Ha en riktig fin dag

Teksti ja kuva: Katja Laakkonen

Katja Laakkonen toimii väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa, yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Laakkonen tutkii suomalaisten sairaanhoitajien monipaikkaista arkea, kun koti on Suomessa ja työjaksoja käydään tekemässä Norjassa.

Sairaanhoitajana Norjassa

Olen pohjakoulutukseltani sairaanhoitaja ja muutin ensimmäisen kerran Norjaan vuonna 2001. Tuohon aikaan meille vastavalmistuneille sairaanhoitajille ei ollut riittävästi oman alan töitä Suomessa, ja joukko hoitajia muutti ulkomaille. Vuonna 2001 Ruotsiin muutti 1690 hoitajaa, Norjaan 800, Sveitsiin 335 ja Isoon-Britanniaan 315 sairaanhoitajaa. Yhteensä ulkomaille muutti siis 4245 sairaanhoitajaa vuonna 2001, suosituimpana oma Pohjolamme.

Omalla kohdallani Norja veti puoleensa eniten, ja kun Joensuuhun tuli hoitajille suunnattu kielikurssi, lähdin oitis mukaan. Tuolloin kielikursseja järjesti ja kustansi Norjan valtiollinen rekrytointiohjelma Aetat Recruitment Program, joka oli kohdistanut Suomen lisäksi hoitajahakua myös Puolaan ja Saksaan. Vuonna 2003 tämä Norjan valtion järjestämä rekrytointi jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan eettisten syiden vuoksi, koska katsottiin että hoitajien rekrytointi köyhemmistä maista ei voi olla valtion ohjaamaa. No, sairaanhoitajien rekrytointi ei suinkaan loppunut, vaan tilalle tulivat yksityiset rekrytointifirmat, jotka rekrytoivat vielä nykyäänkin hoitajia haluamistaan maista.

Olen asunut Norjassa kahdella eri vuosikymmenellä, kolme vuotta vakituisesti ja yli kolme vuotta Suomesta käsin pendelöiden. Norja ja norjalaisuus on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet, muodossa tai toisessa. Se on tuonut minulle erilaisia työmahdollisuuksia sairaanhoitajana, mutta ennen kaikkea paljon uusia kokemuksia, elämyksiä ja ystäviä. Norjalainen elämäntapa on hyvin luonnonläheinen, ja norjalaisten yleisin harrastus taitaakin olla ”friluftsliv” eli ulkoilmaelämä. Se tarkoittaa, että tunturissa kulkee koko perhe, pienimmät kantorinkassa ja iäkkäimmät keppiin tukeutuen. Matkalla ei useinkaan ole kiire, joten reppuun on syytä varata energiapitoista evästä. Oma suosikkini ja vakioevääni on suklaapatukka nimeltään Kvikklunsj.

Tutkijana Norjassa

Vuodet Norjassa ovat tuoneet minulle myös muita ammatillisia mahdollisuuksia kuin pelkästään sairaanhoitajan työn. Olen saanut opettaa norjan kieltä Joensuun seudun kansalaisopistossa ja tällä hetkellä teen väitöskirjatutkimusta suomalaisten sairaanhoitajien ylirajaisesta arjesta Suomen ja Norjan työmarkkinakansalaisina.

Tein väitöskirjatutkimukseeni kuuluvan ensimmäisen kenttäjakson norjalaisessa sairaalassa kesällä 2020, eli olin havainnoimassa suomalaisia sairaanhoitajia heidän aidoissa työympäristöissään Norjassa. Havainnointijakson jälkeen tein 14 haastattelua, joissa suomalaiset sairaanhoitajat kertoivat arjestaan Norjassa ja miten se limittyy arkeen kotona Suomessa. Tutkimukseni aineistonkeruu on vielä kesken, mutta aineistosta on kuitenkin jo nähtävissä, että pendelöinti Norjaan on usein ollut pitkäaikainen unelma. Osa tutkimukseni informanteista on vasta aloittanut pendelöinnin, mutta osa on pendelöinyt Norjassa jo 20 vuotta! Joten hyvin erilaisia, mutta kuitenkin niin yhteneväisiä tarinoita liittyy tähän pendelöivään matkalaukkuelämään.

Uskon, että Teronkin mainitsema norjalainen ystävällisyys ja leppoisa elämän asenne on suuri vetovoimatekijä meille kiireeseen tottuneille suomalaisille. Tutkijana minulla on ollut hieno mahdollisuus katsoa sairaanhoitajan työtä ikään kuin hieman kauempaa. On ollut upeaa nähdä, miten suomalaiset sairaanhoitajat asettuvat vieraaseen kulttuuriin ja miten he elävät monipaikkaista arkeaan todeksi. Tutkijan parhaita hetkiä on ollut kuulla, kun suomalainen sairaanhoitaja heläyttää käytävässä työpäivän päätteeksi Takk for i dag! Ha en fin ettermiddag! Tai kun potilaille huikataan oven raosta Fortsatt god bedring! •