Pointti 3/2023 by Pointti

3/ 23

Millasta tääl Poris ny o opiskella? S.8

”Betonibrutalismi voi edistää myös opiskelijoiden viihtymistä” S.1 2

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

TEKIJÄT

Päätoimittaja Janne Hietamäki Taitto Sanni Vettenranta Ulkoasu Aleksi Malinen Julkaisija Pointer ry Tämän numeron tekijät Janne Hietamäki, Sanni Vettenranta, Klaus Niemi, Henri Kari, Rami Nummi, Salla Wiklund, Aleksi Olander, Ronja Niemi, Tuomas Sirén, Maria Kaski, Anna Tomula, Mikko Pakkasela, Tommi Iivola, Antti-Jussi Vesa & Willy Reinhardt Kannen kuva Henri Kari Painopaikka Plusprint

SISÄLLYS

3 4 5 6 7 8 12 14 18 19 20 23 24 26 30 31

Pääkirjoitus

Tekstarit

Kai Porissakin voi maisteri asua Aleksi Olander

Pointin festarivierailut Pointin toimituskunta Turhautumiseta romantisointiin Ronja Niemi

Millasta tääl Poris ny o opiskella? Salla Wiklund ”Betonibrutalismi voi edistää myös opiskelijoiden viihtymistä” Rami Nummi Entisten opiskelija-aktiivien muistelua Pointerista ja Porista Iivonen, Pakkasela & Vesa Puheenjohtajan tervehdys Tuomas Sirén

Mitkä ovat vuosijuhlat? Maria Kaski Mitä opiskelijat odottavat Pointerin vuoden 2023 vuosijuhlilta? Pointin toimituskunta

Kyl Pori o aina Pori Anna Tomula Huumeita ja kiellettyjä kirjoja Tallinnassa Klaus Niemi

Historiaa, humanismia, luontoa ja hirviöitä Willy Reinhardt Tärpit Henri Kari

Wanha ja wihainen

PÄÄKIRJOITUS

Tämä vuoden viimeinen Pointti pohtii Porin pito-ja vetovoimaa opiskelijoiden kannalta. Haastattelimme toisen vuoden ja viidennen vuoden opiskelijoita. Aikovatko he jäädä valmistumisensa jälkeen Poriin, vai menettääkö kaupunki nämä fiksut nuoret muille kaupungeille? Eroavatko eri vuosikurssilaisten vastaukset toisistaan? Olen itse käyttänyt Mika Nurmelan positiivista asennetta usein pohtiessani jatkoa Porissa. Hän sanoi vuonna 2009 jalkapallomaaottelun ennakossa ettei näe perusteita sille miksi me voitettaisiin. En minäkään ole aikaisemmin nähnyt perusteita sille miksi minä jäisin Poriin asumaan valmistumisen jälkeen. Varmasti näin on ajatellut myös moni muu opiskelija. Porin mahtavuudesta opiskelijakaupunkina puhutaan usein, mutta siihen se jää. Harva näkee omaa tulevaisuuttaan täällä. Turun kaupungin tutkimusjohtaja Timo Aro viestitti viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter) Porin päivänä kartan porilaisten muutoista muihin kaupunkeihin vuodelta 2022. Tampere, Ulvila, Turku, Helsinki ja jostain syystä myös Rauma olivat viisi eniten porilaisia muuttajia haalineet kaupungit. Muuton takana toiseen kaupunkiin on usein työ, kumppani tai koulu. Minut ja muut pointtilaiset ovat tuoneet Poriin yliopisto. Hauskaa siksi, että Porissa ei edes ole omaa yliopistoa. Voisiko tästä saada uuden valttikortin? Työ onnistuu muualla kuin varsinaisessa emokaupungissa. Korona muutti pysyvästi työskentelytapoja. Etätyö tuli useille osaksi uutta arkea. Työn pystyi tekemään siellä missä asui. Eli Helsingissä työskentely onnistui Porista käsin. Näkeekö moni enää yhtään perusteita muuttaa Helsinkiin? Etätyön mahdollisuutta kannattaa valmistumisen jälkeen harkita. Toki välillä varsinaisella työpaikkakunnalla täytyy käydä, eikä jatkuvaa virtuaalista vuorovaikutusta jaksa kukaan. Opiskelupaikkakunnalle ja etenkin Poriin jäämiselle on kuitenkin monta syytä. Elinkustannukset ovat halvempia, välimatkat kaupungin sisällä pienemmät ja aktiivinen alumnitoiminta pitää yhteyden opiskelukavereihin. Poriin valmistumisen jälkeen jäämiselle löytyy hyvä esimerkki, ja se löytyy alumnikolumnista. Kannattaa jatkaa Pointin lukemista siitä.

s.3

Näetkö perusteita jäädä Poriin?

JANNE HIETAMÄKI

TEKSTARIT

Milloin tulee tarpeeksi syksy että päästään eroon sähköpotkulaudoista

s.4

Saisko gradun mystisesti valmiiksi avaamatta koko tiedostoa enää

Ois nii kivaa jos humanistit, kylterit ja teekkarit ois kaikki yhessä jossain tapahtumassa tai porukassa lähtis johonki <3

Oispa lisää ihania teekkareita meillä.

Oon ruma kun oon rehellinen

ALEKSI OLANDER

ALUMNIKOLUMNI

Kai Porissakin voi maisteri asua sessa omistusasunnossa samalla hinnalla, millä Helsingistä voi saada hyvin varustellun autotallin tai alkuperäiskuntoisen yksiön. Toki ongelma ei ole pelkästään opiskelijoiden tai valmistuneiden omissa asenteissa tai ennakkoluuloissa, vaan myös paikallisen elinkeinoelämän edustajien tulisi petrata. Porissa saattaa olla hieman taipumusta sisäänpäin lämpiämiselle, eikä työpaikkoja välttämättä vaivauduta laittamaan avoimeen hakuun. Jos muualla työnantajat etsivät kuumeisesti työntekijöitä, niin täällä voi tuntua usein siltä, että tilanne on täysin toisin päin. Jalan saaminen ensimmäisen oven rakoon Porissa voi tuntua vaikealta, mutta suosittelen silti pitämään elämän jatkamisen Porissa opintojen jälkeen vähintäänkin vaihtoehtona. Voin ainakin itse rehellisesti todeta, että hetkeäkään en ole katunut. . s.5

Olen elävä esimerkki siitä, että Porissa on ainakin jonkinlaista mystistä vetovoimaa. Aloitin opintoni kauppakorkeakoulun Porin yksikössä vuonna 2014 samasta syystä, kuin suurin osa muistakin. Kun en ensisijaiseen hakukohteeseeni päässyt, paremman tekemisen puutteessa tulin Poriin. Suunnitelmani oli käydä täällä nopeasti kääntymässä ja jatkaa mahdollisimman pian kohti uusia haasteita, mutta Porissa gravitaatio osoittautui liian voimakkaaksi. Suurin osa opiskelukavereistani on päätynyt töihin pääkaupunkiseudulle tai johonkin muuhun isompaan kaupunkiin. Osalle heistä on tullut yllätyksenä, että asun edelleen Porissa. Hieman hämmentynyt toteamus, ”aijaa, no mikäpä siinä, kai siellä Porissakin voi sitten ihan ihminen tosiaan asua”, on yleisin reaktio kuulumisten vaihdon yhteydessä. Olen jo opiskeluaikanani saanut päähäni harvinaisen ajatuksen, että Porissa saattaa olla elämää myös opintojen jälkeen. Porin erinomaisuutta opiskelijakaupunkina minun on varmaankin turha erikseen korostaa. Jos ja kun ainejärjestötoiminta on yhtä vireää kuin ennenkin, niin uskon ja toivon Poriin opiskelemaan päätyneiden viihtyvän täällä opiskeluaikansa mainiosti. Sen sijaan Poriin opintojen jälkeen jääminen tuntuu edelleen olevan suurimmalle osalle kaukainen ajatus, erikoinen kuriositeetti. Kaikki työpaikathan ovat kuitenkin pääkaupunkiseudulla, ja jokainen vähänkään kunnianhimoinen ja täysjärkinen nuori maisteri suuntaa sinne. Tähän ajattelutapaan tarvittaisiin kipeästi muutosta. Helsingissä vastavalmistunut maisteri on yksi kala suuressa meressä, ja erottuminen edukseen on huomattavasti hankalampaa kuin mitä Porissa ja Satakunnassa. Täällä maistereita ei ole joka nurkan takana CV:t kourassa kilpailemassa työpaikoista, ja täällä tuore maisteri voi jo ensimmäisessä työpaikassaan päästä huomattavasti mielenkiintoisempien ja vastuullisempien tehtävien pariin, mitä vaikkapa jonkin suuren korporaation harjoittelijana pääkaupunkiseudulla. Myös elinkustannusten taso Porissa on aivan toista maata esimerkiksi pääkaupunkiseutuun verrattuna. Hieman kärjistetysti Porin keskustassa pystyy asumaan mukavasti tilavassa ja hyväkuntoi-

Kirjoittaja on Porista valmistunut ekonomi ja Pointin entinen päätoimittaja

POINTIN TOIMITUSKUNTA

Pointin festarivierailut Tänä vuonna Pointin toimitus kierteli lähes ennätysmäärän festivaaleja. Kaikki festariraportit ja tunnelmoinnit löydät osoitteesta porinylioppilaslehti.com. Parhaiten toimituksen mieleen jäi Tomppa eli Tom Jones, joka vieraili Pori Jazzeilla. Hänestä ei haluttu päästä eroon, joten hän pääsi tällä kertaa edustavasti kansikuvaksi. Porisperessä pointtilaiset pääsivät haastattelemaan tuttuja porilaisia, käy verkosta lukemassa keitä kaikkia! Heinäkuun viimeisellä viikonlopulla vietettiin jälleen legendaarista punk- festaria, Puntalarockia Lempäälässä. Paikalla oli myös Pointti. Yleisen festaritunnelmoinnin ja bändien lisäksi mukaan mahtui kaikenlaista seikkailua. Katso verkosta tarkempi raportti joka sisältää haastattelua, kuvia ja bändiarvosteluja, sekä hieman tietoa punk-kulttuurin nykyisistä vaiheista! Festariraportit ja muut Satakunnan kovimmat artikkelit osoitteessa

s.6

porinylioppilaslehti.com

Löydät Pointin somesta! Pointti - Porin ylioppilaslehti @Pointtilehti pointtilehti

