esa Aalto Kuva: Janne Ruotsalainen

aloudellista niukkuutta jaettaessa pitää kaikesta huolimatta suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen. Pelastustoimen palvelutasosta on keskusteltava. Mistä kaikesta ollaan valmiita maksamaan? On turha puhua säästämisestä ilman palvelutason käsittelyä. Samoin ensin pitää puhua toiminnan sisällöstä ja vasta sen jälkeen rakenteista eli pelastuslaitosten lukumäärästä tai vastuutahosta. Nyt koko maan kattava pelastuksen valmiusorganisaatio ei sitä pian ole maaseutualueilla, jos siitä ei pidetä huolta ja harva-alueen muuttuvaa toimintaympäristöä huomioida. Pirkanmaan pelastusjohtajan Olli-Pekka Ojasen mielestä alalla on tarpeettomasti ruokittu negatiivista ilmapiiriä. ”Totta on, että taloudennäkymät ovat niukat. Ero aikaisempaan on se, että talouden suuntaviivat osoittavat alaspäin eikä lähiajan näköpiirissä ole muutosta ylöspäin. Mutta alan kehittämistä ei tule unohtaa, ei ankeinakaan aikoina. Tarvitaan myös toimintamme

10·2014

sisäistä tarkastelua ja muutoksia, jotka vastaavat taloudellista tilannetta pitkäjänteisesti.” Ojasen mielestä tämä tarkoittaa mahdollisuutta tarkastella asioita uudella tavalla. Hän luonnehtiikin tulevaa vuotta mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi. ”Nyt on aika miettiä pelastustoimen sisältöä. Sote-ratkaisu vaikuttaa ensihoidossa ja laajemminkin pelastustoimeen. Valtiovalta ilmaisi tahtonsa 11 tilannekeskuksen rakentamisesta, joista viisi tulee tehdä yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Mitä se vaikuttaa pelastustoimeen? Olemme uudistamassa strategiaa ja eduskuntavaalit ovat tulossa. Mahdollisesti seuraavassa hallitusohjelmassa lausutaan jotakin myös pelastustoimeen liittyvistä asioista.” ”Toivottavasti olemme hereillä, kun päättäjät valmistautuvat vaaleihin.”

Vanheneva väestö on yhteinen asia ”Suomen väestö vanhenee ja tämä on laaja asiakokonaisuus yhteiskunnassa. Meidän

pitää löytää yhteinen sävel sosiaalitoimen kanssa. Voi olla niinkin, että se koetaan liian pehmeäksi asiaksi. Asenteissa voi olla vikaa. Mutta näkisin enemmänkin, että emme ajattele työtämme riittävästi laajasti.” Ojasen mielestä strateginen päämäärä, ettei yhtään ihmisestä aiheutuvaa onnettomuutta satu, on kannatettava. ”Tästä näkökulmasta voimme hyvin kehittää toimintaamme, pyrkien vaikuttamaan kansalaisten turvallisuuskulttuuriin.” Hän ottaa esimerkiksi koulut, joissa tuleville polville annetaan turvallisuuskasvatusta. ”Voisimmeko kouluttaa opettajat turvallisuuskasvattajiksi ja saada turvallisuus aiheena opetuksen sisältöön oppilaan koulutien eri vaiheissa. Saataisiinko asiakokonaisuus vaikuttavammaksi?” ”Palomiesten haluttuja kouluvierailuja tämä ei kuitenkaan lopettaisi.”

Selonteko paikallaan Olli-Pekka Ojanen kannattaa sisäisen turvallisuuden selontekoa ohjelmarakenteen sijasta. Selonteko voisi siten paremmin olla osaltaan pohjana pelastustoimen strategiaa laadittaessa. Ojanen toivoo, että pelastustoimen strategiassa annetaan pontta alan uudelle suunnittelulle. Sen pitää myös elää ajassa, jolloin sitä voidaan tarjoilla paremmin poliittiseen päätöksentekoonkin. ”Meidän pitää tuoda selkeästi esille päättäjille, mikä on toimintamme sisältö ja mitä vaatii se, jos maan jokaisessa kolkassa huolehditaan riittävällä laajuudella kansalaisten turvallisuudesta.” ”Sisältö ensin eikä unohdeta asiakasta, kuntalaista. Meillä on olemassa selkeä tarve toiminnallemme. Pelko on, että poliittisessa keskustelussa ”oikaistaan” suoraan organisaation rakennekysymyksiin.” ”Pelastustoimella on sijansa ihmisten turvallisuuden tunteen tuottajana. Me olemme valtakunnan kattava valmiusorganisaatio. Se vahvuus on tunnistettava ja pidettävä huolta, että sen apuun voidaan turvautua jatkossakin. Vain tätä kautta voimme vahvistaa julkista kuvaamme yhteiskunnassa”, Ojanen painottaa. ”Pelastustoimi on poikkeus- ja häiriötilanteissa kuntakentän toimintaa tukeva organisaatio. Tarvitsemme tätä tukevaa uutta asennetta ja mahdollisesti uutta organisoitumistakin.” ”Muistaa täytyy, että jokainen onnettomuus maassamme sattuu jossakin kunnassa.

Palopumput

Maailmalta saa hyvĂ¤Ă¤ tietoa Olli-Pekka Ojanen oli perustajahahmoja, kun Tampereella Hotelli IlveksessĂ¤ laadittiin eurooppalaisen palopĂ¤Ă¤llystĂśjĂ¤rjestĂśn FEU:n perustamisasiakirja 1990-luvulla. TĂ¤nĂ¤ syksynĂ¤ hĂ¤n pyrki jĂ¤rjestĂśn puheenjohtajaksi, mutta hĂ¤visi Ă¤Ă¤nestyksessĂ¤ Belgian Antwerpenin pelastusjohtaja Chris Addiersille. â&#x20AC;?Olen ollut halukas vastuutehtĂ¤viin ja siksi pyrin puheenjohtajaksi. Kenties lopputulokseen vaikutti se, ettĂ¤ hiljattain kahden muun keskeisen eurooppalaisen palokuntajĂ¤rjestĂśn, CTIF:n ja CFPA:n johtoon, valittiin pohjoismaalainen. Kuka tietĂ¤Ă¤, kun toimitaan kansainvĂ¤lisellĂ¤ areenalla, on peli monitahoisempaa.â&#x20AC;? â&#x20AC;?En ole pettynyt, mutta tosissani olin mukana. Harmittaa toki, etten tullut valituksi.â&#x20AC;? KansainvĂ¤listĂ¤ toimintaa Ojanen ei jĂ¤tĂ¤. Se on hĂ¤nen mielestĂ¤Ă¤n mitĂ¤ parhainta oman alan kehittĂ¤mistyĂśtĂ¤. NĂ¤in voidaan saada tietoa kollegoilta eri maista. Ja muistaa tĂ¤ytyy, ettĂ¤ Eurooppa ei ole â&#x20AC;?ulkomaaâ&#x20AC;? vaan kotimaa. MyĂśs pelastustoimen pitĂ¤Ă¤ olla mukana vahvistamassa eurooppalaista yhteenkuuluvuutta. â&#x20AC;?Kannustan myĂśs nuorempia hakeutumaan alan kansainvĂ¤lisiin tehtĂ¤viin, ja seuraamaan eurooppalaista pelastustoimen kehitystĂ¤â&#x20AC;?. HĂ¤nen mielestĂ¤Ă¤n on tarpeen, ettĂ¤ pelastustoimen kansainvĂ¤lisistĂ¤ toimintakenttĂ¤Ă¤ tarkastellaan aika ajoin ja kartoitetaan missĂ¤ kukin menee omissa toiminnoissaan.

-PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

+HOSSR WDSD SXPSDWD

Ja laajuudesta riippuen sillĂ¤ on vaikutusta sekĂ¤ kuntalaisiin ettĂ¤ kuntaan organisaationaâ&#x20AC;?, hĂ¤n sanoo. Vaikka pelastustoimi on pieni toimiala, sen ei hĂ¤nen mukaansa tarvitse olla uittopuu, vaan tukin uittaja. â&#x20AC;?Kun osoitamme olevamme turvallisuuden keskeinen toimija, jonka toiminnalla on selkeĂ¤ tarve, meitĂ¤ ei tarvitse enĂ¤Ă¤ tyrkkiĂ¤ kustannuserĂ¤nĂ¤ kenenkĂ¤Ă¤n syliin.â&#x20AC;? Siksi Ojanen nĂ¤kisi mieluusti, ettĂ¤ iĂ¤nikuinen valtioâ&#x20AC;&#x201C;kunta-keskustelu vakioaiheena siirtyisi jo historiaan. TĂ¤stĂ¤ aiheesta ei tarvita enĂ¤Ă¤ yhtĂ¤Ă¤n selvitystĂ¤. Aito strategiatyĂś olisi toimintatapa, jolla voidaan aidosti pĂ¤Ă¤stĂ¤ eteenpĂ¤in. Olli-Pekka Ojanen perĂ¤Ă¤ myĂśs koulutuksen uudistamista. â&#x20AC;?Tarvitsemme tulevaisuudessa laaja-alaisemman koulutuksen saaneita henkilĂśitĂ¤. Nyt koulutuksenkin kĂ¤rkenĂ¤ on liikaa perinteinen pelastustyĂś vaikka se sinĂ¤nsĂ¤ on toiminnan keskeinen elementti. Edelleen pelastuslaitoksia paremmin palveleva esimiesja pĂ¤Ă¤llystĂśkoulutus olisi toivelistalla. Arjen tyĂśnjohdon opetus puuttuu lĂ¤hes kokonaan opetussisĂ¤llĂśistĂ¤. TĂ¤mĂ¤ heijastuu esimies-alaistyĂśhĂśn, tĂśiden tavoiteasetantaan, tyĂśhyvinvointiin, ja ylipĂ¤Ă¤tĂ¤Ă¤n tyĂśpaikan pelisĂ¤Ă¤ntĂśjen sisĂ¤istĂ¤miseen.â&#x20AC;?

Ensihoito ei tarvitse uutta valmiusorganisaatiota Ojanen korostaa ensihoitotoiminnan merkitystĂ¤ pelastuslaitosten toimintakokonaisuuden ja taloudellisuuden nĂ¤kĂśkulmasta. â&#x20AC;?EtenkĂ¤Ă¤n tĂ¤ssĂ¤ taloudellisessa tilanteessa, mutta ei muutenkaan, ole tarkoituksenmukaista rakentaa maahan valmiusorganisaatiota, joka on jo pelastustoimessa olemassa. Toivottavasti tĂ¤mĂ¤ tuodaan selkeĂ¤sti esille sekĂ¤ taloutta ettĂ¤ lainsĂ¤Ă¤dĂ¤ntĂśĂ¤ tarkasteltaessa. Kun yli 70 prosenttia suomalaisista on pelastustoimen tekemĂ¤n ensihoidon piirissĂ¤, olisi kummallista, jos tĂ¤mĂ¤n hyvin toimivan jĂ¤rjestelmĂ¤ tilalle halutaan rakentaa jokin uusi jĂ¤rjestelmĂ¤.â&#x20AC;? Ojanen puhuu pelastustoimen osuudesta vĂ¤littĂśmĂ¤n valmiuden ensihoidossa. Potilassiirrot tulee tarkastella erikseen. â&#x20AC;?Joissakin sairaanhoitopiireissĂ¤ tosin todetaan, ettĂ¤ se on pelastustoimen hoitamana kustannustehokasta, mutta onko se lainsĂ¤Ă¤dĂ¤nnĂśllisesti mahdollista.â&#x20AC;? Ensivastetoiminta on Ojasen mielestĂ¤ selkeĂ¤ osa pelastuslaitosten toteuttamaa ensihoidon kokonaisuutta. MyĂśs sitĂ¤ voidaan edelleen kehittĂ¤Ă¤. Monin paikoin se on se ensimmĂ¤inen potilaan kohtaaja harvaan asutussa maassamme.

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD

0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX ;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Rullapaloverhot

TANKKI ottaa riskit haltuun Hämeessä on noin 10000 lämmitysöljysäiliötä, joista suuri osa on käyttöikänsä päässä. Vuosittain sattuu parisataa öljyvahinkoa, jotka ovat aina riski maaperän ja pohjaveden pilaantumiselle etenkin pohjavesialueella. TANKKI-hanke antaa työkaluja hallita riskejä. Hankkeessa tuotetulla sähköisellä riskienhallintatyökalulla pyritään pienentämään öljysäiliöriskiä hankekunnissa Hattula, Hollola, Janakkala, Nastola ja Riihimäki. Hankkeessa mukana olleiden kuntien pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiset voivat hyödyntää työkalua neuvonnassa ja valvonnassa. Työkalu on jatkossa muokattavissa muitakin kuntia koskeviksi.

Sähköinen riskienhallintatyökalu TANKKI-hankkeessa tuotettiin sähköinen riskienhallintatyökalu öljysäiliön omistajille. Työkalun tavoitteena on antaa opastusta öljysäiliöiden omistajille muun muassa säiliön tarkastuksiin ja kunnossapitoon liittyen. Työkalun avulla säiliönomistajia ohjeistetaan toimimaan oikein eri tilanteissa öljyvahingon välttämiseksi. Suunnittelun pohjana käytettiin vuonna 2013 TANKKI-hankkeessa toteutettua öljysäiliökyselyä.

Vanha, maata vasten asennettu öljysäiliö oli syöpynyt puhki, mistä aiheutui öljyvahinko. Kuva: Jake Lehtovirta.

10·2014

Maanalaiseen bunkkeriin asennettu öljysäiliö on poistettu käytöstä öljyvahingon takia. Ku va: Lahden seudun ympäristöpalvelut 2010.

dotuksia. Vastattuaan kaikkiin kysymyksiin öljysäiliön omistaja saa yhteenvedon antamistaan vastauksista sekä ohjelman esittämät toimenpiteet kootusti. Osariskimittarit ja kokonaisriskimittari havainnollistavat vastauksista muodostuvaa öljysäiliöriskin suuruutta visuaalisesti. Yhteenveto on helppo tulostaa ja pitää tallessa omaa käyttöä varten, tai sen voi toimittaa sähköpostitse tai paperilla kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai pelastuslaitokselle. Ilmoitusvelvollisuus säiliön käyttöön ja muutoksiin liittyen on omistajalla tai haltijalla.

Pelastustarvikkeet Kemikaalinkestävä us Tilavu 0 l 0 50 Eccotarp-ALLAS 25 - 3

Katso video eri käyttötarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com Yläkuvassa riskienhallintatyökalun aloitusnäkymä ja alhaalla käyttöliittymä.

