Pitkänen, Roosa Rapeli, Julia Saarinen, Jasse Vihtkari
Kannen kuva
Pinja Kilpinen
Painopaikka
Plusprint
Juttujen kuvituskuvat canva.com
24
Pääkirjoitus
Vala Silvola
Wanha ja wihainen 4 3 6 10 15 12 16 23 27 20 28
Gradunurkkaus
Roosa Rapeli
Uudistusten äärellä: puheenjohtajat panostavat hyvinvointiin ja vaikuttamiseen
Vala Silvola
Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen toiminta epävarmalla pohjalla
Rami Nummi
Rakkaudesta hahmoihin ja yhteisöön — Rakkauskirje ja puolustuspuhe fanifiktiolle
Henri Kari
Näkökulmia rakkauden muodoista
Eero Laurila
Tekstarit 5 26
Kerrasta koukussa — harrastus, josta tuli elämäntapa
Julia Saarinen
Kysymyksiä rakkaudesta – rakkausguru vastaa
Jasse Vihtkari
Ooks sä jo kolmekymmentä?!
Ella-Emilia Keronen ja Emilia Pitkänen
Rakkauskirjeitä
Tärpit
Henri Kari
Resepti:
Suklainen vadelmakääretorttu
Iisa Laine
Porin yliopistokeskus on jakautunut kahtia. Täällä opiskelijatoiminnassa aktiivisimmin mukana ovat Turun yliopiston kauppatieteiden opiskelijat sekä digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön opiskelijat. Kompaktista kampuksesta huolimatta saman pöydän ääreen istuminen onnistutaan kuitenkin välttämään.
Epäluottamus toisen alan opiskelijoihin näkyy esimerkiksi siinä, miten monelle on tärkeää saada yhteisen opiskelijajärjestö Pointerin puheenjohtajaksi oman alan opiskelija. Toissijaista on saada paras henkilö tehtävään.
Näin pienessä yhteisössä tiivis yhteistyö ja -elo olisi järkevää. Sellaista täällä ei kuitenkaan nykyisellään ole, paitsi Pointerin toimijoilla. Muuten eri alojen opiskelijat pysyvät pitkälti omissa porukoissaan. Kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Porin Kyltereiden tapahtumista suurin osa on avoinna vain jäsenistölle. Humanistien ainejärjestö Kulma ry:n tapahtumat taas ovat yleensä kaikille avoimia, mutta kyltereitä niissä ei silti juuri näy. Kumpaankin järjestöön voi liittyä kannatusjäseneksi, mikä avaisi ovet tapahtumiin, mutta tätä ei juuri hyödynnetä.
Pointerin tapahtumissa käy kaikkien alojen opiskelijat. Omissa kuppikunnissa pysytään silti. Muiden kunnioittaminenkin on joillekin välillä hankalaa. Vuoden ensimmäisillä sitseillä buuattiin kokoomuslaisille, mihin vastattiin laulamalla kommunisteista. Stereotyyppisesti humanistit ovat vasemmistolaisia ja kylterit kokoomuslaisia.
Vitsailu on hyvän maun rajoissa suotavaa, mutta ihmisiä ei voi jakaa karkeasti kommunisteihin ja natseihin. Oman yleisön tunteminen on tärkeää. Yhdenkin ihmisen asiaton toiminta sitseillä voi kantaa aina lehteen asti.
Lauletaan mieluummin vaikka lampaista
Korkeakoulu on ainutlaatuinen mahdollisuus tavata ihmisiä oman kuplan ulkopuolelta. Muiden alojen opiskelijat ovat alojensa tulevia asiantuntijoita, joiden kanssa kannattaa verkostoitua. Porissa se on kuitenkin unohdettu.
Myös yhteistyö Porin yliopistokeskuksen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijoiden välillä on valitettavan vähäistä. Monet opiskelijatoiminnan päättäjät keskittyvät omiin napoihinsa, vaikka jaetuilla resursseilla toimintaa voisi kehittää aivan uudelle tasolle.
Olisi toivottavaa, että oman opiskelija-aktiivin imagon kiillottamisen lisäksi välitettäisiin aidosti muista opiskelijoista – alasta riippumatta. Yhdessä olemme vahvempia ja voimme paremmin.
Tässä numerossa teemana onkin välittämisen vahvin muoto: rakkaus. Tämän lehden sivuilla pääset lukemaan pohdintaa rakkauden olemuksesta ja erilaisia tarinoita rakkaudesta. Yhteisöllisyyden nimissä numerossa on myös osallistettu lukijakuntaa tavallista enemmän rakkauskirje- ja kysymyspalstojen muodossa.
Käännä siis seuraavalle sivulle ja rakastu Pointtiin –uudelleen tai ensimmäistä kertaa!
Voisko hernekeittoa tarjota aina torstaisin koululla? Laskiaisperinteet ja paastoaminen kunniaan!!
Kandin voi kirjoittaa pelkillä ranskalaisilla viivoilla. Ei eriäviä mielipiteitä, kiitos.
Ihanaa, että aamulla on taas valoisaa.
Jaksaa joskus nousta sängystäkin!
Vanha suola janottaa: sukupuolentutkimuksen paluu gradussani
Kun valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta mukanani sukupuolentutkimuksen sivuaineopinnot, vannoin etten enää pitkällä tikullakaan koskisi teoksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai feminismistä. Olin valmis heittäytymään hyvinvointipolitiikan syvään päätyyn ja kirjoittamaan pro gradu -tutkielmani ”oikeista” teemoista, kuten vanhushoivasta tai nuorten hyvinvoinnista. Toisin kuitenkin kävi, sillä teemani on nyt moraalipaniikki translain lähetekeskustelussa.
Hyvää analyysiaineistoa on vaikea löytää. Siksi en lähesty pitkää kirjoitustyötä ensisijaisesti mielenkiintoni tai tieteellisen hyödyllisyyden kautta, vaan rehellisesti etsin ensiksi paikan, josta aita on matalin. Käytännöllisyyden nimissä oli viisainta napata valmiiksi puhtaaksi kirjoitettu eduskunnan täysitunnon pöytäkirja ajankohtaisesta aiheesta, ja gradu alkoi kuin kirjoittamaan itseään. Ei pitkää aineiston käyttöluvan odotusta tai epätoivoisten haastattelupyyntöjen lähettelyä. Teema myös sattumoisin oli mieluisa, sillä poliittinen retoriikka – niin hyvä kuin huonokin – on aina kiinnostanut minua. Täten syntyi täydellinen alisuoriutumisen sekä mielenkiinnon symbioosi; sain tutkielman aiheen valittua ja aineiston koottua yhden pdf-tiedoston latauksella.
Tuli kuitenkin tehtyä oikea tollon työ, sillä sukupuolihan oli se, joka nousi tutkielmani kantavaksi teemaksi kansanedustajien moninaisista keskustelunaiheista. Aineiston helppous vietteli minut lipsumaan tavoitteessani häivyttää sukupuolentutkimuksen opit päästäni. Gradu ei aina etene siten kuin on ensimmäiseksi suunnitellut. Kauniista ajatuksista valmiiseen opinnäytetyöhön on pitkä sekä mutkikas matka, jota rajoittaa kirjaston kokoelma, tiedekunnan vaatimukset ja etenkin ihmisen laiskuus. Jos haluaa olla itselleen sekä muille armollinen, on kenties parempi puhua henkilökohtaisten resurssien rajallisuudesta. Laittaakseni kyynisyyden hetkellisesti syrjään, on tarpeen korostaa, ettei jokainen hyvä tutkielma vaadi osakseen sadan ihmisen haastat-
telua. Joskus sekin voi olla tarpeeksi, että avaat yhden runokirjan tai katsot lyhytelokuvan, jota lähdet tutkimaan. Gradun arvokkuus ei korreloi analysoitavan aineiston merkkipituutta, vaan mielenkiintoisen näkökulman kautta yksinkertainenkin teksti voi saada uusia tieteellisiä ulottuvuuksia. Kannustan täten jokaista harkitsemaan, millaisen panoksen haluaa laittaa opinnäytetyön erinäisiin vaiheisiin. Kaikki akateemiset tekstit eivät voi olla papukaijamerkin arvoisia suorituksia, eikä täydellisyyttä tarvitse aina tavoitella.
Mikäli haluat saada vain opintopisteesi kasaan ja tutkintosi pakettiin, kulje kanssani aidan alitse ja palauta gradu kauas pois Turnitinin syövereihin.
Discard everything that does not spark joy.
– Marie Kondo
Gradun otsikko:
Turvaton Naistenvessa?
– Moraalipaniikki translain lähetekeskusteluissa
Pääaine: Hyvinvointipolitiikka ja yhteiskuntatutkimus
Tutkinto-ohjelma: Hyvinvointipolitiikan ja yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma
Uudistusten äärellä: puheenjohtajat panostavat hyvinvointiin ja vaikuttamiseen
Pointer ry:n, PorKy ry:n ja Kulma ry:n uudet hallituslaiset tapasivat Porin yliopistokeskuksen koordinaatioyksikön edustajat 4. helmikuuta. (Osa hallitusten jäsenistä puuttuu kuvasta.)
Uusi vuosi tuo mukanaan myös uudet hallitustoimijat. Opiskelijayhdistysten hallituksilla on merkittävä valta päättää, millaista opiskelijaelämä tulee olemaan heidän vuoden mittaisen hallituskautensa aikana. Haastattelin uusia puheenjohtajia heidän tavoitteistaan tälle vuodelle.
Hallitustoiminta on puheenjohtajille Emilia Järviselle (Pointer ry), Vili Liukkoselle (PorKy ry) ja Pinja Kilpiselle (Kulma ry) kaikille tuttua jo entuudestaan. Tuntemus Porin yliopistokeskuksen järjestötoiminnasta oli huomattavissa useiden vastausten samankaltaisuuksista. Aiempien toimijoiden panosta arvostetaan selvästi, vaikka asioita halutaankin viedä eteenpäin.