GRADUNURKKAUS

RONJA NIEMI

Turhautumisesta romantisointiin

Pääaine: Markkinointi Gradun otsikko ja aihe: Nuorten kohderyhmien osallisuuden edistäminen palvelumuotoiluprosessissa – arvonluonnin mahdollisuudet Tutkinto-ohjelma: Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma (KTM)

teksti Ronja Niemi kuvat Pixabay

edessä. Omaa prosessiani eniten kuvaava asia on ‘sitten kun’- ajattelu. Aiheen saatuani ja kirjoittamista aloitellessa koin, että pohjan luominen omalle työlle tuntui mahdottomalta. Tällöin mietin, että teorian etsiminen ja kirjoittaminen on varmasti kamalin gradun vaihe. Ei, olin väärässä. Haastattelujen pitämisen ja muun empiirisen työstämisen on oltava vieläkin vaikeampaa. Voi kunpa nämä haastattelut olisivat jo valmiit ja voisin taas vain keskittyä itsenäiseen kirjoittamiseen ja viimeistelyjen tekemiseen! Tämän jälkeen, yllättävää kyllä, totesin jälleen kerran kaikkein vaikeimman gradun vaiheen olevan päätelmien ja loppuviimeistelyjen tekeminen… Tajuatte varmaan pointin. Nyt kun gradu on vihdoin valmis ja palautettu, osaan jo romantisoida työn prosesseja. Olihan se omalla tavallaan mielenkiintoista ja piti sisällään kaikenlaisia tunteita. Onnistumisia, stressiä, epätietoisuutta, syvää keskittymistä ja kaikkea siltä väliltä. Joka tapauksessa tämän tekstin tarkoituksena on ehkä toimia jälleen kerran uutena esimerkkinä sille, kuinka sekavia ja monimutkaisia graduun liittyvät ajatukset voivat olla. Positiivista kuitenkin on nimenomaan se, että gradu tulee ennemmin tai myöhemmin valmiiksi, jonka jälkeen, (ulet romantisoimaan gradun kirjoittamista jossain elämäsi vaiheessa.

s.7

Graduryhmän ensimmäisen tapaamisen lähestyessä viime vuoden syyskuussa mielessäni ei ollut paljoa muuta, kuin jo valmis turhautuminen aiheeseen, prosessiin ja kaikkeen siihen liittyvään. Tämä siis ennen ensimmäistäkään luentoa. Ei ollut kulunut vuottakaan siitä, kun olin saanut kandin kirjoitettua, ja jo sen prosessin aikana opin kaksi asiaa. 1) alun perin mahtavalta tuntuvaan aiheeseen kyllästyminen on enemmän kuin mahdollista, ellei jopa oletettavaa ja 2) minusta ei tulisi tutkijaa. Nämä ajatukset päällimmäisenä mielessä suunnitelmanani oli suorittaa gradu ilman sen suurempaa painetta siitä, mikä arvosanaksi tulisi. Kunhan se vain tulisi tehtyä. Ongelmallista oli erityisesti se, että markkinointia ja siihen liittyviä mahdollisesti itseäni kiinnostavia aiheita pohtiessani totesin, että todella moni aihe on kyllä kiinnostava... mutta mikään ei ollut niin kiinnostava, että innolla odottaisin viettää lähemmäs vuoden sen parissa. Potentiaalisten aiheiden määrä tuntui liian isolta, ja koin etten pystyisi mitenkään tekemään päätöstä. Taisinkin miettiä ensimmäisen tapaamisen jälkeen (jolloin suurimmalla osalla ei vielä usein ole täysin varmaa aihetta päätettynä), että jospa vain joku antaisi minulle aiheen. Sen jälkeen kaikki olisi niin kivaa ja helppoa, kuin tarvitsisi vain kirjoittaa. Lyhyesti sanottuna, olin väärässä. Sain kun sainkin aiheen ulkopuolelta annettuna, eikä minun tarvinnut lopulta tehdä mahdottomaksi kokemaani päätöstä. Jes! Se oli onnenpotku, mutta haasteet olivat kuitenkin vasta

SALLA WIKLUND

isk

s.8

la ?

ä t t

n s yoo i r o P l p

lla

HAASTATTELU

Pointti haastatteli yliopistokeskuksen opiskelijoita. Miten he kokevat Porin? Aikovatko he jäädä kaupunkiin asumaan valmistumisensa jälkeen, vai kutsuvatko isommat kaupungit? Lue alta kuuden eri opiskelijan näkemykset!

1. Mitä opiskelet, kuinka monen vuoden opiskelija olet ja mistä olet kotoisin? 2. Miten päädyit Poriin opiskelemaan? 3. Miltä tuntuu opiskella juuri Porissa? 4. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? 5. Aiotko jäädä Poriin opiskeluiden jälkeen? 6. Mikä on Porissa elämisessä parasta?

kuvat Pixabay & opiskelijoiden kotialbumit

HAASTATTELU

SALLA WIKLUND

KLAUS NIEMI 1: Opiskelen viidettä vuotta Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa, digitaalinen kulttuuri pääpainona. Olen alun perin Porista. 2: Hain useampaan opiskelupaikkaan ympäri Suomea. Porin lisäksi hain Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin ja hain opiskelemaan mm. kulttuurituotantoa ja elokuva- ja TV-alaa. Hain Poriin, koska minulla oli entuudestaan tuttuja, jotka opiskelivat Porin yliopistokeskuksessa. Lisäksi yksi minun ystävistäni haki myös samana vuonna Poriin DMKT:lle (silloinen KTMT). Lopulta pääsin opiskelemaan Poriin. 3: Porilaisena opiskelu on tuonut kaupungille niin sanotusti uuden ulottuvuuden. Opiskeluelämä toi uutta elämää kaupunkiin, joka tuntui jo nähdyltä. Ennen opiskelua halusin muuttaa pois Porista, mutta opiskelijatapahtumien ja opintojen myötä löysin uuden arvostuksen Poria kohtaan. Porissa on paljon potentiaalia, sekä rikas historia. Tämän myötä minusta on tullut stereotyyppinen porilainen, joka puolustaa Poria henkeen ja vereen. 4: Porilaisena unelmana olisi auttaa Porin kehityksessä mm. tapahtumakentällä. 5: Poriin jääminen olisi mukavaa, mutta työllistymismahdollisuudet lopulta määrittävät sen, minne päädyn, Pori tulee kuitenkin aina olemaan mukana sydämessäni. 6: Ehdottomasti julkiset ympäristöt ja tilat. Porissa Yyteri on ainutlaatuinen paikka ja Kirjurinluoto on kaunis. Parasta näissä paikoissa on se, että ne ovat pysyneet suhteellisen julkisina ja avoimina kaikille kaupunkilaisille.

1.Opiskelen toista vuotta digitaalista kulttuuria, maiseman tutkimusta ja kulttuuriperintöä Turun yliopistossa Porin kampuksella. Alkujaan olen kotoisin Lahden Nastolasta. 2.Poriin rantauduin useamman mutkan kautta, mutta pääsyy, miksi päädyin Poriin on se, että hain ensisijaisesti Turkuun opiskelemaan. Joukkoon kuitenkin eksyi epähuomiossa yksi Porin kampuksella oleva koulutus, johon pääsinkin sisään. Näin ollen muutto Poriin tuli aika yllättäen ja nopealla aikataululla, mutta hetkeäkään en ole katunut. 3.Pori on opiskelijakaupunkina pieni suhteessa isoihin opiskelijakaupunkeihin kuten Turkuun ja Helsinkiin. Itse kuitenkin viihdyn Porin pienessä opiskelijayhteisössä enkä osaisi enää ajatella itseäni suurkaupunkiopiskelijana. Porissa on kaikki, mitä opiskelija elämäänsä tarvitsee, mutta täällä ei tarvitse jonottaa ruuhkissa tai kulkea kaupoissa ja kampuksella kyynärpäätaktiikalla. Lisäksi Pori on myös melko edullinen paikka asua opiskelijana. Kaikki tämä tekee Porista parhaan mahdollisen opiskelijakaupungin juuri minulle. 4.Ihan ensiksi haluan saada opintoni valmiiksi ja työllistyä omalla alallani. Siihen tulee vielä vierähtämään muutama vuosi, joten sen kauemmas en ole uskaltanut haaveilla. 5.En ole vielä varma. Pori tuntuu kodilta ja viihdyn täällä erityisen hyvin. Täällä on paljon hyviä ystäviä, minulle sopivaa vapaa-ajan viihdettä sekä hyvät mahdollisuudet työllistyä tulevaisuudessa. Mutta toisaalta en yleensä viihdy kauaa samassa paikassa ja haluan kierrellä Suomea ja maailmaa sekä nähdä mahdollisimman paljon. Mutta kukapa tietää, vaikka Pori olisi poikkeus ja saisi minutkin vihdoin asettumaan aloilleen. 6.Ehdottomasti Porin monipuolisuus. Täällä on kaikkea keskustan vilinästä kauniiseen jokimaisemaan. Itse asun hieman kauempana keskustasta kivassa rivitalolähiössä, jossa on oma piha ja oma rauha. Mutta jos haluaa lähteä kiertämään kauppoja ja kahviloita tai vaikka katsomaan lätkää niin ei tarvitse ajaa viereiseen kaupunkiin vaan kaikki tarvittava löytyy 10km säteellä. Eikä Yyterikään ole kuin 20km päässä mikäli haluaa vähän vaihtelua arkimaisemiin.

s.9

PINJA KILPINEN

HAASTATTELU

SALLA WIKLUND

JANINA MERISALO 1. Opiskelen Turun Yliopiston Kauppakorkeakoulussa, Porin yksikössä. Pääaineena on johtaminen ja organisointi. Olen viidennen vuoden opiskelija ja kotoisin Porista :) 2. Päädyin Poriin opiskelemaan pienen kiertotien kautta. Lukiossa / sen jälkeen olin varma että haluan lähteä Porista pois ja hainkin useamman kerran oikikseen, sekä Helsinkiin että Turkuun, mutta en päässyt sisään. Pohdin muita vaihtoehtoja ja eräänä päivänä istuttiin iltaa kahden ystävän kanssa, joita en ollut nähnyt aikoihin. He olivat siinä kohtaa toisen vuoden opiskelijoita (kauppiksessa Porissa) ja höpisivät koulujutuista. Mielenkiinto heräsi ja seuraavassa yhteishaussa laitoin ykkösvaihtoehdoksi nykyisen opiskelupaikan ja pääsinkin sitten sisään todistusvalinnan kautta. Hetkeäkään ei ole tämä päätös kaduttanut.