Kuva 1. Riskienhallintatyökalun aloitusnäkymä

Riskienhallintatyökalussa käyttäjä vastaa esitettyihin kysymyksiin, jotka on ryhmitelty lämmitysöljy- ja farmarisäiliökohtaisiin sekä yleisiin kysymyksiin. Riskin määrittämiseksi vastaukset on painotettu mahdollisen riskin perusteella. Kokonaisriski muodostuu osariskien perusteella ja työkalussa jokaisella öljysäiliöllä on oma riskimittarinsa. Lisäksi määritellään yleisriski, joka määräytyy farmarisäiliö- ja yleiskysymysten vastausten perusteella. Öljysäiliöriskiä määritettäessä oleellisia kysymyksiä ovat säiliön materiaali, tilavuus, sijainti, asennusvuosi, tarkastusväli, kuntoluokka ja varusteet. Ympäristöriskin näkökulmasta suurimman uhan aiheuttaa käytössä oleva vanha, tarkastamaton, puutteellisesti varusteltu, metallinen, maanalainen öljysäiliö pohjavesialueella. Käyttäjä saa jo kyselyn täyttämisen aikana lisätietoja aiheeseen liittyen, minkä lisäksi ohjelma antaa vastausten perusteella kommentteja ja toimenpide-ehdotuksia. Vastattuaan kaikkiin kysymyksiin öljysäiliön omistaja saa yhteenvedon antamistaan vastauksista sekä ohjelman esittämät toimenpiteet koontina. Kuva 2. Riskienhallintatyökalun käyttöliittymä havainnollistavat vastauksista muodostuvaa öljysäiliöriskin suuruutta Osariskimittarit ja kokonaisriskimittari visuaalisesti. Yhteenveto on helppo tulostaa ja pitäätässä tallessa omaa käyttöä varten, tai sen voi toimittaa Käyttöön vuoden 2015 alussa la. Huomioitavaa toteutustavassa Riskienhallintatyökalun toteutus sähköpostitse tai paperilla kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai pelastuslaitokselle. Riskienhallintatyökalu toteutettiin opiskelijaprojektina alan opintoihin integroituna. Tietotekniikan on se, että tekniikan kysymysten muokkaus, lisäIlmoitusvelvollisuus säiliön käyttöön muutoksiin liittyen on omistajalla tai haltijalla. koulutusohjelman opiskelijat suunnittelivat toteuttivat sähköisen www-palvelun TANKKI-hankkeen Riskienhallintatyökalu toteutettiin opis- jajays ja poisto eivät vaadi ohjelmakoodin

(asiakkaan) määrittelyiden tehtiin avoimen työkaluilla. Kehitysympäristönä muuttamista. Riittäälähdekoodin kun muutetaan kelijaprojektina tekniikanperusteella. alan opintoi-Projekti käytettiin koulun omia palvelimia. Projektiryhmä oli koko kehitystyön ajan kiinteässä yhteydessä hin integroituna. Tietotekniikan kou- tietokannassa olevia tietoja. SuunnitVäestönsuojat ja vss-varusteet asiakkaaseen. Projektipalavereissa keskusteltiin eri vaihtoehdoista sekä ratkaistiin eteen tulleita ongelmia.

lutusohjelman opiskelijat suunnittelivat telussa on lisäksi otettu huomioon se, ja toteuttivat sähköisen www-palvelun että palvelun tulevaisuudessa Työkalun toteutus perustuu tietokannan käyttöön. Kaikki voi kysymystyypit sekäsiirkysymykset vastauksineen, lisätietoineen ja ohjeteksteineen talletettutää tietokantaan. Käyttäjälle näkyvä www-sivu generoidaan TANKKI-hankkeen asiakkaanonmäätoiselle www-palvelimelle. Riskientietokannan perusteella. tässä toteutustavassa on erityisesti rittelyidentietojen perusteella. ProjektiHuomioitavaa tehtiin hallintatyökalu julkaistaan vuoden 2015 se, että kysymysten muokkaus, lisäys ja poisto eivät vaadi ohjelmakoodin muuttamista. Riittää kun muutetaan tietokannassa avoimen lähdekoodin työkaluilla. Kehi- alussa Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen olevia tietoja. Suunnittelussa on lisäksi otettu huomioon se, että palvelu tullaan tulevaisuudessa siirtämään ja osoitteessa tysympäristönä käytettiinRiskienhallintatyökalu koulun omia nettisivuilla toiselle www-palvelimelle. julkaistaan vuodenwww.lamk.fi/ 2015 alussa Päijät-Hämeen tankki. palvelimia. Projektiryhmä oli koko kepelastuslaitoksen www-sivuilla ja osoitteessa www.lamk.fi/tankki. hitystyön ajan kiinteässä yhteydessä Kaksivuotisessa paneuduttiin Hämeessä sijaitsevien öljysäiliöiden asiakkaaseen.EAKR-rahoitteisessa ProjektipalavereissaTANKKI-hankkeessa kesKirjoittajat: Sakari Halmemies ympäristöriskeihin. Hankkeessa työstettiin myös riskienhallintatyökalu, jota pelastusviranomaiset ja hankekunnat yliopettaja, LAMK kusteltiin eri vaihtoehdoista ja ratkaisvoivat hyödyntää alueensa öljysäiliöiden valvonnassa. Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) hallinnoimassaKatariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Matti Welin tiin eteentyökalun tulleita kehitystyöhön ongelmia. osallistuivat Hollolan, Nastolan, Hattulan hankkeessa ja Janakkalan kunnat sekä RiihimäenPuh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com kaupunki, Hämeen ELY-keskus sekä ja Kantaja Päijät-Hämeen pelastuslaitokset. yliopettaja, LAMK Kaikki kysymystyypit kysymykset vastauksineen, lisätietoineen ja Lisätietoja: Tarja Asikainen, projektiohjeteksteineen on talletettu tietokanKirjoittajat: päällikkö, TANKKI-hanke, LAMK taan. Käyttäjälle näkyvä www-sivu luoSakari Halmemies yliopettaja, LAMK tarja.asikainen@lamk.fi daan tallennettujen tietojen perusteel-

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

puh. 050 403 6852 sakari.halmemies@lamk.fi

Kilvet

Matti Welin Kaksivuotisessa EAKR-rahoitteisessa TANKKI-hankkeessa paneuduttiin yliopettaja, LAMK Hämeessä sijaitsevien öljysäiliöiden ympäristöriskeihin. Hankkeessa työstetpuh. 050 tiin 384 myös3932 riskienhallintatyökalu, jota pelastusviranomaiset ja hankekunnat matti.welin@lamk.fi voivat hyödyntää alueensa öljysäiliöiden valvonnassa. Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) hallinnoimassa hankkeessa työkalun kehitystyöhön osallistuivat Hollolan, Nastolan, Hattulan ja Janakkalan kunnat sekä Riihimäen Lisätietoja: kaupunki, Hämeen ELY-keskus ja Kanta- ja Päijät-Hämeen pelastuslaitokset. Tarja Asikainen Projektipäällikkö, TANKKI-hanke, LAMK Puh. 044 708 1516 tarja.asikainen@lamk.fi

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

Nuohoojat tarttuivat mittalaitteisiin Nuohousalan Keskusliitosta valtakunnalliset työohjeet

Teksti ja kuvat: Mika Rinne

Hellan, uunin ja muiden tulisijojen sekä hormien tarkastustoiminta tehostuu. Nuohousalan Keskusliitto on tehnyt nuohoojille työohjeet, joiden avulla tarkastustoiminta on valtakunnallisesti mahdollisimman samankaltainen. Nuohouksen yhteydessä voidaan tehdä myös erillinen toimintakoe, jossa esimerkiksi uuni lämmitetään normaaliin tapaan ja lämpötilan muutoksia mitataan mittalaitteella. Tarkastusmallissa tarkastajina toimivat Nuohousalan Keskusliiton koulutusohjelman suorittaneet nuohoojat.

Kouluttaja Esa Karjalainen (edessä) ja nuohoojat Lasse Korteniemi, Teemu Myllynen ja Jani Grönfors tekevät savuanalyysia.

10·2014

”Tarkoituksena on kehittää nuohousalan ammattitaitoa, jotta osataan kiinnittää huomiota paloturvallisuuden kannalta oikeisiin epäkohtiin,” sanoo Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Tapio Lehtimäki Eurasta. Parisenkymmentä Lapin ja Satakunnan alueen nuohoojaa opetteli uusia työohjeita ja mittalaitteiden käyttöä Nuohousalan Keskusliiton järjestämässä koulutuksessa Laukaassa marraskuussa. Liki 40 vuotta nuohousalalla toiminut kuusamolainen Esa Karjalainen on kouluttanut nuohoojia 25 vuotta. Karjalaisen

mielestä nuohousala saa nyt niin sanotusti kättä pidempää faktaa kohteiden tarkastuksissa. ”Aikaisemmin tarkastukset ovat perustuneet visuaalisen silmäilyyn, jolloin ei ole nähty tarkastuskohteen kunto kuin päällisin puolin. Jatkossa esimerkiksi lämpökameralla nähdään pinnan alle ja voimme todentaa paloturvallisuusriskit asiakkaalle mittaustuloksilla, jos esimerkiksi hormia ympäröivien rakenteiden lämpötila nousee liian suureksi,” Karjalainen toteaa.

Tarkastuksissa tuotettu tieto tallentuu valtakunnalliseen tietopankkiin. Nuohooja voi käyttää tarkastuksissa hormi- ja lämpökameraa, endoskooppia, vuotomittaria, paine-eromittaria sekä savukaasuanalysaattoria. Lisäksi nuohoojan apuvälineenä on sähköinen tarkastusohjelmisto, jonka avulla jokainen tarkastuskohde muistetaan käydä järjestelmällisesti läpi. Tarkastuksissa tuotettu tieto tallentuu valtakunnalliseen tietopankkiin, josta tieto on haettavissa raporttimuodossa. Asiakas saa raportin sähköisessä muodossa tai paperitulosteena. ”Tarkastusmallissa määritelty laitteisto, koulutusohjelma, työohjeistus ja sähköinen ohjelmisto takaavat tasalaatuisen sekä keskenään vertailukelpoisen tarkastustoiminnan koko maassa. Kaksi eri nuohoojaa saa samasta paikasta samanlaiset tulokset eli ei pääse syntymään niin sanottua villiä toimintaa,” Lehtimäki perustelee. Lehtimäen mukaan toimintakokeen asiakashinta muodostuu sen mukaan minkälainen tai kuinka monta tulisijaa kiinteistöstä löytyy. Tällä hetkellä yli miljoonassa suomalaisessa pientalossa on tulisija ja uusissa taloissa se on melkein sääntö kuin poikkeus.

Kohteen tiedot syötetään tietokoneen tai tabletin avulla talteen varta vasten räätälöidyn tarkastusohjelman avulla. Juha Vuorinen (edessä), Janne Vuorinen ja Tapio Lehtimäki ovat syventyneet opettelemaan uutta ohjelmaa. Nuohousalan Keskusliiton puheenjohtaja Tapio Lehtimäki mittaa hormin lämpötilaa.

Mittalaitteet tuhansia euroja Laukaassa koulutuksessa olleet nuohoojat pohtivat löytyykö mittalaitteilla tehtäville tarkastuksille tarpeeksi kysyntää, sillä laitteiden hankinta on useiden tuhansien euron investointi. Ainakin Muoniossa nuohoojana työskentelevä Teemu Myllynen on varovaisella kannalla. ”Meillä valmistuu vuosittain alle seitsemän taloa eli kiinteistöjä ei riitä isoon bisnekseen. On kuitenkin aina hyvä kouluttautua valmiiksi mikäli tarvetta löytyy,” Myllynen sanoo. Porissa jo kolmannessa polvessa nuohoustyötä tekevä Jani Grönfors suhtautuu luottavaisin mielin mittalaitteilla tehtävien palveluiden kysyntään. Grönforssin mielestä koulutus ja mittalaitteiston käyttö tarkastuksissa nostaa alan imagoa. ”On äärettömän tärkeää, että kalusto ja palvelu on laadukasta. Lisäksi tarkastustoiminta suoritetaan saman kaavan mukaan ja se pystytään todentamaan mittalaitteiston avulla. Sen hankinta on kuitenkin iso investointi, joten laitteille pitäisi olla jatkuvaa käyttöä. Uskon, että kysyntää löytyy, sillä meillä asuu ainakin uusimmissa taloissa nuorta väkeä. He ovat valveutuneita lapsiperheitä, joissa halutaan saada varmuus tulisijan turvallisuudesta,” Grönfors arvioi.

Aimtec Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kauramäki esittelee lämpökameroita Teemu Myllyselle.

10·2014

CBRNE – oletko valmis? 1.6.2016 klo 14.20 hätäkeskus saa ilmoituksen, että liikuntahallissa on jokin hätä. Ihmisillä kerrotaan olevan kummallisia oireita. Soittaja on aivan paniikissa ja hänen selityksestään ei päivystäjä meinaa saada mitään tolkkua... Soittava henkilö kertoo, että osa ihmisistä voi pahoin ja heidän ihonsa punertaa, toiset taas valittavat vuotavia silmiään. Jotkut urheilijoista ovat istahtaneet maahan, koska ”sydän takoo kuin pajavasara”. Soittaja yrittää vielä kertoa jotakin, mutta hänen äänensä häviää käheyteen ja lopulta yhteys katkeaa. Hätäkeskus välittää tiedon eteenpäin. Kyseessä oli onneksi vain kuviteltu esimerkki CBRN-tilanteesta. Lyhenne CBRNE tulee englanninkielisistä sanoista kemiallinen, chemical – kemiallinen, biological – biologinen, radiological – säteily, nuclear – ydin ja explosives – räjähteet. CBRNE-uhkilla tarkoitetaan kyseisiin aineisiin liittyviä onnettomuusuhkia sekä käyttöä vahingolliseen toimintaan, jolla tavoitellaan merkittävää fyysistä tai yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa. Aihealue on tässä kirjoituksessa rajattu CBRNasekäyttöön terrorismin näkökulmasta. Pelastusalankin pitää pystyä tunnistamaan CBRN-uhkat ja ymmärtämään niiden vaikutukset. On osattava tunnistaa käytetyt aineet ja vähentää niiden vaikutuksia. Pitää tietää näiden aineiden ”tuntomerkit”, niiden vaikutusmekanismit, tiedustelutavat ja ilmaisu, puhdistaminen, (suojelu)ensiapu sekä osattava johtaa toimintoja. Lisäksi pitää määrittää riittävä osaamisen taso ja kalusto kullakin alueella. Helsingin pelastuslaitos varautuu toisella tavalla edellä mainittuihin uhkiin kuin esimerkiksi Vetelin paloasema. Tasajako ei ole taktiikkaa ja siksi riskianalyysit on syytä tehdä. Kun osataan arvioida uhkat, voidaan määrittää oikeanlainen kalusto määrineen ja henkilöstön osaaminen. Maailmassa on vuosittain satoja tapauksia, joissa käytetään tai uhataan käyttää kemiallisia, biologisia ja/tai radiologisia (säteileviä) aineita vaaran aiheuttamiseen. Todennäköisiä terroristien käyttämiä B-agensseja voisivat olla Anthrax – pernarutto, bruselloosi, rutto, tularemia – jänisrutto, Q-kuume ja isorokko. Asiaan perehtyneet muistanevat listata myös botulinum-toksiinin. Esimerkkinä B-aseen käytöstä on toisinajattelija Georgi Markovin

10·2014

Välitöntä puhdistamista tehtävän jälkeen. Kuvassa TYVEC-kertakäyttösuojapuku sekä maastopuku m/2005 ja alla aktiivihiiliväliasu. Kuva: Puolustusvoimat/Markus Iivarinen ja Antti Tikka.

murha vuonna 1978. Hänet murhattiin risiinillä. Murha-aseena oli oletuksen mukaan sateenvarjo, josta ammuttiin risiiniä sisältävä pieni kuula hänen jalkaansa. C-aseen osalta yleisimmät (taistelu)aineet ovat hermokaasut – sariini, tabuuni, somaani, VX ja niin edelleen, yleismyrkylliset kaasut – syaanivety ja kloorisyaani, ärsyttävät aineet – kyynelkaasut, tukahduttavat aineet – fosgeeni ja kloori, syövyttävät aineet –sinappikaasut, lewisiitti ja psykotaisteluaineet – BZ, LSD. Hermokaasut jaetaankin G- ja V-tyypin hermokaasuihin rakenteensa mukaan. G-ryhmään kuuluvat tabuuni – GA, sariini – GB, somaani – GD ja syklosariini – GF. V-ryhmään kuuluvat VE, VM ja VX. Iso-Britannian kehittämää VX:ää pidetään tappavimpana hermokaasuna. Säteilevien aineiden (R ja N) osalta moni muistanee tapaus Litvinenkon vuodelta 2006. Hänet oletettavasti myrkytettiin poloniumin radioaktiivisella isotoopilla 210 – oletus perustuu hänen virtsanäytteestään havaittuun alfasäteilyyn. Meillä tulisikin olla jonkinlainen tietämys alfa-, beeta-, gamma- ja neutronisäteilyn ominaisuuksista ja niiden vaikuttamistavoista ihmiseen. Hyvä olisi ymmärtää myös säteilyyn liittyviä suureita, millainen määrä säteilyä on hengenvaarallista sekä miten eri tavoin säteilyrasitusta voi vähentää tai poistaa.

Terroristien sariini-isku Tokiossa -95 Marraskuun 20. päivänä 1995 terroristit levittivät valmistamaansa hermokaasu sariinia To-

kion metroon aamuruuhkan aikana. Tämän takia noin 5500 henkilöä joutui vaaraan. 12 ihmistä kuoli, 17 sairastui vakavasti ja 3300 sai myrkytysoireita. Sariini levitettiin 11 muovipussissa, kokonaismäärä oli kymmenisen kiloa. Tämä tarina lienee useimmille tuttu, mutta harva tietää, että jo vuotta aiemmin oli tehty sariini-isku Matsumoton kaupungissa. Toiminta Tokiossa pelastustoimen näkökulmasta: klo 8.00 Levitys alkoi. Klo 8.09 Ensimmäinen soitto hätäkeskukseen ambulanssin kutsumiseksi paikalle. Klo 8.21 Kemikaalionnettomuuksiin erikoistunut pelastusryhmä sai käskyn lähteä liikkeelle. Klo 8.30 Joukkosidontapaikan johtokeskus perustetaan. Klo 8.35 Pelastusryhmä tunnistaa asetoninitriilin, sariinin valmistuksessa käytettävän liuot timen (tunnistusmenetelmä ei ole tiedossa). Klo 11.00 Tokion poliisi ilmoittaa tiedotteessa, että käytetty kemikaali on mahdollisesti sariini. Klo 12.50 Tokion kuvernööri kutsuu kokoon itsepuolustusorganisaation kemialliseen sodankäyntiin perehtyneet suojeluryhmät. Klo 14.25 Metrovaunujen puhdistus alkaa. Klo 23.11 Viimeinen potilas toimitetaan hoitoon metroasemalta Tokion tapahtumat herättivät ihmiset turvattomuuden tunteeseen: terrori-iskuja voi tapahtua missä ja milloin vain. CBRN-aineet aiheuttavat enemmän pelkoa kuin tavanomaiset aseet. Mahdollinen B-aseen käyttö herättää paniikkia, sillä emme voi nähdä, haistaa tai kuulla taudinaiheuttajia. Biologinen tappaja voi olla jo sinussa, etkä edes tiedä sitä vielä.

