Utstallningstavlor 2014

PARGAS IF 1914 – 2014

PARGAS IDROTTSFÖRENING GRUNDAS

URHEILUSEURA PARGAS IDROTTSFÖRENING PERUSTETAAN

År 1914 grundades Pargas Malms Idrottsförening. Till föreningens första ordförande utsågs Emil Sarlin. Föreningen anslöts till Finlands Svenska Gymnastik- och Idrotts­ förbund. År 1916 ändrade föreningen namn till Pargas Idrottsförening. Under de ­första verksamhetsåren var verksamheten livlig. Pargas Kalkbergs Ab iordningställde en idrottsplan invid samskolan (Bantis) och det ordnades friidrottstävlingar, fotbollsmatcher, ­simpromotioner och soaréer. Så småningom avtog verksamheten för att så småningom helt och hållet upphöra. Under mellankrigstiden polariserades det ­politiska livet ­vilket även märktes inom idrottsrörelsen. Skyddskårsverksamheten var stark och det var ­samma personer som var ledande personer både inom skyddskåren och idrotts­föreningen. Skyddskårernas idrottsverksamhet blev dominerande och idrotts­verksamheten inom PIF dog ut.

Vuonna 1914 perustettiin urheiluseura Pargas Malms Idrottsförening. Seuran ­ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Emil Sarlin. Seura liittyi ruotsinkieliseen ­valtakunnalliseen liittoon Finlands Svenska Gymnastik- och Idrottsförbund. ­Vuonna 1916 seura muutti nimekseen Pargas Idrottsförening. Toiminta oli vilkasta ensim­ mäisinä toimintavuosina. Paraisten Kalkkivuori Oy rakensi yhteiskoulun (”Bantis”) ­viereen ­urheilukentän ja seura järjesti yleisurheilukilpailuja, jalkapallo-otteluita, uima­promootioita ja illanistujaisia. Vähitellen toiminta kuitenkin laantui ja loppui sitten kokonaan. Sotien välisenä aikana poliittinen elämä polarisoitui, mikä heijastui myös urheiluntoimintaan. Suojeluskuntatoiminta oli vahvaa ja samat henkilöt toimivat ­johtotehtävissä sekä suojeluskunnassa että urheiluseurassa. Suojeluskuntien urheilutoiminta hallitsi ja PIF:n urheilutoiminta loppui kokonaan.

År 1930 flyttade Knut Mannström till Pargas och med honom upplevde föreningen en nystart. Verksamheten delades upp i tre sektioner; en allmän idrottssektion, en boll­sektion och en simsektion. År 1932 bildades en nöjessektion och 1935 en damsektion och en ungdomsavdelning. År 1944 hade föreningen följande sektioner: ­friidrott, skidning och orientering, boll, sim, ungdomsavdelning, brottning och tyngdlyftning, ­boxning, ­nöjes- och damsektion. Ett år senare tillkom en oldboyssektion. På 1960-­talet ­arrenderade föreningen Lillholmen som hade iordningställts till en ­nöjesplats. ­Biljettförsäljningen från danser och evenemang som ordnades där utgjorde en ­viktig ­inkomst för ­föreningen under många år. Pargas Idrotts- och ungdomsgård ­invigdes år 1982. ­Under 1970-talet minskade Pargas Kalks understöd till föreningen och ­ekonomiskt ­betydde detta stora svårigheter för PIF. Centralstyrelsen beslöt att decentralisera ­föreningen och i stället satsa på de olika sektionerna som i fortsättningen kunde arbeta väldigt självständigt. År 2014 har PIF sju olika sektioner.

Fredrik Svahnström grundade Pargas Malms Idrottsförening 1914.

Yhdistyksen perustaja Fredrik Svahnström.

Foto/kuva: Pargas Hembygdsmuseum.

Vuonna 1930 paikkakunnalle muutti Knut Mannström ja hänen myötään seura pääsi uuteen alkuun. Toiminta jaettiin kolmeen jaostoon: yleinen urheilujaosto, pallojaosto ja uintijaosto. Vuonna 1932 perustettiin huvijaosto ja vuonna 1935 naisjaosto ja nuoriso-osasto. Vuonna 1944 seuralla oli seuraavat jaostot: yleisurheilu, hiihto ja suunnistus, pallo, uinti, nuorisojaosto, paini ja painonnosto, nyrkkeily, huvi- ja naisjaosto.

Vuotta myöhemmin saatiin Oldboys-jaosto. 1960-luvulla seura vuokrasi Lillholmenin, jonne oli rakennettu huvipaikka. Siellä järjestettyjen tanssien ja tapahtumien lipputulot olivat tärkeä tulonlähde monen vuoden ajan. Paraisten Urheilu- ja nuorisotalo vihittiin vuonna 1982. Paraisten Kalkin avustukset seuralle pienenivät, mikä aiheutti taloudellisia vaikeuksia. Keskushallitus päätti hajauttaa seuran ja panostaa eri jaostoihin, joilla oli mahdollisuus toimia varsin itsenäisesti. Vuonna 2014 Piffenillä on seitsemän eri jaostoa.

FRIIDROTT YLEISURHEILU Piffens genom tider främsta sprinterlöpare Marika Engdal t.v. utgjorde tillsammans med Andrea Lindström, Susanna Sandström och Sonja Rehn-Schmidt PIF:s framgångsrika damstafettlag.

FRIIDROTT Gymnastikläraren i Pargas Samskola Fredrik Svahnström hämtade friidrotten till Pargas och bildade ortens nya idrottsförening Pargas Malms idrotts­ förening. Som idrottsplats användes åkrar och ängar och de smala lands­ vägarna fick duga som löparbanor. År 1914 köptes två spjut, två diskusar, en kula, ett måttband, tolv ribbor, en språngstav och tre spjutskaft. De första friidrottstävlingarna hölls år 1915 på Pargas svenska samskolas gårdsplan.

Deltagare från hela västra Finland, men främst från Nagu och Pargas, tävlade i kulstötning, diskuskastning, höjd­ och längdhopp samt löpning 100 och 1500 meter. År 1921 försattes idrottsplanen intill Samskolan i tidsenligt skick med hjälp av PKAB. År 1935 deltog kvinnor för första gången i friidrottstävlingar och samma år inrättades en särskild ungdomsavdelning för 13–16 åriga pojkar.

Första gången SFI­mästerskapen i friidrott arrangerades i Pargas var redan år 1934. År 1938 inleddes klubbkampsverksamheten mot svenska Sundbybergs IK, en tradition som pågick starkt ända in på 1970­talet. Också efter det har man sporadiskt mött SIK i klubbkamper för juniorer.

Med andra världskrigets utbrott avstannade idrottsverksamheten men efter kriget kunde man igen påbörja tränings­ och tävlingsverksamheten.

Den nya sportplanen i Pajbacka invigdes och nya redskap köptes och gamla reparerades. Juniorverksamheten utvecklades. Olympiska spelen i Helsingfors 1952 inspirerade till ny och större aktivitet. Föreningen förklarade ändå att arbetet i första hand gick ut på ”att få allmänheten att inse idrottens uppgift, som är att så mycket som möjligt höja folkets arbets­ och prestationsförmåga.

Kroppen och själen härdas på detta sätt att bättre utstå det dagliga livets på­ frestningar.”

Under 1950­talet hade friidrotten en livlig tävlingsverksamhet med till exempel ett frekvent klubbkampsutbyte med namn som bland andra medel­ och långdistansarna Bertel Engström, Calle Sundman och Bertel Isaksson samt hopparen Per- Erik Isaksson som synliga och framgångsrika idrottare på banan och prispallen. Under början av 1960­talet var de främsta friidrotts­

Friidrottstävlingar i Slite år 1959. Yleisurheilukilpailut Gotlannissa vuonna 1959. Foto: Ulla Czuryszkiewicz.

Emilia Granlund edusti Suomea muutamassa junioreiden maaottelussa 2000luvulla 400 metrillä. Tässä nuorten PMkisoissa Lahdesssa vuonna 2008.

7-ottelija Ida Otstavel on nykypäivän PIFmaajoukkueyleisurheilijoita.

Löparen Gösta Malmqvist på 1920-talet.

Juoksija Gösta Malmqvist 1920-luvulla.

Foto: Pargas Hembygdsmuseum.

namnen i Piffens led mångkamparen Tryggve Lindqvist och sprintern Pentti Ljungqvist.

Under slutet av 1960­talet presterades en mängd nationella topprestationer av Piffens idrottare. År 1966 slog Lars P. Holmberg igenom på allvar som sprinter, med tiden 10,6 på 100m som var både klubb­ och distriktsrekord samt en tiondel från finska rekordet. År 1968 presterade Bjarne Holmbom 741 i längd, Mårten Malmlund 200 i höjd och Johnny Gestranius 1.56,3 på 800 m. Långlöpnings­ loppet Pargasloppet ordnades första gången år 1966.

I mitten av 1970­talet intensifierade Piffen sin friidrottstränings­ verksamhet. Under senare delen av 1970­talet och första halvan av 1980­talet hade Piffen flera namn på nationell toppnivå, varav Kenneth Stubb och Bert-Henrik Enqvist fick flera landslags­ uppdrag. Andra nationella toppnamn var Irja Björkroth, Mikael Barkar, Michael Lindblom, Tom Engström, Sonja Svahnström, Annica Österman, Carina Gustafson, Kimmo Tuominen med flera.

På 1990­talet var det Marika Engdal (sprint), Conny Karlsson (kula), Åsa Lindberg (spjut) och Susanna Sandström (sprint) som nådde upp till landslagsnivå. De tre förstnämnda deltog i värdetävlingar både på EM som VM­nivå i juniorklasserna. Vid VM i Edmonton år 2001 blev Conny Karlsson sjunde i kula med personbästa 20,78. Fyra år tidigare tog han EM­titeln i juniorklassen under 22 år. Under 2000­ och 2010­talet har Piffens landslagsidrottare varit Emilia Granlund (sprint) och Ida Otstavel (mångkamp).

Piffens genom tiderna främsta friidrottare Conny Karlsson vid SFI-mästerskapen i Borgå 2002.

Två av Piffens starka tränarkrafter under 70-80-talet Affe Gustafsson och Crister Sundström instruerar Carina Gustafsson.

Paraistenlenkki keräsi jo 60- ja 70-luvuilla juoksijat Paraisille.

PIF-truppen på klubbkampsbesök i Sundbyberg.

YLEISURHEILU Paraisille yleisurheilun toi Fredrik Svahnström, joka toimi Pargas Samskola -koulun voimistelunopettajana. Hänen toimestaan perustettiin paikkakunnalle uusi urheiluseura Pargas Malms idrottsförening. Urheilukenttinä toimivat pellot ja niityt ja kapeat maantiet juoksuratoina. Vuonna 1914 ostettiin kaksi keihästä, kaksi kiekkoa, yksi kuula, yksi mittanauha, kaksitoista rimaa, yksi hyppyseiväs ja kolme keihäänvartta. Ensimmäiset yleisurheilukilpailut pidettiin 1915 Pargas svenska samskolanin pihalla. Osanottajia oli koko läntisestä Suomesta, mutta suurin osa Nauvosta ja Paraisilta. Lajeina olivat kuulantyöntö, kiekonheitto, pituus- ja korkeushyppy sekä 100 m ja 1500 m juoksu. Vuonna 1921 saatettiin yhteiskoulun viereinen kenttä Paraisten Kalkkivuori Oy:n avustuksella ajanmukaiseen kuntoon. Vuonna 1935 osallistuivat naiset ensimmäisen kerran yleisurheilukilpailuihin ja samana vuonna perustettiin erillinen nuoriso-osasto 13–16-vuotiaille pojille. Jo vuonna 1934 järjestettiin Paraisilla ensimmäisen kerran Svenska Finlands Idrottsförbundin eli SFI:n mestaruuskisat. Vuonna 1938 aloitettiin perinteeksi muodostunut seurojenvälinen kilpailutoiminta ruotsalaista Sundbybergs IK:n kanssa, joka jatkui aina 1970-luvulle saakka. Myös myöhemmin on silloin tällöin järjestetty seurojenvälisiä juniorikilpailuja SIK:n kanssa.