– Aiomme ainakin huolehtia opiskelijoiden oikeuksista ja hyvinvoinnista vähintään yhtä hyvin kuin edelliset hallitukset, Kilpinen naurahtaa alkuun.
Parhaiten hallitusten toiminnasta opiskelijoille näkyvät erilaiset tapahtumat, mutta puheenjohtajien vastauksissa keskiöön nousivat edunvalvonnalliset teemat. Kulttuurin ja liikunnan merkitystä ei silti voi unohtaa.
– Tavoitteenamme on vahvistaa Pointer ry:n roolia opiskelijoiden edunvalvojana ja yhteisöllisyyden rakentajana sekä edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja osallisuutta, Järvinen tiivistää.
Opiskelijoiden ääni kuuluviin
Järvisen mielestä on keskeistä panostaa avoimeen viestintään ja vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa, jotta heidän äänensä kuuluu päätöksenteossa. Myös muut puheenjohtajat haluavat kuunnella aktiivisesti jäsenistön toiveita.
Liukkosen mukaan PorKy tulee tänä vuonna kartoittamaan jäsenistönsä ajatuksia ja sitä kautta kehittämään toimintaansa entistä paremmin jäseniä palvelevaan suuntaan.
– Ei toteuteta toimintaa vain siten, miten aiemmin on tehty, vaan tarkastellaan, mikä on tärkeää meidän jäsenistöllemme ja mikä ei, Liukkonen kiteyttää.
Puheenjohtajat korostavat yliopistokeskuksen erilaisten työryhmien opiskelijajäsenten merkitystä edunvalvonnassa. Kilpisen mukaan Kulmalla merkittävänä projektina viime syksystä lähtien on ollut tuutortoiminnan kehittäminen.
– Haluamme tiivistää yhteistyötä yliopistokeskuksen kanssa tuutortoimintaan liittyvien asioiden parissa ja varmistaa, että jokainen aloittava opiskelijaryhmä sekä tuutorit saavat ansaitsemansa tuen ja turvan, Kilpinen kertoo.
Järvinen ja Liukkonen nostavat esiin opiskelijayhdistysten merkityksen opiskelijoiden ään-
Porin Kylterit PorKy ry:n puheenjohtaja Vili Liukkonen
ten vahvistajana myös laajemmassa kontekstissa. Kunnallis- ja aluevaalit järjestetään tänä vuonna 13. huhtikuuta.
– Meidän täytyy saada opiskelijat mukaan päätöksentekoon ja kannustaa heitä käyttämään ääntään, Järvinen painottaa.
Talous ja työllistyminen huolestuttaa
Orpon hallituksen tekemät leikkaukset ovat heikentäneet opiskelijoiden saamia tukia merkittävästi. Leikkauksia on jo tehty muun muassa yleiseen asumistukeen, minkä lisäksi opiskelijat siirretään yleisen asumistuen saajista huomattavasti pienemmän opintotuen asumislisän saajiksi 1.8.2025.
Liukkosta huolestuttaa opiskelijoiden taloudellinen tilanne leikkausten myötä. PorKy haluaakin pitää näkyvillä, kuinka heikosti opiskelijoilla menee taloudellisesti tällä hetkellä, vaikka eivät välttämättä suoraan aio ajaa poliit-
s.8
Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry:n puheenjohtaja Emilia Järvinen
tisia muutoksia.
Järvisen mukaan Pointer puolestaan haluaa varmistaa, että päättäjät huomioivat opiskelijat kaupungin päivitettävässä strategiassa siten, että opiskelijoiden asema Porissa kehittyy entistä paremmaksi.
– Suurimpina haasteina ovat opiskelijoiden työllistyminen valmistumisen jälkeen ja se, kuinka kaupunki pystyy houkuttelemaan ja pitämään korkeakoulutetut osaajat täällä. Siksi haluamme vaikuttaa siihen, että Porissa olisi enemmän harjoittelupaikkoja, työelämäverkostoja ja mahdollisuuksia yrittäjyyteen, jotta opiskelijoiden olisi kannattavaa jäädä kaupunkiin myös opintojen jälkeen, Järvinen luettelee.
Kilpinen kiinnittää huomion myös itse opiskelijajärjestöjen taloudelliseen tilanteeseen. Järjestöt tarvitsevat resursseja toimintansa pyörittämiseen, mutta leikkausten ja inflaation yhteisvaikutukset näkyvät suoraan ja välillisesti Kulmankin taloudessa.
– Yksi vuoden päätavoitteistamme on parantaa Kulma ry:n taloudellista tilannetta, jotta myös tulevaisuudessa voisimme olla aktiivinen ja elinvoimainen järjestö, Kilpinen valottaa.
”Meidän
täytyy saada opiskelijat mukaan päätöksentekoon ja kannustaa heitä käyttämään ääntään”
Tänäkin vuonna luvassa on useita perinteisiä opiskelijatapahtumia, joista suurin on tietysti Akateeminen Wappu. Puheenjohtajien mukaan tiedossa on myös useita uudistuksia.
– Kulman vuoden kohokohta WappuSafari palaa tänä vuonna isompana kuin aiemmin, ja sen tapahtumakonseptia on kehitetty työryhmän toimesta, Kilpinen paljastaa.
Liukkosen mukaan hyvinvoinnin edistäminen on ollut PorKyn hallitukselle tärkeää. Siksi he haluavat pitää huolta, että heidän palvelunsa eivät kuormita taloudellisesti ketään ja ne koetaan mielekkäiksi. Tapahtumien konsepteissa halutaan myös madaltaa osallistumiskynnystä.
– Useat vanhat tapahtumat ja perinteet ovat jatkuneet hyvin pitkään, eivätkä ne kaikki enää välttämättä sovi ihan jokaiseen makuun tai palvele kaikkia, Liukkonen täsmentää.
Myös Järvinen mainitsee useita hyvinvointiin liittyviä teemoja. Pointerin tavoitteena on kehittää opiskelijoiden arkea tukevia palveluita, ja suunnitteilla onkin esimerkiksi matalan kynnyksen tapahtumia, joissa opiskelijat voivat keskittyä jaksamiseen ja arjessa palautumiseen. Lisäksi Pointer tarjoaa jatkossakin useita liikuntapalveluita ja -tapahtumia.
PorKy haluaa Liukkosen mukaan kehittää ja tuottaa lisää myös yleishyödyllisiä tapahtumia. Nämä esimerkiksi tukisivat työllistymistaitoja ja antaisivat mahdollisuuden luoda ja kehittää omia työelämäverkostoja.
Hyvinvointia, tapahtumia ja kulttuuria
Järvinenkin kaavailee hallituksensa kanssa asiapitoisia tapahtumia niin kevään kunta- ja aluevaalien kuin syksyn Turun yliopiston ylioppilaskunta TYY:n edustajistovaalien yhteyteen.
– Järjestämme vaalitapahtumia, joissa opiskelijat pääsevät kohtaamaan ehdokkaita, keskustelemaan tärkeistä teemoista ja saamaan tietoa siitä, miten he voivat vaikuttaa paikallisella tasolla. Haluamme madaltaa kynnystä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tehdä päätöksenteosta opiskelijalähtöisempää, Järvinen avaa.
Yhteiseloa yliopistokeskuksella
Porin yliopistokeskuksen koordinaatioyksikkö tapaa perinteisesti uudet opiskelijajärjestöjen hallitukset vuoden alussa. Tänä vuonna kaikki hallitukset olivat poikkeuksellisesti tapaamisessa yhtä aikaa.
– Yhteistyö UCPorin kanssa tulee olemaan varmasti tiivistä koko vuoden ajan, sillä kehitettävää on niin opiskelijoiden, yliopiston kuin kaupunginkin saralla. Viime viikon tapaaminen vahvisti sen, että molemmilla osapuolilla on yhteinen tahtotila parantaa opiskelijoiden asemaa ja kehittää kampusyhteisöä entistä vahvemmaksi, Järvinen vakuuttaa.
Liukkonen on positiivisin mielin tapaamisen jälkeen. Hänen mielestään tapaamisessa oli paljon hyvää ajatustenvaihtoa tärkeistä aiheista, joista hän mainitsee esimerkkinä keskustelun työllistymisen tilanteesta ja siitä, mihin suuntaan sitä haluttaisiin lähteä kehittämään.
– Koordinaatioyksikön puolelta ymmärrettiin hyvin huolemme ja oltiin pitkälti asioista samaa mieltä. Tämä helpottaa merkittävästi yhteistyötä ja auttaa ideoimaan, mitä asioiden eteen halutaan ja pystytään tekemään, Liukkonen kuvailee.
Myös Kilpinen jatkaa tyytyväisenä yhteistyötä yliopistokeskuksen kanssa tapaamisen jälkeen. Hän kertoo Kulman työskentelevän muutenkin tiiviisti oman yksikkönsä kanssa: he esimerkiksi osallistuvat aktiivisesti digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijamarkkinointiin.
Puheenjohtajat kokevat yhteistyön muiden opiskelijajärjestöjen kanssakin pääsääntöisesti
toimivaksi. Jokaisen mielestä vuorovaikutusta voisi kuitenkin jonkin verran kehittää tiiviimmäksi, avoimemmaksi ja jatkuvammaksi.
Kilpinen toivoo jatkossa myös enemmän järjestöjen yhteisiä tapahtumia. Ne tekevät yhteistyön parhaiten näkyväksi myös jäsenistöille.
– Viime syksyn Kulttuuriappro, joka järjestettiin Kulman, Pointerin ja PorKyn yhteistyönä, oli hyvä alku, Kilpinen toteaa.
Järvinen tietää, että he jakavat muiden kampuksen opiskelijajärjestöjen hallitusten kanssa yhteisiä huolia. Siksi tiiviimpi yhteistyö mahdollistaisi vaikuttavammat kannanotot ja paremman näkyvyyden opiskelijoiden asioille niin yliopiston kuin kaupunginkin suuntaan. Hän haluaakin lisätä säännöllisiä tapaamisia eri yhdistysten välillä, jotta toimintaa voidaan koordinoida paremmin ja järjestöt voivat löytää yhdessä ratkaisuja opiskelijoiden arjen parantamiseksi.