Ilmaisuvälineitä Toimivalla joukolla pitää olla tehtävään soveltuvat välineet. C- ja R- (ase)vaikutusten tiedusteluun on olemassa hyviä välineitä. Basekäytön ilmaisussa vaikeaa se, että samalla ilmaisuvälineellä ei voida todeta useaa taudinaiheuttajaa yhtäaikaisesti tai ilmaisu voi olla epäluotettava. Kemiallisten aineiden ilmaisussa ChemPro 100:lla saadaan ilmaisu monesta eri taistelu- tai teollisuuskaasusta sen kaasukirjaston avulla. Säteilymittarit puolestaan taas ilmaisevat säteilyn eri tyyppejä.

Puhdistaminen CBRN-aineista Saastuneet alueet, ihmiset ja materiaali täytyy puhdistaa. Ensin pitää selvittää esimerkiksi mitä ja missä puhdistetaan, millä aineilla puhdistetaan, missä on likaisen ja puhtaan alueen raja, miten vammautuneet puhdistetaan, miten huolto ja tiedotus järjestetään ja niin edelleen. Ratkaistavia kysymyksiä voi olla monta. Puolustusvoimilla ja poliisilla voi olla vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joita meillä ei vielä ole. Mikäli kaikki CBRN-asevaikutuksen kohteeksi joutuneet ihmiset pysyvät paikoillaan, on esimerkiksi pelastaminen, lääkintä, puhdistuksen suunnittelu ja toteuttaminen helpompaa. Tilanne vaikeutuu, jos ihmiset lähtevät altistuksen jälkeen liikkeelle. Tässä mielessä agenssit, joiden vaikutus näkyy vasta tuntien päästä, ovat pelastustoimintaa ajatellen haasteellisia. Elleivät ihmiset hakeudu ajoissa hoitoon oireiden takia, ei heitä kotoakaan kukaan hae. Altistuneiden määrästä riippuen sairaalat voivat kuormittua siten, että alkuvaiheessa jotkut voivat joutua odottamaan hoitoon pääsyä. Puhdistamisen järjestämisessä viranomaisten pitää puhua yhteistä kieltä. Puhutaanko esipuhdistamisesta vai välittömästä puhdistamisesta? Mitä tarkoittavat esimerkiksi täydentävä ja perusteellinen puhdistaminen?

Automaattinen kemiallisten taisteluaineiden ilmaisin M90-D1-C. Kuva: Puolustusvoimat.

Eri viranomaisilla on syytä olla yhtenäinen termistö käytössä toiminnan oikeellisuuden varmistamiseksi. Jos termistö poikkeaa toisistaan, voi olla riski vahinkoon ja/tai vaaraan, kun toimitaan tilanteessa paineen alla. Pitää myös miettiä, valitaanko mekaaninen, fysikaalinen vai kemiallinen puhdistusmenetelmä. Vai yhdistelmä näistä? Puhdistamisen näkökulmasta onkin ensiarvoisen tärkeää tietää se, mitä puhdistetaan ja miten. Kun tiedetään itse aine tai aineet, dekontaminoivan aineen ja menetelmien valinta onnistuu. Jotkut CBRN-aineista voi puhdistaa pelkällä vedellä ja saippualla, mutta jotkut vaativat esimerkiksi emulsiokäsittelyä. On myös huomioitava se, minne saastunut vesi tai emulsio päästetään sekä millaisen jälkikäsittelyn se ja varsinainen puhdistuspaikka vaativat. Viranomaisista ainakin Puolustusvoimilla on hyvät valmiudet vastata CBRN-uhkiin. Olisi kummallista, jos me muut viranomaiset emme keskustelisi Puolustusvoimien edustajienkanssa kanssa tähän asiaan liittyvästä valmiudesta. Haasteita riittää siitä lähtien, puhutaanko samoilla termeillä, yhdenmukaistetaanko kalustoa, kuinka paljon voidaan toimia samoilla menetelmillä erilaisissa tilanteissa, ketkä menevät ensin paikalle iskun sattuessa, minne otetut näytteet toimitetaan ja minne tulos ilmoitetaan ja eroaako taktiikka olennaisesti – esimerkiksi johtaminen, näytteenotto ja leviämisennusteiden laadinta. On totta, että viranomaisten näkemykset

TOIMENPIDE-ESIMERKKI Alla on esimerkki siitä, miten vastaavassa tilanteessa meillä voitaisiin toimia. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan tarkoitettu jokaiselle pohdittavaksi ja kehitettäväksi. Toimenpiteet eivät etene jäykässä aikajärjestyksessä, vaan niitä voi tapahtua yhtäaikaisesti. Toimenpiteet CBRNE-tilanteissa, kun hätäilmoitus on vastaanotettu: > Varoittaminen, tiedottaminen (kriisiviestintä, ml. viranomaisyhteistyö) ja pääsyn estäminen > Suojautuminen (henkilökohtainen ja kollektiivinen) ja varautuminen pelastamiseen > Alkuvaiheen pelastaminen ja ensiapu > Johtopaikkojen/vast. perustaminen (mm. leviämisennusteiden laadinta) > Yleishuolto (ml. logistiikka) > Pelastustoiminta > Ilmaisu ja sen varmentaminen (tiedustelu= kokoonpano, välineet, suojautumistaso, minne näytteet toimitetaan analysoitavaksi?) > CBRNE-lääkintä (ml. mahdolliset monivammapotilaat) > Puhdistaminen (kalusto/tilat sekä henkilöstö) > Vaaranhallinta (eristäminen, pääsyn rajoittaminen ja evakuointi leviämisennusteiden mukaan) > Jälkitoimenpiteet (esim. puhdistuspaikkojen dekontaminointi) > Hälytykseen johtaneet tekijät (tilanteen analysointi) > Tiedottaminen tilanteen päättyessä (tiedottaminen yleensäkin kestää koko tilanteen ajan)

vaihtelevat. Väitän kuitenkin, että yhtymäkohtia on enemmän kuin eroavaisuuksia. Siksi ei pidä keskittyä eroihin vaan siihen, missä voimme tehdä yhteistyötä. Jos toimimme eri ”hiekkalaatikoilla”, ei lopputulos ole yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmasta riittävä. Joskus on niin, että pelkkä hyvä tahto riittää asioiden yhtenäistämiseen. Toki viranomaiset tekevät CBRN-yhteistyötä, mutta mielestäni asia vaatii terävöittämistä. Olisiko teema nostettava esille jo peruskoulutuksessa? Jos, niin millä tasolla liikutaan? Entä täydennyskoulutus? Yli kymmenen vuoden CBRN-kokemuksella voin sanoa, että muutaman päivän täydennyskoulutus ei riitä, jos aiotaan vakavasti varautua CBRN:n pahimpiin uhkakuviin.

Kaikkia ei voi pelastaa – vai voiko? CBRN-tilanteisiin voi liittyä tapahtumia, joissa isojen joukkojen hallinta ei ole välttämättä mahdollista. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kaikkia avuntarvitsijoita ei tavoiteta, koska ihmiset saattavat hajaantua iskun tapahduttua. Ihmiset saattavat mennä kotiin, tuttavien luo, eri terveysasemille ja niin edelleen. Näitä tapahtumia on syytä arvioida ja miettiä se, miten näihin tilanteisiin varaudutaan. On ehkä hyväksyttävä se, että kaikkia ei voi pelastaa; jäännösriski on vain tosiasia. Käytämmekö liikaa voimavaroja sellaiseen, mitä emme voi tarvittavassa määrin ennustaa tai arvioida? Painopiste pitää kohdentaa sellaisiin toimiin, joissa on arvion mukaan hyvät mahdollisuudet onnistua. On todennäköistä, että yhtenäistämällä eri viranomaisten toimintaa myös CBRN-asioiden tiimoilta, voimme pelastaa entistä enemmän ihmisiä kriisitilanteen aikana. Uhkia ei pidä liioitella, mutta ei myöskään vähätellä. Toivottavasti varautumisemme tässä asiassa on kiitettävällä tasolla ennen mahdollista terrori-iskua – ei sen jälkeen. Kirjoituksessa käsiteltiin asioita pääasiassa yleisellä tasolla eikä kaikkia CBRN-asioihin liittyviä seikkoja tuotu esille. Tarkoitus oli herättää ajatuksia CBRN-kokonaisuuteen liittyen. Näkökulmia aiheeseen toivottavasti riittää, koska siten valmiudet kohdata uhkia kehittyvät. Viranomaisten osaamisen ”palapelin” palat olisi mahdollisimman pian yhdenmukaistettava, jotta saataisiin aikaan toimiva kokonaisuus CBRN-kriisitilanteiden varalle. Kiitos Pioneerirykmentin (PIONR) suojelukomppanian (SLUK) päällikölle kapteeni Markus Iivariselle avusta artikkelin kirjoittamisessa. Kirjoittaja, yliopettaja Jari Vähäkainu toimii Pelastusopistolla johtamisen yliopettajana sekä päällystöopetusyksikön päällikkönä. Hän toimi upseerina Pioneerirykmentissä 1998–2009 ja Ilmavoimien esikunnassa 2010–2011 CBRN-asioiden parissa. Lähteisiin voit tutustua osoitteessa: www.pelastustieto.fi

10·2014

a t s i l l a v r u t a j a u l u o J a t s i l l a h Rau 15 0 2 a t t o u V a t t Uu toivottavat:

Rauhallista joulua Kainuun pelastuslaitos Vaarojen hallitsijat turvallista uutta v P O H J O I S - S AV O N

PELASTUSLAITOS

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos

Keski-Suomen pelastuslaitos

Turvallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta

En trygg jul och ett Gott Nytt År

Lapin pelastuslaitos Lappi gádjunlágádus

Hyvää ja rauhallista joulua

Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta

Rauhallista Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta! Fridfull Jul och Gott Nytt År!

SPEK lahjoittaa tänä vuonna joulutervehdysvarat kahdelle upouudelle VPK:lle, jotka ovat Jänkäsalon VPK ja Kumlinge Frivilliga Brandkår.

Vuoden sammutusmies löysi kadonneet lapset Torniossa Teksti: Riitta Ahonen Kuvat: Jyrki Nikkilä

Pelastuspartiot etsivät mummolan pihalta kadonneita pikkulapsia huonoissa olosuhteissa: tiheä metsikkö, navakka tuuli ja kova lumipyry vaikeuttivat tehtävää. Lapset löytyivät juuri ennen pimeän tuloa. Karungin VPK:ssa noin vuoden mukana ollut Eelis Keränen, 22, löysi viisi- ja kuusivuotiaat lapset, jotka olivat kadonneet mummolan pihalta Karungista viisi tuntia aikaisemmin. Tapaus sattui lokakuun lopussa. Kolme poliisipartioita tuli paikalle tunnin kuluttua lasten katoamisesta. Mukana oli myös Vapepa, muutamia hirvimiehiä ja kyläläisiä, yhteensä viitisenkymmentä henkilöä. Karungin VPK:lta lähti Keräsen lisäksi kahdeksan muuta etsijää. Puolustusvoimatkin hälytettiin avuksi. Iltapäivällä tuuli oli yltynyt navakaksi ja lumipyry peitti jäljet maastosta nopeasti. Alue oli Keräselle aivan outo. Poliisikin oli lähtenyt etsintään ilman alueelta tulostettuja ruuduk-

10·2014

kokarttoja. Keränen meni aluksi tutun paikallisen hirvimiehen mukaan, mutta lähti pian jatkamaan etsintää yksin. Muut etsijät olivat tien toisella puolella alu-

eella, jossa lapset olivat aikaisemmilla mummolareissuillaan usein leikkineet. Alueella on kaksi isoa järveä. Vaaranpaikka olivat myös läheiset lietesäiliöt.

Eelis Keränen tutkii veljensä Janne Keräsen kanssa kartalta aluetta, jossa lapset harhailivat.

Eelis Keränen lähti vaistoonsa luottaen oikeille jäljille ja löysi pikkulapset näiden ehdittyä harhailla metsässä viiden tunnin ajan.

Lapset olivat olleet omilla teillään jo useita tunteja. ”Lähdin kohti metsänreunaa, jossa oli mahdollista nähdä jotakin jälkiä. Niitä en heti löytänyt, mutta jatkoin eteenpäin ja tulin istutettuun pikku kuusikkoon. Lunta oli jo melko reilusti. Kävelin pakettipellon läpi, ylitin ojan. Tulin tiheämpään metsikköön, ylitin ojan, jonka pohjalla oli kymmenisen senttiä vettä ja jääkansi. Jääkannelta löysin lasten jalanjäljet, joista näin, mihin suuntaan lapset olivat kävelleet”, Keränen kertoo.

Huojentunut tunne Keränen kuuli lasten ääniä ja lähti juoksemaan ääniä kohti. Lapset keskustelivat keskenään Keräsen löytäessä heidät. He olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. ”Minulle he sanoivat, että olivat yrittäneet huutaa apua ja palata omia jälkiään takaisin kotiin onnistumatta siinä. He olivat kiertäneet ilmeisesti kehää aika pienellä alueella. He olivat huolissaan siitä, että löydetäänkö heidät ajoissa, kun isoveljellä oli seuraavalla viikolla seitsemänvuotissyntymäpäivä.” Keränen ilmoitti lasten löytymisestä heti Karungin VPK:n johtajalle Kyösti Määtälle. Keräsellä on yhdeksän sisarusta, joten hän on kotonaankin tottunut huolehtimaan pienemmistä. Siitä taidosta oli nyt hyötyä. Lasten logiikka oli ehkä hiukan helpompi aavistaa. Lasten löytymispaikalle oli linnuntietä matkaa noin 500 metriä katoa mispaikalta. Kotimatka käveltiin aluksi kolmestaan, loppumatkalla nuorempi sisaruksista halusi Keräsen syliin. ”Tunne oli huojentunut, kun löysin heidät. Ajattelin heidän omaisiaan, jotka olivat niin pitkään kaivanneet lapsiaan. Eikä lasten tarvinnut jäädä metsään yöksi.” Lasten vanhemmat laittoivat myöhemmin paikalliseen sanomalehteen kiitoksen lasten löytymisestä.

MEKAANINEN ÖLJYNTORJUNTA • • • •

Mekaaniset puomit ja pintakerääjät A-puomit kompaktissa 19 kg - 22 kg säkissä Troiltankit eri kokoja (1.000 L - 11.000 L) Viemärinsulkumatot 2-komponentti ja rajoituspadot

TELKO- IMEYTYSAINEET • • • • •

Mobiili Kitit -öljyntorjuntavaunut (eri kokoja) Imeytyspuomit (mekaanisesti vahvistettuja ja vetolujuustestattu, useita eri kokoja) PIG® Blu -sarja uusin imutehoisin Sorbix-rouheet (unv kaikille nesteille) Sorbix-Vulkanos WB 0/2 kelluva perliitti öljyille

Maahantuoja Telko Oy, Ympäristötuotteet Lintulahdenkuja 10 | PL 80 | 00501 HELSINKI Puh. (09) 521 7300 | Fax (09) 521 2728 chemicals@telko.com | www.telko.com

Metsästyseuran johtajaan heti yhteys Eelis Keränen valittiin tapauksen jälkeen Karungin VPK:n vuoden sammutusmieheksi. Kriteereinä olivat Keräsen aktiivisuus ja innostuneisuus. Mukaan VPK-toimintaan hänen oli vuosi sitten helppo lähteä, kun siellä olivat kaverit ja peräti kolme veljeäkin. Veljistä 29-vuotias Janne on ollut pisimpään, 12 vuotta mukana, 27-vuotias Johannes yli 10 vuotta ja 17-vuotias Antti kolmen vuoden ajan. Myös Tuomas Keränen oli aluksi Karungin VPK:ssa. Nyt hän työskentelee Luodon paloasemalla Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitoksella. Eelis Keränenkin on miettinyt alalle lähtemistä. VPK-toiminta on jo antanut paljon. ”Toiminta on monipuolista. Esimerkiksi EA-kurssit harjoituksineen antavat varmuutta toimia omassa arjessakin menemättä paniikkiin, jos jotakin tapahtuu.” Halu VPK-toimintaan tulee Keräsen mielestä sydämestä. Kaikista ei ole siihen, mutta jokaiselle löytyy jotain hommia. Hälytysosastossa Keränen on ollut viime huhtikuusta lähtien. Kovin usein ei lapsia onneksi katoa. 35 vuotta Karungin VPK:ssa mukana ollut Lasse Angeria ei muista vastaavaa omalta ajaltaan. ”Parasta näissä tapauksissa olisi heti ottaa yhteyttä paikallisen metsästysseuran johtajaan, joka hälyttää omat joukot. Ne miehet tuntevat metsästysalueet kuin omat taskunsa,” sanoo Angeria. Eelis Keränen on koulutukseltaan ylioppilas ja putkiasentaja. Juuri nyt hän on työttömänä ja hakemassa yhdistelmäajoneuvon kuljettajakurssille.