Toisen maailmansodan myötä urheilutoiminta keskeytyi, mutta sodan jälkeen aloitettiin harjoittelu- ja kilpailutoiminta uudelleen. Pajbackan uusi urheilukenttä vihittiin ja ostettiin uusia välineitä ja vanhoja kunnostettiin.

Junioritoimintaa kehitettiin. Helsingin Olympialaiset vuonna 1952 inspiroivat uuteen ja suurempaan aktiviteettiin. Seura pyrki kuitenkin ensisijaisesti saamaan ihmiset ymmärtämään urheilun tehtävän, joka on ihmisten työ- ja suorituskyvyn mahdollisimman tehokas kehittäminen. Urheilun avulla saadaan keho ja sielu paremmin kestämään päivittäisen elämän rasituksia, kuten seura asian ilmaisi.

Yleisurheilun kilpailutoiminta oli 1950-luvulla vilkasta. Tuolloin järjestettiin toistuvasti kerhojenvälisiä kilpailuja, joissa mm. sellaiset nimet kuin keskipitkien ja pitkien matkojen juoksijat Bertel Engström, Calle Sundman ja Bertel Isaksson sekä hypyissä Per-Erik Isaksson olivat näkyviä ja menestyviä urheilijoita, jotka nähtiin niin radalla kuin palkintopallillakin. 1960-luvun

SFIM i Pargas 1968 - måldomarna och tidtagarna uppradade.

Tre glada PIF-profiler i funktionäruppgifter: Bertel Engström, Stig Henriksson och Ingmar Söderblom.

alkupuolella Piffenin eturivin yleisurheilijoihin kuuluivat moniottelija Tryggve Lindqvist ja sprintteri Pentti Ljungqvist.

1960-luvun lopulla Piffenin urheilijat venyivät moniin kansallisiin huippusuorituksiin. Vuonna 1966 Lars P. Holmberg löi itsensä läpi pikajuoksijana juoksemalla 100 m:llä ajan 10,6 joka oli sekä seuran että piirin ennätys ja kymmenyksen päässä Suomen ennätyksestä. Vuonna 1968 Bjarne Holmbom hyppäsi pituutta 741, Mårten Malmlund 200 korkeutta ja Johnny Gestranius juoksi 800 m:llä ajan 1.56,3. Pitkänmatkanjuoksu Paraisten-lenkki järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1966.

Piffen tehosti yleisurheilutoimintaansa 1970-luvun puolivälissä.

1970-lopulla ja 1980-luvun alkupuolella Piffenillä oli useita kansallisen tason huippunimiä, joista Kenneth Stubb ja Bert-Henrik Enqvist pääsivät mukaan myös maajoukkueeseen. Muita kansallisia huippunimiä olivat Irja Björkroth, Mikael Barkar, Michael Lindblom, Tom Engström, Sonja Svahnström, Annica Österman, Carina Gustafson, Kimmo Tuominen ym. 1990-luvulla maajoukkuetasolla kilpailivat Marika Engdal (pikajuoksu), Conny Karlsson (kuula), Åsa Lindberg (keihäs) ja Susanna Sandström (pikajuoksu). Kolme ensiksi mainittua osallistuivat junioritasolla sekä EM- että MM-tason arvokilpailuihin. Edmontonin MM-kisoissa vuonna 2001 Conny Karlsson saavutti seitsemännen sijan kuulantyönnössä henkilökohtaisella ennätyksellään 20,78. Neljä vuotta aikaisemmin hän voitti alle 22-vuotiaitten junioreiden EM-tittelin. Piffeniläisiä maajoukkuekilpailijoita 2000-luvulla ja 2010-luvulla ovat olleet Emilia Granlund (pikajuoksu) ja Ida Otstavel (moniottelu).

Bjarne Holmbom, Piffenin maajoukkuemies pituushypyssä antaa näytteen hyppytaidoistaan Pajbakan kentällä.

Sture Ackrén i ledning och Bertel Isaksson på tredje plats var duktiga PIF-medeldistansare på 60-talet.

Mårten Malmlund siktar in sig på följande höjd vid klubbkamp i Sundbyberg.

Åsa Lindberg kastade finländskt rekord i spjut i D17 klassen. Hon representerade Finland vid flera juniorvärdetävlingar.

PIF:s framgångsrika friidrottare Sonja Svahnström, Annica Österman och Bert-Henrik Enqvist på träningsläger år 1984.

Glada PIF juniorer i Piffens grönvita friidrottsdresser under 00-talet.

Lars P. Holmberg, en av Piffens främsta sprinters genom tiderna, lär ut löpteknik åt Piffens friidrottsjuniorer i början av 70-talet.

Vid SFIM i Pargas 1968 löpte Mona-Lisa Strandwall finländskt rekord på 100 m och 200 m.

Kenneth Stubb piti pitkään hallussaan SFI:n ennätyksen miesten 800 metrillä.

SKIDNING HIIHTO SKIDNING Det första skidevenemanget i Pargas var tävlingen om ”Västra Finlands ­vandringspris” som ägde rum den 7 mars 1915. Starten för den 10 km långa banan var på isen utanför Furuvik och målet i närheten av Storgård Norrgård.

Trots att man var ute i god tid med inbjudan kom det deltagare endast från värdföreningen och Nagu Lillandets sportförening. Pargas vann. Två år ­senare ordnades distriktsmästerskapen i Pargas. Valter Sundell, Gösta Svanström och Fritjof Blomqvist deltog samma år i SFI-mästerskapen i Ekenäs där banan ansågs lätt och det var tillåtet att springa med skidorna i händerna(!). För att aktivera skoleleverna skaffade föreningen 150 par skidor som delas ut bland barnen i folkskolorna i Pargas till ett subventionerat pris.

År 1929 bildades Åbolands distrikt av Finlands svenska skidförbund och B ­ rynolf Mickelsson invaldes i distriktsstyrelsen. Inför vintern 1932–33 ­bildades en vinteridrottssektion till vilken skidsektionen hörde. Vid föreningens årsmöte 1934 bildades ändå en separat sektion för skidsporten med Brynolf ­Mickelsson som bas i styrelsen.

I kretsmästerskapen hade man tidigare tävlat i senior- och juniorklass men 1937 utökades mästerskapen med en pojkklass och en damklass. År 1951 skrev man i ett upprop till allmänheten: ”Fram med skidorna! Denna anmodan gäller alla, gamla, unga, kvinnor och män. Inkommande söndag skidar hela ­Pargas. Senaste vinter skidade 516 personer! Låt se att siffran blir större i år. Tag hela familjen ut i spåret och njut av vår vackra vinter!” Under 1950-talet började man skida långloppet ”Stor-Tervo-loppet” på 24 km (senare 30 km) och ­skärgårdsloppet Pargas-Kimito-Pargas.

Vid årsmötet 1960 beslöt man att bilda skilda sektioner av den hittills ­gemensamma skid-och orienteringssektionen. Ingendera ville gå miste om ordförande Ernst Moberg så han valdes till ordförande för dem båda.

Början av 1970-talet var dystra år för Piffens skidåkning men i och med ­Finlands Svenska Skidförbunds mästerskap (FSSM) i Kimito år 1976 påbörjades en ­period med mera synlig och framgångsrik verksamhet. Bengt Westerlund ­flyttade till orten och han blev en energisk ledare inom skidsektionen. ­Under första hälften av 1980-talet var bröderna Mikael och Johan Ramstedt Piffens ­ansikten utåt. Mikaels främsta placering var 18:e i Vasaloppet år 1994 och ­Johan blev andra i Gatineau i Kanada år 1992. Antalet juniorer som satsade på tävling ökade hela tiden stadigt och under 1990-talet hade föreningen 50–80 ­aktiva skidlöpare i olika åldrar. På spinnsidan var det Josephine Lindroos som var den första damen som startade i FM år 1997. Föreningens mest framgångsrika skidlöpare har varit Thomas Ramstedt som en gång blev fjärde och tre ­gånger femte i FM. Han startade också fem gånger i världscupen i Finland. Erik Lindroos, Jan-Eric Sundqvist samt Julia och Jonna Rask har haft landslagsuppdrag. Sektionen kan titulera sig Elitförening inom Finlands skidförbund.

Johan Ramstedt i Nymansbacken FSSM 2001.

Nuorisohiihdot Sysilahdessa 1965.

Mikael ja Johan Ramstedt 1988.

Anna Westerlund vuonna 2000.

FSSM 2009 Loviisassa. M21-ensimäinen mestaruus Niklas, Robin, Thomas ja Erik.

Överräckningen av Nuori Suomi-sigillen.

Nuori Suomi-sinetin ojentaminen v. 2002.

FSSM 2013 i Ekenäs. D21-guldet med Jonna, Saga och Julia.

Det segrande laget i LS 2006 i Pöytyä.

Micke kör spår 2014.

HIIHTO Paraisten ensimmäinen hiihtotapahtuma oli ”Länsi-Suomen kiertopalkinto” -kilpailu, joka järjestettiin 7. maaliskuuta 1915. Lähtö tapahtui jäältä Furu­vikin edustalla ja maali oli Storgård Norrgårdin luona. Vaikka kutsu kilpailuun oli ­lähetetty ajoissa, saatiin osanottajia vain isäntäseurasta ja Nauvon Lil­landetin urheiluseurasta. Parainen voitti. Kaksi vuotta myöhemmin järjestettiin ­Paraisilla piirimestaruuskilpailut. Valter Sundell, Gösta Svanström ja Fritjof Blomqvist osallistuivat samana vuonna SFI-mestaruuskisoihin Tammisaaressa, jossa latua pidettiin helppona ja juokseminen sukset kädessä oli sallittua! Koululaisten innostamiseksi mukaan seura hankki 150 paria suksia, jotka jaettiin Paraisten kansakoulujen oppilaille subventoituun hintaan.

Vuonna 1929 ruotsinkielinen hiihtoliitto, Finlands svenska skidförbund, perusti Turunmaan piirin (Åbolands distrikt), jonka hallitukseen valittiin Brynolf Mickelsson. Ennen talvikautta 1932–33 muodostettiin talviurheilujaosto, ­johon hiihtojaosto kuului. Seuran vuosikokouksessa 1934 muodostettiin erillinen h ­ iihtourheilun jaosto, jota johti Brynolf Mickelsson.

Piirimestaruuskilpailuissa oli aiemmin kilpailtu seniori- ja juniori­ luokassa, mutta vuonna 1937 mestaruuskisoihin otettiin mukaan poikien ja naisten ­sarjat. Yleisöä innostettiin mukaan vetoomuksella: ”Sukset esiin! Tämä kehotus koskee kaikkia, vanhoja, nuoria, naisia ja miehiä. Tulevana sunnuntaina koko Parainen hiihtää. Viime talvena osallistujia oli 516 henkilöä! Tänä vuonna luku ­olkoon paljon suurempi. Tule koko perheen voimin ladulle nauttimaan ­kauniista ­talvesta!”. 1950-luvulla aloitettiin pitkän matkan hiihto ”Iso-Tervon hiihto”, jonka radan ­pituus oli 24 km (myöhemmin 30 km) ja saaristohiihto Parainen-Kemiö-­Parainen.

Vuosikokouksessa 1960 päätettiin muodostaa erilliset jaostot hiihto- ja ­suunnistusjaostoista. Kumpikaan jaostoista ei halunnut luopua Ernst Mobergista puheenjohtajana, ja niinpä hänet valittiin molempien jaostojen puheenjohtajaksi.

Eva Granqvist, FSSM i Borgå 2006.

Skidjippo på Köpmansgatan 1996.

Hiihtojippo Kauppiaskadulla 1996

1970-luvun alkuvuodet olivat synkkiä vuosia Piffenin hiihtotoiminnassa, mutta ruotsinkielisen hiihtoliiton, Finlands Svenska Skidförbund, järjestettyä FSSMmestaruuskisat Kemiössä vuonna 1976 alkoi uusi valoisa jakso, jonka myötä ­toiminta sai enemmän sekä näkyvyyttä että menestystä. Bengt Westerlund muutti paikkakunnalle ja hänestä Piffen sai hiihtojaostolle energisen vetäjän.