s.10

3. Juuri Porissa opiskelu on mielestäni tosi jees. Opetuksen taso on laadukasta, kampus melko pieni mutta viihtyisä ja toimiva ja täynnä kivoja tyyppejä. Täällä on hiukan sellainen meininki, että ketä vaan voit melkeimpä moikata, joka tulee yliopistokeskuksen käytävällä vastaan, mutta en silti sanoisi tuntevani kaikkia. Ympäristö on siis lämmin ja yhteisöllinen, ja kaupunki on muutenkin kivan kokoinen. Asuminen on edullista, välimatkat lyhyet, opiskelijaelämä aktiivista. Sanoisin, että paikallisten yritysten kanssa helpompi luoda suhteita kuin isommissa kaupungeissa ja täällä on ollut mielestäni suhteellisen helppoa yhdistää työt ja opinnot. Täällä ei ole liikaa vaihtoehtoja kaikesta, vaan esim. palveluita, aktiviteetteja ja yöelämää löytyy sopivasti. 4. Tulevaisuuden suunnitelmina mulla on saattaa koulu kunnialla loppuun täyspäiväisten töiden ohella. Pääsin ajautumaan melko tiiviisti kiinni työelämään, joten en ole ottanut liikaa stressiä opinnoista, vaan pyrin edistämään niitä pikku hiljaa. Haluan myös kasvattaa omia verkostoja paikallisesti ja tutustua alueen toimijoihin, sekä edetä omalla urapolulla eteenpäin niin että jatkuvasti riittäisi uusia haasteita ja tuntuisi että työn tuloksellinen tekeminen on tasapainossa uusien oppien kanssa. 5. Toistaiseksi ajatuksena olisi ainakin jäädä Poriin, joskaan en ole täysin sulkenut pois ajatusta muualle muuttamisesta. Vietin kesän vaihto-opintojen parissa Saksassa ja sen jälkeen tuntui erityisen hyvältä palata Suomeen ja Poriin ja tällä hetkellä tunnen Porissa oloni todella kotoisaksi. Täällä on mies, perhe, ystävät, työt ja opinnot, joten aika hyvä tarjous pitäisi tulla, että haluaisin tällä hetkellä muuttaa muualle. 6. Ihmiset, porilainen huumori ja toimiva arki kaikkine näkökulmineen.

SIIRI ROKKANEN 1. Opiskelen kulttuuriperinnön tutkimusta, oon viidennen vuoden opiskelija ja oon kotoisin Pirkanmaalta Akaasta. 2. Päädyin opiskelemaan Poriin, koska mun äiti itseasiassa kävi opiskelemassa eka tän alan maisteriopinnot ja on siitä asti kannustanu tähän alaan. Oon myös aina tykänny historiasta ja erilaisista kulttuureista. 3. Mun mielestä Porissa on ihan super kiva opiskella! Yliopistokeskuksella on hyvä yhteisö, jonka turvin on ollu kiva edetä opinnoissa vuodesta toiseen. 4. Tulevaisuudessa haluaisin tietty valmistua ja päästä kulttuurialalle töihin, vaikka johonkin kulttuurituotannon puuhiin! 5. Vähän olisi kyllä suunnitelmissa palata Pirkanmaalle valmistumisen jälkeen. 6. Parasta täällä on kaikki mun ihanat ystävät ja tietty se et kaikki on aina tosi lähellä!

HAASTATTELU

SALLA WIKLUND

KONSTA KANGASNIEMI 1.Elikkäs olen Turun seudulta Kaarinasta kotoisin ja aloitin viime vuonna opiskelut Porissa, Turun kauppakorkeakoulussa, pääaineena laskentatoimi ja rahoitus. 2.Hain aikoinaan Poriin opiskelemaan, kun muutama kaveri oli täällä jo valmiiksi opiskelemassa, ja heiltä kuulin paljon hyvää. Pori ei ole myöskään liian kaukana Turusta, niin pääsee aina välillä tyhjentämään vanhempien jääkaapin. 3. Opiskelu Porissa on mahtavaa. Pidän pienemmän yliopistokeskuksen tuomasta yhteisöllisyydestä, mitä täällä Porissa on. Koululla voi helposti mennä juttelemaan kaikille opiskelijoille, ja henkilökuntaa on helppo lähestyä. 4. Tulevaisuuden suunnitelmia ei ole sen enempää, kuin että täältä olisi hyvä joskus valmistua. Hienoa olisi myös päästä joskus vaihtoon tai töihin ulkomaille. 5. En tiedä vielä jäänkö Poriin opiskeluiden jälkeen, mutta jossain kohtaa elämää muutan varmasti joskus takaisin Turkuun. 6. Porissa parasta on yhteisöllisyys ja Pori Jazzit.

ALEKSANDRA NIVA

2. Mietittiin opon kanssa mihin hakisin opiskelemaan, mua kiinnosti erityisesti media, kulttuuri ja tykkäsin mantsasta lukiossa. Opo kerto mulle tästä alasta, joka kuulosti hyvälle, mutta en silloin tosissaan ajatellut hakevani. Yhteishaussa kuitenkin laitoin koulutuksen 3 vaihtoehdoksi. Sain paikan, mutta en ollut heti edes varma otanko paikan vastaan, sillä mietin, jäisinkö välivuodelle tms. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin antaa Porille ja dmkt:lle mahdollisuuden, joka kannatti! 3. Aluksi pelotti millasta Porissa tulisi olemaan, koska en koskaan aiemmin ollut Porissa käynyt ja keskustelupalstat, sekä työpaikan pomon kokemukset oikeudenkäynnistä kehitti kauhukuvia Porista. Vielä en ole oikeuteen joutunut ja olen tykännyt kaupungista tosi paljon, ihmiset ovat olleet mukavia ja Porissa on mukavasti mahdollisuuksia mm. liikuntaan, kulttuuriin ja koulun ohella tehtäviin töihinkin. Pienessä yliopistokeskuksessa on paljon hyviä puolia, esim. opetus on paljon henkilökohtaisempaa, tutustuu helposti muihin opiskelijoihin, pääsee tapahtumiin helpolla mukaan ja lisäksi on helppoa päästä vaikuttamaan koulun, etenkin oman ainejärjestön toimintaan, mikä on antanut arvokasta kokemusta! Myös sivuainemahdollisuudet on tosi laajat ja niihin on helppo päästä mukaan mikä on ihan huikea etu, sillä omaa osaamista voi laajentaa tosi paljon. 4. Ainakin toistaiseksi aion opiskella Porissa dmkt:sta vain kandin. Kandin jälkeen haluaisin kouluttautua enemmän ja opiskella isommassa kaupungissa, en myöskään sulje pois ulkomailla opiskelua. Haluan kehittää itseäni, oppia ja tietää paljon, sillä haluan menestyä tulevaisuuden ammatissani ja saada paljon mahdollisuuksia kokea ja nähdä maailmaa. Minulla ei ole tiettyä unelma-ammattia, mutta toivon tekeväni töitä tapahtuma, kulttuuri ja mediatuotantojen parissa. 5. En aio. Haluan nähdä maailmaa ja asua isommassa kaupungissa, jossa on vielä enemmän mahdollisuuksia ja joka motivoi pääsemään pidemmälle elämässä. 6.Parasta on ihmiset, sillä olen tavannut mahtavia tyyppejä täällä asuessa. Porissa on myös paljon kauniita paikkoja ja melko paljon kivoja tapahtumia. Porista huomaa, että Porin kaupunki oikeasti pyrkii tekemään Porista viihtyisän kaupungin, mitä olen arvostanut täällä asuessa!

s.11

1.Opiskelen Digitaalista kulttuuria, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimusta toista vuotta. Oon kotoisin Kouvolasta.

RAMI NUMMI

ESSEE

”Betonibrutalismi voi edistää myös opiskelijoiden viihtymistä”

s.12

iime vuosina on yhä enemmän keskusteltu vanhasta arkkitehtuurista ja sen säilyttämisestä uuden kaupunkirakentamisen puristuksessa. Arkkitehtuuriasiantuntija Mikko Laaksonen oli puhumassa erityisesti 1970-luvulla kukoistaneesta betonibrutalismista ja sen historiasta Suomessa syyskuun alussa Satakunnan museossa. Mutta mitä betonibrutalismi on? ”Suuntausta merkittävästi kehittäneen Le Corbusierin mukaan lähtökohtana on paljas tyyli, jossa betonipinnat jätetään viimeistelemättä. Tässä mielessä brutalismi eroaa muutamaa vuosikymmentä aiemmin kukoistaneesta funktionalismista, jossa yleistä on viimeistelty, rapattu tai maalattu pinta. Brutalismissa taas käytetään esimerkiksi betonia, tiiltä tai puuta ilman pintakäsittelyä tai vähäisellä käsittelyllä. On siis olemassa myös esimerkiksi tiilibrutalismia”. Suomessa betonibrutalismin kehittäjiin kuuluivat esimerkiksi Viljo Revell ja Pekka Pitkänen. Pitkänen ja Revell ovat suunnitelleet Poriin kerrostaloja. Laaksosen mukaan betonibrutalistisia kohteita on Suomessa sangen tasaisesti, Porin kaltaisissa keskisuurissa kaupungeissa yleensä muutama.

Purkuvimma huolettaa Laaksonen on huolissaan siitä, että nykyään tyylisuunnan rakennuksia puretaan kiihtyvällä tahdilla. Hänen mukaansa tällä hetkellä 1960-70-lukujen arkkitehtuuria, erityisesti julkisia rakennuksia hävitetään järjestelmällisesti. ”Kannattaa huomata, että perustelut ovat aivan samoja kuin edellisen purkuaallon aikana. Sen tuloksia surkutellaan edelleen. On paljon 1970-luvun kouluja, terveyskeskuksia ja päiväkoteja, joita puretaan tasaiseen tahtiin. Vaikuttaa siltä, että kustannusten säästämiseen ja uutuuteen vetoava konsulttipuhe on vallannut politiikan arkkitehtuurista puhuttaessa. Koulussa esimerkiksi erilaiset avotilat ovat nykypäivän trendi. Mitä taas tulee sisäilmaongelmiin, niin niistä osa on ratkaistavissa korjauksilla”.

”Arkkitehtuuri koskettaa jokaista ihmistä yksinkertaisesti sitä kautta, että elämme kaikki rakennetuissa tiloissa.”

