Pelastustieto 9/2014 by Pelastustieto

19.11.

9 2014

Hälytysilmoitus

Mahdoton tulipalo s.8

Normipalosta 20 palomiestä lääkäriin Jyväskylässä s. 32

Palomestari päivystää Pirkanmaan tilanneja johtokeskuksessa s. 34

Ammattilaisen koti kätkee paljon turvallisuustekniikkaa s. 24–27

PT 10/2014 ILMESTYY 17. JOULUKUUTA TEEMASIVUILLA LIIKENNEPELASTAMINEN

. a a m il a a m n la a s u t s Avaa pela . ia is o t n ii k n le ie m t Case-jutu t a v u t u e k u t t e s k o in Huomatuimmat ma n. ö ö lt ä is s n e d h le i t s a v h va Aikakausmedian teettämä tutkimus* ammattija järjestölehdistä kertoo lukijoiden mielipiteet tutkimuksessa mukana olleista lehdistä. Kaikkien tutkittujen 26 lehden mainosten keskihuomioarvo oli 50 prosenttia. (Vaihteluväli 46–91 %).

Tämän Pelastustiedossa 1/2014 julkaistun ilmoituksen huomioarvo oli peräti 83 prosenttia. Tätä mainosta piti kiinnostavimpana 44 prosenttia vastaajista.

ISTA! A IM T O K N A H IT D A VA si. o ovat aina lähellä Palvelu ja huolt

”Haluamme välittää oman alamme lehden välityksellä keskeisimmän markkinointiviestimme: Vaadithan kotimaista! Pelastustiedossa ilmoittamalla saamme tämän viestin parhaiten perille. Informatiivinen, tuotteitamme esittelevä mainonta auttaa meitä arkisessa työssämme”.

Toimitusjohtaja Iivari Kalliomäki Veikko Nummela Oy

kuvaan Suomen johtava liik asennettavien kalustoon kiinteästi pujen valmistaja. mp ipu ves tus mu sam eh

amm äristöystävällisyyden taka Korkean laadun ja ymp llä amma työntekijöidemme hyvä lellisella suunnittelulla ja riaale mate sillä välli öystä ympärist taidolla, laadukkailla ja lla se n perusteellisella testaukse valmistamiemme tuotteide iikk polit sitoutumisella tämän laatu koko henkilökuntamme . iseen attam me noud Esteri 10-2000

0) Esteri 10-4000 (D-24

Esteri 10-6000 (LK-6

imaiset Erittäin kestävät kot isille yli kolmen ttila ma am it ityk ves TRemuksella. vuosikymmenen kok

paja, sa toimiva metallialan kone ön TR-Vesitykit Oy on Kaarinas istanut palonsammutustyöh valm 1 198 esta vuod joka on jo lisälaitteita. vesitykkejä sekä niiden ia alais suom ita ukka s laad jaan yrity Tauno Rantanen, ja alku Yrityksen on perustanut T.Rantanen Ky. toimi nimellä Konepaja

Gator 855D horuisku ja John Deere Esteri 3000K suurte

isiä u pääasiallisesti käsikäyttö Tuotevalikoimaamme kuulu paloaujä, jotka voidaan asentaa sekä hydraulisia vesitykke nsa taha n tehdasalueille, tai mihi toihin, nostolavalaitteisiin, mutuskalustolle. sam palo tta tarve on ä miss

ti Terätie 4 • 20760 Piispanris it.ﬁ .trvesityk p. (02) 243 3685 • www

*ADAM – Ammatti- ja järjestölehtien tutkimuskokonaisuus 2014 (Aikakausmedia – Innolink Research)

Kotimaisen laadun tunnistat tuotemerkistämme vesitykissäsi.

in tavoite Kaiken toimintamme tärke Tuotteidemme on tyytyväinen asiakas. liikkeelle n mite kehittely lähtee useim toiveista. asiakkaittemme esittämistä

VEIKKO NUM

VUOT 1968 –

2162 1 0 KAARINA | puh. (02) Autoilijankatu 8, 2078 fi | www.veikkon esteri@veikkonummela. faksi (02) 4692 115 |

ukses

huoattieilla, ekä kam-

Pääkirjoitus marraskuu 2014

Esa Aalto Päätoimittaja 050 5620 735 Kimmo Kaisto Toimittaja, taitto & ulkoasu 044 728 0402 Kaisu Puranen Toimittaja 044 728 0403 Minna Kamotskin Myynti ja markkinointi 044 728 0401 ilmoitukset@pelastustieto.fi

Kerrostalokoti voi olla surmanloukku

Vakituiset avustajat Mika Rinne, Saku Rouvali, Piatta Rulja, Ulla Ylönen, Kati Kottila-Etuaro

Kerrostaloista voi tulla asukkailleen surmanloukku, jos tapahtuu kuten viime maaliskuussa Turussa. Asuinhuoneistossa oli tuntemattomaksi jääneestä syystä syttynyt raju tulipalo. Sammutustyöhön osallistuneet palomiehet kuvailevat olleensa tilanteessa, joita tapahtuu vain amerikkalaisissa elokuvissa: Kerrostalon jokaisessa huoneistossa palaa yhtä aikaa. Mahdoton tilanne, jollaista ei kuviteltu voivan toteutuakaan. Kuumuus ja savu levisivät koko voimallaan ylöspäin kahdeksan kerroksisessa talossa. Hankalasta sammutustehtävästä kerrotaan tämän kertaisessa hälytysilmoitus-jutussa. Uhkaavasta tilanteesta onnistuttiin pelastamaan 50 ihmistä. Palaneen huoneiston asukas kuoli. Varsinais-Suomen pelastuslaitos rekonstruoi koetun tilanteen ja lavasti sen purkukerrostalossa. Syntyi samanlainen tilanne. Automaattinen savunpoistojärjestelmä imaisi yksiön tulipalon kuumat savukaasut porraskäytävään ja kuumuus poltti yläkerrosten asuntojen ovet. Samalla havaittiin toisessa polttokokeessa, että tulipalo aiheuttaa huoneistoon voimakkaan ylipaineen. Sen seurauksena ulko-oven sisäovea on mahdotonta avata. Varsin usein huoneistoon jäänyt vainaja löytyy välioven takaa. Onnettomuustutkintakeskus tutki myös paloa ja suositti muun muassa suunnitelmallisuutta asuntojen sprinkleröintiin. Myös automaattisten savunpoistoluukkujen toiminnasta pitää saada tutkittua tietoa. Suosituksin velvoitetut sisä- ja ympäriministeriöt katselevat asiaa täysin eri tavalla. Sisäministeriössä nähdään konkreettiset toimenpiteet palokuolemien ehkäisemisessä tarpeellisiksi. Ympäristöministeriössä vedotaan kustannuksiin ja tutkitun tiedon puutteeseen. Siksi suosituksissa ei haluta edetä. Tulipaloissa on tänä vuonna kuollut kymmenkunta ihmistä enemmän kuin viime vuonna. Tulen vaaroista voidaan ja pitää aina varoittaa, mutta ilman kunnolla vaikuttavia toimenpiteitä ihmiset eivät tulipalossa pelastu. Jokaisen kodin pitää olla siksi niin turvallinen, että syyttään ei kukaan sinne kuole.

Tilaajapalvelu YAP-Solutions Oy, 0303 9778 tilaukset@pelastustieto.fi Yhteystiedot Pasilankatu 8, 00240 Helsinki www.pelastustieto.fi etunimi.sukunimi@pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto Julkaisija PALO- JA PELASTUSTIETO RY

Kirjapaino PunaMusta 2014 ISSN 1236-8639 Tietosuoja Lehden tilaajat ovat kustantajien asiakasrekisterissä, jossa olevia tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon. Kustantajalla on oikeus käyttää rekisteriä henkilötietolain mukaan. Tilaajalla on oikeus kieltää tietojensa käyttö markkinointitarkoituksiin ja -tutkimuksiin ilmoittamalla asiasta kustantajan tilaajapalveluun.

6000)

MMELA

TTA 2013

112 nummela.fi

ssasi.

19.11.

9 2014

Hälytysilmoitus Mahdoton tulipalo s.8

Normipalosta 20 palomiestä lääkäriin Jyväskylässä s. 32 PT 10/2014 ILMESTYY

Palomestari päivystää Pirkanmaan s. 34 tilanneja johtokeskuksessa 17. JOULUKUUTA

P.S. Paloturvallisuustietoa jaetaan jo perinteiseksi muodostuneella Päivä Paloasemalla -tapahtumalla. Yli 350 paloasemalla eri puolilla Suomea järjestetään lauantaina 22.11. kaikenlaista tapahtumaa. Paloasemille odotetaan jopa sataatuhatta vierasta. Lisää tietoa: www.paloturvallisuusviikko.fi.

Ammattilaisen koti kätkee paljon turvallisuustekniikkaa s. 24–27

TEEMASIVUILLA LIIKENNEPELA

STAMINEN

Kansi Turun Pansiossa sattui 17.3.2014 poikkeuksellinen tulipalo. Porrashuoneessa riehunut palo oli erityisen voimakas, koska se imi koko ajan ilmaa rikkoutuneesta yksiön ikkunasta. Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos.

Esa Aalto Päätoimittaja esa.aalto@pelastustieto.fi

Sisällys Pääkirjoitus �� 3

Kätketty viesti �� 38

Ajassa ��6

Charlestonin paloasema ��42

Hälytysilmoitus ��8

Lappeenrannan palokuntanuoret �� 44

Sähkökaapeli kuumeni ja sytytti koulupalon ��22

Ensihoito ei kuulu palomiehen työhön Skotlannissa �� 46

Vieraanamme Kari Lehtokangas �� 23

Palomestareista opettajiksi �� 48

Aukan koti on huipputurvallinen ��24

Mikä toimii todella – turvallisuusviestintää messuilla ��52

Elinalla on kylän parhaat tikkaat ��26

Alan lehtiä luetaan pitkään ja hartaasti ��55

Petri pääsee turvaan pitkin tikapuita ��26

Mirafoni ��56

Paloturvallisuus on Omavalvontaa ��28

Ammattilaisen palaute kehittää ��58

Arjen turvatieto yhdessä paikassa �� 30

Ulkomailta �� 60

Palomiehet ilahduttavat pieniä potilaita �� 31

Palokuntanuorten pimeäkilpailu ��62

Normipalo – 20 palomiestä lääkäriin ��32

50 vuotta sitten �� 66

Pirkanmaan tilanneja johtokeskukselle uudet tilat ��34

Sen piti olla tavanomainen huoneistopalon sammutus. Palomiehille kuitenkin valkeni nopeasti totuus kerrostalopalon rajuudesta, kun he lähestyivät kohdetta Raisiossa ja näkivät kilometrin päähän loistavat tulenlieskat. Kerrostalon toisessa kerroksessa paloi. Liekit löivät ikkunasta, ihmiset olivat paenneet tuuletusikkunoihin ja parvekkeille.

9/2014

Kodin turvallisuus Turvallisuuden ammattilaisten kotona on kymmeniä palovaroittimia ja vaahtosammuttimia. Uudenmaan Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aulis Partanen on panostanut erityisesti keittiöön, jossa turvaliesituuletin sammuttaa palot ja äly-yksikkö vahtii vesivahinkoa. s. 24 Pirkanmaan tilanneja johtokeskus

Pelastuslaitoksen tilanneja johtokeskus sai uudet tilat Tampereen Kaupissa, kun Pirkanmaan hätäkeskus siirtyi Poriin. Muuton myötä kuuden palomestarin työtehtävät muuttuivat. Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen kaavailee rakennukseen myös poliisin ja ensihoidon johtokeskusta. s. 34 Geokätköily

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on valjastanut geokätköilyn turvallisuusviestinnän välineeksi. Laitoksella on kuusi omaa geokätköä, joiden löytäjät näkevät kätköön piilotetun viestin turvallisuudesta. Yli 600 henkilöä on varta vasten etsinyt ja löytänyt geoviestin. s. 38 Palomestari-opettajat

Palomestarit Asko Rouhiainen ja Pertti Vesaaja lukivat itselleen opettajan pedagogisen pätevyyden. Miehet haluavat työskennellä alalla vielä sittenkin, kun eivät enää kuntonsa puolesta pysty operatiivisiin tehtäviin. Kouluttajille töitä riittää. s. 48

AJASSA

14 laitosta säästää – 8 lisää menoja Neljätoista pelastuslaitosta säästää ensi vuonna yhteensä kaksi miljoonia euroa. Vastaavasti kahdeksan pelastuslaitoksen menot lisääntyvät 2,8 miljoonalla eurolla. Näin säästötavoite vaihtuu 840000 euron menoiksi vuonna 2015. Pelastuslaitosten kustannuksia nostavat erityisesti tilavuokrat. Kaikkiaan 22 pelastuslaitoksen tilavuokrat nousevat ensi vuonna 3,5 miljoonaa euroa. Uusia paloasemia on viime aikoina valmistunut erityisesti Päijät-Hämeessä, jossa vuokrat nousevat ensi vuonna peräti 20 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna. Pelastusjohtaja Jari Hyvärisen mukaan parhaillaan tehdään kuntien kanssa selvitystä siitä, miten kiinteistökulujen osuutta pelastuslaitoksen kokonaismenoista voitaisiin muuttaa. ”Vuokranmaksua halutaan muuttaa siten, että siinä ei olisi tuotto-oletusta. Jos myös pääomakorkoa voidaan alentaa muutamallakin prosenttiyksiköllä, se vähentää menoja.” ”Kun uusi paloasema valmistuu, se nostaa merkittävästi kiinteistökustannuksia”, Hyvärinen sanoo. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella on tarve rakentaa uusi paloasema Hollolaan, mutta päätöstä rakentamisesta ei ole voitu toistaiseksi tehdä. ”Kun toimitilakustannukset saadaan sovittua, on mahdollista tehdä päätös rakentamisesta”, Jari Hyvärinen sanoo.

Pelkästään vuokramenot eivät vaikuta Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen talouteen, vaan myös käyttötalousmenot on pidettävä nollassa. ”Päivystysjärjestelmää mahdollisesti uudistetaan ja virkoja jätetään täyttämättä. Myös investointitasoa on laskettu. Kaiken kaikkiaan laitoksen kehittämistoiminta jää säästöjen jalkoihin.” Jari Hyvärisen mukaan varsinaisiin pelastustehtäviin säästöt eivät vaikuta ja operatiivinen valmius pysyy nykytasolla. Pelastuslaitosten pitäisi osana kunnille asetettua säästövelvoitetta säästää tämän vuoden tasosta 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2017. ”Jos menot vähenevät 0,7–0,8 prosenttia, saavutetaan tavoiteltava säästö”, sisäministeriön pelastusosaston pelastusylitarkastaja Taito Vainio sanoo.

Satakunta säästää eniten Eniten säästöjä saa ensi vuonna aikaiseksi Satakunnan pelastuslaitos. Kustannuksia karsitaan kolme prosenttia nykytasosta. ”Kun palvelutasosta ei tingitä, pitää kaikki muu seuloa läpi tiheällä kammalla”, pelastusjohtaja Pekka Tähtinen sanoo. ”Säästöjä saavutetaan kokonaispalkkaratkaisun avulla ja työvuoroja tasaamalla. Vuorotöitä tekevien määrää vähennetään kahden henkilötyövuoden verran.” ”Kun päällystöviranhaltijoita jää eläkkeelle,

Toimitilavuokrat lisäävät pelastuslaitosten kustannuksia.

Konkreettiset säästöt haussa Pelastuslaitosten pitää tarkentaa säästöohjelmansa helmikuun alkuun mennessä, jolloin kansliapäällikkö Päivi Nergin vetämä ohjausryhmä käy ne läpi. ”Näin saadaan konkreettiset toimenpiteet siitä, miten jokainen laitos tulee tarvittavat säästöt toteuttamaan”, pelastusylitarkastaja Taito Vainio sanoo. ”Tavoite on, että vuoden 2017 loppuun mennessä pelastuslaitosten kustannuksissa on säästetty vaadittu 7,5 miljoonaa euroa.” Vainion mukaan investointi-, toiminta-ja vuokramenot arvioidaan erikseen. ”Säästöjä tavoitellaan nimenomaan rakenteellisilla uudistuksilla, jolloin toimintamenot ovat tässä mielessä merkittävimmät.” ”Toimitilavuokrat nähdäänkin sellaisina menoina, joihin pelastuslaitosten on varsin vaikea omalla toiminnallaan vaikuttaa.” Taito Vainio myös muistuttaa, että toimintamenoissa tapahtuva säästö syntyy pidemmällä ajalla. Toimintatapojen muutos ei näy hetkessä.

9/2014

virkoja ei täytetä. Esimerkiksi kaksi palomestarin virkaa jätetään täyttämättä.” Näillä toimenpiteillä saavutetaan Tähtisen mukaan 100000–150000 euron säästö. Investointeja karsitaan Satakunnassa 200000 euron edestä ja myös tietotekniikkaja virve-kulut syynätään tarkasti. ”Sopimuspalokuntien korvauksia leikataan 100000 eurolla.” Tähtisen mielestä pelastuslaitosten säästöt pitäisi etsiä varsinaisesta toiminnasta eikä toimitilojen aiheuttamista kustannuksista. ”Kiinteistöjen ylläpitoon tarvitaan rahaa. Sitä varten niistä pitää myös maksaa.”

Korjausvelkaa torjutaan Lahden kaupungin konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen on myös sitä mieltä, että rakennuksista perittävän vuokran pitää kattaa tulevat korjaukset. ”Meillä on tarpeeksi kokemuksia siitä, että korjausrahoista on tingitty. Homeisten rakennusten seurauksena meillä on korjausvelkaa.” Ratkaisua pitäisikin hänen mukaansa miettiä siten, että tarvitaanko toimipaikkoja näin paljon. Lahteen hiljattain valmistuneita paloasemarakennuksia on Mäkisen mukaan pidetty tarpeellisina. ”Olemme halunneet Lahdessa hinnoitella tilan vuokran sellaiseksi, että sillä voidaan kattaa tulevat korjaukset. Tilanne on samanlainen kaikissa kaupungin omistamissa rakennuksissa.” ”Enää emme halua korjattavaksemme homeisia rakennuksia”. ”Uusien rakennusten osalta tätä on vaikea nähdä, mutta jos asiasta ei huolehdita, korjaukset tulevat yllätyksenä.” ”Joudumme nyt käymään neuvotteluja siitä, miten vuokrataso tullaan ratkaisemaan, mutta vaarana on aina se, että petetään itseämme, kun ei oteta riittävästi huomioon tulevaisuuden tarpeita”. ”Eiköhän vuokra-asiassa jonkinlainen kompromissi löydetä”, Mika Mäkinen sanoo. Paras ratkaisu olisi hänen mukaansa se, että toimitilaverkko mietitään tehokkaaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. ”Kiinteistöjen ylläpito vie yllättävän paljon rahaa, joka on pois varsinaisesta toiminnasta”. Mäkisen mielestä on hyvä, että kaikkia menoja tarkastellaan osana kokonaisuutta, jotta mikään ei jää pimentoon menotaloutta tarkasteltaessa.

Väestönsuojelusäätiö jakaa 200000 euroa tutkimuksiin Väestönsuojelusäätiö päätti 70-vuotisjuhlansa kunniaksi jakaa viiden vuoden aikana 200000 euroa stipendeinä väestönsuojelua käsittävään tutkimustoimintaan. Säätiön puheenjohtaja, Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Martti Lipponen totesi, että viiden vuoden kuluttua säätiön 75-vuotisjuhlassa voidaan jo kuulla tuloksia tehdyistä tutkimuksista. Juhlaseminaarissa Helsingin yliopiston juhlasalissa lähestyttiin väestönsuojelua kansainvälisestä näkökulmasta. Ruotsin turvallisuusviranomaisen MSB:n johtaja Helena Lindberg kertoi Ruotsin järjestelmästä, jossa tavoitteena on laajasti parantaa väestön turvallisuutta ja vähentää erilaisten kriisien ja onnettomuuksien uhkaa. ”MSB:n laaja tehtäväkenttä ulottuu pienemmistä, arkipäivän onnettomuusuhista suurempiin ja laajempiin katastrofitilanteisiin.” Lindberg korosti myös MSB:n kansainvälistä roolia. Nyt ajankohtaisena on esimerkiksi taistelu Ebolaa vastaan. Hän painotti myös tutkimustyön merkitystä turvallisuustyössä ja sen kehittämisessä. Sveitsin kansallisessa väestönsuojeluhallinnossa toimiva Stefano Bruno kertoi sikäläisestä kansallisesta siviiliturvallisuuden järjestelmästä. Siihen kuuluu tutkimustoiminnan ja

Väestönsuojelusäätiön 70-vuotisjuhlan puhujat Pentti Partanen (vas.), Helena Lindberg, Stefano Bruno ja Pekka Toveri osallistuivat tilaisuuden päätteeksi paneelikeskusteluun.

hätäkeskustoiminnan lisäksi muun muassa koulutustoiminta. Väestönsuojaamisen organisaatiot koostuvat palokunnan lisäksi poliisista, ensihoitotoiminnasta sekä teknisestä huollosta ja muista tukitoiminnoista. Niin Sveitsissä kuin Ruotsissakin väestöä uhkaavat häiriötekijät liittyvät luonnonmullistuksiin tai yllättäviin laajoihin poikkeustilanteisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ihmisen aiheuttamat laajat vahingot, kuten asein tai verkossa tapahtuvat hyökkäykset.

Stadin kuumat palomiehet jälleen hyvällä asialla Kuuma ja lihaksia pullisteleva palomieskalenteri Stadin Brankkarit 2015 on helsinkiläisten palomiesten neljäs hyväntekeväisyysprojekti, jonka koko tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Kalenterin tuotto lahjoitetaan Uusi Lastensairaala 2017 -yhdistykselle. Uutta sairaalaa tarvitaan, sillä vanhan Lastenklinikan tilat hajoavat käsiin ja ne eivät enää vastaa tämän päivän tarpeita. Palomiesten toive oli tukea nimenomaan Uuden Lastensairaalan rakentamista, sillä jokainen lapsi ansaitsee parasta mahdollista hoitoa asianmukaisissa ja toimivissa tiloissa. Stadin brankkarit -kalenteri ilmestyi ensimmäisen kerran vuodelle 2010. Yhteensä kolme kalenteria tuotti lähes 60000 euroa lahjoitettavaksi Helsingin Lastenklinikalle.

Pelastusylijohtaja evp. Pentti Partanen puhui väestönsuojeluun liittyvän termistön monimutkaisuudesta. Hän myös painotti, että maanpuolustuksen ohella on huolta pidettävä myös väestönsuojelusta ja siviilien turvallisuudesta. Prikaatinkenraali Pekka Toveri kertoi Puolustusvoimien varautumisesta uusiin uhkakuviin, kuten tietojärjestelmähyökkäyksiin. Toveri korosti myös puolustushallinnon roolia viranomaisyhteistyössä. Teksti ja kuva: Esa Aalto

SPEKiin viisi loppusuoralla Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön uusi toimitusjohtaja valitaan joulukuun alussa. Toimitusjohtaja valitaan viidestä loppusuoralla olevasta henkilöstä. Heille tehdään soveltuvuustesti, jonka jälkeen SPEKin hallitus haastattelee kandidaatit ja valitsee toimitusjohtajan. Viiden henkilön nimiä ei puheenjohtaja Juha Hakolan mukaan haluta kertoa julkisuuteen, koska kaksi heistä työskentelee nyt yritystoiminnan parissa. Koska kyse ei myöskään ole viran täyttämisestä, nimiä ei ole julkaistava. SPEKin toimitusjohtajaksi haki 43 henkilöä. Heistä yhdeksän valittiin ensimmäiseen vaiheeseen, josta neljä karsittiin pois.

9/2014

8 9/2014

Hälytysilmoitus

LÄ3, T13, EVS 1213, R11, T16, T11, N11, VS ilänkatu) Turku, Pansio (Kempp huoneessa savua as rr po , ri uu is sk ke , lo Rakennuspa

17.3.2014 kello 06.25

Mahdoton tulipalo – palomiehet pelastivat 50 ihmistä

Raision paloasemalta tehtävälle lähtenyt palomestari Olli Suominen ja hööki olivat kohdetta lähimpänä olleet yksiköt. Paloesimies Mika Lankisen johtamassa höökissä valmistauduttiin tavanomaiseen huoneistopalon sammutukseen. Savuparin kakkosen Tapio Mäkitalon mukaan tehtävä vaikutti alkutietojen mukaan helpolta.

Tekstit: Marko Partanen Grafiikat: Peter Bange Kuvat: Marko Partanen ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos

ehtävää alettiin seurata aktiivisesti myös Turun yliopistollisen keskussairaalan Tyksin ensihoitokeskuksessa. Kenttäjohtajat olivat juuri vaihtamassa työvuoroa. Tulevan vuoron Jussi Vaitiniemi vaihtoi nopeasti työvaatteet ylleen, vuoroaan lopetteleva Petri Sillanpää lisäsi hätäkeskuksen vasteeseen perusyksikön kaveriksi hoitoyksikön.

Raision paloasemalta kohteeseen oli noin viiden kilometrin ajomatka. Savupatsas nousi korkealle, se näkyi Raision höökiin jo kilometriä ennen kohdetta. Paloesimies Mika Lankinen pohti epäuskoisena, että tuonneko yksikkö oli matkalla. Kuljettaja Niko Kaunisto puki Lankisen ajatuksen sanoiksi: ”Voiko tuo tulla kerrostalosta?” ”Se näytti ihan tehdaspalolta”, Lankinen sanoo. Matkalla tiedot palokohteesta täsmentyvät: Kyseessä on kerrostalo, jonka toisessa kerroksessa on huoneistopalo, liekit lyövät ikkunasta ulos ja porraskäytävässä on savua. Ensimmäisenä palopaikalle ehtinyt palomestari Suominen totesi edellisen lisäksi, että ihmisiä on paljon parvekkeilla ja tuuletusikkunoissa. Hän antoi Raision höökille tehtäväksi pePalo sai alkunsa toisen asuinkerroksen yksiöstä. Palo levisi ulkokautta kahteen samassa linjassa pystysuunnassa olevaan yksiöön.

9/2014

russelvityksen ja sammutushyökkäyksen sisäkautta toisessa kerroksessa palavaan huoneistoon. Maatasossa ei ollut asuntoja, palava asunto on toisessa asuinkerroksessa ja kerroksia on yhteensä kahdeksan. Turusta tuleva, kohteen seuraavaksi saavuttava, pelastusyksikkö alkoi valmistautua yläpuolisten tilojen tarkastukseen ja varmistukseen. Ensihoidon kenttäjohtaja Vaitiniemi ajoi ensihoitaja Sami Stenmanin kanssa kohti palopaikkaa. Vain muutaman sadan metrin matkanteon jälkeen pelastuksen puheryhmästä ilmeni edellä mainittuja lisätietoja. Niiden perusteella Vaitiniemi korotti ensihoidon vasteen A751:ksi. Hälytyksen saivat FinnHEMS 20 -kopteri ja kaksi ensihoitoyksikköä.

Kuuma jo ulko-ovella Kun ensimmäistä selvitystä tehtiin, paloesimies Lankinen tiedusteli paloa porrashuoneen ulko-ovelta.

Häly

tysi

lmo

itus

Raision hööki ehti Pansion paloon ensimmäisenä. Keikalle lähdössä vas.Tomi Leppänen, Tapio Mäkitalo ja Marko Pennanen.

”Kun kuulin viestin, että savunpoistoluukusta lyövät liekit, ajattelin, että ei voi olla totta”, Mika Kontio sanoo. ”Savuraja oli vastassa heti ovella ja se alkoi nousta, kun avasin ovea”, Lankinen sanoo. Savusukellusryhmä eteni ensimmäiseen kerrokseen. Toiseen kerrokseen, missä palo oli, ei kuumuuden takia ollut asiaa. ”Palavan asunnon ovesta tuli ulos liekinheitin. Se puhalsi suoraan rappunousuun, josta olisi pitänyt kulkea läpi”, Lankinen kuvaa. Isot lieskat löivät oven täydeltä ulos ja suuntautuivat kohti ylempiä kerroksia. Palomies Mäkitalo arvioi, että liekki porraskäytävässä saattoi ylettyä kymmenen metrin korkeuteen. Savuykkönen Tomi Leppänen ampui portaikosta useiden metrien päästä kaiteen kalterien välistä työsuihkulla palavan huoneiston ovesta sisään. ”Jäähdytimme työsuihkulla monen minuu-

tin ajan, jossain vaiheessa letku meni rikki, mutta sillä saattoi jatkaa sammuttamista”, Leppänen sanoo. Kuumuus porraskäytävässä helpotti ja savusukeltajat pääsivät etenemään palavalle kerrostasanteelle. Leppänen sammutti kädet ojennettuna sokkona ovenpielen takaa vettä huoneistoon suihkuttaen. Oven yläosasta työntyi edelleen liekki suuntautuen ylempiin kerroksiin. Leppänen eteni liekin alta oven toiselle reunalle, josta suihkun pystyi suuntaamaan näkökontrollissa oikeaan paikkaan.

Kaikki ovet tulessa Paloesimies Lankinen huomasi, että myös palokerroksen yläpuolella kerroksissa palaa – kaikkien huoneistojen ovet olivat liekeis-

sä ainakin neljännessä kerroksessa asti. Hän mietti, että onko joku valellut ovia bensiinillä. Huoneistoista kuuluu avunhuutoja. Erään asunnon palaneesta oviaukosta näkyi lastenrattaat. ”Kävi mielessä, että nyt tulee kroppia”, Lankinen sanoo. Hän oli pudottanut radionsa ulos tiedustelutilanteessa, joten hän palasi ulos kertomaan palomestarille asian kasvotusten. ”Vaikka kuittasin tiedon Lankiselle, en pystynyt sisäistämään kokonaan tilannetta, että porrashuoneessa kaikki ovet todellakin paloivat”, palomestari Suominen sanoo. Turusta tulleet savusukeltajat saapuivat palavalle kerrostasanteelle. Palomies Mikko Vihtola oli jo alatasanteella pannut merkille kuinka kipinät lensivät alas asti. Turkulaisten tehtävä oli korjattu yläpuolisten tilojen tarkastamisesta porraskäytävän sammuttamiseen ja ihmisten pelastamiseen. Turkulaiset antoivat oman työjohtonsa raisiolaisille ja korjasivat

9/2014

t Häly

u t i o ilm

rikki menneen letkun pois. Turkulaiset vetivät ehjän linjan pois vetämänsä tilalle. Vihtolan pari Mika Mäkinen kertoo, että jo paineellisten työletkujen vetämisessä kerroksiin sai tehdä hartiavoimin töitä. ”Letkurikkoja tuli järkyttävä määrä, ne paloivat puhki osuessaan porraskäytävän kuumiin kaiteisiin”, Turun paloesimies Esa Tähkävuori kertoo. Turkulaiset murtautuivat moottorisahalla palavan huoneiston naapuriin ja tarkastivat asunnon. Porraskäytävässä oli edelleen pimeää, paloesimies Tähkävuori horjahti ja hänen kätensä sujahti johonkin aukkoon. ”Myöhemmin paljastui, että se oli roskakuilu, jonka alumiininen ovi oli sulanut kuumuden takia pois”, Tähkävuori sanoo.

Ylhäällä uusia tehtäviä Palavan huoneiston oven vierestä käytävästä löytyi vainaja, hän oli palavan asunnon haltija. ”Vainaja oli joko lähtenyt savussa väärään suuntaan tai pyrkinyt hissille. Alas vieviin portaisiin nähden hän oli vikasuunnassa”, Lankinen kertoo. Hän pohti, että palava huoneisto ei enää ollut oleellinen jatkon kannalta, oli päästävä ylemmäs nopeasti. Oli sammutettava huoneistojen ovia, joita paloi ainakin neljännessä asuinkerroksessa asti. Savusukeltajat olivat tilanteessa, joita tapahtuu vain amerikkalaisissa elokuvissa: Kerrostalon jokaisessa huoneistossa palaa yhtä aikaa. Sellaisen ei pitänyt olla mahdollistakaan. Missään koulutuksissa ei oltu puhuttu tällaisesta.

Raisio 11:n miehitys oli: vasemmalta palomies Niko Kaunisto, palomies Tomi Leppänen, ylipalomies Marko Pennanen, paloesimies Mika Lankinen ja palomies Tapio Mäkitalo.

Palomestari Olli Suominen oli tehnyt lisähälytyksiä noin kymmenen minuutin kuluttua varsinaisesta hälytyksestä. Paikalle olivat tulossa myös Kaarinan ja Kärsämäen höökit, Naantalin säiliöauto ja Salon nostolava-auto. Päivystävä päällikkö Mika Kontio kuunteli tilannetta radiosta ja liitti itsensä tehtävään, kun huomasi, että siitä tulee tiedottamista vaativa pitkäkestoinen moniviranomaistehtävä. Kontio lähti kohteeseen ja jakoi tehtävän kahteen toiminnalliseen kaistaan: sisäpuoliseen sammutukseen ja pelastustoimintaan, josta vastasi palomestari Suominen sekä ulkopuoliseen evakuointiin, josta vastasi toinen päivystävä palomestari Pasi Paloluoma. Kontio alkoi pitää yhteyttä yhteistyöviranomaisiin. Ensihoidon kenttäjohtajan Vaitiniemen kanssa he sopivat, että ensihoito järjestää sosiaalipäivystyksen ja pelastustoimi bussin vihreille potilaille. Raisiolaiset totesivat, että palon yläpuolisessa asunnossa on paha tilanne, sillä sen ikkuna oli rikkoutunut, liekit tulivat siitä sisään ja ulko-ovesta oli jäljellä vain karmit.

Palomies Ari Salonen työskenteli palomies Otto Rinteen kanssa Turun nostolavassa.

”Suuntasimme ensimmäiset voimavarat tähän asuntoon. Sen lattialta löytyi apua huutava asukas. Hänelle puettiin talonmiesmaski (paineilmaa) ja kannettiin pois asunnosta. ” Myös turkulaiset tulivat samalle tasanteelle. ”Lähdimme kantamaan häntä Mäkitalon kanssa portaita pitkin alas. Siinä oli kaikki huonon kantamisen elementit mukana: savusukellusvarustus, pimeä, kuuma ja portaikko täynnä letkuja”, Vihtola kertoo. Savusukeltajat kantoivat potilaan ambulanssiin asti. Sen jälkeen savusukeltajat olivat valmiit pullonvaihtoon.

Nostolava etsii paikkaa

Turku 11:n miehitys: Mika Mäkinen (vas.), Jari Pyyppölä, Ari Vuori ja Esa Tähkävuori.

9/2014

Ensimmäisinä tulleiden yksiköiden sijoittelu ja selvitykset aiheuttivat päänvaivaa Turusta nostolavalla tulleille palomiehille. ”Aloimme katsoa mihin lava saataisiin pystyyn. Varmasti kantavaa maata ei löytynyt oikein mistään. Petasimme auton nurmelle, joka talven aikana oli jäätynyt ja sulanut monta kertaa. Onneksi oli kokeneempi kaveri mukana”, nostolava-auton kuljettaja Otto Rinne sanoo. Hän luonnehtii itsensä aloittelevaksi lavakuskiksi. Nostolava-auto pedattiin maalevyjen päälle nurmikolle, kun siitä oli ensin raivattu leikkialuevälineitä pois tieltä. Rinteen kollega Ari Salonen jäi alas, jotta korin kantokyky säilyisi. Samalla hän tarkkaili nostolava-auton petausta. Ajoneuvon tietoko-

Tuli liikkui oudosti Olli Suominen sanoo, ettei tulipaloissa ole Tulipalo kerrostalossa oli käyttäytynyt itsestäänselvyyksiä. erikoisesti. Yksi yksiö oli tuhoutunut ”Matkalla kohteeseen ei voida ajatella, täysin. Siitä porrashuoneeseen levinnyt että mennään, sammutetaan, tuuletetaan ja palo oli polttanut ylöspäin menneslähdetään pois.” sään kaikkien huoneistojen ovet. Palo Varsinaissuomalaiset pääsivät myöhemja kuuma oli piipahtanut jokaisen min harjoittelemaan vastaavaa tilannetta huoneiston eteisessä, sillä huoneiston purkukerrostalossa. ulko-oven lähellä olleista sähkökaa”Olemme luomassa koko alueelle vakioipeista oli sulanut alumiiniset ovet tuja malleja, miten toimitaan ja että kaikki pois. Sen pidemmälle asuntoihin tuli ei Päivystävä palomestari Olli Suominen. puhuvat samaa kieltä”, Suominen sanoo. sisäkautta mennyt, mutta savu meni. Hän kertoo, ettei kerroksissa saa tulla sekaannuksia. Ulkokautta palo levisi kahden seuraavan kerroksen yksiöön. Esimerkiksi jos puhutaan ensimmäisestä kerroksesta, niin Oppia palosta tarkoittaako se maatasoa vai jotakin muuta. Myös tarkistettujen huoneiden merkkaaminen ja siihen käytettävät liidut ”Koskaan ei voi olla varma, minkä reitin tulipalo ottaa”, Mika tullaan suunnittelemaan uudelleen. Kontio sanoo.

