TEEMA
On muutoksen aika
“May you live in interesting times” - väitetysti kiinalainen kirous
E
lämme todellakin kiinnostavaa aikaa. Uusi vuosikymmen on lähtenyt käyntiin kovilla panoksilla. Koronapandemia ja sitä seurannut talouskriisi, jotka ovat kumpikin tuoneet esille eri valtioiden sisäisten, sekä myös kansainvälisten järjestelmien valuvikoja sekä sisäisiä ristiriitoja, ovat onnistuneet murskaamaan vuosikymmeniä itsestään selvinä pidettyjä poliittisia muureja ja illuusioita. Ajatus siitä, että republikaanit Donald Trumpin johdolla olisivat olleet valmiita ajamaan lakiesityksiä, jotka tarjoaisivat Yhdysvaltojen kansalaisille tuhansia dollareita puhtaana käteen, olisi ollut naurettava vielä muutama kuukausi sitten, mutta ei enää. Myös ajatusta siitä, että Euroopassa rajat sulkeutuisivat Schengen-alueen sisällä lähes täysin, pidettiin poliittisesti mahdottomana vielä helmikuun lopulla, vaikka tietoisuus koronasta ja sen uhasta oli jo alkanut leviämään maailmalle tammikuussa. Puheet yhtenäisestä ja solidaarisuutta ajavasta EU:sta voidaan myös kuopata lopullisesti, sillä tämä kriisi on osoittanut taas sen, että kovan paikan tullessa EU:n jäsenmaat ajavat lopulta mieluummin omaa kansallista etuaan kuin puhaltaisivat yhteiseen hiileen. EU on käytännössä jättänyt Italian sekä Espanjan yksin taistelussaan koronakriisiä vastaan. EU ei ole suostunut taloudellisiin avustuspaketteihin, joilla Etelä-Euroopan maat olisivat voineet turvata talouksiaan kriisin aikana, saati myöskään tarjonnut muuta kuin nimellistä avustusta hygienia- ja lääketarvikkeiden osalta taikka esim. Italian sairaalojen ylikuormitukseen.
34
Teksti: Markus Särkiniemi Kirjoitettu maalis-huhtikuun vaihteessa Sen sijaan - EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä samassa pisteessä kuin Italia, ovat vetäytyneet kuoriinsa, nostaneet laskusiltansa ja alkaneet hamstraamaan hygieniatarvikkeita (kuten hengityssuojia yms.) itselleen yhtä suurella innokkuudella kuin tavalliset kansalaiset ovat hamstranneet wc-paperia ympäri maailmaa tämän kriisin kasvaessa. Apua Italia, ja myös esimerkiksi Serbia, ovat sen sijaan saaneet Kiinan valtiolta ja Venäjältä. Se, että ns. liberaalit sekä maiden ja kansojen välistä solidaarisuutta kannattavat EU-maat kieltäytyvät auttamasta lähimpiä naapureitaan - samalla, kun Venäjän kaltainen autoritäärinen ja monella tavalla liberalismia väheksyvä valtio, ja Kiina, Venäjäänkin autoritäärisempi ihmisoikeuksilla ja liberaalin demokratian ideaaleilla nenäänsä pyyhkivä, ja tämän pandemian leviämisestä monella tapaa vastuullinen valtio - on itsessään häpeällistä EU:lle ja länsimaille yleisesti. Kiina on lähes malliesimerkki fasistisesta valtiosta, mikäli määrittelemme tuollaisen valtion Mussolinin fasismin doktriinien mukaan; Kiina ja Venäjä voivat kumpikin kiillottaa kilpeään “avuliaisuudellaan” tässä kriisissä. Tämä ei osoita vain länsimaiden ja etenkin EU:n heikkoutta ja selkärangattomuutta, vaan tuo hyvin konkreettisesti esiin sen, miten loppupelissä hauraalla ja tekopyhällä pohjalla nämä ideaalit, joita länsimaat ja EU väittävät edustavansa, oikeasti ovat. Ne toimivat maailmassa, joka on rationaalinen, jossa ihmisten toiminta, motiivit ja etenkin arvot, talouden liikkeet sekä poliittiset kiistat ja risti-