1980-luvun alkupuolella veljekset Mikael ja Johan Ramstedt olivat ­Piffenin ­valovoimaiset hiihtokasvot. Mikaelin paras sijoitus oli 18:s sija Vasahiihdossa (Vasaloppet) vuonna 1994. Johan sijoittui toiseksi Kanadan Gati­neaussa ­vuonna 1992. Junioreiden määrä kilpailutoiminnassa lisääntyi tasaisesti ja 1990-­luvulla seuralla oli 50–80 aktiivista eri-ikäistä hiihtäjää. Naisten puolella Josephine­ Lindroos oli ensimmäinen PIF-nainen SM-kisojen startissa vuonna 1997. ­Seuran menestynein hiihtäjä on ollut Thomas Ramstedt, joka on SM-­ hiihdoissa s­aavuttanut sekä neljännen että viidennen sijan. Hän oli mukana myös ­viisissä Suomessa järjestetyissä maailmancupin kilpailuissa. Erik Lindroos, Jan-Eric Sundqvist sekä Julia ja Jonna Rask ovat hiihtäneet maajoukkuetasolla. Jaosto voi kutsua itseään hiihtoliiton eliittiseuraksi.

Takan ympärillä Kannonkoskessa v. 2006.

Thomas Ramstedt 2009.

Skidstugan får sin skylt år 2000.

Vattengropens grävning. / Vesikuopan kaivaminen v. 2000.

Lägeraktiviteter år 2005. Viola Westerholm.

Grillplatsen 2013. / Grillipaikka 2013. Harry Ramstedt ja Putte Öhman.

Juniorernas dubbelseger i LS-stafetten 2014.

Junioreiden kaksoisvoitto Maakuntaviestissä 2014.

LS 2009 i Pargas. Tätklungan på den första etappen.

Tom Lundström i Airisto sandgrop 2003.

Jenny Virtala vuonna 2006.

SUUNNISTUS Talviurheilulajien täydentämiseksi ryhdyttiin vuonna 1935 keskustelemaan ”metsävaellus­urheilun” ottamiseksi mukaan yhdistyksen toimintaohjelmaan.

Samana vuonna pidettiin ­”esitelmä suunnistusjuoksusta ja sen ohjaamisesta” ja vuonna 1936 kuusi yhdistyksen jäsentä osallistui piirin ensimmäisiin mestaruuskilpailuihin Turussa. Vuotta myöhemmin järjestettiin suunnistuskurssi, jonka päätteeksi järjestettiin harjoituskilpailut Iso-Tervon maastossa. Kerhon ensimmäiset mestaruuskisatkin järjestettiin niin ikään Iso-Tervossa. Kilpailuissa oli kolme ­sarjaa, yleinen sarja, aloittelijasarja ja naisten sarja. Tuolloin käytettiin venäläisiä karttoja, mittakaava 1:50 000.

ORIENTERING SUUNNISTUS

Piffen toimi myös piirimestaruuskisojen järjestäjänä. Kisoihin osallistui 29 suunnistajaa ­neljästä seurasta.

ORIENTERING Som ett komplement till vinteridrottsgrenarna tog man år 1935 upp frågan om införande av ”skogsluffarsporten” i föreningens verksamhetsprogram.

Samma år hölls ett ”föredrag om och instruktion i orienteringslöpning” och år 1936 deltog sju av föreningens medlemmar i distriktets första mästerskapstävlingar i Åbo. Ett år senare ordnades en orienteringskurs som avslutades med en träningstävling i Stor-Tervo-terrängen. Klubbens första mästerskap hölls också i Stor-Tervo. Man tävlade i en allmän, en nybörjar och en damklass. Man använde ryska kartor i skalan 1:50 000. Piffen stod även värd för distriktsmästerskapstävlingarna som samlade 29 orienterare från fyra föreningar.

Piffenin oma kasvatti Frida Lönnberg voitti nuorten EM-kultaa vuonna 2009.

Emma Lindroos var en lovande PIF-junior.

Orienteringen hörde till friidrottssektionen men från och med år 1938 blev man en del av skid­löparsektionen som bytte namn till skidlöpnings- och orienteringssektionen. År 1959 ­skildes skidlöpnings- och orienteringssektionen i två skilda sektioner. PIF var stiftande medlem i ­Finlands svenska orienteringsförbund år 1945, då långvarige ordföranden (1944–61) Ernst ­Moberg var på plats på det konstituerande mötet. År 1947 började man tävla i nattorientering och den första triangelkampen mellan Pargas, Nagu och Åbo hölls i Kirjala-skogarna på 1950-talet. År 1955 hölls de första internationella tävling­arna då Slite IF var på idrottsturné i Finland och man ville möta Pargas i en dag- och en nattävling. Den nya orienteringsformen spårorientering på skidor blev populär på 1960-talet. ­Föreningen började föras fram som en toppförening inom finländsk orientering och år 1964 fick Piffen ­ordna finska mästerskapen i huvudklasserna, efter att ha ordnat natt-FM redan 1960. År 1969 stod Piffen värd för de nordiska orienteringsmästerskapen. År 1963 lyckades Runar Ekblad i klassen M-56 ta föreningens första FMmedalj i orientering. ­Insatsen berättigade honom även till FSO:s stormästarmärke och Orienteringsförbundet i ­Finlands mästarmärke vilka även de var de första i föreningens historia. Under slutet av 1960-­talet tog Ina Hellström en rad meriterande segrar och topplaceringar i olika nationella tävlingar och år 1970 tog hon plats i landslaget i nordiska mästerskapen.

En annan skicklig orienterare var Veikko Kiili som kom till Piffen från Turun Suunnistajat.

Under åren 1970–1989 skedde en stark utveckling och förändring i verksamheten mot det mera professionella under bl.a. ordförandena Pentti Ljungqvist och Esko Brunila. Med ett mång­sidigt, målmedvetet och planenligt arbete lyckades sektionen utveckla sin ekonomi från nära noll till en sektion som till och med kunde låna medel till övriga sektioner inom Piffen.

Motions­orienteringen, också kallad ”Firman”, som startade 1982 blev lokalt sett Piffens lys­kraftigaste ­produkt. Också framgångarna inföll. Herrlaget knep föreningens första FM-guld i huvud­klasserna genom att vinna budkavlen med laget Arto och Markku Virtala, Teemu Helppolainen och ­Roald von Schoultz. Man satsade också målmedvetet på juniorverksamheten och år 1992 fick PIF som första finlandssvenska förening Ung i Finland sigillet.

Sören Nymalm orienterade sig till föreningen första VM-guld, i budkavle för juniorer 1990.

Robin Fröberg stämplar 2002.

En träningsbild från 1970-talet.

Arto Virtala – 1980-luvun PIFsuunnistuksen maajoukkuemies. ÅU arkiv.

Kenneth Cederberg vann guld i Nordiska mästerskapen 1995.

Foto: Stefan Lillandt.

Inom kartförbättringsarbetet var Piffens Jorma Ake den ledande personen inom hela vårt land. Åren 1990-2001 uppnåddes toppidrottsprestationer, till och med internationellt sett. Ny­förvärvet Eija Koskivaara utsågs 1992 till Finlands bästa orienterare efter tre FM-guld i damklass. Hon ingick 1995 i Finlands budkavlelag som tog damernas VM-guld i Tyskland. Samma år vann Kenneth Cederberg det Nordiska mästerskapet på kortdistans. Med FM-medaljer som måttstock var Piffen i medeltal sjätte bästa klubb i vårt land under 1990-talet och rankades ett år t.o.m. som Nordens nästbästa budkavleklubb. I orienterings-FM har Piffen t.o.m. 2013 tagit 249 medaljer, varav hela 55 i damernas eller herrarnas huvudklass.

Idag återfinns PIF-orienteringen på en nationell nivå som mera motsvarar de resurser en ­förening på en liten ort kan bemästra. Fram tills idag har Piffen 5 VM-medaljer på seniornivå och 4 VM-medaljer på juniornivå. I Nordiska mästerskapen har man 9 medaljer bland seniorerna och 7 bland juniorerna. PIF har endast en EM-medalj. Internationellt sett är PIF-damernas seger i ­traditionella Tiomilakavlen i Sverige år 1999 ändå den kanske största framgången. I laget löpte Ingela Mattsson, Yvonne Gunell, Hanna Heiskanen, Sanna Nymalm och Eija Koskivaara.

Miesten FSO-viestin voitto vuonna 1972 joukkueella (vas.) Veikko Kiili, Per Lundström ja Olli Vennelä.

Robin Fröberg på höghöjds träningsläger i Portugal (1993 m över havet).

Suunnistus oli osa yleisurheilujaoston toimintaa, mutta vuonna 1938 siitä tuli osa hiihtojaostoa, jonka nimeksi muutettiin hiihto- ja suunnistusjaosto.

Vuonna 1959 hiihto- ja suunnistusjaosto jaettiin kahdeksi eri jaostoksi. PIF oli Suomen ruotsinkielisen suunnistusliiton, FSO eli Finlands svenska orienteringsförbund, perustajajäsen vuonna 1945, jolloin pitkäaikainen puheen­ johtaja (1944–61) Ernst Moberg oli mukana perustavassa kokouksessa.

Vuonna 1947 ryhdyttiin järjestämään yösuunnistuskilpailuja ja ensimmäinen kolmiottelu ­Paraisten, Nauvon ja Turun kesken järjestettiin Kirjalan metsissä 1950-luvulla. Vuonna 1955 ­pidettiin ensimmäiset kansainväliset kilpailut, jolloin gotlantilainen Slite IF oli turnaus­kierroksella Suomessa ja halusi kohdata Paraisten joukkueen yhdessä päivä- ja yhdessä yö­kilpailussa. Uusi suunnistusmuoto, latusuunnistus, tuli suosituksi 1960-luvulla. Seura ­alkoi saada mainetta ­suunnistuksen huippuseurana Suomessa. Järjestettyään jo vuonna 1960 yösuunnistuksen SM-kisat sai PIF vuonna 1964 järjestääkseen Suomen mestaruuskisat, ­joissa ­mukana olivat ­kaikki pääsarjat. Vuonna 1969 PIF isännöi pohjoismaisia suunnistuksen mestaruus­kisoja. Vuonna 1963 sai Runar Ekblad M-56 –sarjassa seuran ensimmäisen ­suunnistuksen SM-mitalin.

Tämä ­saavutus oikeutti hänet saamaan myös FSO:n suurmestarimerkin sekä Suomen Suunnistus­liiton mestarimerkin. Ne olivat ensimmäiset seuran historiassa. 1960-luvun lopulla Ina Hellström voitti ­useita hienoja kilpailuja ja saavutti huippusijoituksia kansallisissa kilpailuissa. Vuonna 1970 hän oli mukana pohjoismaisten mestaruuskisojen maajoukkueessa. Myös Veikko Kiili oli ­taitava s­ uunnistaja, joka siirtyi Piffeniin Turun Suunnistajista.

Vuosina 1970–1989 toiminta kehittyi ja muuttui kohti vahvempaa ammattimaisuutta mm. ­puheenjohtajien Pentti Ljungqvist ja Esko Brunila johdolla. Jaoston onnistui moni­puoli­sella­, määrätietoisella ja suunnitelmallisella työllä kehittää talouttaan lähes nollasta jaostoksi, joka jopa kykeni lainaamaan varoja Piffenin muille jaostoille. Vuonna 1982 aloitetusta kunto­ suunnistuksesta, jota myös Firmasuunnistukseksi kutsutaan, tuli Piffenin paikallisesti valo­voimaisin tuote. Ja tuli myös menestystä. Miesten joukkue nappasi yhdistyksen ­ensimmäisen ­pääsarjan SM-kullan voittamalla viestin joukkueella, jossa kilpailivat Arto ja Markku ­Virtala, T ­ eemu ­Helppolainen ja Roald von Schoultz. Myös junioritoimintaan panostettiin määrä­tietoisesti ja vuonna 1992 PIF sai ensimmäisenä suomenruotsalaisena seurana Nuori Suomi -­sinetin. ­Sören Nymalm suunnisti seuralle sen ensimmäisen MM-kullan junioreiden viesti­kilpailuissa 1990.