Pääkirjaston tilanne pitäisi tutkia Porissa erityinen kiistakapula on pääkirjasto. Vuonna 1976 valmistunut ja Olli Steenin suunnittelema rakennus edustaa Laaksosen mukaan tyylikkäästi vuosikymmenensä julkista rakentamista, myös omalaatuisella tavalla. ”Klinkkeriä ja betonia on harvoin yhdistetty näin”, luennoitsija ihastelee. Mitä tulee kirjaston mahdolliseen korjaamiseen, siihen Laaksonen ei voi ottaa tarkemmin kantaa rakennuksen kuntoa tietämättä. Hän

teksti Rami Nummi kuvat Pixabay

RAMI NUMMI

ESSEE

kuitenkin muistuttaa, ettei pelkästään se, että jokin osa rakennuksesta on kosteusvaurioitunut, ei voi olla yksinään purkuperuste. ”Oleellista on arvioida, onko rakennuksen tekniset ongelmat ja uudet toiminnalliset vaatimukset mahdollista ratkaista niin, että rakennuksen arkkitehtuurin ominaispiirteet säilyvät. Tämä edellyttää kunnollista arviota, jonka tekevät peruskorjaukseen perehtyneet suunnittelijat ja arkkitehdit. Myös rakennuksen arvo tulee arvioida”, Laaksonen toteaa. ”On myös mahdollista purkaa jokin osa rakennuksesta, jos pahimmat vauriot ovat tietyssä osassa rakennusta. Eräitä huonokuntoisiakin brutalistisia rakennuksia on saatu onnistuneesti korjattua. Tässäkin tapauksessa pidän todennäköisenä, että parempi tulos voi olla saatavissa peruskorjauksella ja täydennyksellä”.

”Suomalainen arkkitehtuuri on ollut selkeästi kulttuurivientituote.”

Tärkeä tyylisuunta myös opiskelijoille

Näyttely tarjoaa tietoa ja elämyksiä Lopuksi Mikko Laaksonen muistuttaa vielä kahdesta asiasta. ”Suomalainen arkkitehtuuri on ollut selkeästi kulttuurivientituote. Sitä seurattiin kansainvälisesti hyvin paljon. Merkitys näkyy vaikkapa niin, että japanilainen Tadao Ando omaksui paljaan betonin käytön, koska vieraili Suomessa 1960-70-luvun taitteessa ja vaikuttui Pekka Pitkäsen Pyhän ristin kappelista. Tähän aiheeseen voi perehtyä Sibelius-museossa 7.1. 2024 asti. Siellä on näyttely nimeltä ”Rakas vihattu betoni – brutalismi Suomessa.”

s.13

Arkkitehtuuri koskettaa jokaista ihmistä yksinkertaisesti sitä kautta, että elämme kaikki rakennetuissa tiloissa. Muutaman vuosikymmenen takaisella betonibrutalismilla onkin vaikutuksensa myös opiskelijoiden viihtyvyyteen. Laaksonen muistuttaa myös, että monet oppilaitosten rakennukset ovat brutalistisia. ”Porissa juuri mainittu kirjasto ja esimerkiksi Satakunnan museo ovat myös opiskelijoiden viihtymisen kannalta keskeisiä rakennuksia. Siksi niiden onnistunut korjaaminen on tärkeää”. Tutkija hehkuttaa Olaf Küttnerin suunnitelemaa ja vuonna 1973 valmistunutta Satakunnan museota. ”Tila on sisältä upean veistoksellinen. Ulkoa se ei ole yhtä näyttävä, mutta betonibrutalismin idea olikin tehdä rakennus sisältä ulospäin, niin että se näyttää sisältä paremmalta kuin ulkoa.” Muualta Satakunnasta keskeisiä brutalistisia kohteita ovat hänen mukaansa Osmo Lapon suunnittelema Huovinrinteen kasarmialueen keskus ja Pekka Pitkäsen suunnittelemat Säkylän seurakuntatalo ja Harjavallan kirkko, joka edustaa tiilibrutalismia.

HAASTATTELU

IIVONEN, PAKKASELA & VESA

Entisten opiskelija-aktiivien

s.14

muistelua Pointerista ja Porista Tommi Iivonen

Ensisijaisesti pointerilainen Jos minulta kysytään mihin opiskelijajärjestöön kuuluin yliopistossa, niin olen aina ensisijaisesti pointerilainen. Olen aikoinani istunut myös Kulma ry:n ja Opiskelijatalo ry:n hallituksissa. Olin vieläpä ”valtaamassa” opiskelijataloehdokkaita, perustamassa Saikkua ja toiminpa sitä pyörittävän yhdistyksen puheenjohtajankin. Silti olen pointerilainen, vieläpä kahdella vuosikymmenellä ja kolmen puheenjohtajan alaisuudessa. Ensimmäinen rodeoni – jos sallitte tökerön, mutta osuvan anglismin – oli vuonna 2005, kun toimin hallituksen tila- ja kopiovastaavana. Puheenjohtajana toimi tuolloin muuan teekkari nimeltään Heidi Haikola. Itse olin nuori hiljainen fuksi, joka pienessä nousuhumalassa horisin muille hallituksen jäsenille opiskelijatalosta. Muita se ei juuri kiinnostanut, enkä yhtään ihmettele, sillä kuka nyt jaksaisi kuunnella voimassa tunnossa teutaroivaa humalaista fuksia? Toisella kertaa, vuonna 2009, toimin muistaakseni koulutus- ja sosiaalipoliittisena vastaavana, mutta käytännössä tehtäväni oli opiskelijataloprojektin edistäminen. Puheenjohtajana istui tuolloin nuori yhteiskuntatieteilijä nimeltään Wilhelmina Sederholm. Huusin kokouksissa, yritin hankkia rahoituksia ja tappelin muiden opiskelijajärjestöjen kanssa. Oli luultavasti hyvin rasittava. Viimeisen kerran vaikutin Pointerin hallituksessa vuonna 2011 ja tuolloin tehtävänimikkeeni oli opiskelijatalovastaava. Puheenjohtajana toimi tuolloin muuan nuori kylteri nimeltään Elina Valtonen. Minä olin lopen kyllästynyt, mutta vastuuntunnosta hoidin minulle säädetyt tehtävät ja yritin luoda Saikulle omaa identiteettiä. Minun oli selvästi aika siirtyä toisaalle. Kuten huomaatte, kytkeytyy urani Pointerissa vahvasti opiskelijataloon. Pohdin sitä kuitenkin aina symbolina ja välineenä. Se on symboli ja väline sille, että yliopisto-opiskelijat tunnustetaan oleelliseksi osaksi porilaista elämänmenoa ja arkea. Heille annetaan tilaa. Pointer taas on se, joka mahdollisti tämän symbolin ja välineen olemassaolon. Pointer on se, joka minut työstäni palkitsi. Se, josta löysin pysyvät ystävyyssuhteeni. Ja se, joka minua yhä muistaa. Jos minulta kysytään mihin opiskelijajärjestöön kuuluin yliopistossa, niin olen aina ensisijaisesti pointerilainen.

”Pointer on se, joka minut työstäni palkitsi. Se, josta löysin pysyvät ystävyyssuhteeni.”

kuva: Tommi Iivonen lausuu juhlasanat Saikun avajaisissa

IIVONEN, PAKKASELA & VESA

HAASTATTELU

Mikko Pakkasela

2000-luvun alku ja punainen Saab

yliopiston opiskelijoiden tuli perustaa oma yhdistyksensä ja vasta sen jälkeen ryhtyä neuvottelemaan jäsenmaksupalautuksista kukin erikseen. Näin ollen 2003 teekkareina perustimme Porin Teekkarien Killan (PoTKa), kauppatieteilijät perustivat Porin Kylterit (PorKy) ja Turun yliopiston humanistiopiskelijat perustivat Kulman (Kulma ry). Hallinto siis moninkertaistui, mutta lopulta ainoastaan kylterit taisivat saada jonkinlaista rahallista tukea omalta ylioppilaskunnaltaan. Opiskelijaelämän osalta Pointer oli siinäkin keskeinen toimija. Pyhän kolminaisuuden muodostivat Porin oluen panimomestari Vanhatalo, ravintola Sofian kippari Luojukoski sekä opiskelijasihteeri Sandbergin Maranellonpunainen Saab 900. Puolivuosittain Vanhatalo nimittäin kutsui Pointerin edustajat tapaamiseen, jossa tehtävänä oli esitellä tulevan kauden opiskelijariennot ja arvioida niiden osallistujamäärät. Tuon listauksen pohjalta Vanhatalo määritteli avokätisesti sponsoroitavien olutkorien määrät. Varastolta korit kuljetettiin Sandbergin Saabilla Sofian varastoihin ja lopulta jaettiin juhlissa ”maistiaisina” osallistujille.

”Sen vuoksi mahdollisuus toimia Pointerin puheenjohtajana vuonna 2003 oli minulle huikea kokemus. Se antoi uskomattoman laajan verkoston ja loi kiinnostuksen vaikuttaa asioihin - nykyisin Porin kuntapolitiikassa.”

kuva: yksi Wapun perinteistä oli tilata paloauto täyttämään Raatihuoneen puiston suihkulähde ja käydä siinä kastautumassa. (Tosin 2002 puistotoimi oli unohtanut sulkea poistoventtiilin, minkä vuoksi uinnit jäivät lyhyiksi.)

s.15

Uskallan väittää, että 2000-luvun alkuvuodet olivat Porin yliopistokeskuksen ja samalla myös Pointerin kulta-aikaa: viisi eri yliopistoa, kampus täynnä päiväopiskelijoita ja yhteistyötä yli korkeakoulurajojen sekä opinnoissa että myös opiskelijaelämässä. Sen vuoksi mahdollisuus toimia Pointerin puheenjohtajana vuonna 2003 oli minulle huikea kokemus. Se antoi uskomattoman laajan verkoston ja loi kiinnostuksen vaikuttaa asioihin - nykyisin Porin kuntapolitiikassa. Pointerilla oli vahva rooli sekä yliopistokeskuksessa että myös Porissa ylipäätään, edustihan Pointer jäsenmäärältään valtavaa määrää korkeakouluopiskelijoita. Tuolloin Pointer alkoi myös yhä äänekkäämmin vaatia opiskelijamaksujen osittaisia palautuksia emoylioppilaskunnilta Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden eduksi. Jäiväthän Porissa opiskelevat paitsi kaikista Turussa ja Tampereella ylioppilaskuntien tarjoamista mahdollisuuksista. Pitkien vääntöjen jälkeen lopputulema oli, että Pointer ei olisi voinut toimia rahojen yhteisenä koordinoijana, vaan jokaisen Porissa toimivan emo-