– Uskon, että tiivistämällä yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa voimme vahvistaa opiskelijoiden ääntä, lisätä yhteisöllisyyttä ja tehdä Porista entistä paremman opiskelijakaupungin, Järvinen päättää.
Kulma ry:n puheenjohtaja Pinja Kilpinen
Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen toiminta epävarmalla pohjalla
Satakunnan Elävän Kuvan Keskus SEKK ry:n toiminnanjohtaja Yrjö Räikkälä toteaa, että keskuksen toiminnan loppuminen ei ole vielä varmaa, mutta tilanne näyttää huonolta. Kaikki johtuu siitä, että SEKK ei saanut Taiteen edistämiskeskus Taiken perustukea, joka sille on myönnetty aiemmin vuosittain. Nyt näyttää siltä, että vuosia arvokasta työtä elokuvakasvatuksessa tehnyt yhdistys ei kykene selviämään kuluistaan, ellei se saa avustusta. Näin sen olisi luovuttava Porin kaupungin sille vuokraamista toimitiloista. Räikkälän mukaan rahoituksen tulisi olla pysyvää, kuten se on SEKK:in kohdalla viimeiset kolmekymmentä vuotta ollutkin. Tilanteen muuttumiseen ovat tietenkin syynä hallituksen säästötoimenpiteet. SEKK on hakenut Taikelta myös lastenkulttuuritukea ja kulttuurin saavutettavuutta koskevaa tukea. Näistä päätöstä ei vielä ole tehty, mutta Räikkälä huomauttaa, ettei keskus ole saanut lastenkulttuuritukea Taikelta aikaisemminkaan.
Toiminnan laajuus ja merkitys
Satakunnan Elävän Kuvan Keskus perustettiin 1993, ja varsinainen toiminta käynnistyi seuraavana vuonna. Yrjö Räikkälä on ollut mukana vuodesta 1999, ja hän jää eläkkeelle toukokuussa. Toiminnan painopiste on aina ollut voimakkaasti Räikkälän tiivistämässä ajatuksessa ”Taiteesta hyvinvointia.” Tämä onkin onnistunut, sillä esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ovat saaneet keskuksesta suuntaa elämälleen. Juuri eläköitynyt Ari Impola puolestaan on tehnyt vuosikausien työn erityisryhmien, kuten vammaisten, elokuvatoiminnan parissa. Nyt tämä arvokas panos uhkaa jäädä jatkoa vaille. SEKK on varmasti säästänyt runsaasti yhteiskunnan varoja toiminnallaan vuosien mittaan.
Oma kysymyksensä on se, mitä yhdistyksen arkistolle tapahtuu. Räikkälän mukaan melkein kaikki vuosien varrella tehdyt elokuvat ovat kyllä tallessa.
– Todennäköisesti osa alkuvuosien elokuvista alkaa olla jo melko heikossa kunnossa. Kirjallista materiaalia ei ole säilynyt yhtä paljon. SEKK:in tiloissa ovat myös Porin elokuvakerhon arkistot. On toistaiseksi arvoitus, mitä niille tapahtuu.
Palkintoja ja tunnustuksia
Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen toiminnan laatu ja merkitys on kyllä tunnustettu vuosien varrella. Kehitysvammaisten videokerho on saanut Kirkon kulttuuripalkinnon, ja muutakin tunnustusta on tullut.
– Rauman Blue Sea Film Festivalilta on saatu Kampela-palkinto. Karhunseutu palkitsi joskus erään kyläelokuvaprojektimme ”vuoden mehukkaimpana hankkeena”. Opetus- ja Kulttuuriministeriön Lapsenpäivän palkinto tuli Tunnemyrsky-toiminnasta, joka on suunnattu lähinnä nuorisokoteihin sijoitetuille nuorille. Ari Impola on saanut muitakin tunnustuksia erityisryhmien elokuvakulttuurisesta toiminnasta. Hänhän aloitti elokuvatoiminnan erityisryhmien kanssa jo ennen SEKK:in perustamista. Avustusten jakoon nämä palkinnot eivät tunnu vaikuttavan, Räikkälä paheksuu.
Elokuvakulttuurin tulevaisuus
Räikkälän mukaan elokuva ei viihteenä ole katoamassa mihinkään.
– Kulttuurimuotona se on silti varsin marginaalinen, kuten se on aina Porissa ja Satakunnassa ollut. Varsinaisia elokuvaharrastajia on vähän, mutta tarpeeksi alueella järjestettäviin festareihin. Omaehtoisen elokuvakulttuurin ja itse tekemisen laita lienee kehnonlaisesti. Jos SEKK:in toiminta ajetaan alas, ei erityisryhmillä ole enää juuri mahdollisuutta elokuvalliseen ilmaisuun. Myös se media- ja elokuvakasvatus, mitä olemme koululaisille tarjonneet, on elokuvakulttuuria. Ehkä sitä tulee tekemään joku. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
s.12
Rakkaudesta hahmoihin ja yhteisöön – Rakkauskirje ja puolustuspuhe fanifiktiolle
Nykypäivänä varmasti moni on ainakin jollain tasolla tietoinen fanifiktiosta (engl. fanfiction). Tämä internetin faniyhteisöissä hyvin keskeisessä roolissa oleva luovan kirjoittamisen muoto on ollut suosittua jo vuosikymmeniä, mutta usein fanifiktiosta puhutaan faniyhteisöjen ulkopuolella alentavaan sävyyn. Se nähdään usein joko puhtaana erotiikkana tai esiteinityttöjen kirjoittamisen haparoivina ensiyrityksinä. Vaikka nämä asiat eivät itsessään ole pahoja, fanifiktio on paljon enemmän kuin tätä. Olen itse usein kokenut häpeää puhuessani fanifiktion lukemisesta tai kirjoittamisesta, mutta en enää halua hävetä sitä.
Vaikka fanifiktio liitetään usein vahvasti moderniin internetkulttuuriin, on sen historia paljon vanhempaa. Yksinkertaisuudessaan fanifiktion voi määritellä tekstiksi, joka perustuu jo olemassa olevaan teokseen, kuten esimerkiksi kirjaan tai elokuvaan. Fanifiktio voi seurata alkuperäisteoksen juonta hyvinkin tarkasti tai se voi poiketa siitä täysin. Usein jokaiselle löytyy jotakin – riippumatta siitä, haluaako lukija lukea tarinan Darth Vaderista sith-lordina tai sitten kukkakauppiaana. Ihmiskunta on historiansa aikana saanut jatkuvasti inspiraatiota olemassa olevista teoksista, Shakespearen Romeosta ja Juliasta Vergiliuksen Aenikseen. Moderni fanifiktio toimiikin omanlaisenaan jatkumona kyseiselle perinteelle. Modernissa, fanikulttuuriin kuuluvassa muodossaan fanifiktio on saanut alkunsa 1960- ja 1970-lukujen käänteessä alkuperäisen Star Trek -scifisarjan fanipiirin keskuudessa. Tällöin, ja myös yhä tänä päivänä, suuren kiinnostuksen kohteena oli
sarjan kaksi keskeistä hahmoa: kapteeni James T. Kirk (William Shatner) sekä tiedeupseeri ja yliperämies Mr. Spock (Leonard Nimoy). Pian etenkin naispuoliset fanit ja kotiäidit alkoivat kirjoittamaan sekä kuvittamaan tarinoita, joissa miehet olivat romanttisessa tai seksuaalisessa suhteessa toistensa kanssa. Star Trekin ympärille nopeasti noussut hyvin intohimoinen faniyhteisö mahdollisti uudenlaista luovuutta ja käyttäytymistä fanipiireissä.
Koska homoseksuaalisuus oli tuolloin laajasti laitonta ja yleisesti yhteiskunnallisista normeista poikkeava seksuaalisuuden ilmaisu oli tuomittavaa, kuului modernin fanifiktion alkuhetkiin paljon salassapitoa. Toisin kuin nykypäivän vapaasti internetissä luettavat teokset, aikaiset Star Trek -fanifiktiot vaihtoivat omistajia postitse, fanikonventioissa tai fanien itse tekemissä lehdissä (engl. fanzine). Star Trekin faniyhteisön pitkäikäisyyden sekä intohimoisuuden ansiosta monet aikaisista fanifiktioista ovat säilyneet vuosikymmenien ajan, ja niitä on myös mahdollista lukea internetissä. Itse suure-
na Star Trek -fanina ja sen fanifiktion ajoittaisena kuluttajana olen usein hyvin kiitollinen siitä, että faniyhteisön fanit ovat säilyttäneet omaa historiaansa hyvin. Lukiessani edeltävinä vuosikymmeninä kirjoitettua fanifiktiota on kiehtovaa huomata, miten välissämme olevista vuosikymmenistä huolimatta meitä yhdistää rakkaus samoja hahmoja ja samaa tarinaa kohtaan.
Mielestäni on myös erityisen tärkeää tiedostaa fanifiktion takana olevia syvällisempiä syitä ja merkityksiä. Vaikka se voi usein olla vain kevyttä viihdettä, jota luodaan ja kulutetaan puhtaana viihteenä, se voi myös merkitä ihmisille paljon enemmän. Se on antanut sitä luoville ja kuluttaville ihmisille välineen itseilmaisulle ja oman itsensä löytämiseen jo vuosikymmenten ajan. Tutut ja turvalliset suosikkihahmot alkoivat nopeasti toimimaan välineinä, joilla tarinan kirjoittaja, sekä osittain myös sen lukija, pystyivät ilmaisemaan itseään sekä kehittämään omaa minäkuvaa maailmassa, jossa avoin ja vapaa itseilmaisu ei muuten olisi ollut mahdollista.
