Pääkirjoitus

SAMPO PUOSKARI PUHEENJOHTAJA POHJOIS-POHJANMAAN RESERVIUPSEERIPIIRI

Yksilöstä ryhmäksi

Alkuvuoden maanpuolustusaiheista mediakenttää on hallinnut kaksi asiaa. Perinteinen MTS:n julkaisema kyselytutkimus paljasti sen jo viime vuonna epäillyn tosiasian, ettei nuorten maanpuolustustahto ole heikentynyt. Edellisen tutkimuksen notkahdus johtui otannasta, joka on laajempaan analyysiin tarkoitettuna varsin pieni. Sen sijaan maavoimien komentajan kenraaliluutnantti Petri Hulkon ulostulo varusmiespalveluksen suorittaneiden miesten määrästä ja keskeytysten ja palvelukseen astumatta jättämisen syistä synnytti moniviikkoisen keskustelun jos jonkinlaisissa foorumeissa. Ahdistuksesta tuli sana, jota toistettiin kaikkialla. Nuoret miehet ahdistuvat, kun he joutuvat majoittumaan samaan tupaan muiden nuorten miesten kanssa. Nuoret miehet ahdistuvat, kun he joutuvat käymään tarpeillaan ja pesulla samassa pesuhuoneessa muiden nuorten miesten kanssa. Mielenterveysongelmat syntyvät ahdistuksesta, kun joudutaan olemaan muiden ihmisten kanssa fyysisesti samassa tilassa päivät ja yöt. Se kun ei vain tunnu hyvältä. Tästä lisääntyvästä suuntauksesta Puolustusvoimien kutsuntatehtäviä tekevät sotilaat ovat kertoneet minulle jo monta vuotta sitten. En ole mikään sosiologi, mutta kyse on selvästi laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Maalaisjärjellä ajatellen ja omien havaintojenikin perusteella on todettava, että osa miehistä elää lapsuutensa ja nuoruutensa ilman fyysistä kaveruuskontaktia – koulupäiviä lukuun ottamatta. Kaverit ovat kyberavaruudessa kuulokkeiden päässä olevia kasvottomia tietokonepelikavereita, joista pääsee eroon aina tarvittaessa. Näin ei ole varusmiestuvassa. Yksi ilmiötä selittävä tekijä voi olla myös perhekokojen pienentyminen. On paljon vähälapsisia perheitä, jolloin sisarusten vähyyden tai jopa niiden puuttumisen takia nuorelle ei ole päässyt syntymään yhdessä elämisen ja asumisen kokemusta. Oli niin tai näin, tämän lehden syntymäpäivähaastattelusta on pakko siteerata lopuksi Veijo Kesäläistä, miestä, joka koulutettiin sota-aikana sotilaaksi ja vasta sen jälkeen määrättiin varusmiespalvelukseen: ”Ei siellä nykyisin mielenterveys huonone, vaan paranee, kun ollaan yhdessä joukossa.” Olen samaa mieltä. Tarvitaan vain rohkeutta ottaa se ensimmäinen askel.