Tilanteen aikana tuli niin paljon infoa, että ajantaju hävisi. ”Kaksi tuntia oli kulunut ja tuntui, että vasta vartti oli mennyt”, palomestari Olli Suominen sanoo.

”Voivatko nuo savut tulla kerrostalosta?” Valtava savunmuodostus näkyi kauas ja aiheutti ihmetystä matkalla olevissa yksiköissä.

ne sallisi 1,5 asteen kallistuksen, jonka jälkeen se voisi mennä tilttiin. Rinteen ensimmäinen tehtävä oli tarkistaa mistä katolta voimakkaasti työntyvä savu on peräisin, palaako siellä jokin vai tuleeko se porraskäytävästä. Savu oli peräisin porraskäytävästä, se purkautui savunpoistoluukuista. ”Sitten odoteltiin vähän, mietittiin mitä tehdään. Minulla ei ollut tietoa, voiko porraskäytävää pitkin evakuoida ihmisiä. Parvekkeilla olleilla ihmisillä ei näyttänyt olevan hätää. Se miten dramaattinen tilanne sisällä oli, ei selvinnyt minulle koko tehtävän aikana”, Rinne sanoo.

Ihmisiä evakuoitiin ulkokautta Ylimmistä kerroksista päätettiin hakea ihmiset alas. He olivat rauhallisia, osa jopa laski leikkiä ainutkertaisesta nostolavakyydistä. ”Sain ajettua korin parvekkeelle sisään noin 10–15 senttiä ja tehtävä voitiin hoitaa tosi turvallisesti. Henkilöt nousivat itse koriin ja käskin heidän istua lattialle”, Rinne sanoo. Hänen mukaansa kori oli aika jämpti ajaa parvekkeelle ja siinä oli pidettävä mielessä, että rakenteet eivät jousta yhtään. Korilla tuotiin alas kolme ihmistä kerrallaan. Rinne muistelee, että hän teki yhteensä seitsemän tai kahdeksan noutoa.

Ikkuna rikki, lava tänne! Palaneen huoneiston kanssa samassa pystylinjassa oli yksiöitä, joissa ei ollut parveketta. Tuli oli kiivennyt ulkopuolelta samassa linjassa olevien ylempien asuntojen ikkunoihin. Kun Naantalin yksikön savusukeltaja Ville Lähteenmäki tuli savuiseen yksiöön, sen tuuletusikkunassa oli nainen, joka yritti hengittää raitista ilmaa. ”Otin tuolin käteeni ja löin ikkunan sillä rikki”, Lähteenmäki sanoo.

9/2014

t Häly

u t i o ilm

Savusukeltajat kokivat yllätyksen porrashuoneessa: Se oli kuuma ja melkein jokainen ovi paloi.

Nostolavan kuljettaja Rinne näki, kun lasi rikkoutui ja sieltä viittilöi käsi, että ”tule tänne.” Rinne ajoi korilla paikalle. Lähteenmäki auttoi naisen ikkunasta nostolavan kyytiin ja hänet saatiin turvaan. Myös Lähteenmäki laskeutui korilla pullon vaihtoon. Kun Rinne oli tuonut muutaman kerran ihmisiä alas, alhaalla oleva Salonen ilmoitti, että nostolavan petaus on kallistunut. ”Auto kallistui takatassuille asteen verran, päätimme pedata sen uudelleen”, Salonen sanoo. ”Lava pantiin nippuun. Huomasimme, että maa ei ollut juurikaan painunut. Uuden pe tauksen jälkeen ongelmia ei ollut”, Rinne sanoo. Hänen mukaansa ihmisten pelastaminen parvekkeilta ja ikkunoista oli juuri sellaista, minkälaista hän oli sen alun perin ajatellutkin olevan. ”Korikuormaa piti jonkin verran miettiä eri tilanteissa”, Rinne sanoo.

Lava ei ylety apuun Paloluoma ehdotti Suomiselle, että kokeiltaisiin savutuulettimen viemistä sammutettuun huoneistoon. Se voisi estää ylemmissä kerroksissa parvekkeella olevien ihmisten joutumista savulle alttiiksi. Nyt savukaasut kiipesivät rikkoutuneesta ikkunasta talon ulkoseinää pitkin ylemmille parvekkeille. Turun savusukeltajat palasivat pullonvaihdon jälkeen sisään. He ottivat mukaansa savutuulettimen, murtovälineitä ja käsisammuttimia. Nostolavan kuljettaja oli ilmoittanut, että se ei yllä ylimmän kerroksen nurkkahuoneistoon, jossa henkilö odotti evakuointia. Palomestari Suominen välitti tehtävän turkulaisille. Vanhalle herralle, jonka luokse lava ei ylettynyt, puettiin Vihtolan paineilmalaitteeseen kytketty ”talkkarinmaski”, jonka avulla hän saattoi hengittää puhdasta paineilmaa. Edessä oli laskeutuminen seitsemännestä kerroksesta savuisen porrashuoneiston läpi ulos. ”Toimme miestä esimiehen kanssa. Kolmannen tai neljännen kerroksen kohdalla mies pyysi taukoa, mutta kannustimme häntä jatkamaan kerralla alas asti”, Vihtola sanoo. Näin tapahtuikin ja Vihtola oli taas valmis pullonvaihtoon, mutta pulloja ei enää ollut. Tähkävuori kertoo myös asukkaasta, joka oli miettinyt, että antaako periksi vai hypätäkö. Savusukeltajat olivat tulleet kreivinaikaan – talkkarinmaskin puhdas ilma toi uskon selviämisestä.

Selvitys 7. kerrokseen

Palomies Ville Lähteenmäki pelasti asukkaan rikkomalla asunnon lasin ja pyytämällä nostolavan paikalle.

9/2014

Kärsämäestä tullut yksikkö veti selvityksen ylös seitsemänteen kerrokseen. ”Alhaalla oli huono näkyvyys ja paljon letkuja, ylhäällä näki jo paremmin”, paloesimies Juha Hämäläinen sanoo.

Kuivana vedetty selvitys paineistettiin ylhäällä, ovet paloivat sielläkin. Palolinjalla olleet yksiöt olivat kaikki täynnä savua, mutta yhtään ihmistä niistä ei enää löytynyt, Hämäläinen muistaa. Kun savusukeltajat saivat ovet sammumaan, he tutkivat huoneistoja. Ovet olivat joko puhki palaneita tai ne rapisivat hiiltyneinä murusiksi, kun niitä kopautti. Porraskäytävän katossa oli kolme muovista savunpoistoluukkua, joista yksi oli auki ja kaksi oli sulanut pois. Savusukeltajat antoivat parvekkeilla olleille ihmisille savuisesta sisätilasta vaatteita, kertoivat heille tulevasta nostolavakyydistä ja auttoivat heitä huoneistoihin, joihin lava ylettyi. ”Tilanne oli todella outo, mutta ihmisillä ei näyttänyt olevan isompaa hätää”, Hämäläinen sanoo. Lähteenmäki palasi porraskäytävään kolme kertaa täyden pullopaketin kanssa. Hän kuvaa tilannetta toivottoman tuntuiseksi: Oli paljon letkuja, pimeää ja vettä, ja palon jäljet näkyivät joka puolella. Hän arvelee auttaneensa ihmisiä pois viidestä tai kuudesta asunnosta. ”Työ sujui itseohjautuvasti. Käskyjä ei sisällä paljon annettu. On vaikea sanoa, missä kerroksissa ja asunnoissa tuli käytyä. Ehkä jossain asunnossa kävin kaksikin kertaa, toisissa en kertaakaan”, Lankinen sanoo.

Evakuointia Kaarinan hööki tuli paikalle lisähälytyksenä. ”Portaikon tarkistus- ja yläpuolisten tilojen varmistustehtävä muuttui evakuoinniksi. Siirsimme ihmisiä parvekkeellisiin asuntoihin, jotta pääsisimme evakuoimaan heidät nostolavalla”, paloesimies Ari Dalén sanoo. Kaarinalaiset auttoivat Salosta tulleen nostolava-auton petauksessa ja sillä tehtävässä

Hetki hetkeltä

Anna potilaalle väri Ensiluokitus eli triage START-menetelmän mukaan

6.25 ............. Hälytysilmoitus, rakennuspalo, keskisuuri. 6.33 ............. Päivystävä palomestari (länsi) ja Raision hööki kohteessa. 6.35 ............. Turun hööki ja säiliöauto kohteessa. 6.39 ............. Turun nostolava kohteessa.

VIHREÄ jos potilas kävelee.

6.40 ............ Naantalin hööki kohteessa. 6.40 ............ Ensihoidon kenttäjohtaja liittyy tehtävään. 6.45 ............ PelasKaarinan ja Kärsämäen höökit hälytetään. 6.46 ............ FH20-kopteri ja 2 ambulanssia hälytetään. 6.48 ............ Ensihoidon kenttäjohtaja kohteessa. 6.52 ............. Salon nostolava hälytetään. 6.54 ............ Naantalin säiliöauto hälytetään. MUSTA, jos potilas ei hengitä hengitysteiden avaamisen jälkeen.

7.00 ............. Savusukeltajat tuovat ensimmäisen potilaan.

PUNAINEN, jos • Hengitystaajuus alle 10/min tai yli 30/min. • Rannepulssi ei tunnu. • Ei noudata kehotuksia. (Yksi em. löydöksistä riittää)

7.02 ............. Päivystävä päällikkö liittyy tehtävään. 7.09 ............. Toinen palomestari hälytetään. noin 7.30 .... Maarian, Turun ja kakskerran vpk:t hälytetään.

KELTAINEN muissa tapauksissa, jos potilas ei pysty liikkumaan.

9.05 ............. Ensihoito kohtaa vielä potilaita. 10.06 .......... Ensihoidon tehtävä päättyy. 12.00 .......... Palokohde luovutetaan pois pelastustoimelta.

evakuoinnissa. Salonkin lava jouduttiin petaamaan nurmikolle. Sillä päätettiin hakea ihmiset ensin alimmista kerroksista, jonka aikana auton käyttäytymistä seurattiin. ”Kerran alas tullessa lava alkoi töötätä, sen rajat tulivat vastaan, eikä se antanut enää vartta, koska petaus oli kallistunut talon puolelle”, Dalén sanoo. Lava oikaistiin tassuilla uudelleen ja talon puoleisen tassun alle lisättiin puutavaraa. Uusi petaus onnistui ja tehtävää voitiin jatkaa. Kaarinan höökistä kaksi auttoi kerroksissa ihmisiä nostolavan kyytiin ja kaksi auttoi heitä maanpinnalla pois kyydistä. Ensihoitajat hakivat ihmiset korin luota luokitteluun.

Viisi kiireellistä potilasta Palomiehet evakuoivat kerrostalosta viisi kiireellistä potilasta. Heistä neljällä oli häkämyrkytys ja yhdellä sairauskohtaus. Tyksissä majaansa pitävä ensihoitokeskus oli järjestänyt siten, että sairaalan päivystyksessä tiedettiin

koko ajan tilanteesta. Ensimmäisenä kohteeseen ehtineestä ambulanssista tehtiin luokittelupaikka. ”Suuronnettomuuskansion mukaisiin puheryhmiin ei lähdetty, se olisi tässä tilanteessa ollut vähän kankea ja tarpeeton, viestintä tilannepaikalle sujui normaalisti puhumalla ilman viestivälineitä, ensihoidon kenttäjohtaja Vaitiniemi sanoo. Kun ensimmäinen potilas tuli luokittelupaikalle, häntä vastaan oli ehtinyt myös FinnHEMS-lääkäri Margit Seppälä. Hän teki primääriluokittelun mukaan hoitopäätökset. ”Primääriluokittelun jälkeen hoitoa tarvitsevat potilaat siirrettiin ambulanssiin saamaan päätettyä hoitoa. Kiireelliset potilaat lähtivät välittämättömän hoidon jälkeen heti kohti sairaalaa. Kaikille ambulanssipotilaille oli heti kyyti valmiina, yhteen ambulanssiin laitettiin kaksi potilasta: yksi lievä ja yksi vaikea häkämyrkytyspotilas”, Vaitiniemi sanoo. Kun palomiehet saivat kiireettömien potilaiden evakuoinnin käyntiin, heitä saapui Ensihoidon kenttäjohtaja Jussi Vaitiniemi (oik.) ja ensihoitaja Jarmo Määttänen.

Käytä ensiluokituksessa yhden potilaan tutkimiseen enintään 30 sekuntia. Merkitse potilaat värillisillä nauhoilla tai korteilla ja kiinnitä ne näkyvästi. Onnettomuustilanteet vaihtelevat paljon. Yleispätevää neuvoa potilasluokituksesta ei ole. Tärkeintä on, että jokaiselle potilaalle annetaan väri ja tieto väreistä kerrotaan kenttäjohtajalle.

luokitteluambulanssille tasaisin väliajoin, kun nostolava laskeutui maahan. Ruuhkaa ei syntynyt. Kaikki ohjattiin pelastuslaitoksen miehistöautoihin ja bussiin, missä sosiaalitoimi otti heidät vastuulleen. ”Potilasmäärä ei aiheuttanut kaaosta, päänvaivaa aiheutti lähinnä se, ettei tiedetty mitä vielä on tulossa, sillä tiesimme, että rappukäytävässä asuu yli 50 ihmistä”, Vaitiniemi sanoo. Bussilla evakuoidut kuljetettiin sijaisasuntoihin. Ensiksi se kurvasi Tyksin päivystyksen kautta, sillä kyydissä oli jatkuvassa lääkityksessä olevia ihmisiä, joiden lääkkeet olivat jääneet asuntoihin. Kaikkiaan pelastajat auttoivat ensihoitajien luokiteltavaksi 50 potilasta. Heistä kolmella oli vaikea ja yhdellä lievä häkämyrkytys sekä yhdellä sairauskohtaus. Potilaista 45 oli vihreitä sekä yksi vainaja.

Hätä on subjektiivinen käsite Hätä on subjektiivinen käsite. Toiset olivat hädissään tulipalosta, toiset siitä, että myöhästyvätkö töistä tai että lompakko on savuisessa asunnossa ja itse parvekkeella. Toiset jatkoivat tyynesti tv:n katselua, vaikka ovi oli palanut puhki ja toiset jatkoivat parvekkeella aamuista istuskeluaan kuin ei mitään. Parvekkeella olleita ei käsketty pois, siellä oli turvallista odotella. Joillekin vietiin savuisista huoneistoista vaatteita ja autettiin niitä parvekkeella päälle, sillä ulkona oli 7–8 astetta pakkasta ja perusturkulainen viima.

9/2014

t Häly

u t i o ilm

Yksiö, josta palo alkoi ja suoraan sen yläpuolella olevat asunnot kärsivät palossa eniten. Kaikkiaan palo aiheutti noin 1,5 miljoonan euron vahingot.

Palontutkinta selvitti tapahtumat Toisena päivystävänä palomestarina palon aikaan työskennellyt palopäällikkö Pasi Paloluoma palasi Pansion palopaikalle palontutkinnan merkeissä. Pelastuslaitos, poliisi ja vakuutusyhtiö tutkivat paloa kimpassa, vaikka kaikilla oli omat kiinnostuksenkohteet. Pelastuslaitos teki myös Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) kanssa yhteistyötä ja sille luovutettiin laitoksen tutkintamateriaali. Koska Otkes tutkii myös pelastustoimen onnistumista, se teki enemmän omaa työtään, Paloluoma kertoo. Pelastuslaitoksen palontutkinnan tarkoitus on löytää keinoja vastaavien vahinkojen ennaltaehkäisyksi, vahinkojen rajoittamiseksi jatkossa ja pelastustoiminnan kehittämiseksi.

Poliisia kiinnostaa lähinnä tapaukseen liittyvä mahdollinen rikos. Paloluoma tutki palaneen kerrostalon luona viikon ajan. Jonain päivänä meni koko päivä, toisena pari tuntia. Tutkinta on dokumentointia; silminnäkijöiden ja pelastushenkilöstön haastattelua, valokuvausta ja kaikenlaista tiedon keruuta. Paloluoma kertoo, että monesti käy niin, että tutkinnassa mennään liian äkkiä ytimeen. Tapausta pitäisi tutkia rauhassa etäämmältä. ”Ihmisiä puhuttamalla pääsee hyvin historiaan käsiksi. Yleensä vahinko varoittaa. Ennen tapausta joku alkaa mennä päin honkia tai joku väärä asia toistua”, Paloluoma kertoo. Palontutkinnassa pyritään luomaan uskot-

Palopäällikkö Pasi Paloluoma työskenteli palossa toisena palomestarina sekä palon jälkeen palontutkijana.

9/2014

tava tapahtumaketju, jos joku pystyy riittävän hyvin kyseenalaistamaan tapahtuman kulun, tutkinta ei voi olla valmis. ”Suomessa olemme vielä vähän heikoilla tässä asiassa. Jenkeissä tutkintaan panostetaan enemmän, siellä on toisaalta erilainen lainsäädäntö, joka velvoittaa”, Paloluoma sanoo.

Syy ei selvinnyt Pansion palossa varsinaista syttymissyytä ei löytynyt. ”Todennäköisesti se on alkanut yksiössä sängyn läheisyydestä. Lieskahdus ja pitkä paloaika vievät valitettavasti paljon tietoa mennessään”, Paloluoma sanoo. Pansion palo oli niin poikkeuksellinen, että tutkinnan kannalta jäi paljon auki. ”Olen 19-vuotiaasta asti ollut tulipaloja sammuttamassa, mutta en koskaan tällaista”, Paloluoma sanoo. Tilanteen aikana hyvin nopeasti heräsi kysymys: Miksi tilanne äityi tällaiseksi näin nopeasti? Jälkiviisaana vastaus on selvä: Kun porrashuoneessa tapahtuu hormivaikutus, aineen palamisnopeus kiihtyy voimakkaasti ja paloteho voi kasvaa kaksinkertaiseksi.

Ehjät ovet tutkittiin Pansion kerrostalon ensimmäinen asuinkerros ei palanut. Kerroksen viidestä huoneis-

Tilanne lavastettiin uudelleen Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella havahduttiin, että porraskäytävien savujen hallintaan on keskityttävä. ”Meillä on lukuisia kerrostaloja täällä, joissa savunpoisto on suunniteltu miten sattuu tai ei ollenkaan. Omassa työvuorossani vastaavaan tulipaloon oli ainekset viimeksi lokakuussa”, Olli Suominen sanoo. Hänen mukaansa kerrostaloissa ei missään tapauksessa saisi olla automaattista savunpoistoluukkujen laukaisua, vaan laukaisun pitäisi aina olla pelastuslaitoksen tehtävä. Varsinais-Suomen pelastuslaitos sai käyttöönsä purkukerrostalon, jossa tapaus päätettiin lavastaa uudelleen. Ilmiö, jossa savunpoisto imaisee yksiön tulipalosta kuumat savukaasut porraskäytävään ja aiheuttaa ”hormipalon”, saatiin onnistumaan. Lavastuksessa porraskäytävän lämpötila nousi yli 700 asteeseen ja huoneistojen ovet paloivat taas. Tällä kertaa tuli levisi voimakkaasti ylimmän

tosta otettiin ovet talteen, kaksi lähti Otkesin mukaan. Otkesin mukaan ovet eivät olleet säädösten mukaisia. Varsinais-Suomen pelastuslaitos tutki Pansion kerrostalon ovia purkukerrostalossa. Ovet paloivat ensimmäisenä puhki ovikellojen, postiluukkujen ja lukkopesien kohdalta. ”Nykyään ovet tutkitaan heloituksineen ja postiluukkuineen, näin ei välttämättä menetelty silloin, kun palaneen kerrostalon ovet saivat hyväksyntänsä”, Paloluoma pohtii.

Savua voitaisiin hallita toisin Porrashuoneisiin savunsa levittäneitä kerrostalopaloja tutkittiin vuosina 2012–2013, siinä oli mukana 15 pelastuslaitosta. Paloluoma pitää paloja mielenkiintoisia. ”Kun saamme palavan huoneiston oven auki, ei kaikki aina mene putkeen. Savun porraskäytävään leviämistä ei estetä parhaalla mahdollisella tavalla”, hän sanoo. Paloluoma miettiikin, että pitäisikö ensimmäisen savuparin perään laittaa heti toinen, jonka tehtävä on estää savun leviäminen. Se voitaisiin tehdä savuverholla tai tilanteesta riippuen aggressiivisemminkin. ”Palavaan huoneistoon olisi hyökkäyksen jälkeen mahdollisimman äkkiä saatava savukaasujen purkuaukko ja portaikkoon ylipaine. Kun portaikossa on ylipaine, ei kovastakaan palosta ole haittaa muille talossa oleville”, Paloluoma sanoo. ”Olemme tässä asiassa märkäkorvia. Vahinkoja voitaisiin rajoittaa tilanteen aikana paljonkin, esimerkiksi käyttämällä savuver-

kerroksen asuntoon ja sitä jouduttiin sammuttamaan. Palokuormaa ei tarvittu normaalia yksiökalustusta enempää. Samoissa kokeissa ilmeni myös toinen mielenkiintoinen ilmiö. Tyhjän kaksion vaatekaapissa, etäällä ulko-ovesta sytytettiin tulipalo, mikä sai aikaan huoneistoon voimakkaan ylipaineen. ”Alle minuutti palon sytyttämisen jälkeen yksiöön muodostui niin kova ylipaine, ettei kolme miestä pystynyt työntämään sisäänpäin aukeavaa väliovea auki. Ilmiö saatiin onnistumaan kahdesti”, Mika Lankinen kertoo. Hän kysyykin, että voisiko tässä olla syy, kun ihminen tuupertuu huoneistonsa välioven taakse sisäpuolelle. Ylipaine tasaantui huoneistossa molemmilla kerroilla minuutissa ilmiön ilmaantumisen jälkeen. Paineella oli purkautumisreittinään avoin keittiön tuuletusikkuna, ilmanvaihdon hormit ja asunnon epätiiveydet.

Kerrostalon katolla palanut hissin konehuone sammutettiin, kun palo porraskäytävässä saatiin rauhoittumaan.

hoja palavassa huoneistossa tai talossa. Tai vaikkapa kerrostalojen kellareissa, joissa metalliovien takia savun tuloa ei voida muutoin estää.” Paloluoman mukaan joskus mietitään liikaa 1000 euron oven rikkomista, kun sen hallitun avaamisen kääntöpuolena on keskimäärin 10 000–20000 euron vahingot. Hän suuntaa kysymyksen myös Pelastusopiston suuntaan. ”Kuinka hyvin nämä asiat huomioidaan pelastustoimen eritasoisissa koulutuksissa?”

Savunpoistoluukut syyniin Pansion tapaus opettaa myös, että savunpoistoluukkujen toimintaan on paneuduttava. ”Ne on oltava pelastuslaitoksen kontrolloitavissa, laukaisun on oltava selkeä ja laukaisimelle on oltava kohteessa selkeät opasteet. Jos asuinkerrostaloissa edelleen käytetään automaattisia savunpoistoluukkuja, on niiden

oltava älykästä tekniikkaa”, Paloluoma sanoo. Paloluoman mukaan asuinkerrostalojen automaattiluukutus ei ole kovin yleistä, mutta ongelma kuitenkin. Hän on itsekin jälkiviisastunut. ”Sellainen uskomus oli aiemmin itselläkin, että mitä vahinkoa automaattisesta savunpoistosta voi oikeasti syntyä?” Siihen saatiin vastaus nyt ja siitä koitui 1,5 miljoonan euron vahingot.

Suositukset harakoille Paloluoma seuraa harmissaan Otkesin selvityksen aiheuttamaa keskustelua. Selvityksen mukaan uuteen ja peruskorjattavaan rakennuskantaan tulisi tehdä paljon muutoksia, jotka maksavat. Asiasta vastaavat ympäristöministeriö ja sisäministeriö ovat eri mieltä. Sisäministeriö on Otkesin kanssa samalla kannalla, kun ympäristöministeriö haraa vastaan. Paloluoman mukaan keskustelu asiasta on ottanut väärän suunnan. ”Jos nyt panostettaisiin ylimääräiseltä tuntuva raha, se maksaisi itsensä tulevaisuudessa takaisin”, Paloluoma sanoo. Hän luonnehtiikin monet nyky-yksiöt surmanloukuiksi; kun ovella palaa, ei toista poistumistietä ole. Otkes suositti jokaiseen kerrostaloasuntoon muun muassa toista poistumisreittiä ja sprinklausta. Paloluoman mukaan myös huoneistosta porraskäytävään johtavan oven palonsietokyvyn merkitys on suuri, kun mietitään henkilö- ja omaisuusvahinkoja, palavan huoneiston ulkopuolella.

9/2014

Turun Pansiossa, Kemppilänkadulla sattui 17.3.2014 poikkeuksellinen tulipalo. 8-kerroksisen talon toisen asuinkerroksen yksiö syttyi palamaan ja sen ikkuna rikkoutui. Asukas poistui huoneistosta käytävään ja ovi jäi auki. Porrashuoneeseen päässeet savukaasut laukaisivat automaattisen savunpoiston, jolloin luukku porrashuoneen ylimmän tasanteen katossa aukesi. Savut purkautuivat savunpoistoluukusta ulos ja porraskäytävään syntyi veto, niin sanottu hormi-ilmiö, joka imaisi tulipalon porrashuoneeseen. Porrashuoneessa riehunut palo oli poikkeuksellisen voimakas, koska se imi koko ajan ilmaa rikkoutuneesta yksiön ikkunasta. Kerrostalon kaikki 35 asuntoa olivat samassa porrashuoneessa. Selvitykset tehtiin pelastusyksikkö R11:n kautta. Nostolava-autot T16 ja S16 auttoivat asukkaita alas huoneistojen parvekkeilta.

3. Kerros

8. 7. 4h+K

4h+K

Porrashuone

1h+K 2h+K

2h+K

2. R11 Hyökkäysreitti

Pohjakerros

S16 T16

Asuntojen kaikki ovet paloivat

Kuvakaappaus tilannehuone.fi-sivustolta Videokuvaa Yle.fi/ uutiset -sivustolta.

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus.

9/2014

Häly

tysi

lmo

itus

Räikeä ristiriita – tavoitteet taitavat puuttua Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) mainitsi Pansion palon tutkintatiedotteessaan, että suosituksista vastuulliset ympäristöministeriö ja sisäministeriö ovat asiasta eri mieltä. Ristiriitaisuus johtaa voimavarojen tuhlaamiseen. ”Luulisi, että paloturvallisuudessa kaikkien tavoitteet ovat samat. Nyt sisäministeriön mielestä suositukset ovat erinomaisia ja ympäristöministeriö sanoo, että: ”ei toteuteta”. Mistä ero johtuu”, Otkesin johtava tutkija Kai Valonen kysyy. Valonen epäilee, että ministeriöiltä puuttuu kunnollinen puheyhteys ja yhteiset tavoitteet, silloin asiat eivät etene. ”Me olemme keränneet tiedot ja vetäneet asiat yhteen ja tehneet suosituksen. Emme tee löysiä suosituksia. Ne saattavat maksaa ja viedä aikaa. Eivät ne koskaan sataprosenttisesti ole toteutuneet, mutta tässä tapauksessa on räikeä ristiriita”, Valonen sanoo. Hänen mukaansa huomiotta jätettyjä suosituksia toistetaan uusissa tutkimuksissa ja jokin nytkähtää eteenpäin vasta ison onnettomuuden satuttua. ”Suositukset täytyy kohdentaa jollekin, muuten niitä ei kukaan huomioi, meille on sama kuka ne toteuttaa”, Valonen sanoo. Hän pitää luonnollisena, että on erilaisia näkemyksiä, sillä asioihin pitää saada myös poliittinen tahto taakse. Rakennuskustannukset eivät saisi nousta nykytasosta, mutta suositukset saattavat lisätä niitä. Valonen uskoo kuitenkin, että Pansion palosta annetuilla suosituksilla on edelleen mahdollisuudet edetä.

Otkesin johtava tutkija Kai Valonen uskoo, että ristiriidoista huolimatta Pansion palosta annetuilla suosituksilla on edelleen mahdollisuutensa.

Ehkä sprinklaussuositukseemme sisältyi väärinkäsitys. Emme tarkoittaneet, että kaikki pitäisi sprinklata heti, vaan että ensin tehtäisiin perusteltu selvitys, että maksaako se oikeasti liikaa vai ei. Tehdäänkö asialle jotain vai ei mitään 50 vuoteen. Valosen mukaan spriklauksesta käytettävissä olevat tiedot ovat heikot. ”Oma näkemyksemme on, että kustannushyötyä ei tiedetä. Kun sprinklaus laitetaan, voitaisiinko säästää osastoinnissa tai ehkä jättää uuden suosituksen suljinlaitteisto asentamatta. Paloista tulee palokuolemien lisäksi kalliita loukkaantumisia ja aineellisia vahinkoja.” Kerrostalopaloissa on tärkeää estää savun ja palon leviäminen toisiin asuntoihin, mutta jotain pitäisi tehdä myös syttymishuoneistois-

sa olevien henkilöiden turvallisuuden parantamiseksi. Kerrostalopaloissa kuolee vuosittain 20 henkilöä. ”Ennen oli olemassa tavoite vähentää palokuolemia, nyt tavoitetta ei näy missään. Onko lähes sata palokuolemaa vuodessa hyväksytty määrä? Valonen kysyy. Tällä hetkellä käytössämme olevat keinot ovat: valistus, palovaroitin, osastointi ja itsestään sammuva savuke. Näistä huolimatta palokuolemat edelleen pysyvät lähestulkoon samoissa luvuissa. ”Jos palokuolemien vähentäminen on edelleen tavoitteena, niin toimitaanko sen mukaan? Halutaanko palokuolemia vähentää? Jos sprinklaus ei käy, niin mikä sitten?” Valonen kysyy.

Tärkeimmät suositukset Tulee laatia perusteltu pitkän aikavälin suunnitelma siitä, asennetaanko uusiin ja peruskorjattaviin kerrostaloihin ja mahdollisesti muihin asuinrakennuksiin automaattinen sammutuslaitteisto (sprinklaus). Rakentamismääräyksiä tulee muuttaa niin, että uusien ja peruskorjattavien kerrostaloasuntojen palo-oviin vaaditaan suljinlaitteisto ja että uusista ja peruskorjattavista rakennuksista voi poistua omatoimisesti myös varatien kautta. Ensisijainen varatiejärjestelmä on parvekeluukku, tikkaat tai muu kiinteä järjestely. Asuinkerrostalojen palo-ovien tiiveyttä ja kuntoa tulee varmistaa säännöllisesti ja suljinlaitteistojen asentamisia edistää. Asuinkerrostalojen porrashuoneiden automaattisten savunpoistoluukkujen toiminnasta ja palo-ovien ominaisuuksien heikkenemisestä tulee ajan kuluessa saada tutkittua tietoa.

Osassa asunnoista tuli käväisi vain ovella tai eteisessä, sillä hormivaikutus kuljetti paloa nopeasti kohti porraskäytävän avoimia savunpoistoluukkuja.

9/2014

Ympäristöministeriö:

Yksittäinen tapaus tuo harvoin muutoksen Pelastustieto kysyi, mitä mieltä ympäristöministeriö (YM) on Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) antamista suosituksista. Yliinsinööri Jorma Jantunen YM:n rakennetun ympäristön osastolta vastaa.

telun perusteena käytetään onnettomuus- ja vahinkotilastoja, investointien keskimääräisiä kustannuksia ja esimerkiksi liikenneviraston julkaisemia ohjeellisia henkilövahinkojen yksikköarvoja tai vastaavia OECD:n lukuja.

1. Miksi YM kyseenalaistaa Onnettomuustutkintakeskuksen ja sisäministeriön (SM) asiantuntemuksen turvallisuusasioissa, onko ympäristöministeriöllä pelastus- ja turvallisuusasioissa jotakin sellaista tietoa tai osaamista, jota SM:llä ja Otkesilla ei ole?

3. Otkes esittää peruskorjattaviin ja uusiin asuinkerrostaloihin ovisuljinlaitteistoa sekä varatiejärjestelmää. Mikä on YM:n kanta tähän? Jos se on kielteinen, niin voisitteko kertoa oman esityksenne siitä, miten ihmiset poistuvat palavasta kerrostalosta ulos, jos rappukäytävä ei ole mahdollinen poistumisreitti?

Ympäristöministeriö ei toki kyseenalaista Onnettomuustutkintakeskuksen tai sisäministeriön asiantuntemusta. Ympäristöministeriö joutuu omassa tehtävässään suositusten toteutuskelpoisuutta ja toteuttamista arvioidessaan ottamaan huomioon keinojen vaikuttavuuden ja kustannushyötysuhteen kansantalouden kannalta. Säädöskehittämiseen vaikuttaa paraikaa valtioneuvoston rakennepoliittisessa ohjelmassa ympäristöministe riölle antama tehtävä vähentää rakentamisen sääntelyä rakentamisen laatua heikentämättä meneillään olevan rakentamismääräysten uudistamisen yhteydessä. Lisäksi ministeriö voi harvoin perustaa säädöskehityksensä tai toimenpiteensä yksittäiseen tapaukseen, vaan tapahtumia arvioidaan pitemmällä aikavälillä. Tämä on yleinen käytäntö turvallisuussäädösten kehittämisessä myös muissa maissa. 2. Otkes esitti kerrostaloihin asennettavaksi sprinklausta, SM pitää esitystä suositeltavana. YM ei halua laatia suunnitelmaa sprinklauksesta. Miksi YM ei ole kiinnostunut kerrostaloasukkaiden turvallisuudesta tulipalotilanteessa?

Ympäristöministeriö on kiinnostunut kerrostaloasukkaiden turvallisuudesta tulipalotilanteessa. Ministeriö tutkii sprinklausasiaa eräissä erityistapauksissa rakentamista koskevien palomääräysten uudistamisen yhteydessä. Automaattinen sammutuslaitteisto voi olla perusteltu kohdennettuna tietyin reunaehdoin. Automaattista sammutuslaitteistoa on aiemminkin pohdittu ja selvitetty useissa yhteyksissä säädöskehitykseen liittyen, mutta sen edellyttäminen ei ole osoittautunut perustelluksi puukerrostaloja lukuun ottamatta. Kustannukset suhteessa hyötyihin ovat valitettavasti moninkertaiset, kun tarkas-

9/2014

Asia on tärkeä ja toimenpiteitä on selvitetty, mutta niidenkään edellyttäminen kategorisesti säädöksissä ei ole osoittautunut perustelluksi. Toki näidenkin toimenpiteiden osalta täytyy muistaa, että ne voivat olla perusteltuja kohdennettuna ja erityistapauksissa. Esimerkiksi jos suunnitelmien perusteella osoittautuu, että palokunnan pelastustoimenpitein korkealta olevalta parvekkeelta tai ikkuna-aukosta ihmisiä ei kyetä pelastamaan. Näitäkin asioita ympäristöministeriö tutkii riskien ja toimenpiteiden kustannushyötysuhteen kannalta rakentamista koskevien palomääräysten uusimisen yhteydessä. 4. Otkes suosittaa, että YM ja SM huolehtivat yhdessä rakennustuoteteollisuuden kanssa siitä, että asuinkerrostalojen porrashuoneiden automaattisten savunpoistoluukkujen toiminnasta ja palo-ovien ominaisuuksista ja erityisesti niiden heikkenemisestä saadaan ajan kuluessa tutkittua tietoa. Onko YM tämän asian kehittämisessä mukana?

Ympäristöministeriö on asioiden kehittämisessä ja selvittämisessä mukana ja selvitystarpeista palo-ovien osalta on jo keskusteltu sisäministeriön kanssa. Tutkintaselosteen, jonka suosituksiin näissä kysymyksissä on viitattu, mukaan tavanomainen huoneistopalo kehittyi poikkeuksellisen rajuksi, koska syttymishuoneen ovi jäi auki, ikkuna rikkoontui ja porrashuoneen automaattinen savunpoistoluukku aukesi, mikä aiheutti hormi-ilmiön. Tämä asia vaatii luonnollisesti lisäselvitystä ja toimenpiteitä. 5. Palokuolemien määrä on erilaisten ennaltaehkäisytoimenpiteiden jälkeenkin

pysynyt noin sadassa per vuosi. Aiemmin oli tavoite, että palokuolemia vähennetään. Onko tällaista tavoitetta nykyään, vai onko nyt saavutettu niin sanottu ”hyväksytty taso”. Jos palokuolemia edelleen aiotaan vähentää, niin mitä asialle tehdään?