Fanifiktion merkitys representaation näkökulmasta ei ole pelkästään osa vuosikymmenten takaista historiaa, vaan se toimii yhä välineenä, jonka avulla moni voi turvallisesti tutkia omaa seksuaalisuuttaan sekä hakea haluamaansa representaatiota. Monimuotoinen representaatio
on ottanut suuria harppauksia eteenpäin, mutta muistan yhä vahvasti aikaiset teinivuoteni, jolloin toivomaani representaatiota oli vaikea löytää. Populaarikulttuuriset homoseksuaalisuutta tai homosuhteita käsittelevät elokuvat olivat usein tarkoitettu vanhemmalle yleisölle ja sisälsivät raskaita teemoja, kuten esimerkiksi vuoden 2005 Brokeback Mountain. Vaihtoehtoisesti suomalaisen TV:n representaatiotarjonta oli Salattujen elämien Larin ja Eliaksen draamantäyteinen romanssi. Tällöin tukeuduin usein fanifiktioon monipuolisempien tarinoiden toivossa.
Fanifiktio ei myöskään ole enää pienen vähemmistön harrastus. Se ei ole pelkästään keskeisessä asemassa fanikulttuurissa, vaan se on saanut myös jalansijaa laajemmassa populaarikulttuurissa. Vaikka fanifiktio ei tekijänoikeuksien takia voi olla kaupallista, moni fanifiktio on lopulta julkaistu kirjana pienien muutoksien jälkeen. Muutamia esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi E.L Smithin Fifty Shades of Gray -kirjat, jotka saivat alkunsa Twilight-fanifiktiosta sekä Ali Hazelwoodin “The Love Hypothesis”, joka oli alun perin Star Wars -fanifiktio. Faniyhteisöjen näkökulmasta fanifiktion tärkeyttä kuvaa se, miten joissain yhteisöissä itse fanien kirjoittamat fanifiktiot ovat menneet alkuperäismateriaalin edelle.
Tämä on esimerkiksi tapahtunut Harry Potter faniyhteisössä, missä etenkin J.K Rowlingin transfobisten kommenttien jälkeen iso osa faniyhteisöstä halusi erkaannuttaa kirjojen fantasiamaailman niiden luojasta. Tämä onkin osittain tapahtunut, sillä merkittävä osa faneista kokee olevansa “Marauders”-faneja, joka viittaa alkuperäismateriaalissa ajoittain mainittuun Harry Potterin isän kouluaikaiseen ystäväjoukkoon. Se, että ystäväjoukon kouluajoista ei löydy kovin paljoa informaatiota alkuperäismateriaalista, ei ole pysäyttänyt faneja, jotka ovat luoneet suuren ja hyvin aktiivisen faniyhteisön hahmojen ympärille. Internetin suositusta “Archive of Our Own” -fanifiktiosivulta löytyy kymmeniä tuhansia tarinoita kyseisistä hahmoista. Sivuston eniten luettu Harry Potter -fanifiktio, “All the Young Dudes”, jolla on yli kuusitoista miljoonaa katselukertaa, ei keskity itse Harry Potterissa esitettyyn tarinaan, vaan se käsittelee suurelta osin fanien luomaa taus-
tatarinaa Harry Potterin vanhemmista ja heidän ystävistään.
Vaikka suuri osa fanifiktiosta käsittelee jo olemassa olevia hahmoja ja universumeita, fanifiktio antaa sitä kirjoittavalle myös paljon vapautta luovuuden käyttämiseen tuttujen hahmojen ja maailmojen helpottaessa kirjoitusprosessia. Fanifiktio ei siis ole vain oiva representaation väline, vaan se voi myös toimia loistavasti ponnahduslautana luovasta kirjoittamisesta kiinnostuneille ihmisille.
Uskon syvästi, että fanifiktiosta puhutaan usein hyvin negatiiviseen sävyyn siksi, että sitä luovat ja kuluttavat ihmiset ovat pääosin naisia ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. On helppoa löytää nuorten ensikertalaisten kirjoittamia tarinoita tai puhtaasti erotiikaksi kirjoitettua tekstiä ja väittää, että kaikki kyseisen kirjallisuusmuodon tekstit kuuluvat näihin kategorioihin. Kyseinen yleistys
olisi verrattavissa siihen, että väittäisin Salattujen elämien tai Temptation Islandin kuvaavan koko televisioinstituutiota. Fanifiktion ympärillä olevassa kulttuurissa on toki ongelmakohtia, mutta en koe, että ne poikkeaisivat muiden taidemuotojen ongelmista merkittävästi. Olen ainakin itse törmännyt fanifiktiota lukiessani tarinoihin, jotka ovat olleet parempia kuin osa lukemistani julkaistuista romaaneista.
Fanifiktio tulee varmasti aina olemaan mielipiteitä jakava aihe, mutta olen ainakin itse päättänyt lakata häpeämästä sen kirjoittamista ja lukemista. Fanifiktio on auttanut paitsi itseäni myös lukuisia muita näkemään kaipaamaamme representaatiota silloin, kun sitä ei ole muutoin ollut tarjolla. Fanifiktio myös kannustaa luovuuteen, ja se on yhdistänyt faniyhteisöjä tarinoiden avulla jo vuosikymmenten ajan.
Fanifiktio on rakkauden tuotos. Sitä kirjoittaa fanit faneille <3
Näkökulmia rakkauden muodoista
Ostin vuosia sitten divarista suomalaisen psykologin ja valmentajan Tony Dunderfeltin kirjoittaman pokkarin Mitä on rakkaus? (2014). Kirjassa käsitellään rakkautta filosofian, psykologian ja biologian näkökulmasta. Tässä artikkelissa pohdin aihetta teoksen pohjalta.
Rakkauden syvimmästä olemuksesta on käyty keskustelua vuosisatoja. Rakkauden rakennuspalikoita ovat yleisesti avoimuus, vetovoima ja ystävyys sekä outo hengellinen tunne välittää jostakin niin paljon, että on jopa valmis antamaan henkensä sen vuoksi. Rakkaus on selittämätön ilmiö, joka saa meidät käyttäytymään muiden mielestä oudosti. Niin oudosti, että sitä on joskus pidetty jonkinlaisena sairautena. Niin kuin kaikki tietävät, kaikki rakkaus ei kuitenkaan ole samanlaista. Miten se voisikaan olla?
Tämän vuoksi Dunderfelt jakaakin kirjassa rakkauden kolmeen tyyppiin:
1. Jumalallinen rakkaus – ehdoton ja syvä
Jumalallinen rakkaus on syvää, hengellistä ja ehdotonta. Sitä voidaan kohdistaa esimerkiksi uskonnolliseen jumalhahmoon tai fyysisessä todellisuudessa esiintyvään kohteeseen, kuten luontoon. Läheistä sukua tälle on vanhemman rakkaus lapseensa, joka on usein pyyteetöntä.
bergin vuonna 1998 esittämään kuvaukseen rakkauden eri puolista.
Biologisesti tarkasteltuna tässä on järkeä, sillä intohimo ja vetovoima toimii usein motivaattorina, joka saa ihmiset hakeutumaan toistensa seuraan. Tästä voi seurata ihastuminen, joka saa haluamaan läheisyyttä. Läheisyys lujittaa suhdetta ja synnyttää puolestaan sitoutumista. Pitkässä parisuhteessa juuri sitoutuminen on menneisyydessä ollut merkittävä tekijä, sillä se tukee yhteiselämää ja lasten kasvatusta. Evolutiivisesti tämä on ollut edullista ja ehkä ihmisen yksi merkittävämpiä sopeumia. Lapsilla on ollut paremmat selviytymismahdollisuudet, kun molemmat vanhemmat ovat osallistuneet heidän hoitoonsa.
Dunderfeltin mukaan yleisesti seurustelusuhde tarvitsee näitä kaikkia kolmea elementtiä. Jos jokin osa-alueista on puutteellinen, voi syntyä esimerkiksi tyhjää rakkautta, jossa on sitoutumista, mutta intohimo ja läheisyys puuttuvat. Minusta tämä on se tyypillinen erojen syy. Halutaan olla yhdessä, mutta suhde vain hiipuu pois. Villiksi rakkaudeksi puolestaan kutsutaan rakkautta, jossa intohimo on voimakas, mutta läheisyys ja sitoutuminen jäävät vähäisiksi. Villiä rakkautta esiintyy yleisesti seksisuhteissa. Romanttinen rakkaus taas sisältää intohimoa ja läheisyyttä, mutta ei sitoutumista, mikä on romanttisten novellien vakioaihe.
2. Intohimoinen rakkaus – minä haluan sinua
Tässä rakkauden muodossa keskiössä on lihallinen vetovoima. Se korostuu erityisesti seurustelusuhteen alkuvaiheessa, jolloin fyysinen halu ja seksuaalinen vetovoima ovat yleisesti voimakkaita.
3. Ihmisen rakkaus – minä välitän sinusta
Ihmisen rakkaus perustuu läheisyyteen ja sitoutumiseen, joka syntyy ystävyydestä. Siinä ei ole mukana seksuaalista vetovoimaa, ja se näkyy syvissä ystävyysja perhesuhteissa. Parisuhteessa tätä voi kutsua myös kumppanuudeksi, jolloin mukana on yleensä myös intohimoinen rakkaus.
Kolmen rakkauden tyypin lisäksi rakkaus voidaan jakaa kolmeen elementtiin: intohimo, läheisyys ja sitoutuminen. Tämä perustuu alun perin Robert Stern-
Miten näen tämän näkyvän treffikulttuurissa? Ihminen voi kokea haluavansa sitoutua, mutta syystä tai toisesta ei koe toista kohtaan fyysistä halua tai läheisyyttä (tyhjä rakkaus). Toista voi myös haluta ilman aikomusta rakentaa syvempää läheisyyttä tai sitoutua (villi rakkaus). Romanttinen rakkaus sijoittuu näiden kahden välimaastoon, jossa on intohimon lisäksi myös läheisyyttä, mutta ei sitoutumista.