POLTTOPISTEESSÄ PELASTUSTAIDOT VALTAKUNNALLINEN PELASTUSTAITOKAMPANJA JA -KILPAILU YLÄKOULULAISILLE • Valmiit opetusmateriaalit: lataa helposti verkosta • Näkyvyyttä netissä ja somessa: kisoja, videoita, pelejä • Kampanjassa mukana Biisonimafia ja Jontte Valosaari HAASTA ALUEESI YLÄKOULUT MUKAAN: AKTIIVISIN PELASTUSLAITOS PALKITAAN!

WWW.NOUHATA.FI

NouHätä!-kampanjan järjestävät pelastuslaitokset ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö yhteistyössä sisäministeriön, Opetushallituksen, Pelastusopiston, pelastusliittojen ja Suomen Palopäällystöliiton kanssa. Kampanjan rahoittaa Palosuojelurahasto ja sitä tukee LähiTapiola-ryhmä.

10·2014

KÄRY & OIKEUS

Tällä palstalla paloerotuomari Marko Partanen ruotii asiat linjaan. Tutkittaessa kuullaan harvoja ja valittuja. Kun päätös harkinnan jälkeen syntyy, siitä ei voi valittaa.

Case: Ahtaat autot Monesti paloautot ja ambulanssit ovat ahtaasti kalustettuja tai jokin ratkaisu on hankala käytössä. Monesti sama ongelma toistuu, vaikka auto uusitaan. Ehkä paloautojen letkukehikot juuttuvat toisiinsa ja niitä on hankala saada ulos ja ne ovat korkealla. Ehkä painavaa laikkaleikkuria saa kurottaa kaukaa hartiatasossa. Tai tavarat pakataan muovilaatikoihin, jotka on hankala ottaa pois korkealta hyllyltä. Muovilaatikkoon saatetaan laittaa väkisin jopa paineilmalaite tai jotain muuta, joka ei silmämääräisestikään siihen mitoiltaan sovi. Kassit ja laatikot ovat ahtaita niille tarkoitettuihin paikkoihin ja niitä saa survoa paikoilleen. Jotkut tavarat kuluvat ennemmin niiden sijoilleen runnomisessa kuin varsinaisessa käytössä. Ambulansseissa painavat hoitovälinelaukut sijoitetaan sellaiseen paikkaan, josta niiden selkäänotto tapahtuu liian usein ergonomisesti väärin. Monesti hoitovälinelaukku sijoitetaan turvavyöllä hoitajan penkin jalkatilaan, jolloin se on aina väärässä paikassa, kun potilasta kuljetetaan. Jos se on asian mukaisesti kiinnitettynä, se haittaa hoitajan työtä ja jos se on lattialla kiinnittämättä, se aiheuttaa kaikille turvallisuusriskin. Kantotuoli sijoitetaan paikkaan, joka tukee virheellistä ja potilaalle riskialtista käyttöä. Laatikot, lokerot ja sivuovikaapit sullotaan niin täyteen, että ne on joskus hankala laittaa kiinni. Tai voi olla, että paarit pitää ottaa pois autosta, että saa jonkun lokeron auki. Onko autoilla oikeita suunnittelutyöryhmiä vai tekeekö niitä sormista puhki oleva työrukkanen?

Paloristikuulustelu Sammutin Oy:n Jari Suutari, Miksi paloautot ovat ahtaita? Rehellistä yhden tarkoituksen yksikköä kuten aiemmin sammutusautoa, ei enää ole, vaan yhteen yksikköön kalustetaan koko pelastuskalusto. Yhtälö ei yleensä mahdollista ergonomisesti parasta ratkaisua. Lisäksi ajan saatossa autoihin lisätään uutta kalustoa, mutta mitään ei jätetä pois, sekin on mahdoton yhtälö. Erityisesti esimiehen paikka alkaa tänä päivänä olla melkoinen multimediakeskus ja todella haastava varusteltava. Noin puolet valmistamiemme autojen irtokalustosta kiinnitetään kokonaan koritehtaalla ja loput autoista kalustaa käyttäjäkunta itse. Käyttäjä osallistuu suunnitteluun vaihtelevasti, joskus pelastuslaitokselta esitetään vain toive sijoittelun suhteen ja joskus taas työryhmän jäseniä on mukana kalustuksen sijoittelusuunnittelussa jopa useita päiviä. Pyrimme sijoittamaan aina kaluston ergonomisesti, mutta siitä joudutaan usein tinkimään, koska kalustoa on paljon suhteutettuna tilaan. Esimerkiksi letkuhyllyn käytettävyyden voi pilata, kun sinne laittaa yhdenkin ylimääräisen kehikon. Kalustuksen ohjenuorana on: painava alas, kevyt ylös, eniten tarvittu esille ja harvoin tarvittu taakse Työryhmät toki miettivät uusia ja turvallisia ideoita, joita käyttäjäyhteistyön ja tuotekehityksemme kautta on pystytty ratkaisemaankin. Valmiiksi budjetoidun hankinnan rakennusvaiheessa ilmeneviä ongelmia on yleensä hankala ratkaista, koska rahan käyttö on ra-

10·2014

jattu ja erikoissovellukset aiheuttavat lisäkuluja. Siksi selvitys- ja suunnittelutyö ennen hankintaa on erittäin tärkeää, jotta saavutetaan hyvä lopputulos. Sammutin Oy on paloautojen koreja valmistava yritys. Profile Vehicles Oy:n Marko Repo, Miksi ambulanssit ovat ahtaita? Ambulanssien suunnittelu, ergonomia ja turvallisuus on tärkeää, niihin pitäisi enemmän keskittyä. Monesti tilataan sitä, mitä on totuttu vuosikaudet tilaamaan ja muutos uuteen koetaan hankalaksi. Mielestäni turvallisuutta ei aina oteta suunnittelussa huomioon niin hyvin kuin pitäisi. Olemme pahassa välikädessä siinä, että meidän tulee tehdä ambulanssin tekninen rakenne niin kuin asiakas haluaa, mutta silti olemme turvallisuudesta vastuussa. Tähän liittyy monesti ristiriitaisuuksia. Joskus asiakkaat haluavat istuimet sijoitettuna niin, että niissä on hankala hoitaa potilasta, jos turvavyöt ovat kiinni. Vieläkin ratkaisuja tehdään vanhan sapluunan mukaan, jossa kaapit ovat repuille liian ahtaita, reppuja täytyy pitää irrallaan hoitotilassa, kantotuolilla kuljetetaan potilaita ja laitteita on vaikea käyttää niiden telineissä. Näistä asioista monesti voittaa asiakkaan halu siitäkin huolimatta, vaikka tarjoamme ergonomisempaa ja turvallisempaa vaihtoehtoa. Profile on ambulanssien koreja valmistava yritys.

Loppulauselma On esimerkkejä varustelusta, jossa kalustolle suunnitellaan erikseen säilytysrasia tai salkku, joka sitten sijoitetaan autoon käytön kannalta järkevästi. One size -muovilaatikoilla on heitetty vesilintua. Ehkä letkutkin laitetaan kantovälineisiin, joiden seinistä ne eivät pursua ulos. Tai uskaltaisiko joku laittaa laikkaleikkurin johonkin muualle kuin takapyörän päälle hartiatasoon, tai onko maskuliiniselle palomiesmassalle nöyryyttävää, jos pyörillään kulkevalle savutuulettimelle olisikin ramppi. Mitä jos ambulanssin kantotuoli laitettaisiinkin hoitotilan takaoveen, tällöin potilasta kuljetettaisiin aina turvallisesti kuljettamiseen suunnitellulla paikalla. Ja mikä parasta, kantotuolin paikalle ohjaamon takaseinään voitaisiin laittaa teline, joka taittuu sivuovelle. Telineeseen voitaisiin asettaa reput otettavaksi kantoon suoraan oikealta korkeudelta. Rankaa kuormittavat kiertoliikkeet vähenisivät. Kuka suunnittelisi myös sen, miten nämä autot pidetään sisältä oikeasti puhtaina? Autojen suunnittelussa tarvitaan moniammatillisia työryhmiä: muun muassa kokeneita duunareita, viimeisen opin nuoria duunareita, koritehtaan toteuttajia, ergonomian osaajia – ehkä fysioterapeutteja tai työhön perehtyneitä liikunnanohjaajia, hygienian ja puhtaanapidon osaajia ja muitakin tahoja. Ongelmiin voi aina myös kysyä ratkaisuja – niitä ei tarvitse itse keksiä. Yleisesti hyvin toimivaan paloautoon tai ambulanssiin on vielä pitkä matka, jos olemme sellaisia käyttäjiä, jotka eivät itse halua käyttää aikaa ja vaivaa suunnitteluun. Uusi auto on näköjään pääasia – ei se, miten autoa voi käyttää.

! a t s a r a p ä t Äänes 2

1 2 2014

4 4 2014

9.4.

14.5.

3 2014

12.3.

12.2.

1 2014

Tuhopoltot

Hälytysajoon

piinasivat Kannonkoskea s.8

tulipalon takia yhä harvemmin s.14

Palomies altistuu henkensä kaupalla s.8–25

Turha kiire

jätettävä rannalle s.28

22. Lappi

21.

Oulu

20. 19. 16. 15.

17.

14.

18.

11. 10. 7. 6.

5. 3.

Pohjanmaa Itä-Suomi

12.

13.

Sisä-Suomi

LounaisSuomi

Häme Itä-Uusimaa LänsiUusimaa

1. Ahvenanmaa

KaakoisSuomi

Helsinki

22. Lappi

21.

Oulu

20. 19. 16. 15.

17.

14.

18.

11. 13.

Tulimerellä ilakoi ennätysmäärä palokuntaväkeä s. 58

Palokunnat lujilla Helsingin suurpommituksissa s. 42

Ammatissa kehittyminen työhyvinvoinnin huolenaihe s. 8

PT 2/2014 ILMESTYY 12. MAALISKUUTA TEEMASIVUILLA HÄLYTYSAJONEUVOT JA KALUSTO

Poistumisharjoittelusta iso hyöty Kouvolan koulupalossa s. 16

112-sarja kertoo kaiken ihmisen auttamisesta s. 40

SUUR

Itä-Suomi

Säästöt haetaan pelastuslaitoksia vähentämättä s. 24 7.

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

PT 3/2014 ILMESTYY 9. HUHTIKUUTA TEEMASIVUILLA VIESTINTÄ

Pelastus- ja turvallisuusalan

Pohjanmaa

10.

Sisä-Suomi

Häme Itä-Uusimaa LänsiUusimaa Helsinki

KaakoisSuomi

Sosiaalinen media palokunnan apuna s. 38

Palokuntien SM-kilpailusta hyötyy koko palokunta s. 58

Porissa 38 hehtaaria tilaa harjoitella pelastustehtäviä s. 34

PT 4/2014 ILMESTYY 14. TOUKOKUUTA TEEMASIVUILLA PELASTUSVÄLINEET

Turvallisuus on huipussaan asuntomessujen tornitaloissa s. 28

Kiireellisten tehtävien toimintavalmius piteni puolella minuutilla s. 40

PT 5/2014 ILMESTYY 12. KESÄKUUTA 100-SIVUISENA ERIKOISJULKAISUNA

11 € 3/2014

8 2014 22.10.

7 2014

27.8.

6 2014

5/2014

24.9.

Kilpilahden kaasuvuodossa varauduttiin pahimpaan s. 8

12.

JULKAISU

TURVATEKNIIKKA kuukausimaksulla

PAIKANNUKSEN uudet ratkaisut

YMPÄRISTÖRIKOKSET kansainvälistyvät

TOIMI OIKEIN JÄLKIVAHINGOISSA > murrot ja ilkivalta > paloja vesivahinko > tietoturva

Pelastusnäytökset

PELASTUSOPISTOON tutkimuksen keskus

kruunaavat Turvallisuus-messut

Sankarieläke ei auta palomiehiä s.8

VAARALLISET työtehtävät

Kymppitonni

OSAAVA HENKILÖSTÖ turvaa sairaalan

rikki Jyväskylässä s.23

9.1.2014 13:54:03

TEHOKAS evakuointi

856443-14-06

Skotlannista halutaan entistä turvallisempi maa s. 54

TURVALLISUUS_EAN_koodit_2014.indd 1

6 414888 564433

14006

856443-14-05

14005

856443-14-04

14004

14003 6 414888 564433

14002

856443-14-03

PAL.VKO 2014-33

6 414888 564433

Lentokentällä

856443-14-02

6 414888 564433

Turvallisuus EAN-koodit vuodelle 2014

14001

856443-14-01

Jos laskuteline ei aukea, mitä tapahtuu

Presidenttipari ihasteli palokunta nuorten reippautta s. 64

Oma palokunta vastaa ydinvoimalan turvallisuudesta s. 66

PT 7/2014 ILMESTYY 24. SYYSKUUTA TEEMASIVUILLA VAPAA-AIKA

10 17.12.

19.11.

Hälytysilmoitus

Koti on vaaraksi

Mahdoton tulipalo s.8

pelastuslainsuojattomille s.16

Normipalosta 20 palomiestä lääkäriin Jyväskylässä s. 32

Palomestari päivystää Pirkanmaan tilanne- ja johtokeskuksessa s. 34

Ammattilaisen koti kätkee paljon turvallisuustekniikkaa s. 24–27

Pelastusopiston miljoonasäästöt leikkaavat käytännön opetusta s. 8

Koulutus parantaa työturvallisuutta tieliikennepelastamisessa s. 20

Vuoden palomies tuntee puhtaan paloaseman s. 20

Piikkiön VPK saa synttärilahjaksi uuden paloaseman s. 38

PT 8/2014 ILMESTYY 22. LOKAKUUTA TEEMASIVUILLA ENSIHOITO JA ENSIVASTE

10 2014

9 2014

Poikkeuksellinen nostolavatehtävä s. 8

Vuoden sammutusmies löysi kadonneet lapset Torniossa s. 52

Ensihoitomalli säästää miljoonia Pohjois-Karjalassa s. 22

Vapaaehtoisvoimaa testattiin Pihlus-harjoituksessa s. 46

Ruotsin metsäpalo tuhoisin vuosikymmeniin s. 16

PT 9/2014 ILMESTYY 19. MARRASKUUTA TEEMASIVUILLA KODIN TURVALLISUUS

eron 2014 Pelastustiedon num Kerro meille, mistä vuoden myös valintasi. ele ust Per . iten väh ja kannesta pidit eniten kehitämme lehteä. Mielipiteesi on tärkeä, kun a 2015 köpostilla 31. tammikuut Lähetä vastauksesi säh i (aihekto.f stie stu ela @p itus mennessä osoitteella toim anna äänesi osoitteessa 4”) tai enttään ”kansikisa 201 nneri. äänestä paras kansi -ba www.pelastustieto.fi > toja. n kesken yllätyspalkin Arvomme äänestäneide eronum elin puh esi, osoitteesi, Muista laittaa viestiin nim os! Kiit . aja tila den leh si sekä tieto siitä, oletko i tiin: www.pelastustieto.f Tulokset tulevat myös net

Vaikuta & Voita!