HAASTATTELU

IIVONEN, PAKKASELA & VESA

Antti-Jussi Vesa

s.16

Pointer säilyy sukupolvelta toiselle kuin suomalainen designhuonekalu Pointerin uudella hallituksella oli muinoin tapana aloittaa kautensa retriitillä Onnenkosken kauniisiin satakuntalaisromanttisiin maisemiin. Tilaisuuden tunnelma oli sopivalla tavall jännittävä ja keveni illan mittaan ihmisten tutustuessa toisiinsa. Ryhmädynamiikkaan on rakennettu, että joukkoon kuuluu aina se rento hassuttelija, joka rikkoo jään. Niin kävi myös tällä kertaa. Jäätä vain edusti suomalainen designtuoli, joka särkyi varapuheenjohtaja Lassi Sirénin alla keventäen samalla tunnelman ja jättäen yhden hallitusvuoden lukuisista ikuisista muistijäljistä ainakin itselleni. Sanottakoon vielä, että paksua Lassissa ei ollut muuta kuin Turun murre ja puheenparsi, joten tuolin rakenteissa on täytynyt olla vikaa. Aloitin ALMA-maisteriohjelmassa 2015. Paikan saaminen ei todellakaan ollut itsestään selvää, vaikka tiesin haastatteluosion menneen erinomaisesti. Alun varasija muuttuikin lopulta opiskelupaikaksi, kun kävi ilmi, ettei kaikkia työkokemuspisteitäni ollut otettu huomioon valintaprosessissa. Oppina itselle ja ehkä myös muille: tarkista ja kysy, kun on kyse isoista asioista. Tulin valituksi Pointerin puheenjohtajaksi toisen opiskeluvuoteni syksyllä vuonna 2016 ja uskon, että

”Lukuisat vuoden aikana solmitut tuttavuudet, lukemattomat muistot ja yhdessä tekeminen säilyvät ja inspiroivat yhä tänä päivänä.”

pestillä on ollut elämässäni enemmän merkitystä kuin KTM-kirjainyhdistelmällä. Lukuisat vuoden aikana solmitut tuttavuudet, lukemattomat muistot ja yhdessä tekeminen säilyvät ja inspiroivat yhä tänä päivänä. Vuoden aikana saimme myös kehitettyä porilaista opiskelijakulttuuria, mikä olikin itselleni asettama päätavoite puheenjohtajana. Aloitimme muun muassa perinteeksi muodostuneen kulttuurikierroksen ja opiskelijoiden itsenäisyyspäiväkulkueen, tiivistimme suhteita Turun ja Tampereen yliopiston ylioppilaskuntiin sekä ajoimme aktiivisesti syksyllä 2017 aloittaneen Citylinjan toteutumista yliopistokeskuksen ja SAMKin välille. Torille emme sitsejä saaneet järjestymään, mikä lienee ainoa harmittamaan jäänyt asia, mutta sen epäkohdan voivat onneksi jälkipolvet korjata Pointerin täyttäessä 35 vuotta, on suorastaan mieltä ylentävää nähdä, että yhdistys kestää sukupolvelta toiselle siinä missä suomalainen designhuonekalu.

kuva: Karhun lakitus vuodelta 2017. Ei uskoisi, että vain hetki ennen kuvan ottamista tuli vielä räntää. Laiskana ompelijana merkit olivat yhä työpöydän laatikossa odottamassa kiinnitystään

pori.fi/opiskelijanpori

s.17

TERVEDYS

TUOMAS SIRÉN

s.18

Puheenjohtajan tervehdys Pointerin vuosijuhlat ovat meistä monelle harvinainen tapahtuma, sillä juhlistamme niitä vain viiden vuoden välein. Monelle opiskelijalle nämä tulevatkin olemaan järjestön ainoat vuosijuhlat opiskeluiden aikana. Tätä kirjoittaessani perehdyin entistä syvällisemmin Pointerin historiaan ja pohdin, mitä asioita haluaisin nyt kirjoituksessani sekä vuosijuhlapuheessani nostaa esille. Näihin 35 vuoteen on mahtunut paljon: suuria mullistuksia, legendaarisia kommelluksia sekä mahtavia voittoja, joista on kiittäminen kaikkia niitä aktiivisia opiskelijoita, jotka vuosien varrella omalla vapaaehtoistyöllään ja ahkeruudellaan ovat edistäneet akateemisen opiskelijakulttuurin syntymistä, kasvattamista ja näkyvyyttä rakkaassa opiskelukaupungissamme. Nykyään Porin Ylioppilasyhdistyksenä tunnettu järjestö perustettiin torstaina 22.9.1988 alkuperäisellä nimellään Porin Tietoteekkarit POINTER ry. Historiamme sekä tietyt perinteet pohjautuvat edelleen teekkarikulttuuriin, vaikka järjestö onkin laajentunut palvelemaan sekä yhdistämään kaikkia Porin yliopistokeskuksen opiskelijoita. Silti väitän, että yhdistyksen DNA:ssa on edelleen ripaus teekkareilta perittyä hulluutta, joka aika ajoin nostaa päätään, luoden yleensä niitä legendaarisimpia tarinoita, jotka kulkevat perimätietona opiskelijasukupolvelta toiselle. Tiedostaen tämän perinnön, olenkin erittäin iloinen tänä syksynä alkaneesta Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston pilottihankkeesta, jolla teekkareiden kandikoulutusta on tuotu takaisin Poriin. Vaikka toiminta on vielä tällä hetkellä pienimuotoista, se

toivottavasti kasvaa tulevina vuosina ja rikastuttaa akateemista joukkoamme tuoden lisää teekkariperinteitä ja nerokkuutta mukaan opiskelijatoimintaan ja tapahtumiin. Pointerin juhliessa tänä vuonna 35-vuotista taivaltaan, juhlistamme samalla myös kahden meille merkityksellisen aikaansaannoksen 12-vuotispäiviä. Tämä lehti eli Porin ylioppilaslehti Pointti perustettiin sekä Opiskelijatalo Saikku avattiin vuonna 2011. Työ opiskelijatalon saamiseksi oli aloitettu jo vuonna 2008, jolloin opiskelijat marssivat yhdessä Puuvillalta Eetunaukiolle tuodakseen hanketta näkyväksi kaupunkilaisille. Kuuluipa silloiseen organisaatioon jopa talonvaltaustoimikunta. Vuosijuhlilla ja sen jälkeisessä hurmoksessa on hyvä muistella menneitä sekä suunnitella tulevaa. Siksi pyydänkin alumnejamme jakamaan parhaat muistonsa ja ideansa kanssamme. Inspiroidutaan yhdessä kehittämään rakasta järjestöämme eteenpäin. Mitä Pointerin 40v. juhlissa tullaan kertomaan seuraavasta viidestä vuodesta? Oma toiveeni on, että edunvalvontatyön jatkamisen ja kehittämisen lisäksi yhdistämme edelleen eri alojen opiskelijoita ja luomme yhdessä unohtumattomia muistoja opiskeluajoilta. Ylläpidämme järjestön perinteitä ja kehitämme uusia. Sekä pidämme kiinni ripauksesta hulluutta: Legendaarisia tarinoita ei voi koskaan olla liikaa!

Tuomas Sirén puheenjohtaha, Pointer ry

MARIA KASKI

ARTIKKELI

teksti Maria kaski kuva Pixabay

s.19

Mitkä ovat vuosijuhlat?

Vuosijuhlat eli tuttavallisemmin vujut, ovat juhla, joita järjestöt ja yhteisöt järjestävät tietyn väliajoin. Juhlat koostuvat kolmesta tai neljästä eri osasta: cocktail-tilaisuudesta, iltajuhlasta, jatkoista sekä seuraavan päivän silliaamiaisesta. Kokkarit eli cocktail-tilaisuus on ennen varsinaista iltajuhlaa. Kokkareille osallistuu yleensä järjestön tai yhteisön hallitus sekä kutsuvieraat. Tilaisuudessa kilistellään ja annetaan lahjoja juhlivalle taholle. Kokkareilta siirrytään pääjuhlapaikalle, jonne saapuvat kaikki vieraat. Itse pääjuhla koostuu puheista, palkitsemisista sekä yhteislauluista. Tarjolla on myös kolmen ruokalajin illallinen juomineen. Iltajuhlan kruunaa usein jokin bändi, jonka jälkeen on mahdollista siirtyä vielä jatkoille. Seuraavana päivänä on sillis. Kyseessä on rento tilaisuus, jonka pukukoodina on yleensä haalarit. Usein silliksellä on myös jokin teema, jonka mukaan voi pukeutua. Tapahtuma on rento ja tarkoituksena on viettää aikaa muiden vuosijuhlille osallistuvien kanssa. Tapahtumassa on ruokaa ja juomaa, sekä muuta ohjelmaa. Joillakin järjestöillä on tapana pitää silliksen paikka salaisuutena, mikä lisää jännitystä. Pointerin vujuilla on tapana, että kaikki jäsenet pääsevät ketkä haluavat. Ensimmäinen projektivastaava hallituksessa oli vuonna 2018, kun Pointer täytti 30 vuotta, mutta ensimmäiset maininnat vuosijuhlista oli vuonna 2008, kun Pointer täytti 20 vuotta. Sen jälkeen vuosijuhlia on järjestetty viiden vuoden välein. Tämä juhla on sellainen, että täällä kannattaa tutustua eri alojen opiskelijoihin ja ottaa kaikki ilo irti. Näihin juhliin nimittäin pääsee vain kerran elämässään. Pointerin toiminnassa on ollut mukana monenlaisia opiskelijoita kaikista eri yksiköistä. Pointer ei olisikaan mitään ilman näitä henkilöitä. Osa heistä palkitaan juhlien aikana. 27.10. 2023 on aika juhlistaa yhteisöämme ja sen rakentajia. Tervetuloa viettämään ikimuistoista iltaa kanssamme!

HAASTATTELU

POINTIN TOIMITUSKUNTA

Mitä

s.20

opiskelijat odottavat Pointerin vuoden 2023 vuosijuhlilta ?

kuvat Pixabay & opiskelijoiden kotialbumit

HAASTATTELU

Tea Laine

Toisen vuoden kauppatieteiden kandiopiskelija ja vuoden 2023 NESU:n somevastaava Odotan vuosijuhlilta sitä, että pääsemme juhlistamaan hyvässä seurassa ja verkostoitumaan uusien ihmisten kanssa myös eri opiskelualoilta. Lisäksi odotan innolla, millaista ohjelmaa juhliin on tänä vuonna järjestetty ja millainen ruokatarjoilu on tarjolla. Ihanaa päästä juhlistamaan 35-vuotiasta Pointer ry:tä!