Rakkaus ei ole yksiselitteinen ilmiö, eikä ole olemassa yhdenlaista rakkautta. Jokainen kokee sen omalla tavallaan ja painottaa eri osa-alueita elämänsä ihmissuhteissa. Parisuhteen näkökulmasta – yksi arvostaa seksuaalisuutta, toinen sitoutumista, kolmas läheisyyttä. Keskeinen sanoma onkin, että ei ole yhtä oikeaa tapaa rakastaa, vaikka meitä yritetään jatkuvasti työntää erilaisiin muotteihin ja kertoa, miten kuuluisi rakastaa. Tämä monimuotoisuus tekee ihmisistä sopeutuvaisia ja ainutlaatuisia.
Kerrasta koukussa — harrastus, josta tuli elämäntapa
Löysin elämäni rakkauden ollessani 12-vuotias. Rakkauteni kohteesta muodostui vuosiksi elämäni ykkösprioriteetti, joka on nykyään erottamaton osa minua. Tämä osa on nimeltään koripallo.
Kaikki alkoi eräänä syksyisenä maanantaina vuonna 2012. Koulupäivän päätteeksi sain päähänpiston, joka tulisi muuttamaan elämäni suunnan. Kyläkoulussamme alettiin järjestämään koriskerhoa, jonka vetäjinä toimi kotikaupunkini Kauhajoen Korisliigajoukkueen, Karhu Basketin, pelaajia. Pikkuveljeni aloitti tuon harrastuksen, josta sain idean, että minäkin haluan! Se oli sitten menoa.
Kerhon ansiosta koripallosta tuli säännöllinen osa arkeani. Kerran viikossa harjoittelin koulukavereideni kanssa lajin perusteita pääsarjatason pelaajien johdolla. Valmentajista muodostui meille idoleita, joilta pyydettiin nimmareita ja keille tehtiin fanitaidetta. Pääsimme myös ihailemaan heidän taituruuttaan tositoimissa, sillä jokainen koriskerholainen sai kausikortin Karhu Basketin kotiotteluihin. Sen jälkeen vapaa-aikani alkoi täyttyä koripallosta vielä laajemmin.
Korisliigaotteluista muodostui tärkeä osa elämääni. Jokaiseen peliin oli päästävä, ja pois olin vain erittäin painavasta syystä, raskain sydämin. Innostuin keräilemään Karhu Basket -aiheista tavaraa, kuten pelaajien kuvia, nimmareita, oransseja vaatteita ja lehtileikkeitä - minusta kuoriutui Karhu Basketin tosifani. Vuosia myöhemmin fanius on yhä vahvaa, josta todisteena on muun muassa tatuointi rakkaan seuran logosta.
Seitsemännelle luokalle siirtyessä aikani ala-asteikäisille suunnatussa koriskerhossa tuli päätökseen. Koripallo oli kuitenkin vienyt minut mukanaan, joten sitä oli päästävä jatkamaan juniorijoukkueessa. Harjoitustahti koveni, ja treeneistä tuli tärkeä arkirutiini.
Perfektionistiluonteena halusin kehittyä mahdollisimman hyväksi koripalloilijaksi, mutta monien joukkuetovereiden omatessa vuosia enemmän pelikokemusta oli taitotasoni heihin nähden selvästi alempi. Olin kuitenkin tunnollinen ja ahkera harjoittelija, joka huomioitiin kahden kauden päätteeksi valmentajan antamalla
palkinnolla. Nuo pokaalit ovat yhä tänä päivänä hyllyssäni esillä. Vaikka minusta ei tullut kentän pistehirmua, oli hienoa saada tunnustusta omasta tekemisestään. Kahden junnukauden jälkeen alkoi kuitenkin alamäki.
Kolmannen juniorikauteni aikana joukkueemme hajosi pelaajien siirtyessä koripallon parista toisiin harrastuksiin tai muuten eteenpäin. Harjoitusmahdollisuuksia tarjottiin poikajoukkueen kanssa, mutta se ei teini-ikäistä, ujoa Juliaa innostanut. Niinpä tärkeä osa arkeani katosi, ja elämääni jäi tyhjä aukko. Rakas rutiini oli poissa, ja aloin masentua.
Toki rakkauteen kuuluvat toisinaan myös ikävät tunteet. Eron hetkellä suru ja kaipuu valtaavat mielen, ja muutokseen tottuminen ottaa aikansa. Tiemme koripallon kanssa eivät kuitenkaan koskaan erkaantuneet kokonaan – olinhan omasta pelaamattomuudestani huolimatta vannoutunut Karhu Basketin fani ja ahkera penkkiurheilija! Koripallo pysyi tiiviisti elämässäni, sillä rakkauteni lajiin ei milloinkaan kohdistunut pelkkään pelaamiseen.
Kävin tunnollisesti jokaisessa Karhu Basketin kotiottelussa. Kalenteriini oli merkitty kaikki runkosarjan ottelut aina heti sarjaohjelman varmistuttua, ja suunnittelin koko muun elämäni niin, etten vain jäänyt paitsi yhdestäkään pelistä. Katsomossa minulle muodostui usean kauden ajaksi vakiopaikka, jonka vierustovereista sain otteluihin keskusteluseuraa, joiden kanssa analysoimme pelin kulkua. Samalla olin osa laajempaa yhteisöä: Karhu Basketin faneja ja koripallon ystäviä.
Katsomossa olen saanut kokea monenlaisia tunteita: iloa, surua, ärsyyntymistä, turhautumista, säikähdyksiä ja hämmästyksiä. Kyyneliä on vuodatettu niin ilosta kuin surusta. Fanittaessa lajia eletään täysillä, koko keholla. Jännittävän ottelun jälkeen kädet tärisevät, kevään viimeisissä peleissä kannustuksen jäljiltä ääni on käheä ja kädet taputtamisen jäljiltä ihan punaiset. Ja kaiken tämän saa jakaa faniyhteisön kesken.
Karhu Basketin ympärillä on hyvin uskollinen yhteisö. Tuo fanijoukko kannustaa omiaan niin koti- kuin vierasotteluissa, täyttäen katsomon oranssilla värillä ja kuuluvilla ”Karhu!”-huudoilla. Osana tuota yhteisöä olen saanut kokea monenlaisia tunteita ja jakaa unohtumattomia hetkiä, joista merkittävimpiä ovat olleet kolme Suomen mestaruutta. Onnistumisiin liittyvä riemu ja ylpeys ovatkin kenties hienoimpia tunteita, joita urheilun parissa voi kokea.
Kaikkein paras muistoni koripallokatsomosta on Karhu Basketin ensimmäisen Suomen mestaruuden voittaminen. Se, että sain olla todistamassa seurahistorian ensimmäistä pääsarjatason mitalia, joka oli vielä kultainen, oli ikimuistoisen riemuntäyteinen kokemus. Voiton hetket olivat
täynnä huutoa, itkua, onnea, helpotusta ja kaikkia muita mahdollisia positiivisia tunteita. Sen voi ymmärtää vain vastaavan kokenut fani.
Muistan teini-ikäisenä pohtineeni, miten pystyisin muualle opiskelemaan muuttaessani yhä käymään kaikissa kotiotteluissa - niin olennaista katsomossa istuminen minulle oli. Sittemmin olen oppinut elämään ilman jokaisessa kotipelissä läsnäoloa. Kenties asiaan on vaikuttanut koronan vuoksi kotisohvalta seurattu kausi, tai kukaties prioriteettini ovat vuosien saatossa muuttuneet…
Muuttumisen lisäksi olen muuttanut, nimittäin Kauhajoelta Poriin syksyllä 2022. Tuolloin otin oitis yhteyttä paikalliseen koripalloseuraan, BC Sisuun, kysyäkseni harrastusmahdollisuuksista. Niitä ei valitettavasti kaudella 2022–2023 ollut tarjolla, joten otin seuraan uudestaan yhteyttä vuoden kuluttua. Oi autuutta, kun minulle kerrottiin, että Porissa on naisten joukkue, jonka harjoituksissa voisin alkaa käydä! Yli seitsemän vuoden tauko koripallon pelaamisesta tuli viimein päätökseen.
Vuosien harjoittelemattomuuden jäljiltä taitoni olivat ruosteessa. Pelinlukutaito oli olematon, heittoprosentti alhainen ja kunto huono. Olin kuitenkin iloinen siitä, että pääsin viimein takaisin
rakkaan lajin pariin pelaajan roolissa. Toki peleihin en vielä osallistunut, koska halusin ensin kartuttaa vanhoja taitoja takaisin harjoituksissa. Jos ennen olin muiden taitotasosta jäljessä, niin tilanne oli nyt kymmenen kertaa pahempi.
Turhautumisilta ei todellakaan vältytty, mutta harvemmin rakkaus on pelkkää ruusuilla tanssimista. Sain kuitenkin varmuutta takaisin tekemiseeni, ja onnistumiset sekä joukkuetovereilta ja valmennukselta saadut kehut, neuvot ja tsempit auttoivat eteenpäin. Niinpä kauden 2024–2025 koittaessa päätin rohkaistua ja lähteä joukkueen mukana pelaamaan läntisen alueen III divisioonaa. Tämä oli minulle iso harppaus, mutta saadessani intoa ja osaamista halusin päästä entistä paremmin joukkueeseen mukaan.
Koripallo on joukkuelaji, mikä tarkoittaa sitä, että hyvä yhteishenki on tärkeää. Kun joukkueessa on hyvä meininki, on tekeminen mielekästä ja joukkueen tuntee omakseen. Koska kaikki jakavat saman rakkauden ja palon koripalloon, on yhteisen sävelen rakentamiselle oiva pohja.
Joukkuehengen ollessa kohdillaan muut otetaan huomioon, toisia kannustetaan ja kaatuessa nostetaan ylös – kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Hyvällä porukalla harrastaminen tuo elämään iloa, hauskuutta ja yhdessä jaettuja hetkiä. Yhtä lailla kuin faniyhteisössä, on joukkueessa pitkälti kyse asioiden yhdessä tekemisestä, jakamisesta ja kokemisesta. Olen iloinen, että saan harrastaa rakkaan lajin parissa, mukavien ihmisten kanssa.