PT 10/2014 ILMESTYY 17. JOULUKUUTA TEEMASIVUILLA LIIKENNEPELASTAMINEN

10·2014

Maatilojen paloturvallisuudessa on paljon parannettavaa Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Etelä-Savon pelastuslaitos

Viallinen sähkölaite on suurin paloturvallisuusriski maatiloilla. Moni tilanomistaja unohtaa asennuksen jälkeen laitteensa, vaikka niitä pitäisi huoltaa ja tarkkailla jatkuvasti. Suomalaisista maatiloista jopa puolessa paloturvallisuus on heikko. ”Karkeasti sanottuna noin puolet rakennuksista edustaa vanhempaa rakennuskantaa, jossa esimerkiksi sähköasennukset ovat vanhentuneet ja huonossa kunnossa, eikä palo-osastointia ole ollenkaan”, Maa- ja metsätalousministeriön suunnittelija Kjell Brännäs kertoo. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n mukaan vuonna 2012 Suomessa oli 59042 maatilaa. Brännäsin mukaan uusien, kymmenen viime vuoden aikana rakennettujen maatilarakennusten turvallisuus puolestaan on parantunut, mikä johtuu ministeriön antamista, paloturvallisuutta koskevista asetuksista. ”Summittaisesti voidaan arvioida, että puolet koko maan lypsy- ja muussa nautakarjasta sekä hevosista, sioista, lampaista ja munituskanoista pidetään hyvin paloturvallisissa rakennuksissa”, Brännäs sanoo.

Rantasalmella 2007 rehuvaraston rehumyllyn sähkömoottorista alkanut palo levisi nopeasti koko navettaan. Navetassa ollut isäntäväki ja eläinlääkäri saivat pelastettua eläimet aivan viime tipassa, kun navetan sisäosa oli täyttynyt jo savusta. Palo saatiin hallintaan tukkiauton saavuttua paikalle ja avattua navetan peltikaton.

10·2014

Syy maatilarakennusten tulipaloihin on useimmiten väärin asennettu tai viallinen sähkölaite likaisessa ympäristössä. Johtaja Matti Orrainen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKistä sanoo, että vanhoilla maatiloilla sähköasennuksissa ja siisteydessä on paljon parannettavaa. Esimerkiksi rakenteisiin on kerääntynyt vuosien saatossa herkästi syttyvää pölyä. Orraisen mukaan maatilapalo voi syttyä viallisten sähköasennusten lisäksi myös lämmitysjärjestelmästä, joka saattaa pettää esimerkiksi savuhormin takia. Ylitarkastaja Sakari Hatakka Turvallisuusja elintarvikevirastosta kertoo, että maatilojen palovaara johtuu yleensä sähkölaitteiden kosteasta ympäristöstä. ”Se on vaativa ympäristö, kun kosteus on tekemisissä sähkön kanssa. Silloin korostuu erityisesti se, että laitteita pidetään kunnossa.” Hatakka painottaa erityisesti sitä, että niin sähköasennuksia, -laitteita kuin muutakin

kiinteistötekniikkaa täytyy tarkkailla ja huoltaa. Moni tilanomistaja ei kiinnitä laitteisiin juurikaan huomiota enää sen jälkeen, kun ne on hankittu ja asennettu. ”Maatiloilla voi olla hyvinkin vanhoja sähköasennuksia, jotka ovat jo aikansa eläneitä, ja niiden kanssa koetetaan pärjätä.” Hatakka perääkin asennuksille ja -laitteille järjestelmällistä huoltoa sekä kunnossapitoa. Sähköalan ammattilaisten pitäisi arvioida, ovatko laitteet vielä riittäviä ja millaista kunnossapitoa ne tarvitsevat. ”Paloriskit syntyvät monenlaisista asioista: valaisimet ovat huonokuntoisia, sijoitettu vääriin paikkoihin, tai lämmittimet eivät ole sopivia käyttöympäristöönsä ja saattavat kaatua. Asennukset, kaapelit, valaisimet ja sähkölaitteet saattavat yksinkertaisesti olla mekaanisesti kolhiintuneita”, Hatakka luettelee erilaisia riskejä.

Viranomaiset eivät voi valvoa Matti Orraisen näppituntuma on, että turvallisempaan suuntaan on menty. Se johtuu siitä, että EU-aikana maatilojen koko on kasvanut. Suuret tilat kuuluvat yleensä tuetun rakentamisen piiriin, jolloin niissä on täytynyt entistä

paremmin huomioida paloturvallisuus. Maatilarakentamista koskevat Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimukset, ja lisäksi Maa- ja metsätalousministeriö valvoo omalla asetuksellaan yhteiskunnan tukea saavaa rakentamista. Tuorein on Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavaa rakentamista koskevista paloteknisistä vaatimuksista, ja se on annettu viime kesäkuussa. ”Yleensä lähes kaikki tänä päivänä rakennettavat maatalouden tuotanto- ja varastorakennukset saavat yhteiskunnan tukea, ja siellä on tiukemmat vaatimukset”, Orrainen kertoo. Orraisen mukaan sähkölaitteille tehdään tarkastuksia yhä useammin, ja niitä on myös uusittu vanhoilla tiloilla nykyvaatimusten mukaisiksi. Vaatimuksissa mainitaan esimerkiksi, että rakennuksiin on asennettava maatilakäyttöön soveltuva, savuun reagoiva palonilmaisulaitteisto. ”Ajatuksena on se, että tieto mahdollisimman nopeasti saataisiin päärakennukseen isännälle tai emännälle”, Orrainen sanoo. Lisäksi seinien ja palo-ovien osastoivuudesta ja tiiviydestä huolehtiminen on tärkeää. Kohteessa pitää olla pelastussuunnitelma ja alkusammutuskalustoa helposti saatavilla. ”Siten oma väki pystyy laitteiston kautta saamaan tiedon ja sammuttamaan pienen tulipalon alun.”

Vanhat rakennukset vääristävät tilastoja Pelastusopiston suunnittelija Johannes Ketola kertoo, että viime vuosina maatilojen rakennuspalojen määrä yhteensä on hiukan noussut. ”Nousu on todella pientä ja lähinnä kohdistunut muihin metsä- ja kalatalouden rakennuksiin. Kotieläinrakennusten tulipalomäärä on pysynyt aika lailla tasaisena. Erot ovat pieniä, ja ne voi laittaa vuosittaisen vaihtelun piikkiin.” Ketola huomauttaa, että maatalouden rakennemuutoksesta huolimatta vanhat maatalousrakennukset ovat edelleen olemassa, ja niiden palot näkyvät tilastoissa. ”Entiset navetat ja sikalat ovat jääneet talojen pihaan. Se vääristää tilastoa siinä mielessä, etteivät ne ole enää kotieläinrakennuskäytössä, vaikka ne virallisesti vielä ovatkin kotieläinrakennuksia. Kun sellainen palaa, se päätyy tilastoihimme.” Paloista aiheutuneissa omaisuusvahingoissa on iso vuosittainen hajonta. Ketolan mukaan yksittäisen palotapahtuman vaikutus tuntuu vahvasti kokonaismäärissä. ”Kokonaismäärä huippuvuonnakin on ollut vain 16 miljoonaa euroa. Kahden ison navetan palaminen on jo monta miljoonaa.”

Pelastustoimen tehtävät vuosittain maatiloilla 250

200

Muu maa-‐, metsä-‐ tai kalatalouden rakennus

Pitää tarkkailla, huoltaa ja tarkastaa

Turkistarha

150

Kasvihuone Viljankuivaamo ja viljan säilytysrakennus

100

Eläinsuoja, ravihevostalli, maneesi yms.

2013

2011

2012

2009

2010

2008

2007

2005

2006

2004

2003

2001

2002

1999

2000

1998

1997

NaveGa, sikala, kanala yms.

1996

Paloturvallisuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää, koska maatilat sijaitsevat usein syrjäisissä paikoissa. ”Jokainen ymmärtää, että organisoidun avun eli palolaitoksen tulo paikalle on näissä kohteissa melko pitkä. Siihen apuun on vähän vaikea luottaa”, Orrainen sanoo. Sakari Hatakan mukaan sähköturvallisuuden voi jakaa kolmeen osaan. Ensinnäkin käyttäjien tulisi pitää laitteita silmällä. ”Jos he huomaavat jotakin, pyytävät sinne sähköalan ammattilaisen korjaamaan, elleivät itse osaa laittaa kuntoon.” Toiseksi laitteita pitäisi huoltaa säännöllisesti ja kolmanneksi laitteet pitäisi tarkastaa tietyin väliajoin. Hatakan mukaan tilanomistajien tietoisuus sähköturvallisuudesta on parempi kuin menneinä vuosikymmeninä. ”Pelastuslaitokset, vakuutusyhtiöt ja palotarkastajat ovat tehneet kovasti työtä ja vieneet asiaa eteenpäin.” Hatakka ei kuitenkaan näe, että viranomaiset pystyisivät säännöllisesti valvomaan jokaisen maatilan paloturvallisuutta erikseen. ”Se ei ole millään mahdollista. Toiminnanharjoittajan velvollisuus on tuntea ne vaatimukset, jotka kohdistuvat toimintaan ja toimia niin, että sähköturvallisuusvaatimukset täyttyvät.”

Lähde: Pronto

Omaisuusvahingot euroissa

Omaisuusvahingot (euroa)

20 000 000 18 000 000 16 000 000 14 000 000 12 000 000 10 000 000

Omaisuusvahingot (euroa)

8 000 000 6 000 000 4 000 000 2 000 000 0

1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

10·2014

Viime lokakuussa Rantasalmella ollut navetan palo alkoi hakelämmityskeskuksesta. Tässäkin tapauksessa eläimet pelastuivat, mutta noin 400 neliömetrin suuruinen lämmityskeskus, maitohuone ja navetan siipiosa tuhoutuivat täysin. Pelastustoimi pystyi estämään palon leviämisen varsinaiseen navettasiipeen.

Uhkaava navettapalo alkoi hakekattilasta Lisäsiivestä alkanut uhkaava navettapalo Rantasalmella Etelä-Savossa saatiin hallintaan vain, koska palokunta saapui paikalle nopeasti. Muuten noin 2000 neliön rakennus olisi tuhoutunut palossa kokonaan. Tapaus sattui lokakuun puolivälissä. ”Ensimmäinen yksikkö oli sen verran nopeasti paikalla, että se pystyi katkaisemaan palon etenemisen. Muussa tapauksessa koko valtava kompleksi olisi tuhoutunut täysin”, kertoo palomestari Kari Saarelainen Etelä-Savon pelastuslaitokselta. Tilanomistajat huomasivat palon noin kello 8.30 aamulla ja tekivät siitä hälytyksen. Palomestarin mukaan navetassa asunut karja, noin 60 emolehmää, säästyi palolta. Lehmät olivat jo ulkona navetasta palon alkaessa. ”Ensimmäisten yksikköjen tullessa syttynyt siipi oli jo menetetty, ja palo oli jo pikkuisen tarttunut viereisen piharakennuksen kulmaan. Ensimmäinen yksikkö alkoi suojata viereisiä rakennuksia, ja sitä mukaa he siirtyivät rajoittamaan sitä, ettei loppuosa navetasta pääse syttymään”, päivystävä palomestari Ilpo Pitkänen kuvailee.

Ensihoidon opetustiimi järjestää:

Täydennyskoulutus keväällä 2015 • • • • • •

Ensihoitopalvelun hälytysajoneuvon kuljettaminen - Kouluttajakurssi 20. - 23.1.2015 Simulaatio-ohjaajakurssi - Tavoitteista toteutukseen 10. - 12.3.2015 Ensihoidon päivittäistilanteiden johtaminen 17. - 19.3.2015 Ensihoidon tilannejohtaminen 7. - 9.4.2015 Simulaatio-ohjaajan jatkokurssi 28. - 30.4.2015 Hoitoelvytyskurssi 18. - 20.5.2015

Tarkemmat tiedot koulutuksista verkkosivuillamme. www.pelastusopisto.fi > Ensihoidon täydennyskoulutus

10·2014

Palo saatiin hallintaan melko pian, ja oli puolilta päivin jo sammutettu. Palossa tuhoutui navetan ohessa ollut noin 400 neliön lisärakennus, jossa oli muun muassa lämpökeskus, rehuvarasto, paaleja ja koneita. Tuli ei ehtinyt levitä varsinaiseen navettaan, ja palomestarin mukaan eläimet pääsivät takaisin suojaan jo samana iltana. Kari Saarelaisen mukaan rakennuksissa ei ollut minkäänlaista palosuojausta. ”Palo-osastointeja tai paloturvallisuustekniikkaa ei ollut ollenkaan. Rakennus oli hyvin vanharakenteinen”, hän kuvailee. Saarelainen kertoo, että palo syttyi navetan päädyn lämpökeskuksen hakekattilasta. Kattilan täytön yhteydessä luukku oli unohtunut auki, ja tuli levisi nopeasti muualle rakennukseen. ”Siipi oli kokonaan puurakenteinen yhtä seinää lukuun ottamatta”, Saarelainen kertoo. Ilpo Pitkäsen mukaan varsinkin vanhoissa navetoissa palosuojaus on usein puutteellista. ”Vanhat navetat on rakennettu vanhojen säädösten aikaan. Niissä on yllätyksiä. Mitä vanhempi rakennus, sitä enemmän siellä on vaaranpaikkoja. Esimerkiksi yläpohjia ei välttämättä ole osastoitu.” Rantasalmen tapauksessa karja oli jo ulkona palon syttyessä. Yleensä eläinten kuljettaminen ulos palavasta rakennuksesta on vaikeaa. ”Kyllähän se tosi hankalaa on. Jos ne eivät lähde isäntien ja emäntien mukaan, meidän porukalle se on todennäköisesti vielä hankalampaa. Kyllähän siihen tiettyjä konsteja on, mutta se on eläimestä kiinni, lähteekö se liikenteeseen”, Ilpo Pitkänen kertoo. Lisäksi monet eläimet ovat savulle hyvin herkkiä eivätkä kestä sitä pitkään. Pitkäsen mukaan ongelmia tuottaa myös se, kuinka eläimet saadaan pysymään poissa palavasta rakennuksesta. ”Ne pyrkivät sinne, vaikka liekit löisivät. Ne tahtovat takaisin omaan pilttuuseen, koska se on niiden mielestä turvallinen paikka. Vietti omaan paikkaan on niin voimakas, etteivät ne välitä vaarasta.” Teksti: Kaisu Puranen Kuva: Etelä-Savon pelastuslaitos