Jos puhutaan tapaturmaisista palokuolemista rakennuksissa, palokuolemien keskiarvo vuosilta 1998–2012 on tilastokeskuksen mukaan 67 ja trendi on lievästi laskeva suhteessa asukasmäärään. Itsesammuvalla savukkeella näyttäsi tilastojen perusteella olevan vaikutusta palokuolemien vähentämiseen, mutta tämä voidaan tilastoista luotettavasti todeta vasta muutaman vuoden kuluttua. Rakentamismääräysten mukaan kevään 2009 jälkeen rakennetut uudisasunnot tulee varustaa sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla. Asuntokanta uusiutuu vain reilun prosentin vuosivauhtia, joten toimenpiteen vaikuttavuutta ei voi vielä valitettavasti nähdä. Uudisrakentamiseen tehtyjen turvallisuusinvestointien vaikutuksen näkevät vasta seuraavat sukupolvet, jos hekään, koska maailma muutoinkin ympärillä muuttuu. Tällä menolla esimerkiksi tupakanpoltto lienee 50 vuoden kuluttua lähes historiaa, mikä vähentänee asuntopaloja ja palokuolemia tulevina vuosikymmeninä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa lisäksi se, että uudehkoissa asunnoissa palokuolemia tapahtuu vähän suhteessa niissä tapahtuneiden tulipalojen määrään. Esimerkiksi Suomen asunnoista kymmenen prosenttia on rakennettu vuosina 2000–2009, niissä on tapahtunut kymmenen prosenttia rakennuspaloista, mutta palokuolemia niissä on sattunut, jos katsotaan vuosien 2010–2013 keskiarvoja, vain kolme prosenttia kaikista palokuolemista, eli keskimäärin kaksi vuodessa. Jos vuonna 2000 olisi aloitettu kaikkien uudisasuntojen, omakotitalot mukaan luettuna, sprinklaus, se ei juuri vielä näkyisi tämän päivän palokuolematilastoissa. Toisaalta, jos uudisasunnot vuosina 2000–2009 olisi sprinklattu, olet taen että sammutuslaitteiston kustannus on 40 euroa/m2, investointikustannus olisi ollut suuruusluokkaa miljardi euroa.

Häly

tysi

Hyvät suositukset voivat unohtua Sisäministeriön ylitarkastaja Jarkko Häyrinen pitää Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) suosituksia hyvinä. Häyrisen mukaan ympäristöministeriön ja sisäministeriön välillä on ollut linjaeroja monesta asiasta, vaikka monesta suosituksiin liittyvästä asiasta on oltu samaakin mieltä, kuten siitä, että ovensulkija- ja sprinklauskysymystä tulisi tutkia paremmin. ”Jotta ympäristöministeriö vakuuttuisi tarkemmista tutkimuksista asioiden tiimoilta, pitäisi aloitteen tulla heidän omalta suunnaltaan”, Häyrinen arvelee.

Ei mennä savuiseen käytävään Turun palossa yksi asukkaista kertoi katsoneensa rappukäytävään ja päättäneensä pukea ensin takin ylleen ja lähteä sitten vasta porraskäytävän kautta ulos. Kun hän sai takin ylleen ja avasi oven uudelleen, tilanne oli se, ettei käytävään voinut enää mennä. Tampereella 22.11.2010 tapahtuneessa tapauksessa peräti kolme henkilöä kuoli mentyään savuiseen porraskäytävään. Sisäministeriö olisikin toivonut tutkintasuosituksiin suositusta kampanjasta, jossa ihmisiä ohjattaisiin toimimaan oikein tulipalon sattuessa. ”Jos Turun palossa henkilö olisi lähtenyt pukematta porraskäytävään, hän olisi todennäköisesti menehtynyt. Ihmiset tarvitsevat tietoa siitä, että kerrostalo kestää tulipalon, savuiseen porraskäytävään ei saa mennä ja että muissa kuin palavassa huoneistossa on palohetkellä turvallisinta, Häyrinen kertoo. Hän vertaa kerrostalopaloa työpaikkojen paloihin, joissa palohälytyksessä aina poistutaan. Tästä voi jäädä vallalle väärä käsitys kerrostalopaloja silmällä pitäen.

Testeistä arvokasta tietoa Asiaan liittyen Jarkko Häyrinen kiittelee Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen purettavassa kerrostalossa tekemiä polttokokeita, joissa testattiin hyvin samankaltaisia olosuhteita kuin

lmo

itus

Näin ei pitäisi käydä sellaisen oven kanssa, joka on suunniteltu kestämään palossa. Ovien ikäkään ei oikein selitä asiaa, sillä ovet eivät happane kuin maito”, Häyrinen sanoo.

Srinklereitä ei tunneta vieläkään

Sisäministeriön ylitarkastaja Jarkko Häyrisen mukaan nykyisillä varateillä pärjättäisiin, jos rakennuksissa olisi sprinklaus.

Otkesin tutkimassa palossa. Kokeissa saatiin arvokasta tietoa savun leviämisestä porraskäytävään sammutushyökkäyksen yhteydessä sekä huoneiston ylipaineen vaikutusta sisäänpäin avattavan oven toimivuuteen. Huoneistoon palon alkuvaiheessa ilmaantuva ylipaine on mielenkiintoinen. Kun samaan aikaan uhri usein löytyy eteisestä, voisiko ylipaineella ja uhrien sijainnilla olla asiayhteyttä? ”Voisiko paine-erolle tehdä jotain? Ehkä voisi esimerkiksi kannustaa ratkaisuihin, joissa huoneistojen ovet tehtäisiin ilman sisään avautuvia väliovia. Tämäkin asia liittyy kuitenkin rakentamiseen ja ympäristöministeriö säätää siitä”, Häyrinen sanoo. Onnettomuustutkinnan yhteydessä tehtiin palokokeita vanhoille huoneistojen palo-oville. Palokokeissa ilmeni, että kyseiset ovet eivät olisi täyttäneet rakennuksen rakentamisen aikaisia vaatimuksia, ja nykykokeisiin verrattuna eivät saisi hyväksyntää edes 15 minuutin palo-ovelle. On mielenkiintoista, mikä on palo-ovien teoreettisen ja käytännön kestävyyden ero. Esimerkiksi 30 minuutin oven laboratoriotestissä tilaan sytytetään standardipalo, ja testissä määritellään, missä vaiheessa oven toiselle puolelle saa tulla savua ja missä vaiheessa liekkejä. ”Turussa palomiehet tönäisivät hiiltyneitä ovia rikki ja pelastivat niiden takaa ihmisiä.

Sprikler-keskustelussa mättää vallalla olevat erilaiset käsitykset kustannuksista ja hyödyistä. ”Sprinkler on kiistatta paloturvallisuutta parhaiten tuova laite, sen avulla palokuolemat saataisiin lähes nollaan”, Häyrinen sanoo. Sprinkleristä peräisin olevat erheelliset hälytykset johtuvat yleensä sammutusvesiverkoston paineheilahduksista. Tämäkin on ratkaistavissa muutaman sadan euron takaiskuventtiilillä. ”Yleisesti on olemassa Hollywood-myytti siitä, että erheellinen sprinkler-hälytys kastelee koko rakennuksen läpimäräksi. Yleensä hälytyksen tullen vettä tulee vain yhdestä suuttimesta ja se aiheuttaa lähinnä moppaamista”, Häyrinen sanoo. Hänen mukaansa monesti päivitellään, että kauppakeskus joudutaan sulkemaan pariksi tunniksi sprinkler-veden aiheuttaman vahingon vuoksi, vaikka kortin kääntöpuoli voisi olla koko rakennuksen palaminen. Otkes esittää myös amerikkalaismallisia raskaita varateitä kerrostaloihin. Häyrisen mukaan nykyisillä varateillä pärjättäisiin, jos rakennuksissa olisi sprinklaus. Ovensuljin puolestaan on asennettuna noin parin sadan euron hintainen. Saadaanko suosituksista konkreettista hyötyä ja millä aikajänteellä? ”Rakentamisen säädösvalmistelu on ympäristöministeriön vastuulla. Ympäristöministeriöstä saatujen tietojen mukaan ainakaan lähiaikoina ei ole odotettavissa aloitteita Otkesin suositusten pohjalta. Murheelliselta vaikuttaa. Olen asian suhteen vähän pessimistinen”, Häyrinen sanoo.

Hälytysilmoitus-keikkoja etsitään! Mikäli sinulla on tiedossa keikka, josta voisi olla seuraavaksi Hälytysilmoitus-jutuksi, niin älä epäröi ottaa yhteyttä: marko.partanen@pelastustieto.fi tai puhelimitse 0400 674 208/ Marko Partanen.

Sähkökaapeli kuumeni ja sytytti koulupalon Kouvolan yhteiskoulussa syttyi aamupäivällä 11.2.2014 tulipalo, joka sai alkunsa vikaantuneesta sähkökaapelista liikuntasalin nurkkauksessa sähkökeskuksen takana olleessa umpinaisessa tilassa. Kuumentuneesta kaapelista levisi aamupäivän aikana outoa hajua, jonka lähdettä koulun henkilökunta ja huoltomies tuloksetta selvittivät. Piilossa kehittynyt palo voimistui ja levisi tyhjään liikuntasaliin. Savua levisi aulaan urkuparven säleikön kautta, jolloin ihmiset alkoivat siirtyä ulos. Lukion rehtori kävi luokkahuoneita läpi ja käski kaikkia poistumaan. Yläkoulun rehtori kuulutti poistumiskehotuksen ja kävi sen jälkeen luokkahuoneita läpi. Kuulutus ei kuulunut kaikkiin luokkiin, koska osassa niistä kaiuttimet oli laitettu hiljaiselle tai kokonaan pois päältä.

Ensihoitoyksiköt hoitivat paikan päällä yhdeksää lievästi loukkaantunutta henkilöä, joista valtaosalla oli lieviä savusta aiheutuneita hengitystieongelmia. Ketään ei tarvinnut kuljettaa sairaalahoitoon. Koulurakennus kärsi merkittävät vahingot. Onnettomuustutkintakeskus suosittaa ympäristöministeriön huolehtivan siitä, että uusiin koulurakennuksiin joitain perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta asennetaan automaattinen paloilmoitinjärjestelmä ja kuulutuslaitteisto. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ohjeistuksellaan huolehtivat, että kunnat ja muut oppilaitoksia hallinnoivat tekevät käytössä oleville oppilaitoksilleen asianmukaisen paloilmoitinjärjestelmän ja kuulutuslaitteiston tarpeen ja toimivuuden arvioinnin.

Paloilmoitinjärjestelmä puuttui

Koulutkin tutuiksi palomiehille

Koulussa ei ollut paloilmoitinjärjestelmää, joka olisi havainnut palon aikaisemmin, hälyttänyt rakennuksessa ja ilmoittanut hätäkeskukseen. Tieto palosta ei heti tavoittanut kaikkia, mikä viivästytti poistumista. Yksi poistumisreittimahdollisuus jäi hyödyntämättä, koska se ei ollut riittävän selkeä ja tiedostettu käytettäväksi hätäpoistumisessa. Reitti olisi ollut usealle henkilölle lyhin ja savuttomin tie ulos. Viimeisenä tilanteen havaitsi pääovien läheisyydessä ollut luokka silloin, kun palomiehet olivat jo saapuneet aulaan ja aloittaneet sammutusvalmistelut. Pelastajat pelastivat kaksi henkilöä tikkailla ikkunan kautta koulurakennuksen itäpäädyn toisesta kerroksesta. Monilla rakennuksesta poistuneilla oli yllään sisävaatteet ja osalta puuttui jalkineet. Ulos kentälle siirtyneet oppilaat ja opettajat joutuivat odottamaan kylmässä ja loskaisessa kelissä melko pitkään, ennen kuin saivat ohjeet ja luvan siirtyä lämpimään suojapaikkaan toiselle koululle.

Kymenlaakson pelastuslaitoksen Kouvolan paloasemalla oli palon alkaessa meneillään 112-päivän tapahtuma, joten paloasemalla oli paikalla tavanomaista arkipäivää enemmän kalustoa ja miehistöä. Palon sammutusja pelastustehtävät saatiin hyvin käyntiin. Pelastuslaitoksella oli alueen kohteista sähköisiä kohdekortteja, mutta koulusta ei sellaista ollut. Rakennus oli palomestarille ja osalle palomiehistä tuttu johtuen omasta koulunkäynnistä rakennuksessa, omien lasten koulunkäynnistä tai osallistumisesta poistumisharjoituksiin. Jotkut työvuorot olivat osallistuneet poistumisharjoituksiin riippuen järjestämispäivästä. Pelastuslaitosten jokaista työvuoroa koskevia tutustumiskäyntejä kouluissa ei tehdä siinä määrin kuin esimerkiksi tuotanto- ja teollisuuskiinteistöissä tai muissa selvissä henkilöriskikohteissa, kuten hoitolaitoksissa ja sairaaloissa. Kouluja voidaan suuren henkilömääränsä vuoksi pitää sellaisena riskikoh-

9/2014

teena, jonne tulisi tehdä tutustumiskäyntejä ja yhdistää näitä käyntejä esimerkiksi poistumisharjoitusten yhteyteen.

Vaikea lähestyä oikeasta suunnasta Koulun sammutustöitä haittasi se, ettei koulun taakse saatu kalustoa. Tässä tapauksessa pelastuslaitoksen kalustolla ei ollut mahdollista lähestyä rakennusta tarvittavista suunnista, eikä rakennuksen takaa ollut palokunnan hyökkäysreittiä sisätiloihin. Vaikutusta tällä oli omaisuusvahinkoihin, tässä tapauksessa henkilöt oli saatu turvaan toista kautta. Voimakas savunmuodostus koulun sisällä vaikeutti huomattavasti savusukellusparien toimintaa etenkin etsintä- ja pelastustehtävää tekevien osalta. Lukitut ovet hidastivat luokkatilojen varmistamista. Näkyvyys huononi koulussa etenkin toisen kerroksen korkeudella nollaan. Näin ollen tilojen tunnistaminen luokkahuoneeksi tai muuksi huoneeksi oli mahdotonta. Osa savusukelluspareista jatkoi etsintätehtävää, vaikka heillä ei ollutkaan sammutusletkua suojanaan. Pitkät hyökkäysreitit vaativat pitkiä letkujen selvitysmatkoja. VHF-radioita käytetään useissa pelastuslaitoksissa korvaamassa Virve-radioita pelastustoiminnassa. Radioiden käytössä oli vaikeutta osin sen vuoksi, että pelastusyksiköitä oli paljon ja esimerkiksi savusukelluspareja oli muodostettu useista eri yksiköistä. Kaikki pelastusyksiköt käyttivät samaa VHF toimintakanavaa, joten kutsutunnusten käyttö oli vaikeaa. Jossakin vaiheessa yksiköiden jäsenet kutsuivat toisiaan jopa etunimillä saadakseen viestin perille. Yksikkötunnukset ovat nykyisin melko pitkiä ja vaativat niiden selkeää muistamista ilman kuntatunnusta. Kuva: Kymenlaakson pelastuslaitos Tutkintaraportti: www.turvallisuustutkinta.fi

VIERAANAMME Kirjoittaja Kari Lehtokangas on Palosuojelun edistämissäätiön puheenjohtaja.

Tuntematon tukija on jo 65-vuotias Suomalaisessa yhteiskunnassa säätiöihin perustuva toiminta ja niiden toimintatavat ovat heikosti tunnettuja. Suurin osa nykyisin toimivista säätiöistä on perustettu 1950-luvun alun jälkeen. Säätiöitä on Suomessa tällä hetkellä virallisesti noin kolmetuhatta ja niiden taseiden loppusumma on peräti yli 11 miljardia euroa. Tosin on huomattava, että muutama suuri säätiö haukkaa tuosta eurosummasta jättiläisen osan ja suurin osa säätiöistä on pieniä, omaisuudeltaan alle muutaman miljoonan euron. Säätiöitä on perustettu monin eri perustein. Monet pienet ovat syntyneet yksityisen lahjoittajan toimenpitein tai jäämistöön liittyvän määräyksen perusteella tarkoituksena esimerkiksi auttaa tai kehittää tiettyä asiaa tai tukea hyväntekeväisyyteen liittyvissä asioissa. Usein säätiöiden perustamiseen liittyy kuitenkin myös aatteellisia tarkoitusperiä. Juuri näin syntyneet säätiöt ovatkin olleet monilla aloilla huomattavan tärkeitä ja mahdollistaneet toiminnan kehittämisen ja jatkuvuuden. Pelastustoimi on kooltaan toimialana pieni, mutta tärkeydeltään ihmisten perusturvallisuuden kannalta huomattavan tärkeä. Se on saanut joko julkista rahoitusta tai sen toiminta on ollut ja on yhä suurelta osin vapaaehtoista. Mahdollisuudet saada rahoitusta ovat kuitenkin aika vähäiset. Palosuojelurahasto tai Öljysuojarahasto ovat eräitä keskeisiä hankkeiden rahoittajia, mutta muutoin rahoituskanavat ovat vähissä. Palosuojelun edistämissäätiö on perustettu vuonna 1949 ja on ainut yhteisöpohjainen säätiö pelastusalalla. Säätiön synty liittyy erimielisyyksiin alamme lehdistön toiminnasta ja useamman lehden toimintamahdollisuuksista sekä niitä julkaisevista taustayhteisöistä. Säätiö perustettiin turvaamaan alan ammattilehden toimintamahdollisuudet ja olemassaolo. Myöhemmin toiminta monipuolistui. Säätiöön liitettiin muita alan erikoisrahastoja ja apurahoja alettiin myöntää moninaisiin tarkoituksiin, tosin aluksi varsin pienimuotoisesti. Vuosikymmenten kuluessa apurahojen myöntämisestä on tullut merkittävä ja keskeinen osa säätiön toimintaa. Päätöksenteko säätiössä on varsin avointa ja avoimuutta halutaan edelleen lisätä. Sen takaa säätiön hallituksen koostumus ja kolmivuotinen toimintakausi. Nykyisellään hallitus koostuu JHL:n, Kuntaliiton, Suomen Paloinsinööriyhdistyksen, SPEKin, SPPL:n, vakuutusalan, Palo-ja pelastustiedon, Nuohousalan keskusliiton ja Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistyksen edustajista. Arkipäivän toiminnoista vastaa säätiön palkkaama asiamies, joka yhdessä työvaliokunnan kanssa valmistelee asiat tai ratkaisee ne hallituksen myöntämien valtuuksien puitteissa. Työvaliokuntaan kuuluu kolme jäsentä ja asiamies. Pääosa säätiön vuosittaisesta toiminnasta keskittyy säätiön varallisuuden huolelliseen ja järkevään hoitoon sekä myönnettävien apurahojen käsittelyyn ja hakutoimintoihin. Alkuperäistä tarkoitustaan kunnioittaen säätiö pitää tärkeänä alan ammattilehden toiminnan mahdollistamista ja ylläpitoa. Samalla kun lehden toiminta on kehittyvälle pelastusalalle välttä-

mätöntä, se on myös tärkeä osa alan aatteellista toimintaa, joka yhä useammin jää syrjään ja unohduksiin taloudellisten seikkojen painaessa päälle. Pelastustieto-lehti toimii säätiön omistamissa tiloissa. Siten säätiö tukee lehden toimintaa. Nykyisin tästä kertoo myös lehden tilojen ovenpielessä säätiön. Toimitiloissa säätiöllä on myös yksi huone, jossa on säätiön arkisto ja tarvittaessa siellä voidaan tehdä säätiön töitä. Tältä osin säätiön toiminta on jatkossakin perinteisellä pohjalla. Myös säätiön säännöissä tiedotus- ja valistustoiminnalle on säädetty vahva asema. Viime vuosina on mietitty tarkkaan myönnettävien apurahojen järkevää käyttöä alan kannalta. Säätiö haluaa käyttää vuosittaiset apurahat mieluiten sellaisiin kohteisiin, jotka hyödyttävät koko toimialaa, ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti vaikuttavia tai ovat alan kannalta muutoin merkittäviä. Tämä tarkoittaa sitä, että emme enää mielellämme myönnä apurahaa esimerkiksi yksittäisiin opintoihin liittyviin tutkielmiin tai vaikkapa opintomatkoihin. Suuri osa apurahahakemuksista on varsin pienimuotoisia eikä riitä puoltavaan päätökseen asti. On otaksuttavaa, että vaikka rahasta on lähes jokaisessa hankkeessa tiukkaa, eivät niistä vastaavat ole löytäneet säätiötä tai sen tarjoamia mahdollisuuksia tai sitten ymmärtäneet ottaa yhteyttä. Haluamme jatkossa hakemuksia hankkeista, joilla on laajempaa merkitystä. Yhdessä voimme tarkastella löytyykö säätiön toiminnalle niissä tilaa. Säätiö varaa vuodessa apurahoihin ja tukiin, pienin vaihteluin, noin satatuhatta euroa. Jos avustettava kohde on perusteltu, summaa voidaan myös nostaa. Aikoinaan esimerkiksi Padasjoen kurssikeskuksen kehittämistä varten myönnettiin huomattavasti suurempi summa. Koko toimintansa aikana säätiö on jakanut tukea noin kaksi miljoonaa euroa. Tuolla summalla on toteutettu valtakunnassa monta tärkeätä ja mielenkiintoista asiaa, jotka muutoin olisivat saattaneet jäädä kokonaan toteuttamatta. Säätiö on vuosien varrella tukenut myös alan henkilöstön vapaa-ajan toimintoja. Monille on tullut tutuksi Ylläksen Palovartijan mökin kaksi huoneistoa. Kiinnostus mökkien vuokraukseen on kuitenkin vuosien varrella hiipunut ja säätiössä ollaankin nyt miettimässä niiden tulevaisuutta ja korvaavia vaihtoehtoja. Palosuojelun edistämissäätiö on resursseiltaan aika pieni. Se on silti ollut tukemassa ja myötävaikuttamassa monissa mielenkiintoisissa asioissa, joista on koitunut alallemme monipuolista hyvää. Tavoitteena säätiössä on kehittyä alan mukana yhä merkittävämmäksi tukijaksi, mutta siihen tarvitaan koko alan myötävaikutusta. Säätiön 60-vuotisesta historiasta kirjoitti päätoimittaja evp. Juhani Katajamäki kirjan ”Uusiutuva kuin feenikslintu”. Siihenkin kannattaa tutustua. Mikäli syntyy muuta kysyttävää tai hyviä ideoita, olemme kaikki säätiössä käytettävissä ja vastaamme kysymyksiin. Yhteystiedot sekä muuta tietoa saa verkkosivuiltamme www. pses.fi.

9/2014

Turvallisuusammattilaisten omat kodit

Aukan koti on huipputurvallinen Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Jussi Helttunen

Aulis Partasen vanha omakotitalo on täynnä modernia turvallisuustekniikkaa. Palovaroitinjärjestelmä kattaa koko talon, eikä jatkojohtoja ole. Koulutuspäällikkö haluaa elää niin kuin opettaa.

spoon Lintuvaarassa sijaitsee vuonna 1955 valmistunut rintamamiestalo, jonka maan tasalle palaminen on erittäin epätodennäköinen asia. Paloturvallisuuden on varmistanut monin eri tavoin talon omistaja ja asukas, Uudenmaan Pelastusliiton koulutuspäällikkö Aulis ”Aukka” Partanen. Vuosien kuluessa hän on hionut kotinsa turvallisuuden ehdottomaan huippuunsa. Ulkoa katsottuna varsin perinteiseltä näyt-

9/2014

tävä talo kätkee sisäänsä turvatekniikkaa viimeisen päälle. Paloturvallisuus alkaa jo autosta, joka on lämmityksessä pihamaalla. Toisin kuin yleensä, Partasen autoon kulkevan lämmityspiuhan virran saa katkaistua kätevästi talon sisältä, sulakekaapista. ”Näin itse lämmitystolpassa tai johdossa ei ole virtaa niinä aikoina, kun autoa ei lämmitetä”, Partanen kertoo. Tilastojen mukaan suurin syypää kotien tulipaloihin on liesi, toiseksi suurin sähköasennukset. Nämä molemmat riskit Partanen on pyrkinyt eliminoimaan asunnossaan.

jatkuvassa käytössä, vaan hän on rakennuttanut taloon niin paljon pistorasioita, ettei

Jatkojohtoja ei tarvita Partasen koko talon turvallisuutta määrittää eräs asia: hänellä ei ole yhtäkään jatkojohtoa

Kolmikerroksisessa talossa on seitsemän kuuden litran vaahtosammutinta.

Aulis Partasella on keittiössään turvaliesituuletin, jonka sisällä oleva vaahtopatruuna reagoi mahdolliseen paloon ja sammuttaa sen. Liesituulettimen äly-yksikkö takaseinässä vahtii myös mahdollista vesivahinkoa.

Monella on tippaleivän näköinen johtosohto tv:n takana.

Myös pari muuta asiaa lisää keittiön turvallisuutta. Liedessä on lapsilukko, ja jääkaapin alla pyörät, jotta lattian sen alla saa kätevästi imuroitua. Kolmikerroksisessa talossa on seitsemän kuuden litran vaahtosammutinta, 13 palovaroitinta ja kuusi sprinkleriä. Kaikki palovaroittimet ovat yhteydessä keskenään, joten jos yksi haistaa savua tai menee rikki, muut rupeavat pitämään ääntä. Partasen koti ei kuitenkaan ole ollut immuuni tulipaloille. Vuonna 2002 hänen kuivausrumpunsa sytytti tulipalon talon kellarikerroksessa. Kun Partanen ehti paikalle, alas vievät portaat olivat jo täynnä savua. ”Vedin saksalaisilta palomiehiltä lahjaksi saamani Nomex-sammutustakin päälleni ja menin alas”, hän kertoo. Kun Partanen ehti alakertaan, palo oli jo tukahtunut hapen puutteeseen, mutta pyykit kuivausrummussa olivat palaneet ja portaikon seinät hiiltyneet. Hän sammutti palon loput suihkun avulla.

Nykyisin kodinhoitohuoneessa sijaitseville pesukoneelle ja kuivurille on molemmille omat kytkimensä, joista virran saa helposti pois päältä. Vesivahingon varalta tila on varustettu lattiakaivolla. ”Haluan osoittaa, että elän niin kuin opetan”, Partanen sanoo.

”Kuka katsoo, että jatkojohtojännite kestää monen laitteen ketjuttamista?”

jatkojohtoja tarvita. Esimerkiksi Partasen keittiössä joka ainoalle laitteelle on oma pistorasiansa. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että jatkojohto on tarkoitettu vain väliaikaiseen käyttöön, joten niiden ketjuttaminen moniin eri laitteisiin ei ole hyvä ratkaisu. ”Kuka katsoo, että jatkojohtojännite kestää monen laitteen ketjuttamista? Lisäksi monella on tippaleivän näköinen johtosotku tv:n takana. Sinne kerääntyy helposti syttyvää pölyä”, Partanen sanoo. Partasen keittiössä kaikki riskitekijät on otettu huomioon. Hänen liesituulettimensa on turvaliesituuletin. Laitteessa on vaahtopatruuna, joka reagoi mahdolliseen paloon ja sammuttaa sen. Koko kodinkoneyksikkö tiskikoneineen, liesineen ja liesituulettimineen on niin sanotusti älykäs ja laitteet osaavat kommunikoida keskenään. ”Liesituulettimen äly-yksikkö on takaseinässä, ja se vahtii myös vesivahinkoa”, Partanen kertoo.

Pesukoneelle ja kuivurille on omat kytkimensä.

Alimmassa kerroksessa on sauna. Partanen myöntää, että hänen huipputurvallisessa kodissaan on ehkä yksi epäkohta: kiuas on kenties hieman liian lähellä laudetta.

9/2014

Palovaroittimet ja kylän parhaat tikkaat Palovaroitin pärähtää palotarkastusinsinööri Elina Hämäläisen keittiössä melko usein. ”Se on liian lähellä astiainpesukonetta. Kun luukku avataan, ja koneesta nousee höyryä, niin varoitin kyllä reagoi”, kertoo Hämäläinen. ”Toisaalta: sehän on vain merkki siitä, että palovaroitin on kunnossa”, hän jatkaa. Hämäläisen Lappeenrannan Joutsenossa sijaitseva omakotitalo on kahden aikuisen ja neljän lapsen koti. Palovaroittimia on yksi keittiössä, yksi eteiskäytävässä, yksi vanhempien ja yksi kuopuksen makuuhuoneessa. Sammutuspeitteitä talosta löytyy kaksin kappalein. Niitä säilytetään kodinhoitohuoneessa, parin askelen päässä keittiöstä. Sammutuspeitteitä ei 12 vuotta sitten valmistuneessa talossa ole tarvittu kertaakaan. ”Sammutinta emme ole hankkineet. Sehän ei pelastuslain mukaan ole pakollinen”, Hämäläinen sanoo.

Tuikut palavat pimeinä iltoina Olohuoneen ja keittiön tilanjakajana on varaava takka, jossa on myös leivinuuni. Tulikivestä rakennettu tulisija lämpiää talvella monta kertaa viikossa. ”Häkävaroitinta meillä ei ole. Sen sijaan olen erittäin varovainen peltien sulkemisen kanssa. Suljen ne vasta sitten, kun viimeinenkin kekäle on lakannut hehkumasta”, sanoo Elina Hämäläinen.

Palotarkastusinsinööri Elina Hämäläisen kotona tuikut palavat lasikipoissa kivialustalla.

Itse hän ei koskaan jätä pesukonetta pyörimään tyhjään taloon. Aiemmin kemianteollisuuden laatu-, ympäristö- ja turvallisuustehtävissä toiminut Hämäläinen on myös tarkka siitä, missä erilaisia syttyviä nesteitä ja puhdistusaineita säilytetään. Hän ei ole kasannut autotalliinsa ylimääräistä palokuormaa. Hämäläisen yksikerroksisen omakotitalon vankat palotikkaat ovat saaneet nuohoojalta kehuja. "Hoitotaso katolla on kuulemma huippuluokkaa", kertoo Elina Hämäläinen.

Hän pitää kynttilöiden luomasta tunnelmasta. Takan päällä ja takan reunuksella on rivissä erivärisiä lasituikkuja. ”Aviomies kyllä sammuttaa saunaan mennessä nekin”, kertoo Hämäläinen, jonka mielestä alumiinikuoreen valetut tuikut palavat lasikipoissa turvallisesti.

Turvaan pitkin tikapuita Kullanvärinen labradorinnoutajan pentu tassuttelee tervehtimään vierasta Espoon Jupperissa kolmikerroksisen omakotitalon pihamaalla. Talo ja Bambi-koira kuuluvat Petri Jaatiselle perheineen. Jaatinen on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin palokuntajohtaja. Jaatinen kertoo, että turvallisuusajattelu on osa hänen ammattiaan, mutta pelkästään työ ei ole syy siihen, että koti on tavallista turvatumpi. ”Näen tämän enemmänkin velvoitteena perhettäni kohtaan”, Jaatinen sanoo. Turvallisuus alkaa jo pihalta: roskakatos sijaitsee riittävän etäällä muista rakennuksista ja talon osoitenumero on valaistu. Palavia nesteitä on autotallissa alle 20 litraa, ja nestekaasupullo säilytetään ulkona grillin yhteydessä.

Petri Jaatinen esittelee omakotitalonsa yhtä poistumisreittiä. Näppäriin tikapuihin on helppo kiivetä ikkunasta.

9/2014

Kotiväki saa opastusta tarvittaessa Hämäläinen käy virkatehtäviensä puolesta kouluttamassa eri-ikäisiä eteläkarjalaisia paloturvallisuusasioissa. Kotiväkeä hän neuvoo vain tarvittaessa. ”Lapsille olen painottanut, että jo yksin yleinen järjestys luo kotona turvallisuutta. Myös kaikki kulkureitit pyrimme pitämään vapaina emmekä kasaa kenkiä ovien eteen”, Elina Hämäläinen kertoo. Teksti ja kuvat: Ulla Ylönen

”Aina mietitään vain tulipaloja, mutta vesivahingotkin voivat olla mittavia”, Petri Jaatinen muistuttaa.

Suuren talon kaikista kerroksista on kolme vaihtoehtoista poistumisreittiä. Huomiota herättävät erityisesti talon molemmissa päädyissä olevat, kätevät poistumistikkaat, jotka ovat tavallista erikoisempaa tekoa. Toisin kuin perinteiset, leveyssuunnassa seinässä kiinteästi olevat tikkaat, nämä pysyvät tavallisesti siistissä, kapeas sa nipussa ja avautuvat pystysuuntaan. Alhaalta tikkaita ei saa auki, joten mahdolliset roistot eivät pääse kiipeämään sisälle taloon. ”Nämä ovat fiksut, ja ikkunasta niihin pystyy kiipeämään helpommin kuin perinteisiin”, Jaatinen esittelee. Lisäksi talossa on yhteensä seitsemän akkuvarmenteiseen paloja rikosilmoitinlaitteistoon kytkettyä palovaroitinta sekä yksi itsenäinen, paristoilla toimiva palovaroitin. Jokaisessa neljästä makuuhuoneesta on myös oma palovaroittimensa. Jauhesammuttimiakin löytyy sekä talosta että autotallista. Keittiössä on sammutuspeite, jota jokainen perheenjäsen on opetellut käyttämään. Jaatisen talossa on varauduttu myös sähkökatkoksiin. Niiden varalta on olemassa kynttilöitä, paristokäyttöisiä valaisimia, radio ja tulisija. Myös näkkileipää ja kuivamuonaa löytyy muutamien päivien ajaksi. Vesivahinkojen varalta Jaatinen sulkee vedentulon kokonaan pidempien reissujen ajaksi. ”Aina mietitään vain tulipaloja, mutta vesivahingotkin voivat olla mittavia”, hän muistuttaa. Talon sähkölaitteissa on oikosulkujen varalta vikavirtasuojaus. ”Sähkölaitteista ei koskaan tiedä.” Jaatinen muistaa erään läheltä piti -tilanteen vuosien takaa, ajalta, jolloin perheen lapset olivat vielä pieniä. ”Talon alla oli kaikenlaista tavaraa, ja lapset tykkäsivät möyriä siellä. Siellä oli töpseli, vanha vesisängyn lämmitin, jonka he laittoivat seinään. Lapset tulivat muistaakseni itse sanomaan”, että se käryää. Käryäminen huomattiin kuitenkin pian, eikä vahinkoja ehtinyt syntyä. Muuten talossa on eletty turvallisesti 17 viime vuotta, eli sen rakentamisesta lähtien.

Asioita, joista ilkivallantekijä

EI TYKKÄÄ. 1. Aidatuista pihoista ja suljetuista lastauslaitureista. 2. Helposti syttyvästä materiaalista, jota ei ole rakennusten vieressä. 3. Roska-astioista, jotka ovat kaukana talon seinistä. Pienet keinot ehkäisevät suuria vahinkoja – jopa ihmishenkien menetyksiä. Lue lisää if.fi/turvallisuus.