Koripallo näkyy elämässäni urheiluharrastuksen ja Karhu Basketin fanittamisen lisäksi muun muassa koulutöissäni, pukeutumisessani ja sisustuksessani - parhaillaan olen tekemässä Korisliigaan liittyvää kandidaatintutkielmaa. Laji on ollut kokonaisvaltaisesti läsnä jo yli puolet elämästäni, eikä loppua näy. Jokin siinä vain kolahti.
Koen koripallon olevan niin erottamaton osa minua, etten voisi edes kuvitella elämääni ilman sitä. Uskonkin vankasti tämän rakkauden kestävän hamaan tappiin asti, ja toivon, että jokaisella olisi elämässään jotain vastaavaa.
Kysymyksiä rakkaudesta – rakkausguru vastaa
Rakkausguru Jasse Vihtkari on tunnettu persoona Porin yliopistokeskuksella. Guruksemme hän päätyikin lukijoiden toiveesta. Kun Vihtkari saa viinilasin käteensä, on hän valmis filosofoimaan mistä tahansa aiheesta. Rakkauden hän tuntee kuitenkin läpikotaisin – onhan hän ollut omien sanojensa mukaan rakastunut ainakin kerran tai pari.
Mitä Tinder-biossa kannattaa lukea, jotta saa paljon mätsejä (engl. match)?
~Epätoivoinen
Aloitan sanomalla, että rakkautta etsiessä ei kannata koskaan yrittää maksimoida mätsien määrää. Määrä ei korvaa laatua. Kannattaa sen sijaan pyrkiä saamaan vain sellaisia mätsejä, joiden kanssa haluaa edetä.
Mitä enemmän kirjoittaa itsestään, sitä vähemmän mätsejä saa, mutta sitä laadukkaampia ne ovat. Kaikki tieto, mitä antaa itsestään, rajaa yhteensopimattomia ihmisiä pois. Kannattaa siis kirjoittaa, mitä itse etsii ja mihin itse haluaa panostaa sillä hetkellä. On tärkeää olla rehellinen ja aito oma itsensä.
Jos haluaa vain mahdollisimman paljon mätsejä jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, ei kannata kirjoittaa mitään.
Mistä tietää, että on rakastunut? ~Ehkärakastunut
Rakastumiseen liittyy klassisesti se tunne, että on perhosia vatsassa ja sellainen hassu olo. Elämä on yhtä auringonpaistetta ja positiivinen energia valtaa mielentilan. Toisaalta sillä saattaa olla päinvastaisiakin vaikutuksia, sillä rakastumisen tunne on myös yksilöllinen, ja se tuntunee jokaisesta jossain määrin erilaiselta. Ruoka ei maistu. On koko ajan hieman huono olo, mutta ei kuitenkaan ole. Tuntuu puutteelliselta. Ei koe olevansa kokonainen ilman sitä toista ihmistä. Kokee tarvitsevansa jotain, juuri sen tyypin. Hän tuo elämään lisää juuri sillä hetkellä.
Rakkaus eroaa pelkästä ihastumisesta ainakin siten, että se kestää paljon pidempään. Rakkaus ei mielestäni pääty mitenkään itsestään, vaan se vaatii jonkinlaisen loppuun käsittelyn, closuren.
Mitkä ovat surkeimmat aktiviteetit ekoilla treffeillä ja miksi?
~Varautunut vegaani
Oikean ihmisen kanssa huonoja aktiviteetteja ei mielestäni ole olemassa. Siinä kohtaa, kun on lääpällään toiseen ihmiseen, aktiviteetilla ei ole enää mitään merkitystä. Tärkeintä on saada viettää aikaa yhdessä minkä tahansa asian parissa.
On tietysti olemassa joitain aktiviteetteja, joissa epäonnistumisen riski on suurempi. Mielestäni rakkautta etsiessä ei kuitenkaan kannata pelata todennäköisyyksillä. Pitää luottaa omaan suhteeseensa ja siihen, että se kestää. Ainahan sitä tavallaan pelataan todennäköisyyksiä vastaan.
On kuitenkin hyvä yrittää keksiä sellainen aktiviteetti, josta molemmat pitävät. Ei pidä yrittää yksin miettiä aktiviteetteja, sillä kysymällähän se selviää. Pitää pystyä kommunikoimaan. Kannattaa myös huomioida, että tiettyjen aktiviteettien – kuten elokuvissa käymisen – aikana ei pysty puhumaan.
Seksin harrastaminen ensimmäisillä treffeillä ei ole mitenkään kiellettyä, mutta siitä ei kuitenkaan kannata aloittaa. Suosittelen tekemään ensin kaikkea muuta, minkä jälkeen seksi voi olla ikään kuin se jälkiruoka.
Voiko deittailun ulkoistaa, kun aktiivinen osallistuminen ei ole tuottanut tulosta? ~väsynyt
Kyllähän sen voi, esimerkiksi antamalla kaverille tai äidilleen täydet valtuudet järjestää treffit. Tämä voi olla toimiva ratkaisu, jos on todella kiireinen ihminen, jolla ei ole aikaa tai jaksamista nähdä itse sitä vaivaa. Onhan järjestettyjä avioliittojakin ollut ennen meidänkin kulttuurissamme, ja joillekin se on ollut hyvin toimiva vaihtoehto. Joillekinhan tavoitteena voi olla vain parisuhde-elämä ja perheen perustaminen, ja rakkaus itsessään on toissijaista. Riittää, että tulee hyvin toimeen ja on hyvä taloudellinen tilanne. Deittailua ulkoistetaan jatkuvasti myös TV-ohjelmissa, kuten Ensitreffit alttarilla tai Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmissa. Jos rakkaus on itselle tärkeää, niin silloin deittailua ei kuitenkaan kannata mielestäni ulkoistaa.
Miksi rakkaus ja sille rakkaalle niin sanotusti uskoutuminen on välillä pelottavaa, vaikka toisaalta se tuntuu just niin oikealta?
~Polykiinnostunut
Sanoisin, että se johtuu siitä pelosta, että tulee torjutuksi. Tämä korostuu varsinkin suhteen alkuvaiheessa, jos on vielä kiikun kaakun sen suhteen, uskaltaako siihen toiseen ihmiseen luottaa. On kuitenkin tärkeää tuoda asiansa esiin pelosta huolimatta, sillä ainakin silloin pääsee eteenpäin, vaikka tulisikin torjutuksi. Siinä saattaa itse särkyä, mutta parhaassa tapauksessa suhde etenee haluttuun suuntaan.
Vaikeista asioista puhuminenhan on aina ikävää, sillä niihin liittyy usein jo valmiiksi vahvoja tunteita. Siinä liikutaan epämukavuusalueella senkin takia, että kivoista asioista puhuminen on paljon tutumpi tilanne. Kun vaikeista asioista puhumista harjoittelee, siitäkin tulee helpompaa. Ja mitä läheisempi ihmissuhde on kyseessä, sitä pelottavampaa mahdollisen konfliktin aloittaminen on, sillä riski tuntuu suuremmalta.
Miten siitä selviää, jos tulee torjutuksi?
~ryhävalas
Viinalla. Heh.
Kyllä siihen on kaikenlaisia keinoja, mutta tärkeintä on olla ottamatta sitä liian vakavasti. Se oma ihastuksen tai rakkauden kohdekin on kuitenkin vain ihminen, ja jos hänen kanssaan ei homma toiminut, hän ei ollut se oikea. Sitten mennään eteenpäin.
Yhteiskunnassamme on pitkään ollut sellainen käsitys, että miehen tehtävä on tulla torjutuksi ja naisen tehtävä on torjua. Nykyään elämme kuitenkin niin tasavertaisessa yhteiskunnassa, että kannustan tekemään aloitteen sukupuolesta riippumatta. Ilman riskin ottamista ei voi myöskään voittaa.
Miksi vain romanttinen rakkaus on yleisesti tärkeää?
~yksinäinen susi
Luulen, että se johtuu siitä, miten tärkeänä arvona oman perheen perustaminen nähdään yhteiskunnassamme. Siinä romanttinen rakkaus on perinteisesti yksi keskeinen kulmakivi. Harva haluaa lapsen sellaisen ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Rakkautta omiin vanhempiin, sisaruksiin ja ys-
täviin ehkä pidetään myös itsestäänselvyytenä. Ei ole läheskään niin itsestään selvää, että löytää sen elämänsä rakkauden. Vaikka tietysti joillain on myös tulehtuneet välit oman perheensä kanssa ja vaikeuksia löytää ystäviä.
Romanttisesta rakkaudesta myös puhutaan todella paljon esimerkiksi laulujen sanoituksissa sekä televisiossa. Ihmiset, jotka sen ovat päässeet kokemaan, ovat huomanneet, että se on parasta huumetta, mitä tässä maailmassa on tarjolla. Siitä saa niin paljon kaikkea positiivista.
Romanttisen rakkauden korostaminen on osa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Maailmassa on kuitenkin monenlaisia kulttuureja, ja kaikkialla romanttinen rakkaus ei ole niin keskiössä kuin meillä länsimaissa.
Mitä on tosirakkaus?
~Sukka
Tosirakkaus on sellaista, mikä ei koskaan hälvene, vaan jää aina olemaan. Se on erityisen vahvaa ja pysyvää. Se on myös pyyteetöntä ja ehdotonta.
Rakkaus ylipäätään on tunnetilaa vahvempi, ja sillä on paljon erilaisia psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Ajattelen, että tässä suhteessa rakkaus on tietyllä tavalla masennuksen vastakohta, sillä se on tunteita pidempi ja kestävämpi ilmiö.
Tosirakkaus on myös tietynlainen lupaus: olen sinun tässä, nyt ja aina, enkä kenenkään muun.
Mikä on pitkän parisuhteen salaisuus?
~R.ipuli
Uskon, että se on avoin ja toimiva kommunikaatio. Pitää pystyä antamaan ja vastaanottamaan rakentavaa kritiikkiä. Riidat tulee kyetä aina selvittämään, etteivät negatiiviset asiat jää hautumaan. Kommunikaation avulla voi usein välttyä konflikteilta.