MIRAFONI

Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Mihin hätäkeskustoiminta on matkalla? Hätäkeskuslaitos on ollut jo pitkään poliittisen pelaamisen ja päätöksenteon kohteena – päätöksien, joita se on parhaansa mukaan muutoksina koettanut toteuttaa. Meno on ollut koko henkilöstön osalta kuin jatkuvassa linkopesuohjelmassa – kun pesuohjelma loppuu, niin uusi linkous on alkanut. Muut viranomaiset ovat puolestaan hätäkeskustoimintaa julkisestikin riepotelleet ja riepottelun kohteena Hätäkeskuslaitos on ollut helppo, se kun ei ole lähtenyt asioita julkisesti kommentoimaan. Hätäkeskustoiminnan arvostelu ilman tarvittavaa syvällisempää analyysia on ollut siinä määrin helppo aihe, etten ole siihen aiemmin tarttunut. Panttasin siihen asti, kunnes luin ”Hätäkeskuspäivystäjätutkinnon määrällinen ja laadullinen kehittäminen 2015–2018”. Epäilin saavani mielenkiintoista luettavaa tietäen nykyisen taloustilanteen ja resurssit sekä lupauksen kehittää tutkintoa niin määrällisesti kuin laadullisesti – siis adjektiivein, jotka ovat lähes toisensa poissulkevat, jos vanhaa sanontaa määrästä ja laadusta on uskominen. En ollut väärässä. Hätäkeskuspäivystäjän tutkinto on nykyisellään 90 opintopisteen arvoinen ja se kestää 1,5 vuotta. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tuntia opiskelua. Nyt tehdyssä selvityksessä tuota tutkinnon pituutta esitetään pikaisella aikataululla lyhennettäväksi 60 opintopisteeseen, jotta Hätäkeskuslaitos voisi entistä paremmin vastata työvoimatarpeeseen ja opetuksen järjestämisessäkin saavutettaisiin kustannushyötyjä, kun opiskelijat kuluttaisivat penkkejä puoli vuotta lyhyemmän ajan. Selvityksessä otetaan kantaa myös muun muassa opiskelijavalinnan kehittämiseen ja hätäkeskuspäivystäjän kelpoisuusehtoihin. Lisäksi tuota opintovajetta paikattaisiin Hätäkeskuslaitoksen omalla perehdytyskoulutuksella, jolla parin sadan tunnin ohjatun harjoittelun sisältävällä perehdytyksellä paikattaisiin tuota lyhennettyä opetusta. Perehdytys on toki lähtökohtaisesti työnantajan lakisääteinen velvollisuus, josta tupataan varsin usein myös väistää, sillä perehdytyksen saamista ei työsuojeluviranomainen ehdi valvoa. Siinä missä muiden turvallisuusalan tutkintojen tasoa pyritään nostamaan ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnoksi, halutaan hätäkeskuspäivystäjän tutkintoa lyhentää ja kohdentaa koulutuksen aloituspaikkamäärä Hätäkeskuslaitoksen ilmoittamaan määrälliseen työvoimatarpeeseen. Joustava ja ennakoiva tapa suunnitella koulutusta kuulostaa toki houkuttelevalta, mutta totuus on, että opettajien ja opetustilojen määrää on melko lailla vakio, se vaatii pitkän tähtäimen suunnittelua – olettaen, että ainakin jostakin laadusta halutaan pitää kiinni. Hätäkeskuspäivystäjä on moniviranomaisrajapinnassa toimiva turvallisuusviranomainen, jolle on olennaista puhua ja kirjoittaa selkeästi ja yhtäaikaisesti, hallita vieraita kieliä, tunnistaa nopeasti avuntarve ja tuntea eri viranomaisten prosessit. Mistä sitten uudistuksessa aiotaan eniten karsia? On suunniteltu, että suomen kielen, viestinnän, ruotsin ja englannin opetus vähentyisi puoleen nykyisestä. Tuo muutos on dramaattinen, mutta vielä radikaalimman muutoksen kokisi viranomaistoiminnan perusteet; entisen 15 opintopisteen sijaan kurssi olisi jatkossa vain 1,5 opintopisteen mittainen. Kaavailujen mukaan 40,5 tunnissa opiskelijoille pitäisi siis opettaa jatkossa pelastustoimen, sosiaalitoimen, viestiliiken-

teen ja tekniikan, poliisitoimen, varautumisen sekä terveystoimen perusteet, kun aiemmin tuon kokonaisuuden opetukseen on vaadittu 405 tuntia. En ole ammatiltani opettaja enkä taikuri, mutta ensivaikutelman perusteella yhtälö on melko mahdoton toteuttaa, etteikö se näkyisi jo toiminnassa. Yksi keskeisimmistä perusteista esittää hätäkeskuspäivystäjätutkinnon lyhentämistä on se, että jatkossa pystyttäisiin entistä paremmin vastaamaan työvoimatarpeisiin. Kaikki hätäkeskuspäivystäjät eivät pysy Hätäkeskuslaitoksella töissä, vaikka valmistuvat tuohon ammattiin. Mikä tässä voisi taustalla? Jatkuva turbulenssi organisaatiossa, muutos ja epävarmuus omasta työpaikasta ja sijainnista ovat asioita, joiden vaikutusta ei voi aliarvioida. Hätäkeskuspäivystäjät ovat myös aikuisikään ehtineitä, useimmiten perheellisiä tai juuri perheen perustavia ihmisiä, joiden on tehtävä elämässään ratkaisuja, joilla on vaikutusta heidän itsensä lisäksi myös esimerkiksi perheenjäseniin. Puolisolle olisi löydyttävä myös sopivaa työtä paikkakunnalta eikä Keravan hätäkeskuksen aluetta lukuun ottamatta Porin, Kuopion, Oulun, Vaasan ja Turun alueiden työvoimatoimistojen sivut ainakaan pullistele mielenkiintoisista työpaikkatarjouksista. Syyt rivistä poistumisessa ovat usein varsin inhimillisiä, kun raaputtaa pintaa tilastoja syvemmältä. Päätöstä ja suuntaviivoja työryhmän esityksestä hätäkeskuspäivystäjän tutkinnon määrälliseksi ja laadulliseksi kehittämiseksi odotellaan. Mikäli 60 opintopisteen kokonaisuuteen lähdetään, käynnistetään samalla myös opetussuunnitelman yksityiskohtainen suunnittelu. Muutos tulisi nyt niin nopeasti, ettei siihen ehdi kaiken järjen mukaan juurikaan reagoida – opintopisteitä on paperilla helppo vähentää, mutta sen tulee näkyä opetussuunnitelman lisäksi myös opetusmateriaalissa. Opetusmateriaalin karsiminen ja kehittäminen vie aikaa. Pahimmillaan tilanne tulisi olemaan niin, että uusimuotoista opetusta vedettäisiin läpi samalla sisällöllä ja opiskelijat saisivat vain vähemmän opintopisteitä palkkioksi ahkeroinnistaan. Puolitoista vuotta opintoja sullottuna vuoteen ja opiskelijatilastot näyttäisivät samalta, kun osa opiskelijoista uupuisivat siinä määrin, että toteaisivat, että tämä ei ole se oma pala kakkua. Suomalainen hätäkeskustoiminta on aikanaan haluttu järjestää niin, että useamman eri viranomaisen tavoittaa hätäpuhelun kautta saman katon alta. Tämä malli on ollut järkevä, tehokas ja maailmanlaajuisesti tunnustettu, myös viranomaisten yhteistoiminta on keskittyneen hätäkeskustoiminnan kautta maailmanlaajuisesti keskivertoa paremmalla tasolla. Nyt kustannussäästöjen nimissä ollaan esittämässä sellaista ratkaisua, jolla mielestäni sahataan pahan kerran omaa oksaa. Äkkiseltään malli vaikuttaa olevan kuin laihialainen tapa säästää: leikataan helmasta ja jatketaan hihoista. Ennakoidaan, karsitaan, keskitetään, tiivistetään ja tehostetaan toimintaa siihen malliin, että kohta voidaan ottaa mallia eräästä toisesta suomalaisesta turvallisuusviranomaisesta, joka ensin ulkoisti puhelinpalvelunsa ja kilpailutuksen jälkeen kyseisen turvallisuusviranomaisen palveluihin vastaa nykyään iloinen asiakaspalvelija Espanjan Aurinkorannikolla. Nyt jos koskaan: jarrua tähän muutokseen!

10·2014

ULKOMAILTA

Käännökset Risto Lautkaski

Savupäästön ohjailu on vaikeaa Hollannin pelastusopiston IFV:n nykyinen opettaja Ricardo Weewer oli jo vuosia miettinyt, miten palosavun leviämiseen voitaisiin vaikuttaa. ”Luulin, että Antwerpenissa sijaitsevalla kemiantehtaalla käytettävä turbiinisammutin ratkaisisi ongelman”. Laitteen teho vastaa kahta suihkuhävittäjän turbiinia ja sillä voidaan sammuttaa paloja etäältä, valella säiliöitä ja sitoa ammoniakkipäästöjä. Tutkimusprojekti tehtiin kolmessa vaiheessa. Ensiksi järjestettiin palokuntien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden yhteinen aivoriihi. Toisessa vaiheessa monista ideoista valittiin lähemmin tarkasteltaviksi viisi: • päästön sitominen sähkömagneettisella kentällä • päästön sitominen vesisumulla • päästön ohjailu suurilla verhoilla • päästön kuumentaminen puhaltamalla liekkeihin ilmaa • päästön nopea lopettaminen hiekka- tai jäätykeillä tai sammutuspeitteillä. Sähkömagneettisen kentän käyttö perus-

tuu siihen, että savu koostuu hiukkasista, joilla on sähkövaraus. Jos pystytään kehittämään magneetti, joka saa hiukkaset tarttumaan toisiinsa, savupatsas painuu alas. Delftin teknillinen yliopisto ryhtyi tutkimaan tätä ratkaisua nelivuotisessa projektissa. Hiekkatykkejä käytetään maastopalojen sammuttamiseen, mutta niiden kokeilu kaatui käytännön ongelmaan: tarvittavan hiekkamäärän hankintaan. Päästön ohjailuun soveltuvia verhoja ei ollut saatavana; ei myöskään tarpeeksi suuria sammutuspeitteitä. Dieselöljyaltaalla simuloitiin suuren varastorakennuksen (20 m x 50 m) paloa. Kokeita oli kuusi ja sääolosuhteet niissä olivat suunnilleen samanlaiset. Kokeissa, joissa turbiinisammuttimella puhallettiin vesisumua tai ilmaa liekkeihin, ei juuri pystytty vaikuttamaan savupatsaaseen. Tutkimusta jatketaan nyt laboratoriokokeilla, joiden avulla pyritään selvittämään eri parametrien vaikutusta päästön leviämiseen. Teksti: Jolanda Haven Brand en Brandweer 11–12/2013

Palokunnat aktiivisina Hollannin tämänvuotisten palontorjuntaviikkojen tunnuksena oli ”Miten toimit tulipalossa? Pysy poissa savusta!”. Haagin alueen pelastuslaitos kutsui yli 1500 yksin asuvaa eläkeläistä lounaalle 23 paloasemalle. Lounaiden aikana yli 350 palomiestä ja poliisia kertoi heille paloturvallisuudesta. Groningenin pelastuslaitos tarjossi eläkeläisille ilmaisia paloturvallisuustarkastuksia. Odotetun sadan sijasta tarkastuspyyntöjä tuli yli 350. Keski-Hollannin pelastuslaitos valitsi opiskelijoille ja eläkeläisille suunnatun tiedotuskampanjan, jossa käytettiin sekä julisteita

että TV-tietoiskuja. Ensimmäisessä opiskelijoille suunnatussa julisteessa näkyivät kahdet jalat peitteen alla. Seuraavassa mustuneet ja nimilapulla varustetut jalkaparit pistivät esiin valkoisen lakanan alta. Tekstinä oli: ”Missä makaat mieluummin?” ja ”Vastaat itse paloturvallisuudestasi.” Eläkeläisille suunnatussa julisteessa kaksi lasta seisoo käsi kädessä katsellen palavaa taloa. Tekstinä oli: ”Emmekö enää pääse vaarin ja mummin luo?”

Vainaja käärmeiden keskellä Straubing (Saksa). Työnantaja ilmoitti, että työntekijään ei ole saatu yhteyttä. Palokunta murtautui asuntoon ja näki siellä useita kiemurtelevia käärmeitä. Asiantuntija-apua pyydettiin eläintarhasta. Pian selvisi, että asunnossa ei ollut myrkky- vaan kuristajakäärmeitä. Asukas oli kuollut luonnollisen kuoleman. Seitsemän käärmettä oli vapaana ja 39 terraarioissa. Palokunta auttoi asunnon tyhjentämisessä. Mätänevän ruumiin hajun vuoksi palomiehet käyttivät suodatinsuojaimia. Sairaankuljetusyksikkö oli paikalla. Käärmeet kuljetettiin Münchenissä olevaan vapaaehtoisten ylläpitämään matelijoiden vastaanottokeskukseen. Feuerwehr-Magazin 10/2013

10·2014

Brand en Brandweer 11–12/2013

Matalapainesumu tehokkainta asuntopaloissa Hollannin pelastusopisto NIFV järjesti 11 pelastuslaitoksen kanssa sammutuskokeita. Palokaasujen jäähdyttämistä ja sammutusta kokeiltiin harjoituskontissa sammutus- ja painevaahdolla sekä matala- ja korkeapainesumulla. Kirjallisuustutkimus ja kokeet osoittivat, että painevaahdon purskahduksilla ei asuntopalojen palokaasuja pystytä jäähdyttämään tarpeeksi. Kokeissa todettiin, että painevaahdon käyttö jopa tehosti palamista ja nosti lämpötiloja. Tämä saattaa aiheuttaa vaaraa sammuttajille. Asuntopalossa on sekä jäähdytettävä palokaasuja että sammutettava palo. Kokeissa havaittiin, että matalapainesumu oli tehokkainta tähän tarkoitukseen. Myös korkeapainesumu toimi hyvin, vaikkakaan ei yhtä tehokkaasti kuin matalapainesumu. ”Yllättävä tulos, koska yleensä korkeapainesumua on pidetty tehokkaimpana keinona jäähdyttää palokaasuja ja sammuttaa palo”, kertoo projektipäällikkö Rijk van der Dikkenberg. Painevaahdon ja veden keskinäisestä paremmuudesta on kiistelty kansainvälisesti jo vuosien ajan. Kokeet tehtiin helmikuussa 2013 Tweten harjoitusalueella. Kokeissa käytettiin L-kirjai-

Ehdollista konemiehelle Hampuri (Saksa). Hälytysajossa ollut paloauto ajoi päin punaista valoa ja törmäsi paikallisliikenteen bussiin. Kaksi bussin matkustajaa kuoli. Lisäksi 18 matkustajaa sekä neljä palomiestä sai kolarissa vammoja. Osalla heistä vammat olivat vaikeita. Oikeuden päätöksen mukaan konemies ei vähentänyt vauhtia ajaessaan päin punaista valoa. Hän sai kuusi kuukautta ehdollista vankeutta kahdesta kuoleman- ja 22:sta ruumiinvamman tuottamuksesta. Saksan korkein oikeus ei muuttanut tuomiota. Feuerwehr-Magazin 10/2013

Kovakuoriasvitsaus Liège (Belgia). Heinäkuussa Liègen hätäkeskukseen tuli sekä kaupungista että sen ympäristöstä joka ilta kymmeniä ilmoituksia kovakuoriaisparvista. Puutarhojen, puistojen ja peltojen lisäksi kovakuo riaiset levisivät myös asuntoihin. Vaikka satojen hyönteisten äänekkäästi sirittivät parvet eivät aiheuttaneet vahinkoa eivätkä olleet aggressiivisia, ne pelottivat ihmisiä. Asukkaat odottivat, että palokunta poistaisi vitsauksen, mutta se ei voinut tehdä mitään, koska kovakuoriaiset kuuluivat suojeltuun lajiin.

men muotoista konttia, jonka haaraan sijoitettiin asuntopalolle tyypillinen palokuorma. Kokeita tehtiin yhteensä 30 ja palokaasujen jäähdyttämisestä sekä sammuttamisesta vastasivat kokeeseen osallistuneiden pelastuslaitosten palomiehet. Kokeissa mitattiin lämpötilat, veden ja vaahdotteen kulutus sekä muita parametreja. ”Jokainen pelastuslaitos käytti suihkuja omien sammutustekniikkojensa mukaan. Tekniikat eivät aina olleet laitevalmistajan ohjeiden mukaisia. Siksi kuvailimme mahdollisimman tarkasti käytetyt tekniikat, jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi”, sammutustekniikan opettaja Ricardo Weewer kertoo. Heinäkuun alussa julkaistu tutkimuksen loppuraportti tuotti yllätyksen eräille pelastuslaitoksille, nimittäin vaahtosammutuksen turvallisuudesta asuntopaloissa. ”Korostimme heille, että tulos koskee vain niitä palokuntia, jotka käyttävät tutkimuksessa mukana olleita sammutustekniikoita. Seuraavassa tutkimuksessa kiinnitämme enemmän huomiota sammutustekniikkaan ja laadimme raportin toisella tavalla”, Weewer kertoo. Toinen sammutuskokeiden sarja tehtiin

toukokuussa ja sillä tutkittiin, miten eri sammutustekniikat toimivat, kun paloa sammutetaan ulkoa päin. Tulosten käsittely on meneillään. Sammutuskokeet ovat osa laajempaa NIFV:n ja Eindhovenin teknillisen yliopiston yhteisprojektia, jossa kehitetään tietokonemalli muun muassa palokaasujen määrän, lämpötilojen ja palotehon ennustamista varten. Eräs vaahdotteen valmistaja asetti tutkimuksen kyseenalaiseksi ja vaati, että sen raportti poistetaan verkosta ja korjataan. Heidän mukaansa raportissa sanotaan, että kyseinen valmistaja suosittelee tutkimuksessa käytettyjä sammutusteknikoita, mikä ei pidä paikkansa. Gelderlandin alioikeus on päätöksessään edellyttänyt, että NIFV poistaa raportista kyseisen lauseen. Itse raporttia ei tarvitse poistaa verkosta. Oikeuden mukaan valmistaja ei pystynyt näyttämään, että tutkimus olisi väärin suoritettu tai että raportissa olisi tehty vääriä johtopäätöksiä. Teksti: Jolanda Haven Brand en Brandweer 9/2013