Karttojen parantamistyössä on Piffenin Jorma Ake ollut johtava henkilö myös valtakunnan ­tasolla. Vuosina 1990 – 2001 yllettiin huippusuorituksiin, myös kansanvälisissä kilpailuissa. PIF:n joukkueeseen saatu Eija Koskivaara valittiin vuonna 1992 Suomen parhaaksi ­suunnistajaksi, kun hän oli saavuttanut kolme SM- kultaa naisten sarjassa. Vuonna 1995 hän oli mukana ­Suomen viestijoukkueessa, joka voitti naisten MM-kultaa Saksassa. Samana vuonna Kenneth ­Cederberg voitti lyhyen radan Pohjoismaisen mestaruuden. SM-mitaleilla mitattuna Piffen oli 1990-luvulla keskimäärin maamme kuudenneksi paras seura ja rankattiin jopa Pohjoismaiden toiseksi ­parhaaksi viestiseuraksi. Suunnistuksen SM-kisoissa on Piffen saavuttanut vuoteen 2013 ­mennessä 249 mitalia, joista 55 naisten ja miesten pääsarjassa.

Tällä hetkellä PIF-suunnistuksen kansallinen taso vastaa niitä resursseja, jotka pienen ­paikkakunnan seura voi hallita. Tähän mennessä Piffen on saavuttanut viisi MM-mitalia seniori­tasolla ja neljä MM-mitalia junioritasolla.

Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa on ­saavutettu 9 ­mitalia senioritasolla ja 7 mitalia junioritasolla. PIF:llä on yksi EM-mitali. Kansainvälisesti ­voitaneen ­yhtenä suurimmista menestyksistä pitää PIF-naisten voittoa perinteisessä Tiomila­kavlen-viesti­kisoissa Ruotsissa vuonna 1999. Joukkueessa juoksivat Ingela Mattsson, Yvonne Gunell, H ­ anna Heiskanen, Sanna Nymalm ja Eija Koskivaara.

FOTBOLL JALKAPALLO Den allra första fotbollsmatchen i Pargas spelades år 1916 på den nya idrotts­ planen intill samskolan. Som motståndare hade man ett lag från Vrethalla i Kimito. ÅU skrev följande dag ”med liv och lust togo spelarna itu med leken.

Frånvaron av bollbehandling och beräkning ersattes av energi och gåpåar­ lusta.” Matchen slutade 2­2. Senare samma år anhöll föreningen om förbunds­ medlemskap i Finlands Bollförbund. Lagets första dräkt var till en början en vanlig vit skjorta och svarta byxor.

Fotbollsföreningen hade i början flera svåra år och 1918–1920 låg verksamheten helt nere för att återupplivas periodvis under 1920­talet. År 1930 fick fotbollen en egen sektion som leddes av Brynolf Mickelson. Sektionen sammanslogs år 1936 med bandysektionen till en bollsektion.

Under 1930­talet skaffades nya representationsdräkter i färgkombinationen grön och svart. Den gröna skjortan fick så småningom två ränder och kragen och ärmuppslagen blev vita medan strumporna hade samma färg som skjor­ tan med två vita ränder på nedvikningen. År 1938 ändrades dräkten till röd skjorta, vita byxor och rödvita strumpor. Pargas första damfotbollsmatch mellan fröknar och fruar anställda vid Pargas Kalkbergs Ab spelades år 1934.

Problematiskt var att en stor del av publiken lät bli att köpa biljett på hemma­ matcherna då planen inte var inhägnad. År 1946 blev den nya idrottsplanen i Pajbacka klar för användning men i det efterkrigstida Finland var det svårt att få tag på idrottsutrustning. Tack var idrottskontakter i Sverige lyckades föreningen skaffa fram två bollar. Piffens representationslag lyckades år 1948 stiga till finlandsserien. Under en lång period därefter spelade Piffen i landskapsserien. År 1973 föll PIF ur division III vilket förklarades med ren intressebrist både bland spelare och i styrelsen. I mitten av 1970­talet spelade representations­ laget flera säsonger i division 4 men så småningom lyckades man lyfta fotbolls­ verksamheten så att man år 1993 tog steget upp till division 1 och kunde vara med på nationell toppnivå inom fotbollen. År 2006 föll Piffen ner till tredje divisionen var man har spelat sedan dess. År 1981 startades en ny förening Paraisten Nappulaliiga­Pargas Knatteliga sin verksamhet. I knatteligan utvecklades byalagsturneringarna och man deltog i knatteturneringar. Man har även sysslat med fotbollsförskola och fotbollseftis.

Det första flicklaget i Piffens historia bildade år 1986 och år 1988 spelade man för första gången i distriktsserien. Åren 1994­2004 spelade damerna i division 1. Flera spelare från Piffen har nått långt både på nationell och till och med internationell nivå. Här kan nämnas t.ex. Tommy Lindholm, Jonatan Johansson, Stefan Strömborg, Mathias Lindström, Albin Granlund, Jessica Lagerblom, Anna Westerlund och Julia Tunturi.

JALKAPALLO

Pargas Malms Idrottsförenings veterligen första “officiella” fotbollselva den 23 juli 1916. Sittande fr .v. Fredrik Svahnström, målvakten Karl Fagerström och Ivar Ekström. På knä Elis Ekström, Valter Stenmark och John Johansson. Stående Elon Hällund, Gösta Svahnström, Eric Danskanen, Gunnar Lindroos och Otto Eklund.

2014

Fotbollens arkiv 1916 – 2014 www.piffen.fi/fotboll/arkiv

Jalkapallon arkisto 1916 – 2014 www.piffen.fi/jalkapallo/arkisto

Paraisten ensimmäinen jalkapallo­ottelu pelattiin vuonna 1916 yhteiskoulun viereisellä kentällä. Vastustaja oli joukkue Kemiön Vrethallasta. ÅU raportoi ottelusta: ”Pelaajat antautuivat peliin intohimoisesti. Energia ja reippaat otteet korvasivat vaillinaisen pallonkäsittelyn ja suunnitelmallisuuden”. Ottelu päättyi tasatulokseen 2­2. Myöhemmin samana vuonna seura anoi jäsenyyttä Suomen Palloliitossa. Joukkueen ensimmäinen peliasu oli tavallinen valkoinen paita ja mustat housut. Jalkapalloseuralla oli alkuaikoina monta vaikeaa vuotta ja vuosina 1918–1920 toimintaa ei ollut lainkaan, mutta 1920­luvulla aika ajoin.

Vuonna 1930 jalkapallo sai oman jaoston, jota johti Brynolf Mickelson. Vuonna 1936 jaosto liitettiin jääpallojaostoon ja muodostettiin pallojaosto.

1930­luvulla hankittiin uudet edustusasut, joiden värit olivat vihreä ja musta. Vihreään paitaan tuli aikanaan kaksi raitaa ja kaulus ja hihansuut olivat valkoiset ja sukat olivat samanväriset paidan kanssa ja niissä oli kaksi valkoista raitaa sukanvarren taitteessa. Vuonna 1938 saatiin uudet asut: punainen paita, valkoiset housut ja punavalkoiset sukat. Vuonna 1934 pelattiin Paraisilla ensimmäisen kerran naisjalkapalloa Paraisten Kalkkivuori Oy:n palveluksessa olleiden neitien ja rouvien välillä. Ongelmallista oli se, että suuri osa yleisöstä ei lunastanut lippua kotiotteluihin, koska kenttä oli aitaamaton.

Vuonna 1946 saatiin uusi Pajbackan urheilukenttä käyttökuntoon, mutta sodanjälkeisessä Suomessa oli urheiluvarusteiden hankkiminen vaikeaa.

Ruotsinyhteyksien ansiosta seuran onnistui hankkia kaksi palloa. Piffenin edustusjoukkueen onnistui vuonna 1948 nousta Suomensarjaan. Sen jälkeen Piffen pelasi pitkään maakuntasarjassa.

Vuonna 1973 PIF putosi kolmosdivisioonasta, mitä selitettiin niin pelaa­ jien kuin hallituksenkin kiinnostuksen puutteella. 1970­luvun puolivälissä edustusjoukkue pelasi usean kauden nelosdivisioonassa, mutta pikku hiljaa jalkapallotoiminta piristyi ja vuonna 1993 joukkue nousi ykkösdivisioonaan ja voi siten pelata kansallisella huipputasolla. Vuonna 2006 Piffen putosi kolmos­ divisioonaan, jossa joukkue edelleen pelaa.

Vuonna 1981 toimintansa aloitti uusi seura Paraisten Nappulaliiga­Pargas Knatteliga. Nappulaliigassa pelattiin kyläjoukkueiden turnauksia ja osallis­ tuttiin nappulaturnauksiin. Toimintaa on ollut myös jalkapalloesikoulun ja jalkapalloiltapäiväkerhon puitteissa.

Piffenin historian ensimmäinen tyttöjoukkue muodostettiin vuonna 1986 ja vuonna 1988 joukkue pelasi ensimmäisen kerran piirisarjassa. Vuosina 1994–2004 naiset pelasivat ykkösdivisioonassa. Monet Piffenin jalkapalloilijat ovat edenneet pitkälle sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Heistä mainittakoon esim. Tommy Lindholm, Jonatan Johansson, Stefan Strömborg, Mathias Lindström, Albin Granlund, Jessica Lagerblom, Anna Westerlund ja Julia Tunturi.

Julia Tunturi.

Mathias Lindström 1998.

Tomas Lindblom.

Fotbollsturnering på Gotland 1950. / Jalkapallo-joukkueen turnausmatka Gotlantiin 1950.

Herrlaget / Edustusjoukkue 1951.

Kenneth Nordling.

Turnausvoitto Tanskassa Piffenin C -juniorille.

Fotisläger i Kimito. / Futisleiri Kemiössä.

Stefan Strömborg 2010.

På bänken i damernas match mot HJK. / Vaihtopenkki HJK:ta vastaan.

Action 1969, Tore Strömborg i mitten. / Tore Strömborg keskellä.

50-talet: IFK Mariehamn - PIF 0-3. Ca 600-700 åskådare.

Mauri Holmberg, Kecki Johansson och / ja Mårten Malmlund 1968.

Seppo ”Sedu” Koskinen (PIF 1981) 18 matcher/ottelua, 6 mål/maalia

Stig-Olof ”Sjadde” Carlberg.

Sedus hattrick / Sedun hattutemppu 1981

Representationslaget 1967. Stående från vänster Bengt Gustafsson, Carl-Erik Johansson, Göran Granqvist, Mårten Malmlund, Guy Karlsson, Carl Mattsson, Mauri Holmberg. På knä Jan-Egon Aaltonen, Holger Lindblom, Per-Erik Wikman, Ruben Öhman, Bror Blomqvist, Pertti Pyy. Nicke Astermo i Hangö / Hangossa 1979.

Albin Granlund.

Nummer 16 fryses år 2010. Michael Isaksson, Jonatan Johansson och Tommy Lindholm.

Christer Järnström.

Träningsläger i Malta / Harjoitusleiri Maltalla 1989. 20 Marcel Gestranius och / ja 15 Kent Fagerström.

Arnold Uschanoff - Från Tennbyvallen till Veritas Stadion.

Ville Ranta-aho avfyrar en kanon.

Ville Ranta-ahon tykki puhuu.

Foto: Göran Enckelman

Jonatan Johansson (16.8.1975)

Mathias Lindström (14.1.1981)

105 A-landskamper, 22 mål.

105 A-maaottelua, 22 maalia.

21 landskamper, 4 mål.

21 maaottelua, 4 maalia.

Julia Tunturi (25.4.1996)

Jessica Lagerblom (Thorn) (16.12.1981)

32 juniorlandskamper, 8 mål.

32 juniorimaaottelua, 8 maalia.

33 A-landskamper, 1 mål.

33 A-maaottelua, 1 maali.

Pargasfotbollens Grand old man.

Armas Karlsson (13.7.1906)

Tommy Lindholm (3.2.1947)

Anna Westerlund (9.4.1989)

4 A-landskamper, 2 B-landskamper.

4 A-maaottelua, 2 B-maaottelua.

43 A-landskamper, 11 mål.

Landslagstränare 93–94 43 A-maaottelua, 11 maalia.

Maajoukkueen valmentaja 93–94

73 A-landskamper, 1 mål.

73 A-landskamper, 1 mål.

Mattias Gestranius PIF-junior/juniori.