Rakkauden eteen pitää tehdä töitä. Treffeillä on hyvä käydä muulloinkin kuin suhteen alkuvaiheessa, ja romanttisia hetkiä voi ripotella arkeen. Kannattaa tehdä pidemmälläkin tähtäimellä kahdenkeskeisiä suunnitelmia, jotta suhteessa pysyy jonkinlaista tavoitteellisuutta. Parisuhde on kuitenkin tiimityöskentelyä, jossa molempien tavoitteena on pysyä yhdessä.
Vaikka toisella on varmasti joitain sellaisia piirteitä, jotka ärsyttävät, ei voi yrittää muuttaa sitä toista ihmistä. Pitää sen sijaan olla valmis joustamaan ja muuttamaan itseään.
Ooks sä jo kolmekymmentä?!
Tammikuussa 2024 oli uusien DMKT-fuksien orientaatiopäivä. Uusia opiskelijoita oli ruokailuun mennessä vain yksi. Ruokailuun oli tarkoitus saapua myös toinen fuksi, joka liittyi yhden uuden fuksin ja kahden tutorin seuraan syömään. Ruokailun lomassa keskusteltiin siitä, minkä ikäinen kukin oli. Toinen fuksi, Ella, kertoi olevansa kaksikymmentäkahdeksanvuotias. Tähän toinen fuksi, Emilia, huudahti ”Ai oletko sä jo kolmekymmentä?!”
Tästä järkytyksestä huolimatta ystävystyimme. Olimme molemmat luulleet, että olemme vanhoja aloittaessamme korkeakoulun. Ella koki koulun aloittamisen oudoksi kuuden vuoden tauon jälkeen. Vastaanotto ja ystävien löytäminen jännitti, koska kaikkihan menevät suoraan lukiosta korkeakouluun, eikö? Emilia ajatteli myös olevansa vanha ja jo jäljessä koulun aloittamisesta. Syksyn yhteishaussa korkeakouluun sisäänpääsy tuntui siltä, että laahaa muita saman ikäisiä puolta vuotta jäljessä.
Kummankin ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi. Osallistuessamme tapahtumiin ja tutustuessamme myös muihin tutkinto-ohjelman opiskelijoihin huomasimme, että opiskelijoiden kirjo oli laaja. Opiskelijoita oli kaiken ikäisiä ja monenlaisista taustoista. Kaikilla ei edes ollut lukiotaustaa, vaan moni opiskelija oli myös tullut ammattikoulupohjalta. Moninaisuus ilahdutti meitä.
Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä, aloimme huomata, miten ikäeromme näkyy ystävyydessämme. Euroviisuja katsellessamme Ella kysyi: ”Katoitko Euroviisut silloin, kun Lordi voitti?” Emilia ei muistanut, olihan hän voittovuonna kaksivuotias. Samanlaisia tilanteita on tapahtunut enemmänkin. Olemme huomanneet, että vain tällaisissa yhteyksissä ikäeromme tulee aidosti esille ja huomaamme, että olemme kasvaneet eri vuosikymmenillä.
Ikäerostamme huolimatta olimme, ja olemme edelleen, samalla viivalla korkeakouluopinnois-
sa. Kummallakaan ei ollut kokemusta yliopisto-opinnoista. Aloittaessamme kaikki asiat olivat yhtä lailla molemmille uusia. Ystävyys tarjosi vertaistukea korkeakouluopintojen aloitukseen. Henkisesti koemme olevamme samankaltaisia, eikä ikä vaikuta siihen mitenkään. Ystäviä voi olla monen ikäisiä ja varsinkin yli kaksikymppisenä ikäerot eivät näy samalla tavalla, kuin on aiemmin tottunut. Lopulta Ella koki, että korkeakouluopintojen aloittaminen lähempänä kolmeakymmentä oli vain hyvä asia. Hän tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, ja siksi opinnot ja kandidaatintutkielman kirjoittaminen on helpompaa kuin se olisi ehkä ollut pari vuotta sitten.
On kulunut vuosi opintojemme aloittamisesta, ja olemme tämän kevään toimineet yhdessä uusien kevään fuksien tutoreina. Siinä ajassa olemme ystävystyneet ja päässeet sisään korkeakoulun arkeen. Ikäeromme ei ole alkujärkytyksen jälkeen noussut esille kuin vain satunnaisissa ja humoristisissa yhteyksissä. Korkeakoulu on siitä mahtava paikka, että opiskelijoita on kaiken ikäisiä, eikä kukaan ole liian vanha korkeakouluopiskelijaksi. Tämän vuoden aikana olemme nähneet, kuinka ystävyyssuhteet voivat syventyä ja kasvaa ikäerosta huolimatta, ja se on ollut yksi parhaista asioista opiskelijaelämässä.
Rakkauskirjeitä lukijoiltamme
Rakaspäiväkirja...Ei…oiRakkaani!
Sydänverellä kirjoitan tätä viestiä sinulle. Voi, kuinka totisesti ikävöinkään sinua ja välimatka välillämme tuntuu mahdottomalta kulkea ja sitä se totisesti onkin...olethan kuitenkin Porissa, julkisen liikenteentavoittamattomissa. Olen kuitenkin varma, että tapaamme vielä, ehkä hyvinkin pian. Rakkauteni sinua kohtaan saa minut kulkemaan läpi tuiskun ja tuiverruksen, yli korkeimpien vuorien ja syvimpien notkojen. Haistan hiuksiesi tuoksun ja tunnen sinun hellän kosketuksen.Tämätunnesaaminutjatkamaanvaikkamaailmanääriin. Nyt kohdistan veturin nokan kohti rakkauden satamaa, jossa sinä toivottavasti minua jo odotat. Pian saan painaa pääsi rintaani vasten ja sulkea sinut hel- läänsyleilyyn.Oikuinkasinuarakastankaan!
Oletajatuksissani...AINA
Rakas, Sinä olet sinä, ja hyvä niin. Katso itseäsi lempeydellä,katsotarkasti.Olettässä,etkäihansattumalta. Olet ollut rohkea, tehnyt valintoja, jotka ovat muuttaneetelämääsiparemmaksi.Etoleenäävain unelmoinut,olettoiminut.Olettoteuttanutpieniä haaveitasi.Uskaltanut.Voitparemminkuinennen,ja seonsinunansiotasi.Oletnähnytvaivaaitsesieteen, kuunnelluttarpeitasijaantanutitsellesitilaa.Hengittänyt.Turhanharvoinmuistatkiittääitseäsi,japalkita. Harvoin muistat pysähtyä. Saat levätä. Olet tehnyt riittävästi,jariittävänhyvin.Lepää.Tänävuonnavoisittehdäniin.Levätäenemmän.Pysähtyä.Pidäitsesi puolia.Arvosta.Taputaylpeästi olalle.Myös silloin, kunetylittänytodotuksia.Myösniinähetkinä,joista eijääkerrottavaaeteenpäin.Ehkäjuuriniinähetkinä täytyytaputtaakovempaa.Kaksinkäsin.Kiitollisuusruokkikoonlempeyttä.Kiitä,kannus-ta,jaole lempeä.Palkitse itsesi.Kiitä,jottaon helpompiollalempeä.Kannusta,jottaonmahdollisuus kiittää. Palkitse aluksi tai matkalla, ei vain lopuksi. Taputavieläkertaalleen. Sinä olet sinä,ja hyvä niin.Iso taputus olalle ja menoksi. Enää et vain meinaa, vaan annat mennä. Aikajännittävää.Muttaonneksi,säoletrohkea. Omanolantaputtaja
Sanoin sulle hyvästi maanantaina,yksin.Pidin kiinnivielä hetken japäästin irti.Ettiedäsitä,etkävälitäkään tietää, mutta teinki sen itteni vuoksi. En ees tiedä,millon annoin itteni ajautuatakaisin sun kiertoradalle. Ehkä silloin, kun tunsin itteni näkymättömäksi ja yritin pitää jostakusta toisesta niin kuin joskus pidin susta,mutei se toiminu. Sitten sä erosit. Ja halusit puhua mulle. Mutta mä taisin taas kerran halutapuhuasulle enemmän.Niin ku aina. Se tapahtuu itestään jos annan. Ja sä vetäydyit kauemmas, taas. Ja mä tiesin, että tekisit niin. Tiedän aina. Ollaan kai kavereita, ainakin sillon, kun muistat mun olemassaolon. Mä en jaksa enääyrittää. Vihaan, miten säälittävältä tuntuu tarkistaa jostain somestaootkoeeshengissä,kunetvastaa.Jasittuuttakasin jakerrotkuinkaoonyks sun läheisimmistäystävistä.Siinä on jotain sairasta.
Jotensanoinhyvästi,taas,silleversiollesustajokaelää jossain mun sisällä. Tiedän että palaat taas, niinku aina. Voidaan olla kavereita, mä kerron itelleni että se riittää ja sä lakkaat esittämästä että tuntisit mut kunnolla. Kaiken jälkeenkin mä välitän susta oikeesti, ilman odotuksiakin. Tykkäänpuhuasulle,toivonsullehyvää.Muttenjaksaolla aina se, joka välittää enemmän. En oo näin säälittävä kenenkään muun kanssa.