Teksti ja kuvat: Kaisu Puranen

9/2014

Paloturvallisuus on omavalvontaa Asuinrakennusten turvallisuudesta puhuttaessa on syytä kiinnittää huomio turvallisuuden säilymiseen ja ylläpitoon. Monessa kunnassa tätä on kohtuullisen helppo valvoa, koska asutuskeskittymät ovat pienempiä ja resurssit riittävät. Helsingissä kehitettiin uudenlainen työväline turvallisuuden takaamiseksi, koska palotarkastus olisi nykyisillä resursseilla osunut yhden taloyhtiön kohdalle kerran sadassa vuodessa. Tämän vuoksi alettiin pelastuslaitoksella kehittää Omavalvontajärjestelmää. Tällä hetkellä Omavalvonnassa on käynnissä toinen pilottivaihe, johon on sisällytetty Punavuoren ja Etu-Töölön alueet. Omavalvontalomakekin on käynyt läpi pienen evoluution ja ottaa nyt huomioon vastaajan vastaukset ja ohjautuu niiden mukaan eteenpäin. Lomake on täytettävissä Helsingin pelastuslaitoksen verkkosivulla tai sen voi myös tulostaa. Jos tuntuu ehdottoman välttämättömältä, saa lomakkeesta myös perinteisen paperisen version virka-aikana Keskuspelastusasemalta. Tosin verkkolomakkeen etuna on muun muassa se, että se etenee vastaajan aikaisempien vastausten pohjalta, eikä vaadi vastauksia kysymyksiin, jotka eivät kyseistä vastaajaa koske. Tämä järjestelmä vastuuttaa asukasta huolehtimaan oman asuntonsa turvallisuudesta, mutta ennen kaikkea taloyhtiöiden hallitukset joutuvat uudella tavalla miettimään, miten on mahdollista hallita sitä kokonaisuutta, jonka

9/2014

asuinympäristö ja sille laadittu pelastussuunnitelma asettavat. Alueilla, joissa ihmisiä on enemmän kuin virkamiehiä, saatetaan kohdata tilanteita, joissa pelastuslain noudattaminen ei saavuta erityisen suurta suosiota, elleivät ihmiset itse edistä oman ympäristönsä turvallisuutta. Tällaiset seikat eivät liene ongelma omakotiasumiseen painottuneilla alueilla, mutta haasteita on tiiviisti asutuilla kerrostaloalueilla. Ihan tavallinen yhteisöllinen asuminenkin on toisinaan haastavaa, mutta jos yhteisö kohtaa vesivahingon tai tulipalon kaltaisen kriisin, silloin mitataan todellisuudessa kykyä välittää naapureistaan.

Riskit pois omatoimisesti Sama koskee turvallisuutta edistämään tarkoitettujen lainkohtien noudattamista. Jos pelastustie on kaikkien tiedossa ja suunnilleen aina parkkipaikkana, tulee siitä vakava riski pelastustoimen kannalta. Jos porrashuoneissa säilytetään tavaraa tai palo-osastointi estetään, ollaan jälleen tilanteessa, joka on omiaan aiheuttamaan turhia riskejä, mutta joihin jokainen asukas voi halutessaan puuttua. Kaikkea ei aina tarvitse säätää ”ylhäältä” käsin, vaan helpointa olisi miettiä turvallisuusseikkoja jo oman väen kesken. Tähän suuntaan Omavalvonta ja sen pilottihanke Helsingissä on nyt kehitystä suuntaamassa. Samankaltaisia kokeiluja on toki muu-

allakin Suomessa esimerkiksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen alueella, mutta Helsingin sähköinen järjestelmä on kohdennettu erityisesti kerrostalojen tarpeisiin. Ensimmäisenä omavalvonta-ajatusta alettiin muutama vuosi sitten viemään eteenpäin Kymenlaaksossa. Toimintaa tukemaan on lähtenyt koulutuksen kautta Helsingin Pelastusliitto ja käytännön apua omavalvontalomakkeen täyttämiseen saadaan pelastuslaitoksen osoittamilta sopimuspalokunnilta. Projekti on kaiken kaikkiaan suuri, onhan asukkaitakin alueella paljon. Ja tämän kaltaisen hankkeen toteuttamisesta varmasti hyötyvät alueen asukkaiden lisäksi myös muut kunnat, kunhan toteutuksen tuloksia alkaa tulla käyttöön. Äkkiseltään voisi ajatella, että tämä lisää vain turhan paperinpyörittelyn ja byrokratian määrää, mutta todellisuudessa tämä keventää kaikkien työtaakkaa, mikäli kaikki osallistuvat. Vanhan mallisten palotarkastusten suorittamiseen vaadittaisiin niin hurja määrä lisäresursseja, ettei se ole käytännössä mahdollista. Lisäksi omavalvonnassa pystytään luomaan säästöjä palotarkastusten määrän vähentyessä. Nykyisen mallin mukaanhan palotarkastus ja mahdollinen jälkitarkastus toisivat taloyhtiölle 400 euron kustannuksen, jolta on kuitenkin Omavalvontaan osallistumalla mahdollista välttyä. Teksti ja kuvat: Martti Valli

Hän tietää kaiken omavalvonnasta Sebastian De Caro on Helsingin pelastuslaitoksella Se palotarkastaja, joka tietää kaiken Omavalvonnasta. Pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen on toiminnan kehittäjä ja De Caro organisoi ja huolehtii projektin täytäntöönpanosta. Hänen puheessaan jalkauttaminen on usein toistuva sana ja sen merkitys paljastuu hyvin asiayhteydessä. Kun hän kertoi ensimmäisen pilottivaiheen myötä esiin tulleista tapauksista, hän kuvaili, miten useissa taloyhtiöissä oli kyllä täsmälleen lain kirjaimen toteuttava pelastussuunnitelma. Mutta niiden jalkauttaminen oli jäänyt toteuttamatta. Joissain tapauksissa pelastussuunnitelmaa ei vain oltu saatettu asukkaiden tietoon riittävän tarkasti. Tai suunnitelma yksinkertaisesti oli unohdettu pölyttymään. Kysyin De Carolta, millaisia kokemuksia ensimmäisestä pilottivaiheesta saatiin ja hän kertoi, että nopeasti tulivat esiin alueiden ominaispiirteet ja tietyt seikat olivat tyypillisiä monille saman alueen taloyhtiöille. Vastaanotto projektille oli yleensä erinomainen ja se on herättänyt suurta kiinnostusta. Mukana oli eräskin taloyhtiö, jossa pelastussuunnitelma oli ”yli lain vaatimusten”. Jossakin myös omavalvonnan suhteen oltiin oma-aloitteisia. Tämän kaltaisia tapauksia myös De Caro näkisi mielellään enemmän. Silloin Helsingin asukasturvallisuus olisi esimerkillinen. Helsingissä oman haasteensa aiheuttaa myös tila. Esimerkiksi kantakaupungin alueella roskisten sijoittaminen on ongelmallista ahtauden vuoksi. Sama oikeastaan koskee myös pelastustiemerkintöjä. Pelastustieksi ei milloinkaan tule merkitä sellaista väylää, joka ei täytä kriteerejä mittojen ja kantavuuden suhteen. Kysyessäni yhteistyökumppaneiden valinnasta Omavalvontaan, vastasi De Caro, että HELPE oli luonnollinen valinta, sillä mikään muu taho ei pysty samassa laajuudessa tarjoamaan yhtä tehokasta koulutusta asuinkiinteistöjen turvallisuudesta. Toisaalta sopimuspalokunnat ovat monesti selvillä lähialueidensa erikoispiirteistä, joten heidän käyttämisensä asiantuntijoina oli myös perusteltua. Tuntuiko De Carosta milloinkaan siltä, että oli tekemässä jotain oikeasti merkittävää. ”Kyllä”, vaatimaton mies vastasi hymyillen. Lyhyt, mutta kaiken kattava vastaus, mutta tosiasiallisesti hän ja Waitinen tiedostavat, miten merkittävän muutoksen äärellä omavalvonnan kehittämisessä ollaan.

SAVURAJOITIN

• Omatoiminen • VTT tuotesertiﬁkaatti Nro VTT-C-9717-13 • Asennusvaihtoehdot: ilmanvaihtokanavaan, jakolaatikkoon tai lyhennetty malli ahtaisiin tiloihin • Koot 100, 125, 160, 200,250 ja 315 JÄRJESTELMÄEDUT: • • • •

Helppo suunnittelu Edulliset ohjaus- ja säätökustannukset Ei savunilmaisimia Tasapainoinen ilmanvaihto kaikissa muissa tiloissa kuin palavassa huoneessa • Edullinen saneerauskohteissa • Matalat käyttö- ja huoltokustannukset KÄYTTÖKOHTEET: • Hotellit • Vanhusasuminen • Vuode-osastot • kerrostalot

BASIC-1

BASIC-2

www.stravent.fi

BASIC-4

Olarinluoma 7 02200 Espoo Puh. (09) 4241 3630 info@stravent.fi

9/2014 talotekniikka_10_2012.indd 1

29 26.2.2014 20.34

Arjen turvatieto yhdessä paikassa Teksti ja kuvat: Antti Pulkkinen

Uusi Varaudu.info -verkkosivusto antaa ohjeita onnettomuuksien ehkäisemiseen ja vaaratilanteissa toimimiseen. Neuvot kattavat ihmisen koko arkielämän tietoturvasta paloturvallisuuteen. Varaudu.infoa hallinnoi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, mutta taustalla toimii asiantuntijoiden verkosto. ”Ohjeet tulevat viranomaisilta ja muilta luotettavilta asiantuntijoilta. Varaudu.infon on tarkoitus olla maamme johtava turvatiedon keskittymä”, linjaa SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen. SPEKin tutkija Heikki Laurikaisen mielestä Varaudu.info on syntynyt tarpeeseen. ”Turvatietoa on internetissä paljon, mutta tieto on eri paikoissa hajallaan. Palvelussa onkin haluttu hahmottaa ihmisen koko arkielämä.” Äkkiseltään voisi ajatella, ettei tietokoneen käytöllä ja ruuanlaitolla ole paljoakaan yhteistä, mutta Varaudu.infossa ne menevät sujuvasti saman katon alle. ”Kun käytän tietokonetta, huolehdin tietoturvasta, mutta jos menen laittamaan ruokaa keittiöön, otan paloturvallisuuden huomioon. Nämä kuuluvat samaan arjen turvallisuuden kokonaisuuteen”, Laurikainen havainnollistaa. Varaudu.infon helppokäyttöisyyteen on panostettu. Ohjeet on laadittu tarkoituksella niin selkeiksi, että jokainen kansalainen ymmärtää ne. Sivusto on maksuton ja toimii sujuvasti myös mobiililaitteilla.

Mukana myös hyvinvointi ja terveys Turvatieto on jaettu Varaudu.infossa kuuteen kohtaan. Neuvoja löytyy onnettomuuksien ehkäisemiseen, paloturvallisuuteen, tapaturmiin, rikosten estämiseen sekä liikenneturvallisuuteen. Sivustolla on ohjeita esimerkiksi luonnonilmiöiden aiheuttamiin vahinkoihin, kuten sähkökatkoihin, joista on haittaa etenkin maaseudulla. Myös paloturvallisuus ja kodin tapaturmat on huomioitu hyvin. ”Palvelussa on pyritty huomioimaan erityisesti sellaisia vahinkoja, joista tulee vuosittain paljon kustannuksia yhteiskunnalle ja suurta harmia yksittäisille ihmisille”, Laurikainen korostaa.

9/2014

SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen (oik.) ja tutkija Heikki Laurikainen toivottavat asiantuntijat tervetulleiksi mukaan Varaudu.info-palvelun sisältötyöhön. Tämä on pelastusalan yhteinen ponnistus, he muistuttavat.

varaudu.INFO Varaudu.info ei kuitenkaan keskity vain perinteisiin turvallisuushaasteisiin. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti sivusto opastaa myös hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksissä. ”Olemme halunneet katsoa turvallisuutta myös sosiaalisesta näkökulmasta. Siihen kuuluvat esimerkiksi mielenterveys ja elämänhallinta sekä päihderiippuvuuksista selviäminen, Laurikainen selvittää.

Tieto tulee asiantuntijoilta Varaudu.infon ohjeiden ja neuvojen laatijat ovat viranomaisia ja muita luotettavia asiantuntijatahoja. Rikokset ja ilkivalta-osassa on neuvoja muun muassa poliisilta, ja esimerkiksi tulvahaittoihin pureutuvat neuvot tulevat taas Suomen ympäristökeskuksesta. Ympäristökeskuksen kehitysinsinööri Mikko Sane kehuu Varaudu.infon ohjeita kokoavaa luonnetta. ”Se palvelee asiakasta, koska kaikki ohjeet löytyvät nyt samasta paikasta. Varaudu.in-

fon kautta ihmiset pääsevät myös käsiksi yksityiskohtaisempaan ja alueelliseen tietoon”, jos haluavat. Tarkoituksena on, että asiantuntijat päivittävät sivustoa tarpeen mukaan. Ympäristökeskuksen Sane on ollut työssä mukana alusta lähtien. ”Tietenkin tämä vaatii aikaa, mutta sitä täytyy löytyä. Tämä on myös hyödyllistä verkostoitumista pelastusalalla. Muilta toimijoilta voi oppia aina uutta”, hän muistuttaa. Kiinnostusta Varaudu.infoa kohtaan on ollut jo paljon. Palvelusta on kyselty esimerkiksi eri kieliversioita. ”Pyrimme ottamaan toiveet huomioon ja selvitämme parhaillaan näitä mahdollisuuksia”, kertoo SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen. Varaudu.infon on rahoittanut pelastustoimintaa tukeva Reijo Rautauoman Säätiö. Lisätietoja: www.varaudu.info

Palomiehet ilahduttavat pieniä potilaita Oulu-Koillismaan pelastuslaitos ja Oulun VPK kävivät ilahduttamassa pieniä potilaita Oulun Yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla, joka oli yksi Päivä paloasemalla goes lastenklinikka-kiertueen paikoista. Parin tunnin vierailun aikana palomiehet vierailivat osastolla sisällä ja halukkaat saivat käydä pihalla tutustumassa paloautoon. Paikalla oli myös Lastenklinikoiden kummien Teemu-nalle. Kiertueen organisoivat SPEK ja Lastenklinikoiden kummit. Lastenklinikoiden Kummien maskotti Teemu-nalle kipuaa paloautoon myös muualla Suomessa. Esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä. Kierros kuuluu Paloturvallisuusviikon Päivä Paloasemalla -tapahtumiin, joita ovat järjestämässä pelastusalan toimijat eri puolilla Suomea. Selvähän se, että elämä sairaalassa saattaa joskus olla vähän pitkäveteistä, varsinkin jos olet lapsi. Koska pienet potilaat eivät ehkä pääse 22.11. pidettäviin Päivä Paloasemalla -tapahtumiin, Lastenklinikoiden kummien maskotti, Teemu-nalle vie tapahtuman sairaaloihin yhdessä palomiesten kanssa. ”Klinikkavierailun aikana palomiehet kertovat potilaille paloturvallisuusasioista. Paloturvallisuushan on tärkeää mutta ei välttämättä tylsää, ja palomiehet jos ketkä osaavat ihan

Teemu-nallen kanssa sammutusmies Miika Pesonen. (Kuva: Patrik Willberg)

omien kokemustensa perusteella kertoa asioista elävästi”, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kampanjapäällikkö Riikka Ahopelto kertoo.

Paranna kotisi turvallisuutta Joka kodin paloturvallisuusopas -DVD TARJOUS: 10,00 €

Teemu-nallen ja palomiesten kiertue käy kaikilla Suomen viidellä lastenklinikalla. Osastokierroksen lisäksi tapahtuma näkyy klinikoiden pihalla.

Lisätiedot ja tilaukset: www.sppl.fi/ verkkokauppa

Design-tuote: Ivana Helsinki -sammutuspeite Hinta: 29,90 e Poistumisturvallisuusopas Hinta: 15,50 e

Asukkaan turvallisuusopas Hinta: 15,50 e

9/2014

Normipalo

— 20 palomiestä lääkäriin Teksti: Mika Rinne Kuvat: Mika Rinne ja Keski-Suomen pelastuslaitos

yväskylässä kuvalaattoja kirjapainoille valmistavassa yrityksessä leikattiin magnesiumlevyä viime syyskuussa. Tuosta työstä syttyi palonalku, jota työntekijä yritti tukahduttaa rätillä, vedellä ja sammuttimella. Palo levisi kuitenkin räjähdysmäisesti. Työntekijä onnistui poistumaan ulos nipin napin ja soittamaan hätäilmoituksen. Keski-Suomen pelastuslaitos sai hälytyksen Tellervonkadun rakennuspaloon keskiviikkona 24.9. kello 14.25. Ensitietojen mukaan katutasossa sijaitsevassa liikehuoneistossa paloi magnesiumjauhe ja yrityksessä on myös typPalomies Mika Syri esittelee likaisia varusteitaan savusukelluksen jälkeen. Kolmikerroskalvopuku poistettiin toistaiseksi käytöstä tilanteen jälkeen. Pelastuslaitos päättää tutkimusten valmistuttua jääkö puku varapukukäyttöön vai hävitetäänkö se lopullisesti.

pihappoa. Huoneistossa ei ole ihmisiä sisällä ja rakennus on kolmekerroksinen. Hälytykseen vastattiin pelastusjoukkueella: RKS31 (1+0+1), RKS101 (1+4), RKS115 (1+3), RKS121 (1+3), RKS103 (0+1), RKS106 (0+1) ja lisäksi omatoimisesti RKS20 (3+0+0). Päivystävä palomestari Tomi Jousmäki kertoo, että alkuvaiheessa tehtävä vaikutti tavanomaiselta rakennuspalolta. ”Käskynä oli palon sammuttaminen normaalin protokollan mukaan. Magneusumin takia pidättäydyttiin vedestä ja käytettiin jauhetta. Koko kerrostalo evakuoitiin savun ta-

kia. Lähialueen asukkaat ja viereisen päiväkodin väki ohjeistettiin pysymään sisällä sekä sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihto.”

Ei meinaa talttua Jousmäen mukaan aluksi näytti siltä, että keikalta päästään nopeasti takaisin paloasemalle kahvin keittoon, mutta toisin kävi. Savusukeltamassa ollut palomies Olli Tikkanen kuvailee olosuhteita 85 neliön kokoisessa liiketilassa. ”Lämpöä oli, mutta en saanut selvää millaisesta paikasta oli kyse. Siellä ei nähnyt mitään ja oli ahdasta liikkua. Lämpökameralla huomattiin reikä seinässä. Suihkautimme sinne hieman vettä, mutta siitä seurasi raju räiskähdys.” Sammutustyötä johtanut Jousmäki alkoi ihmetellä, sillä tulipalo ei näyttänyt sammumisen merkkejä. Yrittäjältä saatiin tieto, että liiketilassa on noin kymmenen typpihappokanisteria. ”Noteerattiin kanisterit, mutta niitä ei koettu ongelmaksi. Liikkumista ja palopesäkkeiden havaitsemista vaikeuttavia väliseiniä ja tavaraa oli runsaasti. Mukaan eksynyt nestesammutin aiheutti kiivasta reagointia ja se vahvisti, että vettä ei kannata käyttää. ”

Happoa palomiesten päälle Puolentoista tunnin sammutustyön jälkeen meneillään oli jo kolmas savusukelluskierros. Tuolloin paikalle hälytettiin lisävoimia paikallisesta Palokan VPK:sta ja Ilmavoimilta pyydettiin jauhesammutusvälineistöä. Pikkuhiljaa palo alkoi talttua. Tilaa tuuletettiin aktiivisesti ja vettä alettiin käyttää varovasti. Myös happokanistereita kannettiin ulos, jolloin kaikki savusukeltaneet altistuivat typpihappohöyryille. Lisäksi typpihappoa roiskui kahden sammutusmiehen päälle. ”Mustuneet ja sulaneet kanisterit näyttivät paperirullilta. Niitä kannettaessa happoa roiskui jaloille ja pääsi valumaan käsiin kumihansikkaan kauluksesta. Miehille annettiin ensiapua ja heistä kaksi vietiin sairaalaan tarkastettavaksi. 60-prosenttinen hapon nesteroiskeet aiheuttivat onneksi vain lieviä ihovaurioita”, Jousmäki kertoo. Kaikkiaan täysiä happokanistereita oli 17 ja ne painoivat 30 kiloa. Lisäksi tilassa oli 10 litraa filmikehitettä, mutta magnesiumin tarkka määrä ei selvinnyt. Operaatio päättyi kello 19.30. Sen jälkeen rakennuksen toisen porras-

9/2014

Hylättäväksi meneviä varusteita Jyväskylän keskuspaloasemalla. Kuvalaattoja kirjapainolle valmistavan yrityksen toimitilat sijaitsevat kolmikerroksien talon alakerrassa Jyväskylän keskustan tuntumassa. Ruiskumestari Kalle Hakamäki (vas.), palomestari Tomi Jousmäki ja paloesimies Jarkke Lahti tuumivat, että Puhdas paloasema -toimintamalli kaipaa vielä kehittämistä.

käytävän asukkaat pääsivät koteihinsa, mutta palokohteen yläpuolella asuvia kehotettiin hankkimaan tilapäismajoitusta.

Ärsytysoireita ilmenee Tellervonkadun tulipalon sammutustyössä meneteltiin puhdas paloasema -toimintamallin mukaan, jossa pyritään välttämään altistumista palokaasuille ja muille epäpuhtauksille. Likaiset sammutuspuvut riisuttiin tilannepaikalla ja ne pantiin pesupussiin. Myös likaiset varusteet ja letkut huuhdeltiin ja kuljetettiin pois astioissa erillään miehistöstä. ”Käytin varusteiden vaihdossa hengityssuojaimia ja puuvillahanskoja. Huolto oli lähellä palopaikkaa, mutta yritimme olla poissa savusta niin hyvin kuin se oli mahdollista”, Tikkanen sanoo. Altistumista yritettiin välttää, mutta ärsytysoireita alkoi ilmetä varustehuollon yhteydessä paloasemilla. Sen vuoksi varustehuolto lopetettiin ja koko miehistö lähti yöllä lääkärintarkastukseen Keski-Suomen keskussairaalaan.

Palomies Veli-Matti Karjalainen (vas.) ja Olli Tikkanen sekä ruiskumestari Kalle Hakamäki savusukelsivat Tellervonkadun tulipalossa.

”Tulosten avulla voidaan kehittää puhdas paloasema -toimintamallia.” ”Minulla oli silmien kirvelyä, hengitystä ahdisti lievästi ja päätä kivisti. Olin vajaan tunnin tarkkailussa”, kertoo palomies VeliMatti Karjalainen.

Monisyinen jälkiselvittely Lääkäri ei todennut yöllä miehistön osalta mitään vakavaa, vaikka henkilöstö oli altistunut palokaasuille, magnesiumsotkulle ja typpihappohöyrylle. Seuraavana päivänä pelastuspäällikkö Risto Helminen määräsi, että kaikkien noin 20 savusukeltaneen on hakeuduttava lääkärintarkastukseen. ”Me mennään kaikessa toiminnassa terveys edellä. Palossa vapautui vaarallisia yhdisteitä ja pelastuslaitos kantaa huolta työntekijöistään. Selvitämme minkä verran aineita on imeytynyt ihmisiin ja varusteisiin. Runsaalla tiedottamisella vähennetään epätietoisuutta, sillä tämä on henkisesti iso juttu”. Altistuneille tehtiin keuhkojen toimintakoe ja verikoe, joka uusittiin myöhemmin. Koemittaukset tutkitaan Työterveyslaitoksella ja tulokset valmistuvat myöhemmin. Helmisen mukaan pelastuslaitos selvittää palon vaikutuksia terveyden ja työturvallisuuden lisäksi varusteiden ja kaluston osalta sekä tarkistaa

riskienhallinta- ja kohdetiedot. Pelastuslaitos purkaa myös johtoyksikön kamerataltioinnin ja selvittää kuinka esikuntatyöskentely sujui.

Uutta tietoa varusteista Puhdas paloasema -toimintamallin edistäjänä tunnettu paloesimies Jarkke Lahti kertoo, että Työterveyslaitos tutkii sammutusmiesten lisäksi sammutusvarusteiden jäämiä. ”Altistuminen on kokonaisuus. Nyt haetaan tietoa mille altistutaan ja miten suojautuminen vaikuttaa. Lisäksi testataan ensimmäistä kertaa millaisia jäämiä varusteissa on tulipalon jäljiltä ja saadaanko ne pesulla pois. Tulosten avulla voidaan kehittää puhdas paloasema -toimintamallia. ” Jyväskylän tapaukseen liittyvät selvitykset ja tutkimukset tuovat aikanaan uutta tietoa pelastustoimen tarpeisiin koko maahan. VeliMatti Karjalainen on tyytyväinen, että altistumista ja toimintatapoja tutkitaan. ”Tutkimuksella saadaan arvokasta tietoa siitä, mille altistuu ja kuinka sitä voi torjua. Tellervonkadun palon vaikutukset aiheuttivat keskustelua työporukassa, mutta mennään kuitenkin luottavaisin mielin kohti seuraavia keikkoja.”

9/2014

Uusi tilanneja johtokeskus on aikaisempaa tilavampi, mikä mahdollistaa tekniikan paremman hyödyntämisen. Päivystäjä Riitta Salminen on aamuvuorossa.

Pirkanmaan tilanneja johtokeskus entiseen hätäkeskukseen

Valmistautumista suureen soteen Tekstit: Kaisu Puranen Kuvat: Janne Ruotsalainen

Pelastuslaitoksen tilanneja johtokeskus muutti hätäkeskukselta jääneisiin tiloihin Tampereen Kauppiin. Muuton yhteydessä kuusi palomestaria sai kokonaan uuden työnkuvan. Keskukseen suunnitellaan myös muuta viranomaistoimintaa.

ahdestatoista ruudusta muodostuu kolme suurta näyttöä, jotka täyttävät huoneen koko seinän. Pirkanmaan kartasta, hälytystehtävistä ja jokaisen hälytysyksikön olinpaikasta saa selvän yhdellä silmäyksellä. Yhdellä näytöistä pyörii uutiskanava. Näyttöjä vastapäätä on kolme tietokonepistettä, joilla istuu perusmiehitys: päivystäjä ja tilannekeskuspalomestari. Olemme Tampereen Kaupissa, Pirkanmaan pelastuslaitoksen uuden tilanneja johtokeskuksen tilannehuoneessa. Rakennus

9/2014

tyhjeni, kun Pirkanmaan hätäkeskus siirtyi Poriin. Tilanne- ja johtokeskus muutti keskuspaloasemalta viime kesäkuussa. Keskuksen henkilökunta on tyytyväinen uusiin tiloihin. Viestipäällikkö Tarja Pesonen kertoo, että tila on jo osoittanut toimivuutensa muutamissa koeponnistuksissa eli tavallista suuremmissa hälytystilanteissa, muun muassa viime kesän ukkosmyrskyssä. ”Toiminta on lähtenyt todella hyvin käyntiin. Ukkosmyrskyssä tuli paljon pieniä tehtäviä. Näissä tilanteissa huomaa, että tilat ovat toimivat ja hyvät. Entiseen verrattuna ne ovat ehdottomasti paremmat.” Ukkosmyrskyn aikana keskus teki esimerkiksi yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen kanssa, seurasi ukkostutkaa ja piti kenttää tietoisena tilanteesta. Konkreettinen muutos entiseen verrattuna on se, että keskus sai lisää tilaa. Se puolestaan mahdollisti monia muita asioita, kuten esitysnäyttötekniikan lisäämisen. Seinän suurille näytöille saa ohjattua kuvan kaikilta tietokoneilta, mikä helpottaa jokaisen työtä.

”Pystymme hyödyntämään näyttötekniikkaa esimerkiksi isommissa tilanteissa, kun meidän päivystävä päällikkömme tulee paikalle. Hän saa tästä heti paremmin selvyyden siitä, missä ollaan menossa”, Pesonen kertoo. Muuten toimintamalli, eli se, mistä ja miten tietoa kerätään, on sama kuin aikaisemminkin. Tilanne- ja johtokeskus tukee myös Pirkanmaan kuntien valmiustoimintaa. ”Jos vaikka joulun pyhinä tapahtuu esimerkiksi vesihäiriötilanne, ja kunta pitäisi saada liikkeelle, pystymme hälyttämään kunnan johtoryhmän täältä tekstiviestillä”, Pesonen sanoo. Vuorossa olevan päivystäjän Riitta Salmisen tehtävä on operatiivisen toiminnan tukeminen. ”Kun tulee tehtävä, kuten rakennuspalo tai tieliikenneonnettomuus, rupeamme tekemään toimintajaotusta, josta selviävät tehtävään lähtevät yksiköt, miehistömäärä, milloin he lähtevät, milloin ovat paikalla ja milloin vapaat. Samalla teemme tilannepäiväkirjaa alusta lähtien.”

Palomestari Matti Willman on yksi uusista tilannekeskuspalomestareista. Hänellä on takanaan tike-päivystystä noin kuukausi. Työnkuva on vielä muotoutumassa, mutta palomestarien päätehtävä on auttaa kentän toimintaa.

Lisäksi päivystäjä kuuntelee Virve-liikennettä ja kirjaa sen muistiin. Hän syöttää hälytyksen kohteena olevan rakennuksen tiedot yhteiseen ohjelmaan, lähettää kentälle palopostikartan ja muun tiedon, mitä kentällä tarvitaan.

Palomestari päivystää keskuksessa Suurin muutos entiseen verrattuna on kokonaan uusi työnkuva kuudelle pelastuslaitoksen palomestarille. Operatiivisia, pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla johtavia P3-palomestareita on kahdessa toimipisteessä viisi kussakin. Sen lisäksi kuusi palomestaria päivystää vuorollaan tilanneja johtokeskuksessa. Niin sanottu tike-palomestari vastaa tilannekuvan ylläpitämisestä ja on jatkuvasti tietoinen kaikista organisaation tehtävistä sekä yksiköiden valmiustilanteesta. Lisäksi hän vastaa median kyselyihin, jos palopaikalla oleva palomestari ei ehdi. ”Suomessa on uutta, että palomestari on sijoitettu tilannekeskukseen. Muualla palo-

mestarit, jotka ovat 24 tunnin operatiivisessa valmiudessa, ovat liikkuvia yksiköitä. Meillä on niitä kaksi, kolmas on tilannekeskuksessa”, pelastuspäällikkö Esko Kautto kertoo. Tilannekeskuspa- Esko Kautto. lomestari aloitti työnsä lokakuun ensimmäisenä päivänä, ja toiminta hakee vielä muotoaan. ”Nyt olemme alkutaipaleella. Tiedämme paperilla, miten tämän pitäisi toimia, mutta nyt haemme ja luomme teknisiä valmiuksia sekä koulutamme niihin palomestareita”, Kautto selvittää. Jo nyt keskuksessa uskotaan, että palomestarin avulla pystytään nopeuttamaan operatiivista toimintaa. Hän voi esimerkiksi lähettää kentän johtoautoon rakennusten pohjapiirustuksia. ”Koemme, että näin saadaan valmiuden ylläpito ja tilanteen käynnistäminen nopeutet-

tua erilaisten tilannearvioiden perusteella. Se voi tukea kentällä liikkuvia lisähälytyksissä ja -resursoinneissa”, Kautto kertoo. Kaikki pelastuslaitoksen tiedottaminen kulkee nykyisin tilanneja johtokeskuksen kautta, koska toiminta kentällä on haluttu rauhoittaa medialta. ”Media ei pysty suoraan soittamaan kenttäpalomestareille, vaan puhelut tulevat tänne. Sitten tike-palomestari tiedottaa, tai yhdistämme puheluita täältä tilanteen mukaan”, Tarja Pesonen kuvailee. Yksi kentältä keskukseen siirtynyt palomestari on Matti Willman, jolla on takanaan runsaan 20 vuoden operatiivinen ura. ”Me teemme täällä sitä työtä joka edesauttaa kentän toimintaa. Aika näyttää, miten tämä muotoutuu. Tämä on kehitysvaiheessa, koulutus on koko ajan käynnissä”, Willman kuvailee. Hän painottaa, että keskuksen päivystäjä voi tarvittaessa auttaa palomestaria ja päinvastoin. Willman ja muut tike-palomestarit ovat käyneet useissa koulutuksissa opiskelemassa uuden tekniikan käyttöä. ”Täältä annetaan, mitä kenttä haluaa. Luon tarvittaessa taktiikoita ja johtamista. Kun ikää tulee, tämä on fyysisesti helpompaa kuin kentällä”, Willman kertoo. ”Kentällä nuoruus on valttia määrätyllä tavalla, mutta kokemus on myös valttia. Ne täytyy sovittaa yhteen jollakin tavalla”, hän pohtii. Muuten tilannekeskuksen toiminta jatkuu ennallaan. Hätäpuheluihin vastataan Porissa, josta hätäkeskus välittää Pirkanmaalle kaikki alueella olevat pelastustoimen tehtävät. Tieto

Viestipäällikkö Tarja Pesonen kertoo, että tilanneja johtokeskus on jo testattu muutamassa tavallista suuremmassa hälytystilanteessa, kuten viime kesän ukkosmyrskyssä. ”Näissä tilanteissa huomaa, että tilat ovat toimivat ja hyvät”, hän sanoo.

9/2014

hälytyksestä menee myös kyseisen alueen asemille ja yksiköille. Viestiliikennettä hoidetaan hätäkeskuksen kanssa ja yksiköiden kesken Virve-liikenteessä. ”Jos tulee vähänkin isompi tehtävä, täällä aletaan tehdä toimintajaotusta, kirjataan taululle yksiköitä, niiden lähtöaikoja ja vahvuuksia. Samalla täytetään tilannepäiväkirjaa”, Tarja Pesonen kuvailee. Samoihin tiloihin muuttaa joulukuun alussa Tampereen tieliikennekeskus. Tilanne- ja johtokeskuksessa toivotaan, että yhteistyö tahojen välillä syvenisi. ”Olemme käyneet keskustelua siitä, että saisimme jatkossa tieliikennekeskukselta kamerakuvaa. Jo nyt kun tien päällä on onnettomuus, ollaan heti yhteydessä keskukseen ja kerrotaan tilanteesta”, Pesonen kertoo. Lisäksi rakennuksen kellarikerrokseen valmistuu poikkeusolojen tilanneja johtokeskus. Se on täysin varusteltu tila tietokoneineen, keittiöineen ja sosiaalitiloineen. Pesosen mukaan tilaan voidaan perustaa kaupungin johtokeskus poikkeusoloissa. ”Jos tulee iso katastrofi ja johtoryhmä kutsutaan kokoon, he kokoontuvat sinne. Tilannetta johdetaan sieltä. Yhteydet ovat valmiina, joten ylhäältä voi ottaa koneen mukaan ja tulla alas”, Tarja Pesonen sanoo.

Päivystäjä näkee seurantataululta pelastustoimen eri yksiköiden tilanteen. Värit kertovat, onko yksikkö vapaa, matkalla vai kohteessa.

Pelastusjohtaja haluaa keskukseen paikan ensihoidolle ja poliisille Pirkanmaan pelastuslaitoksen uuden tilanneja johtokeskuksen taustalla on ajatus viranomaisten yhteistyön tiivistämisestä sekä pitkällä tähtäimellä myös sote-uudistus. ”Maailma muuttuu myös pelastusten osalta sellaiseksi, että tarvitsemme viranomaisten välistä yhteistyötä entistä enemmän”, sanoo Pirkanmaan pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen. Hänen mukaansa näin on esimerkiksi hajaasutusalueilla. ”Siellä on vähenevä väki, siellä on vähenevä resurssimäärä. Se on kantava ajatus tässä johtokeskuskonseptissa.” Tavoite on saada aikaan kokonaisuus, jossa eri viranomaiset voisivat toimia yhdessä paitsi kentällä, myös johtamisympäristössä ja muodostaa helpommin yhteisen tilannekuvan. Uuden johtokeskuksen taustalla on myös sote-uudistukseen liittyvä suunnitelma yhdestätoista pelastustoimen johtamiskeskuksesta, joista viisi toimisi yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tampere on yksi näistä viidestä

9/2014

keskuksesta, ja siksi viranomaisten yhteistyön tiivistäminen olisi luontevaa. Pelastuslaitoksen uudesta tilasta on tarjottu johtamispaikkaa poliisille, ensihoidolle ja muille yhteistoimintaviranomaisille.

Uusi johtamiskeskus voisi Ojasen mukaan olla linkki, jolla pelastustoimi ja sote-alueet yhdistyisivät. Koko asia tosin on hänen mukaansa vielä kysymysmerkki. ”Meidän täytyy ensin nähdä, mitä sote-yhteistyö on. Me käymme keskustelua sairaanhoitopiirin kanssa uskoen vakaasti, että se on perusta, jolle sote-aluekin rakentuu.” Yhteistyöviranomaisista keskukseen siirtyy joulukuussa Etelä-Suomen tieliikennekeskus. ”Toistaiseksi keskustelut ovat kesken sairaanhoitopiirin kanssa ensihoitokeskuksen mahdollisesta mukaantulosta ja poliisin kanssa siitä, haluaisivatko he hyödyntää tilaa”, Ojanen sanoo. Hänen mukaansa esimerkiksi ensihoitokeskuksen mukaantuloon on jo varauduttu.

Olli-Pekka Ojanen korostaa viranomaisten yhteistyön tärkeyttä nyt ja tulevaisuudessa. ”Taloudelliset ajat eivät muutu, joten yhteistoiminta on se polku, jolla mennään eteenpäin."