Ville-Veikko Päivömaa

Kauppatieteiden opiskelija ja vuoden 2019 Pointerin puheenjohtaja No odotuksia vuosijuhlista sen verran että: En ennakkoon oikein osaa odottaa Pointerin vuosijuhlilta muuta kuin hyvää vuosijuhlapuhujaa tietysti! En aiemmin ole ollut Pointerin vuosijuhlilla, niin ei oikein tiedä mitä odottaa. Tietysti sellaiset odotukset on, että näkee mahdollisimman paljon tuttuja. s.21

Veera Kärpijoki

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija Odotan innolla Pointerin 35-vuosijuhlilta hienoja juhlia, hyvää ruokaa ja tietysti hienoon iltapukuun pukeutumista. Myös kivaa ohjelmaa on varmasti tulossa ja uusiin ihmisiin tutustumista!

Emma Halttunen

Ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Mä ootan vujuilta ehdottomasti hauskaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa sekä tietty sillistä <3 On myös ihanaa pukeutua iltapukuun ja hauska nähdä et miten meiltä onnistuu konjakkikorvien taittelu!

HAASTATTELU

Pinja Korvenranta

Kauppatieteiden maisteriopiskelija ja Pointerin hallituksen 2022 tapahtumavastaava

Näin n:n vuoden opiskelijana pääsen itsekin osallistumaan ensimmäistä kertaa Pointerin vujuille ja uskon, että edessä on upea ilta ihanien tyyppien kanssa. Viiden vuoden välein järjestettävillä vujuilla juhlitaan totisesti viiden vuoden edestä, ja siinäpäs jos jossain on juhlaa kerrakseen!

Juhani Luoto

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön neljännen vuoden opiskelija ja Pointerin tämän hetkinen kv-vastaava

s.22

Odotan Pointerin vuosijuhlilta hyvää ruokaa ja hauskanpitoa. Ollessani Pointerin hallituksessa juhlien onnistumisen eteen tulee myös tehdä töitä. Odotan vanhojen pointerilaisten ja uusien opiskelijoidemme tapaamista juhlahumussa.

Vili Liukkonen

Ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Eniten ootan vujuilta uusien ihmisten tapaamista sekä ylipäätään vujuja uutena tapahtumana näin ensimmäisen vuoden opiskelijana. Toki odotan myös hyvää ruokaa!

Amina Bechqito

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön neljännen vuoden opiskelija ja Pointin päätoimittaja vuodelta 2022–202 Odotan innolla ensimmäistä kertaani Pointerin vuosijuhlilla. On ihanaa päästä jälleen pukeutumaan hienosti, nauttimaan viihdyttävästä ohjelmasta ja makoisasta ruokailusta. Eniten odotan ajanviettoa opiskelukavereiden ja -yhteisön kanssa. Odotukset ovat aika korkealla, mutta tiedän, että Pointer laittaa näihinkin juhliin parastaan!

ANNA TOMULA

ARTIKKELI

Kyl Pori o ain Pori

s.23

Pori voi yllättää täällä syntyneen, täällä asuvan tai tänne muuttavan. Porisuhdeneuvoja Luukkone viritti mainoskampanjallaan upean karhukaupunkimme rohkealla ja ainutkertaisen porilaisella tavalla esille. Vihreän siirtymän mahdollisuudet niin Kokemäenjoen suistossa kuin meren äärellä luovat mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja kasvuun. Tuu ja jää ny sääki rakentamaan Porin seutua! Meistä jokaista, juuri sinua, tarvitaan Satakunnan elinvoiman rakentamiseen. Mikään strategia ei lähde lentoon ilman tekemisen väkevää voimaa ja työpaikkoja. Alueemme janoaa ihmisiä, jotka tuorein opein näkevät pitkälle, eivät lannistu ja saavat myös ympärillään olevat innostumaan. Alueen elinvoima rakentuu meidän jokaisen osaamisesta, ajatuksista ja työpanoksesta. Jokainen työ on merkityksellistä ja arvokasta, ja jostakin on aina työelämässä lähdettävä liikkeelle, myös tutkinnon suorittaneen. Opinnot valmistavat työelämään, mutta varsinainen perehtyminen ja työtehtävässä tarvittava osaaminen hankitaan työpaikalla. Niin meilläkin täällä OP Länsi-Suomessa. Vuosittain palkkaamtuo myös monelle tarpeellista joustoa arkeen. me kymmenkunta opiskelijaa, joista osa jatkaa Ja tietysti päivän paras yhteisöllinen hetki eli työskentelyään meillä myös lukukausien aikana ja lounas toteutuu omassa ruokalassamme ihan valmistumisensa jälkeen. Arvostamme pitkiä työparhaiden työkavereiden kera. suhteita ja jatkuvuutta, samoin asiakkaamme. OP Harrastamisen helppous, lyhyet välimatkat Ryhmään kuuluvana itsenäisenä pankkina luomme sekä laajat kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet mahdollisuuksia ja urapolkuja paitsi OP Länsi-Suo- hurmaavat Porissa. Halutessaan suurin osa arjen mi -konsernin sisällä, myös OP Ryhmässä. Elämän- siirtymistä on hoidettavissa polkupyörällä, ja tilanteen muuttuessa tai paikkakunnalta muuton tarvittavat palvelut löytyvät kotikaupungistamyhteydessä moni on työllistynyt johonkin toiseen me. Siispä kohta tutkintoon valmistuva - mietitOP Ryhmän 13 000 työtehtävästä. Asiakkaidemme hän vielä kerran, miksi ei juuri Pori? No: ”Todella omistamana ja Suomen suurimpana finanssiryhouto. Ehdottoman uniikki. Ja juuri sopivankomänä perustehtävämme on yhteinen: edistämme koinen.” Siinä on syitä tarpeeksi ja sijaintimme omistaja-asiakkaidemme ja toimintaympäristömon mainettaan parempi. Eri kulkuyhteyksin niin me kestävää taloudellista menestystä, turvallisuut- maalla, merellä kuin mantereella voit nähdä ta ja hyvinvointia. muutakin. Mutta illalla on hieno käpertyä omaan Vastuullinen työnantaja tunnistaa työelämän rauhaan ja seurata auringon laskeutumista länvaateiden ohella kunkin työntekijän yksilölliteen merituulen huojutellessa puita. Tarjontaa set tarpeet elämän mielekkään kokonaisuuden niin vuokra- kuin omistusasunnoista riittää, ja rakentumiseen paikkakunnalla. Meillä työsuhniiden kustannustasoa voidaan pitää maltillisena de-eduistamme esimerkiksi liikunta-, kulttuuri- ja kasvukeskuksiin verrattuna. hyvinvointietu kannustaa lähtemään liikkeelle ja Työpaikkahakemuksesi luetaan tarkkaan, huolehtimaan itsestään. Henkilökuntakerhossa sen takaan. Anna Porille mahdollisuus, ja tule tapaat vapaammissa puitteissa työkavereita. Hyvin- yllätetyksi. vointiin on panostettu myös laadukkailla paikallisilla työterveyspalveluilla ja laajalla vakuutusturval- Kirjoittaja on OP-Länsi Suomen henkilöstöjohtaja la. Liukuva työaika ja etätyöskentelymahdollisuus Anna Tomula

ARTIKKELI

KLAUS NIEMI

Huumeita ja kiellettyjä kirjoja Tallinnassa teksti Klaus Niemi kuvat Emilia Alasmäki & Amina Bechqito

s.24

Kulman hallitukset vuosilta 2020 ja 2021 kävivät hallitusmatkalla Tallinnassa pitkän odotuksen jälkeen. Matka alkoi Helsingistä, jonka jälkeen muutamien mutkien ja yllätysten kautta joukko pääsi turvallisesti käymään suomalaisten suosikki mehukaupassa, ennen motelliin kirjautumista. Motellin henkilökunta antoi ammattimaisesti isolle suomalaisporukalle huoneen, jolla oli mahdollisimman vähän seinänaapureita.

Olettavasti heidän kokemuksensa oli tässä päätöksessä hyvä opettaja. Tallinnassa vierailtiin muutamissa museoissa, kuten motellin vieressä sijaitsevassa Banned Books -museossa, jossa oli esillä eri maissa kiellettyjä kirjoja. Hallituksemme ehti myös käymään kansainvälisessä Fotografiska -museossa. Museoiden välissä kierreltiin ympäri Tallinnan vanhaa kaupunkia sekä Telliskiveä ostelemassa matkamuistoja ja tuliaisia. Ruokailemaan ehdittiin muutamissa paikallisissa ravintoloissa illalla. Myös niinkin eksoottisissa kohteissa, kuten Hesburgerissa aamuyön pikkutunneilla. Vierailukohteita

KLAUS NIEMI

ei suunniteltu etukäteen muutamia museoita lukuun ottamatta, joissa haluttiin käydä. Muutoin mielihalut veivät hallitusjoukkoa ympäri kaupunkia. Illalla virolaista kulttuuria käytiin tarkkailemassa paikallisissa baareissa. Osa seurueestamme ihastui paikalliseen Labor -baariin, jossa shotit myytiin nokkelasti nimetyissä koeputkissa. Koeputkishotit olivat nimetty muunmuassa heroiinin, meta-amfetamiinin sekä muiden laittomien aineiden mukaan. Aikaa vietettiin muissakin baareissa ympäri vanhaa kaupunkia. Kulttuurimatkailijat kävivät pyörähtämässä myös paikallisessa Helsinkikaraokebaarissa, mutta kääntyivät nopeasti

ARTIKKELI

takaisin kuultuaan tietyn euroviisubiisin, joka oli kuultu jo liian monta kertaa kotimaassa. Matka Tallinnaan oli kaikkiaan onnistunut. Viikkoa myöhemmin erään maisterin valmistujaissa, yksi hallituksemme jäsen sanoi, että matka oli paras jossa hän oli ollut. Liekö ginillä tai Hannibal-viinillä ollut osuutta asiaan, mutta kertokoon se silti reissusta ja seurasta kaiken mahdollisen.

s.25

WILLY REINHARDT

HAASTATTELU

s.26

Historiaa, humanismia, luontoa ja hirviöitä

kuva: Otto Latva Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saarella Klovharulla.

teksti Willy Reinhardt

kuvat Maarit Leskelä-Kärki & Pixabay

KUKA? Otto Latva

Syntynyt 24.1.1984 Teuvalla. Valmistui maisteriksi Turun yliopistosta 2012. Väitellyt tohtoriksi turun yliopistosta vuonna 2019. Toiminut vuodesta 2022 Porin yliopistokeskuksessa yliopistolehtorina. Työskentelee tutkijatohtorina useissa hankkeissa sekä BIODIFORM:ssa.