Parvekepalo levisi joka suuntaan Deuil-la-Barre (Ranska). Yöllinen parvekepalo levisi ylös- ja alaspäin sekä vaakasuoraan. Vaikka palo levisi nopeasti kerrostalon ulkopuolella, palokunta onnistui rajoittamaan sekä palon että palovahingot. Asukkaiden ottamista videoista näkyy, kuinka liekit nuolevat talon ulkoseinää useiden kerrosten tasolla, ja kuuluu järkyttyneitä sekä huolestuneita kommentteja. Savua ei kuitenkaan päässyt porraskäytävään, jonka kautta kaikki asukkaat, 45 aikuista ja 20 lasta, poistuivat hälytyspäivystäjän ohjeita noudattaen. Ensimmäinen sammutusyksikkö ilmoitti, että palo on levinnyt kolmeen asuntoon. Palokunta aloitti sammutuksen viidellä suihkulla. Asukkaat evakuoitiin läheiselle koululle, jossa lääkäri, sairaanhoitaja sekä Punaisen Ristin vapaaehtoiset huolehtivat heistä. Kun palo oli sammutettu kahden tunnin kuluttua, alkoi raivaus- ja kuivausoperaatio, joka kesti melkein vuorokauden. Videoiden sekä silminnäkijöiden kertomusten perusteella palon kulku pystyttiin selvittämään. ”Palo syttyi seitsemännen kerroksen par-

vekkeella joko tahallisesti tai tuottamuksellisesti”, luutnantti Patrice Laurent kertoo. Parvekkeella olleet huonekalut ja muu materiaali muodostivat yhdessä huomattavan palokuorman. Tämän jälkeen liekit levittivät paloa kahden ylemmän ja palava sekä putoava materiaali kahden alemman kerroksen parvekkeille. Putoava materiaali sytytti toisen palon ensimmäiseen kerrokseen, joka pian levisi toisen ja kolmannen kerroksen parvekkeille. Ainoastaan neljännen kerroksen parveke jäi palon ulkopuolelle. Parvekkeet olivat rakennuksen kahden, toisiinsa nähden kohtisuorassa olevan ulkoseinän välissä. Palon leviämistä edistivät navakka tuuli sekä komposiittimateriaalista valmistetut parvekekaiteet, joiden muoviosat sulivat ja paloivat. Muutamissa kerroksissa, varsinkin seitsemännessä, palo levisi parvekkeelta asuntoon. Palo vaurioitti kaikkiaan yhdeksää asuntoa. Kuusi niistä kärsi vain vähäisiä vaurioita ja kahden vuorokauden kuluttua asukkaat saattoivat palata koteihinsa. Teksti Dominique Verlet. Sapeurs-Pompiers de France 10/2013

Brand en Brandweer 9/2013

10·2014

Sveitsissä rakennetaan väestönsuojia ja maksetaan tarvittaessa suojaveroa Ajoittain lämmenneessä keskustelussa Suomen väestönsuojista ovat rakentamisen kriitikot myös väittäneet Suomen olevan Albanian ohella Euroopan ainoan kolkan, jossa vielä rakennetaan suojia. Silloin katse on ohittanut demokratian, rauhan ja hyvinvoinnin mallimaan Sveitsin, jossa suojapaikkoja on lähes koko väestölle ja jossa niitä silti rakennetaan lisää. Sveitsi on pienenä, puolueettomana ja kansallisesta puolustuksestaan tiukasti kiinni pitävänä maana tärkeä vertailukohde Suomelle monessa asiassa, ehkä myös väestönsuojelussa. Sveitsin liittovaltion väestönsuojeluhallinnossa (BABS) tieteellisena erityisasiantuntijana työskentelevä filosofian tohtori Stefano Bruno luennoi Väestönsuojelusäätiön seminaarissa Helsingissä maansa ratkaisuista. Miten väestönsuojelu ja väestön suojaaminen on määritelty Sveitsissä? ”Siviilisuojelun käsite (Civil Protection Concept) on maan liittohallituksen vuonna 2001 määrittelemä ja vuonna 2004 lainsäädäntöön kirjattu. Tehtävänä on turvata maan väestö ja elintärkeät toiminnot suuronnettomuuksissa, hätätilanteissa ja sotilaallisissa selkkauksissa huolehtimalla hallinnosta, suojaamisesta, pelastamisesta sekä vaikutuksien rajaamisesta ja lieventämisestä. Suojaamiseen kuuluvat myös riskienhallinta, hälyttäminen, suojien käyttö ja NRBC-suojelu. Siviilisuojelun rinnalla käytetään myös siviilipuolustuksen (Civil Defense) eli suomalaisittain väestönsuojelun käsitettä, esimerkiksi liittohallituksen strategioissa (Civil Protection and Civil Defense 2012).” Mitkä organisaatiot vastaavat väestön ja yhteiskunnan suojaamisesta rauhanajan suuronnettomuuksissa ja sotatilanteessa? ”Viranomaisten keskinäinen ja muukin yhteistoiminta on tärkeää. Yhteisen katon alla poliisi on vastuussa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, ja se toimii Sveitsin kolmiportaisessa hallinnossa kantonien (osavaltioiden) ja kuntien tasolla. Palotoimi vastaa pelastamisesta, myös suurissa luonnononnettomuuksissa, ja se toimii kantonihallinnossa. Terveysviranomaiset ovat myös kantonitasoisia ja vastaavat muiden torjunta- ja hoitotehtävien rinnalla henkisestä huollosta. Tekninen toimi eri lohkoillaan, myös julkishallinnon ulkopuolinen, osallistuu infrastruktuuripalvelujen turvaamiseen kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimat, joka on liittovaltiotason viranomainen, antaa siviilihallinnolle

10·2014

telmään kuuluvat myös kantonitasolla säädellyt palotoimen tehtävät. Lisäksi väestöllä on merkittäviä velvoitteita suojarakentamisessa.”

Stefano Bruno (kesk.) tutustui suomalaiseen väestönsuojelutoimintaan Helsingin pelastuslaitoksella. Hän vieraili myös Helsingin väestönsuojelumuseossa Markku Haranteen ja väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkasen kanssa.

apua, mutta yleisesti vain, jos kantonien ja paikallishallinnon yhteiset voimavarat eivät riitä. Puolustusvoimien työ voi suuntautua pioneerialan tehtäviin sekä maa- ja ilmakuljetuksien hoitoon ja yhteiskunnan muiden turvallisuuspalvelujen tukemiseen.” ”Erillinen koordinoiva siviilisuojelun toiminto on kantonitasoinen suojelu- ja tukipalvelut, jonka vastuulla on suojarakentamisen valvonta, hälytysjärjestelmä sekä väestön ja kulttuuriomaisuuden suojaaminen kuten myös häiriöiden ja tuhotilanteiden aikaisiin tehtäviin osallistuminen. Suojelu- ja tukipalvelut rekrytoi puolustusvoimien johdolla henkilöstön kansallisen palveluvelvollisuuden kautta, ja liittovaltio päättää joukkojen koulutusta, varustamista, tehtäviä ja rahoittamista koskevat asiat.” ”Päivittäisten tilanteiden johto kuuluu niiden luonteen mukaan joko palo- tai poliisiviranomaiselle. Laajoissa tilanteissa perustetaan erillinen johtamisjärjestelmä, johon tarpeelliset tahot asettavat henkilöstön. Siviilisuojelu on pääosin kantonien toimivallassa liittovaltion määrittämissä puitteissa. Liittovaltio vastaa aseellisten selkkauksien sekä säteily-, pato- ja epidemiatilanteiden hallinnasta. Samoin liittovaltio koordinoi kantonien tai valtiollisen rajan ylittäviä tilanteita.” Kohdistuuko väestöön velvoitteita? ”Väestönsuojaamistehtävissä tarvitaan paljon ei-ammattilaisia. Tämä toteutuu miesten palveluvelvoitteissa: asepalvelussa, siviilipalvelussa sekä suojaamis- ja tukipalvelussa, joihin kaikkiin puolustusvoimat sijoittaa omalla ratkaisuvallallaan osan asevelvollisista. Järjes-

Miten suojien rakentamista säädellään? ”Sveitsin suuri kansainvälinen maine väestönsuojelussa alkanee siitä, kun vuonna 1971 säädettiin maanlaajuinen suojarakentamisvelvoite. Suojat ovat perusmenetelmä väestön suojamisessa ja siviilisuojelun toimintakyvyn säilyttämiseksi erityisesti joukkotuhoaseita mutta myös muita suoria ja epäsuoria asevaikutuksia vastaan. Nyt oletetaan, että Sveitsiin kohdistuvaa hyökkäystä edeltäisi vuosien varoaika, joten suojien välitön käyttötarve on vähäinen. Kuitenkin on muistettava se, että maailmassa on käyttövalmiina paljon ballistisia ohjuksia ja joukkotuhoaseita, joiden vaikutusta Sveitsiin ei voida sulkea täysin pois.” ”Tärkeintä on kuitenkin pitkä ulottuvuus: suojien antamalle turvalle ei ole vaihtoehtoja, eikä niistä ei voida luopua, sillä uusien rakentaminen enää sotilaallisen selkkauksen uhatessa olisi varoajassa mahdotonta. Koska suojien elinikä on monia vuosikymmeniä eikä niiden ylläpito ole kallista, on ehdottomasti järkevää säilyttää ne.” ”Tasa-arvoperiaatteen mukaisesti jokaisella sveitsiläisellä on oltava asuinpaikan lähellä myös suojapaikka sotilaallisen selkkauksen varalta. Suojien pitäisi olla käyttökuntoisia myös sellaisten rauhanajan onnettomuuksien kuin radioaktiivisuuden nousun, maanjäristyksen ja uhkaavan lumivyöryn varalta. Sveitsissä on jo nyt suojapaikka jokaisella asukkaalle, mutta paikallisia puutteita esiintyy, ja myös väestönkasvun vuoksi tarvitaan uusia suojia. Suojarakentamisvelvoite pidetään voimassa, ja sen mukaisesti uudisrakennuksen yhteydessä on rakennettava suoja, varustettava se ja pidettävä se kunnossa. Uudet suojat on heti varustettava täysin kuntoon, ja vanhojen suojien varustamiseen on aikarajoja. Talonomistajat, jotka eivät rakenna suojaa tai joiden ei alueen hyvän suojatilanteen vuoksi tarvitse rakentaa suojaa, joutuvat maksamaan "väestönsuojeluveroa", joka vastaa suojarakentamisen kustannuksia ja ylläpitokuluja.” ”Kunnilla on velvollisuus rakentaa yleisiä suojia, jos suojapaikat eivät muutoin riitä. Kantonit säätelevät suojarakentamista liittovaltion antamien perusteiden rajoissa.” Teksti: Markku Haranne Kuva: Johanna Hakola/Helsingin pelastuslaitos

Forssan VPK siirtyi entiseen autoliikkeeseen Päivä paloasemalla -tapahtumaa on vietetty monessa palokunnassa jo useamman kerran. Tänä vuonna Forssan VPK oli mukana ensimmäistä kertaa. Tapahtuman lisäksi avattiin ovet Forssan VPK:n uusiin paloasematiloihin. Vuosi sitten Forssan VPK joutui aloittamaan uuden paloaseman etsimisen, sillä palokunnan asematilana toimiva teollisuushalli oli myyty. Varsinaista hengenhätää ei asialla kuitenkaan ollut, siitä piti huolen puolen vuoden irtisanomisaika. Selvää oli se, ettei VPK aio rakentaa itse uutta paloasemaa, vaan etsiä vuokratilan. Tarjolla oli vanhaa sekä laajaa remonttia vaativaa huoltoasemaa ja teollisuushallia. Erilaisia vaihtoehtoja kartoitettiin ja esiteltiin Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle. Pelastuslaitos valitsi vaihtoehdoista sopivimman, joka olikin pienten muutosten ja pintaremontin jälkeen erittäin toimiva ratkaisu.

Autoliikkeestä paloasemaksi Parhaaksi ratkaisuksi valikoitui tila, joka oli rakennettu 1990-luvun alussa autoliikkeeksi ja korjaamoksi. Tiiliverhoiltu, yksikerroksinen tila oli mahtava paikka alkaa jalostaa paloasemaa. Remontissa maalattiin aseman seinät ja lattiat, rakennettiin väliseiniä, suihkut ja WCtilat uudistettiin. Remontoinnista vastasi kiinteistön omistaja, LO-Kiinteistöt Oy. ”Remontti onnistui hyvin. Aikataulutus meni hyvin putkeen, kun vuokrasopimus pelastuslaitoksen ja kiinteistön omistajan kanssa saatiin tehtyä. Kaikki pinnat ovat likipitäen uutta. Keittiökaapistot investoimme itse, sillä halusimme myös niiden olevan uusia. Lukemattomia talkootunteja tänne on tullut tehtyä oman ydinporukan kesken”, kertoo Forssan VPK:n päällikkö Kari Rönn. ”Kaikki kalusteet ovat uusia. Vaatekaapit, varustekaapit, huoltopöydät ja pesupöydät ovat hallin puolella uutuuttaan kiiltäviä. Lisäksi sosiaalitiloissa uutta ovat henkilökoh-

taisten varusteiden pukukaapit. Isoihin ikkunoihin asennettiin suojakalvot, ettei ulkoa näy sisään. Nämä kalvot estävät myös haitallista auringon sisään paistamista, mutta valo pääsee silti läpi. Nämä uudistukset ovat kaikki tehty omalla rahalla. Nuoriso-osastokin sai nyt oman tilansa, jossa varusteet ovat siististi naulakoissa ja hyllyillä. Puitteet ovatkin nyt kunnossa, tilat toimivat eikä meillä ole ollut ennen näin hyviä asematiloja”, kehuu Forssan VPK:n hallituksen puheenjohtaja Kari Vainio.

uudelle asemalle, ja sitten alkoikin tavaroiden paikoilleen laitto. ”Valmiiksi oli tehty suunnitelma mitä sijoitetaan minnekin. Tämä helpotti huomattavasti paloasematilan käyttöönottoa. Uudet varustekaapit ja varastohyllyt oli kasattu valmiiksi. Onneksi meillä on omassa porukassa sähkö- sekä rakennusalan ammattilaisia, se helpotti kovasti tässä paloasemaprojektissa”, kertoo Kari Rönn.

Hyvä vuokralainen

Päivä paloasemalla ja avajaisten ohjelma laadittiin huolella. Vakiorastien lisäksi ohjelmassa oli sammuttimien tarkastusta, museopalokaluston näyttely, Mercedes-Benz -esittelypaloauton esittelyä, paloaiheisten postimerkkien näyttely sekä palokypäränäyttely. Koripalloseura Forssan Alun tytöt olivat paistamassa sekä tarjoilemassa makkaraa kävijöille. Naapurina olevan sähköalan yritys Okkonen tarjosi uuden paloaseman kunniaksi riisipuuroa kävijöille. Kävijöitä oli koko neljän tunnin aika todella reilusti, 1100 henkeä. Kymmentä vaille yksitoista oli pihalla jo noin 550 ihmistä, sisätiloissa lisäksi viitisenkymmentä. Tämä oli yleisön mielestä todella hieno ja tarpeellinen tapahtuma. Alkusammutuskoulutukseen ja sammuttimien tarkastukseen jonotettiin jatkuvasti. ”Oli todella hienoa että kävijöitä tuli reilusti. Emme osanneet varautua tällaiseen yleisöryntäykseen. Ensimmäiset vieraat tulivat paikalle jo hieman yli yhdeksän, vaikka tapahtuma alkoi vasta kymmeneltä. Varaamamme makkarat loppuivatkin ensimmäisen tunnin aikana ja lähdinkin niitä hakemaan välittömästi lisää, ostin kaupan tyhjäksi makkaroista” kertoo naureskellen Forssan VPK:n talou denhoitaja Jaakko Henriksson.

VPK on hyvä vuokralainen, sillä pelastuslaitos maksaa vuokran sovitusti ja homma toimii. Samoin nurkkien kunnossapito ja siisteys on palokuntalaisten hyve. Myös vuokranantajan suopea asenne sopimuspalokuntatoimintaa kohtaan on eduksi. ”Ensimmäisen yhteydenoton aikana kävi selväksi, että meillä on tarjota paloasemaksi helposti muutettava tila. Tunsin ennestään kyseisen palokunnan henkilöstön, joten asiassa ei ollut ongelmia. Pääsimme pelastuslaitoksen kanssa hyvin sopimukseen vuokrasta ja vuokra-ajasta, joka onkin 15 vuotta. On tärkeää, että vuokralaisina on tunnollisia toimijoita, ja mikäpä sen tunnollisempi kuin VPK” kertoo LO-Kiinteistöjen toimitusjohtaja Juha Heinämäki.