”Toimistotiloja voidaan vapauttaa uuden kumppanin tarpeisiin.” Ojasen mukaan potentiaaliset yhteistyökumppanit ovat suhtautuneet asiaan ”periaatteessa myönteisesti”. ”Heidän omat prosessinsa ovat kesken. Esimerkiksi ensihoidon keskusta mietityttää koko sote-uudistus. Samoin poliisilla sattui juuri tähän samaan saumaan rakenneuudistuksen kolmoshanke, joka yhdisti Pirkanmaan ja Keski-Suomen poliisin.”

Eri viranomaiset samoihin tiloihin Ojanen on kuitenkin vakuuttunut eri viranomaisten yhteistyön tiivistämisen tärkeydestä. ”Tämä on konsepti: pyritään saamaan viranomaisia yhteen. Siellä on erinomaiset tilat, erinomaiset tietoliikenneyhteydet ja niin edelleen. Siellä olisi paljon sellaista infrastruktuuria, jota esimerkiksi tuleva hätäkeskuksen uusi ohjelmistorakenne Erika edellyttää.” Ojanen mainitsee, että rahoitusta hankkeelle on haettu Palosuojelurahastosta. Tulos oli pettymys. ”Pettymykseksemme rahasto on näköalaton ja kahteen kertaan hylännyt hakemuksen. Olen siitä vähän harmissani, mutta tämä viedään nyt pienemmin askelin eteenpäin.” Hanke on nyt pelastuslaitoksen budjetissa, ja sen rahoittavat Pirkanmaan kunnat. Rahaa tulee menemään noin 200000–250000 euroa. Käytännössä eri viranomaisten yhteistyö tarkoittaisi Ojasen mukaan esimerkiksi viranomaisten yhteistä johtamispistettä suuremmassa onnettomuustilanteessa. ”Idea on saada kanssakäymistä välittömämmäksi. Nyt se toimii radion ja sähköpostin välityksellä. Se pakottaisi meidät lähemmäs yhteistoimintaa ja ajatustani siitä, että kentälläkin toimittaisiin enemmän ja enemmän yhdessä.”

Pirkanmaa suunnannäyttäjänä Olli-Pekka Ojanen on innoissaan siitä, että Pirkanmaa on tehnyt jotakin konkreettista viranomaisyhteistyön eteen. ”Me olemme suunnannäyttäjä koko maalle, ja ylpeä siitä. Meillä on käsin kosketeltava juttu, jota on helpompi viedä eteenpäin. Mutta ei se helppoa ole. Suomalaiseen viranomaiskulttuuriin kuuluu, että jokainen tekee vain omaansa”, Ojanen kritisoi. Ojanen uskoo, että huonot taloudelliset ajat kuitenkin pakottavat viranomaisia yhteistoimintaan keskenään. ”Taloudelliset ajat eivät tästä muutu, jolloin yhteistoiminta on se polku, jolla mennään eteenpäin. Ei meillä mitään ylimääräistä rahasäkkiä missään ole.” Käytännössä pelastustoimen, ensihoidon ja poliisin yhteistyö voisi näkyä esimerkiksi monen kunnan alueelle ulottuvan myrskyn sattuessa. ”Jokainen hoitaa tietysti oman roolinsa, mutta kenttätoimintoja täytyy yhdistellä. Tiedetään missä poliisit kulkevat, mikä on pelastustoimen tarve, pidetään yhteys energiayhtiöihin. Kaikki tietävät, missä tilanteessa toimitaan, jolloin omaakin hommaa pystyy hoitamaan paremmin.”

Sairaanhoitopiiri ja poliisi: siirtyminen ei ajankohtaista ”Mitään konkreettista Tampereen pääpoliisiaseman siirtymiseksi pelastuslaitoksen johtokeskukseen ei ole tehty”, sanoo SisäSuomen poliisilaitoksen johtaja, poliisipäällikkö Markku Luoma. Teoriassa hän näkee asiassa positiivisia puolia. ”Ollaan siitä keskusteltu Olli-Pekka Ojasenkin kanssa useampaan kertaan. Sehän toisi merkittävää synergiaetua ja parantaisi yhteistyömahdollisuuksia”, Luoma punnitsee. Luoman mukaan Kauppiin siirtymisessä on kuitenkin yksi ongelma. ”Fyysinen etäisyys meidän muista toiminnoista on aika pitkä, se aiheuttaa ongelmia.” Luoma kertoo poliisin johdon toimivan normaalisti hyvin pienillä resursseilla, joita pitäisi voida tarvittaessa laajentaa nopeasti. ”Ylipäänsä yhteys päivittäiseen toimintaan tuottaa vaikeuksia. Me joutuisimme liikkumaan todella paljon normaalitilojen ja tilannekeskuksen välillä. Se vaikeuttaa vuorovaikutusta.” Luoman mukaan yhteiset tilat eivät juuri nyt ole poliisin agendalla, mutta keskusteluja asiasta tullaan käymään. Myöskään Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ei näe asiaa ajankohtaiseksi. ”Päätöksentekoasteella tätä ei olla vielä käsitelty”, sanoo hallituksen puheenjohtaja Ilpo Sirniö.

Palosuojelurahasto: perustoimintaa Palosuojelurahasto ei myöntänyt Pirkanmaan tilanneja johtokeskushankkeelle avustusta, koska hanketta pidettiin pelastuslaitoksen normaalina toimintana. ”Peruste on se, että se on pelastuslaitoksen perustoimintaa, eikä perustoiminnan rahoittaminen kuulu kehittämishankkeisiin”, sanoo rahaston hallituksen puheenjohtaja Kari Hannus. Hannuksen mukaan Palosuojelurahastolla on monia eri rahoitustapoja, kuten rakennusten rahoittaminen, järjestöjen avustaminen ja kehittämishankkeet. Rakennushankkeena tilannekeskus olisi teoriassa voinut saada avustusta, kehittämishankkeena ei. ”Kehittämishankkeet on se, mistä ainakin pari kappaletta hakemuksia on ollut tilannekeskuksen osalta. Katsoimme, että se ei ole sellaista kehittämistä, mitä laki tarkoittaa. ” ”Lähes kaikilla laitoksilla on jo olemassa tällainen tilannekeskus. Se ei ole mitään erityistä, se on pelastuslaitoksen perustoimintaa. Eihän muuhunkaan perustoimintaan voida lain mukaan myöntää avustuksia”, Hannus linjaa. ”Meillä oli juuri viime viikolla hallituksen kokous, ja tästä keskusteltiin hyvinkin pitkään. Hallituksen mielestä se ei täytä kriteereitä. Tällaiseen linjaukseen yksimielisesti päädyttiin.”

9/2014

Kätketty viesti Teksti: Kaisu Puranen Kuvat: Jussi Helttunen

Yli 600 ihmistä on varta vasten etsinyt ja nähnyt Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen viestin turvallisuudesta. Nyt ei pidetä kalvosulkeisia, vaan juostaan pitkin erilaisia maastoja.

eppävaaran paloaseman ympäristö näyttää varsin tavalliselta suomalaisen taajaman reuna-alueelta. Vaaleatiilisen rakennuksen edustalla on parkkipaikka, vastapäätä seisoo Metropolian rakennus ja matalaa lehtimetsää. Lähellä humisee Turuntie, sen takana rautatie ja työmaa-alue. On olemassa ihmislaji, joka näkee täällä asioita, joita muut eivät näe. ”Kun kätköilee enemmän, kehittyy sellainen geosilmä. Rupeaa heti katsomaan, mihin itse laittaisi kätkön. Sitten näkyy geopolku, kun ihmisiä kulkee ja eroosiota rupeaa tapahtumaan”, kertoo Aulis ”Aukka” Partanen, Uudenmaan Pelastusliiton koulutuspäällikkö ja intohimoinen geokätköilijä.

9/2014

Olemme paloaseman pihalla ja tiedämme, että jossakin näillä seuduin sijaitsee geokätkö jos toinenkin. Partanen ja hänen harrastuskaverinsa, Suomenlahden Meripuolustusalueen pelastusupseeri Marko Honkala tietävät kätköjen tarkat koordinaatit ensinnäkin siksi, että lähin kätkö on heidän käsialaansa ja toisekseen siksi, että harrastajat saavat tiedon kätköistä kansainväliseltä sivustoltaan. Siellä pidetään yhteyttä toisiin geokätköilijöihin, perustetaan kätköjä, nähdään niiden koordinaatit, etsitään niitä ja

tehdään sivulle merkintä eli loggaus, kun kätkö löytyy. Eipä aikaakaan, kun seikkailemme ylös ja alas uusimaalaista, sekametsän peittämää mäkimaastoa. Kärjessä viilettää Honkala, joka on hetkeä aikaisemmin syöttänyt erään kätkön koordinaatit GPS-laitteeseensa ja seuraa nyt violettia suuntaviivaa laitteen näytöltä. Tänään geokätköilemme Honkalan, Partasen ja johtavan palotarkastajan Pasi Nuutisen kanssa. ”Tämän ikäiselle vanhalle äijälle tämä on tavoitteellista liikuntaa. Tuolla ryömit siltojen alla tai kiipeät mäkiä ylös maastossa. Muutamien tuntien kätköreissulla jo huomaa, että taas on lihaksia kasvanut”, Partanen kertoo. Geokätköily on tärkeää toimintaa juuri Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselle. Tois-

Geokätköilyyn voi varustautua perusteellisesti. Aulis Partasen repussa on esimerkiksi nippusiteitä, rautalankaa ja peili.

Ensihoito-, pelastus- ja hälytysvälineet

Usein geokätkö sijaitsee paikassa, joka on osa maisemaa, muttei alkuperäinen luonnonmuodostelma. Pasi Nuutinen teki löydön linnunpöntöstä.

040 358 8936 040 561 7689 www.fernonorden.fi LAAJA JA LAADUKAS VALIKOIMA VÄLINEITÄ ENSIHOITOON JA PELASTAMISEEN.

1 20.1.2012 MYÖSplastusilmo58x50lop.pdf -HÄLYTYSVALOT!

Perustietoja geokätköilystä Geokätköilyssä piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita, jotka sisältävät lokikirjan ja usein joitakin pikkuesineitä. Monet käyttävät kätköjen etsimisessä apunaan GPS-satelliittipaikannusta, mutta kätköt voi löytää ilmankin. Kätköilyharrastus aloitetaan luomalla käyttäjätunnus www.geocaching.com-sivustolle. Suomalaisille harrastajille on myös oma www.geocache.fi-sivunsa. Kätköjen koordinaatit ja kuvaus kätköistä julkaistaan sivuilla. Siellä tulee myös ilmoittaa ne kätköt, jotka on itse löytänyt. Geokätköily alkoi, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö poisti GPS-signaalilta siviilihäirinnän 1. toukokuuta 2000. Kätköjä voi olla monia erilaisia. Peruskätkön eli tradikätkön koordinaatit osoittavat suoraan kätkön sijainnin. Mysteerikätkön löytämiseksi on ratkaistava jokin pulma tai ongelma, jonka vastaus kertoo, missä kätkö on. Multikätkö taas löytyy useammasta kätköpaikasta kerättävien tietojen avulla. Reissaajat (travel bugit ja geokolikot) liikkuvat kätköstä toiseen. Niitä ei saa itselleen eivätkä ne ole vaihtoesineitä. Reissaajissa on kirjain- tai numerosarja, joka ilmoitetaan geocaching.com-sivustolla. Lähteet: Wikipedia, www.geocache.fi

VA H I N G O S S A M U K A N A M

CMY

www.mediseam.fi

Hälytys- ja viestintälaitteet HÄLYTYS- ja VIESTINTÄTEKNIIKKAA vaativaan ammattikäyttöön • PETO-tilannekeskusjärjestelmä • SNP status/navigointi -ohjelmistosovellukset • YLLI VIRVE -sovitinyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot • SKL-statuslähettimet ja ACTIS-älynavigaattorit • TEHO-ULVO -väestöhälyttimet ja ohjausjärjestelmät

taiseksi ainoana pelastuslaitoksena Suomessa se keksi yhdistää kätköilyyn turvallisuusviestinnän.

Geoviesti tavoittaa satoja vähällä vaivalla Suomessa 81000 ihmistä on tehnyt itselleen tunnuksen, jolla pääsee geocaching.fi-sivustolle näkemään geokätköjen koordinaatit. Heistä 67000 on löytänyt vähintään yhden kätkön. ”Ja nämä kaikki ovat potentiaalisia tulemaan pelastuskätkölle”, tietää Partanen. Tosiaan: Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kaksi vuotta sitten perustaman geokätkön on löytänyt 676 ihmistä. ”Mielestäni parasta on, että ihmiset tekevät sen itse. Meidän ei tarvitse kiertää puhumassa. Purkki maksaa kympin, ja sillä sijoituksella on tavoitettu 600 ihmistä”, Marko Honkala iloitsee. Pointti on tämä: kaikki 676 ihmistä ovat nähneet pelastuslaitoksen kätköpurkissa olevan erityisen viestin, jonka

sisältöä tämä artikkeli ei voi paljastaa, sillä emme halua pilata yllätystä. Viestissä kuitenkin on yksinkertainen kysymys siitä, milloin ihminen on viimeksi suorittanut erään kodin turvallisuuteen liittyvän rutiinin. Kun pelastuslaitoksen kätkön käy netissä ilmoittamassa löydetyksi eli loggaamassa, purkissa esitettyyn kysymykseen pitäisi vastata samalla. Noin 50–60 prosenttia vastaa. Ja vähintään kysymys herättää ihmiset ajattelemaan kodin turvallisuutta. ”Viranomaisen näkökulmasta tämä palvelee meidän lakisääteistä velvollisuuttamme. Pelastuslakiin on kirjattu velvoite antaa ohjeistusta ja neuvontaa ihmisille”, Pasi Nuutinen sanoo. Vuonna 2010 pelastusjohtajien hallitus päätti luopua vanhoista valistus- ja neuvontatermeistä ja korvata ne nykyaikaisemmalla turvallisuusviestinnällä. Nyt tieto tarjoillaan muodossa, joka voi palvella sitä ihmisjoukkoa, jota on vaikea tavoittaa perinteisin keinoin.

• ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälyttimet • VIRVE, DMR ja PMR -radiolaitteet • TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

Leppäkuja 2, 14200 TURENKI Puh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836 elektro-arola.fi

Tammivilkut * PREMIER HAZARD -> maahantuonti * LED paneelit, ruuhkavilkut & majakat * Valomastot ja LED työvalot * Äänilaitteet ja kaiuttimet * Laaja mallivalikoima * Myynti, huolto, asennus ja maahantuonti Virusmäentie 47 puh. 020 792 4880 20300 Turku tapio.tammi@co.inet.ﬁ www.tammivikkut.com

www.suomenpelastuskeskus.fi

10.

”Yleisötilaisuudet, kuten kauppakeskus Sellon 112-päivä houkuttelevat niitä, jotka jo muutenkin ovat kiinnostuneet turvallisuusasioista. Turvallisuusviesti geokätkössä voi puolestaan tavoittaa sellaisenkin ihmisen, jota Sellossa ei nähtäisi”, Nuutinen selittää. ”Tavoite meillä on, että ihmiset osaisivat toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa. Geokätköily palvelee erinomaisesti tavoitetta”, itsekin kymmenisen kätköä hakenut Nuutinen sanoo.

Jästien harhauttamista Tämänpäiväinen kätkö vaatii jo yritystä. Saavumme metsäisen mäen päälle. Siellä on linnoitus, jonka olemassaolosta moni ei tiedä. ”Jästivaara”, Honkala kuiskaa. Geokätköilijöiden slangissa ei-kätköilijöitä kutsutaan Harry Potter -kirjojen tapaan jästeiksi. Ja tuollahan niitä onkin, peräti kaksin kappalein. Nuoret naiset näyttävät ulkoiluttavan dalmatialaisiaan kukkulan laella. ”Meidän täytyy varoa, etteivät jästit näe, kun käymme kätköillä. Joudumme tekemään kaikennäköistä häivetoimintaa”, Honkala kertoo. Häivetoiminnaksi sopii esimerkiksi juuri koira, jonka puoleen voi kumartua, vaikka oikeasti poimii geokätköä. Tai lapset, jotka voivat harhauttaa jästien huomion vaikkapa tappelemalla leikisti keskenään samalla, kun vanhempi hakee kätköä. Näin esimerkiksi Honkala kertoo tehneensä jälkikasvunsa kanssa. Laskeudumme vähäeleisesti bunkkerin suulle ja yritämme varoa roinaa, jota ovensuuhun on aikojen saatossa kertynyt. Vettynyt peitto, pyykkiteline, sanomalehdet ja pahvilaatikot viitoittavat tietämme pimeyteen. Menemme sisään graffitien reunustamasta ovensuusta ja otamme käyttöön taskulamput. Geokätköilyn ja turvallisuusviestinnän yhdistämisen takana ovat kätköilyä noin vuoden harrastanut Partanen ja kolmisen vuotta harrastanut Honkala. ”Jossain me keskusteltiin Aukan kanssa ja heitettiin idea, että mitäs jos. Aloitettiin tämä kokeiluna Leppävaaran purkilla. Hommattiin vain yksi purkki ja katsottiin, käykö porukka pyydykseen”, Honkala kertoo. Ja kävihän se. Sittemmin Honkala ja Partanen ovat kiertäneet Länsi-Uudenmaan pelas-

Aulis Partanen, Pasi Nuutinen ja Marko Honkala tutkivat kulman takana, piilossa jästeiltä, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kätköä.

9/2014

Syrjäinen bunkkeri näyttää toimineen lähinnä laitapuolen kulkijoiden lepopaikkana. Vihjeiden mukaan siellä on muutakin kuin roinaa. Pasi Nuutinen ja Marko Honkala tarkastavat peilillä betoniseinän ja kallion väliin jäävää rakoa.

Tämä on selvästi tavanomaista muovilaatikkoa hienompi kätkö.

Noin 200 suomalaisen kirkon läheisyydessä on geokätkö. Tämä on yksi niistä.

Hälytys- ja viestintälaitteet

VHSXUD s/Zs ͲƉƵŚĞůŝŵĞƚ

Virkattu kilpikonna on travel bug eli kulkija. Se kiertää kätköltä toiselle geokätköilijöiden mukana. Tavoite on kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä.

tuslaitoksen sopimuspalokunnissa esittelemässä konseptiaan. He ovat koostaneet myös listan turvallisuusaiheista, joita palokunnat voisivat viestittää kätköissään. Kätköissä voisi kertoa lyhyesti esimerkiksi jatkojohdoista, auton lämmittämisestä, pelastusteistä, kotivakuutuksista ja niin edelleen. Toistaiseksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos on ainoa geokätköilyn omakseen ottanut laitos. Kätkön perustaminen toki vaatii hieman vaivannäköä. Jonkun palokunnasta pitäisi vastata kätkön hoitamisesta ja seuraamisesta, sillä Partanen ja Honkala eivät ehdi kaikkialle. ”Haimme rahoitusta myös Palosuojelurahastosta konseptin levittämiseksi koko Suomeen, mutta rahasto ei lähtenyt mukaan, mikä on ajattelemattomuutta”, Partanen moittii. Nyt Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on kuusi kätköä. Viisi niistä on perinteisiä, tavallisia kätköjä, niin sanottuja tradipurkkeja. Yksi on mysteerikätkö, mysse, jonka koordinaatteja ei näe suoraan kätköilijöiden sivulta, vaan kätköilijä joutuu selvittämään ne erilaisten tehtävien avulla.

Ei purkki vaan paikka Honkala korostaa, että geokätköilyn idea ei ole purkin löytäminen maastosta vaan se, mistä purkin löytää. Yleensä kätköt tehdään paikkoihin, jotka ovat jollakin tavalla erikoisia. ”Jos tiedät paikan, jonka haluat näyttää kaverille, se on hieno tai siellä on tapahtunut jotain historiassa, se on yhtä kuin hyvä kätköpaikka.” Paikan ei tarvitse olla yleisesti tunnettu. Suomalaisilla pikkupaikkakunnilla on paljon nähtävyyksiä, joista ihmisillä, edes paikallisilla, ei ole aavistustakaan. ”Se on harrastuksen suola: oppii koko ajan uusia asioita ympäristöstään. Haapasaaressa on kaksi kätköä, eräällä muistomerkillä ja kirkon läheisyydes-

sä. Kysyin Haapasaari-seuralta, sopiiko, että teen sinne kätkön. Ilman muuta se sopi, koska siten paikalle saatiin turisteja”, Honkala kertoo. Kätköistä kirjoitetaan nettiin lyhyt kuvaus, jossa kerrotaan kätköpaikasta, sen historiasta ja siitä, mitä erikoista paikassa on. Partanen ja Honkala arvioivat, että esimerkiksi yli 200 suomalaista kirkkoa on kätkötetty.

ZZZ ,16$/.2 IL www.INSALKO.fi

Mini Blue väyläsahköjärjestelmä miehistö- ja johtoyksiköihin

Arvoitus kettingin päässä Olemme jo sisällä bunkkerissa. Päivänvalo loppuu ovensuulle. Nyt on pimeää. Lamppujen valokeilat pyyhkivät betoniseiniä, pohja litisee jotakin kosteaa jalkojen alla. Tänne ei tulisi mentyä ilman selvää syytä. Vihjeiden mukaan olemme erittäin lähellä kätköä. On aika ottaa käyttöön erityisvälineet. Honkala tarkistaa peilin avulla varsinaisen kallioseinän ja siitä hiukan irrallaan olevan betoniseinän väliin jäävää rakoa. Homma ei ole tarpeeksi tarkkaa, joten pian hän kiipeää betoniseinän päälle. Ja kappas. Ketju. Tämä kätkö on tehty todella taitavasti. Se nostetaan kettingin avulla ylös syvältä seinän raosta. Kumarrumme mustan, arvoituksellisen näköisen laatikon puoleen, osoitamme sitä lampuillamme ja avaamme sen kuin aarteen. Sisältä löytyy muun muassa hylsyjä, jotka kieltämättä sopivat vanhan linnoituksen tematiikkaan. Honkala kirjoittaa nimimerkkinsä kätkössä olevaan vihkoon ja hetken päästä loggaa kätkön löydetyksi myös virtuaalimaailmassa. Se lasketaan varovasti takaisin pimeyteen odottamaan uusia löytäjiä. Kun nousemme bunkkerista, päivänvalo häikäisee silmiä. Koiranulkoiluttajia ei näy, lehtimatto makaa koskemattomana tyynessä syyssäässä. Seuraava kätkö on vain muutaman sadan metrin päässä. Jästien näkökulmasta tässä aukenee tavanomainen metsä. Geokätköilijät tietävät, että niin ei suinkaan ole.

www.standby.fi

TAATTUA TURVALLISUUTTA Hälytysajoneuvot

• Hälytys- ja komentovahvistimet • Tehokaiuttimet • Valopaneelit • Integroidut valoratkaisut • Vilkkumajakat • Ruuhkavilkut • LED-valot

Väestönsuojelu • Suurtehohälyttimet

Alkometrit ja -lukot

Katso lähin jälleenmyyjäsi www.sarco.fi tai soita (09) 777 1500

Palmuja ja paloautoja Charleston Fire Department Teksti ja kuvat: Kalle-Erik Vähäkylä

Millaista on pelastustoimi Charlestonissa Yhdysvalloissa? Ystävystyin kuutospaloaseman Cvuoron kanssa ja osallistuin useana päivänä aseman rutiineihin. Charleston on Etelä-Carolinan pääkaupunki, jonka metropolialueella on 664607 asukasta. Kaupunki on yksi ensimmäisiä todellisia kaupunkeja Yhdysvaltojen historiassa ja onkin kestänyt historian myrskyt jo vuodesta 1670 saakka. Monet rakennuksista ovat satoja vuosia vanhoja, hatarasti rakennettuja ja erittäin kuivia. Monesti rakennuspalossa kohdetalo jätetään palamaan samalla, kun ympäristöä suojellaan aggressiivisesti. Pelivaraa on usein vain minuutteja kun ratkaistaan, jääkö yhtäkään taloa korttelista jäljelle. Kuuma ilmasto, runsas kasvusto ja tiivis rakentaminen takaavat, että palot leviävät tiuhaa tahtia. Yli sata vuotta vanha sähköverkko on monin paikoin alkuperäiskunnossaan ja talojen välissä sekä katujen alla kulkee lukemattomia merkitsemättömiä ja kartoittamattomia linjoja, jotka ovat hävinneet sähköfirmojen arkistoista kauan aikaa sitten. Usein rakennuspalon syynä onkin viallinen sähköjohto. Lisäksi Lowcountry-nimellä tunnettu alue kärsii tulvista. Paloasema numero kahdeksan ajoneuvohalli on usein 20 senttimetriä korkean vesimassan täyttämä. Muutoin paloaseman päivät tuntuvat sujuvan kuten muuallakin. Aamun vuoronvaih-

don jälkeen seuraa kalustotarkastus ja pikkuhiljaa miehet valuvat omiin puuhiinsa. Osa nostaa rautaa salilla, kuljettaja torkkuu päiväunia yläkerrassa. Kun päivällinen valmistuu keittiössä, viereisen kadunkulman koditon herrasmies saapuu asemalle. Sama mies on syönyt jokaisen vuoron kanssa jo melkein viisi vuotta. Kaupungin alueella Charleston Fire Department hoitaa sammutuksen, ensivasteen, palotarkastuksen ja osan pelastuksesta. Charleston County Rescue vastaa pelastustoimes-

ta, veneistä, raskaista pelastusajoneuvoista ja vaarallisista aineista. Charleston County EMS, Emergency Medical Services, palvelee alueelle ensihoitotoiminnan kaikkien autojen ollessa Paramedic-hoitotasolla. Sekä Rescue että EMS ovat piirikunnan laajuisia, mutta palolaitokset ovat jäsenkaupunkien omia Charleston Fire Departmentin tapaan. Piirikunnan hätäkeskuslaitos, Charleston County 911 Consolidated Dispatch, hälyttää ja toimii viranomaisten välisenä linkkinä. Jokaisella laitoksella on omat elimensä tilannekeskustoimintaa varten, vaikkakin County 911 prosessoi jokaisella toimintakanavalla radioliikenteen nauhoituksen sekä yksikköstatusten dokumentoinnin.

Sattuu ja tapahtuu Päivän Ensivastekeikka: ”Mahdollinen yliannostus, Saint Philip Streetin ja Line Streetin risteys, mies sinisenä autossa.” Kaupungin ikä näkyy toiminnassa. Olemme matkalla mahdollisen yliannostuspotilaan luokse kapeaa yksisuuntaista katua pitkin, kun huomaamme, että edessä pysäköity katumaasturi on liikaa kadun puolella. Paloauto ei mahdu ohi. Kuljettaja veivaa rattia ja pian ujuttaudumme vaivalloisesti kahden talon välistä pientä kujaa pitkin. Puskurin kulma kaataa roskalaatikon tilan loppuessa, mutta lopulta paloauto pujahtaa läpi ja pysähtyy kujan jälkeen toisel-

9/2014

The Charleston Nine: Yksi Yhdysvaltojen traagisimmista pelastustoimen operaatioista, Charleston Sofa Super Store Fire -nimellä tunnettu sohvavarastorakennuspalo kesäkuun 18. päivä 2007 johti yhdeksän palomiehen kuolemaan. 1807 Savannah Highway -osoitteessa ollut 4000 neliömetrin yksikerroksinen varastorakennus syttyi tuleen illalla kello 19:08 työntekijöiden vielä ollessa rakennuksessa. Automaattisen palohälytyksen ansiosta ensimmäinen yksikkö saapui tasan kolme minuuttia hälytyksen annon jälkeen. Alustavan sammutusoperaation tarkoitus oli sammuttaa palo ja estää sen leviäminen, eikä pelastusoperaatiolle uskottu olevan tarvetta työntekijöiden ollessa jo ulkona rakennuksesta. Palo oli saanut alkunsa roskakatoksesta, jonka alla työntekijät myös pitivät tupakkataukojaan. Rakennuksessa ei ollut sprinklereitä eikä sellaisia rakennukselle vielä vaadittu. Kritiikin kohteena oli muun muassa liiallinen sisällä työskentelevien parien määrä, erillisen toimintakanavan puuttuminen, turvaparien epäselvyydet, pelastusyritysten aikana tapahtunut ikkunoiden hajottaminen, joidenkin pelastusyksikköjen alivahvuus, johtamisen epäselvyys ja liian pienien työletkujen käyttäminen. Sisällä olleet parit käyttivät vain tuuman paksuista työlinjaa. Lämpökamerat olivat jääneet autoihin sekä niin kutsuttujen ”Kymppikoodien”, eli ”10-”-alkuisten ei-selkeäkielisten radioviestien sekavuus hankaloitti tilanteen ymmärtämistä. Palopaikkaa rakennetaan nykyään puistoksi, joka tullaan omistamaan yhdeksälle menehtyneelle palomiehelle.

Palo- ja pelastusautot

Huippulaatua kaikkiin käyttötarkoituksiin Hannu Gunnar Markku Andersson

puh. 010 569 3628 puh. 010 569 3623

Veho Hyötyajoneuvot | Erikoismyynti www.vehotrucks.fi

Nostolava-autot > Perustettu vuonna 1882. > Riveissä 309 ammattipalomiestä. > 19 paloasemaa. > Cobra-leikkuri peräkärryssä. > 20000 rakennusta, yli 8000 historiallisesti suojeltuja.

le yksisuuntaiselle kadulle. Palomies Jones hyppää ulos ja käy nostamassa roskalaatikon pystyyn. On mielenkiintoista ajatella ja vertailla näitä uniikkeja haasteita, joita eri paikat pelastajilleen tuottavat ympäri maailman. Perillä odotti Mercedes-Benz -merkkinen auto, jossa istui lyyhistyneenä nuorehko mieshenkilö. Yksikön palomiehet aloittavat tajuttoman hoidon samalla kun poliisi kysyi paikalla olleelta toiselta mieshenkilöltä tarkempia tietoja. Viitisen minuuttia vierähtää ja Charleston County EMS:n ambulanssi saapuu paikalle. Paramedic ojentaa laukustaan naloksoniruiskeen palomies Jonesin käteen ja potilas havahtuu maailmaan sekuntien kuluttua. Poliisit tuovat luoksemme nuoren miehen, joka kertoo aloittaneensa ensiavun ja soittaneensa hätäkeskuskeen. Clinton Rumfelt, ikää kaksikymmentä vuotta. Hän sattui olemaan kävellen matkalla kauppaan, kun huomasi retkottavan profiilin parkkeeratussa au-

tossa. Ikkunasta vilkaistuaan hän huomasi neulan miehen käsivarressa. Mies oli selkeästi sininen. Rivakoiden koputusten ja huutojen jälkeen Clinton otti maasta kiven ja löi ikkunan sisään saaden näin myös oven aukeamaan. Tämän jälkeen hän kokeili pulssia ja totesi sen olevan lähes huomaamattoman heikko. Clinton nosti retkottavan pään nojaamaan taaksepäin istuimessa. Seuraavaksi käteen ilmestyi puhelin ja hätäkeskukseen hän kertoi selkeän rauhallisesti asian. Paikalla ollessamme ymmärsimme jokainen, että ihan pelkällä maalaisjärjellä ei Clinton ollut toiminut. Haastatellessani häntä ymmärsin tapahtumien kulun paremmin. ”Vietin vuoden Afganistanissa Merijalkaväen kersanttina.”

Seuraavalla sivulla henkilökuvaukset: Engine Company 6, 5 Cannon Street

HYDRAULISET NOSTOLAVAT Suoritamme myös huolto- ja korjaustyöt sekä vuosikatsastukset. Huoltotöiden varaukset ja tiedustelut puh. 050 395 8567 Vema Lift Oy, Voivalantie 30, 20780 Kaarina puh. 010 616 1500, fax 010 616 1501, www.vema.fi

Palokunta-asut

Palokunnan virkapuvut

Pajunen Oy, PL 141, 38700 Kankaanpää Puh. (02) 572 1082, 050 598 1057 Helsingin toimipiste: Pohjoinen Rautatiekatu 29 Avoinna sop. mukaan. Soita ja sovi tapaaminen. pajunen@pajunen.fi • www.pajunen.fi

Kapteeni John Winn Junior, 36 John Junior syntyi Charlestonissa. Palomiesisä oli sankari pojan silmissä. John Senior yleni uransa aikana palomestariksi saakka. Vuonna 1995 Junior aloitti uransa vapaaehtoisena maaseudulla. Palotoimi kolahti heti, vaikka virkaa sen ääreltä sai hetken odottaakin. Hakupaperit Charlestonin palolaitokselle tuli täytettyä, mutta paikkaa ei heti auennut. Epävarmana tulevaisuudesta ja työpaikkaa vailla John haki South Carolina State Policen palvelukseen, osavaltion liikkuvalle poliisille. ”Olin jatkuvasti väsynyt ja tylsistynyt. Vihasin työtäni. Istuin poliisiautossa ja tuijotin tutkan näyttöä silmät lasittuneena.” Täysi vuosi ehti vierähtää, kunnes palolaitos soitti uudestaan. Kapteeniksi John yleni maaliskuussa 2010. ”Rakastan tätä työtä, parhainta aikaa elämästäni, eikä ole päivääkään harmittanut. Kunpa olisin päässyt heti tänne töihin.”

Lappeenrannan palokuntanuorten 24h-harjoitus

Kuhinaa neljällä asemalla

Jo 17. kerran peräkkäin Lappeenrannan alueen palokuntanuoret kokoontuivat yöharjoitukseen. Tänä vuonna harjoitukseen osallistui 76 palokuntanuorta, 60 ohjaajaa, seitsemästä eri palokunnasta, neljälle eri paloasemalle, joilla 12 palokuntanaista ruokki nälkäiset. Vuorokauden aikana nuorilla oli erilaista päiväohjelmaa järjestettynä asemille, ihan niin kuin oikeilla palomiehillä. Harjoituksen koko on vuosien aikana kasvanut. Aluksi mukana olivat vain Lappeenrannan, Tirilän ja Lauritsalan VPK:t. Myöhemmin mukaan ovat tulleet Rutolan VPK ja Joutsenon Palokuntanuoret. Tänä vuonna mukaan saatiin kaksi uutta palokuntaa, Nuijamaa ja Ylämaa. Myös Kotkan VPK:sta saapui kaksi ohjaajaa auttamaan ja seuraamaan harjoitusta. Yhteistyötä harjoituksen toteuttamiseksi tehtiin Etelä-Karjalan pelastuslaitok-

9/2014

sen, SPR:n, Meripelastusseura Etelä-Saimaan, Provestis Oy:n ja Skuba Suomi Oy:n kanssa. Provestis lahjoitti heijastinliivejä painatuksilla harjoituksen käyttöön ja Skuban tiloissa päästiin harjoittelemaan. Pitkien välimatkojen vuoksi nuoret ja heidän ohjaajansa kokoontuivat neljälle keskustan läheisyydessä sijaitsevalle asemalle. Rutolan asemalle perustettiin harjoitusta varten harjoitushäke, jonka tehtävänä oli ottaa harjoitushälytykset vastaan ja hälyttää tarvittava apu kohteeseen. Tietenkin tätä hätäkeskusta pyörittivät itse nuoret ohjaajan vain valvoessa, että kaikki sujuu. Isoimmille tehtäville mukaan hälytettiin myös harjoitus-P31 tai -P20, jotka kuljettajineen harjoittelivat tilannepaikalla ryhmänohjaamista ja pelastusjoukkueenjohtamista. Suunnittelu harjoitusta varten alkoi elo-

kuussa, kun palokunnat kokoontuivat yhteen hieromaan uusia ja vanhoja kuvioita harjoitusta varten. Jokainen palokunta suunnitteli ja toteutti harjoitushälytyksiä oman kykynsä mukaan. Kaiken kaikkiaan vuorokauden aikana nuorille tuli 56 erilaista hälytystä eri puolille kaupunkia. Hälytykset saattoivat tulla mihin aikaan tahansa, ja nuoret sekä heidän kuljettajinaan toimineet kouluttajat eivät tienneet niistä etukäteen. 7–17-vuotiaat saivat monta uutta kokemusta ja hauskaa hetkeä viikonlopun aikana. Jonna Kyllönen, 15, Joutsenon palokuntanuorista kertoo, että paras ja hauskin keikka, jolla hän oli yöllä ollut, oli liikenneonnettomuus, jossa kaksi autoa oli ajanut kolarin ja kuljettajat olivat loukkaantuneet. Tämä oli hänen mielestään toteutettu hyvin ja pilke silmäkulmassa. Lassi Martikka, 9, Lauritsalan

Palopumput

John Winn Senior John Winn senior aloitti palomiehenĂ¤ Charleston Fire Departmentilla vuonna 1977. HĂ¤n oli palomestarin virassa, kun uutinen syĂśvĂ¤stĂ¤ laittoi elĂ¤mĂ¤narvot koetukselle. Tammikuun 27. pĂ¤ivĂ¤ 2012 diagnosoitu mesoteliooma, keuhkopussin syĂśpĂ¤, sai kokeneen miehen vakavaksi. Vanhan koulun palomies oli hengittĂ¤nyt asbestia enemmĂ¤n kuin omiin tarpeisiin. Kemoterapia jatkui tyĂśskentelyn ohella, mutta pian oli selvĂ¤Ă¤, ettĂ¤ tĂ¤ysipĂ¤ivĂ¤isyys ei onnistuisi. Melkein heti diagnoosin kuultuaan John koki kovaa tarvetta auttaa muita palomiehiĂ¤. HĂ¤n pĂ¤Ă¤tti ruveta suunnittelemaan tempausta ja sitĂ¤ varten hĂ¤n tarvitsisi paloauton. Old Fort Fire

Department lahjoitti vanhan paloauton, joka maalattiin helmenvalkoiseksi Minnie Pearl Foundationin, syĂśpĂ¤tutkimussĂ¤Ă¤tiĂśn, mukaan. John ajoi paloautoa ympĂ¤ri EtelĂ¤-Carolinaa kiertĂ¤en palolaitoksia ja puhuen palomiehille hengitysteiden haavoittuvaisuudesta ja ammatin syĂśpĂ¤riskeistĂ¤. Toukokuun 27. 2012, neljĂ¤ kuukautta diagnoosin jĂ¤lkeen, tasan 23 tuntia ennen elĂ¤kkeelle astumista, John Winn Senior nukkui pois kotonaan. Poika, John Winn Junior, jatkaa nyt isĂ¤nsĂ¤ jalanjĂ¤ljissĂ¤ kiertĂ¤en ympĂ¤riinsĂ¤ tyĂśnsĂ¤ ohella ja valistaen EtelĂ¤-Carolinan palomiehiĂ¤.

