Ä är e tö n І maaliskuu 2022
kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel
OSA XXVI
Uuden maailman kynnyksellä universaaleja lakeja noudattaen
E
lämme aikaa, jossa jokainen meistä päätyy joka tapauksessa, jossain kohtaa omaa elämää tienristeykseen, josta voi valita, jatkaako kulkemista samaa vanhaa tietä pitkin – tietä, joka on jo täynnä kuoppia ja tuttuja ärsyttäviä kiviä, joihin aina kompastumme kerta toisensa jälkeen – vai lähteekö ensimmäistä kertaa siihen kirkkaampaan suuntaan, mihin sisimpämme on ollut jo pitkään halukas suuntautumaan, mutta mielemme alitajuiset ohjatut ja opitut pelot eivät ole antaneet sitä suurta askelta ottaa. Harmilliseksi tai jopa humoristiseksi tässä tekee sen, että kaikesta huolimatta valitsemme aina tuon ensimmäisen vaihtoehdon, koska ohjelmointi alitajunnassamme on niin syvään juurtunut – vuosituhansien ajan, niin että olemme oppineet tutun metaforankin sanoin ”valitsemme mieluummin tutun turvallisen hel-
vetin, kuin tuntemattoman taivaan”. Alitajuntamme kaipaa uudelleenohjelmointia ennen uskaliaiden uusien suuntien ottamista elämässämme. Jokainen heikkous on heikkoutta vain jos siihen liittyy pelkotiloja, joko tietoisessa mielessä, tai syvällä alitajunnassamme, tunnelukkojen tai traumojen muodossa. Heikkouksien voima menettää merkityksensä kun ihminen alkaa kohtaamaan itseään ja myöntämään heikkouksiaan itsellensä. Pelko katoaa ja meillä on mahdollisuus ottaa niskalenkki omasta nurjasta puolesta, mitä olemme pakoilleet koko ikämme. Näin saavutamme hedelmällisen maaperän omalle kehityksellemme, jossa vahvuudet ottavat vallan egon menettäessä otteensa pelonlietsonnassa. Ihmissielu pääsee kasvamaan täyteen potentiaaliinsa ja kehitys kohti itsevarmaa ja täydellistä minää voi alkaa. Täydellisyyttä voi
tavoitella ja täydellisyys näyttäytyy meille eri tavoin aina kehityksen eri vaiheista tarkasteltuna. Jokin keskeneräinen voi näyttäytyä täydellisenä tietoisuustason ollessa vielä kehitysvaiheessa, mutta tietoisuustasojen kasvaessa täydellisyys muuttaa muotoaan ja siirtyy aina kauemmaksi. Sielutasolla olemme täydellisiä sieluja, ja siksi täydellisyyden tavoitteleminen ei saisi olla tuomittua. Heikkous on häpeää niin kauan kuin meillä ei ole tarvetta kehittyä sillä sektorilla. Kehittymisen tarve syntyy vain oivallusten kautta. Olen huomannut, että oivallukset syntyvät tietoisuuden kasvun yhteydessä, eikä se aina tarkoita tiedon keräämistä, vaan alitajunnan kykyä luoda tiedosta sellaisia tietopaketteja, jonka tietoinen mieli voi ymmärtää. Se tulee ajan saatossa riittävän laadukkaan ajattelun ja itsensä haastamisen seurauksena. 11