HANDBOLL KÄSIPALLO Lars Sundqvist avslutar Piffen-anfall i en juniormatch. Ungefär 1984, PIUG. Lars Sundqvist päättä Piffenin hyökkäyksen junioripelissä noin 1984.

HANDBOLL År 1935 grundades en damsektion inom PIF. Periodvis spelades handboll men i föreningens historik från år 1974 konstaterades: ”Det är främst inom ramen för gymnastikövningarna man avreagerar överlopps energi i handbollsmatcher”. Från och med år 1947 inleddes mera ­regelbundna träningar för Piffens flickor och ett representationslag bildades. ­Under 1950-talet avtog intresset för handboll men år 1956 beslöt dam­sektionen att ­föreningen igen skall spela handboll. 15-20 flickor tränade aktivt. ­Damernas framgångar smittade av sig och år 1958 började också ­manliga medlemmar spela handboll. Ett representationslag bildades som anmäldes till finlandsserien där framgångarna blev större än väntat. En egen handbollssektion grundades år 1959 med Göran Olsson som ord­förande. ­Under 1960-talet utvecklades juniorverksamheten. År 1964 avancerar herrlaget till mästerskapsserien och damerna erövrade finska mästerskapet år 1968. I mitten av 1970-talet tog herrarna igen steget upp till FM-serien där man spelade i tre år. Följande gång man spelade på ­mästerskapsnivå var år 1980 och år 1982 tog herrlaget sin första FM-medalj. År 1990 tog ­laget sin femte bronsmedalj som samtidigt är den senaste medaljen. ­Under 2000-talet etablerade sig herrlaget som ett division 1 lag. Damerna tog år 1992 sin åttonde medalj som var den första efter år 1969. Följande år tog damerna sin första finalplats. Piffen fick år 1993 sin nionde medalj på damsidan som denna gång var silver. År 1997 lades Piffens damlag ned men åter­upplivades år 2003 för at vara verksamt i fem år. År 2010 startade man på nytt i division 2 och följande år anmäldes laget till division 1. Efter en ganska mager period i början av 2000-talet nådde juniorerna stora framgångar mot slutet av decenniet. Säsongen 2013-14 har sektionen flera serielag än på länge.

Johan S. V. Karlsson får 2.3.1986 handbollsstipendium från Pargas Sparbank.

VD Göran Grönroos överräcker. I mitten Mårten Malmlund. Utdelades i PIUG i samband med herrmatchen PIF-SIF. Johan S.V. Karlssonille myönnettiin Paraisten säästöpankin urheilustipendi 2.3.1986. Stipendi jaettiin PUNT:issa pelatun PIF-SIF ottelun yhteydessä Tj Göran Grönroosin toimesta.

Mårten Malmlund i herrlaget mottar väska av Pargas Sparbanks VD Bengt Stenmark på 1960-talet, Sarlinska skolan.

Miesjoukkueen Mårten Malmlund vastaanottaa Paraisten säästöpankin sponsorilaukun Tj Bengt Stenmarkilta.

Ralf Eklund gör mål med ett för honom typiskt avslut. Här är det HIFK:s Tommy Ruponen som har fått dra det kortare strået i slutet av 1980-talet i PIUG. Ralf Eklund päättää maaliheiton hänelle tyypillisellä tavalla. HIFK:n maalivahti Tommy Ruponen jää auttamattomasti tilanteessa jälkeen 1980-luvun lopulla pelatussa ottelussa.

Piffens Jan Eriksson bryter sig igenom försvaret. T v ÅIFK:s Nikolai Enckell. Samppalinna bollhall, Åbo, 31.10.1991.

Piffenin Jan Eriksson murtautuu puolustajien läpi.

Vasemmalla ÅIFK:n Nikolai Enckell. Foto: Bo Strandén.

B-pojkarnas lag som vann Piffens första FM-guld i handboll 1964. På huk fr v Tor Karlsson, Ralf Stenmark, Erkki Sakkonen, Guy Söderholm och Guy Casén. Stående tränaren Stig Eriksson, Alf Silfver, Kaj Talonen, Tommy Lindholm, Stig Söderholm, Carl Mattsson, Stig Skaag, Ralf Elmvik.

B-poikien joukkue joka voitti Piffenin ensimmäisen SM-kullan 1964. Alhaalla vasemmalta Tor Karlsson, Ralf Stenmark, Erkki Sakkonen, Guy Söderholm ja Guy Casén. Seisaalta vasemmalta valmentaja Stig Eriksson, Alf Silfver, Kaj Talonen, Tommy Lindholm, Stig Söderholm, Carl Mattsson, Stig Skaag ja Ralf Elmvik.

KÄSIPALLO Vuonna 1935 perustettiin PIF:n naisjaosto. Käsipalloa pelattiin vaihtelevasti, mutta seuran vuoden 1974 historiikissa todettiin: ”Lähinnä voimistelu­ harjoituksissa puretaan käsipallo-ottelujen ylimääräistä energiaa”. Vuodesta 1947 aloitettiin säännöllisemmät harjoitukset tytöille ja muodostettiin edustus­joukkue. Kiinnostus käsipalloon laantui 1950-luvulla, mutta vuonna 1956 naisjaosto päätti, että seurassa aletaan jälleen pelata käsipalloa. Aktiivisia harjoittelijoita oli 15–20 tyttöä. Naisten menestys kannusti ja vuonna 1958 alkoivat myös miehet pelata käsipalloa. Muodostettiin edustusjoukkue, joka ilmoitettiin Suomen sarjaan, jossa menestystä tuli odotettuakin ­enemmän. Vuonna 1959 perustettiin oma käsipallojaosto, jonka puheenjohtaja oli ­Göran Olsson. 1960-luvulla kehitettiin junioritoimintaa. Miesten joukkue ­eteni mestaruussarjaan vuonna 1964. Naiset voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1968. 1970-luvun puolivälissä miehet pelasivat ­jälleen SM-sarjassa, ­yhteensä kolme vuotta. Seuraavan kerran mestaruustasolla ­pelattiin vuosina 1980 ja 1982, jolloin miehet saavuttivat ensimmäisen SMmitalinsa. ­Vuonna 1990 joukkue voitti viidennen pronssimitalinsa, joka on samalla viimeisin ­mitali. ­Miesten joukkue on 2000-luvulla pelannut ykkösdivisioonassa. ­Naiset saavuttivat vuonna 1992 kahdeksannen mitalinsa, joka oli ­ensimmäinen ­sitten ­vuoden 1969. ­Seuraavana vuonna naiset pääsivät ­ensimmäisen ­kerran ­finaaliin. Vuonna 1993 Piffen saavutti yhdeksännen ­mitalinsa naisten ­sarjassa, tällä kertaa hopeamitalin. Vuonna 1997 päätettiin naisten joukkue ­lakkauttaa, mutta se saatiin uudelleen kokoon vuonna 2003 ja joukkue oli voimissaan viisi vuotta. Vuonna 2010 aloitettiin jälleen uudelleen kakkos­divisioonassa ja seuraavana ­vuonna joukkue ilmoitettiin ­ykkösdivisioonaan. 2000-luvun ­melko vaatimattomien ­kausien jälkeen ­juniorit saavuttivat ­suurta ­menestystä ­vuosi­kymmenen ­lopulla. Kaudella 2013–2014 jaostolla on p ­ itkästä aikaa ­useita sarja­joukkueita.

PIUG-PUNT 17.10.1982. Piffens Tom Nykvist fäller sig in i Spartas målgård, och lagkamraten Björn Backman avvaktar t.h.

Piffenin Tom Nykvist löytää tien Spartan maalialueelle joukkuetoverin Björn Backmanin odottaessa selustassa. Foto: Bo Strandén.

PIUG 13.12.1989. Mikael Lundberg överlistar HIFK:s försvar. Sittande vid pressbordet Ingmar Söderblom, en av pargasidrottens största profiler.

Mikael Lundberg onnistuu hämäämään HIFK:n puolustuksen. Pöydän ääressä istuu Paraisten urheilprofiili Ingmar Söderblom. Foto: Bo Strandén.

PIUG 3.2.1985. Piffens center Svante Sjöblom är fri på linjen och Jan Rönnberg och Roger Söderberg i BK-46 är denna gång på efterkälken.

Piffenin “centteri” Svante Sjöblomilla on jo linjalla BK-46-pelaajien Jan Rönnbergin ja Roger Söderberg jäädessä jälkijunaan. Foto: Bo Strandén.

FM-brons-medaljutdelning 30.3.1983 i PIUG. Fr. v. Kaj Mickelsson, Johan S. V. Karlsson, Jan Söderholm, Ralf Westerlund och Ralf Eklund.

SM pronssin mitalinjakotilaisuus 30.3.1983. Vasemmalta lukien Kaj Mickelsson, Johan S. V. Karlsson, Jan Söderholm, Ralf Westerlund och Ralf Eklund. Foto: Bo Strandén.

Tom-Henrik Gustafson försöker få mål mot Kiffen i den andra bronsmatchen i PIUG 30.3.1983.

Tom-Henrik Gustafson yrittää saada aikaiseksi maalia Kiffeniä vastaan PUNT:issa pelatussa pronssiottelussa 30.3.1983. Foto: Bo Strandén.

Piffens starka damlag som vann FM-brons ­säsongen 1992 och -­silver 1993. Övre raden: Ulla Åkerfelt, J­ ohanna Wassholm, Stina VaneTempest (tränare), Petter ­Vane-Tempest (maskot), C ­ amilla Bergen, Camilla Wahlsten, Ingela ­Ulriksson och Maria ­Lindell. Nedre raden: Annika Jalonen, Anne Halenius, Jessica ­Ålgars, Peggy Wallin, Eva Holmberg och Pia Michelsson.

Piffenin vahva ­naisjoukkue joka v ­ oitta SM-Pronssia 1992 ja SM-hopeaa 1993.

Ylinnä Ulla Åkerfelt, ­Johanna ­Wassholm, ­Stina Vane-Tempest (valmentaja), Petter ­Vane-Tempest (maskotti), Camilla B ­ ergen, ­Camilla ­Wahlsten, ­Ingela ­Ulriksson och Maria ­Lindell. Alinna: Annika Jalonen, Anne Halenius, Jessica Ålgars, Peggy Wallin, Eva Holmberg ja Pia Michelsson

Damlaget avslutar säsongen 10.3.1991 med en FM-kvalmatch på bortaplan mot Hangö IK. I rött Piffens Heidi Rönnberg.

Naisjoukkue päättä kauden SM-välieräottelussa Hangö IK:ta vastaan 10.3.1991. Punaisiin pukeutunut Heidi Rönnberg.

Redan i unga år ska handbollsspelets finesser nötas in.

Nuorena se vitsa väännetään, jopa käsipallossa. Foto: Marcus Lepola.

Piffens damlag i Sverige 1965.

På huk fr v: Gun Karlsson, Kerstin Lindqvist, Jenny Törnroth, Elvi Klemets och Birgitta Gestranius. Stående fr v: tränaren Stig Eriksson, Lena Tuomi, Sirkka Mickelsson, Ina Hellström, Christel Blomqvist, Barbro Lindholm, Anne-Gun Johansson, Mona Elmvik, Susanne ­Stenmark och Maj Lindholm.

Artikel i Pargas kungörelse 6.8.1947 om Piffen-damernas första match mot Hangö BK i Pargas.

Piffenin naisjoukkue Ruotsissa 1965.

Alhaalla vasemmalta Gun Karlsson, Kerstin Lindqvist, Jenny Törnroth, Elvi Klemets ja Birgitta Gestranius. Seisten vasemmalta valmentaja Stig Eriksson, Lena Tuomi, Sirkka Mickelsson, Ina Hellström, Christel ­Blomqvist, Barbro Lindholm, Anne-Gun Johansson, Mona Elmvik, ­Susanne Stenmark ja Maj Lindholm.

Damlaget i Sverige 1965.

Naisjoukkue Ruotsissa 1965.

Damlaget som vann finskt mästerskap 1968 under Stig Erikssons ledning.

Naisjoukkue joka valmentaja Stig Erikssonin johdolla voitti SM-kultaa 1968.

Lehtijuttu Paraisten kuulutuksissa 6.8.1947 jossa kerrotaan Piffenin naisjoukkueen ensimmäisestä ottelusta Hangö BK:ta vastaan.