-PALOPUMPUT

Autoilijankatu 8 Puh. (02) 2162 112 20780 KAARINA Fax (02) 4692 115 www.veikkonummela.fi esteri@veikkonummela.fi

Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX

Helppo tapa 5HDG\ VDUMD pumpata

+HOSSR WDSD SXPSDWD

+HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ YXRNUDXV 5HDG\ VDUMD Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX Âľ 'LHVHONl\WW|LQHQ SXPSSX 3â&#x20AC;? dieselkĂ¤yttĂśinen pumppu Ready-sarja

5HDG\ VDUMD

+HOSSR WDSD SXPSDWD

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ +HOSSR WDSD SXPSDWD

0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW +HOSRWWDYLD WHNLM|LWl ;\OHP OWl XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SROWWRPRRWWRULNl\WW|LVHW SXPSXW SXPSSXMHQ YXRNUDXV XSSRSXPSXW H[ WLORLKLQ SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX SXPSSXMHQ YXRNUDXV

SXPSSXMHQ KXROWR DVHQQXV MD YDUDRVDSDOYHOX ;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

;\OHP :DWHU6ROXWLRQV 6XRPL 2\ 0HVWDULQWLH 9DQWDD 3XK ZZZ [\OHPZDWHUVROXWLRQV FRP IL HPDLO P\\QWL#[\OHPLQF FRP

Rullapaloverhot

VPK:sta kertoo, ettĂ¤ liikenneonnettomuus, jossa kaksi autoa oli kĂ¤Ă¤ntynyt ympĂ¤ri oli kivoin keikka, koska siinĂ¤ oli ensiapua, eristĂ¤mistĂ¤ ja maaston haravoimista. Jonnaa, joka toimi oman ryhmĂ¤nsĂ¤ ryhmĂ¤njohtajana, jĂ¤i harmittamaan, koska hĂ¤nen ryhmĂ¤nsĂ¤ ei oikein pĂ¤Ă¤ssyt sammutustehtĂ¤viin, vaan suurin osa tehtĂ¤vistĂ¤ oli ensivastetehtĂ¤viĂ¤ ja nĂ¤in ollen

hyvin samantyylisiĂ¤ keskenĂ¤Ă¤n. Lassi on Jonnan kanssa samaa mieltĂ¤ siitĂ¤, ettĂ¤ ensiaputehtĂ¤viĂ¤ oli liikaa. Lassin mielestĂ¤ tylsĂ¤Ă¤ oli myĂśs, ettei tiennyt mitĂ¤ tapahtuu milloinkin ja milloin seuraava keikka tulee. Teksti: Hanna Skippari Kuvat: Hanna Skippari ja Jesse Heino

Nestekaasua kuluu paljon harjoitusalueella. Sitä käytetään paljon puun tilalla paloharjoituksissa. Käytössä on myös suomalainen VEMAn nostolava.

Ensihoito ei kuulu palomiehen työhön Skotlannissa Teksti ja kuvat: Ari Vakkilainen

Skotlannissa palomies ei tee ensihoitotyötä. Skotlannissa on kaikkiaan kolme alan oppilaitosta, joista uusin on paljolti samanlainen kuin oma Pelastusopistomme Kuopiossa. Skotlannin pelastuslaitoksella on kolme oppilaitosta, joista Cambuslangin oppilaitos on uusin. Se on ollut käytössä vasta kolme vuotta. Laitos muistuttaa kovasti meidän Kuopiossa sijaitsevaa oppilaitostamme sillä erotuksella, että harjoitusalue on sen välittömässä läheisyydessä. Opisto maksoi 60 miljoonaa puntaa. Opisto on hyvin ajanmukainen, varsinkin johtamiseen liittyvät välineet ovat mielestäni erittäin hyvin kehitettyjä ja vaativia. Kaasun käyttö harjoitustaloissa näyttää korvaavan poltettavan puun. Samanlaista runsasta kaasun käyttöä näin aikoinaan Singaporen vastaavassa opistossa. Cambuslangissa käytettiin puuta vain kontissa. Siellä ovat myös ympäristöviranomaiset kiinnittäneet huomiota savukaasuihin. Palomiehen ammattitutkinto kestää 13 viikkoa. Päällystö- ja alipäällystötutkinnot ovat huomattavasti kevyempiä kuin meillä. Palomiehet jakaantuvat sammutusyksikköihin ja

9/2014

muihin erikoisyksiköihin, kuten pelastusyksikön miehistöön. Pelastusyksikössä oleva palomies ei sammuta paloja, vaan on koko ajan nimettynä raskaaseen raivausyksikköön, joita esimerkiksi Lontoon alueella on vain viisi. Ensihoito ei kuulu palomiehen tehtäviin. Lähin sairaankuljetusta/ensihoitoa tuottava pelastuslaitos löytyy Dublinista, Irlannista.

Huono taloudellinen tilanne Britannian pelastustoimi on säästänyt ja tulee säästämään kovasti tulevina vuosina. Pelastustoimi maksaa Isossa Britanniassa 50 pun-

Skotlannin pelastuslaitoksen uusi virka-asu, jota kantaa Gary Wallace. Sisätuloaulassa on mielenkiintoinen infotaulu, jossa tiedot vaihtuvat kaiken aikaa.

taa asukasta kohden. Suurin piirtein saman verran kuin meillä. Palomiehiä saarivaltion alueella on kaikkiaan noin 50000 eli kaiken aikaa palveluksessa on noin 10000 miestä ja naista. Yllä mainittuja neljää laitosta kohdallaan kovin eri tavoin. Supistukset koskevat pahimmin Englannin alueen laitoksia. Sieltä on jo karsittu 39 paloasemaa ja henkilökunnan määrää tullaan supistamaan kolmen seuraavan vuoden aikana siten, että palomiesten määrä vähenee kokonaisuudessaan kuudella tuhannella. Mukana on myös sivutoimisia palomiehiä noin tuhat.

Pelastustarvikkeet

Skotlanti on uuden alussa Pelastustieto-lehden numerossa 6/2014 oli Tuomo Paanasen toimittama juttu Yhden pelastuslaitoksen Skotlanti. Halusin kirjoittaa samasta asiasta toisesta näkökulmasta. Olin EPSUn seminaarissa Skotlannin pelastuslaitoksen (Scottish Fire and Rescue Service) Cambuslangin pelastusoppilaitoksella lokakuun lopulla. Skotlannissa on ollut 1.4.2013 alkaen yksi pelastuslaitos. Laitos jakaantuu kolmeen alueeseen: pohjoinen, itä ja länsi. Pohjoisessa on 164 paloasemaa, lännessä 127 ja idässä 65. Yhdistyneessä Kuningaskunnassa on periaatteessa neljä erilaista pelastuslaitosta: Englanti, Pohjois-Irlanti, Wales ja Skotlanti. Kaksi kolmasosaa koko kuningaskunnan pelastushenkilöstöstä on vakinaista ja yksi kolmasosaa on puolivakinaisia. VPK:laisia on vähän ainoastaan pienissä kylissä ja pienillä saarilla.

Kemikaalinkestävä us Tilavu 0 l 0 50 Eccotarp-ALLAS 25 - 3

Katso video eri käyttötarkoituksista: www.peltaco.com/ altaat

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. 017-368 4000 | www.peltaco.com

Cambuslangin oppilaitos muistuttaa ulkoisesti Pelastusopiston rakennusta.

Palomiehen palkkaus ja eläkeikä sekä eläkkeen rahallinen määrä ovat olleet periaatteessa samat koko kuningaskunnan alueella. Englannin alueen palomiesten eläkkeitä ja palkkoja leikataan lähes 20 prosenttia, kun taas Skotlannin palomiehet saavat pitää eläkkeensä ja palkkansa edelleen samansuuruisina. Palomiehet lakkoilivat tämän takia tänä syksynä Englannissa. Palomiehen eläke Isossa Britanniassa on veroton, kun takana on 30 vuotta palvelua, joten eläkkeellä voi jäädä rahaa enemmän käteen kuin työaikana. Englannin supistukset vaikuttavat yksiköiden miesmäärän vähenemisenä. Minimi on 1+3 ja rakennuspalossa 9. Säästöt johtavat myös paloasemien sulkemiseen sekä eläkeiän nostoon, kun taas Skotlannissa näin ei periaatteessa käy. Tällä hetkellä on suunnitelmissa ainoastaan vanhan Gullanessa sijaitsevan pelastusopiston sulkeminen ja VPK:n paloasemien sulkemiset. Pohjois-Irlannissa supistuksia ei tapahdu ollenkaan. Monissa Euroopan maissa on herännyt pelko pelastustoimen yksityistämisestä.

Ensivaste ja EVY Paikalla oli myös USA:n ja Kanadan palomiesliiton puheenjohtaja Harold Schaitberger, joka vastaa 6000 kaupungin 350000 palomiehen ja EMT/EMSasioista. Hän kertoi, että USA:ssa suunnitellaan samantyyppistä hoitoyksikköajattelua, joka meilläkin jo on, eli hoitoyksikköä, joka hoitaisi potilaan niin, ettei hänen tarvitse mennä enää kalliiseen sairaalaan hoidattamaan itseään. Kerroin Suomen toimintatavoista ja meidän kokemuksistamme tilaisuuden osallistujille, jotka tulivat eri puolilta Eurooppaa. Skotit innostuivat kovin asiasta ja haluaisivat kopioida nimenomaan meidän eurooppalaisen järjestelmämme. Meidän ensivasteyksikkömme periaatteella toimivia yksiköitä ei Euroopassa juuri kohtaa. Kaikille pohjoismaisille naapureillemmekaan ei ole itsestään selvää, miten tärkeä merkitys ensivastetoiminnalla ja ensihoidolla on pelastustoiminnan kehittämisen kentällä.

Väestönsuojat ja vss-varusteet

KARANTTIA ELEMENTTIVÄESTÖNSUOJA

Katariina Saksilaisen katu 6 B TH 4, 00560 HELSINKI Puh. (09) 756 8320, fax (09) 755 5503 www.karanttia.com

Kilvet

Uusi turvakilpikuvasto Tilaa tai tutustu turvakilvet.fi Suomen Turvakilvet Oy

Savenvalajantie 2 | 85500 Nivala Puh. 08-442 131 | Fax 08-443 061 myynti@turvakilvet.fi | turvakilvet.fi

Palomestareista opettajiksi Teksti ja kuvat: Kaisu Puranen

Pertti Vesaaja ja Asko Rouhiainen haluavat pysyä pelastusalalla sittenkin, kun eivät enää fyysisen kuntonsa puolesta pysty tekemään operatiivisia töitä kentällä.

”S

iitä on tullut itselle viimeisen kymmenen vuoden aikana tapa, että käy jotain koulua. Ehkä sitä ei muuten ole hyvä olla, kuin että on tavallaan paha olla”, palomestari Asko Rouhiainen, 46, vitsailee. Sekä Rouhiaisella että hänen kollegallaan Pertti Vesaajalla, 49, on jo ammattikorkeakoulutasoinen paloinsinöörin tutkinto. Lisäksi he saivat viime syyskuussa loppuun opettajille tarkoitetun ammatillisen opettajankoulutuksen Hämeen ammattikorkeakoulussa. Puolentoista vuoden mittainen, 60 opintopisteen laajuinen koulutus pätevöitti heidät opettajiksi alalleen. Mahdollisuus toimia opettajana nyt ja varsinkin tulevaisuudessa oli molemmille painava syy opiskella. Opettajankoulutus on väylä päästä fyysisesti helpompiin töihin ja silti pysyä samalla alalla. Miehet näkevät koulutuksen sijoituksena tulevaisuuteen. ”Opettajakoulutus antaa lisävalmiuksia,

9/2014

koska työmme on paljon ohjaamista, kouluttamista ja opettamista. Ja ne päivät tulevat kumminkin, ettei välttämättä fyysisesti kykene operatiiviseen työhön. Eläkeikä karkaa koko ajan ylöspäin. Jotain on tehtävä”, Rouhiainen perustelee. Vesaajan opiskelua saneli kiinnostuksen lisäksi myös osittainen pakko. Muutama vuosi sitten hän loukkasi niskansa pahasti, eikä pystynyt jatkamaan enää palomiehenä. ”Niska on leikattu, eikä ole enää ihan priima. Vaihtoehdot olivat joko opiskella tai vaihtaa alaa, ja alanvaihto ei oikeastaan kiinnostanut juurikaan”, hän kertoo. Palomestarit suorittivat opettajaopintoihin liittyvän opetusharjoittelujakson Pelastusopistossa. Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella päätoimisesti työskentelevä Vesaaja on jo ollut Pelastusopistolla tuntiopettajana. Muutamia työpäiviä opistolle on sovittu vielä tämän vuoden puolelle. Rouhiainen puolestaan on käyttänyt ope-

tustaitojaan työpaikallaan Kymenlaakson pelastuslaitoksella Kouvolassa erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Suurin osa miesten kanssaopiskelijoista oli ammatillisissa oppilaitoksissa jo pitkään toimineita eri alojen opettajia, jotka hakivat koulutuksesta itselleen pedagogisen pätevyyden. Muita pelastusalan ammattilaisia noin sadan opiskelijan joukossa ei ollut. ”Meitä tällaisia hairahtaneita, jotka toimivat puhtaasti kentällä, on varmaan aika vähän”, Vesaaja arvioi. Yleensä ne pelastusalalla työskentelevät, jotka hankkivat opettajan pätevyyden, toimivat jo valmiiksi opettajina Pelastuskoululla ja Pelastusopistossa. Palomestarit myöntävät, että olivat opiskelun alussa hieman varpaillaan opettajakurssikaveriensa joukossa. ”Kun lähdetään opiskelemaan opettamista jo ennestään opetustyötä tehneiden kanssa, ensimmäisenä sitä kuuntelee ja katselee, mutta mitä pidemmälle koulutus menee, sitä enemmän huomaa, että oma elämänkokemus kantaa aika pitkälle”, Rouhiainen kertoo. ”Opettajat, jotka ovat opettaneet jo 10–15 vuotta, olivat kiinnostuneita kuulemaan, mitä oikeassa elämässä tapahtuu”, Vesaaja jatkaa. Vaikka palomestarien työelämä on täy-

Asko Rouhiainen (vas.) ja Pertti Vesaaja ovat nykyisin paitsi palomestareita, myös ammatillisesti päteviä opettajia. He kannustavat palomiehiä opiskelun pariin. Kouluttautuminen avaa ovia muihin pelastusalan ammatteihin, jos operatiivinen työ ei enää suju.

sin eri maailmasta kuin opettajien, yhteistyö kurssikaverien kanssa sujui silti hyvin. ”Ryhmä oli hyvä. Eikä meillä ole muutenkaan ongelmia toimia ihmisten kanssa, ei nytkään”, Vesaaja luonnehtii. Kaksikko tapasi ensi kertaa ja tutustui opiskelun aikana. He kertovat ajatusmaailmojensa olevan melko samanlaiset. ”Pepen kanssa meillä oli paljon yhteisiä projekteja. Kun opettajat lukivat lappujamme, he eivät aina tienneet, kummalta ne ovat. Ihan copy paste -hommaa ei sentään tehty”, Rouhiainen vitsailee. ”Monessa asiassa meidän lähestymisemme ja ratkaisumme olivat samanlaisia, edes keskustelematta keskenämme”, Vesaaja kertoo. Opintokokonaisuudessa käytiin enimmäkseen läpi teoriaa. Asiat, jotka molemmat olivat jo tienneet intuitiivisesti, saivat nimet. Myös syy- ja seuraussuhteet selvenivät.

Opettajaksi opiskelu harvinaista Palomestarien hakeutuminen opettajakoulutukseen on harvinaista, sanoo Pelastusopiston vanhempi opettaja Ilkka Kaarakainen, joka ohjasi Pertti Vesaajan ja Asko Rouhiaisen harjoittelua Pelastusopistossa. Kaarakainen ei tunne muita samanlaisia tapauksia. Jos pelastusalalla toimivat ylipäätään opiskelevat, he suorittavat yleensä lyhyitä täydennyskoulutuksia, eivät kahden vuoden ammattikorkeakouluopintoja. ”Oli aika merkittävää, että he aloittivat koulutuksen suoraan pelastuslaitoksen puolelta.” Kaarakainen kertoo, että pedagogisille taidoille on tarvetta, sillä pelastuslaitoksissa on sisäistä koulutusta todella paljon. ”On erittäin hyvä, että tulee tämäntyyppisiä palomestareita, joilla on

”Siellä oppi ymmärtämään, mistä mikäkin asia voi johtua. Esimerkiksi, miksi nämä oppi-

pedagoginen pätevyys. He pystyvät tekemään koulutussuunnittelua ja kouluttamaan porukkaa pedagogisilla käsitteillä.” Kaarakainen uskoo, että moni pelastusalalla lähtisi mielellään kouluttautumaan, jos se olisi käytännössä helpompaa. Työnkuva on pitkälti sosiaalista vuorovaikuttamista, johon tarvittaisiin lisää taitoja. ”Varmaan mielellään lähtisivät jos pääsisivät, mutta opiskelemaan on aika hankala päästä tänä päivänä.” Kaarakainen uskoo, että vuorotyö ja pelastuslaitoksen suhtautuminen lisäkoulutukseen sanelevat pitkälle sen, kuinka moni opiskelee lisää. ”En tiedä miten pelastuslaitokset suhtautuvat koulutukseen. Voi olla, että se rajoittuu myös siihen, ettei ole rahaa.”

laat eivät välttämättä ota jotain asiaa vastaan”, Vesaaja kertoo.

Pohjolan talvi on pitkä ja haastava Pelastustehtävissä perille on päästävä nopeasti ja varmasti

SnowCross sarjan pinnoitetut erikoistalvirenkaat ovat ECE R109 standardin mukaiset:

• 395/85R20 168G SnowCross APD 33-580 • 16.00R20 173G SnowCross APD 38-600 • 445/80R25 170E SnowCross APD 40-61 OY VELJEKSET KULMALA AB Linjatie 4, 01260 VANTAA puh: +358 (0)9 875 1800 Fax: +358 (0)9 875 1801 www.veljeksetkulmala.fi Norjan Ilmavoimien testaama, hyväksymä ja käyttämä

RENGASNET OY Malminkartanonkuja 1-3, 00390 HELSINKI puh : +358 (0)20 7490 820 www.rengasnet.fi

SnowCross-renkaan luotettava pito varmistaa nopean ja turvallisen perille pääsyn.

www.eurofitting-solutions.com Paloauton kuva: Egenes Brannteknikk

9/2014

”Kouluttautuminen on kaikkien etu” Molemmat ovat sitä mieltä, että opiskelu on aina hyvästä. Oma perspektiivi laajenee, kun asioita oppii näkemään uudesta kulmasta. Se, miten esimerkiksi pitkän linjan palomiehet saataisiin motivoitua opiskelemaan, on toinen juttu. ”Mitä pidempään on käymättä koulua, sen vaikeampi sitä on aloittaa. Se on totinen tosi. Ensin pitää oppia opiskelemaan. Jos on tehnyt töitä jo 20 vuotta, äkillinen salamanisku, että nytpä rupeankin lukemaan, ei ole niin yksinkertaista”, Rouhiainen sanoo. Hän korostaa, että asian eteen pitää oikeasti tehdä töitä ja mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. ”Jos ihmisellä on kaikki hyvin, eikä ole taloudellista painetta opiskella, ja sitten ei voi-

Asko Rouhiainen aikoo jatkaa opiskelua.

sikaan katsoa joka ilta Salkkareita, rutiinien muuttaminen on iso juttu”, Rouhiainen pohtii. Vesaaja arvioi, että monelle opin tielle hakeutumisen este voi olla se, että omasta työvuorosta halutaan pitää kiinni viimeiseen asti. ”Palkkaus operatiivisessa työssä perustuu valitettavan paljon haittalisiin. Karu totuus on, että moni taistelee mieluummin terveytensä ja kuntonsa kanssa niin pitkälle kuin mahdollista.” Se, kannustavatko pelastuslaitokset työntekijöitään kouluttautumaan on molempien mukaan täysin laitoskohtaista. ”Päijät-Häme on kannustanut ja tukenut. Käytännöt ovat hyvin erilaisia. Täytyy olla kiitollinen, että täällä ymmärretään se, että ihmisten kouluttautuminen on kaikkien etu”, Vesaaja sanoo. ”Mutta vaikka olisi minkälaiset tukimallit, siitä ei ole hyötyä, jos motivaatiota ei ole”, Rouhiainen huomauttaa. Vesaaja ennustaa, että tulevaisuudessa työnantaja kannustaa automaattisesti alaisiaan opiskelemaan, jotta nämä voisivat työskennellä varsinaiseen eläkeikään saakka. ”Totuus on myös, että vaikka jokainen opiskelisi, työura loppuu ennen eläkeikää väistämättä”, Rouhiainen puolestaan uskoo.

”Ei se tähän loppunut”, Pertti Vesaaja sanoo.

”Mutta jos opiskelun ajattelee työuran jatkomahdollisuutena ja työhyvinvointina, se että voi itse omalla tekemisellään saada päänsä sisälle uusia asioita ja ajatuksia, aletaan olla jo siinä, että yksittäisen ihmisen työura on pelastettu. Mutta se ei tule olemaan kokonaisvaltainen ratkaisu”, hän pohtii. Kaksikon opiskelu ei suinkaan ole jäämässä tähän. ”No joo. Kyllä me ollaan molemmat ilmoittauduttu avoimeen ammattikorkeaan. Talven aikana on kolme kurssia”, Rouhiainen myöntyy sanomaan. Keväällä he hakevat ylemmän ammattikorkeakoulun teknologiaosaamisen johtamisen opintolinjalle. ”Ei se tähän loppunut. Yhdessä mennään taas”, Vesaaja naurahtaa.

Opetusvälineet neuvontaan ja valistukseen

Kattilapalo > nestekaasutoiminen > 12 V, akulla > kansi > uunipelti > sammutuspeite Liikuteltava ja kustannustehokas

Pelastustieto 10/2014 ilmestyy 17. joulukuuta teemasivuilla liikennepelastaminen. Varaa ilmoituspaikkasi 26.11. mennessä.

Interfire Products Oy www.interfireproducts.com Asemanrinne 11, 08500 Lohja 0440 430 491

9/2014

Netissä myös ensi vuoden ilmestymispäivät ja teemasivut: www.pelastustieto.fi > mediatiedot.

Muistomerkki

on kirjoitussarja unohtuneista, vanhoista tai erilaisista suuronnettomuuksista.

Marraskuun musta viikko Marraskuu tasan 60 vuotta sitten 1954 on yksi kaikkien aikojen murheellisimmista palokuolemakuukausistamme. Kuudessa tulipalossa – ja vain yhden viikon sisällä – kuoli 14 lasta ja 12 aikuista. Järkyttävyydessään masentavin onnettomuuksista oli Tampereen naapurikunnassa, Kangasalan lastenkodissa 26. päivän illansuussa syttynyt tulipalo, jossa menehtyi yhdeksän 1,5–6-vuotiasta lasta. Lastenkodin jokaperjantaiseen iltahartauteen osallistui hoitohenkilökunnan lisäksi kahdeksan vanhempaa lasta. Nuorimmat yhdeksän olivat nukkumassa kaksikerroksisen rakennuksen ullakkohuoneen vuoteissaan. Iltahartauden lopulla hoitajat tunsivat savunhajua. Hartaus keskeytettiin, ja hoitajat kiirehtivät selvittämään aistihavaintoa. Syy selvisi nopeasti, isossa alakerran hallissa oli tuntuvasti savua. Nopeasti kehittyneen tulipalon alku oli raju. Liekit iskivät vastaan, kun hoitajat yrittivät nousta portaikkoa pitkin toiseen kerrokseen. Kangasalan VPK, jonka saman iltaiset harjoitukset olivat hieman ennen palohavaintoa päättyneet ja miehet juuri ehtineet koteihinsa hälytyksen tullessa, pääsi nopeasti palokohteeseen ensin yhden, pian kahden yksikön voimin. Kolmantena yksikkönä kiirehti Kangasalle Tampereen VPK 20 kilometrin ajomatkan takaa.

Syttymissyynä kynttilä Palo oli saanut ylivallan nopeasti. Kangasalan ensimmäisen kuudella sammutusmiehellä miehitetyn paloajoneuvon saapuessa kaksikerroksinen puurakennus oli jo liekkimerenä. Sammutustyö käynnistyi nopeasti, mutta ullakkohuoneen pikkulasten pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä. Liekit löivät ulos lasten makuuhuoneen ikkunoista. Kun liekkimeri oli saatu kukistettua, sammuttajien murheellisena tehtävänä oli kantaa huoneesta pahoin hiiltyneitä pieniä uhreja. Palo sai alkunsa lasten komeroon unohtamasta kynttilästä. Itselläni on pysyvä mielikuva murhenäytelmästä. Olin 12-vuotias ja isäni Tampereen VPK:n päällikkö. Hälytys tuli klo 20.20 ja tiesi

Sykähdyttävä graniittinen muistomerkki Kangasalan kirkkomaalla: tyttö ja yhdeksän pientä ristiä. Lapsen kädelle lennähtänyt kyyhky symboloi lähtöä: katse eteen, siivet ylös…

tiin. Mielisairasosasto sijaitsi kunnalliskotirakennuksesta noin sadan metrin päässä olevassa huonokuntoisessa, entisen maalaistalon päärakennuksessa. Osastolla oli 19 potilasta, joista yhdeksän niin sanottua koppihoidokkia. Henkilökunnan ponnisteluin 13 potilasta ehdittiin pelastaa. Palontorjunta-lehden paloselostuksen sanoin ”tilanne kehittyi nopeasti kestämättömäksi. Palopaikalle saapuneet Heinäveden ja Varkauden palokunnat eivät enää voineet tehdä mitään sisään jääneiden kuuden hoidokin pelastamiseksi”. Marraskuun synkkä viikko sai alkunsa iltapäivällä 19. marraskuuta. Pyhärannassa meren rannalla Kukolan kylän liepeillä sattuneen hirsisen piharakennuksen palossa menehtyi neljä alle nelivuotiasta lasta. Rakennus oli ilmiliekeissä, kun palo havaittiin. Palon arveltiin syttyneen lasten tulitikkuleikkien seurauksena. Viikon kahdessa muussa kuolonpalossa menehtyi yksi lapsi ja yksi aikuinen. Yhden marraskuisen viikon aikana sattui yli puolet koko vuoden 50 palokuolemasta.

Taas kerran

kertoa tilanteen vakavuuden. Lähtö oli nopea, oli ilta ja palokunnantalossa asui meidän lisäksemme puolen tusinaa kokenutta brankkaria perheineen. Muistan isäni järkytyksen hänen palatessaan puolenyön aikoihin.

Murheellisen kuukauden synkkä viikko Kangasalan lastenkodin palokuolemat eivät jääneet ainoiksi tuona päivänä. Aiemmin päivällä menehtyi viisi ihmistä matkustajakoti Rauhan tulipalossa Savonlinnassa. Kuusi vuorokautta aikaisemmin, marraskuun 20. päivän vastaisena yönä paloi puolestaan Heinäveden kunnalliskodin mielisairasosasto ja sen mukana kuusi hoidokkia, kuten mielisairasosaston potilaita tuolloin kutsut-

”Lapsista tulipalon aiheuttajina on usein puhuttu ja kirjoitettu. On jälleen muistettava, että lasten varoittaminen tulen kanssa leikkimisestä ja asiaankuuluva opettaminen on aloitettava ajoissa”, päätoimittaja Bertil Heinrics kirjoitti Palontorjunta-lehden pääkirjoituksessa. ”Ei riitä, että kansakouluikäiselle puhutaan tulen vaaroista, jota koskeva suunnitelma saataneen ensi vuoden aikana toteutetuksi. Kyllä ikävuodet 1–6 ovat tässä suhteessa vielä vaarallisemmat kuin kansakouluvuodet, sen on kokemus osoittanut. On vain probleema, millä tavalla palosuojelupropaganda saataisiin ulottumaan ja tehoamaan kaikkiin ihmisiin ja perheisiin. Meillä joka vuosi sattuvat yli 5000 tulipaloa osoittavat, että maassamme on lukuisasti heitä, joihin mitkään varoitukset eivät ole tehonneet. (….) Palontorjujilla ja kaikilla kunnallisilla viranomaisilla lakien ja ohjeiden toteuttajina on suuri vastuu kannettavanaan, siitä ovat marraskuun palo-onnettomuudet voimakkaalla tavalla muistuttaneet.” Teksti: Juhani Katajamäki Kuvat: Liisa Niemelä (pieni kuva) ja Juhani Katajamäki

9/2014

Lapsimessuilla on hyvä mahdollisuus tavata myös hieman vanhempia lapsia.

Turvallisuusviestintää messuilla:

Mikä toimii todella? Teksti ja kuvat: Brita Somerkoski

Pelastuslaitokselle messuosasto on muutakin kuin messuosasto. Parhaimmillaan yleisötilaisuuksissa voi vahvistaa myönteistä kuvaa pelastustoiminnasta, rekrytoida uusia toimijoita ja ennen kaikkea edistää turvallisuuskulttuuria.

eski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perinteisiin on kuulunut osallistuminen Lapsimessuille jo vuosien ajan. Osastoa ei voi olla huomaamatta. Paloauton oikeanpuoleiseen oviaukkoon on kiinnitetty liukumäki ja lapsi toisensa jälkeen sujahtaa mäestä alas. Auton vierelle on pystytetty teltta, jonka alla turvallisuuskouluttajat päivystävät. ”Päivystäminen” kuulostaa tässä yhteydessä hieman turhalta, sillä ympärillä pyörii parikymmentä väkkärää, jotka pommitta-

Koulutussuunnittelija Leena Malinen kertoo, että lasten messutapahtuma on jo perinne Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella.

9/2014

vat sinipukuisia sankareita kysymyksillään: miksi paloauto on punainen? Miten voi tulla palomieheksi? Missä täällä on vessa? Erästä messuvierasta mietitytti, onko palomiehellä

vyötä. Vastaus löytyi, kun katseltiin latinkia ja todettiin, että onkin valjaat valmiina haalareissa. ”Keski-Uudenmaan pelastuslaitos on mu-

Miten messuille? Visuaalisen markkinoinnin opettaja Marjo Heinonen-Tuomi kertoo, miten messuosastosta saa toimivan. ”Suosittelen ensin miettimään, että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pelastustoimen pitää valita tarkoin ne messut, joissa kannattaa olla mukana. Tätä kutsutaan kohderyhmän määrittelyksi.” ”Messutoiminnalla pitää olla selkeä tavoite. Halutaanko myydä tuotetta tai palvelua? Halutaanko muistuttaa jostakin? Halutaanko kontakteja? Tavoitteiden toteutumisen mittaus tapoja on monia: kilpailukupongit, osastolla pysähtyneet, jätetyt käyntikortit tai myydyt tuotteet.” ”Koska olen visualisti, ehdotan, että osastolla käytettäisiin värejä ja tunnelmia. Itse lähtisin nopeasti ajatellen valmistelemaan punaista osastoa, jonka kulmissa olisi siniset vilkkuvalot”, Heinonen-Tuomi pohtii. Voisiko osastolla olla musta matto, johon olisi tehty suojatie tai valkoinen maantien keskiviiva?” Visuaalisuudella tavoitellaan markkinointisanomaa, joka tulisi voida tiivistää yhteen lauseeseen. Visuaalinen ilme toimii viestiketjuna ja vahvistaa viestin kohdentamista. Lehtiilmoituksissa, kutsukorteissa, asiakaskirjeessä on sama viesti ja visuaalinen teema kuin osastolla.

kana messuilla ja näyttelyissä. Tavoitteenamme on olla helposti lähestyttävä messuosasto, jolla vastataan pienten ja isojen kysymyksiin. Taustalla on tietenkin paloturvallisuuden lisääminen”, kertoo Leena Malinen, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen koulutussuunnittelija. ”Olemme kokeilleet vuosien varrella kaikenlaista: filmiä, hernepussin heittoa, polkupaloautoa ja paloautoperäkärryjä. Jos liukumäestä tulee 15 lasta alas joka minuutti, niin täytyyhän sen toimia. Olemme tottuneet siihenkin, että osastolta kannetaan pois itkupotkuraivareita”, turvallisuuskouluttaja Jalmari Kotiranta sanoo. Paloauton ympärillä kulkee Lapsimessuilla asiantuntijoiden joukko. Lyhyemmät asiantuntijat kertovat, miten messuauto eroaa Palomies-Samin ajopelistä, ja aikuiset osoittelevat työkaluja ja pumppuja. Samalla tulee keskusteltua oikeistakin asioista: kuka hoitaa nuohousta alueella? Miten palokuntaan voisi päästä töihin? Mikä koulutus on palotarkastajalla? Mihin palovaroitin pitäisi kiinnittää? ”Joinakin vuosina meillä oli Lapsimessuilla mukana savuteltta. Sillä esitettiin savun vaarallisuutta, palovaroittimen toimintaa ja turvallista poistumista. Asuntomessuilla puhuimme puolestaan sprinklauksesta ja omatoimisesta varautumisesta. Lapsimessuilla olemme jakaneet lapsille turvatarkastuslistaa, jonka avulla voi vanhempien kanssa katsella, miten turvallisuusasiat toteutuvat kotona. Jaamme myös heijastimia tai muuta pikkutavaraa, jos sellaisia on saatu hankittua tai lahjoituksina”, Kotiranta sanoo. Vaikka messupäivät ovatkin työntekijälle raskaimmasta päästä, palaute on osoittautunut Keski-Uudellamaalla erinomaiseksi. Iso osasto näkyy ja on samalla osa messujen perinnettä. Jotkut vierailijat tulevat nimenomaan siksi, että pääsevät käymään paloautossa.

”Monia osastoja vaivaa liika passiivisuus. Markkinoijan tulisi ottaa esitteet käteensä ja olla osaston edessä jututtamassa vieraita: ”Oletko kiinnostunut, tiedätkö, tässä olisi mahdollisuus...” Esittelijän rooli osastolla on todella tärkeä”, HeinonenTuomi vakuuttaa. Miksei esittelijällä voi olla t-paitaa, jossa on teksti: Kysy minulta – tietoa turvallisuudesta! Onnenpyörät, tikanheitot, arvauskilpailut ovat tehokkaita pysäyttäjiä. ”Suomessa on useita visuaalisen markkinoinnin opiskelijoita. Esimerkiksi meillä Raisiossa on uusi luokka opiskelemassa joka vuosi. Somistajaopiskelijat perustavat markkinointiorganisaation ja rakentavat messuosaston oppilastyönä. Suunnittelutyön kustannuksia tulee silloin vain materiaalista”, Heinonen-Tuomi sanoo. Messuosaston perushintaan kuuluu yleensä vain pieni koppi, jossa on valkoiset seinät. Messuilta on mahdollisuus ostaa lisäpalveluna kokonaisen osaston suunnittelu. Messujärjestäjät ovat olleet joustavia ja nähneet yhteisen hyvän: pelastuslaitokset saavat osaston ilmaiseksi tai huokeaan hintaan. Useilla messuilla virka-asussa pääsee sisälle ilmaiseksi. Massatapahtumissa mahdollisessa hätätilanteessa on hyödyksi, jos paikalla on pelastusalan ammattilaisia.

