Veijo Kesäläinen 95 vuotta

SAMPO PUOSKARI

S A M P O P U O S K A R I J A VEIJO KESÄLÄISEN ARKISTO

Veijo Kesäläinen 95 vuotta Virkeä veteraani ja reserviläisvaikuttaja Jo muutaman vuoden ajan on Oulussa voinut tavata erilaisissa maanpuolustus- ja veteraanitilaisuuksissa hyväntuulisen aktiiviosallistujan. Oulun Reserviupseerikerhon jäsen, yliluutnantti ja sotaveteraani Veijo Kesäläinen on pian 95 vuoden iässä ehtinyt nähdä ja kokea paljon, mutta hymy ei miehen huulilta ole hävinnyt. Sama elämänilo on periytynyt myös hänen pojalleen everstiluutnantti evp Timo Kesäläiselle, jonka suurin osa Pohjanpojan lukijoista tuntee edellisenä Pohjois-Suomen maanpuolustuspiirin piiripäällikkönä Eläkkeellä olevan metsänhoitaja Kesäläinen syntyi 5.4.1925 Kuolemajärvellä ja asui lapsuutensa Viipurin lähellä Sommeella. Kun

MAXIM-KONEKIVÄÄRI TULI TUTUKSI HENTOISEKSI MÄÄRITELLYLLE JO KOULUTUSAIKANA.

RUK:N KURSSILTA NUMERO 106 KESÄLÄINEN POKKASI KURSSIN PRIIMUSMIEKAN.

sota syttyi, perhe muutti Huittisiin, mutta 1942 he siirtyivät Viipuriin. Koti Sommeella oli poltettu. Huhtikuussa 1943 silloinen oppikoulun viidesluokkalainen kutsuttiin Viipurin lääninsairaalaan kutsuntoihin, missä kuntoisuusluokaksi tuli A2. Syynä oli nuoren miehen hento ruumiinrakenne. Matka vei sieltä koulutuskeskukseen Rajamäelle, missä Kesäläinen sijoitettiin sellaiseen tupaan, mistä koulutettiin konekiväärin ryhmänjohtajia. ”Muistan, kuinka metsässä laukattiin Maximit olalla ja toinen kantoi jalustaa. Silloin ei ollut vara valittaa, eikä se käynyt mielessäkään. Niin vain hento nuorukainen kesti kaiken”, Kesäläinen kertoo.

Koulutuksen jälkeen Kesäläinen joutui 1944 rintamalle maalis-huhtikuun vaihteessa Lumisuolle. Heinäkuussa pataljoona siirrettiin Äyräpäähän, missä Kesäläinen haavoittui vihollisen valtavassa hyökkäyksessä olkapäähän. Muut olivat jo vetäytyneet taaempiin asemiin, ja niinpä Kesäläinen käveli omin voimin joukkosidontapaikalle. Sairalan kansanopiston kenttäsairaalasta hänet siirrettiin Jyväskylän sotilassairaalaan.

Toipumisen jälkeen Kesäläinen palasi yksikköönsä Suvannon rannalle. Aselevon jälkeen hän oli purkamassa taistelupaikkojen piikkilankaesteitä ja miinakenttiä. Heti sen jälkeen heidät siirrettiin Kellon kautta Toppilaan ja laivalla Tornioon ja Rovaniemelle. Kaupunki oli tuolloin jo poltettu. Tammikuussa 1945 Veijo Kesäläinen siirrettiin Hämeenlinnan JP4:ään, missä miehille ilmoitettiin, että edessä olisi kahden vuoden varusmiespalvelusaika! Onneksi lakia muutettiin siten, että sodassa olleet 1925 syntyneet palvelivat vain heinäkuun 1945 loppuun.

Vuonna 1961 Kesäläinen kävi niin sanotun jälkirukin Reserviupseerikoulun kurssilla 106. Suoritus palkittiin kurssin priimusmiekalla, joka on edelleen hänen olohuoneensa seinällä. Kesäläinen toimi aktiivisesti reserviupseeriyhdistyksissä Kajaanissa ja Kemijärvellä, ja hän oli myös Kainuun reserviupseeripiirin puheenjohtaja 1970-luvulla. Hänellä on Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali soljen kera. Sittemmin Kesäläinen on ollut aktiivi Sotaveteraaniliiton toiminnassa, ja olipa hän liiton liittovaltuustossakin. Hän jäi eläkkeelle päämetsänhoitajan virasta vuonna 1990. Pitkän iän salaisuutta on varmaan moni Kesäläiseltä tiedustellut. Mitään ihmelääkettä hän ei osaa antaa: ”Viimeisien tupakan poltin vuonna 1964. Kajaanissa sain myös opetuksen, ettei viinaa saa tolkuttomasti käyttää”, Kesäläinen nauraa. Hän on myös urheillut ahkerasti. Vahvimpia lajeja ovat olleet suunnistus, ampumajuoksu ja hiihto.

Viime aikojen keskusteluun Suomen asevelvollisuusjärjestelmästä ja nuorten miesten syistä jättää varusmiespalvelus käymättä on Kesäläisellä selkeät näkemyksenä:

ret ovat päässeet vähällä. Ei se niin rasittavaa ole, kun fyysinen kunto on hyvä. En tiedä, miten se mielenterveysasia on. Eikö vain kehdata mennä? Ei siellä nykyisin mielenterveys huonone, vaan paranee, kun ollaan yhdessä joukossa. Ja kuntokin paranee.” Kesäläinen on varma, että jokaiselle löytyisi nykyään sellainen tehtävä, joka soveltuisi kunkin fyysiseen kuntoon. ”Mielenterveyskin paranee, kun kokee, että minäkin pystyn kuten toisetkin”, Kesäläinen pohtii. Naisten asepalvelus askarrutti Kesäläistä aluksi, mutta sittemmin hän on tullut siihen tulokseen, että on vain hyvä, että naisilla on mahdollisuus käydä armeija vapaaehtoisena. Heille on varmasti löytynyt oikea paikka. Lopuksi Kesäläinen heittää tuttu pilke silmäkulmassa haasteen: ”Nuoren miehen tarvitsisi ajatella, että jos nuoret naiset pärjää poikien kanssa, niin miksen minäkin pärjäisi!” Veijo Kesäläinen viettää syntymäpäiviään kutsuvierasjuhlana huhtikuun alussa. Pohjanpoika onnittelee lämpimästi vahvaa veteraania, reserviupseeria ja veteraanivaikuttajaa.