Pointti onnistui saamaan kiireisen herra Latvan onneksi pieneen haastatteluun syksyn aikana. Keskustelun aiheita löytyi niin opiskeluvuosilta, mielenkiinnon kohteilta kuin tulevaisuuden näkymiltäkin. Pitemmittä puheitta loikataan siis suoraa haastattelun pariin!

s.27

Tohtori Latva on ollut vuodesta 2022 Porin yliopisto keskuksessa yliopistolehtorina ja vetänyt monia suosittuja ja mielenkiintoisia kursseja sekä luentoja. Aiheina ja teemoina näillä ovat olleet esimerkiksi monilajinen historia, yhteiskunnallinen ja kulttuurillinen eläintutkimus, ihmisen ja luonnon suhde osana kulttuuriperintöä, sekä monet muut mieltä kutkuttavat aiheet.

HAASTATTELU

WILLY REINHARDT

Noniin! Lähdetään liikkeelle ihan perusjutuista eli kuka olet ja mitä teet Yliopistokeskuksella ja kauanko olet täällä ollut?

Urheilijatko pahimpia dokaajia?

OL: Nimi on Otto Latva ja toimin edellisen sekä vielä tämän lukuvuoden kulttuuriperinnön tutkimuksen yliopistolehtorina Pirita Frigrenin sijaisena.

s.28

Mitkä ovat sinun mielenkiintosi kohteita, ja kohtaavatko tutkimus, työelämä ja arki tässä toisensa? OL: Joo kyllä itseasiassa kohtaavat. Luonto on ollut se mikä on kiinnostanut jo kauan aikaa. Multa itseasiassa aika usein kysytään tätä kysymystä ja mun suhdetta ympäristöön sekä luontoon, kun teen paljon ympäristöaiheista tutkimusta ja opetankin näitä aiheita. Olen siis tehnyt tutkimusta nimenomaan ihmisen suhteesta merelliseen ympäristöön, varsinkin merieläimiin liittyen. Se varmasti juontaa juurensa lapsuuteen. Olin todella innostunut kaikista oudoista merieläimistä jo silloin. Olisin itse asiassa halunnut ryhtyä meribiologiksi, mutta ajatus siitä, että menisi jossain pienessä kopperossa jonnekin syvänmeren pohjukoihin tutkimaan uutta elämää – ei musta olisi siihen. Sen takia onkin turvallisempaa kirjastossa tutkia ja lueskella vanhoja tekstejä näistä aiheista. Voi suhteellisen turvallisesti pohtia sitä, että mitä ihmiset kuvittelee meren syvyyksiin ja voi tsekkailla kaikkea merenalaiseen maailmaan liittyvää kulttuurillista ainestoa kuten elokuvia ja vanhoja tekstejä, kirjallisuutta, ylipäätänsä sitä kuvittelemisen historiaa. Eikä tämä mun kiinnostus ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen kohdistu pelkästään ihmisen merisuhteen tutkimukseen. Paljon on tullut tarkasteltua myös ihmisten suhdetta tuotantoeläimiin, ja mä olen esimerkiksi kirjoittanut ihmisten ja turkiseläinten jaetusta historiasta. Toki tää luontoinnostus näkyy myös ihan omassa arjessa. Mulla on tapana ottaa irtiottoa työkiireistä menemällä luontokuvaamaan. Se on ollut tällainen harrastus, mikä mulla on ollut nyt muutaman vuoden. Seuraavaan kysymykseen: Mikä sinun koulutustaustasi on ja mikä sai lähtemään humanistiksi? OL: Historia on se mikä mua on ennen kaikkea kiinnostanut. Se oli varmasti se lähtölaukaus, vaikka lapsena olin kyllä tosi kiinnostunut ihan kaikesta ja laajemmin kulttuureista. Kun olin pieni niin matkailtiin paljon Kreikkaan ja se Kreikka kiinnosti. Sitä kautta tuli sitten kiinnostus antiikkiin ja ylipäätään menneisyyteen. Se oli selvää, kun hain yliopistoon, että halusin opiskella historiaa. Mä en silloin vielä tiennyt, että tutkijan ja yliopistossa opetusta hoitavan tyypin hommasta tulee ura, mutta nyt kun tarkastelee omaa lapsuuttaan niin näyttää siltä, että kaikki vahvasti viittasi siihen. Ja nimenomaan humanistinen

ala oli se, mikä kiinnosti. Ei tarvitse meribiologien lailla leikellä sammakoita tai merikrotteja, eikä matkustaa meren syvyyksin, vaan voi tutkia ihmisen suhdetta siihen luontoon ja myös sitä kuviteltua maailmaa. Valmistuin maisteriksi kulttuurihistorian oppiaineesta Turun yliopistosta ja siinä valmistumisen paikkeilla kävin sitten rekrypalveluissa kysymässä, että voisiko kuitenkin olla muita vaihtoehtoja, kuin se yläkoulun historianopettajan homma. Mulle sitten sanottiin siellä, että mitä jos lähtisit tutkijaksi. Mä lähdin sieltä rekrypalveluista ihan onnessani pois, koska ei mulle ollut tullut mieleenkään tätä vaihtoehtoa. Sitä kautta päädyin sitten väitöskirjaa tekemään ja sen kautta olen sitten ollut myös erinäisissä tutkimus ja opetustehtävissä ja nyt hommissa täällä Porissa.

“Joskus tuli herättyä esimerkiksi yliopiston sepelihiekoitusastiasta.” Kerro joku hauska tai mieleen jäänyt juttu omilta yliopisto-opiskelujen ajoilta? OL: No niitä on paljon. En tiedä kestääkö kaikki ihan päivänvaloa... Monet liittyi silloiseen opiskelijakulttuuriin. Silloin 2000-luvun alussa oli aika huuruisia bileitä välillä ja etenkin vappujen kohdalla on välillä muistikatkoja. Joskus tuli herättyä esimerkiksi yliopiston sepelihiekoitusastiasta. En tiedä onko nämä nyt kaikkien mielestä niin hauska juttu, mutta ainakin jälkikäteen itseä huvittaa, ei ehkä silloin. Opiskelijaelämä oli kyllä hauskaa. Vapaa-aika ja opiskelu sekoittui monta kertaa, mutta voipa kuitenkin sanoa, että vaikka hauskaa on vietetty, silti sitä ollaan tässä mitä nytkin tekee. Vaikka duunia on tehtävä, pitää muistaa myös elää. Minkälaisia vinkkejä sulla on uudelle opiskelijalle opiskeluun ja ylipäänsä ajatuksiin opiskelijaelämässä? OL: Tää onkin sit vaikeampi kysymys. Se on niin yksilöllistä, mitä kukakin haluaa. Kannattaa kuitenkin rohkeasti erikoistua sellaisiin asioihin, mitkä itseään kiinnostaa. Humanistiset alat on siinä

HAASTATTELU

WILLY REINHARDT

mielessä erinomaisia, että ne ei ole niin viivoitettuja. Humanistisella alalla on se, että pystyy itse rakentamaan sitä erityisosaamista. Rohkeesti vaan tekee sitä mistä tykkää. Tulevaisuudessa varmasti tarvitaan tämän alan osaajia luonnontieteiden ulkopuolelta, sellaista osaavaa porukkaa, joka ymmärtää ihmisen suhdetta luontoon. Tällaisessa hommassa tarvitaan erityisesti ympäristöasioihin erikoistuneita humanisteja. Vaikka siis välillä on sellaista kyynistäkin ilmapiiriä, että mikä on humanistien merkitys esimerkiksi työelämässä. Humanisteilla todella on kuitenkin merkitystä. Eli ei kannata missään nimessä lannistua vaan rohkeasti rakentaa omaa osaamista. Toki pitää myös muistaa nauttia elämästä. Mitä sanoisit tulevalle opiskelijalle, joka harkitsee poriin opiskelemaan lähtemistä? Minkä takia tänne kannattaa tulla opiskelemaan?

Olet tutkija ja opettaja, sen lisäksi myös kirjailija. Onko ollut suunnitelmissa, aiotko joskus julkaista muutakin kuin tietokirjallisuutta. Ns, kevyttä kirjallisuutta? OL: On kyllä! Se on sitten eri asia, onko siihen sitten aikaa. Tällä hetkellä kaikki arjen toimet on kalenteriin kirjattuna. Voin toki tässä paljastaa, että ensi keväällä multa tulee kirja lohikäärmeistä! Koetin luvata itselleni, että lomailisin kesällä mutta se lupaus ei nyt sitten pitänyt, vaan päädyin kirjoittamaan tällaista kirjaa. Väitöskirjasi käsitteli jättiläiskalmaria ja olet kirjoittanut kirjan myös merihirviöistä, jota lämpimästi suosittelen kaikille Pointin lukijoille. Pitäisikö sinusta esimerkiksi sellaista aihetta, kun kryptozoologiaa käsitellä kulttuurin opetuksen kulttuurillisen ilmiön aiheena. OL: Kyllä mun mielestä pitäisi. Kryptozoologiaa ei sellaisenaan voida tietenkään opettaa, koska se on enemmän tai vähemmän pseudotiedettä, mutta olisi tärkeää käsitellä sitä, miksi se kiehtoo ihmisiä ja myös vakavasti otettavia luonnontieteilijöitä. Mulla on ollut myös sellainen unelma, vaikka nyt oon ollut enemmän tutkimuspuolella kiinni, että jos olisi enemmän aikaa toteuttaa kurssisisältöjä, olisin teh-

nyt hirviöitä ja hirviöllistämistä käsittelevän kurssin. Hirviö on sellainen käsite, joka yhdistetään usein vain fiktiivisiin tarinoihin ja satuihin, johonkin millä ei oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mutta hirviön käsite on kuitenkin itsessään mielenkiintoinen, koska se iskee suoraan meidän länsimaisen valistusajatuksen keskiöön. Käytännössä hirviö on jotain sellaista, mitä me nykyajan kontrollifriikit ja ihmisen valta-asemaan suhteessa muuhun maailmaan tottuneet länsimaalaiset ei voida kontrolloida. Se kertoo meistä itsestä ja meidän kulttuurista aika paljon ja olisi siksi opetuksen aiheena mainio. Hirviö on hyvin monipolvinen käsite, voidaan sanoa, että se on kaikkea sitä, mikä ylittää ihmisen kontrollin. Se mitä me ei pystytä määrittelemään, identifioimaan, joka rikkoo normeja, on oudon näköinen yksilö, epänormatiivisesti käyttäytyvä ihminen tai muu olento. Kiitos paljon, että ehdit haastateltavaksi! OL: Tsemppiä talveen opiskelijoille ja askel kerrallaan kohti kevättä. Vappukarkelot siintää siellä jo kuraisen maalis-huhtikuun takana. Paljon kaikkea kivaa on toki tiedossa myös opiskelujen suhteen!

s.29

OL: Kyllä se kannattaa ehdottomasti. Pori on omien kokemuksien perusteella tosi dynaaminen ja sopivan kokoinen. Homma toimii ja täällä pystyy helposti yhdistelemään esimerkiksi eri oppiaineiden sisältöjä. Ennen kaikkea sanoisin, että täällä on hyvä ja joustava ilmapiiri. Etenkin opiskelijoiden näkökulmasta. Sellainen hyvä joukkuehenki. Toki samat jutut pätee myös opetuksessa ja opetuksen ohjauksessa. Pori on sopivan kokoinen, ei liian iso.