Tuotteet pelastusalan ammattilaisille!

ÖLJYNIMEYTYS matot, rullat, liinat, puomit

Vettähylkivät imeytyspuomit, eri kokoja

ROISKESUOJAHAALARI NBC Öljyntorjunta

Kemikaali-imeytys

TILAA ESITE www.peltaco.com/ oljyntorjunta

Kartanonkatu 6, 70700 Kuopio Puh. (017) 368 4000 | info@peltaco.com

www.peltaco.com 9/2014

”Messujen jälkeen tulee tavallisesti myös koulutuspyyntöjä. Siinä on hyvä osoitus, että olemme onnistuneet tavoittamaan kansalaisia”, Leena Malinen sanoo.

Mitä kannattaa jakaa? Keski-Uusimaa on kehittänyt messutuotteeksi punavalkoisen palokruunun, jonka voi helposti taitella lapsen päähän sopivaksi. Vähän vanhemmille on tarjolla turvallisuusviestinnän kirjallista materiaalia myös. ”Palokruunu toimi mielettömän hienosti. Niitä jaettiinkin noin 9500 kappaletta. Samoin tarrat ja varsinkin isille mieluisat retrokortit ovat olleet mukavia ja edullisia jakotavaroita. Retrokorteista olemme tehneet sarjan: joka vuosi kortti on erilainen.” Keski-Uusimaa on saanut hyvää palautetta osastostaan. Paineilmalaitteella tehtiin myös sankaritekoja: tyhjentyneet lastenvaunujen pyörät täytettiin näppärästi. Keski-Uudenmaan messuosasto on toiminut kohtauspaikkana ja paloauton viereltä on haettu myös eksyneitä messulapsia. Rekrytointiakaan ei voi väheksyä – pienistä messuvieraista ainakin puolet aikoo isona palomieheksi.

K-Series Q4 Promo 184x135_FI.indd 1

9/2014

Antti Salonen ylettää palokruunun messuvieraalle.

05/11/14 14:30

Alan lehteä luetaan pitkään ja hartaasti Pelastustieto mukana Aikakausmedian ADAM-lukijatutkimuksessa Lukija suhtautuu ammattilehteen myönteisesti. Pitää erinomaisena, että asioita lehdessä käsitellään koulutuksellisesta näkökulmasta. Antaa lisää tietoa. Kerrotaan asioista eri näkökulmista, myös perustasolta. Lehden myötä on tullut paljon uusia ja hyviä näkökulmia eri aiheisiin.

LEHDEN LUKUAIKA

Melkein kaksi kolmesta lukee Pelastustietoa yli tunnin (ADAM-tutkimus).

dessä olleen jutun innoittaneen kertomaan siitä myös ystävilleen tai tuttavilleen. Vastaajat toivovat enemmän kriittistä analyysia onnettomuusselostuksissa, mutta muutoinkin toivotaan lisää onnettomuuksista kertovia juttuja. Sekä lehden ulkoasu että sisällön kiinnostavuus saavat kymmenportaisella asteikolla yli kahdeksan keskiarvon vastaukset. Kokonaisarvo lehdelle on 8,5.

1 2014 12.2.

Siinä muutamia kommentteja lukijoilta, jotka osallistuivat Aikausmedian ja Innolink Researchin tekemään ammattija järjestölehtien ADAM-lukijatutkimukseen. Pelastustieto oli yksi 26:sta Aikakausmedian ammattija järjestölehdestä, joka valittiin mukaan kyselytutkimukseen. Tutkimus tehtiin sähköpostikyselynä siten, että lukijat arvioivat lehteä yleensä sekä erityisesti Pelastustiedon numeroa 1/2014. Siitä valittiin kohteiksi viisi juttua sekä viisi ilmoitusta. Pelastustiedon aikaisemmatkin lukijakyselyt ovat osoittaneet, että oman alan lehteä luetaan kauan. Niin osoitti tämäkin tutkimus. Jopa lähes kaksi kolmesta lukijasta lukee lehteä yli tunnin. Painettu lehti on edelleen säännöllisesti lehteä lukevan mieluisin tapa lukea lehteä. Mutta neljännes lukijoista haluaa täydentävää tietoa sähköisenä. Sähköistä palvelua Pelastustieto tehostaa ensi vuonna, kun vuoden alussa julkaisemme uudet verkkosivut. Pelastustieto on silloin mahdollisuus tilata myös sähköisenä näköislehtenä. Pelastustiedon merkitys lukijoilleen on kiistaton. Tärkeänä lehteä pitää yli 80 prosenttia vastaajista. Se on erittäin tärkeä oman osaamisen kehittämisen ja päivittämisen vuoksi sekä pelastustoimen tilannekuvan luomiseksi. Lehteä pidetään varmana tietolähteenä ja siitä saa sellaista tietoa, jonka etsimiseen tai kuulemiseen menisi liikaa aikaa. Myös lehden objektiivisesta otteesta pidetään ja ulkoasukin saa kiitosta.

Enemmän koulutusnäkökulmaa Toisaalta lehteen toivotaan myös enemmän koulutuksellista näkökulmaa, sillä pelastusalalta todetaan puuttuvan uusimpien toimintamallien, taktiikoiden ja tekniikoiden jakamisen kulttuuri. Avoimissa vastauksissa toivottiin tässä mielessä esimerkiksi Pelastusopiston kanssa tehtävää yhteistyötä. Pelastustietoa pidetään tärkeänä ammattitiedon lähteenä, näin totesi kaksi kolmesta vastaajasta. Kolmannes vastaajista kertoi leh-

Turha kiire

jätettävä rannalle s.28

Lehden sisällössä yksi ylitse muiden on niin sanotut keikkajutut. Marko Partasen toimittama Hälytysilmoitus-juttusarja on toteuttanut tätä tehtävää ja se saa tässä kyselyssä huippuarvosanat. Se todetaan kiinnostavimmaksi jutuksi, jossa on hyödyllistä tietoa ja jutut ovat luotettavia. Ne on vastaajien mielestä tehty myös ammattitaidolla ja ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Myös lehden vakiopalstat luetaan ja niiden aiheet huomataan. Esimerkiksi Mira Leinosen kirjoittama ”Mirafoni”-palsta todetaan ammattitaidolla tehdyksi ja aihe houkuttaa myös lukemaan. Ilmoitusten osalta olemme jo esitelleet Veikko Nummela Oy:n ilmoitussarjan huomioarvoa. Informatiivinen, tuotteita tarkemmin esittelevä mainos on haluttua luettavaa ammattilehdessä. Sen osoitti tämä tutkimus, jossa kyseinen ilmoitus keräsi koko tutkimusjoukon korkeimpia huomioarvoja. Useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta halusi Pelastustiedossa julkaistujen ilmoitusten perusteella hakea lisää tietoa mainostajan omilta kotisivuilta. Teksti: Esa Aalto

Kilpilahden kaasuvuodossa varauduttiin pahimpaan s. 8

Palokunnat lujilla Helsingin suurpommituksissa s. 42

Tulimerellä ilakoi ennätysmäärä palokuntaväkeä s. 58

PT 2/2014 ILMESTYY 12. MAALISKUUTA TEEMASIVUILLA HÄLYTYSAJONEUVOT JA KALUSTO

ADAM-tutkimuksessa kysyttiin lukijoiden mielipidettä Pelastustiedon numerosta 1/2014.

9/2014

MIRAFONI Kirjoittaja Mira Leinonen työskentelee projektipäällikkönä ja toimii Anjalan VPK:ssa. Sähköposti: mirafoni112@gmail.com

Pelastusopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu ne yhteen soppii! Pelastusopiston taloudellisesta ahdingosta on uutisoitu pitkin kuluvaa vuotta. Pelastusopisto on herännyt ahdinkoon jo hieman aiemmin ja toiminut unilukkarina koko alan suuntaan. Seuraavien parin vuoden ajan opiston toiminta on vielä turvattua, mutta sen jälkeen Savonia-ammattikorkeakoulu karsii rahoitustaan merkittävästi ja lisäksi Pelastusopistoon kohdistuvat hallinnonalan yhteiset säästövelvoitteet. Tämä yhtälö ajaa palopäällystön opetuksen erittäin ahtaalle Kuopiossa, rahoitus on saatava kestävämmälle pohjalle ja koulutuksen jatkuvuus on varmistettava. Pattitilannetta ratkaisemaan sisäministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan, voisiko sisäasianhallinnon oppilaitosten kesken tehdä yhteistyötä niin, että palopäällystökurssin tutkinnon antajana toimisi Savonian sijasta Poliisiammattikorkeakoulu. Suppeimmillaan yhteistyötä tehtäisiin niin, että Poliisiammattikorkeakoulu olisi tutkinnon antajana, kuten Savonia-ammattikorkeakoulu nyt ja laajimmillaan yhteistyö tarkoittaisi yhteistä opetusta ja hallintoa kahdella sijaintipaikalla. Moni henkilö, minä mukaan lukien, on todennut uutisen kuultuaan: ”Viimeinkin!” Kentällä kuulee toisinaan erityisesti pelastuslaitosten johdon suunnalta kritiikkiä opiskelija-aineksesta, jota Pelastusopisto tuottaa – siis ettei kysyntä vastaa tarjontaa ja että Pelastusopisto ei tunne riittävästi kentän tarpeita. Yhteistyön jäntevöittäminen sisäasiainhallinnon oppilaitosten välillä onkin erinomainen mahdollisuus kehittää opetusta. Pelastusopiston puolustukseksi on toki sanottava, ettei se jatkossakaan varmasti tuota opiskelijoita täsmälleen jonkin tietyn pelastuslaitoksen palvelukseen; jos on 22 erilaista tapaa toimia ja omien toimintamallien valinnalle tärkein valintaperuste tuntuu olevan se, että se on ainakin erilainen kuin naapurilla. Vaikea siinä on minkään oppilaitoksen taipua tällaiseen kysyntään. Mitä hyötyjä Poliisiammattikorkeakoulun ja Pelastusopiston tiivistyvästä yhteistyöstä sitten voisi olla? Lähellä nollaa olevasta luvusta on helppo ponnistaa, sillä jos taaksepäin tarkastelee asiaa, on sanottava, että tähän mennessä Savonia ammattikorkeakoulun alaisuudessa tuotettu palopäällystöopetus ei ole näyttänyt tuottavan ainakaan ulospäin mitään merkittävää

9/2014

hyötyä pelastustoimelle. Savonia on ollut vain nimi oppilaiden todistuksissa ja opetussuunnitelmissa. Toki on ollut hyvä, että rahoitusta palopäällystökoulutukselle on saatu Savonialta. Nyt tuo ammattikorkeakoulun itsenäinen asema opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa on kuitenkin näyttänyt kääntöpuolensa; sisäministeriöllä ei ole valtaa ohjata rahoitusta ja koska rahoituksen laskusuunta on nyt niin dramaattinen, ollaan helposti siinä pisteessä, ettei Pelastusopisto voi taata riittävää osaamisen tasoa valmistuville, kun lähiopetuksesta karsitaan ja vastuuta siirretään entistä enemmän opiskelijoille. Synergiaedut löytynevät lähempää, oman hallinnonalan sisältä. Toivon, ettei tätä uutta mahdollista muutosta nähdä vain kustannuksien takia tehtynä ”pakkona”, vaan nyt olisi aidosti mahdollisuus uudistaa opetusta, pysyä ajan vaatimuksissa kiinni ja karsia kuluja esimerkiksi keskitetyn hallinnon avulla. Yhteisiä opetusaiheita puolestaan löytyy esimerkiksi lainsäädännön, johtamisen ja viestitekniikan osalta — yhteisistä toiminnallisista harjoituksista puhumattakaan. Opiskelijat ovat jo pitkään hinkuneet yhteisille opintojaksoille ja harjoituksiin, mutta toistaiseksi käytännön yhteistyö päällystöopetuksessa on ollut vähäistä ja molemmat oppilaitokset ovat olleet omissa poteroissaan — Pelastusopiston opiskelijat eivät ole edes päässeet haluistaan huolimatta osallistumaan Poliisiammattikorkeakoulun järjestämään opetukseen. Uskon, että yhteisen tekemisen paikkoja löytyy varmasti paljonkin, kun sisäasiainhallinnossa tiivistetään yhdessä tekemistä ja yhteisiä työkaluja muutenkin. Optimitilanteessa kumpikin oppilaitos voi paikata toistensa heikkouksia ja tuottaa entistä laadukkaampaa ja monipuolisempaa opetusta opiskelijoille. Niin sanottuja sivullisia uhreja tässä uudistuksessa tulevat varmasti olemaan opiskelijoiden opintososiaaliset edut, niistä kun Poliisiammattikorkeakoulussa on jo luovuttu. Synergiaetuja on varmasti löydettävissä myös kolmannen sisäasiainhallinnon oppilaitoksen, Raja- ja merivartiokoulun kanssa, jolloin kaikki kolme sisäasianhallinnon oppilaitosta sijaitsisivat saman katon alla. Joka tapauksessa kävi miten kävi, niin odotan työryhmän tulevan tulokseen: ”Pelastusopisto ja Poliisiammattikorkeakoulu ne yhteen soppii...!”

Lämpökuvauksella havaitaan sähköpaloriskit Lämpökameroiden halpeneminen, tietoisuuden kasvaminen ja muun muassa lämpökuvaajien sertifiointi lisäävät koko ajan laadukkaiden lämpökuvauspalveluiden tarjontaa. Niinpä lämpökuvausta voi suositella esimerkiksi palotarkastusten yhteydessä — etenkin jos sähköjärjestelmän kunto herättää epäilyksiä. Sähkön käyttö on suomalaisten yritysasiakkaiden selvästi merkittävin yksittäinen paloriski. Johtopäätöksen taustalla on yleisten tilastojen lisäksi Ifissä tehty suurvahinkoanalyysi, joka kattaa yli 280 vähintään 200000 euron palovahinkoa vuosilta 2005–2014. Paloista jopa 36 prosenttia on ollut seurausta sähkön käytöstä: joko sähkölaitteen tai -järjestelmän viasta tai niiden käyttöön liittyvästä huolimattomuudesta. Etenkin liike- ja teollisuusrakennuksissa merkittävä osa paloista on seurausta sähköjärjestelmään liittyvistä ongelmista. ”Sähköjärjestelmien huolto ja kunnossapito on yhä useammin ulkoistettu ja se on muuttunut aiempaa reaktiivisemmaksi. Vikoja korjataan sitä mukaa kun niitä ilmenee, mutta ennakoiva huolto laiminlyödään yhä useammassa yrityksessä”, kertoo sähköturvallisuuden asiantuntija Jussi Lehtonen Ifistä.

Lämpökuvaus paljasti puutteita sähkökeskuksissa If Vahinkovakuutusyhtiössä perustettiin sähköturvallisuuden tutkimista varten kaksivuotinen projekti. Vuoden 2013 alussa käyntiin lähtenyt If Turva-akatemia on kuvannut nyt noin 1450 kiinteistöä, mikä tarkoittaa lähes 11000 sähkökeskusta. ”Tilastot ovat pelottavaa luettavaa. Vain noin viisi kiinteistöä sadasta saa täysin puhtaat paperit. Toisin sanoen 95 kiinteistöstä löytyy jotain korjattavaa. Läheskään kaikki havainnot eivät aiheuta välitöntä palovaaraa, mutta viikoittain löytyy pitkälti päälle sataasteisia komponentteja ja kuukausittainkin tulee vastaan yli 200-asteisia keskuksen osia. Kun tavallisimpien johtimien eristeet alkavat vaurioitua 70 asteessa, on selvää, että 200 asteessa laite- ja palovahinkoriskit ovat selvästi kasvaneet”, Lehtonen huomauttaa. Yksi suurimpia haasteita sähköjärjestelmän ennakoivan kunnossapidon kannalta on puutteiden tunnistaminen. If Turva-akatemiaan koulutetut sähköinsinöörit tekevät noin puolet havainnoista silmämääräisesti ja toisen puolen kameran avulla. ”Lämpökamera ei yksinään ymmärrä mitään, mutta osaavissa käsissä se on erinomai-

Osaavissa käsissä lämpökamera on erinomainen apuväline havaita sähkökeskuksissa olevia ylikuumentumia.

nen apuväline keskuksissa olevien ylikuumentumien havaitsemiseen. Toisaalta silmin havaittaviin puutteisiin pitäisi kiinteistöissä puuttua aktiivisemmin. Jos komponenteissa, kaapeleissa tai laitteissa on havaittavissa lämpenemisen aiheuttamia vaurioita, kyse on aina akuutista viasta. Aiheuttaja pitää paikal-

listaa ja korjata välittömästi”, Jussi Lehtonen korostaa. Viime vuonna alkaneen lämpökuvaajien sertifioinnin ansiosta pätevien lämpökuvaajien löytäminen on yrityksille aiempaa helpompaa. Rekisteri lämpökuvausyrityksistä löytyy osoitteesta www.urakoitsija.fi.

9/2014

Espoon ja Kirkkonummen palokunnille pidettiin koulutustarkastus vuosittaisen lämpimän savusukellusharjoituksen yhteydessä syyskuussa. Paikkana oli Meriturvan palokoulutusyksikkö, joka sijaitsee Upinniemen varuskunnan alueella.

Koulutustarkastukset tärkeitä sopimuspalokunnille

Ammattilaisen palaute kehittää Pelastustoimen tehtävät vaativat sammutusja pelastustyöhön osallistuvilta hyvää osaamista ja jatkuvaa harjoittelua. Sopimuspalokunnat harjoittelevat viikkoharjoituksissa pelastustoiminnassa tarvittavia taitoja harjoitusohjelman mukaisesti. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen (2008, 50) mukaan tavoite on, että sopimuspalokuntien koulutus on suunniteltu ja toteutettu siten, että henkilöstöllä on riittävät tiedot ja taidot hoitaa tehtävänsä turvallisesti.

Sopimuspalokuntien peruskoulutus Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos huolehtii ja kustantaa harkinnan mukaan vapaaehtoisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmän mukaisten kurssien järjestämisestä molemmilla kotimaisilla kielillä, pelastuslain mukaisesti. Palokunta laatii sisäisen koulutuksen vuosisuunnitelman edellisen vuoden marraskuun loppuun mennessä. Vuosisuunnitelmassa määritellään myös tukitoiminnoille, hälytysosaston nuorille antama ja varautumiseen liittyvä koulutus.

Koulutustarkastuksen tarkoitus Pelastuslaitoksen tekemän koulutustarkastuksen tarkoitus on selvittää saavatko palokunnan jäsenet koulutusta, johon heillä on oikeus sekä edellytystensä mukaisesti mahdollisuus saavuttaa koulutussuunnitelman tavoitteet. Samalla pyritään myös selvittämään, miten koulutusta voidaan kehitää. Tarkastuksia tehdään säännöllisesti kaikissa sopimuspalokunnissa koko Länsi-Uuden-

9/2014

maan pelastuslaitoksen alueella. Tarkastuksessa selviää, onko toiminta koulutussuunnitelmien mukaista ja noudatetaanko siinä määräyksiä, kuten pelastussukellusohjetta. Tavoitteena on ennen kaikkea edistää sopimuspalokuntatoiminnan koulutuksen laatua.

Miten koulutustarkastus tehdään? Pelastuslaitoksen tarkastajat vierailevat pääsääntöisesti sopimuspalokunnan tiloissa. Ennen vierailua tarkastajat käyvät läpi palo-

kuntien toimittaman materiaalin ja tutustuvat näiden omiin selvityksiin toiminnan laadusta. Tarkastajat vierailevat oppitunneilla, haastattelevat ja järjestävät erilaisia ryhmäkeskusteluja. Näin he saavat käsityksen koulutuksen suunnittelusta ja toimivuudesta sekä sitä koskevista sopimuspalokuntalaisten mielipiteistä. Koulutustarkastuksessa käydään läpi palokuntasopimuksessa mainittujen tehtävien mukainen koulutustarve sekä asetetut ta-

OSA-ALUEET JA TAVOITTEET: Tavoite on, että palokuntalaiset tietävät paloja pelastustoimen paikallisjärjestelyt, palon sammuttamisen taktiset ja tekniset perusteet, sekä osaavat toimia sammutusmiehen tehtävissä alkuselvitysohjeen mukaisissa selvityksissä. Savusukellus – Palokuntalaiset tietävät savusukeltajan turvallisuutta vaarantavat tekijät, osaavat savusukellustekniset perustoiminnot, sekä pystyvät toimimaan savusukellusparin jäsenenä. Savusukelluksella tarkoitetaan paineilmahengityslaitteiden ja asianmukaisten suojavarusteiden avulla tehtävää sammutusja pelastustyötä, joka edellyttää tunkeutumista palavaan ja rajattuun sisätilaan, jossa on savua. Palavan rakennuksen katolla tapahtuva työskentely paineilmahengityslaitetta käyttäen rinnastetaan savusukellukseen. Ensiapu ja ensivaste – Palokuntalaisen tulee osata seuraavat asiat: hätätilapotilaan kohtaaminen ja tunnistaminen, peruselvytys ja tajuttoman potilaan ensiavun järjestäminen, sekä vammapotilaan ensiavun perusteet.

Palokuntalaisella tulee olla perusvalmiudet kohdata ja tunnistaa hätätilapotilas ja osata huolehtia hätätilapotilaan peruselintoiminnoista ensiavun keinoin pelastusyksikön tavanomaisella ensiapuvarustuksella. Palokuntalaisen tulee tuntea porrastetun ensivastejärjestelmän toimintaperiaatteet erilaisissa ensivastetilanteissa. Pelastustyö – Palokuntalaisen tulee tuntea ja hallita pelastustoimintaan ja tieliikennepelastamiseen liittyvät perusvalmiudet. Palokuntalainen osaa toimia yksikönjohtajan ohjeiden mukaisesti tavanomaisissa pelastustehtävissä. Vaaralliset aineet – Palokuntalaisen tulee tuntea vaarallisten aineiden luokittelu, vaarat ja suojautumisen perusteet. Hänen on osattava toimia pienissä vauriotilanteissa kokeneemman pelastussukeltajan parina. Pintapelastus – Palokuntalaisen tulee hallita veden pinnalta tai välittömästi pinnan alta ilman vesisukelluslaitetta tehtävä ihmisen, eläimen tai omaisuuden pelastaminen.

voitteet. Samalla arvioidaan edellisen kauden tai kausien koulutuksen tasoa sekä suunnitellaan tulevan jakson painopisteitä. Koulutustarkastuksessa tarkastellaan myös kouluttajien pätevyyttä sekä mahdollista tarvetta ulkopuoliselle kouluttajalle. Palokuntalaisten osaamisen tasoa selvitetään SPEKin julkaiseman ”Sivutoimisen ja vapaaehtoishenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmä” -koulutusohjeen avulla. Koulutustarkastuksessa seurataan sopimuspalokuntien henkilöstön suoriutumista pelastustoiminnan perustehtävistä harjoitustilanteessa ja arvioidaan osaamisen taso. Näin kartoitetaan koulutustarpeet. Koulutustarkastukset LUP:n alueella tekevät palopäällikön nimeämät koulutustarkastajat. Palokunta on ensisijaisesti vastuussa jäsentensä työturvallisuudesta. Pelastuslaitos ohjaa palokuntaa sille työturvallisuuslainsäädännön mukaan kuuluvien velvoitteiden täyttymisestä ja vastaa siitä, että palokunnan käyttöön luovuttama kalusto täyttää työturvallisuusvaatimukset. Pelastuslaitos on solminut työterveyshuoltopalveluja tuottavan tahon kanssa työterveyshuoltosopimuksen, joka kattaa palokunnan hälytysosaston savusukellusta tekevät jäsenet siltä osin kuin henkilöllä ei ole oikeutta työterveyshuoltolaissa (1383/2001) tarkoitettuun työterveyshuoltoon työsuhteen perusteella. Savusukellustoimintaan osallistuvan henkilöstön terveystarkastuksien osalta noudatetaan pelastuslaitoksen savusukellusohjetta.

minta alkuvaiheessa kaikilla sujui ongelmitta (viestiliikenne ja tiedustelu), mutta perusselvitysmalleissa havaittiin eroja, joten palautteessa ohjeistettiin huomioimaan LUP:n ohje selvitysmalleista viikkoharjoituksia varten.

Esimerkkinä koulutustarkastus Espoon Karapellossa 2013

Mietteitä tarkastusten jälkeen

Kutsuttuina koulutustarkastukseen oli yhteensä viisi sopimuspalokuntaa. Kaksi oli Espoosta, kaksi Kirkkonummelta ja yksi Sammatista. Koulutustarkastajina Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta toimivat palomestarit Mika Mäkelä ja Ari Mattila sekä paloesimies Jari Mäkelä. Koulutustarkastuksen tehtävä kaikilla oli lähtökohtaisesti sama: yhden yksikön tarkastus- ja varmistustehtävä, joka tarkentui kellaripaloksi. Kellarissa oli myös kaksi uhria. Koulutustarkastajat kuvasivat hätäkeskusta, päivystävää palomestaria sekä paikalle saapuvia virtuaaliyksiköitä. Tarkoitus oli havainnoida alkuvaiheessa viestiliikenteestä muun muassa sujuva puheryhmien ja kansioiden vaihto. Yleisesti pelastusryhmän toi-

Sammutusreitti vaikea valita Harjoituksen aikana ilmeni kaikkien ryhmien osalta puutteita valita oikea sammutusreitti palavaan kellariin. Suomen rakennusmääräyskokoelmassa (osa E1) on määrätty, miten sammutusreitit tulee rakentaa. Palokuntien tehtävänä on luonnollisesti käyttää niitä sekä henkilöturvallisuuden että savuvahinkojen minimoimiseksi. Myös viestintä savusukelluksen aikana aiheutti ongelmia kellarin rakenteiden takia. Muuten puheryhmien ja kansioiden vaihto onnistui kaikilta ja tilanneilmoitukset tulivat yksikönjohtajilta pelastustoiminnan johtajalle sekä sukellusvalvojalle. Savusukellustoiminta onnistui, kaikki saivat uhrit pelastettua ja ”palo (t)” sammutettiin. Tehtävän aikana savuparin toinen savusukeltaja merkattiin loukkaantuneeksi ja hengitysilma alkoi uhkaavasti käydä vähiin. Tästä sukeltajat raportoivat ryhmänjohtajalle, jonka piti ilmoittaa siitä sekä ratkaista tilanne. Käytännön ongelmia aiheuttivat savusukeltajan pelastaminen sekä lisäilman antaminen. Savusukellusvalvonta sujui kaikilta suhteellisen hyvin, lukuun ottamatta ajoittaisia kellarin katvealueiden aiheuttamia viestikatkoja. Sukellusvalvonnan ohje liitettiin palautteisiin mukaan käsiteltäväksi viikkoharjoituksissa. Koulutustarkastukseen voisi tulevaisuudessa sitouttaa enemmän osallistujia ja tämän mahdollistamiseksi koulutustarkastus tulisi ajoittaa viikonloppuun. Nyt arki-iltana järjestetyt tilaisuudet olivat osalle liian aikaisin ja osan kohdalla harjoitus venyi myöhäiseen iltaan. Mielestämme kannattaa järjestää jatkossakin koulutustarkastukset siten, että tarkastus tehdään liittyen käytännönläheisiin harjoitustehtäviin aidoissa olosuhteissa. Näin voidaan arvioida todellista ryhmän osaamista ja selviytymistä erilaisista pelastustehtävistä työturvallisuus tärkeänä mielessä. Tämän edellytyksenä on harjoitus, joka järjestetään muualla kuin palokunnan omissa tutuissa tiloissa. Teksti: Mika Mäkelä ja Ari Mattila Kuva: Mika Mäkelä, LUP

Hyviä koulutuksia ”Leppävaaran VPK:n koulutustarkastus pidettiin vuosittaisen lämpimän savusukellusharjoituksen yhteydessä syyskuussa 2014 Meriturvan palokoulutusyksikössä, joka sijaitsee Kirkkonummella Upinniemen varuskunnan alueella”, kertoo savusukellusvastaava Anssi Valli. ”Kahtena syyskuun päivänä järjestettiin Espoon ja Kirkkonummen palokunnille lämmin savusukellusharjoitus, johon osallistui 39 henkilöä eri vuoroissa. Harjoituspäivät koostuivat aamupäivän ja iltapäivän ryhmistä. Ryhmät olivat kooltaan 1–3 sammutusyksikköä. Jokaisen yksikön esimies johti oman ryhmänsä toimintaa.” Koulutustarkastajina olivat LUP:n palomestarit Mika Mäkelä ja Ari Mattila. Lisäksi harjoituksen järjestelyistä vastasivat Meriturvan koulutuskoordinaattori Tarja Juola, kouluttajat Erkki Hakala sekä Jaakko Kallio. ”Toimintaharjoitus käynnistyi ilmoituksella rakennuspalo keskisuuri. Ensimmäisenä kohteeseen saapuneen yksikön esimies otti tilanteen johtovastuun P31:n määräyksestä. Kohteessa oli sammutusja pelastustehtävä, jonka suoritusta koulutustarkastajat seurasivat”, Anssi Valli kertoo. Noin 1,5 tuntia kestäneen harjoituksen aikana tehtyjä ja koulutustarkastajien seuraamia tehtäviä olivat muun muassa Virve-radion käyttö, savusukellus, savusukellusvalvonta, liikkuminen savuisessa tilassa, sammutusja pelastustehtävät, savutuuletus, kaluston käsittely (nostot ja tikasselvitykset), selvitysohjeen mukaiset selvitykset, tilannepaikkajohtaminen, huoltopisteen perustaminen sekä EVY-valmius. Koulutustarkastajat antoivat kaikille osallistujille yhteisen palautteen ja tilaisuudesta muodostui osallistujien ja tarkastajien välinen kehityskeskustelu toiminnan tiimoilta. ”Koulutustarkastuksen antina voitiin todeta kehityskohteet yhteistyössä tilannepaikalla usean yksikön toiminnassa. Yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa tehty harjoitus antaa sopimuspalokunnille tärkeän kuvan omasta ja yksikön toimintakyvystä yhteistyön osalta ”simuloidussa keikkatilanteessa” sekä antaa palokunnille viikkoharjoituksiin koulutuskalenteriin ne painopistealueet, joita tulisi kerrata ja kehittää”, Valli kertoo. Hänen mukaansa pelastuslaitoksen ammattilaisten palaute sekä keskustelu ovat erittäin tärkeitä sopimuspalokunnille. Niiden avulla toimintaa voidaan kehittää molemmin puolin. ”Koulutustarkastus ja vastaavanlainen toimintaharjoitus, jossa pelastuslaitos on mukana, tulisi saada sopimuspalokuntiin säännölliseksi harjoitusmuodoksi. Pelastusliitto kuuntelee jäsenpalokuntia vuosittain näiden tarpeista ja järjestää täydennyskoulutuksia. Koulutusta on saatavissa myös pitkään palokunnissa toimineille ja motivoituneille, joten koulutusmahdollisuudet ovat monipuoliset.” ” Puolivuosittain laadittu viikkoharjoitussuunnitelma sekä koulutusjärjestelmä antavat hyvät mahdollisuudet ylläpitää taitoja. Jäsenistö voi ehdottaa koulutusvastaavalle sopivia aiheita. Palokunnallamme on myös hyvät harjoitusmahdollisuudet ja täydennyskoulutukset. Osaamisen lisäksi on huolehdittava omasta kunnosta, Anssi Valli muistuttaa.” ”Palokunnassamme harjoittelu vastaa oikeita työtehtäviä, kun harjoittelu sisältää perustaitojen kertaamisen viikkoharjoituksissa lisäksi toimintaharjoitukset, joissa testataan ja kerrataan asioita erilaisissa toimintaympäristöissä. Viikkoharjoituksia kertyy vuosittain 47–50. Myös poliisi ja pelastuslaitos kouluttavat muutaman kerran vuodessa. Aktiivinen koulutusvastaavamme Tatu muistuttelee myös pelastusliiton järjestämistä perus-ja täydennyskoulutuksista. Leppävaaran VPK:n harjoitusohjelma sisältää myös viikonloppuisin erikoiskoulutuksia, joissa usein kouluttajana on pelastusalan ammattilainen. Aiheita ovat esimerkiksi tieliikennepelastaminen ja köysikoulutus. Viikkoharjoitusten olosuhteet pyritään järjestämään vaihtelevasti aina palokunnan omista tiloista purettaviin rakennuksiin ja teollisuuskiinteistöihin. ”Monipuolisen kaupunkipalokuntamme tehtäviä ovat rakennuspalot, vahingontorjunta, eläintehtävät, vaarallisten aineiden onnettomuudet sekä jälkivartioinnit. Vuosittain tulee hälytys noin 50–60 keikalle, Anssi Valli kertoo.

9/2014 59

ULKOMAILTA

Käännökset Risto Lautkaski

Onnettomuus biokaasulaitoksella Saksassa on noin 7 500 biokaasulaitosta. Vuonna 2012 niissä sattui 30 vakavaa onnettomuutta. Vakavat onnettomuudet ovat yleensä tulipaloja tai päästöjä. Tähän mennessä seurauksiltaan pahin onnettomuus sattui vuonna 2005 Rhadereistedtissa. Autonkuljettaja tyhjensi esikäsitellyistä sian suolista ja ohutsuolen limasta koostuvan kuormansa jätteen keräilykuoppaan. Kuopassa oli jo muuta biojätettä, joka reagoi liman kanssa muodostaen rikkivetyä. Rikkivetyä pääsi kuopan luukun raosta leviämään laitokselle. Kolme laitoksen työntekijää sekä autonkuljettaja kuolivat. Toinen autonkuljettaja sai vakavan myrkytyksen. Lisäksi kymmenen palomiestä ja sairaankuljettajaa sai vammoja hengityselimiinsä.

Biokaasulaitoksissa palokunnat saattavat kohdata seuraavia vaaratekijöitä: putoaminen, myrkyllisiä kaasuja, kemikaaleja, leviäminen, sähkölaitteita, räjähdys, romahdus, biologisia aineita, sairastuminen. ”Jos biologisia aineita tai kemikaaleja leviää biokaasulaitoksesta, toimitaan kuten kemikaalionnettomuudessa”, kertoo Northeimin ympäristönsuojelupalokunnan valmiusjohtaja Peter Sawastianov. ”Jo kohteeseen saavuttaessa on otettava huomioon myrkyllisten kaasujen sekä räjähdyksen riskit.” Bioreaktorissa muodostuu erityisesti metaania ja hiilidioksidia sekä pieniä määriä muun muassa rikkivetyä. Pienet rikkivedyn pitoisuudet havaitaan mädän munan hajusta. Hajuaisti ei kuitenkaan varoita suuremmista pitoisuuksista. ”Kun rikkivedyn pitoisuus ylittää 500 ppm, jo muutama hengenveto johtaa tajuttomuuteen. Noin 5000 ppm:n pitoisuudessa kuolema seuraa muutaman hengenvedon jälkeen”, kertoo Markus Rieger Colditzin palokunnasta. Myrkytys- ja syttymisvaaran takia biokaasulaitosta on lähestyttävä tuulen yläpuolelta

9/2014

käsin. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sivutuulen suunnasta. Laitos eristetään 50 metrin säteellä ja vaara-alueen säteenä tulee olla vähintään sata metriä. Tiedustelijoiden on käytettävä paineilmahengityslaitetta. Kaasujen pitoisuuksien mittauksesta on hyötyä. On kuitenkin huomattava, että palokunnan syttymisvaaramittarit eivät anna oikeita tuloksia laimenemattomalle biokaasulle, jollaista on esimerkiksi bioreaktorissa ja putkistossa. Katalyyttiseen hapetukseen perustuva anturi toimii vain, kun seoksen happipitoisuus on suurempi kuin 12 prosenttia. Vuotanut biokaasu voidaan siis havaita mittaamalla vasta, kun se on laimentunut sekoittumalla ilmaan ja aiheuttaa räjähdysvaaran. ”Laitoksessamme on nykyään kiinteitä kaasunilmaisimia, jotka hälyttävät, kun pitoisuus ylittää asetusarvon. Vuonna 2005 niitä ei vielä ollut”, Rhadereistedtin biokaasulaitoksen varajohtaja Norberth Schlobohm kertoo. Jos pelastajat joutuvat kosketukseen mädätettävän materiaalin kanssa, siinä olevat taudinaiheuttajat aiheuttavat heille terveysvaaran. Tällöin on käytettävä kemikaalisuojapukua ja perustettava puhdistuspaikka. Myös onnettomuuden uhrit on puhdistettava siellä. Biokaasulaitoksessa on erilaisia mekaanisia ja sähkölaitteita, jotka saattavat käynnistyä automaattisesti. ”Aivan ensiksi kaikki laitteet on pysäytettävä Hätä-seis -kytkimellä. Biokaasupalot bioreaktorissa tai putkistossa sammutetaan vasta, kun kaasun tulo on estetty umpilaipalla." Tulipalossa palokunnan on jäähdytettävä bioreaktoria, koska muuten se saattaa räjähtää. "Palavaa biokaasuvuotoa ei yleensä pidä sammuttaa. Kun kaasun tulo on estetty, jäljellä olevan kaasun annetaan palaa hallitusti."