INNEBANDY SALIBANDY INNEBANDY På initiativ av Henrik Holmström och Jan-Erik Järvinen startades innebandysektionen år 2006. Ordförande blev Henrik Holmström. De första lagen kom igång i början av 2007, pojkar P94-95 och P92-93. Samma år ordnade innebandyförbundet en turné som besökte de flesta lågstadieskolorna i Pargas. Resultatet av turnén syntes i att sektionen hösten 2007 hade elva aktiva lag som spelade innebandy och cirka 150 aktiva spelare. Sektionen ordnade även en bolagsserie som riktade sig till firmor och föreningar i Pargas. År 2008 var 13 lag med i serien och involverade cirka 160 spelare. Innebandydamerna grundades av Laura Johansson hösten 2009. Laget tränades av Mikaela Jakobsson. Damerna spelar i division 3.

Från vänster: Dennis Lindström (15), Linus Törnqvist, ­Mikael Bergendahl, Kristian Österman (MV), Teemu Ämmälä.

13.10.2012 Sport Garden PIF - AFC Campus 4: 5 – 5.

Övre raden fr. v. : Juha Suominen, Joacim Blomster, Anders Kronberg, Jimmy Kronberg, Esa Raaska, Robin Ramstedt, Jan Lehtinen. Nedre raden fr. v. : Simon Wikström, Mikael Bergendahl, Robby Sandström, Rasmus Ridberg, John Aspegrén, Jens Mattsson Krister Sagulin (MV). Under säsongen 2010–11 var även dessa med: Alf Hermanson (MV), Tom Höglund, ­Christoffer Andersson, Martin Lundström, Jani Korvenala, Roni Suominen, Mathias Willstedt, Tore Rosenlund.

SALIBANDY Henrik Holmströmin ja Jan-Erik Järvisen aloitteesta perustettiin vuonna 2006 salibandyjaosto, jonka puheenjohtajana toimi Henrik Holmström.

Ensimmäiset joukkueet perustettiin vuonna 2007, pojat P94-95 ja P9293. Samana vuonna salibandyliitto kävi kiertueella useimmissa ­Paraisten ala-asteenkouluissa. Kiertueen tuloksena jaostolla oli syksyllä 2007 yksitoista aktiivista salibandyjoukkuetta ja noin 150 aktiivista pelaajaa. ­Jaosto ­järjesti ­puulaakisarjan, joka suunnattiin paraislaisille yrityksille ja ­yhdistyksille. Vuonna 2008 sarjassa pelasti 13 joukkuetta, joissa ­yhteensä noin 160 ­pelaajaa. Laura Johansson perusti naisten joukkueen syksyllä 2009. Joukkuetta ­valmensi Mikaela Jakobsson. Naiset pelaavat ­kolmannessa d ­ ivisioonassa.

Pojkar 98 år 2008.

Första flicklaget 2007, födda 94–95.

Johanna Pyy som kämpar om bollen i PIUG våren 2014.

Innebandyns Youtube-kanal.

Salibandyn Youtube-kanava.

Prat och förberedelse mellan perioderna sitter på bänken från vänster Marianne Blåberg, Krista Bergendahl, Nina Aspegren, Sanna Häggström, Maria Söderblom, Laura Johansson, Jenna Sipilä, Mia Lemberg på planen Fanny Nyström, Johanna Pyy, Mikaela jakobsson nr 19 Kristiina Pitkäaho.

Innebandyförbundets skolturnering 2007.

Mikael Bergendahl, Kristian Österman (MV. 13.10.2012) Sport Garden PIF – AFC Campus 4: 5 – 5.

Målvakten Nina-Maria Nyman och lagkaptenen Nina Aspegren försvarar målet i PIUG våren 2014.

PIF innebandydamer 2011 övre raden från vänster: Mikaela Jakobsson, Maria Söderblom, Marianne Blåberg, Laura Johansson, Krista Bergendahl, Kristiina Pitkäaho, Sanna Häggström, Malin Westerby nedre raden fr. v. Mia Lemberg, Carola Anckar, Heidi Lindfors, Johanna Pyy, Nina Aspegren, Jenny Johansson, Fanny Nyström, Jenna Sipilä målvakter från vänster Nina-Maria Nyman och Tiina Vehmas

PIF Herrar Mattias Bäck, MVP 2011-12.

Tekning på planen Nina Aspegren och Jenny Johansson

Här är vi på väg till avbytarbänken efter ett peptalk runt målet från vänster Laura Johansson, Mikaela Jakobsson, Nina.Maria Nyman mv, Tiina Vehmas mv, Krista Bergendahl, Marianne Blåberg, Sanna Häggström, Nina Aspegren, Jenna Sipilä, Mia Lemberg, Maria Söderblom, Jenny Johansson, Johanna Pyy.

Pojkar P94 år 2007.

PIF Herrarna har säkrat avancemang till div. 4. Övre raden fr.v.: Olli-Pekka Simonen (tränare), John Aspegrén (C), Tero Ekwik, Mattias Bäck, Jimmy Kronberg, Joacim Blomster, Juha ­Suominen, Dennis Lindström, Linus Törnqvist, Sami Perttunen. Nedre raden fr.v.: Mikael ­Bergendahl, Jens Mattsson, Teemu Ämmälä, Kristian Österman (MV), Joakim Sjöström, Mikko Sainio, Olli Leppänen (MV).

VOIMISTELU Paraisilla harjoitettiin miesten voimistelu jo 1920-luvulla Paraisten ­ruotsinkielisen yhteiskoulun puitteissa. Naisten voimisteluharrastus ­aloitettiin ­vuorineuvoksetar Sarlinin aloitteesta samassa koulussa ­vuonna 1929. ­Piffenin toimesta miesten voimisteluillat alkoivat syksyllä 1930, ­joskaan ­suosio ei tuolloin vielä ollut kovin suurta. Vuonna 1934 alkoivat ­järjestelmälliset ­voimisteluharjoitukset kerran viikossa Maneesin voimistelusalissa. ­Osallistujia oli keskimäärin 15 miestä. Vuonna 1935 liitettiin Pargas svenska ­kvinnliga ­gymnastikförening r.f. Piffenin naisjaostoon. ­Voimistelussa painopiste oli ­näytösvoimistelussa ja voimisteluryhmät esiintyivät ­seuran ­omissa ­tilaisuuksissa ja voimistelujuhlissa. Voimistelu sai oman jaoston ­vuonna 1978, jolloin ­naisjaostosta muodostettiin voimistelujaosto. Sitä ­ennen miesvoimistelu oli kuulunut vapaa-ajanjaostoon ja naisvoimistelu nais­jaostoon. Myös Old Boys -jaostossa harrastettiin voimistelua. Uusi voimistelujaosto aloitti ­tyttöjen voimistelun ja lapsille ja vanhemmille suunnatun yhteisen voimistelu­toiminnan. Alusta asti muodosti välinevoimistelu eri muodoissaan kaikissa ryhmissä rungon niin pienten kuin isompienkin tyttöjen ja poikien voimis­telussa. ­Valmiuksien kehittyessä toiminta suuntautui vähitellen myös kilpavoimisteluun. Naisille ja miehille suunnattu kuntovoimistelu, ja jopa ­”sekavoimistelu” olivat hyvin suosittuja 1980- ja 1990-luvuilla ja ovat ­edelleen mukana ­ohjelmistossa. ­Viime vuosina on vesijumpan suosio kasvanut, samoin uusin pojille suunnattu harrastusmuoto parkour.

GYMNASTIK VOIMISTELU GYMNASTIK Manlig gymnastik förekom i Pargas under 1920-talet inom ramen för Pargas svenska samskolas verksamhet och kvinnlig gymnastik startades på initiativ av bergsrådinnan Edit Sarlin i samma skola år 1929. Hösten 1930 på­börjades gymnastikkvällar för herrar i Piffens regi men någon större genomslagskraft vann gymnastiken inte ännu. Organiserad gymnastik började tränas en gång i veckan i gymnastiksalen i Manegen från och med år 1934. I medeltal deltog 15 herrar per gång. År 1935 införlivades Pargas svenska ­kvinnliga gymnastik­ förening r.f. med Piffens damsektion. Gymnastiken inriktade sig på upp­ visningsgymnastik och man uppträdde på föreningsjulfester och ­föreningens egna evenemang och gymnastikfester. Gymnastiken fick en egen sektion år 1978 då damsektionen förvandlades till en gymnastiksektion. Före det hade herrgymnastiken hört till fritidssektionen och damgymnastiken till dam­sektionen. Också oldboyssektionen sysslade med gymnastik. Den nya ­gymnastiksektionen startade med flickgymnastik och FoB, där föräldrar och barn gymnastiserar tillsammans. Genast från början blev redskapsgymnastik i olika former stommen i alla grupper för såväl små barn som större flickor och pojkar. Så småningom då färdigheterna växte kom tävlingsgymnastiken med i verksamheten. Motionsgymnastik för damer och herrar, till och med ”mixed motion” var mycket populära på 1980- och 1990-talet och finns på ­programmet än i dag. En populär gymnastikform under de senaste åren har varit vattengymnastik, likaså parkour för pojkar som är den nyaste given.

Tävlingsgymnaster vid klubbmästerskapen 2008.

Gymnaestrada 2007 i Dornbirn.

Tävlingsgymnaster tränar på räck 2005.

Voimistelujaoston perustamisesta lähtien on ohjelmassa ollut osallis­ tuminen Euroopassa järjestettäviin World Gymnaestrador tapah­tumiin ja Finlands Svenska Gymnastikförbundin voimistelujuhliin ­Suomen ruotsin­ kielisillä ­alueilla. Kummatkin tapahtumat järjestetään joka ­neljäs ­vuosi.

Suomen­ruotsalaisiin voimistelutapahtumiin ovat jaoston voimistelijat ja ohjaajat ­osallistuneet sekä voimistelijoina että ohjelmien suunnitteli­ joina ja ­koreo­grafeina. Näytösvoimistelu monissa eri muodoissaan on ­ollut ­ohjelmanumero lukuisissa tilaisuuksissa eri puolilla paikkakuntaa ­voimistelujaoston 36-­vuotisen ­toimintakauden aikana. Jaosto on onnis­ tunut lisäämään ­kiinnostusta ­voimistelua kohtaa ja antanut lapsille, ­nuorille ja ­aikuisille ­­mahdollisuuden ­­voimistelun monipuoliseen harrastamiseen.

Voimistelu­­jaosto on aina ­toivottanut kaikki tervetulleeksi toimintaansa, joka perustuu ­liikunnan ­riemuun ja satojen eri-ikäisten voimistelijoiden aktiivi­ suuteen v ­ uosi toisensa jälkeen.

Att delta i World Gymnaestrador runtom i Europa och Finlands ­Svenska ­ ymnastikförbunds gymnastikfester i Svenskfinland har funnits på G ­programmet sedan gymnastiksektionen bildades. Båda evenemangen ­arrangeras vart fjärde år och i de finlandssvenska festerna har sektionens ­gymnaster och ledare deltagit både som gymnaster och som program­ makare och koreografer. Uppvisningsgymnastik av många olika slag har varit programnummer på otaliga tillställningar runt om i bygderna under gymnastik­sektionens 36-åriga era. Sektionen har lyckats med att få intresset för ­gymnastik att öka och gett barn, ungdomar och vuxna en möjlighet att utöva olika former av gymnastik. Gymnastiksektionen har alltid välkomnat alla med i sin verksamhet som byggts upp med rörelseglädje som ledstjärna och med hundratals gymnaster i olika åldrar som är aktiva år efter år.

Aqua power ungdom 2014, en grupp flickor på 11–15 år som spelar, jumpar och dansar i vattnet.

Djungelbarnen uppträdde 1986 i Hangö (koreografer Maj Björk och Gwen Törnqvist) Programmet blev mycket omtyckt och det visades flera gånger.

Gymnastikavslutning 2009.

Flickgymnaster tränar på brygga år 2006.

Gymnasternas julfest med julbana 2009, alla redskap plockas ut till en otroligt lång redskapsbana.

Piffare med i gymnastifesten i Grankulla 2008 (koreograf bl.a. Christa Siegfrids).