Muutto uudelle paloasemalle Muutto uudelle paloasemalle liki valmiisiin tiloihin tehtiin pääsiäisenä 2014. Talkoolaisia oli paikalla kymmenkunta, muuttoautona toimi läheisen palokunnanjäsenen kuorma-auto. Perälautanostimella ja kylkiaukeavalla kaapilla varustettu kuorma-auto olikin erittäin hyvä peli muutossa, sillä se nopeutti todella paljon muuttotoimintaa. Kaikki tavarat siirrettiin

Päivä paloasemalla

Teksti ja kuvat: Saku Rouvali Poistumisrastilla kerrottiin, millainen tulipalotilanne on. Tämän jälkeen harjoiteltiin poistumista pressutunnelia pitkin.

Lisää kuvia ja päivän tunnelmia Forssan VPK:n Facebook-sivuilla

10·2014

ELÄKKEELLE Tekninen päällikkö Esko Kulmala eläkkeelle 35 vuoden jälkeen Pirkanmaan pelastuslaitoksen tekninen päällikkö Esko Kulmala jää eläkkeelle vuoden lopussa. Juhlat kuitenkin vietettiin jo marraskuun 14. päivä keskuspaloaseman kalustohallissa, jonne oli saapunut reilut sata juhlijaa. Palomies, ylipalomies, paloinsinööri ja tekninen päällikkö olivat Esko Kulmalan virkanimikkeet pelastuslaitoksen lähes 35 vuotta kestäneellä merkittävällä virkauralla, jota voidaan kuvailla kaluston ja rakennusten kautta muutoksen vuosiksi. Hänen aikanaan rakennettiin Pirkanmaalle 14 uutta paloasemaa sekä tehtiin mittavat saneeraukset keskuspaloasemalle ja Pispalan paloasemalle. Kulmalan virkauran alussa pelastuslaitoksella oli 11 raskasta pelastusajoneuvoa, nyt niitä on noin 130 kpl. Kevyempiä autoja oli 20 kpl, nyt niitä on reilut sata. Eläkepäivät Eskolla kuluvat paljon liikunnan merkeissä. Pian eläkejuhlien jälkeen Esko lähti vaimonsa Merjan kanssa kohti Kittilää hiihtokelien toivossa. Veijo Kaján, tiedotuspäällikkö Pirkanmaan pelastuslaitos

Paloteknikko Juhani Riekkinen hoiti hankinnat Pohjois-Savossa Paloteknikon virkaa PohjoisSavon pelastuslaitoksella hoitanut Juhani Riekkinen jää eläkkeelle 1.2.2015. Hän on ollut päivittäisestä työstä pois huhtikuun lopusta alkaen, joten tulevia eläkepäiviä on jo voinut harjoitella. ”Hyvin on mennyt, vaikka toki vaatii totuttelua, kun kymmenen tuntia päivästä vapautuu omaan käyttöön”, Riekkinen hymyilee. Hän vastasi Pohjois-Savon pelastuslaitoksella kalustosta ja hankinnoista. Työvuosia pelastusalalla kertyi 22. Hän aloitti väestönsuojientarkastajana Kuopion kaupungilla vuonna 1984 ja hallintokuntien yhdistymisen jälkeen siirtyi palolaitoksen palvelukseen. ”Suurin muutos alalla oli, kun ensin vastasin 2–3 kunnan kalustosta ja hankinnoista. Vuoden 2004 jälkeen vastuualue kasvoi 26 kuntaan.” Riekkinen toimi myös Pohjois-Savossa yhdyshenkilönä itäisten alueiden yhteishankinnoissa. ”Raskaan kaluston osalta se on toiminut hyvin, mutta pienkalustossa kilpailuttamisessa on kehitettävää.” Hänen mielestään tarjouspyynnön teknisiä vaatimuksia on syytä tarkentaa, jotta tarjousten taso pysyy riittävän korkeana. Jussi Riekkinen jää eläkkeelle 64-vuotiaana.

10·2014

Alaistensa lahjoittaman ”Paavon pajalla” tehdyn polkupyörän ohjastaminen vaatii muutakin kuin mielenkiintoa. Vasemmalla kalustosuunnittelija Heikki Seppälä, pyörän tekijä kalustonhoitaja Paavo Sihvonen ja Esko Kulmala.

Kiinnostaako myyntityö? Pelastustieto-lehti etsii osaavaa ja ahkeraa henkilöä myymään ilmoitustilaa osa-aikaisesti. Pelastustieto täyttää 65 vuotta. Sillä on pitkä ja perinteikäs historia. Haemme lisää voimavaroja ilmoitusmyyntiin. Olisitko Sinä etsimämme henkilö? Ota yhteyttä, niin kerromme mielenkiintoisesta työstä lisää. Yhteydenottoihin vastaa päätoimittaja Esa Aalto 050 562 0735 tai esa.aalto@pelastustieto.fi.

Olemme myös Facebookissa

Koulutustarjontaamme alkuvuonna 2015 Ammatillinen täydennyskoulutus

Nro 20361 20708 20034 20037 20660 20366 20290 20099 20008

Kurssi Aika Hälytysajoneuvon kuljettajakurssi 3.-5.2.2015 Hallipalot (toteutetaan uudessa monipalosimulaattorissa) 30.-31.3.2015 Korkealla työskentelyn kouluttajakurssi 23.-27.3.2015 Tieliikenneonnettomuuksien pelastustekniikan kurssi 31.3.-1.4.2015 Eh-palvelun hälytysajoneuvon kuljettaminen -kouluttajakurssi 20.-23.1.2015 Simulaatio-ohjaajakurssi - Tavoitteista toteutukseen 10.-12.3.2015 Väestönsuojan tarkastajan kurssi (*viranomaisille maksuton) 27.-29.1.2015 Maatilojen palotarkastus 24.-26.2.2015 Palontutkinnan peruskurssi 15.-17.4.2015

Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön täydennyskoulutus 20039 Sivutoimisen teollisuuspalopäällikön peruskurssi, 1. jakso 2.-13.2.2015 2. jakso 9.-20.3.2015 20685 Sopimuspalokuntien ryhmänjohtajien pelastustoim:n johtamisen tk 7.-10.4.2015

Hinta € 435 390 620/880 265 780 680 445* 445 750

Haku päättyy 9.1.2015 27.2.2015 27.2.2015 6.3.2015 5.1.2015 24.2.2015 7.1.2015 30.1.2015 27.3.2015

Hinta € 1860

Haku päättyy 12.1.2015

600

20.3.2015

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme. Kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päätyttyä vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

TILAUSHINNAT 2015 Kestotilaus 61 €/vsk., vuositilaus 68 €/vsk., opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 € TILAAJAPALVELU Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi

Pelastustieto 1/2015 ilmestyy 18. helmikuuta tuhtina lukupakettina.

10 2014 17.12.

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti. Perustettu vuonna 1950. Internet: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto

Koti on vaaraksis.16 pelastuslainsuojattomille

Pelastusopiston miljoonasäästöt s. 8 leikkaavat käytännön opetusta

Koulutus parantaa työturvallisuutta tieliikennepelastamisessa s. 20

Vuoden sammutusmies löysi 52 kadonneet lapset Torniossa s.

ILMESTYMISAIKATAULU 2015 Nro ilmestyy varauspvm valmis aineisto teemasivut 1 18.2. 27.1. 3.2. 2 1.4. 10.3. 24.3. Viestintä 3 13.5. 21.4. 28.4. Ensihoito, ensivaste 4–5 24.6. 2.6. 9.6. Pelastaminen 6 26.8. 4.8. 11.8. 7 30.9. 8.9. 15.9. Palo- ja pelastuskalusto 8 4.11. 13.10. 20.10. Paloturvallisuus tekniikka, FinnSec-messut 9–10 16.12. 24.11. 1.12. Kirjapaino:

Varaa ilmoituspaikkasi 27.1. mennessä. Katso myös muut ilmestymis- päivät ja teemasivut: www.pelastustieto.fi > mediatiedot.

2014

ISSN 1236-8369, Aikakauslehtien liiton jäsen

Painotuote

PEFC/02-31-151

10·2014

50 VUOTTA SITTEN Vuodenvaihteen ajatuksia palontorjunnastamme Uusi palolainsäädäntö on ollut voimassa runsaat kolme vuotta ja suunnilleen saman ajan on sisäasiainministeriössä toiminut paloasiainosasto, jonka tehtävänä on huolehtia palotoimen yleisestä järjestelystä, kehittämisestä ja valvonnasta. Lähtemättä yksityiskohtaisesti tarkastelemaan, mitä kaikkea on tehty tai tekemättä jätetty, täytynee vain todeta, että itsenäisen paloasiainosaston perustaminen oli oikea toimenpide. Uusi palolainsäädäntö, vaikka siinä onkin jo ilmaantunut eräitä tulkintavaikeuksia ja aukkoja, on yleisesti katsoen täyttänyt tehtävänsä. Suurimmat vaikeudet ovat esiintyneetkin sen soveltamisessa, sillä lainsäädännön säätämiin avustustarkoituksiin ei ole osoitettu riittävästi varoja. Tämä on ollut pettymys ei ainoastaan avustuksen hakijoille vaan myöskin asianomaisille virkamiehille, jotka ovat toimineet hyvässä uskossa ollessaan laatimassa avustusperusteita koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Lainsäädännössä olevista puutteista mainittakoon, että palontorjuntajärjestöille on asetettu velvoituksia, mutta niiden korvaamisesta ei ole säädetty mitään. Avustukset on kuitenkin joten kuten voitu hoitaa palosuojelurahaston turvin. Ylimmässä palohallinnossa kärsitään työvoiman puutetta tehtävien laajuuden vuoksi. Kunnallishallinnossa puuttuu vielä oikeata suhtautumista palotoimeen ja paljon on vielä tietämättömyyttäkin. Silloin on selvä, ettei

osata myöskään oikein suhtautua palotoimen tärkeimpiin aloihin, sammutustoimeen ja ehkäisevään palontorjuntaan. Toivottavasti lähempi kosketus kuntiin ja tehostettu valistustoiminta korjaavat lähitulevaisuudessa pahimmat epäkohdat. Loppuaan lähenevä vuosi ei ole merkittävästi poikennut palontorjunnan kehityksen kannalta lähimmistä edellisistä vuosista. Mikäli kuitenkin kunnille myönnettäviä avustuksia varten ei valtion tulo- ja menoarvioon otettavia määrärahoja lisätä, tulee kehitys palokaluston uusimisessa pysähtymään. Kulumassa oleva vuosi on kalustohankintoihin nähden osoittanut vuoteen 1963 verrattuna taantumusta, mikä ei suinkaan johdu siitä, että meillä olisi palokalustoa riittävästi puhumattakaan siitä, että sitä olisi jo liian paljon. Kun vuonna 1963 avustettiin 70 paloauton ja 116 moottoriruiskun hankintaa, ovat vastaavat luvut tänä vuonna tähän mennessä 50 ja 106. Tämä saattaa johtua paitsi varojen puutteesta myös siitä, että hyvä ja nykyaikainen moottorikalusto vaatii myös kunnolliset säilytystilat. Paloasemien rakentamista onkin kuluvana vuonna avustettu 23 ja 16 tapauksessa vuonna 1963. Kunnallisessa rakennustoiminnassa lienee vihdoin tullut paloasemien rakentamisen vuoro. Kehitystä on tapahtunut myös ehkäisevän palontorjunnan alalla, vaikkakin tällä alalla on vielä paljon epäkohtia ja puutteita. Viimeksi

Oulun palotoimi ja uudet alueliitokset 1. 1. 1965 liittyy Oulun kaupunkiin alueliitoksena Oulujoen kunta kokonaisuudessaan ja Haukiputaan kunnasta ns. Pateniemen alue. Oulun asukasluku nousee 80000:een ja kaupungin pinta-ala kasvaa 70 km2...280 km2. Näin suuri alueliitos ei voi olla ratkaisevasti vaikuttamatta myös kaupungin palotoimen hoitoon. Edellä olevan johdosta on Oulun kaupungin palolautakunta tehnyt kokonaissuunnitelman, jonka toteuttaminen riippuu pääasiassa siitä miten kaupungin päättävät elimet suhtautuvat asiaan ja myöntävät määrärahaa kaluston ja miehistön lisäämiseen. Oulun kaupungin palokunta joutuu edelleenkin toimimaan vanhalta paloasemalta, josta etäisimpään kaupungin rajaan tulee matkaa lähes 28 km. Kokonaissuunnitelman mukaan sijoittuvat Oulun palokunnat kuuteen kohteeseen, jolloin mihinkään kaupungin alueen kohteeseen ei olisi yli 10 min ajomatka.

10·2014

mainituista todettakoon monet puuttuvat rakenteellista paloturvallisuutta koskevat paloluokitustiedotukset. Niiden valmistuminen on ollut odotettua hitaampaa, mikä johtuu sisäasiainministeriön paloasiainosaston liian pienestä virkamieskunnasta ja valmisteltavien määräysten perustavaa laatua olevasta vaikeudesta. Kuntien toimesta suoritettavissa palotarkastuksissa on kuitenkin edelleenkin suurimmat epäkohdat. Niiden suorittamisia laiminlyödään ja niitä toimittavat laittomasti määrätyt ja epäpätevät henkilöt. Luottamuksellisesti ja rohkeasti on kuitenkin uusi vuosi aloitettava. Pelkkä usko ei kuitenkaan auta sillä palotorjunnan tukemiseen tarvitaan myös valtiolta enemmän rahaa kuin tähän asti. – Kunnille on tehtävä selväksi palontorjunnan merkitys. Tekeillä oleva tilasto kunnan palotoimen menoista suhteessa kunnan kokonaismenoihin nähden tulee selvästi osoittamaan ne kunnat, joissa palontorjunta ei ole tyydyttävällä tasolla. Kunnat on saatava ymmärtämään, ettei yleinen palokunta ainoana kunnallisena palokuntana nykyaikaisessa yhteiskunnassa voi olla tyydyttävä ja oikeudenmukainen ratkaisu. – Palontorjuntahenkilöstön koulutusta on tehostettava. Palopäällystöstämme tulee tehdä sellaisia palontorjunnan asiantuntijoita, joihin kunnassa luotetaan ja joita myös arvostetaan. Pääkirjoitus 10/1964: Erkki Jänne

Uusi yhtiö palosuojeluteknilliseen toimintaan Tammikuun alussa 1965 lisääntyy paloalalla toimi vien yhtiöiden määrä maassamme jälleen yhdellä. Yli 60 vuotta Oy Sandman Ab: n välityksellä toiminut Mather & Platt Ltd on perustanut Suomeen yhtiön nimeltä Oy Mather & Platt Ab. Yhtiön toimipaikka on Helsingissä ja sen vakinainen henkilökunta, lukuunottamatta kahta teknillistä johtajaa, on suomalainen. Yhtiö suunnittelee, toimittaa materiaalia ja tarvittaessa rakentaakin sprinklereitä, emulsiosuojasumuttimia, vesi- ja vaahtoryöppysumutinlaitteita sekä suojavalelulaitteita.

Reddaway lopetti – Patema jatkaa F. Reddaway & Co Ltd on luopunut harjoittamastaan liiketoimintamuodosta Suomessa ja tehnyt Oy Patema Ab :n kanssa sopimuksen, jonka mukaan viimeksi mainittu tulee toimimaan englantilaisyhtiön tuotteiden täysivaltaisena maahantuojana ja pääedustajana maassamme.

3 2014 9.4.

Tilaa lahjaksi! Loistava tapa muistaa on tilata Pelastustieto joululahjaksi!

Tuhopoltot

piinasivat Kannonkoskea s.8

34 €/vsk.

Lappi

22.

21. Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Pohjanmaa

18.

Itä-Suomi

11.

13.

Sisä-Suomi

12.

10. 7. 6.

Häme

LounaisSuomi

9. 8.

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa

Helsinki

Ahvenanmaa

Tarjous koskee vain uusia tilauksia.

Lappi

22.

Voit tilata numerosta 0303 9778 tai meilata: tilaukset@pelastustieto.fi Tilausta tehdessäsi muista mainita ”JOULULAHJA”.

KaakoisSuomi

21. Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Pohjanmaa

18.

Itä-Suomi

11. Sisä-Suomi

12.

10.

Säästöt haetaan pelastuslaitoksia vähentämättä s. 24 13.

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

Häme

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa Helsinki

PT 4/2014 ILMESTYY

Sosiaalinen media palokunnan apuna s. 38 14. TOUKOKUUTA

Palokuntien SM-kilpailu hyötyy koko palokunta s

TUSVÄLINEET TEEMASIVUILLA PELAS

Tarjouksemme on voimassa 31.12.2014 asti.

Kiitos kuluneesta vuodesta, rauhallista joulua ja turvallista uutta vuotta 2015! – toivottaa Pelastustiedon väki