Jos biokaasua käytetään polttoaineena sähköntuotannossa, suojaetäisyys korkeajännitelaitteisiin on kolme metriä. Kun laitoksen toiminta on pysäytetty Hätä-Seis -kytkimellä ja biokaasun virtaus estetty umpilaipalla, palo sammutetaan vaahdolla, jauheella tai hiili dioksidilla. Jos palo on sähkötiloissa, se sammutetaan hiilidioksidilla. Palokunnan tulee riittävän hyvin perehtyä laitosten sammutussuunnitelmiin ja laatia yleiset toimintaohjeet biokaasulaitoksille. Toimintaohjeet on otettava mukaan koulutukseen ja sijoitettava joko ensilähdön sammutusautoon tai johtoautoon. Tutustumiskäynnillä tulisi saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin: • Kehen palokunta voi ottaa yhteyttä, kun laitos on miehittämätön? • Missä sijaitsevat Hätä-Seis-kytkimet ja sulkulaipat? • Mihin biokaasu johdetaan, kun HätäSeis-kytkintä on painettu? • Mihin laitoksen kaasunilmaisimet on sijoitettu ja miten ne hälyttävät? • Miten sammutusvesihuolto on järjestetty? • Mihin käytetty sammutusvesi voidaan kerätä? Palokunta voi ehkä ehdottaa parannuksia sammutussuunnitelmaan. Laitoksella tulee järjestää säännöllisesti pelastusharjoituksia. "Palokunnan on tunnettava biokaasulaitosten riskit. Jos osoittautuu, että riskit ovat odotettua vähäisempiä, suojausta kevennetään ja varotoimia vähennetään", Rieger neuvoo. Teksti: Malte Degener ja Michael Rüffer Feuerwehr-Magazin 10/2013 Kirjallisuutta: Rikkivedyn OVA-ohje, Tokeva-ohje T6c

Huonovointinen nosturinkuljettaja Goes (Hollanti). Vuonna 2002 palokunta sai hälytyksen rakennustyömaalle, jonka nosturinkuljettaja oli tullut huonovointiseksi. ”Ensihoitaja kiipesi 65 metrin korkeudella olevaan ohjaamoon. Hän arveli, että miehellä oli sydäninfarkti. Myös yksi palomiehistä kiipesi sinne. Mutta miten mies saadaan tuotua alas?” Piet Pieterse muistelee. ”Tikasautolla olisi päästy vain 30 metrin korkeudelle ja rakenteilla oleva talo oli matalampi. Potilas oli kuitenkin laskettava makuuasennossa. Nosturin puomilla oli vinssi materiaalin nostamista varten. Nostimme sillä pelastuspaarit ylös.”

Vinssillä saattoi nostaa vain 150 kilon kuorman. Miehen ja paarien kokonaispaino oli lähellä tätä. Sairaankuljettajat sitoivat miehen paareille. Paarien kumpaankin päähän sidottiin köydet, joista maassa olevat palomiehet pitivät kiinni. Mies laskettiin rakennuksen katolle, jossa palomiehet siirsivät paarit tikasauton koriin. Noin kolmen tunnin kuluttua mies saatiin maanpinnalle. Myöhemmin selvisi, että mies oli terve ja huonovointisuus johtui hyperventilaatiosta. Brand en Brandweer 7–8/2013

Pelastajat ja magneettikuvauslaitteet Koska on mahdollista, että sairaalapaloa sammuttavat palomiehet joutuvat menemään tiloihin, joissa on magneettikuvauslaitteita, heidän on tunnettava niihin liittyvät riskit. Vuonna 2001 saksalaisen Freiburg im Breisgaun palokunta hälytettiin sammuttamaan sairaalan kellaripaloa. Kellarikerroksessa olleet potilaat ja henkilöstö olivat poistuneet ja sähkölaitteista oli katkaistu virta. Palokunta totesi, että sakea savu täytti huoneet, joissa oli magneettikuvauslaite ja sen ohjausyksikkö. Savusukeltajat havaitsivat, että runsas savu oli peräisin tavallisesta alakeskuksesta, jonka muoviosat kärysivät. Palokunta aloitti tilojen savutuuletuksen. Yllättäen ”vastustamaton voima” kiskaisi savusukeltajan sisälle magneettikuvauslaitteeseen. Hän menetti tajuntansa eivätkä toiset saaneet häntä ulos sisähalkaisijaltaan 60 senttimetrin laitteesta. Magneettikenttä veti miehen paineilmahengityslaitetta puoleensa vastustamattomalla voimalla. Pelastajien oli odotettava magneettikentän heikkenemistä,

jotta hyvin epämukavassa asennossa oleva mies voitiin vetää ulos. Lääkärit totesivat hänen saaneen aivotärähdyksen sekä vammoja selkärankaan, kylkiin ja raajoihin. Keinotekoisesti tuotettu magneettikenttä, jonka voimakkuus on 1,5 Teslaa, pystyy nostamaan maasta 4000 kiloa painavan teräslevyn. Koska magneettikuvauslaitteiden magneettikenttä on kaksin–kolminkertainen, se kiihdyttää minkä tahansa metalliesineen hetkessä jopa nopeuteen 80 km/t. USA:ssa ilmiölle käytetään nimeä ferromagnetic missile effect. Freiburg im Breisgaun onnettomuus osoittaa, että pelkkä virran katkaisu ei poista magneettikuvauslaitteiden riskejä. Voimakas magneettikenttä tuotetaan suprajohtavilla magneeteilla, jotka toimivat nestemäisen heliumin lämpötilassa –269 °C. Kun jäähdytys poistetaan, magneettikenttä häviää. Tätä varten laitteet on varustettu kytkimellä, joka tyhjentää ne heliumista. Tämän jälkeen magneettikenttä häviää noin kolmessa minuutissa. On huomattava, että tyhjennyskytkimen

käytön mekaaniset ja/tai lämpövaikutukset saattavat vahingoittaa magneettikuvauslaitetta ja muita laitteita sen lähellä. Huonetilaan vapautunut kylmä helium saattaa aiheuttaa ihmiselle paleltumia ja tukehtumisen sekä laitteille murtumia. Loiren pelastuslaitos on laatinut ohjeet palokunnalle toiminnasta tiloissa, joissa on magneettikuvauslaitteita: • Noudata sairaalan henkilökunnan ohjeita. • Jätä kaikki tarpeettomat metalliesineet, kuten radiot, työkalut ja sammuttimet, tilan ulkopuolelle. • Käytä aina hengityksensuojainta. • Tuuleta magneettikuvauslaitteiden tilat. • Pysyttele turvaetäisyyden päässä magneettikuvauslaitteista. • Käytä tyhjennyskytkintä vain tulipalossa tai jos joku on hengenvaarassa. Teksti: J.-F. Schmauch Sapeurs-Pompiers de France 9/2013

Lähipalomies verkossa

Kuivajää tukehdutti

Rotterdam (Hollanti). 1960-luvulla rakennetussa IJsselmonden lähiössä asuu paljon vanhuksia. Siksi pelastuslaitos nimitti palomies Luuk van den Bulkin kaupunginosan lähipalomieheksi edistämään paloturvallisuutta. Hän on Hollannin ensimmäinen lähipalomies. Projekti kestää vuoden. Ensimmäisen kuukauden aikana lähipalomies tutustuu kaupunginosaan ja sen asukkaisiin. ”Tehtäväni on kaventaa asukkaiden ja pelastuslaitoksen välistä kuilua ja madaltaa asukkaiden kynnystä ottaa yhteyttä.”

Lähipalomies jakaa tietoa paloturvallisuudesta muun muassa kouluissa ja hoitolaitoksissa. Lähipalomies toimii myös sosiaalisessa mediassa, nimittäin Twitterissä. ”Jos projekti onnistuu, harkitsemme sen laajentamista koko alueelle. Schiedamin kaupunginosaan valmistui uusi paloasema, jonka yhteydessä on tiedotuspiste. Tämä voisi olla myös lähipalomiehen toimipaikkana. Asukkaita voitaisiin kutsua käymään siellä silloin, kun hän on paikalla”, kertoo palopäällikkö Annemarie van Daalen.

Wiesbaden (Saksa). Hätäkeskukseen ilmoitettiin savuavasta henkilöautosta, jossa oli eloton mies. Paineilmalaitteilla suojautuneet palomiehet totesivat, että savu tuli auton tavaratilasta, jossa oli kuusi laatikkoa kuivajäätä (kiinteää hiilidioksidia). Mies oli kuljettamassa kuivajäälaatikoita ravintolaansa. Matkan aikana höyrystynyt hiilidioksidi alensi ilman happipitoisuutta autossa, mikä aiheutti miehen tajuttomuuden ja kuoleman. Sumua muodostui, koska ilma jäähtyi alle kastepisteen.

Brand en Brandweer 10/2013

Feuerwehr-Magazin 9/2013

13 000 lähtöä vuodessa korvauksetta Kentland (USA). Marylandin osavaltiossa toimivalla Kentlandin palokunnalla on kaksi paloasemaa. Kymmenen kuntalaista perusti palokunnan vuonna 1951. Vuonna 1995 kunta piti pientä vakinaista palokuntaa liian kalliina ja aikoi lakkauttaa sen. Tämän jälkeen kunta liitettäisiin naapuripalokunnan alueeseen. Palokuntalaiset eivät suostuneet tähän ja ovat siitä lähtien pitäneet paloasemia yllä saamatta siitä senttiäkään korvausta. Tosin hyväntekeväisyysjärjestöt tukevat palokunnan toimintaa. Palokunta on niiltä saanut varoja kalustohankintoihin, vuokriin ja aterioihin. Paloasemalla toimivista runsaasta 50 mie-

hestä 15 asuu siellä. Heiden ei tarvitse maksaa vuokraa, puhelinkuluja tms. Muut ovat toisten palokuntien palomiehiä ja tulevat tarvittaessa työvuoroon. ”Miehistöllä on keskimäärin 12 vuoden kokemus alalta ja monet heistä pystyvät kouluttamaan. Meillä on aina ollut riittävä vahvuus”, palopäällikkö Tony Kelleher kertoo. Kun vuoro vaihtuu aamulla kello 8, paloasemalla on yli 20 miestä. Monet heistä ovat jo tehneet työvuoron naapurikunnan paloasemalla ja menevät lepohuoneeseen. Muut aloittavat kaluston ja ajoneuvojen huoltotyöt. Palokuntalaiset vastaavat myös siivouksesta.

Työvuoron aikana järjestetään kolme–neljä harjoitusta. Kaksi vuotta sitten he remontoivat koko paloaseman. Remonttitarvikkeet hankittiin vapaaehtoistyöllä ja t-paitojen sekä muiden asusteiden myynnillä. Viime vuonna Kentlandin palokunnalle tuli 7200 hälytystä ja paloasemilla oli yhteensä 13000 lähtöä. Paloasemalla asuva ja korvauksetta toimiva palokunta on mahdollinen tuskin muualla kuin USA:ssa. Teksti: Jörgen Lie Andersen Brannmannen 4/2013

9/2014

Pimeäkilpailu

– Pohjois-Satakunnan palokuntien perinnekisa

Mitä olisi syksyn loppupuoli Pohjois-Satakunnassa, elleivät palokunnat koekäyttäisi pumppujaan Pohjois-Satakunnan päällystökerhon järjestämää pimeäkilpailua varten? Tällä kertaa mystisen, ennalta tietämättömän, pimeässä kilpailtavan radan kimppuun Karviassa lähti kuusi palokuntaa: Isojoki, Honkajoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano ja Pomarkku. Pohjois-Satakunnan palopäällystökerhon järjestämä pimeäkilpailu kiertää alueen palokuntien kesken niin, että edellisen kilpailun voittajajoukkueelle tulee seuraavan vuoden kilpailun vetovastuu, eikä kisan järjestäjäjoukkue voi omalla joukkueellaan osallistua kilpailuun. Tehtävien määrää tai tyyppiä ei ole mitenkään rajattu. Tehtävät ovat monesti erilaisia täyttötehtäviä tai erilaisten esineiden kaatamisia. Kisat käydään viisihenkisin joukkuein, ja kilpailukalusto koostuu viidestä paloletkusta,

TULOKSET Isojoki Kankaanpää 1 Jämijärvi Parkano Honkajoki Kankaanpää 2 Pomarkku 2 Pomarkku 1 Paras yksikönjohtaja

8.03 8.33 8.59 9.23 12.13 15.28 16.40 kalustorikko Tero Suojanen Honkajoen VPK

9/2014

jakoliittimestä, kolmesta suihkuputkesta sekä moottoriruiskusta kalustoineen. Kaikki kilpailutehtävät suoritetaan suihkuputkien antamalla vedellä eikä tehtävärasteihin saa koskea, jollei toisin ilmoiteta. Vesipaikalla ja tehtävärasteilla on yleensä eriväriset valot, jotka toimivat opasteina ja sammuvat, kun tehtävä on valmis. Yksikönjohtaja saa osallistua kilpailuun vain joukkueelle käskyjä antamalla. Kilpailussa palkitaan myös paras yksikönjohtaja, joka ei välttämättä ole voittajajoukkueesta. Kilpailuun eniten aikaa käyttäneelle joukkueelle luovutetaan myrskylyhty. Kilpailuradan suunnittelivat tänä vuonna Rami Saarivirta ja Martti Välimäki Karvian VPK:sta. Kilpailutehtävinä olivat tällä kertaa seinän takana olevien keilojen kaato seinässä olevan aukon läpi, ison muovisäiliön täyttö ja pallon saaminen pois tynnyristä. Tämän vuoden radalla yksikönjohtajalla oli suuri rooli, kun kahdessa eri tehtävässä oli vaihtoehtoisia ratkaisumahdollisuuksia. Kankaanpään VPK:sta ja Pomarkun VPK:sta kilpailuun osallistui kaksi joukkuetta. Kankaanpään ykkösjoukkueessa oli kisassa useasti mukana olleita, kun taas kakkosjoukkueessa kisasi kolme ensikertalaista. Kakkosjoukkueen yksikönjohtajana toimi ensimmäistä kisaansa Jani Vepsä. Kaakkois-Suomessa palokuntauransa aloittanut ja opiskelujen myötä Kankaanpäähän muuttanut Vepsä kertoo, että varsinaisesti joukkue ei harjoitellut kisoihin, mutta sai hyvää vinkkiä kisoissa useasti olleilta. Jäsenten tehtävätkin oli sovittu etukäteen siltä osin kuin rataa tietämättä pystyy sopimaan. Vepsän mielestä tehtävät olivat teknisesti helppoja. Ainoa isompi on-

gelma hänen kipparoimallaan joukkueella oli, että pumppu reistaili aluksi eikä siihen heti saatu paineita.

Pimeäkilpailun idea Vammalasta Pimeäkilpailua on järjestetty vuodesta 1986 lähtien Pohjois-Satakunnan palopäällystökerhon järjestämänä. Idea pimeäkilpailuun lähti Hämeenkyrön silloisen palopäällikön Kalevi Lehtisen aloitteesta, joka on tuonut sen Vammalan alueelta. Pimeäkilpailuperinnettä on edelleen pidetty yllä myös sillä alueella. Kuitenkaan tänä vuonna ei alueella saatu kilpailua pystyyn, joten Tyrvään VPK:sta käytiin seuraamassa kisan kulkua Karviassa.

Palopäällystökerholla juhlavuosi Pimeäkilpailun järjestäjä Pohjois-Satakunnan palopäällystökerho juhlisti 60-vuotista taivaltaan noin kuukausi ennen lokakuun lopun pimeäkisaa. Kerhon noin 40 jäsentä koostuvat pelastuslaitosten viranhaltijoista ja vapaaehtoisten palokuntien päällystöstä.

Jani Vepsälle pimeäkilpailu oli ensimmäinen varsinainen hälytysosaston palokuntakilpailu.

Yhtenä tehtävänä oli muovisäiliön täyttö. Tehtävässä jekkuna oli etteivät kaikki täyttöreiät täyttäneet säiliötä.

Uutuus

Yksikönjohtajat kävivät lukemassa tehtävänkuvauksia lyhdyn valossa. Jämijärven yksikönjohtaja Petri Ylikoski lukemassa tehtävää.

Ensiauttajan taskuopas

Ennen kilpailua joukkueet kokoontuvat tehtäväneliölle. Pomarkun kakkosjoukkue yksikönjohtajansa Suvi Ratisen johdolla valmistautuvat radalle menoon. Kilpailuradan suunnitteluun kuulunut Rami Saarivirta oikealla.

Opas on ensiauttajina toimiville suunnattu opaskirja, joka vastaa nykyistä ensiauttajakoulutusta sekä ajankohtaisia hoitosuosituksia.

Kilpailun voittajaksi selviytyi Isojoen palomiehet joukkueellaan Ari Asukas, Raine Lahtinen, Henri Santahuhta, Janne Pitkäranta ja Marko Syväjärvi, joka toimi joukkueen yksikönjohtajana.

Kerhon toimialue muodostuu vanhojen lääninrajojen mukaan sisältäen Pohjois-Satakunnan kuntien lisäksi Pirkanmaan kuntia Hämeenkyröstä Kihniöön. Pimeäkilpailun lisäksi kerho järjestää alueen palokunnille kilpailuja lentopallossa, sählyssä ja pilkkimisessä. Aluepelastuslaitosten aloittaessa toimintaansa kävi palopäällystökerho pitämässä Pohjois-Satakunnassa alueen palokunnille muutamia liikenneonnettomuusharjoituksia, joissa jokaisessa oli mukana useampia palokuntia. Lisäksi on järjestetty esimerkiksi maastoliikenneonnettomuusharjoitus Jämijärvellä ja turvekentän palon harjoitus Parkanossa. Kerhon varsinaiseen alueeseen ei kuulu Etelä-Pohjanmaan palokuntia, kuitenkin Isojoelta on osallistunut joukkue pimeäkilpailuun jo noin kymmenen vuoden ajan. Lisäksi Teuvalta oli joukkue edellisissä kisoissa Kankaanpäässä. Palopäällystökerhon suunnitelmissa on jatkaa alueella useamman palokunnan yhteisien harjoitusten suunnittelua ja toteutusta. Palopäällystökerhon puheenjohtajana toimii Jori Louhisuo Karviasta. Palopäällystökerho on tyytyväinen, että kilpailuihin saadaan useampia joukkueita. ”Se antaa intoa jatkaa toimintaa tulevaisuudessa. Vuosien saatossa pimeäkilpailu ja muu kilpailutoiminta ovat saattaneet yhteen alueen palokuntahenkeä”, täsmentää Jori Louhisuo. Teksti ja kuvat: Arto Papunen

Envivaste on osa hätätilapotilaan auttamisketjua. Ensivastetoiminnalla voidaan vaikuttaa äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan selviytymiseen lyhentämällä potilaan tavoittamisviivettä etenkin harvaan asutulla seudulla. Koulutetut ensiauttajat kykeneät tutkimaan potilaan peruselintoiminnot sekä aloittamaan potilaan hoidon ennen ensihoitoyksiköiden saapumista. Opas soveltuu käytettäväksi operatiivisessa toiminnassa ensivastetehtävillä sekä ensiauttjakoulutuksessa opittujen asioiden omatoimiseen kertaamiseen. Meripelastusseura, Suomen Punainen Risti ja SPEK, 2014, 136 sivua

Hinta • 32 € (sis. alv) Tilaa myös Ensivastetoiminnan perusteet -opas, hinta 10,91 € (sis. alv)

Tilaa:

verkkokauppa.spek.fi Puh. 09 4761 1300 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK • www.spek.fi

9/2014 Ensiauttajan taskuopas.indd 1

63 6.11.2014 8:19:51

NIMITYKSIÄ Marek Hintze Hedengrenin toimitusjohtajaksi KTM Marek Hintze on nimitetty Oy Hedengren Ab:n toimitusjohtajaksi 26.3.2015 alkaen nykyisen toimitusjohtajan Jörg Robertzin siirtyessä eläkkeelle. Hintze on toiminut aiemmin muun muassa TeliaSonera Finland Oyj:n johdossa sekä Sonera Piste Oy:n, Bilia Oy Ab:n sekä Volvo Henkilöautorahoitus Suomi

Tampereen messuilla 8000 kävijää Kansainväliset EuroSafety-, Työhyvinvointi- ja Nordic Welding Expo -messut järjestettiin Tampereella 5.–7.11.2014. Messuihin tutustui yhteensä 8007 alan ammattilaista. Turvallisuus- ja Tampereen Messut Oy jatkaa yhteistyötä Suomen Hitsausteknillisen Yhdistyksen ja Suomen Työsuojelualan Yritysten Liiton kanssa myös vuoden 2016 messujen osalta. Turvallisuus-messut järjestettiin syyskuun alussa Jyväskylässä ja niihin tutustui kolmen päivän aikana yli 10000 messukävijää.

HELSINGIN VPK 150 VUOTTA -HISTORIATEOS

Teoksen on kirjoittanut Juhani Katajamäki ja kääntänyt ruotsiksi Silvio Hjelt. Teoksen hinta on 35 €+ toimituskulut 12 €. Teos on tilattavissa Helsingin VPK:lta sähköpostitse: toimisto@helsinginvpk.net Tilauksessa tulee ilmoittaa haluaako suomenkielisen tai ruotsinkielisen teoksen. Toimitamme teoksen postiennakolla. – www.helsinginvpk.net –

9/2014

Oy:n toimitusjohtajana. Hedengren tekee samalla hallintouudistuksen. Berndt Johansson luopuu konsernijohtajan tehtävistään, mutta jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Konsernin operatiivinen johto keskittyy Oy Hedengren Ab:n toimitusjohtajalle Marek Hintzelle.

Tulisijoille ja hormeille uusi tarkastusmalli Kokeneen nuohoojan tekemä kuntotarkastus selvittää tulisijan ja hormin turvallisuuden käytön aikana. Uusi tarkastusmenettely tuottaa myös tarkkoja mittaustuloksia viranomaiskäyttöön sekä tulisijojen käytön turvallisuuden parantamiseen. Nuohousalan Keskusliitto on usean vuoden kestäneessä projektissaan kehittänyt mallia tulisijojen ja hormien kuntotarkastuksia varten. Tarkastusohjelma on valmistunut kuluvan vuoden aikana ja myös ensimmäiset 27 nuohoojaa on sen käyttämiseen koulutettu. Riskien tunnistaminen, riskitekijöiden tutkiminen ja uusien riskien synnyn ennaltaehkäiseminen ovat tärkeässä asemassa paloturvallisuuden parantamisessa. Nuohoojat ovat toki tarkistaneet tulisijojen ja hormien paloturvallisuuden nuohouskäynnillä aikaisemminkin – joskin silmämääräisesti. Alalla on kaivattu ohjeistettua tarkastusmenettelyä sekä keinoja tarkastuksissa kerättävien tietojen tallentamiseen ja hyödyntämiseen. Sellaisen uusi tulisija- ja hormitarkastusmalli ohjelmineen antaa. ”Malli ohjeistaa tarkastukset yhtenäisiksi joka puolella maata. Ohjelmaan tallennetaan kaikki toimenpiteet ja tarkastusten tulokset. Näin sen avulla saadaan kerättyä valtakunnallinen tietopankki, jota voidaan hyödyntää selvityksiin, tutkimuksiin ja yhteenvetoihin sekä määräysten valmisteluun niin

sisäministeriössä kuin ympäristöministeriössäkin”, kertoo Nuohousalan Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Tapio Lehtimäki. Lehtimäki painottaa, että tulisijojen ja hormien kuntotarkastukset tulevat vähentämään tulipalojen riskiä. ”Jokainen tulipalo ja palokuolema on liikaa ja myös aineellisia vahinkoja voidaan tulisijojen käytön turvallisuutta kehittämällä vähentää.” Uuteen tulisijojen ja hormien kuntotarkastusmalliin sisältyy toimintatesti, jossa tulisijan ja savuhormin toimintaa tarkastellaan ja mitataan normaalin lämmityksen aikana. Ennen lämmitystä selvitetään savuhormin tiiveys ja tarkastuksen aikana mitataan mm. savukaasun lämpötila, tulisijan päästöt, hormin vedon määrä ja pintalämpötiloja. Kaikki havainnot todennetaan mittalaitteiden antamilla tuloksilla. Näin päästään mm. tutkimaan metallisten savuhormien eristeiden kuntoa, mikä pelkästään päältä päin katsomalla on usein jopa mahdotonta. Tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan myös tikkaiden ja kattoturvalaitteiden kunto. Tulisijojen ja savuhormien tarkastusten avulla paloturvallisuutta voidaan parantaa niin vanhoissa kuin uusissakin kiinteistöissä. Vanhojen kiinteistöjen kohdalla on mahdollista löytää piileviä riskejä.

Koulutustarjontaamme alkuvuonna 2015 Ammatillinen täydennyskoulutus

Nro 20032 20361 20660 20366 20099 20290

Kurssi Aika Hengityssuojainten huoltajakurssi (Dräger) 20.-22.1.2015 Hälytysajoneuvon kuljettajakurssi 3.-5.2.2015 Eh-palvelun hälytysajoneuvon kuljettaminen -kouluttajakurssi 20.-23.1.2015 Simulaatio-ohjaajakurssi - Tavoitteista toteutukseen 10.-12.3.2015 Maatilojen palotarkastus 24.-26.2.2015 Väestönsuojan tarkastajan kurssi (viranomaisille maksuton) 27.-29.1.2015

Hinta € 315 435 780 680 445 445

Haku päättyy 12.12.2014 9.1.2015 5.1.2015 24.2.2015 30.1.2015 7.1.2015

1030

12.12.2014

1860

12.1.12015

Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön täydennyskoulutus 20043 Sopimuspalokunnan päällikkökurssi, 30.1.-1.2. / 21.-22.2. / 23.-27.3.2015 (1. ja 2. jaksot pidetään Raisiossa ja 3. jakso Kuopiossa) 20039 Sivutoimisen teollisuuspalopäällikön peruskurssi, 1. jakso 2.-13.2.2015 2. jakso 9.-20.3.2015

Koko koulutustarjonta on nähtävillä Pelastusopiston verkkosivuilla > Täydennyskoulutus. Ilmoittaudu kurssille verkkosivuillamme. Kurssitarjonnassa kurssin kuvauksen yhteydessä on sähköisesti täytettävä ilmoittautumislomake. Hakuajan päätyttyä vapaita paikkoja voi tiedustella opintotoimistosta, puh. 0295 453 492. Kurssien opetussisällöstä antavat tietoa kurssien johtajat, jotka on nimetty yhteystietoineen kurssikuvauksien yhteydessä, puh. 0295 450 201.

www.pelastusopisto.fi

TILAUSHINNAT 2014 & 2015 Kestotilaus 61 €/vsk., vuositilaus 68 €/vsk., opiskelija-/eläkeläistilaus 34 €, ½ vuoden kestotilaus 34 € TILAAJAPALVELU Yap-Solutions Oy, puh. 0303 9778, tilaukset@pelastustieto.fi ILMESTYMISAIKATAULU 2014 & 2015 Nro Ilmestyy Varauspvm Valmis aineisto Teemasivut 10 17.12. 26.11. 3.12. Liikennepelastaminen 1/-15 18.2. 27.1. 3.2. 2 1.4. 10.3. 24.3. Viestintä 3 13.5. 21.4. 28.4. Ensihoito, ensivaste 4–5 24.6. 2.6. 9.6. Pelastaminen 6 26.8. 4.8. 11.8. 7 30.9. 8.9. 15.9. Palo- ja pelastuskalusto 8 4.11. 13.10. 20.10. Paloturvallisuus tek- niikka, FinnSec-messut 9–10 16.12. 24.11. 1.12.

Kirjapaino: 2014 ISSN 1236-8369 Aikakauslehtien liiton jäsen

Tulimeri Goes 70’s

YYT M N U PU

LOP

su palkitaa a n! as

Pa r

Palo-, pelastus- ja väestönsuojelualan johtava ammattilehti. Perustettu vuonna 1950. Internet: www.pelastustieto.fi www.facebook.com/pelastustieto

Baltic Princess 23.–24.1.2015 Painotuote

PEFC/02-31-151

9/2014

50 VUOTTA SITTEN Palojen määrä jälleen yli 10000 rajan – ihmisuhreja ennätyksellisen runsaasti Maassamme sattui vuonna 1963 tulipaloja kaikkiaan 10507 ( ed. v. 7908), joiden aiheuttamat vahingot olivat 36973 979 mk. ( ed. v. 34 076520 mk) joista kiinteistövahingot olivat 23 731 543,71 mk. ja irtaimistovahingot 13 242 435,64 mk. Tulipaloista oli kaupungeissa ja kauppaloissa 4690 eli noin 44,6 prosenttia kaikista tulipaloista. Kaupungeissa ja kauppaloissa sattuneiden tulipalojen vahingot olivat 14 201385 mk. eli noin 38 prosenttia maamme tulipalojen aiheuttamasta kokonaisvahinkomäärästä. Metsäpalojen lukumäärä tulipaloista oli kertomusvuonna 1988 ( ed. v. 505). Tuhoutunut hehtaarimäärä oli 1720,63 kun se edellisenä vuonna oli vain 451,57 hehtaaria. Ihmishenkien menetys tulipaloissa oli kuntien palotoimen kertomusten mukaan ennätyksellinen nimittäin 86 henkilöä, eikä tilastossa silti ole huomioitu Oulussa Typpi Oy:n räjähdyksessä surmansa saaneita 10 henkilöä. Edellisenä vuonna ihmishenkien menetys oli

Katso kaikki vuoden 1963 tilastot: www.pelastustieto.fi > arkistojutut

vain 39 henkilöä. Jäljempänä julkaistuissa taulukoissa käyvät ilmi tärkeimmät tiedot maamme palotoimen tilasta vuodelta 1963. Kalustojaoituksessa ehkä on pieniä virheellisyyksiä,

Reposaaren paloasemaa laajennettu ja uusittu Reposaaren paloaseman täyttäessä 16.10.-64 50 vuotta voitiin samalla viettää paloaseman laajennusosan vihkiäisiä. Kesällä 1963 aloitetut laajennus- ja korjaustyöt saatiin päätökseen viime kesänä. Reposaari sai paloaseman – kalustovajaksi sitä tosin silloin nimitettiin – vuonna 1914. Rakennus tehtiin luonnonkivestä. Sen koko oli 8 x 15 metriä. Paloasema käsitti vain yhden hevosajoneuvoja varten tarkoitetun hallin,

josta johti ulos neljä ovea sekä lisäksi letkunkuivaustornin. Lämmitys tapahtui kiukaalla. Paloasema oli siihen aikaan erittäin upea ja avara. Rahat saatiin ennakkoarpajaisilla, jotka olivat ensimmäisiä elleivät peräti ensimmäiset Suomessa. Puhdasta voittoa kertyi 6000 mk. Kalustosuoja oli VPK:n käytössä vuoteen 1935, jolloin Porin kaupunki vuokrasi paloaseman silloin perustetun vakinaisen palokunnan käyttöön. Palokunnan miehistön ja kaluston lisääntyessä syntyi ahtautta, josta päästiin vain nyt suoritetun rakennuksen lisäyksen ja vanhan osan perusteellisen korjauksen avulla. Sunnitelmat laati arkkitehti Kuttnerin toimisto. Pääurakoitsijana toimii urakoitsija Olavi Mäkinen Porista. Putkityöt teki Vesijohtoliike Huber Oy, sähkötyöt teknikko Olavi Viitanen Reposaarelta. Koko työ maksoi 108.000 markkaa, josta 80.000 on lainana Porin Säästöpankista. Palosuojelurahastosta saatiin avustusta 22.000 markkaa ja loput on muulla tavalla rahoitettu. Rakennuksessa on nyt tilaa kolmelle autolle sekä muulle kalustolle ja letkujen kuivaustorni. Lämpökeskus toimii öljyllä. Toisessa kerroksessa on päivystyshuone, majoitushuone, keittiö, suihkuhuone ym. pienempiä tiloja. V.V.

aiheutuen siitä, että eräät kunnat ovat käyttäneet vielä vanhoja kertomuslomakkeita. Palotarkastaja J. Limon

Espoolle sammutusvene saaristoasutuksen ja merialueen turvaksi Noin kahdentuhannen saaristossa sijaitsevan asunnon vuoksi on Espoon kauppalan palolaitoksen piirissä tunnettu huolta siitä, ettei palokunnalla ole ollut kunnollista sammutusvenettä. Lokakuun 29. päivänä tilanteeseen tuli vihdoin muutos. Silloin palolautakunta otti nimittäin vastaan tilaamansa paloveneen. Sammutusveneen toimitti Oy Nortek Ab. Pohja on kaksinkertainen ja välissä on stryrox-vaahtomuovia. Pituus on 7,50 m ja leveys 3,05 m. Ilman palokalustoa vene painaa 2 200 kg ja kuudella miehellä sekä palokalustolla 4300 kg. Viimeksi mainitulla kuormauksella vene saavuttaa 22,2 solmun nopeuden. Venettä liikuttaa Mercruiser-sisäperämoottori, jonka teho on 190 hv SAE, 4000 r/min. Sisäperämoottori käyttää veneeseen kiinteästi asennettua Rosenbauer-palopumppua. Uuden veneen kulkuominaisuudet on koeteltu aallokossa, jota pahempaa tapaa Suomenlahdella vain harvoin. Paloveneen sijoituspaikkana on Espoon Sökö. L.S.

Tilaa lahjaksi! 9.4.

3 2014

Loistava tapa muistaa on tilata Pelastustieto joululahjaksi!

Tuhopoltot

piinasivat Kannonkoskea

34 €/vsk. Lappi

22.

Tarjous koskee vain uusia tilauksia.

21. Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Itä-Suomi

Sisä-Suomi

12.

10. 7. 6.

Häme

LounaisSuomi

9. 8.

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa

Voit tilata numerosta 0303 9778 tai meilata: tilaukset@pelastustieto.fi Tilausta tehdessäsi muista mainita ”JOULULAHJA”.

Pohjanmaa

18. 11.

13.

Helsinki

Ahvenanmaa

Lappi

22.

21. Oulu

20. 19. 16. 15.

17. 14.

Pohjanmaa

18.

Itä-Suomi

11. 10.

Sosiaalinen media palokunnan apuna s. 38

Sisä-Suomi

12.

Säästöt haetaan pelastuslaitoksia vähentämättä s. 24 13.

LounaisSuomi

Ahvenanmaa

Häme

KaakoisSuomi

Itä-Uusimaa LänsiUusimaa Helsinki

PT 4/2014 ILMESTYY

14. TOUKOKUUTA

Tarjouksemme on voimassa 31.12.2014 asti.

Palokuntien SM-kilp hyötyy koko palokun

TUSVÄLINEET TEEMASIVUILLA PELAS

TURVALLISESTI ASKELEEN EDELLÄ

18.–20.11.2015 Kansainväliset FinnSec-messut on vuoden tärkein turvallisuusalan tapahtuma. Suomen Palopäällystöliitto pitää tapahtuman yhteydessä syysopintopäivänsä. Kohtaa yritysten ja yhteisöjen paloja pelastustoimesta vastaavat, palopäällystön ja paloja pelastustoimen ammattilaiset – esittele heille uutuustuotteesi ja verkostoidu! Parhaat paikat varataan nyt. Annan mielelläni lisätietoja: myyntipäällikkö Virpi Jokitalo, puh. 050 376 0835, virpi.jokitalo@messukeskus.com

www.finnsec.fi OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.

SAMAAN AIKAAN MESSUKESKUKSESSA

KIINTEISTÖ VIHERTEK JULKISIVU VÄRI&PINTA