Äär e t ön І maaliskuu 2022
E
nfieldin i k n e h ä r äy h [Poltergeist]
(saks. polter 'melu' + geist 'henki', suomeksi myös räyhähenki tai meluhenki, vanhoissa kirjatuissa tapauksissa myös piru) on paranormaalina pidetty ilmiö, jolle on tunnusomaista esineiden liikkuminen ja erilaiset ääni-ilmiöt, jotka tapahtuvat ilman havaittavaa tai pääteltävissä olevaa aiheuttajaa. (Wikipedia)
teksti aleksi lehtinen
Hodgsonin perhe, Peggy ja lapset.
O
li vuosi 1977. Enfieldissä, Lontoon hiljaisella esikaupunkialueella, osoitteessa Green Street 284 sijaitsevassa talossa eleli näiden kertomieni tapahtumien ajankohtana 47-vuotias Peggy Hodgson perheineen. Peggyllä oli neljä lasta: 12-vuotias Margaret, 11-vuotias Janet, 10-vuotias John ja nuorimmaisena 7-vuotias Billy. Kolme perheen lapsista elelivät kotona Peggyn kanssa, kun taas John oli jo joitakin vuosia ollut sijoitettuna sisäoppilaitokseen suorittamaan koulunkäyntinsä siellä, kävi kotona vain lomilla ja joinakin harvoina viikonloppuina, kun onnistui puhumaan itselleen muutaman vapaapäivän kuukaudessa. Peggy oli noin kolme vuotta aiemmin eronnut lastensa isästä ja al22
kanut totuttelemaan ajatukseen yksinhuoltajuudesta. Hän oli hiljainen ja olemukseltaan vaatimaton nainen, mutta luonteeltaan hyvin vahva, aivan kuin eräänlainen perhettään suojeleva leijonaemo. Peggy työskenteli säntillisesti, ahkerasti, armotta itseään kohtaan, unohtaen usein kokonaan paineen alla oman hyvinvointinsa. Ainoa
Peggyn tavoite elämässä tuntui olevan pitää perheensä pinnalla taloudellisesti vaikeina aikoina. Naisen fyysinen ja henkinen terveys oli äärirajoilla jatkuvasti. Tämä kaikki tuntui myös pitävän koko perheen arkista hyvinvointia jatkuvalla rasituksella. 31. elokuuta 1977 Noin klo 21.30 kun Margaret, Janet ja Billy sekä kotona myös käymässä ollut John olivat siirtyneet vuoteisiinsa ja käymässä yöpuulle, kuului lastenhuoneesta alakertaan laahustavaa ääntä. Peggy meni katsomaan hieman