”Käytännössä hirviö on jotain sellaista, mitä me nykyajan kontrollifriikit ja ihmisen valta-asemaan suhteessa muuhun maailmaan tottuneet länsimaalaiset ei voida kontrolloida.”

LEFFATÄRPIT

HENRI KARI

Maurice (1987) James Ivory

s.30

James Ivoryn klassikkoelokuva Maurice seuraa nuoren Maurice Hallin elämää edvardiaanisen ajan Iso-Britanniassa. Maurice (James Wilby) etsii kovasti paikkaansa 1900-luvun alun yhteiskunnassa. Elokuvassa merkittävässä osassa esiintyy myös tuleva supertähti Hugh Grant, joka näyttelee rikasta ja komeaa Clive Durnhamia, johon Maurice rakastuu. Maurice on koskettava kuvaus ajasta, jossa vahvat yhteiskunnalliset normit rajoittavat ihmisten elämää.

Skeleton Twins (2014) Craig Johnson

Craig Johnsonin elokuva Skeleton Twins seuraa kaksosten, Milon ja Maggien (Bill Hader ja Kristen Wiig), välistä myrskyistä suhdetta. Kaksoset eivät ole puhuneet kymmeneen vuoteen, mutta itsemurhayrityksensä jälkeen Milo päätyy muuttamaan Maggien luokse. Elokuva käsittelee hyvin raskaita teemoja, mutta Saturday Night Live -komediasarjasta suuremman yleisön tietoisuuteen nousseiden Haderin ja Wiigin taidokkaat roolisuoritukset tuovat ajoittain synkkään tarinaan paljon sydäntä sekä huumoria.

The African Doctor (2016) Julien Rambaldi

Ranskalaisen rap artisti Kaminin isän tarinasta kertova ranskalainen elokuva The African Doctor (Bienvenue à Marly-Gomont) on lämminhenkinen kuvaus Kaminin perheen elämästä 70-luvun ranskalaisessa pikkukylässä. Seyolo Zantokon (Marc Zinga) valmistuttua lääkäriksi perhe päätyy muuttamaan pieneen Marly-Gomontin kylään Seylon vaimon Annen (Aïssa Maïga) sekä heidän lastensa yllätykseksi. Zantakon perhe kohtaa vastoinkäymisiä saapuessaan kylään, jonka asukkaat suhtautuvat heihin aluksi epäluuloisesti.

HENRI KARI

MUSATÄRPIT

Cimafunk (2021) El Alimento

Kuubalainen Cimafunk (Erik Alejandro Iglesias Rodríguez) yhdistää mestarillisesti hip hoppia ja funkia, tuoden musiikkiinsa vahvasti kuubalaista sekä afro-karibialaista musiikkimaisemaa. Hänen uusin levynsä El Alimento on täynnä hyvin mukaansatempaavaa musiikkia jonka tahdissa on helppo tanssia mukana. Cimafunkin musiikista oli mahdollista myös nauttia paikan päällä hänen esiintyessään tämän vuoden Pori Jazz -festivaaleilla. El Alimento oli myös ehdokkaana Grammy -palkintoon vuonna 2023.

If My Wife New I’d Be Dead (2022) CMAT

CMAT (Ciara Mary-Alice Thompson) on irlantilainen laulaja-lauluntekijä, jonka musiikissa yhdistyy folk, pop ja country. Hänen debyyttialbuminsa If My Wife New I’d Be Dead nousi julkaisun jälkeen Irlannin listaykköseksi. Vuoden 2023 lokakuussa hänen debyyttialbuminsa sai jatkoa Crazymad, For Me -nimisen albumin muodossa. CMAT jatkaa taidokkaasti irlantilaisten laulaja-lauluntekijöiden perinnettä persoonallisella tyylillään.

The Grand Letdown (2016) Mikael Saari

Suomalaisen laulaja-näyttelijä Mikael Saaren ainoa albumi on täynnä koskettavia ja hulppeita balladeja. Mikael Saari on luultavasti parhaiten tunnettu kahdesta Uuden musiikin kilpailu -esiintymisestään, mutta hän on myös yleinen näky Suomen musikaalilavoilla. Tämä ei yllätä, sillä Saaren vahva tenori soi komeasti levyllä mutta myös livenä. Saaren taidokasta laulua säestää kauniit ja ajattomat, musikaalityyliset sovitukset. .

WANHA JA WIHAINEN

Sellanen ol’ Viipuri, mut

Björnepori oli tämmöne orissa oli aikanaan oma kaljatehdas siis, etteivät kiinnostuksen kohteet liittyneet keskustan ylpeytenä. Maltaan tuoksu enemmän kitaranrämpyttelyyn, taidehörhöilyyn oli mukavaa vaihtelua Aittaluodon tai pilvenpolttoon. Silloin oli kannattavampaa metallinkatkuiselle ”vaarattomalle kenties suunnata Annikselle erilaisten nuorten eli vesihöyrylle”. Asiansa tunteva poriernujen, emojen ja vastaavien mörrimöykkyjen lainen osasi katsella kaljapullojen pariin. merkintöjä, joista tiesi keppanan valEnnen oli kaikki hyvin, nykyään pilalla. Tämä mistuspaikkakunnan. Keravalla pantu Karhu mais- työttömien levyseppähitsaajien ja kevytkentui tietystikin aivan paskalta ja sai jäädä kaupan käisten parturi-kampaajien luvattu teollisuushyllylle, kun taas Porissa valmistettu nallelimppari kaupunki on kärsinyt niin globalistien kotkooli parasta mitä maa päällään kantoi. tuksista internet aikaan siirryttyämme, kuin Joku optimistisempi kanssakaupunkilainen myös perinteisemmästä hallinnollisten tahojen saattaa pitää Poria rantakaupunkina, mitä se nepotismista ynnä muista vastaavista golf-kaveteknisesti ottaen onkin. Todellisuus on kuitenkin rusten selkääntaputtelijoista. Todennäköisesti se, että Yyteriin on suunnilleen kahdenkymmenen Etelärannassa tälläkin hetkellä tapahtuva epäkilometrin matka Porin torilta. Yyteristä puheemääräinen muljaus ja rakentelu olisi voitu hoitaa nollen, toista samanlaista paikkaa ei taida ihan kymmenesosalla nykyisestä budjetista ja aikalähitienoilla olla. Siellä on aikoinaan esiintynyt taulusta, mutta tällä tavoin toteutettuna saadaan jopa Rolling Stones ja muutama vuosi sitten suuren ehkä suuremmat rahavirrat tuttavien taskuihin. suosion saavutti tälläinen Beach Futis -pallonpot- Samalla saatiin Jazz-katukin pilattua siirtämällä ja kimistapahtuma. Nykyään on tärkeämpää suojella muuttamalla se täydellisen epähauskaksi. dyynejä ja istutella jotain helvetin kaisloja kuin Onneksi vanhan kunnollisen Porin häivähdyksaada ihmiset tekemään jotain yhteisöllistä keske- sen voi vieläkin kesäisin aistia ja haistaa kävenään. Toki voihan niitä heiniä sinne mennä porulykadulla ja vaikkapa Viikkarin puistossa, jossa kallakin istuttamaan, ja keskustella vaikka sen epä- epävakaat oman elämänsä filosofit vaihtelevat määräisen laatikonmuotoisen hotellin terassilla reseptilääkkeitään ja nauttivat kesäpäivistä. niiden dyynien kärsimästä eroosiosta tai mistälie Nautitaan me muut nyt tulevasta loskasta ja poiskorroosiosta, mutta eiköhän se ole kaikille selvää, saolollaan loistavista hiekoitusautoista ja tieettä makeammat muistot jäisi kaikille osapuolille, karhuista, kun vihdoin alkaa tammikuun lopulla kun voisi istua kesäyössä hietikolla, nauttia rokpakastaa. kenrollista, oksennella ja harrastaa vaikkapa suojaamatonta seksiä ventovieraiden kanssa. Aamulla Ainiin, hyvä Ässät! voisi sitten virutella virkistävässä rantavedessä pissavehkeisiin ja hampaidenkoloihin kulkeutuneet hiekanjyvät pois häiritsemästä. Olihan Porissa aikanaan myös erityisesti ammattikoululaisten eli amisten eli bensalenkkareiden suurta suosiota nauttinut kespa-lenkki. Tämä ränninkiertäjien perintö oli oiva tilaisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja käydä viikonloppuisin näyttämässä kuinka kovaa se takaluukun subbari rämisyttää rekisterikilpeä, ja miten Ford Escort pärjää Toyota Corollalle kun lyödään niin sanotusti lappu lattiaan eli kaasu pohjaan. Tämä olettaen

s.31

Tule mukaan tekemään Pointtia!

Pointti on Porin ylioppilaslehti, joka ilmestyy kolmesta neljään kertaa vuodessa. Toimituskuntaan kuuluvat pääsääntöisesti Porin yliopistokeskuksen opiskelijat. Kaikista julkaistavista lehtijutuista maksetaan palkkio. Jos haluat mukaan toimituskuntaan, ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. Päätoimittaja Janne Hietamäki pointti.lehti@gmail.com Instagram: @pointtilehti Facebook: Pointti - Porin ylioppilaslehti

POINTTI ON PORIN YLIOPPILASLEHTI

ISSN 1799-6627