Gymnasternas våravslutning 2011.

Superboys uppträdde på gymnastikfesten i Karleby 2004.

Hela truppen PIF-gymnaster samlade vid gymnastikfesten i Jakobstad.

För vuxna har Piffen dragit vattenjumpa i närmare 20 år. De första grupperna startade i Kårkullas terapibassäng. Verksamheten fortsätter nu i Folkhälsanhusets terapibassäng.

Pojkar X3M-gruppen 2005.

PIF årsmöte 2010, Piffens gymnaster uppträdde.

JÄÄPALLO

ÖVRIGA SEKTIONER MUUT JAOSTOT Bandyjuniorer i slutet av 1950-talet. / Bandyjunioreja 1950-luvun lopussa. Foto: Ulla Czuryszkiewicz.

BANDY Det går inte att exakt fastslå när man först började spela bandy i Pargas men år 1933 nämndes bandyn för första gången i mötesprotokollen. Följande år fick bandyn en egen sektion med Nils Wennerström som ordförande. Vid föreningens årsmöte år 1936 sammanslogs bandysektionen med fotbollssektionen till en ”bollsektion”.

År 1934 ställde man upp lag i distriktsseriens klass III och IV med två senior- och ett juniorlag. Vid säsongens slut var Piffen mästare i klass III. Antalet aktiva spelare ökade och bandyplanen flyttades till idrottsplanen. Man ställde också upp ett ­damlag. Seniorlagen deltog i distriktsseriens II och III klass.

Täyttä varmuutta siitä, milloin Paraisilla ensimmäistä kertaa alettiin pelata jääpalloa, ei ole, mutta vuonna 1933 mainitaan jääpallo ensimmäisen kerran kokous­ pöytäkirjoissa. Seuraavana vuonna jääpallo sai oman jaoston, jonka puheenjohtajana ­toimi Nils Wennerström. Seuran vuosikokouksessa 1936 yhdistettiin jääpallojaosto ja ­jalkapallojaosto yhdeksi ”pallojaostoksi”.

Vuonna 1934 seurasta osallistui kaksi seniorijoukkuetta ja yksi juniorijoukkue piirisarjaan luokissa III ja IV. Kauden päättyessä Piffen oli luokan III mestari.

Aktiivi­pelaajien määrä lisääntyi ja jääpallokenttä siirrettiin urheilukentälle. Piffenillä oli myös nais­joukkue. Seniorijoukkueet osallistuivat piirisarjan luokkiin II ja III.

Sotavuosina luistinrataa ei voitu pitää kunnossa ja vain muutama harjoitusottelu pelattiin­ Kirkkolammella. Mutta vuonna 1945 Piffen eteni Suomensarjaan. ­Hankittiin myös oldboysjoukkue, joka pelasi ystävyysotteluita omia juniori­joukkueita ­vastaan sekä turkulaista TPS:ää vastaan. Seuraavana vuonna jääpallojoukkue eteni ­Suomen ­Palloliiton mestaruussarjaan. Piffen voitti piirimestaruudet kaikissa ­luokissa ­häviämättä ainoatakaan ottelua – A-junioreiden maaliero oli 34–2. Vuonna 1947 ­Paraisilla ei ­ollut mestaruusjoukkuetta, mutta vuonna 1948 Piffen pelasi itselleen ­uuden ­mahdollisuuden sarjassa ja vuonna 1949 oli jälleen saavutettu paikka eliitti­sarjassa. Vuotta ­myöhemmin PIF putosi Suomensarjaan, mutta voitti piiri­mestaruuden ilman suuria ponnisteluja. Vuonna 1951 Piffen voitti jälleen piirimestaruuden. ­Vuonna 1952 ­edustusjoukkue osallistui Suomensarjan eteläiseen lohkoon ja sijoittui kolmanneksi­. Seuraavana ­vuonna seuralla oli kuusi joukkuetta: I, II, oldboys, A-, B- ja C-juniorit, ­joista oldboys ja A-­juniorijoukkue voittivat piirimestaruuden.

1950-luvun lopulla alkoi jääkiekko vallata alaa jääpallon kustannuksella. Toiminta kuihtui vähitellen ja päättyi kokonaan vuonna 1971.

PIF - Valkeakosken Haka 1955.

PIF bandylag 1945, Samskolans plan. / PIF jääpallojoukkue 1945, yhteiskoulun kentällä. Foto/Kuva: Kauko Lindroos.

Under krigsåren kunde inte skridskobanan underhållas och bara ett fåtal träningsmatcher spelades på kyrkgropen. Men år 1945 avancerade Piffen till Finlandsserien. Man rekryterade också ett oldboyslag, som spelade vänskapsmatcher mot egna juniorlag samt TPS från Åbo. Följande år avancerade bandylaget till Finlands Boll­ förbunds mästerskapsserie. Piffen vann distriktsmästerskapen i samtliga klasser, utan en enda matchförlust – A-juniorernas målkvot var 34-2. År 1947 var Pargas igen utan mästerskapslag men 1948 spelade Piffen sig till en andra chans i serien och 1949 hade man återerövrat en plats i elitserien. Ett år senare nedflyttades PIF till Finlandsserien men tog distriktsmästerskapet utan större ansträngning. 1951 vann Piffen igen distriktsmästerskapen. År 1952 deltog representationslaget i Finlandsseriens södra zon och placerade sig på tredje plats. Följande år hade föreningen sex lag: I, II, oldboys, A-, B- och C-juniorer, av vilka oldboys- och A-juniorlaget vann d ­ istriktsmästerskapen.

I slutet av 1950-talet började ishockeyn ta över på bandyns bekostnad. ­Verksamheten tynade stegvis bort och avslutades helt och hållet år 1971.

Mästerskapsserien 1946 / Mestaruussarja 1946.

Bandymålvakten Kauko ”Kiisseli” Lindroos och Henry ”Mutteri” Wikström tidigt 1950-tal. / Jääpallo­maalivahti Kauko ”Kiisseli” Lindroos ja Henry ­”Mutteri” Wikström aikainen 1950-luku.

Pajbacka. Foto/Kuva: Kauko Lindroos.

1961.

Bandylaget gymnastiserar i Manegen, 1950-talet. / Jääpallojoukkueen ­voimisteluharjoitukset Maneesissa 1950 luvulla. Foto/Kuva: Kauko Lindroos.

SIMNING

BROTTNING OCH TYNGDLYFTNING

UINTI

De första simskolorna inom PMIF fick starkt stöd från Åbo Simsällskap som ställde sina egna simlärare till förfogande. I juli 1914 ordnade ÅSS på anhållan av Pargas ­Kalkbergs Ab en simkurs. Simpromotion och -uppvisning hölls i Djupviken. Detta var Pargas ­första större simningsevenemang och sammanlagt 33 simskolelever blev promo­verade till antingen kandidat eller magister. I samband med detta hölls ­också tävlingar: 100 ­meter för manliga magistrar, 50 meter för manliga kandidater samt ­kvinnliga ­magistrar och kandidater. Som promotor fungerade Erik Sarlin, och promotionen sågs av en ­publik på omkring 300 personer. Simundervisningen fortsatte ­årligen i Djup­viken men ­under inbördeskriget lamslogs verksamheten och sim­skolorna kom igång på nytt först år 1923. För de praktiska arrangemangen stod fortfarande Åbo Simklubb. På avslutningsfesten promoverades 36 elever och man tävlade i kapp­simning och raka trampolin­hopp. Trampolinhoppstävlingen vanns av simläraren Ivar Engfelt.

År 1930 bildades en skild simsektion med Ivar Engfelt som ordförande.

Man ­anhöll om medlemskap i simförbundet och inom kort började man få inbjudningar till ­olika simföreningars tävlingar. De årliga simskolorna fortsatte att vara populära och ­promotionstillfället år 1934 besöktes av omkring 600 personer som bänkat sig på tre stora pråmar förankrade omkring siminrättningen. Publiken fick se demonstrationer av olika simsätt, simtävling, längddykning, kombinerade hopp, livräddning och polo­matcher. Referenten skrev i Pargas Kungörelser: ”Det allmänna intrycket av ­söndagens vackra uppvisning var att simundervisningen på orten är i goda händer”.

År 1938 invigdes en splitterny, toppmodern siminrättning i Djupviken, uppförd och underhållen av Pargas Kalkbergs Ab. Ritningarna till den nya siminrättningen hade gjorts av Arne Eklund och den hade tävlingsbanor i längderna 25 och 50 meter, ­trampolin och svikter samt åskådarläktare för över 500 personer.

Trots simsportens popularitet väcktes tanken på att avlasta simningen från PIF till förmån för en skild simförening, och på årsmötet beslöt man att lägga ner sim­verksamheten inom föreningen. Den år 1949 bildade föreningen Pargas Simmare - ­Paraisten Uimarit övertog verksamheten. Till den nya föreningens förfogande ställdes ett startkapital på 5000 mk och diverse material.

BOXNING

År 1937 beslöt PIF att uppta brottning i sin verksamhet. En brottningsmatta ­inköptes och August Jokinen från Turun Voimat började dra träningar i Pargas en gång i ­veckan och en rätt livlig tävlingsverksamhet kunde så småningom inledas.

Till ­ordförande för sektionen valdes Gunnar Karlsson. Ett år senare togs viktlyftning med på programmet och sektionens namn blev brottnings- och tyngdlyftningssektionen. Efter kriget avtog intresset för brottning och successivt minskade även de aktivas antal inom tyngdlyftningen. Under 1950- och 1960-talen förekom ingen verksamhet och år 1963 avslutades sektionen. År 1969 återuppstod sektionen under Göran Karlssons ledning och ett tiotal aktiva började med tyngdlyftning som resulterade i bland annat SFI-arrangörskapet i Pargas 1970. Bland de aktiva som även tävlade märks Göran Karlsson, Christer Nylund och Ole Karlsson.

PMIF:n ensimmäiset uimakoulut saivat vahvaa tukea uintikerho Åbo Simsällskap­ ilta, joka antoi omat uimaopettajansa seuran käyttöön. Paraisten Kalkkivuori Oy:n ­pyynnöstä tämä turkulainen uintikerho järjesti heinäkuussa 1914 uintikurssin. ­Uintipromootio ja näytös pidettiin Djupvikenissä. Tämä oli Paraisten ensimmäinen iso uintitapahtuma. Yhteensä 33 uimakoululaista promovoitiin joko kandidaatiksi tai maisteriksi. Samalla pidettiin myös kilpailuja: 100 m miespuolisille maistereille, 50 m miespuolisille ­kandidaateille sekä naispuolisille maistereille ja kandidaateille. Promoottorina toimi Erik Sarlin. Yleisöä promootiossa oli noin 330 henkeä. Uima­opetus jatkui Djup­vikenissä, mutta sisällissodan aikana toiminta lakkasi ja uima­koulut ­saatiin käynnistettyä vasta vuonna 1923. Käytännön järjestelyistä vastasi edelleen Åbo Simklubb. Päättäjäisjuhlassa promovoitiin 36 oppilasta ja kilpailtiin uinnissa ja ponnahdus­lautahypyissä, jonka voitti uinninopettaja Ivar Engfelt.

Vuonna 1930 muodostettiin erillinen uintijaosto, jonka puheenjohtajaksi tuli Ivar Engfelt. Seura anoi jäsenyyttä uintiliitossa ja ennen pitkää alettiin saada kutsuja eri uinti­seurojen kilpailuihin. Jokavuotiset uimakoulut olivat erittäin suosittuja ja pro­mootiotilaisuuteen vuonna 1943 saapui noin 600 ihmistä, jotka seurasivat ­promootiota ­kolmelta suurelta uimalaitoksen viereen ankkuroidulta proomulta. Yleisö saattoi seurata erilaisten uintityylien esityksiä, uintikilpailuja, pituussukellusta, yhdistelmähyppyjä, hengenpelastusta ja poolo-otteluita. Paraisten Kuulutuksissa kirjoitettiin ”Sunnuntain kauniiden esitysten perusteella uimaopetus on paikkakunnalla hyvissä käsissä”.