Hyvästi, säälittäväsirkuspelle
Rakkaatystäväni, Kirjoitan tämän kirjeen, koska haluan pysähtyä hetkeksi ja kertoa teille, kuinka paljon te merkitsette minulle. Meidän pieni mutta tunnelmallinen ryhmämme on yksi niistä asioista, jotka tekevät yliopistoelämästä niin erityistä. Jokainen yhteinen hetkemme – lounaat Sofiassa, iltamyöhäiset keskustelut aulassa portaiden alla ja ne nauruntäyteiset hetket, kun unohdamme hetkeksi kai-kenstressin–ovataarteita,joitakannansydämessäni. sesti,Teidänseurassanneopinjakasvan,envainakateemijotainvaanmyösihmisenä.Jokainenteistätuomukanaan ainutlaatuista: viisautta, huumoria, lämpöä, ymmärrystä. On lohdullista tietää, että meillä on toisemme – joku, joka kuuntelee, joku, joka nauraa mukana, joku, jokamuistuttaa,ettäopintojenlisäksielämässäonmyös ystävyys,jokakantaapitkälle. Onharvinaistalöytääryhmä,jossavallitseenäinlämmin ja aito yhteys. Me emme ole vain opiskelutovereita, vaantoistemmetukipilareita,arjenilojenjakajia,elämän pienistä hetkistä nauttijoita.Kiitos,että olette siinä.Kiitos,ettäoletteomaitsennejaannatteminullemahdollisuudenollaomaitseni.Toivon,ettävuosienpäästämuistamme nämä hetket samalla lämmöllä, jolla ne elämme nyt. Ei väliä, minne elämä meidät vie, tämä ystävyys jää osaksimeitä.
IlkeäLämmölläjakiitollisuudella, pikkupaskiainen
Resepti: Suklainen
vadelmakääretorttu
Tumma kääretorttupohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
0.5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vadelmainen täyte
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
200 g maustettua vadelmarahkaa vadelmahilloa
2 dl vadelmia
Valmistus
1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen, ota valmiiksi esille uunipelti ja levitä siihen leivinpaperi.
2. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan varovasti lastalla käännellen.
4. Levitä valmis taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille tasaisesti.
5. Paista uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.
6. Levitä pöydälle leivinpaperi, sirottele siihen reippaasti sokeria ja kumoa torttupohja sen päälle paistopinta alaspäin.
7. Irrota varovasti päällimmäinen leivinpaperi ja jätä pohja jäähtymään.
8. Vaahdota kerma, lisää joukkoon vaniljasokeri ja vadelmarahka.
9. Levitä jäähtyneelle torttupohjalle tasainen kerros vadelmahilloa. Lisää sitten valmis täyte ja levitä se tasaisesti. Ripottele täytteen päälle vielä vadelmia.
10. Rullaa lopuksi tiiviiksi kääretortuksi leivinpaperin avulla.
11. Koristele kääretorttu halutessasi kermavaahdolla ja suklaarouheella. Nauti yksin tai rakkaiden kanssa!
Conclave (2024)
Edward Berger
Kolminkertaisen Oscar-ehdokas Ralph Fiennesin tähdittämä poliittinen trilleri seuraa konklaavia, katolisen kirkon seremoniaa, jossa kardinaalit valitsevat uuden paavin. Edellisen paavin kuoltua äkillisesti kardinaalikollegion dekaani, kardinaali Thomas Lawrence (Fiennes) johtaa konklaavia, joka muuttuu nopeasti valtataisteluksi liberaalien ja konservatiivien kardinaalien taistellessa paavin tittelistä. Taidokkaasti kuvattu Conclave on yhdeksän Oscar-ehdokkuuden elokuva, jonka sydän löytyy upeista näyttelijäsuorituksista sekä vaikuttavasta kuvauksesta.
The Vast of Night (2019)
Andrew Patterson
Ohjaaja Andrew Pattersonin vahva debyyttielokuva on rakkauskirje tieteisfiktiolle. Vain 700 000 dollarilla tehty sci-fi elokuva vie katsojan 50-luvun New Mexicon osavaltioon. Teini-ikäiset ystävät, radiojuontaja Everett (Jake Horowitz) ja puhelinvirkailija Fay (Sierra McCormick) kuulevat mahdollisesti maan ulkopuoliseen elämään viittaavaa ääntä Everettin radio-ohjelmassa sekä Fayn kuulemissa puhelinsoitoissa. Kun muut pikkukaupungin asukkaat keskittyvät paikalliseen koripallo-otteluun, Everett ja Fay päättävät selvittää äänen lähteen.
Best in Show (2000)
Christopher Guest
Pseudodokumenttien popularisoinnista tunnetun Christopher Guestin ohjaama, käsikirjoittama sekä tähdittämä komediaelokuva sijoittuu näyttelykoirien maailmaan. Tärkeän koiranäyttelyn lähestyessä joukko koiranomistajia lähtee matkalle Philadelphiaan, tavoitteenaan kilpailun pääpalkinnon voittaminen. Elokuvan hyvin persoonallisia hahmoja yhdistää heidän yhteinen ja ylenpalttinen rakkautensa koiria kohtaan. Pääosin improvisoidun elokuvan valtti on sen taitava ja varsin tähtirikas näyttelijäjoukko (mm. Eugene Levy, Catherine O’Hara, Jane Lynch ja Jennifer Coolidge).
The Hare’s Lament (2019)
Ye Vagabonds
Irlantilaisten veljesten, Diarmuid ja Brían Mac Gloinnin perustama Ye Vagabonds kuuluu Irlannin modernin folkmusiikin kärkinimiin. Irlannin kansanmusiikki on viime vuosina päässyt uuteen nousuun, ja yhtye yhdistää loistavasti kappaleiden vanhat juuret moderniin musiikintekoon. Heidän toinen studioalbuminsa, The Hare’s Lament, sisältää useita traditionaalisia irlantilaisia kappaleita pääosin Iiriksi, joka on veljesten kotikieli. Albumi voitti vuoden 2019 RTÉ Radio 1 Folk Awards -palkintogaalassa vuoden folk-albumin palkinnon.
Tähdet palaavat paikoilleen (2024)
Joose Keskitalo ja The Mystic Revelation of Teppo Repo
Yli kymmenen albumin miehen, savonlinnalaisen laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalon, uusin albumi on tehty yhteistyössä suomalais-ugrilaista kansanmusiikkia hyödyntävän The Mystic Revelation of Teppo Repo -yhtyeen kanssa. Tämän musiikillisen yhteistyön seurauksena syntyi albumi, joka yhdistelee taidokkaasti genrejä folkista progeen. Kiehtova ja monipuolinen säestys on täydellisessä symbioosissa Joose Keskitalon mystisten sanoitusten sekä tunteikkaan laulun kanssa.
Verbathim (2024) Nemahsis
Verbathim on palestiinalaistaustaisen Nemahsisin (Nemah Hasan) vahva debyyttialbumi. Kanadassa kasvaneen laulaja-lauluntekijän genreillä leikittelevä albumi on vaikuttava kokonaisuus, jossa hänen kokemuksensa ja ajatuksensa tulevat vahvasti ilmi sanoituksissa. Sanoituksissaan Nemahsis käsittelee paljon omia kokemuksiaan hijabia käyttävänä musliminaisena sekä Kanadassa vietetystä lapsuudesta. Tämä itsenäisesti julkaistu debyyttialbumi on lupaava näyttö nuoren artistin taiteellisesta lahjasta.
HENRI
Sinkkujen pyhä oikeus
On olemassa yksi asia, jota harhaisin osa kroonisesti pariutuneista ei täysin ymmärrä: sinkkujen valitusoikeus. Se pyhä oikeus, joka sallii huokailun yksin maksettavasta vuokrasta, loputtomista tiskivuoroista ja siitä, että aivan kaikki päätökset ja kauppareissut pitää hoitaa yksin.
Mutta auta armias, jos erehdyt mainitsemaan tästä näiden ihmisten kuullen. Yhtäkkiä heidän sisältään kumpuaa elämänviisauden sanansaattaja:
”Kyllä se rakkaus löytyy, kun sitä vähiten odottaa!”
”Mutta eikö olekin ihanaa, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa?”
Hei ihan oikeasti. Tiedättekö, mikä olisi ihanaa? Valittaa kuulematta korulauseita. Ehkä jakaa vuokra jonkun kanssa. Tai se, jos joku muu joskus imuroisi asunnon. Ja käytännön helpotusten lisäksi jotkut meistä jopa haluaisivat kaiken sen imelän parisuhdehömpänkin. Jopa ne kompromissit.
Sitten nämä samat ihmiset ylistävät perään kumppaniaan milloin mistäkin riman enemmän tai vähemmän hipoen ylittämisestä. Ymmärrän kyllä: olette rakastuneita, hyvä teille. Oikeasti. On hyvä tietää, että romanttista rakkautta on olemassa, vaikka sitä ei omalle kohdalle löytyisikään. Onnea teille, vilpittömästi. Mutta voisitteko silti jättää ne elämänviisaudet väliin?
Ei, en halua kuulla, että se tapahtuu ”sitten kun vähiten odotan.” Jotkut meistä eivät odota mitään ja jotenkin pettyvät silti. Eikä tarvitse myöskään muistuttaa, kuinka tärkeää on olla itsenäinen. Luulen tietäväni jotain itsenäisyydestä, kiitos vain, kun raahaan yksin kauppakassit kolmanteen kerrokseen ja taistelen itsekseni IKEA-huonekaluja kasatessa.
Kaikki, mitä pyydän, on tämä: antakaa meidän sinkkujen valittaa rauhassa. Heitäkin on, jotka osaavat kuunnella ja nyökytellä ilman tarvetta tuputtaa elämänfilosofiaansa. Olkaa niin kuin he. Ei tarvitse liittyä kuoroon, mutta kuunnelkaa myötätuntoisesti, jos suinkin pystytte. Ja jos ette pysty, vaihtakaa aihetta tai kävelkää pois. Pärjäämme keskenämmekin. Älkää latistako tuntojamme latteuksilla.
Koska totuus on tämä: sinkkuudessa on puolensa, mutta sen murheista valittava ei tosiaan kaipaa niiden alleviivausta siinä hetkessä. Ihminen voi rakastaa vapauttaan ja silti kaivata jakamisen keveyttä. Voi jopa olla onnellinen yksin ja silti toivoa, että illalla kotona odottaisi yllättäen puhtaat tiskit ja ehkä joku kysymässä, miten päivä meni.
Joten säästäkää ne rakkausaforismit jollekin muulle. Vaikka itsellenne, jos jokin päivä takaisin riveihimme päädytte.
Tule mukaan tekemään Pointtia!
Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa.
Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat. Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio.
Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan. Seuraa Pointtia myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa!