Vuonna 1938 vihittiin upouusi, huippumoderni Djupvikenin uimalaitos, jonka oli rakentanut ja jota ylläpiti Paraisten Kalkkivuori Oy. Uuden uimalaitoksen oli piir­tänyt Arne Eklund ja se käsitti 25 ja 50 m kilparadat, ponnahduslaudan ja yli 500 ­hengen ­katsomon. Uintiurheilun suosiosta huolimatta heräsi ajatus uinnin siirtämisestä ­erilliselle uintiseuralle, ja vuosikokouksessa päätettiin seuran ylläpitämä uintitoiminta lakkauttaa. Toiminta siirtyi vuonna 1949 perustetulle seuralle Pargas Simmare - ­Paraisten ­Uimarit. Uusi seura sai alkupääomaa 5000 mk ja erilaisia tarvikkeita.

PAINI JA PAINONNOSTO

NYRKKEILY

År 1937 beslöt PIF att uppta boxning på sitt verksamhetsprogram. Redskap ­anskaffades och en boxningsinstruktör anställdes. Elis Nordell valdes till boxnings­ sektionens ­första ordförande. Cirka 25 aktiva boxare deltog i verksamheten som ordnades i ­gymnastiksalen i Manegen. Under kriget förekom ingen tränings- eller tävlings­verksamhet men verksamheten återupptogs 1945 och man arrangerade förutom DM-tävlingar även junior-FM i Pargas. År 1946 sammanslogs alla kraftidrotter till en ­sektion, kraftidrottssektionen. Boxningen saknade emellertid instruktörer och de flesta aktiva lade handskarna på hyllan. Under de följande åren försökte man med jämna mellanrum aktivera boxningen men först under början av 1950-talet fick man ihop ett gäng pojkar som tränade regelbundet. Verksamheten pågick ett par år men avstannade så småningom.

Vuonna 1937 PIF päätti ottaa painin mukaan toimintaansa. Ostettiin painimatto ja August Jokinen Turun Voimat – seurasta alkoi vetää harjoituksia Paraisilla ­kerran ­viikossa ja vähitellen syntyi melko vilkasta kilpailutoimintaa. Jaoston puheen­ johtajaksi valittiin Gunnar Karlsson. Vuotta myöhemmin ohjelmaan otettiin painonnosto ja jaoston nimeksi tuli paini- ja painonnostojaosto. Sodan jälkeen kiinnostus painia kohtaan väheni ja pikku hiljaa pieneni myös painonnoston aktiivi­­harras­­t­a­jien määrä.

1950- ja 1960-luvuilla toimintaa ei ollut lainkaan ja vuonna 1963 jaosto ­lope­tettiin. Vuonna 1969 jaosto alkoi toimia uudelleen Göran Karlssonin ­johdolla, ­ja ­kymmen­kunta aktiivia aloitti painonnostoharrastuksen. Tämän ­seurauksena ­saatiin mm. SFI-kilpailujen järjestämisvastuu Paraisille vuonna 1970. Aktiivi­kilpailijoista ­mainittakoon Göran Karlsson, Christer Nylund ja Ole Karlsson.

Vuonna 1937 PIF päätti ottaa nyrkkeilyn toimintaohjelmaansa. Hankittiin välin­eitä ja palkattiin nyrkkeilyohjaaja. Elis Nordell valittiin nyrkkeilyjaoston ensimmäi­ seksi puheen­johtajaksi. Noin 25 aktiivia nyrkkeilijää osallistui toimintaan, jonka pito­paikka oli Maneesin voimistelusali. Sodan aikana ei harjoitus- ja kilpailu­ toimintaa järjestetty, mutta toiminta pääsi uuteen vauhtiin vuonna 1945. ­Paraisilla ­järjes­tettiin sekä PM-kilpailuja että junioreiden SM-kilpailut. Vuonna 1946 ­yhdistettiin kaikki ­voimalajit yhdeksi jaostoksi, voimaurheilujaostoksi.

Nyrkkeilyyn ei kuitenkaan saatu ohjaajia ja useimmat aktiiviharrastajat ripustivat hanskat ­naulaan. Tulevina vuosina tehtiin useampikin yritys nyrkkeilyharrastuksen puolesta, mutta vasta 1950-­luvun alkupuolella saatiin kootuksi joukko poikia, jotka ­harjoittelivat ­säännöllisesti. ­Toiminta jatkui pari vuotta, mutta loppui vähitellen.

CYKLING

ISHOCKEY

BOBOLL

Pargas Malms idrottsförening arrangerade de första tävlingarna i velocipedåkning år 1915. Intresset avstannade under krigsåren men återupptogs sporadiskt under 1920och 1930-talen. År 1940 ordnades den sista cykeltävlingen inom PIF.

Det första initiativet till att PIF borde uppta ishockey på sitt verksamhetsprogram togs år 1936. Sporten ansågs emellertid vara för ekonomiskt betungande varför man ställde sig negativ till förslaget. Därefter upptogs frågan med jämna mellanrum men under en lång period ansåg man att bandyn skulle utkonkurreras om man också ­började med ishockey. Först år 1964 bildades en ishockeysektion med Börje Engblom som första ordförande men någon egentlig verksamhet kom då ännu inte i gång. År 1966 fick man en egen ishockeyrink invid idrottsplanen och 50-60 juniorer deltog i ­verksamheten. År 1970 deltog Piffens C- och D-juniorer i serier för första gången. År 1982 beslöt ­Piffen att lägga ned ishockeysektionen och verksamheten övertogs av den självständiga ­föreningen ParSport.

Boboll tillsammans med brännboll har varit mycket populär bland ungdomarna i ­Pargas och särskilt under 1930-talet spelades det aktivt vid Samskolan. En nystart fick bobollen på 1990-talet då bobollssektionen startades vid årsskiftet 1994–95 av Heidi och Matti Ahlfors. Cirka 100 flickor och pojkar deltog i verksamheten. Sektionen ­utbildade tränare och domare i samarbete med andra föreningar. Boboll spelades på olika nivåer och firmabobollen blev populär. År 2003 lades sektionen ner.

PYÖRÄILY Pargas Malms idrottsförening järjesti ensimmäiset polkupyöräkilpailut vuonna 1915. Sodan aikana kiinnostus laantui, mutta jonkin verran toimintaa oli 1920- ja 1930-­luvuilla. Vuonna 1940 järjestettiin viimeiset polkupyöräkilpailut PIF:n toimesta.

PESÄPALLO Pesäpallo yhdessä polttopallon kanssa olivat varsin suosittuja Paraisten ­nuorten keskuudessa ja erityisesti 1930-luvulla niitä pelattiin aktiivisesti yhteiskoulun ­tuntu­massa. Pesäpallo sai uutta vauhtia 1990-luvulla, kun Heidi ja Matti Ahlfors ­käynnistivät ­pesäpallojaoston toiminnan vuodenvaihteessa 1994–95. Noin 100 ­tyttöä ja poikaa ­osallistui toimintaan. Jaosto koulutti valmentajia ja tuomareita yhteis­työssä muiden seurojen kanssa. Pesäpalloa pelattiin usealla tasolla ja firmapesiksestä tuli suosittu. Jaoston toiminta päättyi vuonna 2003.

BORDTENNIS År 1947 ordnade Piffen en bordtennisturnering och det fanns möjlighet att spela och träna bordtennis flera kvällar i veckan. Ett år senare bildades en egen sektion med ­Harif Löfroth som ordförande. Under 1940-talet hade sektionen ett 40-tal aktiva ­spelare men under 1950-talet minskade antalet delvis beroende på avsaknad av tränings­lokal. År 1964 upphörde sektionen med sin verksamhet.

KONSTÅKNING, SKRIDSKO

PÖYTÄTENNIS

År 1932 beslöt Piffen att föreningen skulle anlägga en skridskobana på Lilla kyrk­ gropen. Den skulle användas till nöjesbetonad motions- och uppvisningsåkning ­eller konståkning på skridskor. Vid öppningen av banan år 1933 deltog 150 ­ungdomar i ­evenemanget. De flesta hade ”stålskorna” på men de som inte vågade sig ut på det hala promenerade i takt med hornmusiken som ackompanjerades av ­raketernas ­knatter. ­Ytterligare gav marschallerna liv åt det hela. Också uppvisningar i konst­ åkning ­förekom. År 1935 flyttades skridskobanan till idrottsplanen vilket bidrog till att ­aktiviteten ökade. Föreningen köpte en ny skivspelare, nya grammofonskivor och en förstärkare och det blev populärt bland Malmens ungdomar ”att fara till banan”.

Försök med att ordna kurser och ledd verksamhet gjordes men konståkningen blev aldrig en tävlings­gren.

Vuonna 1947 Piffen järjesti pöytätennisturnauksen ja Paraisilla oli myös ­mahdollisuus pelata ja harjoitella pöytätennistä useita kertoja viikossa. ­Vuotta ­myöhemmin ­perustettiin oma jaosto, jonka puheenjohtaja oli Harif Löfroth.

1940-­luvulla ­jaostolla oli nelisenkymmentä pelaajaa, mutta 1950-luvulla ­määrä ­pieneni lähinnä harjoittelu­tilan puuttuessa. Jaosto lopetti toimintansa vuonna 1964.

FÄKTNING Sektionen för fäktning bildades år 1960. Ordförande var Sten-Erik Bergring. När ­sektionen var som störst hade man en senior, sex juniorer och tre flickor som var ­aktiva. På grund av avsaknaden av en tränare minskade intresset och ­möjligheterna att utöva idrotten. År 1963 avslutades sektionen och några år senare såldes ut­ rustningen.

MIEKKAILU Miekkailujaosto perustettiin vuonna 1960. Puheenjohtaja oli Sten-Erik Bergring.

Suurimmillaan jaostossa oli aktiivisesti yksi seniori, kuusi junioria ja kolme ­tyttöä. ­Valmentajan puuttuessa kiinnostus laimeni, samoin mahdollisuudet ­lajin ­harjoittamiseen. Vuonna 1963 jaosto lopetti toimintansa ja muutama vuosi ­myöhemmin varusteet myytiin.

JÄÄKIEKKO Vuonna 1936 tehtiin ensimmäisen kerran aloite, että Piffenin tulisi ottaa jääkiekko ­toimintaohjelmaansa. Lajia pidettiin kuitenkin taloudellisesti liian raskaana, ­joten ehdotukseen suhtauduttiin kielteisesti. Sen jälkeen kysymys nousi esille ­tasaisin ­väliajoin, mutta pitkään katsottiin, että jääpallo jäisi jalkoihin, jos myös jää­ kiekko ­otettaisiin mukaan. Vasta vuonna 1964 muodostettiin jääkiekkojaosto, ­jonka ­ensimmäinen ­puheenjohtaja oli Börje Engblom, mutta mitään varsinaista ­toimintaa ei vielä ­saatu käyntiin. Vuonna 1966 saatiin ensimmäinen jääkiekko­kaukalo ­urheilukentän ­viereen ja toimintaan osallistui 50–60 nuorta. Vuonna 1970 ­Piffenin C- ja D-juniorit ­osallistuivat ensimmäistä kertaa sarjapeleihin. Vuonna 1982 Piffen päätti lakkauttaa jääkiekko­jaoston ja toiminta siirtyi itsenäiselle seuralle ParSport.

TAITOLUISTELU, LUISTELU Vuonna 1932 Piffen päätti, että seura perustaisi luistinradan Kirkkolammelle. Rataa ­käytettäisiin viihteelliseen kunto- ja näytösluisteluun eli taitoluisteluun. Radan ­avajaisiin vuonna 1933 osallistui 150 nuorta. Useimmilla oli ”rautakengät”, mutta ne jotka eivät uskaltautuneet liukkaalle jäälle, kävelivät puhallinmusiikin ­tahdissa ­raketti­räiskeen saattelemina. Tunnelmaa täydensivät roihuavat ulkotulet. Myös taitoluistelu­näytöksiä järjestettiin. Vuonna 1935 siirrettiin luistinrata urheilu­kentälle, mikä lisäsi kiinnostusta. Seura osti uuden levysoittimen, uusia gramofonilevyjä ja ­yhden vahvistimen ja ”Malmin nuoret” alkoivat kokoontua ”baanalla”. Kurssien ­järjestämistä ja ohjattua ­toimintaa yritettiin myös, mutta taitoluistelusta ei tullut koskaan kilpailulajia.